Asia C‑456/12

O
vastaan
Minister voor Immigratie, Integratie en Asiel

ja

Minister voor Immigratie, Integratie en Asiel
vastaan
B

(Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Direktiivi 2004/38/EY – SEUT 21 artiklan 1 kohta – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Tämän oikeuden saajat – Kolmannen valtion kansalaisen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, oleskeluoikeus jäsenvaltiossa, jonka kansalainen unionin kansalainen on – Unionin kansalaisen paluu tähän jäsenvaltioon hänen oleskeltuaan lyhyitä ajanjaksoja toisessa jäsenvaltiossa

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.3.2014

1.        Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Kyseisen oikeuden saajat – Unionin kansalaisen perheenjäsenillä, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia ja oleskelevat jäsenvaltiossa, jonka kansalainen unionin kansalainen on, ei ole mainittua oikeutta

(SEUT 21 artikla; parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 1 artiklan a alakohta, 2 artiklan 2 alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)

2.        Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Unionin kansalainen, joka palaa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa pelkässä unionin kansalaisen ominaisuudessaan – Hänen perheenjäsentensä, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia, johdettu oleskeluoikeus – Edellytykset – Unionin kansalaisen tosiasiallinen oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38 7 ja 16 artiklan nojalla – Kyseisessä direktiivissä säädettyjen myöntämisedellytysten soveltaminen analogisesti

(SEUT 21 artiklan 1 kohta; parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 6 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 1 ja 2 kohta ja 16 artiklan 1 ja 2 kohta)

3.        Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Kyseisen oikeuden saajat – Unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kolmannen valtion kansalainen, unionin kansalaisen palattua jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on – Edellytykset

(Parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 ja 2 kohta ja 16 artikla)

4.        Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Unionin kansalainen, joka palaa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, oleskeltuaan toisessa jäsenvaltiossa pelkässä unionin kansalaisen ominaisuudessaan – Hänen perheenjäsentensä, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia, johdettu oleskeluoikeus – Perheenjäsenen aseman puuttuminen ainakin osan aikaa oleskelusta vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Johdetun oikeuden epääminen

(SEUT 21 artiklan 1 kohta; parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohta, 6 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 2 kohta ja 16 artiklan 2 kohta)

1.        SEUT 21 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 säännöksissä ei anneta mitään itsenäistä oikeutta kolmansien valtioiden kansalaisille vaan ainoastaan oikeuksia, jotka on johdettu unionin kansalaisen liikkumisvapauden käyttämisestä.

Tältä osin on todettava yhtäältä, että direktiivin kirjaimellisesta tulkinnasta ilmenee, että kolmansien valtioiden kansalaiset, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä, saavat direktiivin nojalla johdetun oleskeluoikeuden vain, jos unionin kansalainen on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettautumalla muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on.

Toisaalta direktiivin 2004/38 säännösten teleologisen tulkinnan mukaan on niin, että vaikka direktiivin tavoitteena tosiaan onkin helpottaa ja tehostaa sen jokaiselle unionin kansalaiselle suoraan myönnetyn henkilökohtaisen perusoikeuden, joka on liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, käyttämistä, direktiivin kohteena ovat kyseisen oikeuden käyttöedellytykset.

Niinpä kyseisen direktiivin tarkoituksena ei ole myöntää johdettua oleskeluoikeutta kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka oleskelee jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on.

(ks. 36, 39, 41 ja 43 kohta)

2.        SEUT 21 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa unionin kansalainen on kehittänyt tai lujittanut perhe-elämää kolmannen valtion kansalaisen kanssa heidän oleskellessaan tosiasiallisesti Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, saman direktiivin säännöksiä sovelletaan analogisesti, kun kyseinen unionin kansalainen palaa asianomaisen perheenjäsenensä kanssa lähtöjäsenvaltioonsa. Näin ollen edellytykset, joilla kolmannen valtion kansalaiselle, joka on kyseisen unionin kansalaisen perheenjäsen, myönnetään johdettu oleskeluoikeus unionin kansalaisen lähtöjäsenvaltiossa, eivät lähtökohtaisesti saisi olla tiukempia kuin edellytykset, joista mainitussa direktiivissä säädetään johdetun oleskeluoikeuden myöntämiselle kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettautumalla muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on.

On nimittäin huomattava yhtäältä, että kun unionin kansalaisen palatessa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, kolmannen valtion kansalaiselle, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen ja jonka kanssa unionin kansalainen on oleskellut vastaanottavassa jäsenvaltiossa pelkässä unionin kansalaisen ominaisuudessaan unionin oikeuden nojalla ja sitä noudattaen, myönnetään johdettu oleskeluoikeus, tarkoituksena on poistaa este lähtemiseltä unionin kansalaisen lähtöjäsenvaltiosta takaamalla unionin kansalaiselle mahdollisuus jatkaa lähtöjäsenvaltiossaan perhe-elämää, jota hän oli kehittänyt tai lujittanut vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Toisaalta edellytyksistä, joilla unionin kansalaisen palatessa kolmannen valtion kansalaiselle, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, myönnetään johdettu oleskeluoikeus, on todettava, että vaikkei direktiivi 2004/38 katakaan tällaista palaamistapausta, sen soveltaminen analogisesti on perusteltua siksi, että sekä silloin, kun unionin kansalainen palaa lähtöjäsenvaltioonsa käytettyään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, että silloin, kun unionin kansalainen on vain oleskellut muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, juuri unionin kansalainen on viitehenkilö sen kannalta, että tällainen kolmannen valtion kansalainen voi saada johdetun oleskeluoikeuden.

Tässä yhteydessä este lähtemiselle jäsenvaltiosta, jonka kansalainen unionin kansalainen on, sen johdosta, että unionin kansalaisen palatessa lähtöjäsenvaltioonsa hänen perheenjäseniltään, jotka ovat kolmansien valtioiden kansalaisia, evätään johdettu oleskeluoikeus, syntyy vain silloin, kun unionin kansalaisen oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa on luonteeltaan riittävän tosiasiallista, jotta hän voi kehittää tai lujittaa perhe-elämää tässä jäsenvaltiossa. Niinpä vain tosiasiallinen oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen on lähtökohtaisesti osoitus unionin kansalaisen asettautumisesta viimeksi mainittuun jäsenvaltioon ja siis osoitus oleskelun tosiasiallisuudesta siellä, ja se on omiaan liittymään perhe-elämän kehittämiseen tai lujittamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa, mikä siten synnyttää unionin kansalaisen palatessa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, SEUT 21 artiklan 1 kohtaan perustuvan johdetun oleskeluoikeuden kolmannen valtion kansalaiselle, jonka kanssa unionin kansalainen on viettänyt perhe-elämää vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(ks. 49, 50–53, 56 ja 61 kohta sekä tuomiolauselma)

3.        Vain oleskelu, joka täyttää Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 tai 2 kohdassa tai 16 artiklassa säädetyt edellytykset, voi synnyttää johdetun oleskeluoikeuden unionin kansalaisen perheenjäsenelle, joka on kolmannen valtion kansalainen, unionin kansalaisen palatessa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on. Tässä yhteydessä lyhytaikaiset oleskelujaksot, kuten muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen unionin kansalainen on, vietetyt viikonloput tai lomat, kuuluvat yhdessäkin tarkasteltuina direktiivin 2004/38 6 artiklan soveltamisalaan eivätkä täytä mainittuja edellytyksiä.

(ks. 59 kohta)

4.        Kolmannen valtion kansalainen, jolla ei ole ollut edes osittain oleskelunsa aikana vastaanottavassa jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun perheenjäsenen asemaa, ei ole voinut saada tässä jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38 7 artiklan 2 kohtaan tai 16 artiklan 2 kohtaan perustuvaa johdettua oleskeluoikeutta. Niinpä tällainen kolmannen valtion kansalainen ei myöskään voi tukeutua SEUT 21 artiklan 1 kohtaan johdetun oleskeluoikeuden saamiseksi silloin, kun asianomainen unionin kansalainen palaa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on.

(ks. 63 kohta)