Language of document : ECLI:EU:T:2020:119

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

26 päivänä maaliskuuta 2020 (*)

Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Tukiohjelma ammatilliseen uudelleensuuntaumiseen EKP:n ulkopuolella – Osallistumishakemuksen hylkääminen – Kelpoisuusvaatimukset – Eripituinen palvelusaika sen mukaan, kuuluuko henkilö yksinkertaiseen vai kaksinkertaiseen palkkaluokkaan – Sijoittaminen palkkaluokkaan tehtävätyypin perusteella – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeasuhteisuus – Ilmeinen arviointivirhe

Asiassa T-547/18,

Raivo Teeäär, kotipaikka Tallinna (Viro), edustajanaan asianajaja L. Levi,

kantajana,

vastaan

Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään D. Camilleri Podestà ja F. Malfrère, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur,

vastaajana,

jossa on kyse SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 a artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan yhtäältä kumoamaan EKP:n 27.2.2018 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan hakemus ammatilliseen uudelleensuuntautumiseen Euroopan keskuspankin (EKP) ulkopuolella tarkoitettua tukea koskevaan pilottiohjelmaan, ja tarpeellisilta osin 3.7.2018 tehty EKP:n päätös, jolla hylättiin kantajan valitus edellä mainitusta 27.2.2018 tehdystä päätöksestä, ja toisaalta korvausta vahingosta, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut kyseisen päätöksen seurauksena,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: tuomarit P. Nihoul (esittelevä tuomari), joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, J. Svenningsen ja U. Öberg,

kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 9.7.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Kantaja Raivo Teeäär aloitti 1.7.2004 uransa Euroopan keskuspankin (EKP) palveluksessa ensin ”Setelit”-osaston vanhempana tuotantoasiantuntijana. Kantaja oli palvelukseen ottamisensa aikaan 50-vuotias. Hän sijoitettiin viranhakuilmoituksen mukaisesti EKP:n palkkausjärjestelmän palkkaluokkaan F/G, johon kyseinen tehtävä kuului. Tässä palkkaluokassa hänet sijoitettiin palkkatasolle 136 hänen aikaisemman työkokemuksensa keston, tason ja merkityksen perusteella.

2        Kantaja eteni palvelukseen ottamisestaan lähtien säännönmukaisesti palkkaluokkansa sisällä. Tammikuussa 2011, seitsemän vuoden ja kuuden kuukauden kuluttua, hän saavutti sen korkeimman palkkatason 169. Tämän jälkeen kyseisessä palkkaluokassa ei ollut enää mahdollista edetä.

3        EKP:n palkkausjärjestelmä koostuu 12 yksinkertaisesta palkkaluokasta, joista käytetään kirjaintunnuksia A–L, ja kahdesta kaksinkertaisesta palkkaluokasta, joista käytetään kirjaintunnuksia E/F ja F/G. Kukin palkkaluokka käsittää useampia palkkatasoja, jotka ulottuvat vähimmäispalkasta enimmäispalkkaan. Kaksinkertaiset palkkaluokat, kuten palkkaluokka F/G, vastaavat kahden yksinkertaisen palkkaluokan, tässä tapauksessa palkkaluokan F ja palkkaluokan G, yhdistämistä siten, että vuosituloilla mitattuna palkkaluokan F/G alkupää vastaa palkkaluokan F alkupäätä, kun taas sen yläraja on sama kuin palkkaluokan G yläraja.

4        Käytännössä palkkaluokka F käsittää palkkatasot 1–98, palkkaluokka G palkkatasot 1–99 ja F/G palkkaluokka käsittää palkkatasot 1–169, kun otetaan huomioon palkkaluokan F ja palkkaluokan G osittainen päällekkäisyys. Palkkaluokan F palkkatasot 71–98 vastaavat nimittäin palkkaluokan G palkkatasoja 1–28.

5        Näin ollen palkkaluokan F palkkatasojen 1–98 palkat vastaavat palkkaluokan F/G palkkatasojen 1–98 palkkoja ja palkkaluokan G palkkatasojen 1–99 palkat palkkaluokan F/G:n palkkatasojen 71–169 palkkoja.

6        Henkilöstön jäsenten sijoittaminen tiettyyn, yksinkertaiseen tai kaksinkertaiseen, palkkaluokkaan määräytyy tehtävätyypin mukaan, kuten ilmenee EKP:n asiakirjasta, jonka otsikko on ”Tehtävien kohdistaminen palkkaluokkiin – Luettelo yleisistä tehtävänimikkeistä”. Tietyntyyppisessä tehtävässä eteneminen on mahdollista vain näin määritetyn palkkaluokan sisällä eli saman palkkaluokan tietyltä palkkatasolta ylemmälle palkkatasolle. Palkkaluokan vaihtaminen on mahdollista vain toiseen palkkaluokkaan kuuluvaa tehtävää koskevan varsinaisen palvelukseenottamismenettelyn jälkeen (sisäinen ylennys), paitsi poikkeuksellisen ylennyksen ”ad personam” tai hoidetun tehtävän uudelleenarvottamisen tapauksessa.

7        EKP:n neuvosto hyväksyi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja EKP:n perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36.1 artiklan ja sisäisen työjärjestyksensä nojalla 9.6.1998 tekemällään päätöksellä, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.1999 (EYVL 1999, L 125, s. 32), EKP:n henkilöstön palvelussuhteen ehdot (jäljempänä palvelussuhteen ehdot). Palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan e alakohta, sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt käsiteltävässä asiassa, koskee ammatilliseen uudelleensuuntautumiseen EKP:n ulkopuolella tarkoitettua tukea (jäljempänä ATP) sellaisille EKP:n henkilöstön jäsenille, jotka irtisanoutuvat EKP:n henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) mukaisia edellytyksiä ja menettelyä noudattaen.

8        Palvelussuhteen ehtojen 11 artiklan e alakohdan täytäntöön panemiseksi ensimmäistä kertaa EKP:n johtokunta teki 24.8.2012 päätöksen ECB/2012/NP18 EKP:n henkilöstöön sovellettavien, vapaaehtoista siirtymistä työuralle EKP:n ulkopuolella koskevien säännösten muuttamisesta, jolla lisättiin henkilöstösääntöihin 2.3 artikla, jolla otettiin käyttöön ATP-pilottiohjelma, joka oli rajattu enintään 50 henkilöön ja johon oli mahdollista hakea vuosina 2013 ja 2014. Henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklassa säädettiin, että toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella palvelukseen otetut työntekijät, jotka olivat pysyneet yhtäjaksoisesti vähintään kahdeksan vuoden ajan samassa yksinkertaisessa palkkaluokassa tai yhtäjaksoisesti vähintään kaksitoista vuotta samassa kaksinkertaisessa palkkaluokassa, täyttivät ATP-pilottiohjelmaan hyväksymistä koskevat edellytykset.

9        Kantaja esitti 12.8.2014 hakemuksen ATP-pilottiohjelmaan osallistumiseksi (jäljempänä ATP-hakemus). Menettelysääntöjen mukaisesti ATP-hakemus sisälsi irtisanoutumisilmoituksen, jonka oli määrä tulla voimaan 13.12.2014 sillä edellytyksellä, että hakemus hyväksytään. Hakemuksen lisäksi kantaja toimitti muistion, jossa esitettiin syyt, joiden vuoksi hän pyysi, että hänen hakemuksensa otettaisiin huomioon siitä huolimatta, että hän ei täyttänyt henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklassa kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvien työntekijöiden osalta säädettyä edellytystä kahdentoista vuoden palvelusajasta.

10      ATP-hakemus hylättiin 18.8.2014 tehdyllä päätöksellä sillä perusteella, että kantaja ei täyttänyt palvelusaikaa koskevaa edellytystä, koska hän oli kuulunut kaksinkertaiseen palkkaluokkaan F/G alle 12 vuoden ajan.

11      Kantaja ilmoitti 8.9.2014 EKP:n asianomaisille yksiköille päätöksestään jäädä eläkkeelle 18.12.2014.

12      Kantajan 14.10.2014 esittämä vaatimus ATP-hakemuksen hylkäämispäätöksen uudelleentarkastelusta hylättiin 9.12.2014 tehdyllä päätöksellä.

13      Kantaja jäi eläkkeelle 18.12.2014.

14      Kantajan 9.2.2015 tekemä valitus 9.12.2014 tehdystä päätöksestä hylättiin 2.4.2015 tehdyllä päätöksellä.

15      Kantajan 9.6.2015 nostaman kanteen seurauksena 18.8.2014 tehty päätös kumottiin 17.11.2017 annetulla tuomiolla Teeäär v. EKP (T-555/16, ei julkaistu, EU:T:2017:817) sillä perusteella, ettei kyseisen päätöksen tekijällä ollut asiallista toimivaltaa.

16      Henkilöstösääntöjen 2.3 artikla, sellaisena kuin se ilmenee päätöksestä ECB/2012/NP18, jolla otettiin käyttöön ATP-pilottiohjelma, kumottiin EKP:n henkilöstöön sovellettavien, vapaaehtoista siirtymistä työuralle EKP:n ulkopuolella koskevien säännösten muuttamisesta 17.5.2017 tehdyllä päätöksellä ECB/2017/NP19. Viimeksi mainitulla päätöksellä otettiin käyttöön ATP:tä koskeva uusi ohjelma, johon oli mahdollista hakea 1.7.–31.10.2017 ja jossa edellytyksenä oli yhtenäinen kahdeksan vuoden palvelusaika samassa palkkaluokassa.

17      EKP:n johtokunta teki 17.11.2017 annetun tuomion Teeäär v. EKP (T-555/16, ei julkaistu, EU:T:2017:817) täytäntöönpanemiseksi 27.2.2018 henkilöstösääntöjen 2.3 artiklan alkuperäisen version perusteella uuden päätöksen, jolla se hylkäsi ATP-hakemuksen (jäljempänä riidanalainen päätös).

18      Kantajan riidanalaisesta päätöksestä 3.5.2018 tekemä erityinen valitus hylättiin EKP:n johtokunnan 3.7.2018 tekemällä päätöksellä.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

19      Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.9.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä.

20      Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        kumoamaan riidanalaisen päätöksen

–        tarvittaessa kumoamaan EKP:n johtokunnan 3.7.2018 tekemän päätöksen

–        velvoittamaan EKP:n korvaamaan kantajalle aiheutuneen aineellisen vahingon, jonka määräksi arvioidaan 101 447 euroa, viivästyskorkoineen, jotka lasketaan EKP:n perusrahoitusoperaatioihin soveltaman vuotuisen korkokannan mukaan korotettuna kolmella prosenttiyksiköllä, ja

–        velvoittamaan EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21      EKP vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        hylkäämään kanteen ja

–        velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Kantajan istunnossa esittämän todisteen tutkittavaksi ottaminen

22      Kantaja esitti istunnossa täydentävän asiakirjan, jonka hän kertoi olevan EKP:n henkilöstökomitealleen ennen kaksinkertaisten palkkaluokkien käyttöönottoa lähettämä kirje ja jolla hänen mukaansa voidaan täydentää vastausta, jonka EKP oli antanut unionin yleisen tuomioistuimen sille esittämään kirjalliseen kysymykseen, joka koski kyseisten palkkaluokkien käyttöön ottamisen historiaa ja taustaa. Kantaja, jota pyydettiin täsmentämään, mikä kyseisen asiakirjan merkityksellinen sisältö on, esitti, että siinä vahvistetaan, että kaksinkertaisten palkkaluokkien käyttöön ottamisella ei pitänyt olla kielteisiä vaikutuksia niille työntekijöille, jotka ovat yksinkertaisen palkkaluokan G tai kaksinkertaisen palkkaluokan F/G ylätasolla, kun taas ATP:n käyttöön ottamisella oli kantajan mukaan tällaisia vaikutuksia niihin työntekijöihin, jotka kuuluvat kaksinkertaiseen palkkaluokkaan.

23      On todettava, ettei kantajan selityksistä ilmene, että kyseessä oleva asiakirja liittyisi suoraan unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, joka koskee kaksinkertaisten palkkaluokkien käyttöön ottamista. Koska kantaja viittaa siihen tukeakseen perustelujaan, jotka koskevat ATP:n epäedullisia vaikutuksia hänen kanssaan samanlaisessa tilanteessa oleville henkilöstön jäsenille, ja koska hän ei väitä, että kyseistä asiakirjaa ei olisi voitu esittää kannekirjelmän yhteydessä, se on jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan perusteella.

 Kanteen kohde

24      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamisvaatimuksista, jotka kohdistuvat muodollisesti valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, seuraa, että valituksen kohteena ollut toimi saatetaan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska valitusten hylkäämisestä tehdyillä päätöksillä ei sellaisinaan ole itsenäistä sisältöä (ks. vastaavasti tuomio 24.4.2017, HF v. parlamentti, T‑584/16, EU:T:2017:282, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että koska valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä ainoastaan vahvistetaan riidanalainen päätös, valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamisvaatimuksilla ei ole itsenäistä sisältöä eikä niistä ole siten tarpeen lausua erikseen, vaikka riidanalaisen päätöksen laillisuutta tutkittaessa on otettava huomioon valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä esitetyt perustelut, koska näiden perustelujen oletetaan vastaavan riidanalaisen päätöksen perusteluja (ks. vastaavasti 16.1.2018, SE v. neuvosto, T‑231/17, ei julkaistu, EU:T:2018:3, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 Kumoamisvaatimus

26      Kantaja vetoaa kumoamisvaatimustensa tueksi neljään kanneperusteeseen.

27      Kantaja esittää kahdella ensimmäisellä kanneperusteellaan lainvastaisuusväitteen, joka koskee henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklaa, jota riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan kantajaan. Ensimmäinen kanneperuste koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista sekä ilmeistä arviointivirhettä ja toinen Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 artiklan ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) rikkomista ikään perustuvan syrjinnän vuoksi.

28      Siltä varalta, ettei henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklaa pidetä lainvastaisena, kantaja esittää toissijaisesti kaksi muuta kanneperustetta, joihin kuuluva kaiken kaikkiaan kolmas kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä ja neljäs henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklan virheellistä soveltamista.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklan lainvastaisuutta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen sekä ilmeisen arviointivirheen vuoksi

29      Kantaja väittää, että henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklassa säädetty palvelusaikaa koskeva kaksiosainen edellytys merkitsee erilaista kohtelua ja että tämä erilainen kohtelu on yleisesti ottaen mielivaltaista, koska siinä tehdään ero yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvien työntekijöiden ja kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvien työntekijöiden välillä ja koska se on joka tapauksessa epäedullinen sellaisille työntekijöille, jotka kantajan tavoin ovat saavuttaneet kaksinkertaisen palkanluokan korkeimman palkkatason ennen kuin he ovat kuuluneet kyseiseen palkkaluokkaan 12 vuoden ajan. Vaikka palvelusaikaa koskevien erilaisten edellytysten säätäminen olisi muodollisesti perusteltua kahden eri palkkaluokkatyypin olemassaolon vuoksi, syrjintä seuraa kantajan mukaan henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklan ja yleisten tehtävänimikkeiden luettelon, jossa määritetään – yksinkertainen tai kaksinkertainen – palkkaluokka, johon kukin tehtävätyyppi kuuluu, soveltamisesta yhdessä.

30      Riidanalainen erottelu on kantajan mukaan yleisesti mielivaltainen, sillä se, että kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluu enemmän palkkatasoja kuin yksinkertaiseen palkanluokkaan, mistä seuraa, että yksinkertaiseen palkkaluokkaan palkatut henkilöt saavuttavat useammin palkkaluokkansa ylimmän palkkatason, ei liity ATP:n tavoitteisiin, joita ovat EKP:n ulkopuoliselle työuralle siirtymisen helpottaminen, vakituisen henkilöstön urakierron edistäminen ja sisäisen liikkuvuuden suosiminen.

31      Erottelu on erityisen mielivaltainen niiden työntekijöiden kannalta, jotka kantajan tavoin kuuluvat kaksinkertaiseen palkkaluokkaan mutta jotka on palvelukseen ottamisensa yhteydessä sijoitettu palkkatasolle, joka kuuluu kyseisen kaksinkertaisen palkkaluokan siihen osaan, joka vastaa kahden yksinkertaisen palkkaluokan, jotka on yhdistetty kaksinkertaisen palkkaluokan aikaansaamiseksi, jälkimmäistä osaa (eli palkkaluokkaa G kaksinkertaisen palkkaluokan F/G tapauksessa). Kun nimittäin otetaan huomioon niiden palkkatasojen lukumäärä, jotka erottavat kyseiset työntekijät kaksinkertaisen palkkaluokkansa ylimmästä palkkatasosta, heidän tilanteensa on ylenemismahdollisuuksien kannalta sama kuin yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvien työntekijöiden. Riidanalainen erottelu on näin ollen kantajan mukaan epäasianmukainen ATP:n tavoitteisiin nähden. Tilanne ei hänen mukaansa ole poikkeuksellinen, koska se pätee 18 prosenttiin vuosina 2010–2012 palvelukseen otetuista työntekijöistä.

32      Riidanalainen erottelu on kantajan mukaan lisäksi suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska EKP ei valinnut vähiten rajoittavaa keinoa ATP:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Se olisi nimittäin voinut asettaa kaikkia henkilöstön jäseniä koskevan palvelusaikavaatimuksen, jossa ratkaisevaa on se, että he ovat saavuttaneet palkkaluokkansa ylimmän palkkatason yhtä monta vuotta sitten.

33      Riidanalaiseen erotteluun liittyy kantajan mukaan vielä ilmeinen arviointivirhe, koska sillä ei vastata tavoitteeseen kompensoida yksinkertaiseen palkkaluokkaan sijoitettujen työntekijöiden väitetysti heikompia uramahdollisuuksia.

34      EKP esittää, että ATP-pilottiohjelman tarkoituksena oli tarjota tukea ammatilliseen uudelleensuuntaamiseen sellaisille henkilöstön jäsenille, jotka olivat työskennelleet pitkään EKP:ssä ja pysyneet samassa palkkaluokassa, riippumatta saavutettujen palkkatasojen lukumäärästä, eikä niille työntekijöille, jotka olivat saavuttaneet palkkaluokkansa ylimmän palkkaluokan voimatta enää nousta ylemmälle palkkatasolle. Riidanalainen erottelu perustui sen mukaan siihen, että kaksinkertaisissa palkkaluokissa on noin 50 prosenttia enemmän palkkatasoja kuin yksinkertaisissa palkkaluokissa. Tästä seuraa, että sellaisen henkilön tilanne, joka on kaksinkertaisessa palkkaluokassa, voidaan rinnastaa ainoastaan samantyyppisessä palkkaluokassa olevien henkilöiden tilanteeseen.

35      EKP myöntää, että tavanomaisessa tilanteessa kaksinkertaiseen palkkaluokkaan sijoittamisen ja parempien etenemismahdollisuuksien välillä on korrelaatiosuhde, mutta väittää, että lainsäätäjällä on oikeus nojautua tällaiseen tilanteeseen ilman, että sen olisi lisäksi säädettävä poikkeusjärjestelmistä epätyypillisten tilanteiden huomioon ottamiseksi. Se korostaa lisäksi, että sillä oli laaja harkintavalta niiden poliittisluonteisten valintojen osalta, jotka se teki ”lainsäätäjänä” kyseisen pilottiohjelman puitteiden laadinnassa.

36      Konkreettisessa arvioinnissa EKP korostaa yhtäältä, että ATP-pilottiohjelman voimaantulohetkellä 794 henkilöä oli sijoitettu kaksinkertaiseen palkkaluokkaan F/G, 5 henkilöä yksinkertaiseen palkkaluokkaan F ja 7 henkilöä yksinkertaiseen palkkaluokkaan G, eikä yksikään näistä 7 henkilöstä ollut päässyt mukaan ATP-pilottiohjelmaan. Toisaalta palkkaluokkaan G sijoitetun henkilön kohteleminen kantajaa epäedullisemmin kyseiseen yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluviin työntekijöihin sovellettavan kahdeksan vuoden palvelusaikaa koskevan edellytyksen vuoksi oli EKP:n mukaan mahdotonta, koska mainitun pilottiohjelman soveltamisen alkamispäivänä 7 palkkaluokkaan G kuuluvaa henkilöä oli ylennetty kyseiseen palkkaluokkaan eikä rekrytoitu siihen.

37      Aluksi on muistutettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka on Euroopan unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa ja jota sovelletaan unionin virkamiesoikeuteen, edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2014, Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio, C‑580/12 P, EU:C:2014:2363, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 16.7.2015, EJ ym. v. komissio, F-112/14, EU:F:2015:90, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Eri tilanteita erottavat seikat ja se, ovatko ne mahdollisesti rinnastettavissa toisiinsa, on määritettävä ja niitä on arvioitava kyseessä olevien säännösten kohteen ja sen päämäärän valossa, joihin näillä säännöksillä pyritään, ja tässä yhteydessä on otettava huomioon kyseisen alan periaatteet ja tavoitteet (ks. tuomio 7.3.2017, RPO, C-390/15, EU:C:2017:174, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Silloinkaan, kun kahta toisiinsa rinnastettavaa tilannetta on todettu kohdeltavan eri tavalla, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, jos erilainen kohtelu on ollut asianmukaisesti oikeutettua (ks. tuomio 7.3.2017, RPO, C-390/15, EU:C:2017:174, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Näin on silloin, jos erilainen kohtelu vastaa toimella, josta erilainen kohtelu seuraa, oikeudellisesti hyväksyttävästi tavoiteltua tavoitetta ja erilainen kohtelu on oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden. Jos sääntelyn antaneella viranomaisella on laaja harkintavalta, kyseisten edellytysten noudattamista koskevan tuomioistuinvalvonnan on rajoituttava ilmeistä virhettä koskevaan valvontaan (ks. vastaavasti tuomio 7.3.2017, RPO, C-390/15, EU:C:2017:174, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Tässä yhteydessä on korostettava, että EKP:llä on toiminnallisen riippumattomuutensa vuoksi laaja itsemääräämisoikeus, kun se antaa palveluksessaan olevaan henkilöstöön sovellettavan säännöstön (ks. vastaavasti tuomio 22.10.2002, Pflugradt v. EKP, T-178/00 ja T-341/00, EU:T:2002:253, 48 kohta). Lisäksi toimielimillä on laaja harkintavalta määrittää yksikön etu riippumatta siitä, minkä tutkinnan tai päätöksen yhteydessä tällainen etu on otettava huomioon (ks. tuomio 16.5.2018, Barnett v. ETSK, T-23/17, ei julkaistu, EU:T:2018:271, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällaisessa tapauksessa syrjintäkiellon periaatetta tai yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukataan vain, jos kyseessä olevaan toimenpiteeseen sisältyy sillä tavoitellun päämäärän kannalta mielivaltainen tai ilmeisen sopimaton erottelu (ks. vastaavasti tuomio 15.4.2010, Gualtieri v. komissio, C‑485/08 P, EU:C:2010:188, 72 kohta).

42      On myös täsmennettävä, että vaikka yleisen ja abstraktin säännöstön käyttöön ottamisesta saattaa aiheutua yksittäistapauksissa satunnaista haittaa, viranomaista, jolla on sääntelyvaltaa, ei voida moittia siitä, että se on käyttänyt yksikköjensä organisoinnissa tiettyä luokittelua, jos se ei ole tavoitteeseensa nähden perusolemukseltaan syrjivä (ks. vastaavasti tuomio 15.4.2010, Gualtieri v. komissio, C‑485/08 P, EU:C:2010:188, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43      Nyt käsiteltävässä asiassa henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklassa EKP:n henkilöstöä kohdeltiin eri tavalla sen mukaan, kuuluivatko he kaksinkertaiseen vai yksinkertaiseen palkkaluokkaan, kun siinä säädettiin, että ensin mainitut, joita oli valtaosa henkilöstöstä, voivat päästä ATP-pilottiohjelmaan siitä lähtien, kun he ovat olleet 12 vuotta samassa palkkaluokassa, kun taas jälkimmäisten osalta vaadittiin vain kahdeksan vuoden palvelusaikaa.

44      Näin ollen edellä 38–42 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on määritettävä ATP-pilottiohjelman kohde ja tarkoitus sen määrittämiseksi, voidaanko eri palkkaluokkatyyppeihin kuuluvien henkilöiden tilanteet rinnastaa toisiinsa, ja jos voidaan, onko todettu erilainen kohtelu perusteltua vai ei.

45      Tilanteiden rinnastettavuuden osalta mainittava, että EKP esitti vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen sille esittämään kirjalliseen kysymykseen ATP:n tavoitteista, että ATP oli saanut alkunsa ”demokrafisten haasteiden” toteamista seuranneesta pohdinnasta. Se esitti, että EKP:n perustamisen yhteydessä käyttöön otettuihin palvelukseenottamisperusteisiin liittyvistä syistä merkittävä osa sen henkilöstöstä pysyy samana suhteellisen pitkän ajan ja jää tämän jälkeen eläkkeelle suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana.

46      Tämän tilanteen seurauksena oli muun muassa sisäisen ylennyksen saamista koskevien mahdollisuuksien rajoittuminen korkeassa palkkaluokassa, mikä vähentää henkilöstön motivaatiota pyrkiä uusiin tehtäviin.

47      Tämän toteamuksen seurauksena aloitetun pohdinnan jälkeen EKP päätti toteuttaa erityistoimenpiteen, jolla pyrittiin rohkaisemaan sitä osaa henkilöstöstä, jonka osalta todennäköisyys pitkäaikaiselle työskentelylle EKP:ssä samassa palkkaluokassa oli suurin, lähtemään EKP:stä aikaisemmin, ilman, että tarkoituksena olisi ollut kohdistaa kyseistä toimenpidettä niihin työntekijöihin, jotka sijoittuvat siihen ikäryhmään, jota ”demokrafiset haasteet” koskevat.

48      Näin ollen vaikuttaa siltä, että ATP-pilottiohjelman käyttöön ottamisen tavoitteena oli ehkäistä ennalta useita riskejä, jotka voisivat haitata EKP:n moitteetonta toimintaa lähitulevaisuudessa, ja luoda ennenaikaisesti avoimia toimia uusien henkilöiden palvelukseen ottamisen mahdollistamiseksi ja nykyisen henkilöstön sisäisten ylenemismahdollisuuksien lisäämiseksi. Koska kyseinen toimenpide ilmensi halua ylläpitää EKP:n tehtävien hoitamiseen liittyvien työsuoritusten laatutasoa tai jopa parantaa sitä, toimenpide oli EKP:n mukaan yksikön edun mukainen.

49      Tässä yhteydessä se mainitsee, että ATP-pilottiohjelman tavoitteena oli kannustaa osaa pitkään EKP:n palveluksessa samassa palkkaluokassa työskennelleistä työntekijöistä lähtemään vapaaehtoisesti ja ennenaikaisesti erottelemalla yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvat työntekijät kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvista työntekijöistä suosimalla tällaista lähtemistä avustamalla erityisesti taloudellisesti työntekijöiden ammatillista uudelleensijoittautumista EKP:n ulkopuolella. Vaikka kyseistä tavoitetta voitaisiinkin pitää niitä henkilöstön jäseniä, jotka mahdollisesti ovat kiinnostuneita ammatillisesta uudelleensuuntautumisesta, suosivana, se liittyi kuitenkin ennen kaikkea yksikön etuun, kun otetaan huomioon tavoitteet, joihin sillä pyrittiin.

50      Samalla EKP on unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin antamassaan vastauksessa maininnut myös, että kaksinkertaisten palkkaluokkien luomisen tarkoituksena oli pääasiallisesti mahdollistaa urakehitys useiden vuosien ajan sellaisissa tehtävissä, joissa saavutetun kokemuksen perusteella on mahdollista edetä uralla eri tasoilla. Kantaja ei ole kiistänyt näitä seikkoja, vaan hän on vain väittänyt istunnossa, että EKP oli huolehtinut siitä, ettei kaksinkertaisten palkkaluokkien käyttöön ottaminen vahingoita tuolloin palveluksessa olleita työntekijöitä.

51      Näin ollen on todettava, että yksinkertaisiin palkkaluokkiin verrattuna kaksi kaksinkertaista palkkaluokkaa (E/F ja F/G) yhdistyvät objektiivisesti tarkasteltuna mahdollisesti pitkään työuraan, joka on omiaan edistämään sellaisen henkilöstön pysyvyyttä, jonka osalta kyseisiä tehtäviä EKP:ssä hoitamalla hankittu kokemus voi olla etu EKP:n tehtävien hoitamisessa erityisesti asiantuntemuksen karttumisen ja siten tuottavuuden parantumisen ja vastuunkantokyvyn kannalta. Kyseisten tehtävien luettelosta ilmenee, että niissä korostuvat erityisesti vastuulliset tekniset tehtävät (”asiantuntijat” palkkaluokassa F/G, ”erikoisosaajat” tai ”analyytikot” palkkaluokassa E/F) mutta niihin eivät kuulu johtotehtävät, joista suurin osa liittyy EKP:n erityistehtävien hoitamiseen. Muun muassa kantajan tilanne oli tällainen, sillä hän työskenteli ”Setelit”-osaston tuotantoasiantuntijana.

52      Näin ollen kahden kyseessä olevan henkilöstöryhmän tilanteet eroavat toisistaan yksikön edun kannalta olennaisen seikan perusteella eli siten, että ne vastaavat erilaisia tehtäviä, joista tietyt EKP on halunnut suorituttaa henkilöstöllä, jonka joukossa olisi vain vähän vaihtuvuutta. Koska kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvalla työntekijällä on yleisesti ottaen paremmat etenemismahdollisuudet palkkaluokassaan kuin yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvalla työntekijällä, näihin eri palkkaluokkatyyppeihin kuuluvien henkilöiden tilanteita ei voida rinnastaa toisiinsa ATP-pilottiohjelman kohteen ja tarkoituksen, sellaisena kuin ne yksilöitiin edellä 48 ja 49 kohdassa, kannalta. Koska toimielin pyrkii pitämään tiettyjä tehtävätyyppejä hoitavat työntekijät palveluksessaan melko pitkään, on johdonmukaista, ettei tällaisia henkilöitä kannusteta niin voimakkaasti ennenaikaiseen toimielimestä lähtemiseen kuin niitä työntekijöitä, joiden hoitamien tehtävien osalta tällaista tavoitetta ei ole. Tällainen varovaisuus on omiaan edistämään kyseisen toimielimen tehtävien hoitamiseen liittyvien työsuoritusten laadun ylläpitämistä ja jopa parantamista, ja se on näin ollen yksikön edun mukaista.

53      Joka tapauksessa on katsottava, että vaikka oletettaisiin, että eri palkkaluokkaryhmiin kuuluvien työntekijöiden tilanteet voitaisiin rinnastaa toisiinsa, erilainen kohtelu, jota kahdentoista vuoden palvelusaikaa koskevan kelpoisuusvaatimuksen asettaminen kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvia tehtäviä hoitavalle henkilölle ja kahdeksaan vuoteen lyhennettyä palvelusaikaa koskevan kelpoisuusvaatimuksen asettaminen yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvia tehtäviä hoitavalle henkilölle merkitsee, on objektiivisesti perusteltu samoista syistä kuin ne, jotka esitettiin edellä 51 ja 52 kohdassa.

54      Lisäksi tapa, jolla edellä 51 kohdassa yksilöidyt mainittuihin kahteen kaksinkertaiseen palkkaryhmään kuuluvien tehtävien ominaispiirteet otettiin huomioon, on oikeasuhteinen, koska näiden kahden työntekijäryhmän välinen neljän vuoden ero ATP-pilottiohjelman kelpoisuusvaatimuksen osalta vastasi jotakuinkin eroa palkkakehityksessä yksinkertaisen palkkaluokan ja kaksinkertaisen palkkaluokan välillä. Edellä 4 kohdassa esitetyistä tiedoista nimittäin ilmenee, että yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvien henkilöstön jäsenten kahdeksan vuoden palvelusajan ja tällaisen palkkaluokan käsittämien palkkatasojen määrä eli 99 palkkatasoa, matemaattinen suhde vastaa hieman alle 14 vuoden palvelusaikaa kaksinkertaiseen palkkaluokkaan, joka käsittää 169 palkkatasoa, kuuluvien työntekijöiden osalta.

55      Kuten edellä 42 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, on myönnettävä, että koska EKP oli ottanut käyttöön yleisesti sovellettavan säännöstön alalla, jolla sillä on laaja harkintavalta ja laaja itsemääräämisoikeus, se saattoi väittämänsä mukaisesti ilmeistä arviointivirhettä tekemättä tukeutua tavanomaisiin tilanteisiin ilman velvollisuutta säätää lisäksi poikkeusjärjestelmästä kantajan tilanteen kaltaisten epätyypillisten tilanteiden huomioon ottamiseksi.

56      Kantajan kannattaman vaihtoehtoisen kelpoisuusvaatimuksen, joka perustuu tiettyyn vuosimäärään palkkaluokan ylimmällä palkkatasolla tekemättä eroa eri palkkaluokkatyyppien välillä, osalta on todettava, että se olisi ollut toinen vaihtoehto EKP:n noudattamassa henkilöstöpolitiikassa.

57      Kuten edellä 40 ja 41 kohdassa esitettiin, yhtäältä on niin, että EKP:llä on toiminnallisen riippumattomuutensa vuoksi laaja itsemääräämisoikeus vahvistaa palveluksessaan olevaan henkilöstöön sovellettavia henkilöstösääntöjä. Toisaalta toimielimillä on laaja harkintavalta yksikön edun määrittämisessä, ja tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen varmistamiseen, että tehdyt valinnat eivät perustu ilmeiseen virheeseen.

58      Tässä yhteydessä on otettava huomioon se, että – kuten muun muassa edellä 51–54 kohdasta ilmenee – ATP-pilottiohjelmassa käytetty palvelusaikaa koskeva kelpoisuusvaatimus oli objektiivinen ja johdonmukainen hoidettavan tehtävän tyyppiin perustuvaan EKP:ssä käytettävään urarakenteeseen nähden.

59      Lisäksi, kuten EKP on korostanut, palkkaluokan ylimmän palkkatason saavuttamiseen perustuva kelpoisuusvaatimus olisi voinut tehdä tietyn palkkaluokan korkealle palkkatasolle äskettäin palvelukseen otetuista työntekijöistä valintakelpoisia ATP-ohjelmaan.

60      Tällainen peruste olisi lisäksi ollut omiaan johtamaan toisenlaiseen erilaiseen kohteluun. EKP:n unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin antamista vastauksista nimittäin ilmenee, että 987 työntekijästä, jotka kuuluivat 1.1.2013 johonkin kaksinkertaiseen palkkaluokkaan, ainoastaan 161 oli palvelukseen otettaessa sijoitettu palkkatasolle, joka vastasi jotakin ylemmän yksinkertaisen palkkaluokan palkkatasoa. Näin ollen kyseisellä kelpoisuusvaatimuksella suosittiin henkilöstön jäsenten vähemmistöä eli niitä, jotka näiden 161 henkilön joukosta oli palvelukseen ottamisensa yhteydessä sijoitettu palkkatasolle, joka on suhteellisen lähellä heidän kaksinkertaisen palkkaluokkansa ylintä palkkatasoa. Jos sitä vastoin oletetaan, että vuosittaista neljästä viiteen palkkatason etenemistä voitaisiin pitää tavanomaisena vertailukohtana kantajan etenemiselle palkkaluokassaan (siirtyminen palkkatasolta 136 palkkatasolle 169 seitsemässä ja puolessa vuodessa), sen todennäköisyys, että alun perin kaksinkertaisen palkkaluokan alhaiselle palkkatasolle sijoitettu työntekijä olisi valintakelpoinen, on pieni tai jopa olematon.

61      Lisäksi edellä 58 ja 59 kohdassa esiin tuodut vaikeudet, jotka olisivat edellyttäneet lisäsäännösten antamista kohtuuttomien tapausten välttämiseksi tai huomattavan erilaisen kohtelun välttämiseksi, antavat tukea EKP:n väitteelle, jonka mukaan riidanalaisella toimenpiteellä voitiin päästä yksinkertaisten ja helposti sovellettavien sääntöjen laatimista koskevaan tavoitteeseen.

62      Samoin on mainittava, että väitteessä, jonka mukaan niillä henkilöstön jäsenillä, jotka ovat saavuttaneet palkkaluokkansa ylimmän palkkatason, ei enää ole uramahdollisuuksia, ja jonka kantaja esittää osoittaakseen ehdottamansa vaihtoehtoisen valintaperusteen soveltuvuuden, ei oteta huomioon kaikkia uramahdollisuuksia EKP:n sisällä. On nimittäin todettava, että uramahdollisuudet eivät liity pelkästään etenemiseen palkkatasolta toiselle tietyssä palkkaluokassa vaan myös etenemiseen eri tasoille tietyissä tehtävätyypeissä ja yleisesti mahdollisuuksiin edetä sisäisesti ylempään palkkaluokkaan. Näillä mahdollisuuksilla on tärkeä merkitys niille henkilöstön jäsenille, joilla on paljon työkokemusta, mikä pätee väistämättä niihin, jotka ovat palkkaluokkansa ylätasolla. Lisäksi yksi ATP:n tavoitteista on nimenomaan edistää sisäistä etenemistä tiettyjen ylempiin palkkaluokkiin kuuluvien työntekijöiden ennenaikaisen lähdön seurauksena vapautuneiden paikkojen ansiosta, joten ATP sisältää itse vastauksen kantajan esiin tuomiin huolenaiheisiin.

63      Kyseessä olevan palvelusaikaa koskevan kelpoisuusvaatimuksen oikeasuhteisuuden arvioinnin kannalta ei ole merkityksetöntä, että se sisältyi pilottiohjelmaan, jota oli määrä arvioida jälkikäteen, kuten päätöksen ECB/2012/NP18 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee (ks. analogisesti tuomio 7.3.2017, RPO, C-390/15, EU:C:2017:174, 69 kohta).

64      Vaikka oletettaisiin, että kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvien työntekijöiden tilanne voitaisiin ATP:n kohteen ja tarkoituksen kannalta rinnastaa yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvien työntekijöiden tilanteeseen, ilmeisenä virheenä ei voida pitää sitä, että ATP-pilottiohjelman osalta käytettiin riidanalaista palvelusaikaan perustuvaa kelpoisuusvaatimusta, joka vaikuttaa siten perustellulta.

65      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että henkilöstösääntöjen 2.3.1 artikla ei ollut yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen eikä sitä rasittanut – siltä osin kuin näitä kysymyksiä voidaan tarkastella erikseen – suhteellisuusperiaatteen vastaisuus tai ilmeinen arviointivirhe, kun siinä vahvistettiin ATP-pilottiohjelmaan pääsyä koskevaksi kelpoisuusvaatimukseksi 12 vuoden palvelusaika kaksinkertaisiin palkkaluokkiin sijoitetuille henkilöstön jäsenille, vaikka kelpoisuusvaatimus oli yksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvien työntekijöiden osalta kahdeksan vuoden palvelusaika.

66      Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.

 Toinen kanneperuste, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 2.3.1 artikla on lainvastainen perusoikeuskirjan 21 artiklan ja direktiivin 2000/78 vastaisen ikään perustuvan syrjinnän vuoksi

67      Kantajan mukaan palkkaluokissa samoilla palkkatasoilla olevat henkilöt kuuluvat suunnilleen samaan ikäryhmään. Koska kaksinkertaiseen palkkaluokkaan sijoitettujen henkilöstön jäsenten oli odotettava mahdollisuutta osallistua ATP-pilottiohjelmaan neljä vuotta pidempään kuin niiden, jotka oli sijoitettu yksinkertaiseen palkkaluokkaan, kantaja väittää, että heidän olisi pitänyt olla vanhempia kuin viimeksi mainitut voidakseen päästä kyseiseen ohjelmaan. Henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklaan sisältyy näin ollen implisiittinen ikää koskeva edellytys. Sitä on pidettävä välittömänä ikään perustuvana syrjintänä, joka kohdistuu kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluviin työntekijöihin, eikä tämä syrjintä ole objektiivisesti perusteltua samoista syistä, jotka kantaja esitti ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä.

68      EKP esittää, että iän ja yksinkertaiseen tai kaksinkertaiseen palkkaluokkaan sijoittamisen välillä ei ole yhteyttä, kuten ei myöskään iän ja tietyssä palkkaluokassa kertyneen palvelusajan taikka iän ja palkkaluokassa tietylle palkkatasolle sijoittamisen välillä. EKP:n mukaan kyse ei näin ollen ollut ikään perustuvasta välittömästä eikä välillisestä syrjinnästä.

69      On muistutettava, että ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaate, joka on unionin oikeuden yleinen periaate, on konkretisoitu direktiivillä 2000/78 työtä ja ammattia koskevalla alalla (tuomio 19.1.2010, Kücükdeveci, C-555/07, EU:C:2010:21, 21 kohta) ja että kaikenlaisen, muun muassa ikään perustuvan, syrjinnän kielto sisältyy perusoikeuskirjan 21 artiklaan. Sen lisäksi, että direktiivi 2000/78 on unionin toimielinten henkilöstöä koskevissa riita-asioissa hyväksytty inspiraation lähde, kun on kyse toimivaltaisen sääntelyviranomaisen velvollisuuksien määrittämisestä ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatteen osalta (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2019, RK v. neuvosto, T-11/17, EU:T:2019:65, 68–70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), se myös sitoo EKP:tä palvelussuhteen ehtojen 9 artiklan c alakohdan nojalla.

70      Esillä olevassa asiassa on todettava, että ATP-pilottiohjelman kelpoisuusvaatimuksiin ei sisältynyt mitään suoraa viittausta työntekijän ikään.

71      Lisäksi henkilöstön jäsenten välillä tehty erottelu sen mukaan, minkä tyyppiseen palkkaluokkaan he kuuluvat, ei liity mitenkään heidän ikäänsä.

72      Tältä osin on korostettava, että palvelusaika missä tahansa palkkaluokassa määräytyy yksinomaan sen hetken mukaan, jolloin henkilö on otettu palvelukseen tai jolloin hänet on mahdollisesti ylennetty kyseessä olevaan palkkaluokkaan.

73      Kantajan tilannetta vastaavan tilanteen, johon hän perustaa kanteensa, eli kaksinkertaiseen palkkaluokkaan rekrytoimisen osalta on todettava, että tällainen rekrytoiminen on mahdollista missä tahansa työuran vaiheessa, muun muassa sen jälkipuoliskolla, kuten kantajan esimerkki osoittaa, mutta myös aikaisemmin uralla tai jopa sen alussa.

74      Tämä jälkimmäinen tapaus on sitä paitsi kaikkein yleisin, koska – kuten ilmenee EKP:ltä peräisin olevista tiedoista, jotka on toistettu kantajan kirjelmissä – kyseisen toimielimen vuosina 2010–2012 palvelukseensa ottamista 458 henkilöstä 82 prosenttia sijoitettiin kaksinkertaisen palkkaluokan ensimmäiseen osaan.

75      Näin ollen on mahdollista, että EKP:n palveluksessa aloittaminen ja siten sijoittaminen tiettyyn palkkaluokkaan tapahtuu lähes missä tahansa työuran vaiheessa ja näin ollen lähes missä tahansa iässä.

76      Edellä esitetystä seuraa, ettei voida sulkea pois sitä, että henkilöstön jäsen saavuttaa sen vuoksi, että hänet on otettu palvelukseen uransa alussa, kahdentoista vuoden palvelusajan kaksinkertaisessa palkkaluokassa ennen kuin hän täyttää 40 vuotta, ja täyttää ATP-pilottiohjelman kelpoisuusvaatimukset, eikä sitä, että henkilöstön jäsen, joka on otettu palvelukseen tai ylennetty työuransa loppuvaiheessa, ei saavuta kahdeksan vuoden palvelusaikaa yksinkertaisessa palkkaluokassa 55 vuoden ikään mennessä eikä siten täytä kyseisen ohjelman kelpoisuusvaatimuksia.

77      On totta, että kahdesta samaan aikaan ja samassa iässä palvelukseen otetusta henkilöstä, joista toinen kuuluu yksinkertaiseen palkkaluokkaan ja toinen kaksinkertaiseen palkkaluokkaan, mahdollisesti vain toinen täyttää ATP-pilottiohjelman kelpoisuusvaatimukset. Tämä tilanne ei kuitenkaan johdu ikään perustuvasta syrjinnästä vaan palvelukseen ottamisen ajankohdasta ja heidän palkkaluokkatyypeistään, jotka määräytyvät hoidetun tehtävän tyypin perusteella, eli iästä riippumattomista tekijöistä, joista jälkimmäisen katsottiin olevan sopusoinnussa ATP:n kohteen ja tarkoituksen kanssa ensimmäiseen kanneperusteeseen annetussa vastauksessa.

78      Lisäksi on niin, että vaikka kantaja kannekirjelmänsä 80 kohdassa päättää ikään perustuvan erilaisen kohtelun olemassaoloa koskevan pohdintansa toteamalla, että ATP ”merkitsee välittömästi ikään perustuvaa erilaista kohtelua”, hän vetoaa kannekirjelmän 72 kohdassa ikään perustuvaan välilliseen syrjintään, joten tätä viimeksi mainittua mahdollisuutta on syytä tarkastella.

79      Direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa olevan määritelmän mukaan välillisenä syrjintänä pidetään sitä, jos näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa tietynikäiset henkilöt erityisen epäedulliseen asemaan muihin henkilöihin nähden, jollei kyseisellä säännöksellä, perusteella tai käytännöllä ole puolueettomasti perusteltavissa olevaa oikeutettua tavoitetta ja jolleivät tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ole asianmukaisia ja tarpeellisia. Lisäksi kyseisen direktiivin 10 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että syrjinnän toteamisen on perustuttava tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan olettaa suoraa tai välillistä syrjintää tapahtuneen.

80      Nyt käsiteltävässä asiassa ATP:n päättymisen jälkeen laadittuun arviointiin (liite A.14) sisältyvistä numerotiedoista ilmenee, että kyseisen toimenpiteen toteuttaminen johti siihen, että ennenaikaisesti EKP:stä lähti 7 alle 45-vuotiasta, 15 45–54-vuotiasta ja 23 yli 54-vuotiasta henkilöä. Nämä luvut osoittavat, että riidanalainen palvelusaikaa koskeva kelpoisuusvaatimus ei konkreettisesti saattanut tiettyyn ikäryhmään kuuluvia henkilöitä edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.

81      Lisäksi on todettava, että vaikka oletettaisiin, että nyt käsiteltävässä tapauksessa palvelusaikaa koskevan vaatimuksen ja iän välillä voisi olla yhteys, mahdollinen erilainen kohtelu on joka tapauksessa perusteltua samoista yksikön etuun liittyvistä syistä kuin ne, jotka esitettiin edellä 48 ja 50–54 kohdassa ensimmäiseen kanneperusteeseen annetun vastauksen yhteydessä, koska perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistettu muun muassa ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaate on vain erityinen ilmaus perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetusta yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2019, RK v. neuvosto, T-11/17, EU:T:2019:65, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Näin ollen on todettava, että henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklalla ei syrjitty iän perusteella kaksinkertaiseen palkkaluokkaan kuuluvia työntekijöitä, kun siinä vahvistettiin ATP-pilottiohjelman kelpoisuusvaatimukseksi kahdentoista vuoden palvelusaika kaksinkertaisiin palkkaluokkiin sijoitettujen henkilöstön jäsenten osalta, kun taas yksinkertaisiin palkkaluokkiin kuuluvien työntekijöiden osalta vaatimuksena oli kahdeksan vuoden palvelusaika.

83      Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiä

84      Kantaja väittää, että EKP sekä teki ilmeisen arviointivirheen että laiminlöi huolenpitovelvollisuutensa, koska se ei tutkinut riittävän perusteellisesti riidanalaisen palvelusaikaa koskevan kelpoisuusvaatimuksen vaikutuksia, vaikka vaatimus aiheuttaa vääristymän työelämässä edistymistä koskevan periaatteen kannalta ja syrjintää tai epäoikeudenmukaisuutta tietyissä tapauksissa, ja koska se ei tulkinnut palvelussuhteen ehtojen 2.3.1 artiklaa tavalla, jolla tällaiset seuraukset olisi voitu välttää. Näin olisi voitu kantajan osalta toimia erityisesti soveltamalla uutta säännöstöä, jossa ei 17.11.2017 annetun tuomion Teeäär v. EKP (T-555/16, ei julkaistu, EU:T:2017:817) täytäntöön panemisen edellyttämien toimenpiteiden seurauksena enää tehdä eroa yksinkertaisen tai kaksinkertaisen palkkaluokan perusteella.

85      EKP kiistää kyseisen kanneperusteen paikkansapitävyyden. Se väittää muun muassa, että huolenpitovelvollisuutta rajoittaa sääntöjen noudattaminen, joten se ei voinut soveltaa poikkeuksia, joista ei säädetä henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklassa, eikä olla ottamatta huomioon kyseisen säännöksen ja sen korvanneen säännöksen ajallista soveltamisalaa.

86      Aluksi on mainittava, että ensimmäiseen kanneperusteeseen annetusta vastauksesta seuraa, että nyt käsiteltävää kanneperustetta ei voida hyväksyä siltä osin kuin se perustuu olettamaan siitä, että riidanalainen palvelusaikaa koskeva vaatimus johtaa vääristymään työelämässä edistymistä koskevan periaatteen kannalta. Näin ollen on tutkittava, edellyttikö huolenpitovelvollisuus, että EKP:n oli hyväksyttävä kantajan ATP-hakemus sillä perusteella, että hänen tapauksessaan henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklassa säädetty kelpoisuusvaatimus olisi johtanut epäedulliseen ja epäasianmukaiseen lopputulokseen.

87      Tältä osin on riittävää todeta, ettei kyseisessä säännöksessä säädetty poikkeuksesta palvelusaikaa koskevaan vaatimukseen eikä mahdollisuudesta olla soveltamatta sitä, joten EKP:n oli noudatettava sitä.

88      Hallinnon huolenpitovelvoite henkilöstöään kohtaan heijastaa nimittäin molemminpuolista oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa viranomaisten ja julkisyhteisöissä työskentelevien henkilöiden välillä. Tämä velvollisuus merkitsee muun muassa sitä, että kun viranomainen ratkaisee henkilöstöönsä kuuluvan henkilön asemaa koskevan tapauksen, sen on otettava huomioon kaikki päätökseensä mahdollisesti vaikuttavat seikat ja näin ollen paitsi yksikön edun myös kyseisen henkilön edun. Henkilöstön jäsenten oikeuksien ja etujen suoja rajoittuu kuitenkin aina voimassa olevien oikeussääntöjen noudattamiseen (ks. analogisesti tuomio 5.12.2006, Angelidis v. parlamentti, T-416/03, EU:T:2006:375, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89      EKP:tä ei näin ollen voida moittia siitä, että se sovelsi henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklaa, sellaisena kuin se oli voimassa silloin, kun kantaja jätti hakemuksensa ATP-pilottiohjelmaan.

90      Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklan rikkomista

91      Kantaja väittää, että kaksinkertaisen palkkaluokan käsitettä ei määritellä selkeästi EKP:n henkilöstöön sovellettavassa säännöstössä, ja korostaa, ettei hänen sopimuksessaan mainittu, että ”palkkaluokka F/G” (F/G - Band), johon hänet sijoitettiin, oli ”kaksinkertainen palkkaluokka” (broadband). Kyseisten epätarkkuuksien vuoksi on kantajan mukaan katsottava, että hänet oli sijoitettu henkilöstösääntöjen 2.3.1 artiklassa tarkoitettuun yksinkertaiseen palkkaluokkaan ja että hänen täytyi siten osoittaa vain kahdeksan vuoden palvelusaika, joten hänen hakemuksensa ATP-pilottiohjelmaan olisi voitu hyväksyä.

92      EKP väittää, että palvelussuhteen ehtojen liitteessä 1 olevassa 4 kohdassa määritellään kaksinkertaisen palkkaluokan käsite. Se esittää myös, että palvelussuhteen ehdot olivat nimenomainen osa kantajan sopimusta ja että kantaja oli sopimusperusteisesti sijoitettu rinnakkaisiin palkkaluokkiin F ja G. Niinpä sillä, että kantajan sopimuksessa mainittiin ”palkkaluokka F/G” täsmentämättä, että kyse oli kaksinkertaisesta palkkaluokasta, ei EKP:n mukaan ole merkitystä.

93      On todettava, että kaksinkertaisen palkkaluokan käsite on todella määritelty palvelussuhteen ehtojen liitteessä 1 olevassa 4 kohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”kahden rinnakkaisen palkkaluokan muodostamaa kokonaisuutta”. Tätä määritelmää on tarkasteltava yhteydessä kyseisen liitteen 1 kohdasta ilmenevään palkkarakenteeseen, johon kuuluvat palkkaluokat A, B, C, D, E, F, E/F, G, F/G, H, I, J, K ja L ja josta ilmenee, että ainoastaan E/F- ja F/G ‑palkkaluokat muodostuvat kahdesta rinnakkaisesta palkkaluokasta.

94      Kuten EKP väittää, palvelussuhteen ehdot olivat osa kantajan sopimusta, koska ne oli liitetty EKP:n 9.2.2004 päivättyyn kirjeeseen, joka sisälsi kantajan palvelusehdot kyseisen sopimuksen erottamattomana osana.

95      Niinpä mainitussa kirjeessä olevaa ilmaisua ”F/G - Band” on tulkittava siten, että sillä määrätään kantajan sijoittamisesta tuotantoasiantuntijaksi kaksinkertaiseen palkkaluokkaan F/G riippumatta siitä, että sanaa ”kaksinkertainen” (broad) ei ole mainittu.

96      Kantajan ATP-pilottiohjelmaa koskevaan hakemukseensa liittämästä muistiosta ilmenee lisäksi, että hän tulkitsi tällä tavoin EKP:n 9.2.2004 päivättyä kirjettä, joka sisälsi hänen palvelusehtonsa.

97      Tämän seurauksena myös kantajan kumoamisvaatimustensa tueksi esittämä neljäs kanneperuste ja näin ollen itse kumoamisvaatimus on hylättävä perusteettomana.

 Vahingonkorvausvaatimus

98      Kantaja vaatii, että EKP velvoitetaan maksamaan hänelle määrä, joka vastaa tukea, jonka hän olisi saanut, jos hänen hakemuksensa ATP-pilottiohjelmaan olisi hyväksytty, ja jonka määräksi on arvioitu 101 447 euroa korkoineen.

99      EKP vaatii vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä, koska sen mukaan myös niihin läheisesti liittyvät kumoamisvaatimukset on hylättävä.

100    Tältä osin on riittävää todeta, että aineellisen tai aineettoman vahingon korvaamista koskevat vaatimukset on hylättävä silloin, kun ne liittyvät nyt käsiteltävän asian tavoin läheisesti kumoamisvaatimukseen, joka on hylättävä perusteettomana (tuomio 24.4.2017, HF v. parlamentti, T-570/16, EU:T:2017:283, 69 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 6.3.2001, Connolly v. komissio, C‑274/99 P, EU:C:2001:127, 129 kohta ja tuomio 14.9.2006, komissio v. Fernández Gómez, C‑417/05 P, EU:C:2006:582, 51 kohta).

101    Koska riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus hylätään, myös vahingonkorvausvaatimukset ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomana.

 Oikeudenkäyntikulut

102    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja EKP on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Raivo Teeäär vastaa oikeudenkäyntikuluista.

Nihoul

Svenningsen

Öberg

Julistettiin Luxemburgissa 26 päivänä maaliskuuta 2020.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.