YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(viides jaosto)

13 päivänä joulukuuta 2007

Asia T-113/05

Angel Angelidis

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – A 2 -palkkaluokan viran täyttäminen – Hakemuksen hylkääminen – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne

Aihe: Yhtäältä kumoamiskanne Euroopan parlamentin päätöksestä hylätä kantajan hakemus parlamentin sisäasioita käsittelevien valiokuntien pääosaston ”Talousarvioasioiden” osaston johtajan virkaan ja nimittää kyseiseen virkaan toinen hakija ja toisaalta kantajalle hakemuksensa hylkäämisen vuoksi väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva vaatimus.

Ratkaisu: Euroopan parlamentin puhemiehistön 25.2.2004 tekemä päätös, jolla W nimitettiin Euroopan parlamentin sisäasioita käsittelevien valiokuntien pääosaston talousarvioasioiden osaston johtajan virkaan, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Avoin virka – Viran täyttäminen ylennyksellä tai siirrolla – Hakijoiden ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohta ja 45 artiklan 1 kohta)

2.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Olennaisten menettelymääräysten rikkominen – Viran puolesta tutkiminen

(EY 230 artiklan toinen kohta)

1.      Nimittävällä viranomaisella on erityisesti silloin, kun avoinna oleva toimi on erittäin korkea ja kuuluu palkkaluokkaan A 1 tai A 2, laaja harkintavalta ylennyksen tai siirron hakijoiden ansioiden vertailussa. Tämän laajan harkintavallan vastapainona on kuitenkin se, että sitä käyttävän yhteisön toimielimen velvollisuutena on kunnioittaa yhteisön oikeusjärjestyksessä annettuja hallinnollista menettelyä koskevia takeita, joihin kuuluu velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki yksittäistapauksen kannalta merkitykselliset seikat.

Tätä harkintavaltaa käytettäessä kaikkia asian kannalta merkityksellisiä sellaisia säädöksiä on noudatettava, toisin sanoen paitsi avointa tointa koskevaa ilmoitusta, myös mahdollisia muotovaatimuksia, jotka viranomainen on voinut itselleen asettaa harkintavaltansa käyttämistä varten ja jotka muodostavat osan siitä oikeudellisesta kehyksestä, jota nimittävän viranomaisen on laajaa harkintavaltaansa käyttäessään ehdottomasti noudatettava. Ainoastaan tällä tavoin yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia, ovatko harkintavallan käytön tosiasialliset ja oikeudelliset edellytykset täyttyneet.

(ks. 60 ja 61 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-269/90, Technische Universität München, 21.11.1991 (Kok. 1991, s. I‑5469, 14 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑203/97, Forvass v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑129 ja II‑705, 45 kohta); asia T‑95/01, Coget ym. v. tilintarkastustuomioistuin, 20.9.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑191 ja II‑879, 113 kohta); asia T‑158/01, Tilgenkamp v. komissio, 9.7.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑111 ja II‑595, 50 kohta); asia T‑73/01, Pappas v. alueiden komitea, 18.9.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑207 ja II‑1011, 53 kohta) ja asia T-88/04, Tzirani v. komissio, 4.7.2006 (77 ja 78 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.       Päätöksen tekemistä koskevien menettelysääntöjen, jotka toimivaltainen toimielin on itselleen asettanut, noudattamatta jättäminen merkitsee EY 230 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua olennaisten muotomääräysten rikkomista, jonka yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia viran puolesta. Oikeusvarmuuden kannalta oleellisten olennaisten muotomääräysten rikkomisen johdosta päätös, jota rasittaa virhe, on kumottava. Tältä osin sillä ei ole merkitystä, että päätös, jota virhe rasittaa, olisi ollut sisällöltään sama, vaikka virhettä ei olisi tapahtunut.

Euroopan parlamentin puhemiehistön päätös, joka koskee nimittämistä A 2-palkkaluokan virkaan ja jota tehtäessä ei ole noudatettu korkeiden virkamiesten nimittämismenettelyn eri vaiheita koskevia toimielimen sisäisiä sääntöjä, on näin ollen kumottava. Tätä johtopäätöstä ei voida kumota väitteellä, jonka mukaan parlamentin puhemiehistö voi tarpeelliseksi katsoessaan poiketa näistä itse antamistaan menettelysäännöistä. Toimielin ei voi poiketa sisäisistä säännöistä, joita se on päättänyt noudattaa, ilman että se muodollista tietä muuttaa näitä sääntöjä.

(ks. 62 ja 74–76 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 68/86, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto, 23.2.1988 (Kok. 1988, s. 855, 48 ja 49 kohta) ja asia C‑286/95 P, komissio v. ICI, 6.4.2000 (Kok. 2000, s. I‑2341, 52 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑465/93, Consorzio gruppo di azione locale Murgia Messapica v. komissio, 19.5.1994 (Kok. 1994, s. II‑361, 56 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑228/99 ja T‑233/99, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, 6.3.2003 (Kok. 2003, s. II‑435, 143 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).