UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)

5 päivänä heinäkuuta 2023 (*)

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Palvelukseen ottamista koskeva sopimus – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohta – Hakemuksen hylkääminen – Ylentäminen – Uudelleenluokittelu – Uusi sopimus – Sopimuksen päättyminen – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toinen kohta ja 10 artiklan 3 kohta – Oikeudellinen virhe – Yhdenvertainen kohtelu – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen

Asiassa T‑223/21,

SE, edustajanaan asianajaja L. Levi,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään T. Bohr, L. Vernier ja I. Melo Sampaio,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. da Silva Passos sekä tuomarit S. Gervasoni, N. Półtorak (esittelevä tuomari), I. Reine ja T. Pynnä,

kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 19.1.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja SE vaatii SEUT 270 artiklaan perustuvalla kanteellaan yhtäältä kumoamaan 4.8.2020 annetun Euroopan komission päätöksen, jolla hylätään hänen hakemuksensa avoimeen virkaan, jota koskeva ilmoitus on julkaistu viitenumerolla COM/2020/1474 (jäljempänä hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös), 28.10.2020 annetun vastauksen hänen Euroopan unionin henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 1 kohtaan perustuvaan vaatimukseensa, joka koski hänen ylennyskelpoisuuttaan, uudelleenluokittelua ja siirtoa toiseen tehtävään, ja toisaalta määräämään korvausta vahingosta, jota hän väittää kärsineensä näiden päätösten vuoksi.

 Asian tausta

2        Kantaja otettiin 16.5.2018 komission palvelukseen palkkaluokan AST 3 väliaikaiseksi toimihenkilöksi Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot) 2 artiklan b alakohdan perusteella kolmeksi vuodeksi (jäljempänä alkuperäinen sopimus). Alkuperäistä sopimusta jatkettiin 18.1.2021 lisäsopimuksella kaksi vuotta, ja sopimus päättyi 15.5.2023.

3        Kantaja työskenteli siitä lähtien, kun hänet otettiin palvelukseen, aina 30.6.2018 saakka yksikössä ”[luottamuksellinen]”(1) [luottamuksellinen] asemassa. [Luottamuksellinen] pääosaston uudelleenorganisoinnin vuoksi kantaja siirrettiin 1.7.2018 saman yksikön sisällä [luottamuksellinen] asemaan.

4        Hallintovirkamiesten tehtäväryhmän (AD) pysyvä toimi tuli saataville kantajan yksikössä 1.4.2020. Kantaja haki kyseistä tointa, joka ilmoitettiin avoimeksi ilmoituksella COM/2020/816.

5        Kantajan yksikönpäällikkö ilmoitti kantajalle 15.5.2020, että henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto oli vastustanut hänen hakemustaan siksi, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan perusteella hänen kaltaisensa väliaikainen toimihenkilö, joka on otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella, saattoi tehdä uransa aikana vain yhden tämäntyyppisen työsopimuksen.

6        Kantaja haki 29.6.2020 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla (jäljempänä 29.6.2020 tehty hakemus) hallinnolta lopullista kantaa erityisesti siihen, oliko hänellä oikeus ylennykseen, palkkaluokkansa uudelleenmäärittämiseen tai ylemmän palkkaluokan toimeen siirtämiseen, pystyikö hän hakemaan muihin väliaikaisen toimihenkilön toimiin komissiossa ja voitiinko hänet siirtää tällaisiin toimiin.

7        Kantaja haki 10.7.2020 toista tehtäväryhmän AD pysyvää tointa, joka oli ilmoitettu avoimeksi hänen yksikössään ilmoituksella COM/2020/1474 (jäljempänä riidanalainen toimi).

8        Kantajan yksikönpäällikkö laati 24.7.2020 muistion, jossa ehdotettiin, että kantaja otettaisiin riidanalaiseen toimeen, koska yksikään soveltuva hakija komission sisältä tai sen ulkopuolelta ei ollut hakenut tointa.

9        Kantajan yksikönpäällikkö ilmoitti 29.7.2020 kantajalle suullisesti, että henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto vastusti hänen hakemustaan riidanalaiseen toimeen siksi, että hän oli väliaikainen toimihenkilö, joka oli otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella.

10      Kantajan nimen virheellisen kirjaamisen vuoksi ilmoitus riidanalaista tointa koskeneen kantajan hakemuksen hylkäämisestä lähetettiin 4.8.2020 ”SysPer 2” ‑nimisen komission henkilöstöhallinnon tietojärjestelmän kautta väärään sähköpostiosoitteeseen. Jäljennös tästä päätöksestä toimitettiin kantajalle sähköpostitse 4.3.2021.

11      Sen jälkeen, kun kantaja oli pyytänyt tietoja hakemuksensa käsittelyn etenemisestä, henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston apulaisyksikönpäällikkö ilmoitti kantajalle 10.9.2020 sähköpostitse, että ”komission väliaikainen toimihenkilö ei [voinut] tehdä uransa aikana toista työsopimusta komission väliaikaisena toimihenkilönä”, ja hän kehotti kantajaa odottamaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen päätelmät 29.6.2020 tehdystä hakemuksesta.

12      Kantaja sai tietää 15.9.2020, että eräs toinen henkilö oli aloittanut tehtävissään riidanalaisessa toimessa.

13      Kantaja teki 16.9.2020 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, jolla hän riitautti hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen (jäljempänä valitus R/440/20).

14      Kantaja sai hallinnolta 28.10.2020 vastauksen 29.6.2020 tehtyyn hakemukseen (jäljempänä 28.10.2020 annettu vastaus).

15      Kantaja teki 2.11.2020 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen 28.10.2020 annetusta vastauksesta (jäljempänä valitus R/507/20).

16      Kantaja esitti 3.11.2020 lisähuomautuksia ja ‑perusteita valituksen R/440/20 osalta.

17      Hallinto hylkäsi 18.1.2021 tekemällään päätöksellä valituksen R/440/20 (jäljempänä valituksen R/440/20 hylkäämisestä tehty päätös).

18      Saatuaan tiedon valituksen R/440/20 hylkäämisestä tehdystä päätöksestä kantaja saattoi asian 19.1.2021 komission sovitteluelimen käsiteltäväksi, jotta tämä olisi mukana valituksen R/507/20 käsittelyssä ja varmistaisi, että komissio tutkisi keskeiset esitetyt kysymykset.

19      Komissio teki 3.3.2021 valituksen R/507/20 tutkimatta jättämistä koskevan päätöksen, jossa kuitenkin tutkittiin toissijaisesti muutamia kantajan väitteistä (jäljempänä valituksen R/507/20 hylkäämisestä tehty päätös).

 Asianosaisten vaatimukset

20      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen

–        kumoaa 28.10.2020 annetun vastauksen

–        kumoaa tarpeellisilta osin valituksen R/440/20 hylkäämisestä tehdyn päätöksen ja valituksen R/507/20 hylkäämisestä tehdyn päätöksen

–        määrää komission korvaamaan aineellisen vahingon, joka hänelle on aiheutunut siitä, että hän on menettänyt mahdollisuutensa tulla nimitetyksi tai siirretyksi riidanalaiseen toimeen 1.9.2020 alkaen

–        määrää komission korvaamaan aiheellisen vahingon, jonka määräksi arvioidaan 24 245 euroa ja joka hänelle on aiheutunut siitä, että hän on menettänyt mahdollisuutensa tulla ylennetyksi 16.5.2020 alkaen

–        määrää komission korvaamaan aineellisen vahingon, joka hänelle on aiheutunut siitä, että hän on menettänyt mahdollisuutensa päästä vakinaiseksi virkamieheksi osallistumalla sisäisiin kilpailuihin, joihin voivat osallistua vain muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan nojalla palvelukseen otetut AD-tasolla olevat väliaikaiset toimihenkilöt

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

–        joka tapauksessa hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Oikeusriidan kohde

22      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ja 28.10.2020 annetun vastauksen sekä tarpeellisilta osin päätökset, joilla hylättiin valitukset R/440/20 ja R/507/20.

23      Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin kun valituksen hylkäämisestä tehty päätös on vailla itsenäistä sisältöä, muodollisesti tällaiseen päätökseen kohdistuvien kumoamisvaatimusten vaikutuksena on, että unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta valitus on tehty (ks. tuomio 5.6.2019, Bernaldo de Quirós v. komissio, T‑273/18, ei julkaistu, EU:T:2019:371, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24      Kaikilla ainoastaan valituksen hylkäämistä koskevilla implisiittisillä ja nimenomaisilla päätöksillä nimittäin vain vahvistetaan toimi tai toimimatta jättäminen, josta valittaja valittaa, eivätkä ne ole erillisiä kannekelpoisia toimia, joten tähän päätökseen, joka on vailla itsenäistä sisältöä, kohdistuvien vaatimusten on katsottava kohdistuvan alkuperäiseen toimeen (tuomio 12.9.2019, XI v. komissio, T‑528/18, ei julkaistu, EU:T:2019:594, 20 kohta).

25      On kuitenkin mahdollista, että valituksen hylkäämisestä tehty nimenomainen päätös, kun otetaan huomioon sen sisältö, ei ole kantajan riitauttaman toimen vahvistava päätös. Näin on silloin, kun valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta tai jota se pitää jopa asianomaiselle vastaisena toimena, joka on korvannut riitautetun toimen (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2019, XI v. komissio, T‑528/18, ei julkaistu, EU:T:2019:594, 21 kohta).

26      Ensinnäkin hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevista vaatimuksista on huomautettava, että valituksen R/440/20 hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä vahvistetaan komission kieltäytyvän katsomasta, että kantajan hakemus riidanalaiseen toimeen täyttää hakukelpoisuusvaatimukset, ja täsmennetään tämän hylkäämisen syyt. On siis katsottava, että nyt käsiteltävän kanteen vaikutuksesta unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset, joiden laillisuutta tutkittaessa on otettava huomioon valituksen R/440/20 hylkäämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät perustelut.

27      Toiseksi 28.10.2020 annetun vastauksen kumoamista koskevista vaatimuksista on huomautettava, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on jättänyt valituksen R/507/20 tutkimatta, mutta se on tutkinut kuitenkin toissijaisesti väitteet, jotka kantaja on esittänyt 28.10.2020 annetusta vastauksesta. Näistä syistä edellä mainitut perusteet on otettava huomioon arvioitaessa 28.10.2020 annetun vastauksen laillisuutta edellä tämän tuomion 25 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

 Hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset

 Tutkittavaksi ottaminen

28      On muistettava, että komissio vaatii, että nyt esillä olevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan nojalla, ja se väittää olennaisin osin, ettei kantajalla ole oikeussuojan tarvetta hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamiseksi.

29      On kuitenkin täsmennettävä, että komissio ilmoitti suullisessa käsittelyssä luopuvansa vaatimuksistaan, jotka koskevat hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevien vaatimusten tutkimatta jättämistä, mikä merkittiin istunnon pöytäkirjaan.

 Asiakysymys

30      Kantaja vetoaa hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee päätöksen tiedoksiannon laiminlyöntiä ja puutteellisia perusteluja, toinen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan virheellistä tulkintaa ja rikkomista, kolmas vakiintuneen hallintokäytännön noudattamatta jättämistä, erilaista kohtelua ja ikään perustuvaa syrjintää ja neljäs avoimuuden puuttumista sekä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamista.

–       Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan hakemuksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä ei ole annettu tiedoksi ja sen perustelut ovat puutteelliset

31      Kantaja väittää, ettei ole saanut missään vaiheessa virallista ilmoitusta hänen riidanalaista tointa koskevaan hakemukseensa annetusta vastauksesta, mikä on vastoin henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa säädettyä velvollisuutta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklassa vahvistettua hyvän hallinnon periaatetta. Kantajan mukaan hän sai tietää vasta 15.9.2020, että hänen hakemuksensa oli hylätty, kun toinen henkilö aloitti tehtävissään riidanalaisessa toimessa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuna väliaikaisena toimihenkilönä. Valituksen R/440/20 hylkäämisestä tehdyn päätöksen ei voida katsoa korjanneen hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen perustelujen puutteellisuutta.

32      Komissio kiistää kantajan väitteet.

33      Aluksi on todettava kantajan väittävän lähinnä, että hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen perusteluja ei ole ilmoitettu hänelle kyseisen päätöksen virheellisen tiedoksiannon vuoksi. Kantaja pyrkii siis osoittamaan, että komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

34      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden, josta säädetään henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa, jossa vain toistetaan SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrätty yleinen velvollisuus, tarkoituksena on yhtäältä se, että henkilölle, jota asia koskee, toimitetaan riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida, onko hänelle vastainen toimi perusteltu ja onko kanteen nostaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa tarkoituksenmukaista, ja toisaalta se, että unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. tuomio 16.10.2019, ZV v. komissio, T‑684/18, ei julkaistu, EU:T:2019:748, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Perustelujen riittävyyttä on arvioitava asiaan liittyvien konkreettisten olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka sillä, jolle toimi on osoitettu, voi olla saada selvennystä tilanteeseen (tuomio 9.7.2019, VY v. komissio, T‑253/18, ei julkaistu, EU:T:2019:488, 49 kohta). Päätös on riittävästi perusteltu erityisesti silloin, kun se on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella virkamies voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen merkityksen (tuomio 29.9.2005, Napoli Buzzanca v. komissio, T‑218/02, EU:T:2005:343, 64 kohta).

36      On muistettava, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen ei ole velvollinen perustelemaan päätöksiä, joilla hakemus hylätään. Sen on kuitenkin perusteltava päätöksensä, jolla hakijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemä valitus on hylätty, koska tämän päätöksen perustelujen katsotaan olevan samat kuin sen päätöksen perustelut, jota valitus koski (ks. tuomio 9.7.2019, VY v. komissio, T‑253/18, ei julkaistu, EU:T:2019:488, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Kantaja väittää, ettei hän saanut missään vaiheessa SysPer 2 ‑järjestelmän kautta henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston yksiköltä 5 ”Tilienhallintakeskus” ilmoitusta siitä, ettei hän täyttänyt riidanalaisen toimen hakukelpoisuusvaatimuksia. Sitä paitsi vaikka hän olisi saanut tällaisen ilmoituksen, sen sisältö ei olisi riittänyt antamaan hänelle asianmukaisia tietoja.

38      Tältä osin on huomautettava, että asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio on myöntänyt tehneensä virheen hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen vastaanottajan kirjaamisessa SysPer 2 ‑järjestelmään. Vaikka mainittu ilmoitus lähetettiin 4.8.2020, se ei saapunut kantajalle kyseisenä päivänä, vaan se välitettiin hänelle vasta 4.3.2021.

39      Tämän perusteella on ratkaistava, onko kantajalla ollut siitä huolimatta, että hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen lähettäminen oli viivästynyt, mahdollisuus ymmärtää perustelut, joiden nojalla komissio oli katsonut, ettei hänen hakemuksensa riidanalaiseen toimeen täyttänyt hakukelpoisuusvaatimuksia.

40      Ensinnäkin on huomattava, että kantajan yksikönpäällikkö ilmoitti kantajalle suullisesti 29.7.2020, että henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto eli työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen vastusti kantajan nimittämistä riidanalaiseen toimeen, koska tämä oli väliaikainen toimihenkilö, joka oli otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella.

41      Toiseksi pyydettyään tietoja hakemuksensa käsittelyn etenemisestä kantaja sai 10.9.2020 henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosastolta lyhyen viestin riidanalaista tointa koskevasta hakemuksesta (jäljempänä 10.9.2020 päivätty sähköpostiviesti). Viestissä ilmoitettiin kantajalle muun muassa, että ”komission väliaikainen toimihenkilö ei [voinut] tehdä uransa aikana toista työsopimusta komission väliaikaisena toimihenkilönä”.

42      Kolmanneksi, kuten kantaja myöntää kannekirjelmässä, hän sai tietää 15.9.2020, että hänen hakemuksensa oli hylätty, kun hän kuuli, että toinen henkilö oli aloittanut tehtävissään riidanalaisessa toimessa.

43      Edellä esitetyn perusteella kantaja oli tietoinen edellä tämän tuomion 35 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla asiayhteydestä, jossa kyseinen päätös tehtiin, silloin kun hän sai tietää hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen olemassaolosta eli viimeistään 15.9.2020.

44      Tältä osin on todettava erityisesti, että 10.9.2020 päivättyyn sähköpostiviestiin sisältyy perustelu, joka on täsmällinen ja yksityiskohtainen ja jossa selitetään syy, jonka vuoksi kantaja ei täyttänyt riidanalaisen toimen hakukelpoisuusvaatimuksia ja joka oli se, ettei hän voi tehdä toista väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta komissiossa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella.

45      Se, että kantaja pystyi riitauttamaan valituksessaan R/440/20 komission antaman tulkinnan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisesta kohdasta, osoittaa hänen ymmärtäneen, että hänen hakemuksensa hylkäämisen peruste liittyi hänen asemaansa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuna väliaikaisena toimihenkilönä.

46      On vielä todettava, että koska hakemuksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä ei ollut edellä tämän tuomion 36 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tarpeen perustella, perustelujen puuttumista koskevan kantajan väitteen hylkäämiseksi on riittävää todeta, että komissio teki 18.1.2021 nimenomaisen päätöksen valituksen R/440/20 hylkäämisestä ja että tässä päätöksessä työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen antoi kantajalle riittävät tiedot hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen perusteltavuuden arvioimiseksi ja sen laillisuuden riitauttamiseksi. Valituksen R/440/20 hylkäämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät perustelut antavat myös unionin yleiselle tuomioistuimelle mahdollisuuden valvoa hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen laillisuutta.

47      Kantajan väitteestä, jonka mukaan 10.9.2020 päivätyn sähköpostiviestin laatija ei ollut toimivaltainen tekemään päätöstä hakemuksen hylkäämisestä, on todettava, ettei kyseinen sähköpostiviesti ole päätös hakemuksen hylkäämisestä, vaan siinä vahvistetaan ja selitetään hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen perustelut. Huomioon on otettava myös kantajan tiedossa ollut asiayhteys, jonka perusteella kantaja on voinut ymmärtää häntä koskevan päätöksen merkityksen, kuten edellä tämän tuomion 43 kohdassa todetaan. On siis todettava, ettei tällä väitteellä ole merkitystä tutkittaessa perustelujen riittävyyttä.

48      Ensimmäinen kanneperuste on siten hylättävä.

–       Toinen kanneperuste, joka koskee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan virheellistä tulkintaa

49      Kantaja väittää komission rikkoneen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toista kohtaa katsoessaan, ettei kantaja voinut tehdä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuna väliaikaisena toimihenkilönä toista saman alakohdan nojalla palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta.

50      Kantaja väittää tältä osin lähinnä, että toisin kuin komissio väittää, mistään muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännöksestä ei ilmene, ettei muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan nojalla palvelukseen otettu komission väliaikainen toimihenkilö voi tehdä uransa aikana toista työsopimusta samassa asemassa. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisesta kohdasta ei ilmene etenkään, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan nojalla palvelukseen otettu väliaikainen toimihenkilö voi tehdä vain yhden ainoan kyseiseen alakohtaan perustuvan väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen.

51      Kantaja lisää, että vaikka muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa rajoitettaisiin tavalla tai toisella alkuperäisen työsuhteen aikana tehtävien työsopimusten määrää, kyseistä artiklaa ei sovelleta, koska kantaja voitaisiin nimittää muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan 3 kohdan nojalla aina uuteen toimeen, myös ylempään palkkaluokkaan, sopimukseensa liitettävällä lisäsopimuksella ja siten ilman, että uuden sopimuksen tekeminen on tarpeen.

52      Komissio kiistää kantajan väitteet.

53      Komissio väittää, että riidanalainen toimi oli pysyvä toimi, joka oli väliaikaisista toimihenkilöistä avoinna ainoastaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettaville väliaikaisille toimihenkilöille, ei muille väliaikaisille toimihenkilöille. Koska kantaja oli jo väliaikainen toimihenkilö, joka oli otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella, hän ei voinut tehdä komissiossa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan mukaisesti toista saman alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta. Kantajan ottaminen kyseiseen toimeen olisi ollut lisäksi mahdollista vain siinä tapauksessa, ettei uuden sopimuksen tekeminen olisi ollut tarpeen.

54      Aluksi on huomautettava, että kun kantaja jätti hakemuksensa riidanalaiseen toimeen, hän hoiti työsopimuksensa mukaisia tehtäviään väliaikaisena toimihenkilönä, joka oli otettu palvelukseen palkkaluokkaan AST 3 muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella aluksi kolmeksi vuodeksi, ja sitten sopimusta oli jatkettu kahdella vuodella niin, että sopimuksen oli määrä päättyä vuoden 2023 toukokuussa. Kantaja haki siten alkuperäisen sopimuksensa voimassaoloaikana riidanalaista tointa, joka oli avoinna oleva hallintovirkamiehen pysyvä toimi siinä yksikössä, jossa kantaja työskenteli hakemuksen jättäessään.

55      Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen katsoi hakemuksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä, ettei kantajan hakemus riidanalaiseen toimeen täyttänyt hakukelpoisuusvaatimuksia, koska kantajan ottaminen kyseiseen toimeen olisi edellyttänyt uuden väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen tekemistä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella, mikä olisi komission mukaan ollut vastoin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toista kohtaa. Komission päätöksen perusteena oli siten yksinomaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisesta kohdasta esitetty tulkinta.

56      Kantaja riitauttaa tämän tulkinnan ja väittää komission tehneen oikeudellisen virheen katsoessaan, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toista kohtaa oli tulkittava siten, että se estää väliaikaista toimihenkilöä – tässä tapauksessa kantajaa – joka on otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella ja jonka alkuperäinen työsopimus on voimassa, tekemästä toista väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta saman alakohdan nojalla.

57      On muistettava, että henkilöstösääntöjen 1 a artiklan 1 kohdasta ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2–5 artiklasta ilmenee yhdessä luettuina, että toimielinten vakinaiset virat täytetään lähtökohtaisesti virkamiehillä ja että muut toimihenkilöt voivat hoitaa näitä virkoja siis vain poikkeuksellisesti (ks. tuomio 13.7.2022, TL v. komissio, T‑438/21, ei julkaistu, EU:T:2022:455, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58      Vaikka muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että väliaikaiset toimihenkilöt voidaan ottaa palvelukseen hoitamaan pysyvää tointa, siinä täsmennetään myös, että tämä voi olla vain tilapäistä. Lisäksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan, sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt käsiteltävässä asiassa, mukaan 2 artiklan b tai d alakohdassa tarkoitetun toimihenkilön palvelussuhde voi olla enintään neljä vuotta, mutta se voidaan rajoittaa lyhyempään kestoon, ja hänen työsopimuksensa voidaan uusia vain kerran enintään kahdeksi vuodeksi edellyttäen, että uusimismahdollisuudesta on määrätty alkuperäisessä sopimuksessa, ja kyseisessä sopimuksessa vahvistetuissa rajoissa. Tämän ajanjakson päätyttyä asianomainen ei voi toimia enää kyseisissä säännöksissä tarkoitettuna väliaikaisena toimihenkilönä. Toimihenkilö voi työsopimuksensa päätyttyä hoitaa toimielimen pysyvää tointa vain, jos hänet nimitetään virkamieheksi henkilöstösäännöissä vahvistetuin edellytyksin.

59      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on. Myös unionin oikeuden säännöksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (ks. tuomio 7.9.2022, LR v. EIP, T‑529/20, EU:T:2022:523, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60      Edellä tämän tuomion 58 kohdassa läpi käydyn muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta on huomautettava ensinnäkin heti aluksi, ettei kyseisessä artiklassa aseteta mitään nimenomaista lukumääräistä rajoitusta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksille, jotka väliaikainen toimihenkilö voi tehdä kyseisen alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön palveluksessaolon enimmäisaikana, joka on vahvistettu kuudeksi vuodeksi. Lisäksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan englanninkielisessä versiossa viitataan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön osalta useisiin työsopimuksiin eikä yhteen ainoaan työsopimukseen. Kyseisessä versiossa käytetään siis nimenomaisesti monikkomuotoa ilmaisuissa ”[t]heir contracts may be renewed” ja ”[o]n the expiry of their contracts”.

61      Komission mukaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta ja erityisesti ilmaisujen ”tämän ajanjakson päätyttyä” ja ”työsopimuksen päätyttyä” käyttämisestä ilmenee kuitenkin, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut estää se, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettu väliaikainen toimihenkilö voisi tehdä uuden väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen saman alakohdan perusteella, kun hänen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohtaan perustuva väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa päättyy. Tämä merkitsee komission mukaan yksiselitteisesti sitä, että väliaikainen toimihenkilö, joka on otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella, ei voi tehdä toista väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta samalla perusteella uransa aikana. Tältä kannalta tarkasteltuna silloin, kun väliaikainen toimihenkilö, joka on otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella ja joka ei ole läpäissyt kilpailua niin, että hänet voitaisiin nimittää virkamieheksi henkilöstösäännöissä vahvistetuin edellytyksin, hakee pysyvää tointa, hän ei pysty täyttämään hakukelpoisuusvaatimuksia, paitsi jos voidaan osoittaa, ettei hänen siirtämisensä edellytä uuden väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen tekemistä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella.

62      Kantajan näkemyksen mukaan sopimuksen päättyminen on erotettava sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä tai irtisanomisesta. Hän katsoo tältä osin, ettei ilmaisua ”sopimuksen päättyminen” voida tulkita siten, että se kattaisi sopimuksen ennenaikaisen päättämisen tai irtisanomisen käytetystä tulkintatavasta riippumatta. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b alakohdan sanamuoto tukee tätä tulkintaa.

63      Ensinnäkin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan ilmaisusta ”tämä ajanjakso” on huomautettava, että sillä tarkoitetaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä mainittua alkuperäisen työsopimuksen kestoa, joka ei saa ylittää neljää vuotta ja johon on mahdollista lisätä sopimuksen uusiminen enintään kahdeksi vuodeksi.

64      On siis ymmärrettävä, että virkkeenosalla ”tämän ajanjakson päätyttyä” tarkoitetaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhteen päättymisajankohtaa, joka tarkoittaa joko alkuperäisen työsopimuksen päättymisajankohtaa, jos sopimusta ei uusita, tai myönnetyn jatkosopimuksen päättymisajankohtaa, jos sopimus uusitaan.

65      Kun päätös hakemuksen hylkäämisestä tehtiin, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohtaan perustuva kantajan väliaikaisen toimihenkilön sopimus, jota ei ollut vielä uusittu, oli edelleen voimassa, eikä kantajan ollut siten edellä mainitussa säännöksessä ilmaisulla ”tämän ajanjakson päätyttyä” tarkoitetussa tilanteessa.

66      Toiseksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua ilmaisua ”työsopimuksen päätyttyä” on tulkittava sen tavanomaisen merkityksen mukaisesti, joka sillä on yleiskielessä, koska henkilöstösäännöissä ei määritellä kyseistä käsitettä (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2022, LR v. EIP, T‑529/20, EU:T:2022:523, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67      On kuitenkin huomattava, että tavanomaisessa merkityksessään ilmaisulla ”päättyminen” tarkoitetaan ”määräajan päättymistä” eli tässä tapauksessa sen määräajan päättymistä, johon saakka väliaikaisen toimihenkilön työsopimus oli tehty.

68      Toiseksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan neljännen virkkeen kontekstuaalinen tulkinta tukee kyseisen säännöksen sanamuodon mukaista tulkintaa.

69      Tältä osin on nimittäin todettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b alakohdan ii alakohdassa säädetään, että ”jos toimielin irtisanoo työsopimuksen, toimihenkilöllä on oikeus korvaukseen, jonka määrä on kolmasosa hänen peruspalkastaan, palvelussuhteen päättymispäivän ja sopimuksen päättymispäivän väliseltä ajalta”. Siinä tehdään siten ero väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisen ja päättymisen välillä.

70      Identtisiä ilmauksia on tulkittava saman säädöksen sisällä samalla tavoin (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 18.9.2019, Peters, C‑700/17, EU:C:2019:753, 18 kohta), joten ei ole syytä kyseenalaistaa sitä, että lainsäätäjä on tehnyt henkilöstösääntöjen säännöksissä eron sopimuksen irtisanomisen ja päättymisen välillä.

71      Toisin kuin komissio väittää, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan neljännessä virkkeessä mainittu työsopimuksen päättymisen käsite ei siis vastaa työsopimuksen irtisanomisen käsitettä.

72      Jos kantajan ottaminen riidanalaiseen toimeen olisi johtanut väistämättä hänen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella tekemänsä väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomiseen, kuten komissio väittää, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan neljättä virkettä ei näin ollen sovellettaisi kantajan tilanteeseen.

73      Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan sanamuodosta ilmene, ettei muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettu väliaikainen toimihenkilö voisi tehdä uutta väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta saman alakohdan perusteella hänen alkuperäisen sopimuksensa voimassaoloaikana.

74      Kolmanneksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan teleologinen tulkinta vahvistaa kyseisen säännöksen sanamuodon mukaisen ja kontekstuaalisen tulkinnan.

75      Edellä tämän tuomion 59 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toista kohtaa tulkittaessa on otettava huomioon erityisesti sen tavoitteet ja yleisemmin palvelussuhteen ehtojen tavoitteet (ks. vastaavasti tuomio 5.2.2014, Drakeford v. EMA, F‑29/13, EU:F:2014:10, 45 kohta).

76      Ensinnäkin on muistettava, että edellä tämän tuomion 57 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti toimielinten vakinaiset virat täytetään lähtökohtaisesti virkamiehillä ja että muut toimihenkilöt, kuten muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetut väliaikaiset toimihenkilöt, voivat siis hoitaa näitä virkoja vain poikkeuksellisesti.

77      Tämän perusteella väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamiseen ja käyttöön liittyvistä käytännöistä 16.12.2013 tehdyn komission päätöksen C(2013) 9049 3 artiklan 1 kohdassa säädetään muun muassa, että koska vakinaiset virat on tarkoitettu virkamiesten nimittämiseen, kaikkien muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan mukaisten väliaikaisten toimihenkilöiden kokonaismäärä ei saa olla yli kolmea prosenttia komissiolle hyväksyttyjen vakinaisten virkojen kokonaismäärästä. Lisäksi kyseisen päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tällainen palvelukseenotto voidaan hyväksyä vasta, kun virka on julkaistu tuloksetta haettavaksi henkilöstösääntöjen 4 ja 29 artiklan mukaisesti.

78      Tästä seuraa, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan päätarkoituksena on rajoittaa sellaisten muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden käyttöä, jotka hoitavat tilapäisesti vakinaisia virkoja, jotka on tarkoitettu täytettäviksi virkamiehillä, ja että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön työsuhteen kuuden vuoden enimmäiskokonaiskeston tarkoituksena on palvella tätä tavoitetta.

79      Toiseksi koska tällaisen näkemyksen estävää erityissäännöstä ei ole, on muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toista kohtaa tulkittaessa tukeuduttava 18.3.1999 tehtyyn määräaikaista työtä koskevaan puitesopimukseen (jäljempänä puitesopimus), joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43) liitteenä (tuomio 5.2.2014, Drakeford v. EMA, F‑29/13, EU:F:2014:10, 44 kohta).

80      Tässä yhteydessä on muistettava, että se, ettei direktiivi sellaisenaan sido toimielimiä tai laitoksia, ei voi sulkea pois sitä, että toimielinten tai laitosten on otettava se välillisesti huomioon suhteissaan virkamiehiinsä ja toimihenkilöihinsä (tuomio 13.4.2011, Scheefer v. parlamentti, F‑105/09, EU:F:2011:41, 54 kohta).

81      Lisäksi yksityiset voivat vedota direktiiviin 1999/70 ja sillä täytäntöön pantavaan puitesopimukseen oikeuskäytännössä vahvistetuissa rajoissa unionin toimielimiä vastaan henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen tulkitsemiseksi niin pitkälle kuin mahdollista puitesopimuksessa asetettujen vaatimusten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2011, Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 57 kohta).

82      Tästä seuraa, että kun lainsäätäjä käyttää SEUT 336 artiklaan perustuvaa lainsäädäntövaltaansa vahvistaakseen palvelussuhteen ehdot ja kun työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen käyttää laajaa harkintavaltaansa palvelussuhteen ehtojen säännöksissä asetetuissa puitteissa, niiden on unionin ja sen henkilöstön välisiä suhteita säänteleviä sääntöjä antaessaan tai täytäntöön pannessaan estettävä perättäisten määräaikaisten palvelussopimusten tekemisestä mahdollisesti johtuva oikeuden väärinkäyttö niiden SEUT 151 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden mukaisesti, jotka koskevat työntekijöiden elin- ja työolojen kohentamista ja heidän riittävää sosiaalista suojelemistaan (tuomio 21.9.2011, Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 61 kohta).

83      Puitesopimuksessa tehdään työpaikan pysyvyydestä unionin työntekijöiden suojelun keskeinen osatekijä (tuomio 8.3.2012, Huet, C‑251/11, EU:C:2012:133, 35 ja 44 kohta). Tarkemmin sanottuna puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdalla pyritään erityisesti sääntelemään perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden käyttöä, jota pidetään mahdollisena työntekijöitä haittaavana väärinkäyttönä, esittämällä muutamia vähimmäissuojasäännöksiä, joilla on tarkoitus estää työntekijöiden aseman heikkeneminen. Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan c alakohdassa määrätään erityisesti määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden uusimisten enimmäismäärästä (ks. tuomio 5.2.2014, Drakeford v. EMA, F‑29/13, EU:F:2014:10, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84      On huomautettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artikla on jo todettu puitesopimuksen mukaiseksi, koska se ei ole ristiriidassa puitesopimuksen tavoitteiden ja vähimmäisvaatimusten kanssa (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2012, AI v. unionin tuomioistuin, F‑85/10, EU:F:2012:97, 140 kohta).

85      On huomattava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa säädetään yhtäältä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhteen enimmäiskestosta ja toisaalta rajataan samalle toimihenkilölle myönnettävissä olevien uusimisten lukumäärä tässä tapauksessa yhteen ainoaan uusimiseen.

86      Näiden kahden rajoituksen asettamisella tavoitellut päämäärät on otettava huomioon myös muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan teleologisessa tulkinnassa.

87      Palvelussuhteen enimmäiskestosta on todettava, että oikeuskäytännön mukaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toinen kohta, jossa vahvistetaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön työsuhteen enimmäiskokonaiskesto, sisältää yhden puitesopimuksen 5 lausekkeessa luetelluista toimenpiteistä, joilla pyritään estämään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttö, eli tässä tapauksessa kyseisen lausekkeen 1 kohdan b alakohdassa määrätyn toimenpiteen (tuomio 11.7.2012, AI v. unionin tuomioistuin, F‑85/10, EU:F:2012:97, 138 kohta).

88      Asianosaiset vahvistivat tältä osin istunnossa, että kantajan palvelussuhteen kokonaiskesto muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan mukaisena väliaikaisena toimihenkilönä ei voinut ylittää muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa säädettyä kuuden vuoden enimmäisaikaa riippumatta siitä, otettiinko hänet riidanalaiseen toimeen vai ei.

89      Mahdollisten uusimisten lukumäärää koskevasta rajoituksesta on todettava, kuten komissio myönsi istunnossa, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toinen kohta, jossa rajoitetaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimisten lukumäärää, sisältää myös yhden puitesopimuksen 5 lausekkeessa luetelluista toimenpiteistä, joilla pyritään estämään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttö, eli tässä tapauksessa toimenpiteen, josta määrätään kyseisen lausekkeen 1 kohdan c alakohdassa, joten mahdollisuudella uusia muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön työsopimus yhden ainoan kerran pyritään takaamaan, että kyseisen toimihenkilön palvelukseen ottanut toimielin kunnioittaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön suojelua väärinkäytöksiltä, joita voi aiheutua useiden peräkkäisten lyhyiden määräaikaisten sopimusten käyttämisestä (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2011, Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 66 kohta).

90      On todettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön mahdollisuus tehdä samalla perusteella uusi väliaikaisen toimihenkilön työsopimus ajanjaksoksi, joka ei ylitä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa säädettyä kuuden vuoden enimmäiskokonaiskestoa, ei sellaisenaan haittaa tämän säännöksen tavoitetta, joka on rajoittaa sitä, miten pitkään väliaikaiset toimihenkilöt voivat hoitaa vakinaisia virkoja.

91      Mikään ei viittaa myöskään siihen, että uuden sopimuksen tekeminen olisi aiheuttanut vaaran mahdollisesta kantajan vahingoksi koituvasta oikeuden väärinkäytöstä, jossa perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia käytettäisiin väärin.

92      Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toinen kohta ei siten ole esteenä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön mahdollisuudelle tehdä uusi väliaikaisen toimihenkilön työsopimus saman alakohdan perusteella, kunhan 8 artiklan toisessa kohdassa säädettyä kuuden vuoden ajallista rajoitusta noudatetaan.

93      Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan tällainen tulkinta vastaa myös muiden unionin toimielinten ja virastojen käytäntöä. Vastauksena prosessinjohtotoimeen komissio toimitti nimittäin tulokset kuulemisesta, jonka se oli toteuttanut vuoden 2022 kesäkuussa muissa unionin toimielimissä ja virastoissa ja joka koski muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön mahdollisuutta tehdä uusi työsopimus tässä asemassa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa säädetyssä enimmäismääräajassa. Nämä tulokset osoittavat, että suurin osa toimielimistä ja laitoksista katsoo tämän olevan mahdollista.

94      Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös, jossa kantajan hakemuksen ei katsottu täyttävän hakukelpoisuusvaatimuksia, perustuu muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan virheelliseen tulkintaan.

95      Esillä oleva kanneperuste on siten hyväksyttävä ja hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös on kumottava ilman, että on tarpeen tutkia tämän kanneperusteen muita väitteitä ja muita kanneperusteita, jotka on esitetty hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi.

 28.10.2020 annetun vastauksen kumoamista koskevat vaatimukset

 Tutkittavaksi ottaminen

96      Komissio on esittänyt unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan nyt esillä olevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, ettei 28.10.2020 annettu vastaus ole kantajalle vastainen toimi.

97      Komissio väittää ensinnäkin, että 28.10.2020 annetulla vastauksella pelkästään vastataan kantajan 29.6.2020 tekemässä hakemuksessa esitettyihin kysymyksiin ja että sen tarkoituksena on ainoastaan tulkita esille otettuja henkilöstösääntöjen säännöksiä. Annetut vastaukset eivät siis muuttaneet kantajan oikeusasemaa.

98      Toiseksi komissio väittää, ettei se ole laiminlyönyt toimia, kun se ei järjestänyt muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden ylennyskierrosta, ja että siinä tapauksessa, että kantaja halusi riitauttaa ylentämättä jättämisen, hänen olisi pitänyt riitauttaa ylennyspäätös, jossa ei mainittu hänen nimeään.

99      Kantaja väittää, että hänen kanteensa voidaan ottaa tutkittavaksi.

100    On todettava, että työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen esitti 28.10.2020 annetussa vastauksessa kantajan pyynnöstä näkemyksensä oikeussääntöjen soveltamisesta kantajaan ja neljästä kysymyksestä, jotka koskivat pääosin henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 ja 15 artiklan ja puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan soveltamista kantajan henkilökohtaisessa tilanteessa.

101    Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on todennut tältä osin ensinnäkin, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 ja 15 artiklassa ei anneta henkilöstön jäsenille ”suoraa oikeutta” ylennykseen, eikä niissä myöskään luoda hallinnolle minkäänlaista velvollisuutta väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaluokkien uudelleenmäärittämiseen. Toiseksi työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen täsmentää, että toisen työsopimuksen tekeminen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella ei ole mahdollista kantajan tapauksessa ja että lähtökohtaisesti ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta kantajaa ei ollut mahdollista siirtää muuhun pysyvään toimeen siitä toimesta, jossa hän työskenteli. Kolmanneksi työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen toteaa, ettei henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohtaa sovelleta suoraan kantajan tilanteeseen, ja neljänneksi, ettei puitesopimusta voida soveltaa kantajan tapauksessa, koska hänen tosiasiallinen tilanteensa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuna väliaikaisena toimihenkilönä poikkeaa muiden oikeussääntöjen perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden tilanteesta.

102    Tämän perusteella 28.10.2020 annetussa vastauksessa käsiteltiin lähinnä kahta seikkaa, joista ensimmäinen koski mahdollisuutta ylentää muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettu väliaikainen toimihenkilö tai määrittää hänen palkkaluokkansa uudelleen, ja toinen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön mahdollisuutta tehdä uusi työsopimus hänen työsopimuksensa ollessa vielä voimassa.

103    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kantajalle vastainen toimi on toimi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttavat kantajan etuihin suoraan ja välittömästi muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, ja tällaisen toimen on oltava toimivaltaisen hallintoviranomaisen toteuttama ja sen on sisällettävä hallinnon lopullinen kannanotto (ks. määräys 10.9.2021, Kühne v. parlamentti, T‑691/20, ei julkaistu, EU:T:2021:600, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104    28.10.2020 annetussa vastauksessa perustellaan kantajalle, minkä vuoksi hän ei voi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan mukaisesti tehdä toista väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella; kyseisen vastauksen kumoamista koskevan vaatimuksen osalta on tuotava esille, että työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen kantajalle kyseisessä vastauksessa esittämissä perusteluissa vain toistetaan hakemuksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä esitetty viranomaisen kanta. Tämän perusteella 28.10.2020 annettu vastaus – jota edeltävästi päätös hakemuksen hylkäämisestä oli tehty – ei näiltä osin muuta selvästi kantajan oikeusasemaa edellä tämän tuomion 103 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

105    28.10.2020 annettua vastausta, jossa kantajalle perustellaan, minkä vuoksi hän ei voi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan perusteella tehdä toista väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella, koskeva kumoamisvaatimus on siis jätettävä tutkimatta.

106    Muiden 28.10.2020 annetun vastauksen kumoamista koskevien vaatimusten osalta on muistettava, että unionin tuomioistuinten asiana on arvioida, voidaanko kanteen hylkäämistä tutkittavaksi ottamista koskevasta oikeudenkäyntiväitteestä lausumatta pitää asian olosuhteissa oikeutettuna hyvän oikeudenkäytön perusteella (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2002, neuvosto v. Boehringer, C‑23/00 P, EU:C:2002:118, 52 kohta).

107    Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian olosuhteet ja hyvän oikeudenkäytön periaate, vaatimukset, jotka koskevat 28.10.2020 annetun vastauksen kumoamista siltä osin kuin siinä on kyse mahdollisuudesta ylentää muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettu väliaikainen toimihenkilö tai määrittää hänen palkkaluokkansa uudelleen, on tutkittava lausumatta ensin näiden vaatimusten tutkittavaksi ottamisesta, koska ne ovat joka tapauksessa ja jäljempänä esitettävistä syistä perusteettomia.

 Asiakysymys

108    Kantaja esittää 28.10.2020 annetun vastauksen kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi lähinnä kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan virheellistä tulkintaa ja rikkomista ja toinen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

–       Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan virheellistä tulkintaa ja rikkomista

109    Kantaja katsoo, että hallinnon vastaus, jota on tulkittava hänen mukaansa siten, että siinä kieltäydytään ylentämästä häntä, määrittämästä hänen palkkaluokkaansa uudelleen tai nimittämästä häntä toiseen toimeen, on ilmeisen virheellinen ja rikkoo henkilöstösääntöjen 45 artiklaa sekä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toista kohtaa ja 10 artiklan 3 kohtaa.

110    Komissio kiistää kantajan väitteet.

111    Kantajan mahdollisuudesta tulla ylennetyksi henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitetulla tavalla on todettava ensinnäkin, kuten komissio perustellusti korostaa, ettei muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa mainita ylentämistä. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaan ylennettävät ”on valittava vähintään kaksi vuotta palkkaluokassaan palvelleiden virkamiesten joukosta”.

112    Muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei siis säädetä mahdollisuudesta ylentää väliaikaisia toimihenkilöitä, vaan näiden ehtojen 15 ja 16 artiklan mukaisesti heidät voidaan pikemminkin luokitella palkkaluokkaan, joka vastaa tehtäviä, joita he hoitavat työsopimuksensa voimassaoloaikana (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2016, Todorova Androva v. neuvosto ym., T‑366/15 P, ei julkaistu, EU:T:2016:729, 48 kohta).

113    On siis todettava, että komissio saattoi perustellusti katsoa 28.10.2020 annetussa vastauksessa, että henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettu ylennysmenettely koskee ainoastaan virkamiehiä.

114    Toiseksi mahdollisuudesta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun palkkaluokan uudelleen määrittämiseen on huomautettava, ettei komissio väitä 28.10.2020 annetussa vastauksessa, toisin kuin kantaja väittää, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa kiellettäisiin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaluokan uudelleenmäärittäminen. Komissio vain toteaa, että komissiolla tältä osin oleva laaja harkintavalta huomioon ottaen sen ei tarvitse järjestää määräaikaisilla työsopimuksilla palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden, joihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetut väliaikaiset toimihenkilöt kuuluvat, palkkaluokkien uudelleenmäärittämiskierrosta.

115    Lisäksi on korostettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan 3 kohdassa, joka koskee palkkaluokan uudelleenmäärittämisen mahdollisuutta, ei säädetä millään tavalla kaikkien väliaikaisten toimihenkilöiden oikeudesta saada pyynnöstään palkkaluokkansa määritettyä uudelleen.

116    On muistettava, että vaikka sen periaatteen mukaan, että koko unionin henkilöstö muodostaa yhden kokonaisuuden, kaikkiin unionin virkamiehiin sovelletaan samoja henkilöstösääntöjä, tällainen periaate ei merkitse sitä, että toimielinten on käytettävä niille henkilöstösäännöissä annettua harkintavaltaa samalla tavoin, vaan niiden henkilöstöhallinnossa pätee päinvastoin ”itsemääräämisoikeuden periaate” (tuomio 9.6.2021, KZ v. komissio, T‑453/20, ei julkaistu, EU:T:2021:339, 52 kohta). Vastaava päättely on tehtävä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamisalaan kuuluvien väliaikaisten toimihenkilöiden kohdalla.

117    Näin ollen on katsottava, että koska muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei säädetä hallinnon velvollisuudesta suorittaa väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaluokkien uudelleenmäärittäminen, komissio ei ole rikkonut muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toista kohtaa eikä 10 artiklan 3 kohtaa, kun se ei ole sille kuuluvaa hallinnollista itsemääräämisoikeuttaan käyttäen päättänyt järjestää muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan nojalla palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaluokkien uudelleenmäärittämiskierrosta.

118    Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteellä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin täsmentää 28.4.2021 annetun tuomion Correia v. ETSK (T‑843/19, EU:T:2021:221) 60–63 kohdassa olennaisin osin, että kirjallisten sääntöjen puuttuminen ja käytäntö tehdä päätökset tapauskohtaisesti niitä julkaisematta merkitsevät avoimuuden puutetta, joka haittaa oikeusvarmuuden periaatetta.

119    Edellä tämän tuomion 118 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö koskee nimittäin tilannetta, jossa toimielin säätää mahdollisuudesta määrittää väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaluokat uudelleen muttei täsmennä näitä menettelyjä koskevia nimenomaisia edellytyksiä. Tilanne ei ole kuitenkaan tämä nyt käsiteltävässä asiassa. Tällä väitteellä ei voida kyseenalaistaa myöskään komission itsemääräämisoikeutta siltä osin kuin on kyse päätöksestä olla antamatta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetuille väliaikaisille toimihenkilöille mahdollisuutta palkkaluokan uudelleenmäärittämiseen.

120    Kantaja väittää lisäksi SysPer 2 ‑järjestelmästä otetun kuvakaappauksen osalta, että komissio on käynnistänyt todennäköisesti vuoteen 2017 saakka erillisiä ylennyskierroksia virkamiehille, sopimussuhteisille toimihenkilöille ja väliaikaisille toimihenkilöille.

121    Tältä osin on todettava, että komissio kiistää tällaisten väliaikaisille toimihenkilöille tarkoitettujen erillisten ylennyskierrosten olemassaolon ja selittää, että kantajan esittämät tiedot johtuvat SysPer 2 ‑järjestelmän teknisestä viasta, joka on korjattu. Vaikka tällainen käytäntö olisi ollut olemassa, komissio olisi kuitenkin voinut muuttaa sitä pätevällä tavalla edellä tämän tuomion 116 kohdassa mainitun hallinnollisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti.

122    Ensimmäinen kanneperuste on siten hylättävä.

–       Toinen kanneperuste, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista

123    Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan lähinnä, että 28.10.2020 annetun vastauksen antaessaan komissio loukkasi monin tavoin syrjintäkiellon periaatetta.

124    Nyt esillä oleva kanneperuste jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koskee Pilot Junior Professionals ‑ohjelman (jäljempänä JPP-ohjelma) osallistujien ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden välillä tapahtunutta erilaista kohtelua ja syrjintää komissiossa, toinen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden ja komission muiden väliaikaisten toimihenkilöiden erilaista kohtelua ja kolmas muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella unionin eri toimielinten, elinten ja laitosten palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden erilaista kohtelua.

125    Komissio kiistää nämä väitteet.

126    Aluksi on muistutettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaate on perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettu unionin oikeuden yleinen periaate, josta perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa vahvistettu syrjintäkiellon periaate on erityinen ilmaus. Kyseinen periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltu (ks. tuomio 27.11.2018, Hebberecht v. EUH, T‑315/17, EU:C:2018:842, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

127    Tilanteiden rinnastettavuutta on arvioitava kaikkien näille tilanteille ominaisten seikkojen kannalta. Nämä seikat on muun muassa määritettävä ja niitä on arvioitava unionin sen toimen kohteen ja päämäärän valossa, jolla kyseinen erottelu otetaan käyttöön. On myös otettava huomioon sen alan periaatteet ja tavoitteet, johon kyseinen toimi kuuluu (ks. tuomio 19.12.2019, HK v. komissio, C‑460/18 P, EU:C:2019:1119, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128    Kantaja väittää ensimmäisessä osassa, että komission käytännöt syrjivät häntä suhteessa JPP-ohjelman osallistujiin, jotka ovat kantajan tavoin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuja väliaikaisia toimihenkilöitä. Koska JPP-ohjelman osallistujat ovat väliaikaisia toimihenkilöitä, jotka voidaan siirtää komission yksiköissä sellaisiin muihin toimiin, jotka poikkeavat huomattavasti tehtävien luonteen perusteella, ilman että uuden sopimuksen tekemisen on tarpeen, näitä hakijoita kohdellaan edullisemmin kuin muita muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuja väliaikaisia toimihenkilöitä, joiden osalta hallinto katsoo uuden työsopimuksen olevan välttämätön ja näin ollen kielletty.

129    Ensinnäkin, kuten komissio selitti valituksen R/507/20 hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä, jos tehtäväryhmään AST kuuluva väliaikainen toimihenkilö, joka on otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella, valittaisiin osallistumaan JPP-ohjelmaan, hänelle tarjottaisiin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohtaan perustuvaa väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta eikä kyseisten ehtojen 2 artiklan b alakohtaan perustuvaa väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta.

130    Sitten kantajan väitteestä, jonka mukaan häntä syrjitään sen vuoksi, että JPP-ohjelman osallistujien säännönmukaiset siirrot toisiin tehtäviin eivät edellytä uusien työsopimusten tekemistä, on riittävää muistuttaa, että kantaja on jo siirretty toiseen tehtävään sopimukseensa liitetyllä lisäsopimuksella ja siten ilman uuden sopimuksen tekemistä, kuten edellä tämän tuomion 3 kohdassa muistutetaan. On siis perusteetonta väittää, että kantajan oli mahdotonta saada siirtoa toiseen tehtävään edellyttämättä uuden työsopimuksen tekemistä.

131    Väite, jonka mukaan kantajaa syrjitään iän perusteella, koska JPP-ohjelman hakijat ovat yksinomaan nuoria ammattilaisia, joilla on enintään kolmen vuoden työkokemus, on hylättävä, kun otetaan huomioon, että JPP-ohjelman osallistujia ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuja muita väliaikaisia toimihenkilöitä ei ole osoitettu kohdellun eri tavalla siltä osin kuin kyse on uuteen tehtävään siirrosta ilman, että uuden sopimuksen tekeminen on tarpeen, kuten edellä tämän tuomion 129 ja 130 kohdasta ilmenee.

132    Näin ollen kantajan ei ole perusteltua väittää, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuja ja JPP-ohjelmaan osallistuvia väliaikaisia toimihenkilöitä kohdellaan häntä edullisemmin siksi, että nämä voidaan siirtää toiseen tehtävään tekemättä uusia väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksia muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella.

133    Toisessa osassa kantaja väittää, että se, että hallinto ei järjestä ylennyskierroksia tai salli muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden yksittäisiä ylennyksiä, johtaa siihen, että häntä kohdellaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettuna väliaikaisena toimihenkilönä eri tavalla kuin muita väliaikaisten toimihenkilöiden ryhmiä, erityisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan ja 2 artiklan c alakohdan perusteella palvelukseen otettuja väliaikaisia toimihenkilöitä.

134    Kantaja väittää, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan perusteella palvelukseen otetut väliaikaiset toimihenkilöt avustavat suoraan tehtävää hoitavaa henkilöä, kun taas 2 artiklan b alakohdan nojalla palvelukseen otetuilla väliaikaisilla toimihenkilöillä ei ole tämäntyyppistä erityistä tehtävää. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklassa ei kuitenkaan tehdä mitään merkittävää eroa tehtävien luonteen osalta, eikä tällä erottelulla ole juuri merkitystä yhdenvertaisen kohtelun kannalta.

135    Kantaja väittää tältä osin komission pyrkineen oikeuttamaan erilaisen kohtelun selittämällä, että toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella palvelukseen otetut väliaikaiset toimihenkilöt ovat hyvin harvassa. Lisäksi kantaja väittää, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden ja 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden välinen merkittävä ero perustuu toimen luokitteluun talousarviossa. Näillä kriteereillä ei ole kuitenkaan merkitystä erilaista kohtelua koskevan arvioinnin kannalta.

136    Kuten edellä tämän tuomion 126 kohdassa muistutetaan, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet edellyttävät, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltu.

137    Erityyppisten väliaikaisten toimihenkilöiden tilanteiden vertailussa on muistettava ensinnäkin, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden toimet sisältyvät henkilöstötaulukkoon ja vastaavat viranomaisen määrittelemiä vakinaisia tehtäviä, jotka eivät kuitenkaan budjettivallan käyttäjän valinnan mukaan vastaa ”vakinaista tointa” (tuomio 27.11.2012, Sipos v. SMHV, F‑59/11, EU:F:2012:164, 39 kohta).

138    Toiseksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan perusteella palvelukseen otetut väliaikaiset toimihenkilöt ovat tehneet intuitu personae ‑työsopimuksen, jonka olennaisena osana on keskinäinen luottamus (ks. vastaavasti tuomio 17.10.2006, Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, T‑406/04, EU:T:2006:322, 47 ja 101 kohta).

139    Kolmanneksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden osalta on todettava, että vaikka muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa säädetään nimenomaisesti, että väliaikaiset toimihenkilöt voidaan palkata hoitamaan vakinaista tointa, niissä täsmennetään myös, että tämä voi olla vain väliaikaista tai tilapäistä (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2011, Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 79 kohta).

140    Komissio väittää tältä osin perustellusti, että lainsäätäjä on luonut erilaisia väliaikaisten toimihenkilöiden ryhmiä, joilla on erilaiset työehdot, minkä perusteella heidän tilanteensa eivät ole rinnastettavissa toisiinsa, joten väliaikaisten toimihenkilöiden erilaista kohtelua ei voida katsoa perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi syrjinnäksi.

141    Kantaja väittää kuitenkin, että tämä käytäntö on vastoin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa, jossa kielletään kohtelemasta määräaikaisia työntekijöitä epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä pelkästään siksi, että ensin mainitut työskentelevät määräaikaisesti, ellei erilaiseen kohteluun ole asiallisia syitä.

142    Komissio toteaa perustellusti, etteivät muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetut väliaikaiset toimihenkilöt ole muihin väliaikaisten toimihenkilöiden ryhmiin rinnastettavassa tilanteessa. Perustavanlaatuinen ero väliaikaisten toimihenkilöiden eri ryhmien välillä perustuu kunkin ryhmän ”tehtävätyyppiin” eikä suoraan työsopimuksen kestoon. Kyseisten kolmen väliaikaisten toimihenkilöiden ryhmän tarkoituksena on nimittäin vastata toimielinten, elinten tai laitosten erilaisiin tarpeisiin. Näin ollen niiden työsopimusten kesto, joita väliaikaisten toimihenkilöiden eri ryhmät voivat tehdä, johtuu suoraan erityyppisistä tehtävistä, joita he voivat hoitaa, ja siten näiden tehtävien erilaisesta luonteesta.

143    Kolmannessa osassa kantaja väittää, että muut unionin toimielimet ja elimet ovat myöntäneet nimenomaisesti, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaluokat voidaan määrittää uudelleen.

144    Komissio kiistää kolmannen osan tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, että se on esitetty ensimmäisen kerran kannekirjelmässä.

145    Tältä osin on muistettava, että valitusta ja sen jälkeen nostettua kannetta koskeva saman sisällön vaatimus edellyttää kanteen tutkimatta jättämisen uhalla, että unionin tuomioistuimille esitetty kanneperuste on esitetty jo oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, jotta työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen on saanut tiedon kantajan riidanalaista päätöstä koskevasta arvostelusta (ks. tuomio 25.10.2013, komissio v. Moschonaki, T‑476/11 P, EU:T:2013:557, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

146    Käsiteltävässä asiassa kantaja mainitsee unionin muiden toimielinten käytännöt 29.6.2020 tehdyssä hakemuksessa tukeakseen väitteitään, jotka koskevat hänen oikeuttaan palkkaluokkansa uudelleen määrittämiseen. Lisäksi kantaja vetoaa valituksessaan myös vakiintuneen hallintokäytännön noudattamatta jättämiseen. On todettava niin ikään, että valitus sisältää väitteitä, jotka koskevat erityisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen erilaisten väliaikaisten toimihenkilöiden ikään perustuvaa syrjintää sekä kyseisen alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden ja muiden väliaikaisten toimihenkilöiden ryhmien eriarvoista kohtelua. Kantaja ottaa kannekirjelmässään esille näiden väitteiden lisäksi kolmannen osan, joka koskee muissa toimielimissä vallitseviin erilaisiin käytäntöihin perustuvaa väitettyä syrjintää syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen laajemmassa asiayhteydessä.

147    Tässä tilanteessa on katsottava, että se, että kantaja on maininnut ensimmäisen kerran kannekirjelmässään nimenomaisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden erilaisen kohtelun komissiossa ja muissa toimielimissä, elimissä ja laitoksissa, ei muuta valituksen syytä eikä kohdetta.

148    Näin ollen kolmannen osan tutkittavaksi ottamista koskevat komission väitteet on hylättävä.

149    Kantaja väittää, että koska muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetuille väliaikaisille toimihenkilöille ei ole järjestetty ylennyskierrosta eikä myönnetty samaa oikeutta ylennyksiin, komissio on kohdellut näitä väliaikaisia toimihenkilöitä epäedullisemmin kuin muut toimielimet ja elimet, kuten Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) tai Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust). Lisäksi vaikka unionin eri toimielimillä ja virastoilla on jonkin verran hallinnollista itsemääräämisoikeutta sen suhteen, miten palkkaluokkien uudelleen määrittäminen järjestetään, ne eivät voi tulkita muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännöksiä eri tavoin niin, että väliaikaisille toimihenkilöille myönnetään vähemmän oikeuksia.

150    Tältä osin on todettava, ettei kantaja voi pätevästi vedota muiden toimielinten henkilöstöön sovellettaviin sisäisiin sääntöihin. On nimittäin muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimielimille on annettu laaja harkintavalta sen suhteen, kuinka ne järjestävät yksikkönsä niille uskottujen tehtävien mukaisesti, ja sen suhteen, kuinka ne näiden tehtävien hoitamiseksi määräävät palveluksessaan olevan henkilöstön asemapaikat (ks. tuomio 14.10.2004, Pflugradt v. EKP, C‑409/02 P, EU:C:2004:625, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

151    Kuten edellä tämän tuomion 117 kohdassa todetaan, komissio saattoi siten päättää hallinnollista itsemääräämisoikeuttaan käyttäen olla järjestämättä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettujen väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaluokkien uudelleenmäärittämiskierrosta. Tällainen päätös ei ole millään tavoin syrjintäkiellon periaatteen vastainen, varsinkin kun sitä sovelletaan samoihin väliaikaisten toimihenkilöiden ryhmiin samassa toimielimessä.

152    Kaiken edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä, ja siten vaatimukset 28.10.2020 annetun vastauksen kumoamisesta on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Vahingonkorvausvaatimukset

153    Kantaja vaatii korvausta aineellisista vahingoista, joita hän katsoo itselleen aiheutuneen hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ja 28.10.2020 annetun vastauksen väitetystä lainvastaisuudesta. Kantajan vahingonkorvausvaatimukset jakautuvat kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa, joka liittyy hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, kantaja väittää, että tästä päätöksestä on aiheutunut hänelle aineellista vahinkoa, joka muodostuu siitä, että hän on menettänyt mahdollisuuden yhtäältä tulla otetuksi riidanalaiseen toimeen ja toisaalta päästä vakinaiseksi virkamieheksi osallistumalla tehtäväryhmään AD kuuluville väliaikaisille toimihenkilöille varattuihin sisäisiin kilpailuihin. Toisessa osassa, joka liittyy 28.10.2020 annettuun vastaukseen, kantaja väittää, että tästä vastauksesta aiheutui hänelle aineellista vahinkoa, joka muodostuu siitä, että hän menetti mahdollisuutensa saada palkkaluokkansa määritettyä uudelleen 16.5.2020 alkaen palkkaluokaksi AST 4.

154    Komissio kiistää kantajan väitteet.

 Hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen liittyvä aineellinen vahinko

155    Kantaja väittää menettäneensä hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen vuoksi mahdollisuuden tulla otetuksi riidanalaiseen toimeen. Hän väittää tästä, että koska valintalautakunta esitti 24.7.2020 hänen valintaansa ja nimittämistään riidanalaiseen toimeen, hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen vuoksi menetetyn mahdollisuuden tulla otetuksi toimeen on arvioitava olevan 100 prosenttia. Hän vaatii tällä perusteella 24 245 euron korvausta, joka vastaa hänen nykyisen palkkansa ja sen palkan välistä erotusta, johon hänellä olisi ollut oikeus palkkaluokassa AD 5, jos hänet olisi otettu riidanalaiseen toimeen, 1.9.2020 alkaen hänen työsopimuksensa päättymiseen saakka.

156    Lisäksi kantaja menetti mahdollisuuden päästä vakinaiseksi virkamieheksi osallistumalla tehtäväryhmään AD kuuluville väliaikaisille toimihenkilöille varattuihin sisäisiin kilpailuihin. Kantaja väittää nimittäin, että jos hänet olisi otettu riidanalaiseen toimeen ja hänen palkkaluokkansa olisi määritetty uudelleen 1.9.2020 alkaen palkkaluokaksi AD 5, hän olisi pystynyt osallistumaan kyseisiin sisäisiin kilpailuihin, jotka järjestettiin vuosina 2021 ja 2022. Kantaja väittää nyt käsiteltävän kanteen nostamishetkellä käynnissä olleesta kilpailusta, että oikeudellisella alalla tarjolla olleisiin 20:een virkamiehen toimeen hakeneista noin 90 oli läpäissyt tietokoneella suoritetut kokeet, minkä perusteella voitiin arvioida, että kantajasta olisi tullut virkamies 44 prosentin todennäköisyydellä. Kantaja vaatii virkamieheksi pääsyä koskevan mahdollisuuden menettämisen perusteella 600 000 euron korvausta, joka vastaa menetettyjä ansioita, jotka muodostuvat palkasta ja huollettavina oleviin henkilöihin liittyvistä lisistä, joita hänelle olisi maksettu kuukausittain 20 vuoden ajan, ja joihin olisi sovellettava todennäköisyyskerrointa 0,44.

157    Aluksi on muistutettava, että unioni on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiassa syntynyt sekä toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (tuomio 21.2.2008, komissio v. Girardot, C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 52 kohta). Koska näiden edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää siihen, että vahingonkorvauskanne on hylättävä (tuomio 9.9.1999, Lucaccioni v. komissio, C‑257/98 P, EU:C:1999:402, 14 kohta).

158    Edellä tämän tuomion 155 ja 156 kohdassa mainituista kahdesta vahingosta on huomautettava, että ne johtuvat hakemuksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä.

159    On todettava, että koska hakemuksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä koskeva toinen kanneperuste on hyväksytty kyseisen päätöksen kumoamista koskevien vaatimusten osalta, komission vastuun syntymisen ensimmäinen edellytys eli moititun toiminnan lainvastaisuus täyttyy.

160    On siis tutkittava komission vastuun syntymisen kaksi muuta edellytystä eli vahingon tosiasiallisuus ja syy-yhteys.

161    Aineellisen vahingon tosiasiallisuuden osalta voidaan todeta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vahingon on oltava asianmukaisesti todistettu ja varma (ks. vastaavasti tuomio 21.2.2008, komissio v. Girardot, C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 54 kohta). Erityisesti silloin, kun väitetty vahinko muodostuu mahdollisuuden menettämisestä, kuten tässä tapauksessa, menetetyn mahdollisuuden on yhtäältä oltava todellinen ja toisaalta menetyksen on oltava lopullinen (ks. tuomio 24.10.2018, Fernández González v. komissio, T‑162/17 RENV, ei julkaistu, EU:T:2018:711, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

162    Syy-yhteyden varmuusaste saavutetaan, kun unionin toimielimen toimen lainvastaisuus on varmalla tavalla vienyt henkilöltä – ei välttämättä palvelukseen ottamisen, jonka toteutumista asianomainen henkilö ei koskaan pystyisi näyttämään toteen, vaan – vakavasti otettavan mahdollisuuden tulla otetuksi palvelukseen virkamiehenä tai toimihenkilönä, mistä on seurauksena kyseiselle henkilölle tulojen menetyksen muodossa aiheutunut vahinko (ks. tuomio 24.10.2018, Fernández González v. komissio, T‑162/17 RENV, ei julkaistu, EU:T:2018:711, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

163    Ensiksi on tutkittava väitetyn mahdollisuuden menettämisen todellisuutta koskeva edellytys.

164    Oikeuskäytännön mukaan on niin, että sen arvioimiseksi, onko mahdollisuuden menetys todellinen, on otettava huomioon ajankohta, jona hakemuksen hylkäämistä koskeva päätös on tehty (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2022, SU v. EIOPA, T‑296/21, EU:T:2022:808, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

165    Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että jos hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös ei olisi ollut lainvastainen, kantaja olisi voitu ottaa riidanalaiseen toimeen.

166    Ensinnäkin, kuten kantaja väittää, hän oli täyttänyt täysin siihen toimeen kuuluneet tehtävät, jota hän hoiti hakemuksensa jättämishetkellä ja jolla oli samankaltaisuuksia riidanalaisen toimen kanssa. Kantajasta vuosilta 2019 ja 2020 laadituista arviointikertomuksista ilmenee nimittäin, että hän oli hoitanut tehtävänsä erittäin tyydyttävästi ja että hänen työsuoritustensa tasoa pidettiin poikkeuksellisena, joten hänen työsopimuksensa uusittiin ensimmäisen kolmen vuoden palvelusjakson päättyessä. Tehtävän hoitaminen onnistuneesti on kiistatta tärkeä seikka, joka on otettava huomioon päätettäessä palvelukseen otettavan hakijan valinnasta (ks. tuomio 13.9.2011, AA v. komissio, F‑101/09, EU:F:2011:133, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

167    Lisäksi on tuotava esille, että kantajan yksikönpäällikkö oli esittänyt 24.7.2020 muistion, jossa todettiin, että koska riidanalaista tointa ei voitu täyttää soveltuvalla sisäisellä tai ulkopuolisella hakijalla, Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämän avoimen kilpailun läpäisseet hakijat mukaan lukien, hän pyysi kantajan ottamista riidanalaiseen toimeen kantajan ansioiden perusteella.

168    Nämä seikat muodostavat joukon riittävän täsmällisiä ja uskottavia seikkoja, jotka osoittavat, että kantajalla oli vuonna 2020 riidanalaisen toimen valintamenettelyn yhteydessä todellinen mahdollisuus tulla otetuksi kyseiseen toimeen palvelukseen ottamista koskevasta hallinnon laajasta harkintavallasta huolimatta (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2022, TM v. EKP, T‑440/21, ei julkaistu, EU:T:2022:800, 113 kohta).

169    Toiseksi on muistutettava, että väitetyn mahdollisuuden menettämisen lopullisuutta arvioidaan ajankohtana, jona unionin tuomioistuimet antavat ratkaisunsa, ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, vahinkoa aiheuttaneen lainvastaisen toimen jälkeen tapahtuneet seikat mukaan luettuina (ks. tuomio 14.12.2022, SU v. EIOPA, T‑296/21, EU:T:2022:808, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

170    Lopullisuuden arvioimiseksi on tutkittava, onko kantaja tämän tuomion julistamispäivänä ja ottaen huomioon toimenpiteet, jotka komission on toteutettava tämän tuomion täytäntöön panemiseksi, menettänyt lopullisesti mahdollisuutensa tulla otetuksi riidanalaiseen toimeen (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2022, SU v. EIOPA, T‑296/21, EU:T:2022:808, 91 kohta).

171    Käsiteltävässä asiassa on muistettava, että kantajan alkuperäinen sopimus, joka tehtiin 16.5.2018 kolmeksi vuodeksi, uusittiin 18.1.2021 kahdeksi vuodeksi, ja se päättyi 15.5.2023. Koska muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisen kohdan mukaisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otettu toimihenkilö voi työsopimuksensa päätyttyä hoitaa toimielimen vakinaista virkaa vain, jos hänet nimitetään virkamieheksi henkilöstösäännöissä vahvistetuin edellytyksin, on todettava, että tämän tuomion julistamispäivänä kantajaa ei voida enää ottaa kyseisiin toimiin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella.

172    On myös lisättävä, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut nyt käsiteltävän kanteen kaltaisessa hakemuksen hylkäyspäätöstä koskevassa asiassa, että palvelukseen ottamista koskevan mahdollisuuden menettämisen lopullisuus johtui niiden kolmansien, joiden hakemukset kyseisiin toimiin oli hyväksytty, oikeuksien suojaamisesta (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2006, Girardot v. komissio, T‑10/02, EU:T:2006:148, 49 kohta ja tuomio 24.10.2018, Fernández González v. komissio, T‑162/17 RENV, ei julkaistu, EU:T:2018:711, 91 kohta) eikä siitä, että hallintoelimen oli mahdoton enää korjata tapahtunutta lainvastaisuutta (tuomio 14.12.2022, SU v. EIOPA, T‑296/21, EU:T:2022:808, 95 kohta).

173    Edellä esitetyn perusteella kantajan on siten perusteltua väittää menettäneensä lopullisesti mahdollisuuden tulla otetuksi riidanalaiseen toimeen.

174    Näiden seikkojen perusteella on siis katsottava, että komission lainvastainen toimi on vienyt kantajalta todellisen mahdollisuuden tulla otetuksi riidanalaiseen toimeen, joten hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen lainvastaisuuden ja väitetyn mahdollisuuden menettämisen välillä on syy-yhteys.

175    Siten komission vastuun syntymisen toinen ja kolmas edellytys täyttyvät.

176    Oikeuskäytännön mukaan mahdollisuuden menettämisestä maksettavan vahingonkorvauksen määrän määrittämiseksi on sen jälkeen, kun on yksilöity sen mahdollisuuden luonne, joka virkamieheltä tai toimihenkilöltä on evätty, määritettävä ajankohta, josta lähtien virkamies tai toimihenkilö olisi voinut hyötyä tästä mahdollisuudesta, ilmaistava mahdollisuus lukuarvona ja lopuksi täsmennettävä, mitä taloudellisia seurauksia virkamiehelle tai toimihenkilölle on aiheutunut menetetystä mahdollisuudesta (ks. tuomio 14.12.2022, SU v. EIOPA, T‑296/21, EU:T:2022:808, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

177    Menetetystä mahdollisuudesta aiheutuneen vahingon korvaamistavasta ja korvauksen suuruudesta on todettava, että kun se on mahdollista, virkamieheltä tai muulta toimihenkilöltä evätty mahdollisuus on määritettävä objektiivisesti matemaattisena kertoimena, joka perustuu tarkkaan arvioon (ks. tuomio 14.12.2022, SU v. EIOPA, T‑296/21, EU:T:2022:808, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja samalla on otettava huomioon, että on erittäin vaikeaa, jollei mahdotonta, määritellä menetelmä, jonka avulla voidaan ilmaista täsmällisesti lukuina työnsaantimahdollisuus kyseisessä toimielimessä ja näin ollen arvioida tämän mahdollisuuden menetyksestä johtuva vahinko (ks. vastaavasti tuomio 21.2.2008, komissio v. Girardot, C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 59 ja 60 kohta).

178    Oikeuskäytännössä on jo katsottu lisäksi, että ansionmenetyksen kriteerin perusteella ei yksinään voida määrittää korvauksen suuruutta sellaisen vahingon osalta, joka johtuu työnsaantimahdollisuuden menettämisestä. Tällaisessa tapauksessa aiheutunutta vahinkoa ei näet voida rinnastaa siihen palkan määrään, joka olisi saatu, jos tämä mahdollisuus olisi toteutunut, koska asianomainen henkilö ei voi vedota minkäänlaiseen oikeuteen tulla otetuksi palvelukseen, kun otetaan huomioon komission harkintavalta tällä alalla. Näin ollen vahinko, josta asianomaisella henkilöllä on oikeus saada korvausta, ei voi vastata oikeudenmenetyksestä johtuvaa ansionmenetystä (ks. vastaavasti tuomio 21.2.2008, komissio v. Girardot, C‑348/06 P, EU:C:2008:107, 65 kohta).

179    Käsiteltävässä asiassa kantaja on esittänyt numeromääräisen arvion summasta, jota on käytettävä mahdollisuuden menettämiseen liittyvän korvauksen määrän laskemisen perusteena. Kyseistä arviota ei voida kuitenkaan hyväksyä. Tätä mahdollisuutta ei nimittäin ole mahdollista ilmaista lukuina eikä tämän mahdollisuuden menettämisen taloudellisia seurauksia ole mahdollista täsmentää siksi, että kantajalle aiheutuneen aineellisen vahingon asianmukaiseen laskemiseen vaikuttavat erilaiset tilanteet, joihin kuuluu esimerkiksi yksikön edun vaikutus kantajan palvelukseen ottamisen todennäköisyyteen ja palvelussuhteen kokonaiskestoon, koska muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdan perusteella palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön työsuhteen enimmäiskokonaiskesto on kuusi vuotta ja koska käsiteltävässä asiassa kantajan alkuperäinen sopimus, joka tehtiin kolmeksi vuodeksi, oli voimassa 16.5.2018 alkaen.

180    Aiheutunut vahinko on siten arvioitava kohtuuden mukaan kaikki käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen (ks. vastaavasti tuomio 16.12.2020, VP v. Cedefop, T‑187/18, ei julkaistu, EU:T:2020:613, 200 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

181    Tässä yhteydessä aineellinen vahinko, joka aiheutui kantajalle hänen menetettyään mahdollisuutensa tulla otetuksi riidanalaiseen toimeen, arvioidaan kokonaisuudessaan asianmukaisesti niin, että komissio velvoitetaan maksamaan hänelle kohtuuden mukaan 10 000 euron suuruinen kiinteämääräinen korvaus.

182    Vahingosta, joka muodostuu sen mahdollisuuden menettämisestä, että kantaja pääsisi virkamieheksi osallistumalla komission vuosina 2021 ja 2022 järjestämiin tehtäväryhmän AD väliaikaisille toimihenkilöille varattuihin sisäisiin kilpailuihin, on todettava, että edellytys, joka koskee todellisen ja varman vahingon olemassaolon ja syy-yhteyden toteen näyttämistä ja joka liittyy sen mahdollisuuden menettämiseen, että kantaja menestyisi komission vuosina 2021 ja 2022 järjestämissä sisäisissä kilpailuissa ja pääsisi siten unionin virkamieheksi, ei täyty. Hakemuksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä ei nimittäin seuraa, ettei kantajasta voisi tulla komission hallintovirkamies. Hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös ei ole estänyt kantajaa hakemasta muihin tehtäväryhmän AD toimiin, jotka ovat olleet avoinna komissiossa kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen, aivan kuten päätös ei estä häntä tulemasta otetuksi jatkossa tehtäväryhmään AD kuuluvaan toimeen esimerkiksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan perusteella.

183    Näin ollen vaatimus saada korvausta aineellisesta vahingosta, joka johtuu sen mahdollisuuden väitetystä menettämisestä, että kantaja voisi päästä virkamieheksi osallistumalla komission vuosina 2021 ja 2022 järjestämiin tehtäväryhmän AD väliaikaisille toimihenkilöille varattuihin sisäisiin kilpailuihin, on hylättävä.

 28.10.2020 annettuun vastaukseen liittyvä aineellinen vahinko

184    Kantaja väittää menettäneensä mahdollisuuden tulla ylennetyksi 16.5.2020 alkaen palkkaluokkaan AST 4. Ylennysmahdollisuus on arvioitava 100 prosentiksi, kun otetaan huomioon hänen työsuoritustensa poikkeuksellinen taso, joten vaaditun korvauksen määrä on 13 152 euroa.

185    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan aineellisen vahingon tai henkisen kärsimyksen korvaamista koskevat vaatimukset on hylättävä silloin, kun ne liittyvät läheisesti kumoamisvaatimuksiin, jotka on jätetty tutkimatta tai hylätty perusteettomina (ks. tuomio 12.1.2022, MW v. parlamentti, T‑630/20, ei julkaistu, EU:T:2022:3, 137 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

186    Käsiteltävässä asiassa vahinko, joka muodostuu sen mahdollisuuden menettämisestä, että kantaja olisi ylennetty 16.5.2020 alkaen palkkaluokkaan AST 4, ja 28.10.2020 annetun vastauksen kumoamisvaatimukset liittyvät läheisesti toisiinsa.

187    Koska 28.10.2020 annetun vastauksen kumoamista koskevien vaatimusten tueksi esitettyjä kanneperusteita tutkittaessa ei ilmennyt mitään komission tekemää lainvastaisuutta, myös vahinko, joka muodostuu sen mahdollisuuden menettämisestä, että kantaja olisi ylennetty 16.5.2020 alkaen palkkaluokkaan AST 4, on näin ollen hylättävä.

188    Tästä seuraa, että vaatimus saada korvausta aineellisesta vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen sen mahdollisuuden menettämisestä, että kantaja olisi ylennetty 16.5.2020 alkaen palkkaluokkaan AST 4, on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

189    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaan silloin, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi. Työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa unionin yleinen tuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

190    Käsiteltävässä asiassa komissio on hävinnyt olennaisen osan kantajan vaatimuksista. Komissio on lisäksi esittänyt oikeudenkäyntiväitteen, jossa se vaati hakemuksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä vastaan esitettyjen vaatimusten tutkimatta jättämistä, mutta se on perunut sittemmin vaatimuksensa, mikä on vaikuttanut oikeudenkäyntikuluihin. Tämän perusteella asian olosuhteita arvioidaan asianmukaisesti, kun komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan komission 4.8.2020 antama päätös, jolla hylätään SE:n hakemus avoimeen virkaan, jota koskeva ilmoitus on julkaistu viitenumerolla COM/2020/1474, kumotaan.

2)      Komissio velvoitetaan maksamaan SE:lle 10 000 euroa korvauksena tälle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

da Silva Passos Gervasoni Półtorak

Reine       Pynnä

Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä heinäkuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.

1 Luottamukselliset tiedot on poistettu.