Language of document : ECLI:EU:T:2012:325

Asia T-372/10

Bolloré

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Itsejäljentävän paperin markkinat – Hintojen vahvistaminen – Päätös, jolla SEUT 101 artiklan rikkominen todetaan – Ensimmäisen päätöksen kumoamisen jälkeen tehty päätös – Rikkomisen lukeminen emoyhtiön syyksi, koska sen katsotaan olleen välitön tekijä – Nullum crimen, nulla poena sine lege – Oikeusvarmuus – Rangaistusten yksilöllisyys – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti – Yhdenvertainen kohtelu – Käsittelyaikojen kohtuullisuus – Puolustautumisoikeudet – Sakot – Vanhentuminen – Lieventävät olosuhteet – Yhteistyö

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatetta ei ole loukattu

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

2.      Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Emoyhtiöiden vastuuta ei ole mahdotonta arvioida – Oikeusvarmuuden periaatetta ei ole loukattu

(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)

3.      Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Emoyhtiön vastuuta ei voida pitää tuottamuksesta riippumattomana vastuuna – Emoyhtiölle määrätyt seuraamukset – Rangaistusten yksilöllisyyden periaatetta ei ole loukattu

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kuulemiset – Yrityksen kuuleminen ilman komission jäseniä – Oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ole loukattu

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004 14 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Sillä, että komissio sekä tutkii rikkomukset että määrää niistä seuraamuksia, ei loukata puolueettomuusvaatimusta

(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Uuden toimen antaminen aiempien pätevien valmistelutoimien perusteella sen jälkeen, kun jokin unionin tuomioistuimista on kumonnut toimen – Osoitus komission tahdosta estää yrityksiä välttymästä seuraamuksilta menettelyllisistä syistä – Puolueettomuusvaatimusta ei ole loukattu

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla)

7.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission ennenaikaisesti ilmaisema näkemys, jonka mukaan kilpailusääntöjä on rikottu – Tällä ei ole merkitystä rikkomisesta myöhemmin esitetyn näytön paikkansapitävyyteen

8.      Kilpailu – Sakot – Yrityksen omaan toimintaan perustuva arviointi – Sillä, että toiselle taloudelliselle toimijalle ei ole määrätty seuraamuksia, ei ole merkitystä

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla)

9.      Unionin oikeus – Periaatteet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Hallinnollinen menettely – Arviointiperusteet – Kilpailu – Hallinnollinen menettely ja oikeudenkäyntimenettely – Menettelyt on erotettava toisistaan arvioitaessa kohtuullisen ajan noudattamista

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohta; neuvoston asetus N:o 17 ja neuvoston asetus N:o 1/2003)

10.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sakkojen vanhentuminen – Asetuksen N:o 2988/74 ja asetuksen N:o 1/2003 yksinomainen soveltaminen – Kohtuullisen ajan noudattamista koskevaan periaatteeseen liittyviä perusteluja ei voida ottaa huomioon

(Neuvoston asetus N:o 2988/74 ja neuvoston asetus N:o 1/2003)

11.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Päätöksen, jolla kilpailusääntöjä todetaan rikotun, kumoaminen menettelyn kohtuuttoman pitkän keston johdosta – Edellytykset – Asianomaisten yhtiöiden puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Emoyhtiön on mahdotonta puolustautua sen vuoksi, että se on myynyt tytäryhtiön ja sen arkistot – Yksinomaan kyseisestä yhtiöstä johtuva seikka

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)

12.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Kohtuullisen ajan noudattaminen

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)

13.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sakkojen vanhentuminen – Vanhentumisen tapahtumisella tytäryhtiön hyväksi ei ole merkitystä emoyhtiön vastuuseen

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artikla)

14.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentumisaika kilpailua koskevissa menettelyissä – Vanhentumisen keskeytyminen – Ulottuvuus – Vanhentumisajan keskeytyminen kaikkien rikkomiseen osallistuneiden yritysten osalta – Rikkomiseen osallistuneen yrityksen käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 ja 4 kohta)

15.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta

(SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

16.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Kyseessä olevan alan heikko taloudellinen tila – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla)

17.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakkojen määrän alentaminen vastikkeena rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset – Sellaista käyttäytymistä koskeva edellytys, joka on helpottanut sitä, että komissio voi todeta rikkomisen tapahtuneeksi – Käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 96/C 207/04 D kohta)

1.      Nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaate eli rikosten ja rangaistusten laillisuutta koskeva periaate edellyttää, että laissa määritellään selvästi rikokset ja niistä määrättävät rangaistukset. Tämä edellytys täyttyy, kun yksityinen oikeussubjekti voi tietää kyseessä olevan säännöksen tai määräyksen sanamuodon ja tarvittaessa tuomioistuinten siitä tekemän tulkinnan perusteella, mitkä toimet tai laiminlyönnit synnyttävät sen rikosoikeudellisen vastuun. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu ”lainsäädännön ja oikeuden” käsite vastaa kyseisen sopimuksen muissa määräyksissä käytettyä käsitettä ”laki” ja sisältää sekä lainsäädännöstä että oikeuskäytännöstä johtuvan oikeuden.

Näin ollen komission päätöksellä, jolla yritykselle määrätään seuraamus sillä perusteella, että se on sellaisen kartelliin osallistuneen yhtiön emoyhtiö, jonka kanssa se muodostaa taloudellisen kokonaisuuden, ei loukata rikosten ja rangaistusten laillisuutta koskevaa periaatetta, koska komission toteama rikkominen määritellään selkeästi SEUT 101 artiklassa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklassa ja koska se, että tytäryhtiön rikkomisen lukeminen emoyhtiön syyksi sillä perusteella, että kyseiset yhtiöt muodostavat yhden ainoan unionin kilpailuoikeudessa tarkoitetun yrityksen ja emoyhtiön katsotaan näin ollen osallistuneen rikkomiseen samalla tavoin kuin sen tytäryhtiö, ilmenee unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen pitkäaikaisen oikeuskäytännön mukaan selkeästi unionin oikeudesta.

(ks. 35–37 ja 42 kohta)

2.      Emoyhtiöille tytäryhtiöistä kilpailuasioissa aiheutuvaa vastuuta koskevia edellytyksiä ei ole täysin mahdotonta ennakoida tavalla, jolla loukattaisiin oikeusvarmuuden periaatetta.

Se, että yrityksen käsitettä sovelletaan taloudellisen toiminnan harjoittamiseen liittyviin mahdollisesti erilaisiin menettelytapoihin, koska unionin kilpailuoikeudessa tarkoitettuun yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta ja koska yrityksen käsitteellä on tässä samassa asiayhteydessä katsottava tarkoitettavan taloudellista kokonaisuutta, vaikka oikeudellisesti tämän taloudellisen kokonaisuuden muodostaakin useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, ei millään tavoin muuta sitä, että yrityksen käsite taloudellisena kokonaisuutena on määritetty ja täysin ennakoitavissa emoyhtiöiden ja niiden kokonaan omistamien tytäryhtiöiden välisissä suhteissa.

Se, että komissio voi määrätä seuraamuksen yksinomaan tytäryhtiölle, yksinomaan emoyhtiölle tai molemmille, ei ole myöskään vastoin oikeusvarmuuden periaatetta, joka edellyttää, että säännöt ovat selviä ja täsmällisiä, ja jonka tarkoituksena on taata tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus. Komission oikeus määrätä seuraamus jommallekummalle tai molemmille yksiköistä – emoyhtiölle ja/tai tytäryhtiölle – jotka muodostavat SEUT 101 artiklaa tai ETA-sopimuksen 53 artiklaa rikkoneen yhden ainoan yrityksen, johtuu selvästikin niiden vastuun yhteisvastuullisesta luonteesta.

(ks. 43 ja 48–50 kohta)

3.      Emoyhtiön vastuu kilpailuasioissa ei ole kolmannelle osapuolelle aiheutetusta tuottamuksesta riippumaton vastuu vaan yksilöllinen tuottamusvastuu.

Unionin kilpailuoikeus perustuu kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen taloudellisen yksikön yksilöllistä vastuuta koskevaan periaatteeseen. Jos emoyhtiö on osa kyseistä taloudellista kokonaisuutta, tämän emoyhtiön katsotaan olevan kilpailuoikeuden rikkomisesta yhteisvastuussa muiden tämän kokonaisuuden muodostavien oikeushenkilöiden kanssa. Vaikka näet emoyhtiö ei suoraan osallistu rikkomiseen, sillä on tällaisessa tapauksessa ratkaiseva vaikutus rikkomiseen osallistuneeseen yhteen tai useampaan tytäryhtiöön. Tästä seuraa, että tällaisessa asiayhteydessä emoyhtiön vastuun ei voida katsoa olevan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Tällöin emoyhtiö tuomitaan kilpailusääntöjen rikkomisesta, jonka sen on katsottu itse tehneen.

Näin ollen seuraamuksella, jonka komissio määrää emoyhtiölle siitä syystä, että sen tytäryhtiö on osallistunut kartelliin, ei loukata rangaistusten yksilöllisyyden periaatetta, jonka nojalla ketään ei voida rangaista kuin omista teoistaan.

(ks. 51 ja 52 kohta)

4.      Unionin kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä ei loukata oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin siitä syystä, että komissio jäsenet eivät osallistuneet asianomaisen yrityksen kuulemiseen.

Komissio ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin. Myöskään se, ettei yksikään komission jäsenistä osallistunut asianomaisen yrityksen kuulemiseen, ei voi tehdä komissiossa käydystä hallinnollisesta menettelystä virheellistä. Kilpailuasiaa koskevassa hallinnollisessa menettelyssä mikään estä sitä, että komission valtuuttamat henkilöt ilmoittavat kuulemisen tulokset komission jäsenille, joiden on päätettävä sakkojen määräämisestä. Tämä ratkaisu, joka perustuu siihen, että komissiossa käytävä menettely on luonteeltaan hallinnollinen menettely eikä tuomioistuinmenettely, on pätevä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta annetun asetuksen N:o 773/2004 ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan mukaisissa tilanteissa.

(ks. 56–60 kohta)

5.      Komission on kilpailuasioita koskevissa hallinnollisessa menettelyssä noudatettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita, joihin kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jonka ilmentymä puolueettomuusvaatimus on. Se, että komissio hallinnollisena elimenä toteuttaa tutkinnan sekä määrää seuraamuksia SEUT 101 artiklan rikkomisesta, ei ole kuitenkaan puolueettomuusvaatimuksen vastaista, koska unionin tuomioistuimet valvovat sen päätöksiä. Edellä esitettyä arviointia ei kyseenalaista se, että komissio on tehnyt uuden päätöksen sen jälkeen, kun unionin tuomioistuimet ovat kumonneet ensimmäisen päätöksen.

(ks. 65–67 kohta)

6.      Komissio ei menettele unionin kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä lainkaan puolueellisesti aloittaessaan menettelyn uudelleen siitä vaiheesta, jossa ensimmäistä päätöstä rasittava lainvastaisuus todettiin, sillä kumotun toimen korvaamiseen tähtäävä menettely voidaan lähtökohtaisesti aloittaa uudelleen juuri siitä vaiheesta, jossa lainvastaisuus tapahtui.

Se, että komissio osoittaa päättäväisyyttä sen suhteen, etteivät kilpailun vastaisiin kartelleihin osallistujat voi menettelyyn liittyvistä syistä välttyä unionin oikeuden mukaisilta seuraamuksilta, ei myöskään ole osoitus puolueellisuudesta vaan ainoastaan selkeästä tahdosta, joka on täysin sopusoinnussa sen kanssa, että komission tehtävänä on korjata todetut menettelyvirheet kussakin yksittäistapauksessa, jotta unionin kilpailuoikeuden tehokkuus ei heikenny.

(ks. 73 ja 74 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 78 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 93 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 103–105, 107, ja 111 kohta)

10.    Vaikka kohtuullisen ajan ylittyminen voi tietyillä edellytyksillä olla kumoamisperusteena päätökselle, jossa todetaan kilpailusääntöjä rikotun, näin ei ole siinä tapauksessa, että tässä päätöksessä määrättyjen sakkojen määrä on riitautettu, sillä komission oikeutta määrätä sakkoja säännellään säännöstöllä, jossa on tältä osin säädetty vanhentumisajasta.

Vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa annetulla asetuksella N:o 2988/74 ja sittemmin sitä kilpailun alalla seuranneella asetuksella N:o 1/2003 on otettu käyttöön täydellinen sääntely, joka kattaa yksityiskohtaisesti määräajat, joissa komissio voi perustavanlaatuista oikeusvarmuuden vaatimusta sivuuttamatta määrätä sakkoja unionin kilpailusääntöjen mukaisten menettelyjen kohteina oleville yrityksille. Tämän sääntelyn vuoksi kaikki perustelut, jotka liittyvät komission velvollisuuteen käyttää toimivaltaansa määrätä sakkoja kohtuullisessa ajassa, on hylättävä.

(ks. 115–117 kohta)

11.    Kun on kyse komission päätöksestä, jolla unionin kilpailusääntöjä todetaan rikotun, kohtuullisen ajan ylittyminen voi olla kumoamisperuste vain silloin, kun on näytetty toteen, että tätä periaatetta loukkaamalla on vaarannettu kyseisten yritysten puolustautumisoikeudet. Tätä erityistapausta lukuun ottamatta ratkaisun tekemistä kohtuullisessa ajassa koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen ei vaikuta asetuksen N:o 17 ja asetuksen N:o 1/2003 mukaisen hallinnollisen menettelyn pätevyyteen.

Emoyhtiön tehtävänä on huolehtia tytäryhtiönsä myynnin yhteydessä siitä, että kaikki asiakirjat, joiden perusteella voidaan hahmottaa tytäryhtiön toiminta, säilytetään sen omassa kirjanpidossa tai arkistoissa tai muulla tavoin, esimerkiksi pidättämällä oikeus tutustua siirrettyihin arkistoihin, jotta sillä olisi tarvittavat todisteet mahdollisten tuomioistuinmenettelyjen tai hallinnollisten menettelyjen varalta. Näin ollen, kun yritys väittää, ettei se voi toisessa hallinnollisessa menettelyssä puolustautua sitä vastaan esitettyjä syytteitä vastaan siitä syystä, että se on myynyt tytäryhtiönsä arkistoineen, tämä seikka ei johdu rikkomisen päättymisen ja toisessa hallinnollisessa menettelyssä esitetyn väitetiedoksiannon välillä kuluneesta ajasta tai komission virheistä vaan yksinomaan olosuhteista, joista kyseinen emoyhtiö vastaa.

(ks. 119, 152 ja 153 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 142–149 kohta)

13.    Se, ettei tytäryhtiölle mahdollisesti voida enää määrätä seuraamuksia unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta, koska sitä ei enää ole tai koska vanhentuminen on tapahtunut sen hyväksi, ei vaikuta siihen, voidaanko seuraamuksia määrätä emoyhtiölle, jonka katsotaan itse tehneen rikkomisen tytäryhtiönsä kanssa muodostaman taloudellisen kokonaisuuden vuoksi. Emoyhtiö ei tietenkään olisi vastuussa, jos olisi osoitettu, ettei rikkomista ole tapahtunut, mutta tämä vastuu ei voi hävitä tytäryhtiölle määrättävän seuraamuksen vanhentumisen vuoksi. Rikkominen ei nimittäin häviä asetuksen N:o 1/2003 25 artiklassa säädettyjen vanhentumisaikojen vuoksi, vaan niistä hyötyvät ainoastaan välttyvät sakoilta.

(ks. 194 kohta)

14.    Asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 kohdan tavoitteena on rajata komission toimet, jotka katkaisevat vanhentumisajan kulumisen. Kyseisessä säännöksessä komission toimien ala rajataan nimenomaan rikkomisen tutkinnan tai rikkomista koskevan menettelyn aloittamiseksi toteutettaviin toimiin, jotka annetaan tiedoksi (vähintään) yhdelle rikkomiseen osalliselle yritykselle, toisin sanoen yritykselle, joka on määritelty tällaiseksi päätöksessä, jossa määrätään seuraamus rikkomisesta.

Asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 4 kohdassa säädetään, että vanhentumisaika katkeaa suhteessa ”kaikkiin” rikkomiseen osallisiin yrityksiin tai yritysten yhteenliittymiin. Mainitulla artiklalla pyritään näin ollen määrittelemään yritykset, joihin vanhentumisajan katkeaminen vaikuttaa. Kyseiseen säännökseen sisältyvällä sanalla ”kaikkiin” on näin ollen tarkoitus korostaa, että merkityksellistä on kyseessä olevan yrityksen objektiivinen osallisuus rikkomiseen siitä riippumatta, missä ominaisuudessa se osallistui rikkomiseen, tunsiko komissio yrityksen ennen väitetiedoksiannon antamista, oliko sitä kohtaan toteutettu vanhentumisen katkaiseva toimi ennen kyseistä väitetiedoksiantoa tai oliko yritys aiemmin saanut kumotuksi komission tekemän sitä koskevan ensimmäisen päätöksen, jossa määrätään seuraamus.

Näin ollen on niin, että jos yritys on osallistunut rikkomiseen eli se on määritelty tällaiseksi riidanalaisessa päätöksessä, vanhentumisaika katkeaa sen osalta sillä perusteella, että rikkomisen tutkinnan tai rikkomista koskevan menettelyn aloittamiseksi toteutettava toimi on annettu tiedoksi vähintään yhdelle yritykselle (sille tai jollekin toiselle yritykselle), joka on yksilöity rikkomiseen osallistuneeksi yritykseksi.

(ks. 198, 199, 201–203 ja 205 kohta)

15.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 220 kohta)

16.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 234 ja 235 kohta)

17.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 253, 254 ja 258–261 kohta)