VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS
(ensimmäinen jaosto)

6 päivänä maaliskuuta 2008

Asia F-105/07

R a

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Koeajan olosuhteet – Koeajan jatkaminen – Vakinaistaminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa R a vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan sellaisen 27.6.2007 tehdyn komission päätöksen, jolla hylättiin sellaisesta 13.3.2007 tehdystä päätöksestä tehty valitus, jolla hylättiin 8.11.2006 esitetty korvausvaatimus, kumoamaan tarpeellisilta osin 13.2.2007 tehdyn komission päätöksen, jolla hylättiin 8.11.2006 tehty valitus ja korvausvaatimus, ja kumoamaan 19.12.2005 tehdyn komission päätöksen, jolla hylättiin 17.8.2005 tehty valitus ja korvausvaatimus, sekä velvoittamaan komission suorittamaan 2 500 000 euroa korvauksena kantajalle komission toiminnasta väitetysti aiheutuneesta vahingosta.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kanteiden tutkittavaksi ottaminen – Arviointi kanteen tekohetkellä voimassa olevien sääntöjen perusteella (Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)

2.      Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Kanne virkamiestuomioistuimessa

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 122 artikla)

1.      Vaikka virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklassa säädetty sääntö, jonka mukaan kyseinen tuomioistuin voi hylätä määräyksellä kanteen, joka on selvästi hylättävä, on menettelysääntö, jota tällä perusteella sovelletaan sen voimaantulosta lähtien kaikkiin virkamiestuomioistuimessa vireillä oleviin asioihin, sama ei koske niitä oikeussääntöjä, joiden perusteella kyseinen tuomioistuin voi tämän artiklan mukaisesti todeta, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, minkä se voi tehdä ainoastaan kanteen tekohetkellä voimassa olleiden sääntöjen perusteella.

(ks. 35 kohta)

2.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyt määräajat, joiden tarkoituksena on varmistaa oikeusaseman varmuus, ovat ehdottomia ja ne velvoittavat asianosaisia ja tuomioistuinta. Virkamies ei siis voi silloin, kun hän esittää nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen, saada uudelleen oikeutta nostaa kanne päätöksestä, josta on tullut lopullinen, koska kanteelle säädetty määräaika on kulunut umpeen. Näin ollen uusi oikaisuvaatimus ei voi merkitä sitä, että kanteelle säädetty määräaika, joka alkaa kulua siitä hetkestä lukien, jolloin kantaja saa tiedon päätöksestä, jolla hylätään valitus, jonka kantaja on tehnyt päätöksestä, jolla hylätään sellainen kantajan valitus, joka koskee ensimmäisen aineetonta, ammatilliselle asemalle aiheutunutta ja aineellista vahinkoa koskevan korvausvaatimuksen hylkäämistä, alkaa uudelleen alusta.

(ks. 43 ja 44 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: T‑495/93, Carrer ym. v. yhteisöjen tuomioistuin, 22.9.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑201 ja II‑651, 20 kohta) ja asia T‑42/97, Lebedef v. komissio, 14.7.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑371 ja II‑1071, 25 kohta)

3.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan nojalla työjärjestyksen oikeudenkäyntikuluja koskevia sääntöjä ei sovelleta asiaan, joka on tullut vireille ennen saman työjärjestyksen voimaantuloa. Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että ennen työjärjestyksen voimaantuloa nostettu kanne on annettu tiedoksi vastaajalle myöhemmin kantajan toimittamissa asiakirjoissa olleiden muotoseikkoja koskevien sääntöjenvastaisuuksien oikaisemiseksi, koska tämä seikka ei virkamiestuomioistuimen kirjaajan ohjeitten 8 artiklan 1 kohdan mukaan vaikuta kanteen tekopäivään.

(ks. 49 ja 50 kohta)