Kanne 4.6.2010 - Italia v. komissio

(Asia T-257/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato P. Gentili)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

24.3.2010 tehty komission päätös C(2010) 1711 lopullinen, joka koskee valtiontukea N:o C 4/2003 (ex NN 102/2002), on kumottava

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian tasavalta on nostanut Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen valtiontuesta N:o C 4/2003 (ex NN 102/2002) 24.3.2010 tehdystä komission päätöksestä C(2010) 1711 lopullinen, joka on annettu sille tiedoksi 25.3.2010 päivätyllä SG Greffen kirjeellä (2010) D/4224 kirjeellä. Tässä päätöksessä, joka tehtiin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-494/06 P, komissio v. Italia ja WAM, antaman tuomion jälkeen, jossa hylättiin komission yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen sellaisesta tuomiosta tekemä valitus, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli hyväksynyt Italian WAMille myöntämästä valtiontuesta N:o C 4/2003 (ex NN 102/2002) tehdystä komission päätöksestä 2006/177/EY Italian ja WAMin nostamat kanteet, katsottiin, että WAM S.p.A:lle korkojen muodossa Italian viennin tukitoimista 1995-2000 annetun lain nro 394/81 nojalla myönnetyt tukitoimet ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia.

Italian tasavalta esittää kanteensa tueksi seuraavaa:

Ensimmäinen kanneperuste: Asetuksen EY 659/99¹ 4 ja 5 artiklan ja periaatteen ne bis in idem rikkominen. Tämän osalta on huomattava, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja yhteisöjen tuomioistuin ovat kumonneet komission kyseistä valtiontuesta vuonna 2004 tekemän aiemman päätöksen kokonaan ja takautuvasti. Tämän takia tuen myöntäminen on hiljaisesti hyväksytty, mikä ilmenee muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta vuonna 2003 tehdystä päätöksestä. Lisäksi on sovellettava periaatetta ne bis in idem.

Toinen kanneperuste: SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen ja asetuksen N:o 659/99 4, 6, 7, 10, 13 ja 20 artiklan rikkominen. Italian tasavallan mukaan uudessa päätöksessä on tutkittu kyseessä oleva tuki kokonaan uudelleen. Päätös olisi pitänyt sen takia tehdä sellaisen muodollisen kontradiktorisen tutkintamenettelyn jälkeen, johon jäsenvaltio ja asianomaiset osapuolet olisivat voineet osallistua.

Kolmas kanneperuste. Oikeusvoiman loukkaaminen. Kantajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen antamilla aiempaa tukea koskevilla tuomiolla on saatu aikaan oikeusvoima sen osalta, että tuella ei tuettu vientiä vaan kolmansien maiden markkinoille pääsystä aiheutuvia kustannuksia ja että yleiset viittaukset periaatteisiin, jotka koskevat sisämarkkinoihin suoraan vaikuttavia tukia, eivät riitä sellaisen päätöksen perusteluksi, joka koskee kolmansien maiden markkinoihin välittömästi vaikuttavia määrältään vähäisiä tukia. Komissio on kuitenkin jättänyt uudessa päätöksessään ottamatta huomioon oikeusvoimaisen tuomion ja noudattanut ainoastaan näennäisesti näitä periaatteita.

Neljäs kanneperuste. Kontradiktorisen periaatteen loukkaaminen ja asetuksen EY 659/99 20 artiklan rikkominen. Tutkinnan puutteellisuus. Kantaja täsmentää tämän kohdan osalta, että uusi päätös on tehty käyttämällä tutkimusperusteena tuensaajayrityksestä vuonna 2009 tehtyä yliopistollista tutkimusta, jota komissio ei toimittanut asianosaisille osapuolille ja josta ei käyty minkäänlaista keskustelua ennen uuden päätöksen tekemistä.

Viides kanneperuste. SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1998/2006 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 2 artiklan rikkominen. Oikeusvoiman loukkaaminen. Kontradiktorinen luonne. Italian tasavallan mukaan kyseiset tuet kuuluvat "de minimis" -tukia koskevan asetuksen N:o 1998/2006 soveltamisalaan, koska niiden määrä on alle 200 000 euroa kolmessa vuodessa. Ne eivät ole tästä syystä valtiontukia, eikä niitä tarvitse ilmoittaa. Tätä asetusta oli sovellettava, koska oikeusvoimaisesti oli todettu, että kyse ei ollut vientituista.

Kuudes kanneperuste: SEUT 107 artiklan 3 kohdan c ja e alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 70/2001 4 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkominen. Joka tapauksessa kysymys on SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista yhteismarkkinoille soveltuvista tuista, koska ne on tarkoitettu edistämään yhteisön yritysten kansainvälistymispyrkimyksiä. Komissio ei ole kuitenkaan tutkinut tätä päätöksessään.

Seitsemäs kanneperuste: Asetuksen (EY) N:o 659/99 14 artiklan rikkominen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen. Joka tapauksessa takaisin perittäväksi määrätyn tuen määrä on laskettu liian suureksi. Tosiasiallinen tuki on yksittäisten rahoituserien maksamispäivänä voimassa olleen viitekoron ja korkotuen välinen erotus, eikä (selvästi aiemman) rahoituksen myöntämisajankohtana voimassa olleen viitekoron ja edellä mainitun korkotuen välinen erotus.

Italian tasavalta katsoo lopuksi, että asiassa on loukattu perusteluvelvollisuutta ja luottamuksensuojan periaatetta.

____________

¹ - Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s.1).