Asia T-117/05 R

Andreas Rodenbröker ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Välitoimimenettely – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Direktiivi 92/43/ETY – Kiireellisyyden puuttuminen

Määräyksen tiivistelmä

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Hakemus – Muotovaatimukset – Sellaisten perusteiden esittäminen, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltu – Väitteiden esittäminen lyhyesti – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Pääasian tutkittavaksi ottaminen ei ole asian kannalta merkityksellinen – Rajat

(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohta)

3.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisen edellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka – Taloudellinen vahinko, jolla on vaikutusta hakijan konkreettiseen tilanteeseen – Vahingon riittävän todennäköinen aiheutuminen – Muiden henkilöiden kuin hakijan tilannetta ei voida ottaa huomioon

(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

1.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan edellytyksillä vaaditaan, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin hakemus perustuu, ilmenevät johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse välitoimihakemuksesta. Jos siitä huolimatta, että hakemus ei ole selkeä ja sen esitystapa on epäselvä, se sisältää kuitenkin joukon perusteita ja väitteitä, joiden tarkoituksena on osoittaa, että ne edellytykset, jotka koskevat fumus boni jurisin olemassaoloa ja kiireellisyyttä, täyttyvät, ja jotka mahdollistavat sen, että vastapuoli voi esittää huomautuksensa asianmukaisesti ja että välitoimista päättävä tuomari voi tutkia ne, ei voida päätellä, että hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että se ei täytä työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaisia edellytyksiä.

(ks. 53 ja 54 kohta)

2.      Pääasiaa koskevan kanteen tutkittavaksi ottamista ei lähtökohtaisesti tutkita välitoimimenettelyssä, jotta ei otettaisi ennalta kantaa pääasian ratkaisuun. Jos kuitenkin vedotaan siihen, että pääasiassa nostettu kanne, johon välitoimihakemus perustuu, on ilmeisesti jätettävä tutkimatta, saattaa osoittautua tarpeelliseksi tutkia, onko olemassa tiettyjä seikkoja, joista voidaan ensi näkemältä päätellä, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi.

(ks. 55 kohta)

3.      Välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältyttäisiin siltä, että välitoimia pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Viimeksi mainitun kuuluu näyttää, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä tällaista vahinkoa.

Vaikka tältä osin onkin totta, että vakavan ja korjaamattomissa olevan vahingon olemassaoloa ei tarvitse todeta ehdottomalla varmuudella välitoimimenettelyn yhteydessä vaan riittää, että vahingon aiheutuminen on riittävän todennäköistä, hakijoiden on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella voidaan katsoa, että vakavaa ja korjaamattomissa olevaa vahinkoa voi aiheutua, jotta välitoimista päättävä tuomari voi arvioida sen todennäköisyyden. Näin ollen kiireellisyysedellytys ei täyty silloin, kun väitetyt seikat eivät muodosta ajankohtaista vaaraa vaan tulevaisuuteen sijoittuvan, epävarman ja sattumanvaraisen vaaran.

Sellaista vahinkoa ei myöskään voida ottaa huomioon, jonka hakijoiden sijaan muiden henkilöiden väitetään kärsineen, koska vahingon, joka otetaan kiireellisyysedellytystä tutkittaessa huomioon, tulee kohdistua hakijaan itseensä. Samoin luonteeltaan taloudellista vahinkoa ei voida poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavissa olevana, koska se voidaan myöhemmin korvata.

(ks. 71, 72 ja 74–76 kohta)