YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)

10 päivänä toukokuuta 2007

Asia T-255/04

Monique Negenman

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Äitiysloma – Sairausloma – Todennäköinen synnytyspäivä – Äitiysloman alkaminen

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä sellaisen komission päätöksen kumoamista, jossa vahvistetaan äitiysloman alkamis- ja päättymispäivä Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 58 artiklan nojalla, ja toisaalta vahingonkorvausta

Ratkaisu: Kantajan äitiysloman alkamis- ja päättymispäivän vahvistamisesta 23.10.2003 tehty komission päätös kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Henkilöstö – Äitiysloma – Kesto – Alkamisajankohta

(Henkilöstösääntöjen 58 ja 59 artikla)

Henkilöstösäännöissä on vahvistettu selkeä ja yksiselitteinen äitiysloman laskentamenetelmä, jonka perusteella voidaan oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti etukäteen määrittää varmuudella äitiysloman alkamisajankohta, jotta raskaana oleva nainen saa tietää hallinnollisen asemansa ennen äitiyslomalle jäämistä. Tässä järjestelmässä nimittävällä viranomaisella ei ole lainkaan harkintavaltaa äitiysloman alkamis- ja päättymispäivän vahvistamisen osalta. Vaikka sen on toki otettava huomioon todellinen synnytyspäivä virkamiehen töihin palaamispäivän määrittämiseksi, se voi kuitenkin ottaa huomioon ainoastaan tämän lääkärintodistuksesta ilmenevän todennäköisen synnytyspäivän äitiysloman alkamisen määrittämiseksi, eikä se voi missään tapauksessa määrittää sitä jälkikäteen todellisen synnytyspäivän mukaan. Kun todellinen synnytyspäivä on aikaisempi kuin todennäköinen synnytyspäivä, on näin ollen katsottava, että äitiysloman alkamisajankohta säilyy muuttumattomana ja että kyseisen virkamiehen on synnytyksen jälkeen voitava pitää äitiysloman loppuosa henkilöstösääntöjen mukaisen vähimmäispituisen eli yhteensä 16 viikon pituisen äitiysloman takaamiseksi.

Tämä johtopäätös ei muutu tilanteessa, jossa raskaana oleva nainen on jo ennen äitiyslomansa alkua sairauslomalla raskauteensa liittyvistä syistä, sillä henkilöstösääntöjen 58 artiklassa ei tehdä tältä osin eroa. Kyseisen säännöksen soveltaminen siten, että tällaisessa tilanteessa vahvistettaisiin jälkikäteen äitiysloman alkamisajankohta todellisen synnytyspäivän mukaan muuntamalla tätä päivää edeltävän kuuden viikon ajanjaksoon sisältyviä sairauslomapäiviä äitiyslomapäiviksi, olisi henkilöstösääntöjen 58 ja 59 artiklan vastaista. Raskautta ei voida pitää sairautena, eikä yhtäkään henkilöstösääntöjen säännöstä voida tulkita siten, että siinä annettaisiin oikeus muuntaa näitä kahta erilaista lomaa, joilla on eri tavoitteet ja jotka ovat eri luonteisia. Tällainen menetelmä merkitsisi sitä paitsi syrjintää sellaisten raskaana olevien naisten, joiden raskauteen ei liity mitään ongelmia ja joilla ei siten ole tarvetta sairausloman pitämiseen, ja sellaisten raskaana olevien naisten välillä, joiden on pakko pitää sairauslomaa ennen äitiyslomaansa sen vuoksi, että he eivät ole työkykyisiä.

(ks. 50–56 ja 58–61 kohta)