Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (muutoksenhakujaosto)

21 päivänä kesäkuuta 2011

Asia T‑452/09 P

Eckehard Rosenbaum

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaluokan määrittäminen palvelukseen ottamisen yhteydessä – Asianomaisen henkilön työkokemuksen huomioon ottaminen – Henkilöstösääntöjen 31 artikla – Perusteluvelvollisuus

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-9/08, Rosenbaum vastaan komissio, 10.9.2009 antaman tuomion (Kok. H., s. I‑A‑1‑299 ja II‑A‑1‑1617) kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Eckehard Rosenbaum vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä Euroopan komissiolle unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Euroopan unionin neuvosto, joka on ollut väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa tukeakseen Euroopan komission vaatimuksia, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Virkamiestuomioistuimen käyttämät implisiittiset perustelut – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Tuomioiden perustelut – Ulottuvuus

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu virkamiestuomioistuimen suorittama selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)

4.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Valitusperuste, joka koskee virkamiestuomioistuimen oikeudenkäyntikuluista antamaa ratkaisua – Valitusperusteen jättäminen tutkimatta, kun kaikki muut valitusperusteet on hylätty

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 2 kohta)

1.      Perusteluvelvollisuus ei velvoita virkamiestuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

(ks. 26 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, 7.1.2004 (Kok., s. I‑123, 372 kohta) ja asia C‑3/06 P, Groupe Danone v. komissio, 8.2.2007 (Kok., s. I‑1331, 46 kohta)

2.      Vaikka se, että virkamiestuomioistuin on velvollinen perustelemaan päätöksensä, ei merkitse, että sen on vastattava yksityiskohtaisesti jokaiseen asianosaisten esittämään väitteeseen, varsinkaan silloin, kun väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä ja kun niiden tueksi ei ole esitetty riittäviä todisteita, perusteluvelvollisuus edellyttää kuitenkin vähintään, että virkamiestuomioistuin tutkii kaikki lainvastaisuuksia koskevat väitteet, joita sille on esitetty.

(ks. 35 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑498/07 P, Krcova v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.6.2009, Kok. H., s. I‑B‑1‑35 ja II‑B‑1‑197, 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Yksinomaan virkamiestuomioistuimen asiana on arvioida, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää. Sen arvioiminen, onko oikeudenkäyntiasiakirjoilla todistusarvoa vai ei, kuuluu virkamiestuomioistuimen tosiseikkojen arviointia koskevaan yksinomaiseen toimivaltaan, eikä se kuulu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan valituksen yhteydessä, paitsi jos virkamiestuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon virheellisesti tai jos virkamiestuomioistuimen määrittämän tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi oikeudenkäyntiasiakirjoista.

(ks. 41 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑315/99 P, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, 10.7.2001 (Kok., s. I‑5281, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

4.      Unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että muutosta ei voida hakea vain oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden ja niiden määrän osalta. Tästä seuraa, että jos kaikki muut virkamiestuomioistuimen päätöksestä tehdyn valituksen perusteet on hylätty tai jätetty tutkimatta, vaatimukset, jotka koskevat virkamiestuomioistuimen päätöksen väitettyä sääntöjenvastaisuutta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta, on jätettävä tutkimatta, koska niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat.

(ks. 46 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑375/08 P, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 9.9.2009, Kok. H., s. I‑B‑1‑65 ja II‑B‑1‑413, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen