Asia T-314/06

Whirlpool Europe Srl

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Tiettyjen Etelä-Koreasta peräisin olevien jääkaappi-pakastinyhdistelmien tuonti – Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä – Puolustautumisoikeudet – Neuvoa-antava komitea – Perusteluvelvollisuus – Tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelymenetelmän valinta – Asetuksen (EY) N:o 384/96 15 artiklan 2 kohta ja 20 artiklan 5 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 1225/2009 15 artiklan 2 kohta ja 20 artiklan 5 kohta)

Tuomion tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Väliintulijan menettelyllisten oikeuksien laajuus, joka on sidottu väliintulohakemuksen tekemispäivään

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohta ja 116 artiklan 6 kohta)

2.      Unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä – Polkumyynniltä suojautuminen

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 20 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 20 artikla)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Jäsenvaltioiden kuuleminen neuvoa-antavassa komiteassa

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 15 artiklan 2 kohta)

4.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Asetukset, joilla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja

(SEUT 296 artikla)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 1 artikla)

1.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdan mukaan väliintulijalla, joka esittää väliintulohakemuksensa sen jälkeen, kun työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdassa vahvistettu kuuden viikon määräaika, joka alkaa kanteen nostamista koskevan tiedonannon julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, on päättynyt, on yksinomaan oikeus osallistua suulliseen käsittelyyn, saada suullista käsittelyä varten laadittu kertomus ja esittää huomautuksensa sen perusteella istunnossa.

(ks. 59 kohta)

2.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on unionin oikeuden perusperiaate, jonka mukaan yrityksille, joita polkumyynnin vastaisen asetuksen antamiseen päättyvä tutkimusmenettely koskee, on hallinnollisen menettelyn aikana annettava mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden todenmukaisuudesta ja merkityksellisyydestä. Tämä vaatimus pannaan täytäntöön polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 20 artiklassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 20 artikla).

Tässä yhteydessä on todettava, että koska komissio on antanut tarkistetun lopullisen ilmoituksen kantajalle tiedoksi ja asettanut sille määräajan huomautusten esittämistä varten, koska kantaja on esittänyt huomautuksensa asetetussa määräajassa ja koska komissio on esittänyt lopullista asetusta koskevan ehdotuksen neuvostolle useita päiviä sen jälkeen, kun tarkistettu lopullinen ilmoitus on annettu kantajalle tiedoksi, kantajan puolustautumisoikeuksia ei voida katsoa millään tavalla loukatun. Lisäksi se, että neuvostolle annettua luonnosta lopullista asetusta koskevaksi ehdotukseksi levitetään komissiossa kirjallisen menettelyn mukaisesti toimielimen jäsenten suostumusten keräämiseksi, ei saata kyseenalaiseksi kantajan mahdollisuutta tulla kuulluksi tehokkaasti, koska komissio pystyy tarvittaessa keskeyttämään kyseisen kirjallisen menettelyn tai muuttamaan ehdotusluonnostaan asianomaisten osapuolten huomautusten johdosta.

(ks. 74–78 kohta)

3.      Se, ettei polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 15 artiklan 2 kohdassa säädettyä määräaikaa ole noudatettu, ei voi sellaisenaan merkitä sellaista olennaisten menettelymääräysten rikkomista, jonka vuoksi menettely, jossa jäsenvaltioita kuullaan neuvoa-antavassa komiteassa, ja siten lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta annetussa asetuksessa käytetty tuotteen määritelmä olisi lainvastainen.

Asetuksen N:o 461/2004, jolla asetusta N:o 384/96 on tältä osin muutettu, 17 perustelukappaleessa nimittäin todetaan, että tiedot, joita jäsenvaltioille toimitetaan neuvoa-antavassa komiteassa, ”olisi” toimitettava niille viimeistään kymmenen päivää ennen neuvoa-antavan komitean puheenjohtajan vahvistamaa kokouksen päivämäärää, ”jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa näihin tietoihin perehtymiseen”. Tämän perustelukappaleen sanamuodosta ja erityisesti siinä käytetystä konditionaalista (”olisi”) voidaan päätellä, että kyseisen määräajan noudattamatta jättäminen ei tee menettelystä, jossa jäsenvaltioita kuullaan neuvoa-antavassa komiteassa, pätemätöntä, vaan asetuksen N:o 384/96 15 artiklan 2 kohdan vaatimukset voivat päinvastoin täyttyä, kun jäsenvaltioilla on tosiasiallisesti riittävästi aikaa perehtyä neuvoa-antavan komitean puheenjohtajan niille toimittamiin tietoihin.

Tässä yhteydessä on todettava, että koska ei ole näytetty toteen, ettei jäsenvaltioilla ole ollut tarpeeksi aikaa tutustua tehokkaasti tietoihin, jotka koskivat komission käyttämää tarkasteltavana olevan tuotteen uutta määritelmää, ja että neuvoa-antava komitea ei tämän vuoksi ole pystynyt esittämään lausuntoaan tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista, vaan päinvastoin jäsenvaltioiden edustajat olivat tutkimuksen aikana pidetyissä neuvoa-antavan komitean eri kokouksissa keskustelleet kyseisen tuotteen määritelmästä yksityiskohtaisesti ja tätä määritelmää on erityisesti käsitelty lopullisia toimenpiteitä koskevissa asiakirjoissa, jotka komissio oli toimittanut jäsenvaltioille yli kymmenen työpäivää ennen neuvoa-antavan komitean kokousta, asetuksen N:o 384/96 15 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan noudattamatta jättämisen ei voida katsoa vaikuttaneen kuulemismenettelyn lopputulokseen eikä näin ollen lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta annetussa asetuksessa lopuksi käytettyyn tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään.

(ks. 91–96 kohta)

4.      Kun asetus, jossa otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, on osa järjestelmällistä toimenpidekokonaisuutta, ei voida vaatia, että sen perusteluissa olisi eriteltävä ne – toisinaan hyvin lukuisat ja monitahoiset – tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joita se koskee, tai että toimielinten olisi otettava kantaa kaikkiin asianomaisten osapuolten esittämiin väitteisiin. Sitä vastoin on riittävää, että toimen toteuttanut toimielin esittää ne tosiseikat ja oikeudelliset näkökohdat, jotka ovat riitautetun asetuksen systematiikka huomioon ottaen olennaisen tärkeitä.

Polkumyyntitullin käyttöönotosta annetun asetuksen perusteluja arvioitaessa on kylläkin otettava huomioon erityisesti unionin toimielinten asianomaisille osapuolille toimittamat tiedot ja viimeksi mainittujen tutkimusmenettelyn aikana esittämät huomautukset. Toimielimet eivät kuitenkaan ole velvollisia erikseen perustelemaan sitä, että asianomaisten osapuolten esittämiä eri väitteitä ei ole otettu huomioon. Riittää, kun asetuksessa esitetään selvästi ne tärkeimmät seikat, joita toimielimet ovat käyttäneet analyysissaan, kunhan tästä selvityksestä voidaan saada selville ne syyt, joiden johdosta toimielimet ovat hylänneet asianomaisten osapuolten hallinnollisessa menettelyssä esittämät asiaankuuluvat väitteet.

Lisäksi on todettava, että asetusta, jossa otetaan tutkimusmenettelyn päätteeksi käyttöön polkumyyntitulli, on perusteltava vain kaikkien sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta, jotka ovat merkityksellisiä asetuksessa tehtyjen arviointien kannalta. Tällaisen toimen perustelujen tarkoituksena ei ole selittää sitä, miten toimielinten kanta on hallinnollisen menettelyn kuluessa muodostunut, eikä niillä siten ole tarkoitus perustella eroja lopullisessa toimessa tehdyn ratkaisun ja sen väliaikaisen kannan välillä, joka ilmenee asiakirjoista, jotka asianomaisille osapuolille on menettelyn aikana lähetetty, jotta nämä voisivat esittää huomautuksensa. Tämä velvollisuus ei siten myöskään merkitse sitä, että toimielinten pitäisi selittää, miltä osin hallinnollisen menettelyn tietyssä vaiheessa esitetty kanta mahdollisesti oli perusteeton.

(ks. 114–116 kohta)

5.      Polkumyyntitutkimuksessa tuotteen määrittelemisen tarkoituksena on auttaa sellaisten tuotteiden luettelon laatimisessa, joille mahdollisesti määrätään polkumyyntitulli. Tätä tarkoitusta varten toimielimet voivat ottaa huomioon useita seikkoja, kuten muun muassa tuotteiden fyysiset, tekniset ja kemialliset ominaisuudet, tuotteiden käyttötarkoituksen, vaihdettavuuden, käsityksen, joka kuluttajilla on niistä, jakelukanavat, valmistusprosessin, tuotantokustannukset ja laadun.

Tässä yhteydessä ei voida hyväksyä väitettä, jonka mukaan tuotteet on perusteltua erottaa toisistaan fyysisten erojen vuoksi vain silloin, kun eroilla on merkitystä kuluttajille. Seikoista, joita unionin toimielimet voivat ottaa huomioon, tuotteiden fyysisillä, teknisillä ja kemiallisilla ominaisuuksilla on luonnollisesti suuri mutta ei välttämättä ensisijainen merkitys. Näin ollen ei voida katsoa, että fyysisiä tai teknisiä ominaisuuksia koskevat erot ovat merkityksellisiä vain silloin, kun ne ilmenevät kuluttajan näkemyksessä.

(ks. 138 ja 141 kohta)