Asia C-292/04

Wienand Meilicke ym.

vastaan

Finanzamt Bonn-Innenstadt

(Finanzgericht Kölnin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Tulovero – Yhtiöveron hyvitys, joka myönnetään kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien yhtiöiden maksamien osinkojen osalta – EY 56 ja EY 58 artikla – Tuomion ajallisten vaikutusten rajoittaminen

Tuomion tiivistelmä

1.        Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset

(EY 56 ja EY 58 artikla)

2.        Ennakkoratkaisukysymykset – Tulkinta – Tulkintatuomioiden ajalliset vaikutukset

(EY 234 artikla)

1.        EY 56 ja EY 58 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle verolainsäädännölle, jonka mukaan pääomayhtiön osinkojen jakamisen yhteydessä jäsenvaltiossa yleisesti verovelvolliselle osakkeenomistajalle myönnetään jaettuun voittoon sovellettavan yhtiöveron verokannan perusteella laskettava yhtiöveron hyvitys, jos osinkoja jakava yhtiö on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon, mutta ei myönnetä silloin, jos tämä yhtiö on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon.

Senkaltaisella verolainsäädännöllä rajoitetaan pääomien vapaata liikkuvuutta, koska se on omiaan tekemään kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti tuloverovelvollisten henkilöiden kannalta vähemmän houkuttelevaksi pääomien sijoittamisen sellaisiin yhtiöihin, joiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa, ja se voi vaikuttaa rajoittavasti myös viimeksi mainittujen yhtiöiden kannalta, sillä se on este niiden pääoman hankinnalle tästä jäsenvaltiosta.

Vaikka tämä verolainsäädäntö perustuu yhteyteen verotuksellisen edun ja sen kompensoivan veron välillä sillä tavalla, että kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti tuloverovelvolliselle osakkeenomistajalle myönnettävä yhtiöveron hyvitys lasketaan käyttäen perusteena tähän jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön jakamistaan voitoista maksamaa yhtiöveroa, tällainen lainsäädäntö ei kuitenkaan ole välttämätön kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuuden säilyttämiseksi. Kun otetaan nimittäin huomioon päämäärä, joka on estää yhtiöiden osingon muodossa jakamien voittojen kaksinkertainen verottaminen, sillä, että tässä jäsenvaltiossa yleisesti tuloverovelvolliselle osakkeenomistajalle, joka omistaa muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön osakkeita, myönnettäisiin yhtiöveron hyvitys, joka laskettaisiin käyttäen perusteena tämän yhtiön viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa maksettavaksi kuuluvaa yhtiöveroa, ei asetettaisi kyseenalaiseksi kyseisen jäsenvaltion verojärjestelmän johdonmukaisuutta, ja sen myöntäminen rajoittaisi vähemmän pääomien vapaata liikkuvuutta.

Muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhtiöiden maksamien osinkojen verottamisesta saatujen verotulojen vähentymistä ei voida pitää yleistä etua koskevana pakottavana syynä, johon voidaan vedota lähtökohtaisesti perusvapauden vastaisen toimenpiteen oikeuttamiseksi.

(ks. 20, 23, 24, 28, 29, 30 ja 31 kohta sekä tuomiolauselma)

2.        Yhteisöjen tuomioistuin voi käyttäessään sille EY 234 artiklassa annettua toimivaltaa ainoastaan poikkeustapauksissa ryhtyä yhteisön oikeusjärjestykseen olennaisesti kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen rajoittamaan asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota säännökseen tai määräykseen, jota yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut, vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Tällainen rajoitus voidaan tehdä ainoastaan siinä samassa tuomiossa, jossa annetaan pyydetty tulkintaratkaisu. Yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetyn yhteisön oikeussäännön tulkinnan ajalliset vaikutukset on nimittäin välttämättä määritettävä käyttäen lähtökohtana tiettyä yhtenäistä ajankohtaa. Tältä osin periaatteella, jonka mukaan tällainen rajoitus voidaan tehdä ainoastaan siinä samassa tuomiossa, jossa annetaan pyydetty tulkintaratkaisu, varmistetaan jäsenvaltioiden ja muiden oikeussubjektien yhdenvertainen kohtelu yhteisön oikeuteen nähden ja täytetään samalla oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvat vaatimukset.

(ks. 34–37 kohta)