UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

20 päivänä kesäkuuta 2011

Asia T‑256/10 P

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Henkilökohtaisten tavaroiden muuttaminen – Kantajan vaatimusten implisiittinen ja nimenomainen hylkääminen – Perusteluvelvollisuus – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain täysin perusteeton

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F‑102/08, Marcuccio vastaan komissio, 25.3.2010 antaman määräyksen kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tästä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät tai ristiriitaiset perustelut – Tutkittavaksi ottaminen – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Unionin yleisen tuomioistuimen virkamiestuomioistuimen tuomioihin kohdistaman valvonnan laajuus

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)

2.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen ja näytön virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Virkamiestuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja näytön arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta)

4.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Vaatimukset toimielimen velvoittamiseksi toimimaan tietyllä tavalla – Vaatimukset, joilla pyritään saamaan vahvistavan toteamuksen sisältävä tuomio – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artikla)

1.      Kysymys virkamiestuomioistuimen tuomion perustelujen ristiriitaisuudesta tai puutteellisuudesta on oikeuskysymys, johon voidaan sellaisenaan vedota muutoksenhaun yhteydessä.

Tältä osin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden noudattaminen, kun on kyse määräyksestä, jossa kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai koska kanne on oikeudellisesti täysin perusteeton, on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee kyseessä olevan määräyksen asiasisällön lainmukaisuutta. Yhtäältä päätöksen perusteluissa toistetaan virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka voivat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä. Toisaalta se, että ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitellyt tuomioistuin on asiasisällön osalta tehnyt toisen päätelmän kuin valittaja, ei voi sellaisenaan aiheuttaa sitä, että valituksenalaista määräystä rasittaisi perustelujen puuttuminen.

(ks. 23, 25 ja 26 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑404/04 P, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, 11.12007, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia C‑413/06 P, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, 10.7.2008 (Kok., s. I-4951, 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia C‑583/08 P, Gogos v. komissio, 20.5.2010 (Kok., s. I-4469; 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑516/09 P, Marcuccio v. komissio, 18.10.2010, 53 ja 54 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa

2.      Valituksessa voidaan tukeutua vain oikeussääntöjen rikkomista koskeviin perusteisiin eikä valitusta siis miltään osin saa kohdistaa tosiseikkojen arviointiin. Virkamiestuomioistuin on yksin toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi virkamiestuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa ja sitä, mikä merkitys sille esitetylle näytölle on annettava, paitsi jos tosiseikat ja näyttö on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Lisäksi on yksinomaan virkamiestuomioistuimen asiana arvioida, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää.

Kun virkamiestuomioistuin on todennut asian tosiseikat tai arvioinut niitä, unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin SEUT 257 artiklan nojalla toimivaltainen valvomaan näiden tosiseikkojen oikeudellista luonnehdintaa ja virkamiestuomioistuimen sen pohjalta tekemiä oikeudellisia päätelmiä. Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta valvoa sitä, miten virkamiestuomioistuin on määrittänyt tosiseikat, ulottuu siis muun muassa siihen, käykö määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys ilmi asiakirja-aineistosta, siihen, onko selvitysaineisto otettu huomioon vääristyneellä tavalla, siihen, miten tämä aineisto on oikeudellisesti luonnehdittu ja siihen, onko todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia sääntöjä noudatettu.

(ks. 33, 35, 36 ja 38 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑315/99 P, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, 10.7.2001 (Kok., s. I-5281, 19 kohta); asia C‑488/01 P, Martinez v. parlamentti, 11.11.2003 (Kok., s. I-13355, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja yhdistetyt asiat C‑403/04 P ja C‑405/04 P, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, 25.1.2007 (Kok., s. I-729, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑278/07 P, Marcuccio v. komissio, 20.10.2008, Kok. H., s. I‑B‑1‑59 ja II‑B‑1‑407, 20 kohta, ja asia T‑166/09 P, Marcuccio v. komissio, 8.7.2010, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevasta 11 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Näin ollen valitus, jossa ei esitetä minkäänlaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, joilla pyrittäisiin osoittamaan, miltä osin virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, ja jossa vain toistetaan virkamiestuomioistuimelle ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty kanneperuste ilman lisäselvennyksiä, on jätettävä tutkimatta tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen vuoksi. Tällainen väite on nimittäin pelkkä pyyntö tutkia uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty kanne, eikä se täytä unionin tuomioistuimen perussäännössä tai unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä määrättyjä edellytyksiä.

(ks. 51–53 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: C‑234/06 P, Il Ponte Finanziaria v. SMHV, 13.9.2007 (Kok., s. I‑7333, 45 ja 46 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑338/07 P, Bianchi v. ETF, 19.3.2010, 59 kohta ja asia T‑52/10 P, Lebedef v. komissio, 16.12.2010, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

4.      Unionin tuomioistuimet eivät ole laillisuusvalvonnan yhteydessä toimivaltaisia antamaan vahvistavan toteamuksen sisältäviä tuomioita tai määräyksiä siitä riippumatta, mikä on riidanalaisen toimenpiteen luonne tai sisältö. Tätä päätelmää ei näin ollen voida asettaa kyseenalaiseksi väitteellä, jolla pyritään rajoittamaan sitä, etteivät unionin tuomioistuimet voi velvoittaa toimielintä toimimaan tietyllä tavalla silloin kuin toimielimillä on toimivalta tehdä päätöksiä.

(ks. 27 ja 66 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑353/01 P, Mattila v. neuvosto ja komissio, 22.1.2004 (Kok., s. I‑1073, 15 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑145/06, Omya v. komissio, 4.2.2009 (Kok., s. II‑145, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)