JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NILS WAHL
20 päivänä syyskuuta 2018 (1)
Asia C-497/17
Œuvre d’assistance aux bêtes d’abattoirs (OABA)
vastaan
Ministre de l’Agriculture et de l’Alimentation,
Bionoor,
Ecocert France ja
Institut national de l’origine et de la qualité (INAO)
(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour administrative d’appel de Versailles (Versailles’n ylempi hallintotuomioistuin, Ranska))
Ennakkoratkaisupyyntö – Eläinten suojelu lopetuksen yhteydessä – Asetus (EY) N:o 1099/2009 – Uskonnollisten rituaalien määrittämät erityiset teurastusmenetelmät – Teurastus ilman tainnutusta – Yhteensopivuus asetuksessa (EY) N:o 834/2007 tarkoitetun luonnonmukaisen kotieläintuotannon kanssa
Johdanto
1. Sallitaanko vai kielletäänkö sovellettavissa unionin oikeussäännöissä unionin tunnuksen ”luonnonmukainen tuotanto” (luomutunnus) antaminen tuotteille, jotka ovat peräisin eläimistä, jotka on rituaaliteurastettu ilman edeltävää tainnutusta asetuksessa (EY) N:o 1099/2009(2) säädetyissä olosuhteissa?
2. Tämä on olennaisesti se kysymys, jonka cour administrative d’appel de Versailles (Versailles’n ylempi hallintotuomioistuin, Ranska) on tässä asiassa esitetyllä ennakkoratkaisupyynnöllä kysynyt.
3. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa valittajana oleva yhdistys Œuvre d’Assistance aux Bêtes d’Abattoirs (jäljempänä OABA(3)) on vaatinut tribunal administratif de Montreuilin (Montreuilin hallintotuomioistuin, Ranska) sellaisen tuomion kumoamista, jolla tuomioistuin hylkäsi yhdistyksen lainvastaisuuteen perustuvan kumoamiskanteen Ecocert France ‑yhtiön (jäljempänä Ecocert), joka on nykyään Institut national de l’origine et de la qualité’n (tuotteiden alkuperää ja laatua valvova kansallinen laitos, INAO) lukuun toimiva yksityisoikeudellinen sertifiointiorganisaatio, implisiittisestä päätöksestä olla ryhtymättä asetuksen (EY) N:o 834/2007(4) 30 artiklan nojalla toimenpiteisiin lopettaakseen tavaramerkin Tendre France halal-sertifioitujen ja maininnalla ”luomu” varustettujen tuotteiden mainonnan ja kaupan pitämisen.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus N:o 834/2007
4. Asetuksen N:o 834/2007 johdanto-osan 1, 3, 5, 17 ja 22 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Luonnonmukainen tuotanto on kokonaisvaltainen tilanhoito- ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä, jossa yhdistyvät ympäristön kannalta parhaat käytännöt, pitkälle kehittynyt biologinen monimuotoisuus, luonnonvarojen säästäminen, eläinten hyvinvointia koskevien tiukkojen standardien soveltaminen ja tuotanto, jossa otetaan huomioon tiettyjen kuluttajien mieltymys tuotteisiin, jotka on tuotettu luonnollisista aineksista ja luonnollisin menetelmin. Luonnonmukaisella tuotantotavalla on siten kahtalainen yhteiskunnallinen merkitys: yhtäältä se tuottaa erityisille markkinoille tuotteita luonnonmukaisia tuotteita haluaville kuluttajille ja toisaalta tarjoaa julkishyödykkeitä, jotka edistävät ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia ja maaseudun kehittämistä.
– –
(3) Luonnonmukaista tuotantoa koskevan yhteisön sääntelykehyksen tavoitteena olisi oltava luonnonmukaisten tuotteiden rehellisen kilpailun ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen sekä kuluttajien luonnonmukaisiksi merkittyjä tuotteita kohtaan osoittaman luottamuksen säilyttäminen ja osoittaminen perustelluksi. Lisäksi olisi pyrittävä luomaan edellytykset, joilla tämä ala voi edistyä tuotannon ja markkinoiden kehityksen mukaisesti.
– –
(5) Sen vuoksi on aiheellista selkeyttää luonnonmukaisen tuotannon tavoitteita, periaatteita ja sääntöjä avoimuuden ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi sekä luonnonmukaista tuotantoa koskevan yhtenäisen näkemyksen aikaansaamiseksi.
– –
(17) Luonnonmukaista kotieläintuotantoa harjoitettaessa olisi noudatettava eläinten hyvinvointia koskevia tiukkoja standardeja [ja] kunnioitettava eläinten lajikohtaisia käyttäytymistarpeita samalla kun tautien ennaltaehkäisy otetaan eläinten terveydenhoidon perustaksi. Tässä suhteessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota eläinsuojiin, kotieläintuotannon käytäntöihin ja eläintiheyteen. Rotuja valittaessa olisi lisäksi otettava huomioon niiden kyky mukautua paikallisiin olosuhteisiin. Kotieläin- ja vesiviljelytuotantoa koskevissa täytäntöönpanosäännöissä olisi varmistettava ainakin se, että tuotantotilojen eläinten suojelua koskevaa eurooppalaista yleissopimusta ja siihen liittyviä suosituksia noudatetaan.
– –
(22) Kuluttajien luonnonmukaisia tuotteita kohtaan tunteman luottamuksen säilyttäminen on tärkeää. Luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettaviin vaatimuksiin myönnettävät poikkeukset olisi rajoitettava tarkasti tapauksiin, joissa poikkeussääntöjen soveltaminen katsotaan perustelluksi.”
5. Asetuksen N:o 834/2007 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa säädetään perusta luonnonmukaisen tuotannon kestävälle kehittämiselle ja varmistetaan samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta, kilpailun rehellisyys, kuluttajien luottamus ja kuluttajien edun suojaaminen.
Siinä asetetaan tämän asetuksen nojalla annettujen sääntöjen tukemiseksi yhteiset tavoitteet ja periaatteet, jotka koskevat:
a) luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tuotannon, valmistuksen ja jakelun kaikkia vaiheita ja näitä tuotteita koskevaa valvontaa;
b) luonnonmukaiseen tuotantoon viittaavien merkintöjen käyttöä pakkausmerkinnöissä ja mainonnassa.
2. Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin maataloudesta, myös vesiviljelystä, peräisin oleviin tuotteisiin, jos ne on saatettu tai tarkoitettu saatettavaksi markkinoille:
a) elävät tai jalostamattomat maataloustuotteet;
b) elintarvikkeina käytettävät jalostetut maataloustuotteet;
c) rehut;
d) kasvien lisäysaineisto ja siemenet.
– –
3. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin toimijoihin, jotka osallistuvat 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotannon, valmistuksen tai jakelun johonkin vaiheeseen.
– –
4. Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita yhteisön muiden säännösten eikä sellaisten kansallisten säännösten soveltamista, jotka ovat tässä artiklassa tarkoitettuja tuotteita koskevan yhteisön lainsäädännön mukaiset. Näitä ovat esimerkiksi tuotantoa, valmistusta, markkinoille saattamista, merkintää ja valvontaa koskevat säännökset, elintarvikkeita ja eläinten ruokintaa koskeva lainsäädäntö mukaan luettuna.”
6. Asetuksen N:o 834/2007 3 artiklassa kuvaillaan asetuksen ”tavoitteita” seuraavasti:
”Luonnonmukaisen tuotannon yleiset tavoitteet ovat seuraavat:
a) varmistaa kestävä maatalouden hallintojärjestelmä, jolla
– –
iv) noudatetaan eläinten hyvinvointia koskevia korkeita vaatimuksia ja erityisesti täytetään eläinten lajikohtaiset käyttäytymistarpeet;
b) pyrkiä tuottamaan korkealaatuisia tuotteita;
– –”
7. Asetuksen N:o 834/2007 5 artiklan, jonka otsikko on ”Maatalouteen sovellettavat erityiset periaatteet”, h alakohdassa säädetään, että luonnonmukainen maatalous perustuu seuraavaan erityiseen periaatteeseen: ”sellaisen eläinten hyvinvointia koskevan korkean vaatimustason noudattaminen, joka vastaa lajikohtaisia tarpeita”.
8. ”Kotieläintuotantoa koskevia sääntöjä” koskevassa asetuksen N:o 834/2007 14 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Luonnonmukaiseen kotieläintuotantoon sovelletaan 11 artiklassa säädettyjen maatilatuotantoa koskevien yleisten sääntöjen lisäksi seuraavia sääntöjä:
– –
b) kotieläintuotannon käytännöt ja eläinsuojat:
– –
viii) eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, typistykset mukaan lukien, niiden koko elinaikana, mihin luetaan myös teurastushetki;
– –”
Asetus (EY) N:o 889/2008
9. Asetuksen N:o 889/2008(5) johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Luonnonmukaista kotieläintuotantoa harjoitettaessa olisi varmistettava, että eläinten lajikohtaiset käyttäytymistarpeet täyttyvät. Näin ollen eläinsuojien olisi oltava kaikkien eläinlajien osalta ilmanvaihdoltaan, valoisuudeltaan, tilavuudeltaan ja mukavuudeltaan eläinten tarpeita vastaavia, ja käytettävissä olisi oltava riittävä pinta-ala, jotta jokaiselle eläimelle voitaisiin tarjota riittävä liikkumavapaus ja mahdollistaa eläinten luontaisten sosiaalisten käyttäytymistapojen kehittyminen. Olisi vahvistettava tiettyjen eläinten, mehiläiset mukaan luettuina, eläinsuojia koskevat erityisvaatimukset ja kotieläintuotannon käytännöt. Eläinsuojia koskevissa erityisvaatimuksissa olisi otettava huomioon eläinten hyvinvointia koskeva korkea vaatimustaso, joka on asetettava etusijalle luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa ja joka voi tästä syystä olla tiukempi kuin maataloudessa yleisesti sovellettavat eläinten hyvinvointia koskevat yhteisön vaatimukset. Luonnonmukaisilla kotieläintuotannon käytännöillä olisi estettävä liian nopea siipikarjan kasvatus. Tästä syystä olisi annettava erityissäännöksiä tehokasvatuksen ehkäisemiseksi. Siipikarjaa olisi joko kasvatettava siihen asti, kun se saavuttaa vähimmäisiän, tai muussa tapauksessa olisi käytettävä hitaasti kasvavia siipikarjalinjoja, jotta kummassakaan tapauksessa ei kannustettaisi tehokasvatusta.”
10. Asetuksen N:o 889/2008 18 artiklassa, jonka otsikko on ”Eläinten hoito”, säädetään seuraavaa:
”1. Luonnonmukaisessa maataloudessa ei saa toteuttaa rutiinitoimenpiteenä seuraavanlaisia toimia: kuminauhojen kiinnittäminen lampaiden häntiin, hännän tai hampaiden leikkaaminen tai nokan katkaiseminen ja sarvien poistaminen. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia joitakin toimia turvallisuussyistä tai tapauskohtaisesti, jos niiden tavoitteena on parantaa eläinten terveyttä, hyvinvointia tai hygieniaa.
Eläimille on aiheutettava mahdollisimman vähän kärsimystä käyttämällä asianmukaista anestesiaa ja/tai kivunlievitystä ja huolehtimalla, että pätevä henkilöstö toteuttaa toimet eläimen kannalta soveltuvimmassa iässä.
2. Tuotteiden laadun ja perinteisten tuotantomenetelmien säilyttämiseksi sallitaan fyysinen kastraatio, mutta ainoastaan 1 kohdan toisessa alakohdassa asetetuin edellytyksin.
3. Silpominen, esimerkiksi mehiläiskuningatarten siipien typistäminen, on kielletty.
4. Eläinten lastaaminen ja purkaminen on tehtävä pakottamatta eläimiä sähköisin apuvälinein. Rauhoittavien allopaattisten lääkkeiden käyttö ennen kuljetusta tai sen aikana on kielletty.”
11. Asetuksen N:o 889/2008 20 artiklan, joka koskee ”eläinten ravitsemuksellisia tarpeita vastaavaa rehua”, 5 kohdassa kielletään pakkosyöttö.
Asetus N:o 1099/2009
12. Asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan perustelukappaleissa todetaan muun muassa seuraavaa:
”(2) Lopetus voi aiheuttaa eläimelle kipua, tuskaa, pelkoa ja muuta kärsimystä, vaikka olosuhteet olisivat teknisesti parhaat mahdolliset. Eräät lopetukseen liittyvät toiminnot voivat aiheuttaa stressiä, ja kaikki tainnutusmenetelmät ovat tietyiltä osin puutteellisia. Alan toimijoiden tai kenen tahansa eläinten lopetukseen osallistuvan henkilön olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet eläinten kivun välttämiseksi ja tuskan ja kärsimyksen minimoimiseksi teurastuksen ja lopetuksen yhteydessä ottaen huomioon alan parhaat toimintatavat ja tällä asetuksella sallitut menetelmät. Näin ollen kivun, tuskan tai kärsimyksen aiheuttamista olisi pyrittävä välttämään, jos alan toimija tai kuka tahansa eläinten lopetukseen osallistuva henkilö jättää noudattamatta jotakin tämän asetuksen vaatimusta tai käyttää sallittuja mutta ei viimeisintä kehitystä edustavia menetelmiä ja siten aiheuttaa laiminlyönnin seurauksena tai tietoisesti eläimille kipua, tuskaa tai kärsimystä.
– –
(4) Eläinten hyvinvointi on yhteisön arvo, joka on vahvistettu Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa (N:o 33) eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista, jäljempänä ”pöytäkirja N:o 33”. Eläinten suojelu teurastus- tai lopetushetkellä on yleistä kiinnostusta herättävä asia ja vaikuttaa siihen, miten kuluttajat suhtautuvat maataloustuotteisiin. Lisäksi eläinten suojelun parantaminen teurastus- tai lopetushetkellä vaikuttaa myönteisesti lihan laatuun ja välillisesti työturvallisuuteen teurastamoissa.
– –
(18) [Eläinten suojelusta teurastus- tai lopettamishetkellä 22.12.1993 annetulla neuvoston] direktiivillä 93/119/EY [(EYVL 1993, L 340, s. 21)] säädettiin tainnutusta koskevasta poikkeuksesta teurastamossa tapahtuvan uskonnollisen teurastuksen yhteydessä. Koska jäsenvaltioiden erilaisista olosuhteista johtuen uskonnolliseen teurastukseen liittyvät yhteisön säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä eri tavoin ja koska kansallisissa säännöissä otetaan huomioon näkökohtia, jotka menevät tämän asetuksen tarkoitusta pidemmälle, on tärkeätä, että ennen teurastusta tapahtuvaa eläinten tainnutusta koskeva poikkeus säilytetään niin, että kullekin jäsenvaltiolle jätetään kuitenkin tietty määrä toimivaltaa. Näin ollen tässä asetuksessa kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan [jäljempänä perusoikeuskirja] 10 artiklassa vahvistettua uskonnon vapautta ja oikeutta tunnustaa uskontoa tai vakaumusta jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.
– –
(20) Monet lopetusmenetelmät ovat eläimille kivuliaita. Tainnuttaminen on sen vuoksi tarpeen tuntemiskyvyn menetyksen ja tajuttomuuden aikaansaamiseksi ennen lopetusta tai samanaikaisesti lopetuksen kanssa. Eläimen tiedottomuuden ja tuntemiskyvyttömyyden mittaaminen on monimutkaista, ja se on tehtävä tieteellisesti hyväksytyin menetelmin. Menettelyn tehokkuutta käytännön olosuhteissa olisi kuitenkin seurattava indikaattoreiden avulla.
(21) Tainnutuksen tehokkuuden seuranta perustuu pääasiassa eläinten tajuissaan olon ja tuntemiskyvyn arviointiin. Eläimen voidaan katsoa olevan tajuissaan, kun se on tuntemiskykyinen ja pystyy hallitsemaan tahdonalaisia liikkeitään. Joitakin poikkeustilanteita lukuun ottamatta, joita ovat sähköinen tai muu lamaannuttaminen, eläimen voidaan olettaa olevan tajuton, kun se ei pysy luonnollisessa seisoma-asennossaan, ei ole hereillä eikä osoita positiivisia tai negatiivisia tunteita, kuten pelkoa tai hermostuneisuutta. Eläimen tuntemiskyvyllä tarkoitetaan pääasiassa sen kykyä tuntea kipua. Yleensä eläimen voidaan olettaa olevan tuntemiskyvytön, kun äänen, hajun, valon tai fyysisen kosketuksen kaltaiset ärsykkeet eivät aiheuta eläimessä mitään refleksejä tai reaktioita.
– –
(33) Eläimet voivat kärsiä, jos tainnutus epäonnistuu. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä siitä, että asianmukaista varatainnutusvälineistöä on pidettävä saatavilla, jotta eläimille aiheutuisi mahdollisimman vähän kipua, tuskaa tai kärsimystä.
– –
(37) Yhteisö pyrkii edistämään karjaa koskevia korkeita hyvinvointinormeja kaikkialla maailmassa erityisesti kaupan yhteydessä. Se kannattaa OIE:n [Maailman eläinten terveysjärjestö] hyväksymiä eläinten hyvinvointiin, myös eläinten teurastukseen, liittyviä erityisiä normeja ja suosituksia. – –
– –
(43) Teurastus ilman tainnuttamista edellyttää tarkkaa kurkun leikkaamista terävällä veitsellä, jotta eläimen kärsimys olisi mahdollisimman vähäistä. Lisäksi jos eläimen liikkumista ei mekaanisesti rajoiteta leikkaamisen jälkeen, veren poistuminen todennäköisesti hidastuu, mikä pitkittää kärsimystä tarpeettomasti. Naudan-, lampaan- ja vuohensukuiset eläimet ovat yleisimmät tällä menettelyllä teurastettavat lajit. Ilman tainnutusta teurastettavien märehtijöiden liikkumista olisi sen vuoksi rajoitettava yksittäin ja mekaanisesti.
– –”
13. Asetuksen N:o 1099/2009 1 artiklassa säädetään, että asetuksella vahvistetaan säännöt, jotka koskevat muun muassa elintarvikkeiden tuotantoa varten kasvatettujen tai pidettyjen eläinten lopetusta.
14. Asetuksen N:o 1099/2009 2 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, mukaan asetuksessa tarkoitetaan:
”– –
f) ’tainnuttamisella’ tarkoituksellisesti aikaansaatua tapahtumaa, joka aiheuttaa tuntemiskyvyn menetyksen ja tajuttomuuden kivuttomasti, mukaan luettuina välittömän kuoleman aiheuttavat menetelmät;
g) ’uskonnollisella rituaalilla’ eläinten teurastamiseen liittyvien toimien sarjaa, jonka määrittää uskonto;
– –
j) ’teurastuksella’ ihmisravinnoksi tarkoitetun eläimen lopetusta;
– –”
15. Asetuksen N:o 1099/2009 3 artiklan, jonka otsikko on ”Lopetusta ja siihen liittyviä toimia koskevat yleiset vaatimukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana.”
16. ”Tainnutusmenetelmiä” koskevassa asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen liitteessä I säädettyjen menetelmien ja näiden menetelmien soveltamiseen liittyvien erityisvaatimusten mukaisesti. Tajuttomuuden ja tuntemiskyvyn menetyksen on säilyttävä eläimen kuolemaan saakka.
Niitä liitteessä I tarkoitettuja menetelmiä, jotka eivät johda välittömään kuolemaan – – on seurattava mahdollisimman pian kuoleman varmistava menettely, kuten verenlasku, puikotus, kuoleman aiheuttava sähkövirta tai pitkällinen altistus hapettomuudelle.
– –
4. Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, edellyttäen, että teurastus tapahtuu teurastamossa.”
Pääasian tosiseikat, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
17. OABA esitti 24.9.2012 ministre de l’Agriculture, de l’Agroalimentaire et de la Forêt’lle (maatalous-, elintarviketeollisuus- ja metsäministeri, jäljempänä maatalousministeri) muun muassa vaatimuksen siitä, että tavaramerkin Tendre France halal-sertifioitujen ja maininnalla ”luomu” varustettujen jauhelihapihvien mainonta ja kaupan pitäminen lopetettaisiin. Samana päivänä OABA vaati, että INAO päättäisi, ettei luomutunnusta voida myöntää naudanlihalle, joka on peräisin eläimistä, jotka on teurastettu ilman edeltävää tainnutusta.
18. Koska nämä vaatimukset hylättiin implisiittisesti, OABA nosti 23.1.2013 lainvastaisuuteen perustuvan kumoamiskanteen Conseil d’État’ssa (ylin hallintotuomioistuin, Ranska).
19. Conseil d’État katsoi 20.10.2014 tekemällään päätöksellä 365447 (FR:CESSR:2014:365447.20141020), että Euroopan unionin säännöstössä on määritelty tyhjentävästi, viittaamatta jäsenvaltioiden myöhemmin antamiin soveltamista koskeviin säädöksiin ja ilman, että tällaiset säädökset olisivat tarpeen kyseisen säännöstön täyden tehokkuuden kannalta, säännöt naudanlihan luonnonmukaiselle tuotannolle. Näin ollen lainsäätäjällä ei ole ollut toimivaltaa antaa kansallisia säännöksiä, joilla toistettaisiin, täsmennettäisiin ja täydennettäisiin kyseistä säännöstöä. Näin ollen Conseil d’État hylkäsi OABA:n vaatimukset, siltä osin kuin niillä vaadittiin kumoamaan kansallisen lainsäätäjän päätös siitä, että se ei kiellä maininnan ”luomu” käyttöä naudanlihatuotteissa, jotka ovat peräisin ilman tainnutusta teurastetuista eläimistä, koska tämän tunnuksen myöntämisestä ja sen käytöstä säädetään kaikilta osin unionin oikeudessa. Lisäksi Conseil d’État siirsi asian tribunal administratif de Montreuilin ratkaistavaksi muiden kanteessa esitettyjen vaatimusten osalta, joilla vaadittiin tuomioistuinta kumoamaan Ecocertin kieltäytyminen ryhtymästä neuvoston asetuksen N:o 834/2007 30 artiklan nojalla toimenpiteisiin lopettaakseen tavaramerkin Tendre France halal-sertifioitujen ja maininnalla ”luomu” varustettujen tuotteiden mainonta ja kaupan pitäminen.
20. Tribunal administratif de Montreuil hylkäsi tämän vaatimuksen 21.1.2016 antamallaan tuomiolla.
21. OABA valitti tällöin tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. OABA väittää, että Ecocertilla oli asetuksen N:o 834/2007 30 artiklan nojalla velvollisuus lopettaa kyseisten tuotteiden mainonta ja kaupan pitäminen, koska tuotteet eivät vastaa unionin oikeudessa säädettyjä edellytyksiä kyseisen maininnan käyttämiselle.
22. Maatalousministeri, luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita jakeleva Bionoor-yhtiö (jäljempänä Bionoor), Ecocert ja INAO vaativat, että OABA:n valitus hylätään.
23. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsityksen mukaan asian oikeudellinen kehys näyttää muodostuvan unionin oikeuden osalta ensinnäkin SEUT 13 artiklasta, toiseksi asetuksen N:o 834/2007 johdanto-osan ensimmäisestä ja 17 perustelukappaleesta sekä 3 artiklasta, 14 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ja 22 artiklasta, sekä kolmanneksi asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 ja 4 kohdasta sekä 5 artiklan 2 kohdasta.
24. Cour administrative d’appel de Versailles huomauttaa kuitenkin, että missään asetuksen N:o 1099/2009 tai asetuksen N:o 889/2008 säännöksessä ei nimenomaisesti määritellä sitä tai niitä eläinten teurastustapoja, joilla voitaisiin saavuttaa eläinten hyvinvointia ja eläinten kärsimysten vähentämistä koskevat tavoitteet, jotka on asetettu luonnonmukaiselle tuotannolle.
25. Koska ei ole olemassa säännöstä, jossa viitattaisiin yhtäältä asetukseen N:o 1099/2009 ja toisaalta asetukseen N:o 834/2007 ja asetukseen N:o 889/2008, pelkästään näitä säädöksiä vertaamalla ei voida ratkaista, mahdollistaako rituaaliteurastus ilman edeltävää tainnutusta, joka sallitaan poikkeuksellisesti asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa, jos kaikki sille asetetut tekniset määräykset täyttyvät, eläinten hyvinvointia ja eläinten kärsimyksen vähentämistä koskevien niiden erityisten tavoitteiden saavuttamisen, jotka on asetettu luonnonmukaiselle tuotannolle asetuksessa N:o 834/2007 ja asetuksessa N:o 889/2008. Asiassa tulee siten esiin kysymys siitä, onko kyseisille asetuksille tällä tavoin annettu tulkinta SEUT 13 artiklan määräysten mukainen.
26. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että vastaukseen, joka on annettava perusteeseen, jonka mukaan unionin luomutunnusta ei voida antaa lihalle, joka on peräisin ilman edeltävää tainnutusta rituaaliteurastetuista eläimistä, ja joka on olennaisen tärkeä nyt käsiteltävän asian ratkaisemiseksi, liittyy unionin oikeuden tulkintaa koskeva vakava vaikeus.
27. Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko – – unionin sovellettavia oikeussääntöjä, jotka ilmenevät erityisesti
– [SEUT] 13 artiklasta,
– asetuksesta N:o 834/2007, jonka soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu asetuksella N:o 889/2008,
– ja asetuksesta N:o 1099/2009,
tulkittava siten, että niissä sallitaan tai kielletään unionin luomutunnuksen antaminen tuotteille, jotka ovat peräisin eläimistä, jotka on rituaaliteurastettu ilman edeltävää tainnutusta asetuksessa N:o 1099/2009 säädetyissä olosuhteissa?”
28. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet OABA, Bionoor, Ecocert, Ranskan tasavalta, Helleenien tasavalta, Norjan kuningaskunta ja Euroopan komissio.
29. Istunto, johon osallistuivat OABA, Bionoor, Ranskan tasavalta, Helleenien tasavalta ja komissio, pidettiin 19.6.2018.
Asian tarkastelu
Ongelman määrittely
30. Nyt käsiteltävänä olevalla ennakkoratkaisupyynnöllä unionin tuomioistuinta pyydetään vastaamaan kysymykseen, joka on lopulta hyvin yksinkertainen: voidaanko lihaa, joka on peräisin ilman edeltävää tainnutusta teurastetuista eläimistä, sertifioida luonnonmukaisesti tuotetuksi?
31. Asian tekee vaikeaksi se, että vaikka asian tosiseikkoihin sovellettavalla luonnonmukaista tuotantoa koskevalla säännöstöllä – joka muodostuu lähinnä asetuksesta N:o 834/2007 ja asetuksesta N:o 889/2008 – pyritään varmistamaan se, että ”eläinten hyvinvointia koskevia korkeita vaatimuksia”(6) noudatetaan koko eläimen elämän ajan,(7) mikä tarkoittaa, että ”eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä edes lopetushetkellä”,(8) tässä säännöstössä ei määritellä tarkasti niitä tapoja, joilla eläinten kärsimys niiden lopetushetkellä voidaan minimoida.
32. Tämä asia koskee siten pelkästään sitä, miten on tulkittava niitä teknisiä normeja, joita on noudatettava eläinten teurastusvaiheessa, jotta luomusertifiointi voidaan myöntää.
33. Jäljempänä esitettävistä syistä on täsmennettävä, että unionin tuomioistuinta ei siis ole, tarkalleen ottaen, pyydetty ottamaan kantaa kysymykseen, joka koskisi puuttumista oikeuteen tunnustaa uskontoa – mistä oli kysymys esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 27.6.2000 antamassa tuomiossa Cha’are Shalom Ve Tsedek v. Ranska (CE:ECHR:2000:0627JUD002741795). Unionin tuomioistuinta ei myöskään ole pyydetty ottamaan suoraan kantaa siihen, ovatko luomusääntö ja halal-sertifiointi yhteensopivia – koska halal-sertifiointi ei tällä hetkellä vastaa sellaista tarkkaa eritelmää, joka koskisi erityisesti sitä, onko eläimet tainnutettava ennen niiden lopettamista vai ei.
Asia ei liity välittömästi uskonnon harjoittamisen vapauden loukkaamista koskevaan kysymykseen
34. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei olisikaan tarkoittanut käsitellä tätä asiaa, pääasiassa on esitetty kysymys uskonnon harjoittamisen vapauden kunnioittamisesta erityisesti perusoikeuskirjan 10 artiklan näkökulmasta.
35. Erityisesti Bionoor on väittänyt kirjallisissa huomautuksissaan, että jos on katsottava, että luomu- ja halal-sertifioinnit ovat ristiriidassa keskenään, tämä loukkaisi yhtäältä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 Roomassa allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 9 artiklassa, luettuna yhdessä sen 14 artiklan kanssa, ja toisaalta perusoikeuskirjan 10 artiklassa turvattua muslimien kollektiivista oikeutta harjoittaa vapaasti uskontoaan. Bionoor viittaa tältä osin erityisesti edellä mainittuun tuomioon Cha’are Shalom Ve Tsedek v. Ranska. Bionoorin mukaan on niin, että kun Euroopan lainsäätäjä ei ole kieltänyt maininnan ”luomu” lisäämistä kosher- tai halal-sertifioituihin tuotteisiin, sen tarkoituksena on ollut täyttää positiivinen velvollisuus varmistaa uskonnonvapauden tehokas suojaaminen.
36. En ole ollenkaan vakuuttunut näistä väitteistä, jotka nyt kyseessä olevassa pääasiassa perustuvat ajatukseen siitä, että muslimien uskonnonvapautta loukattaisiin, jos olisi katsottava, että halal- ja luomusertifiointeja ei voida myöntää kumulatiivisesti.
37. Tältä osin minusta vaikuttaa siltä, että unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi saatettu oikeudellinen ongelma on selvästi eri kuin se, jota käsiteltiin edellä mainitussa tuomiossa Cha’are Shalom Ve Tsedek v. Ranska.
38. Muistutan siitä, että tässä tuomiossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että ”kun sisäisessä lainsäädännössä on säädetty poikkeuksesta siihen periaatteeseen, jonka mukaan eläimet on tainnutettava ennen teurastamista, siinä on konkretisoitu valtion positiivista velvollisuutta varmistaa uskonnonvapauden tehokas suoja” (76 kohta). Lisäksi tuomioistuin totesi, että ”oikeuteen tunnustaa uskontoa puututtaisiin vain silloin, kun rituaaliteurastamisen lainvastaisuuden johdosta ääriortodoksisten juutalaisten olisi mahdotonta syödä heidän soveltamiensa uskonnollisten määräysten mukaisesti teurastettujen eläinten lihaa” (80 kohta).
39. Tässä tapauksessa, toisin kuin asiassa, josta oli kyse 29.5.2018 annetussa tuomiossa Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen ym.,(9) kyseessä olleen asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun rituaaliteurastuksen osalta, joka tapahtuu islamilaisen uhrijuhlan yhteydessä, ei kuitenkaan ole kyse muslimien mahdollisuudesta noudattaa uskonnollista määräystä. Mahdollisuus ostaa tuotteita, joilla on sekä luomu- että halal-sertifiointi, ei liity sinänsä ”uskonnollisen rituaalin” suorittamiseen, eikä se siten kuulu perusoikeuskirjan 10 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvatun uskonnonvapauden soveltamisalaan ilmaisuna uskonnollisesta vakaumuksesta.
40. Nimittäin niillä henkilöillä, jotka noudattaakseen tiettyjä uskonnollisia määräyksiä haluavat hankkia tuotteita, jotka ovat peräisin ilman edeltävää tainnutusta teurastetuista eläimistä, on aina heidän uskonnollisen vakaumuksensa mukainen vaihtoehto.(10) Vaikka olisi katsottava, että rituaaliteurastus ilman tainnutusta on kiellettyä luonnonmukaisessa tuotannossa, vakaumukseltaan juutalaiset ja islaminuskoiset kansalaiset voisivat kuitenkin hankkia kosher- tai halal-lihaa ja näin ollen uskonnonvapauden ydinsisältöä ei loukattaisi. Näillä kansalaisilla ei vain olisi mahdollisuutta hankkia luomusertifioitua kosher- tai halal-lihaa. Se, ettei olisi saatavilla luomutunnuksella varustettua lihaa, joka on peräisin tainnuttamatta teurastamisesta, ei sinänsä rikkoisi uskonnollisia määräyksiä, joissa ei edellytetä pelkästään luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden käyttämistä. Ei myöskään ole olemassa mitään ”oikeutta” voida ostaa luomutunnuksella merkittyjä tuotteita. Huomautan lisäksi, että vastaajat eivät ole väittäneet pääasiassa missään yhteydessä, että heihin mahdollisesti kohdistettava kielto tuottaa ja pitää kaupan tuotteita, jotka ovat sekä halal- että luomusertifioituja, olisi sellaisenaan ristiriidassa halal-merkinnällä varustettuja tuotteita käyttävien kuluttajien uskonnollisten vakaumusten kanssa.
41. Näin on minusta pääteltävä sitäkin vahvemmalla syyllä, kun tarkalleen ottaen esitetty kysymys ei koske sitä, ovatko luomu- ja halal-sertifioinnit yhteensopivia, vaan pikemminkin sitä, voidaanko luomusertifiointi myöntää tuotteille, jotka ovat peräisin ilman edeltävää tainnutusta teurastetuista eläimistä, mikä vaikuttaa minusta lopulta täysin eri kysymykseltä.
Asiassa ei pyydetä unionin tuomioistuinta ratkaisemaan kysymystä teurastamista edeltävästä tainnuttamisesta eläimen hyvinvoinnin kannalta(11) eikä kysymystä halal-tunnuksen ulottuvuudesta
42. Sen lisäksi, että nyt käsiteltävä asia ei vaikuta koskevan välittömästi uskonnonvapauden loukkaamista, se ei myöskään koske kysymystä teurastamista edeltävästä tainnuttamisesta eläimen hyvinvoinnin kannalta eikä kysymystä siitä, ovatko luomu- ja halal-sertifioinnit yleisesti ottaen yhteensopivia.
43. Ensinnäkin minusta näyttää siltä, että nykyään on vakiintuneesti katsottu, että vaikka lopettaminen on aina ongelmallista eläimen hyvinvoinnin kannalta, tainnutusmenetelmien käyttäminen eläinten teurastuksessa voi ainakin teoriassa, ja kuten useat tieteelliset tutkimukset osoittavat,(12) auttaa minimoimaan tätä kärsimystä, jos näitä menetelmiä käytetään hyvissä olosuhteissa.
44. Toiseksi vaikka pääasiassa onkin kyse mahdollisuudesta myöntää halal-merkinnällä varustetuille tuotteille luomusertifiointi, tässä asiassa on viime kädessä kyse siitä, voidaanko tuotteille, jotka ovat peräisin ilman tainnutusta teurastetuista eläimistä, mikä on mielestäni se asia, joka on tosiasiallisesti ongelmallinen eläimen hyvinvoinnin kannalta, myöntää luomusertifiointia.(13)
45. Oikeudenkäyntiaineistosta nimittäin ilmenee, että nykyään halal-sertifiointi kertoo hyvin vähän tosiasiallisesti käytetystä teurastusmenetelmästä.
46. Kuten komissio on todennut kirjallisissa huomautuksissaan ja kuten se on vahvistanut istunnossa, muslimiyhteisöissä Euroopassa(14) ja kaikkialla maailmassa on vaihtelevia tulkintoja siitä, onko peruutettavissa oleva tainnuttaminen tai tainnuttaminen välittömästi eläinten verenlaskun jälkeen hyväksyttävää. Tällä hetkellä jäsenvaltioiden alueella toimivien halal-sertifiointiorganisaatioiden noudattama käytäntö ei ole yhtenäistä sen nimenomaisen kysymyksen osalta, voidaanko rituaaliteurastuksessa käyttää tiettyjä tainnutusmenetelmiä.
47. Tässä yhteydessä on helppo ymmärtää, että kun on kyse sellaisten uskonnollisten vaatimusten tulkinnasta, joiden hyväksyttävyydestä ja ulottuvuudesta on lähtökohtaisesti vaihtelevia tulkintoja(15) ja joita on vaikea standardisoida, ei ole olemassa unionin säännöstöä, jossa määriteltäisiin rituaaliteurastukseen sovellettavat eritelmät ja jolla niitä säädettäisiin, oli kyse sitten kosher- tai halal-teurastamisesta. Erityisesti on niin, että vaikka vaikuttaa olevan konsensus siitä, että islamin uskonnollisten määräysten mukaan teurastettavan eläimen ”on oltava elossa tai katsottava olevan elossa” teurastushetkellä, jotta sen lihaa voidaan pitää halal-lihana,(16) tämä ei välttämättä tarkoita, että kaikki tainnuttamisen muodot ennen teurastamista olisivat kiellettyjä.
48. Kuten on voitu huomauttaa tässä asiassa, muslimiyhteisön tietyt edustajat(17) pitävät sähkönukutusta ja muita samankaltaisia teurastusta edeltäviä tainnutusmenetelmiä, jotka eivät vaikuta eläimen elintoimintoihin eivätkä varsinkaan verenkiertoon (millä tarkoitetaan, että eläin voisi tulla uudelleen tajuihinsa, jollei verta laskettaisi), islaminuskon sääntöjen mukaisina.
49. Kansallisissa säädöksissä ei myöskään määritellä rituaaliteurastuksen käsitettä. Yleisesti ottaen tuotteiden kosher- tai halal-sertifiointimerkintöjä valvovat ja hallinnoivat tiettyjen uskonnollisten elinten yhteydessä toimivat sertifiointiorganisaatiot eivätkä sääntelyviranomaiset.(18)
50. Näin ollen sertifiointiorganisaatioiden noudattamat käytännöt ovat hyvin vaihtelevia. Siten joidenkin sertifiointiorganisaatioiden eritelmissä mainitaan, että eläin on tainnutettava ennen teurastusta, kun taas toiset organisaatiot edellyttävät pelkästään korkeaa eläimen hyvinvoinnin tasoa esittämättä tarkennuksia tainnuttamisen osalta. Tämän lisäksi saman sertifiointiorganisaation ohje tainnuttamisen käytöstä ennen teurastusta vaihtelee yhdestä eläinlajista toiseen.
51. Tästä seuraa, että tällä hetkellä markkinoilla on halal-merkittyjä tuotteita, jotka ovat peräisin eläimistä, jotka on tainnutettu ennen teurastusta. Vastaavasti on saatu selville, että ilman tainnutusta teurastetuista eläimistä peräisin olevaa lihaa myydään perinteisessä jakeluverkossa ilman, että kuluttajat olisivat tästä tietoisia.(19) Loppujen lopuksi halal-merkinnän lisääminen tuotteisiin kertoo hyvin vähän siitä, onko tainnutusta käytetty eläimiä teurastettaessa, ja tilanteesta riippuen siitä, mitä tainnutusmenetelmää on käytetty.
Vastaus ennakkoratkaisukysymykseen
52. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on hyvin perustellusti huomauttanut, ei ole olemassa säännöstä, jossa nimenomaisesti luotaisiin yhteys niiden säännösten välillä, joissa säädetään yhtäältä luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja toisaalta eläinten teurastamisesta.
53. Kun tällaista yhteyttä ei ole, on kaksi tulkintamahdollisuutta.
54. Ensimmäisen tulkinnan mukaan, joka on Ecocertin, Bionoorin ja Ranskan hallituksen kanta, asiaa koskevat säännökset eivät ole esteenä sille, että luomutunnus myönnetään tuotteille, jotka ovat peräisin ilman tainnutusta teurastetuista eläimistä.
55. Vaikka asetuksessa N:o 834/2007 edellytetään, että luonnonmukaisessa tuotannossa noudatetaan ”mitä korkeimpia eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia”, kyseinen asetus tai sen soveltamisasetus N:o 889/2008 eivät ole nimenomaisesti esteenä sille, että rituaaliteurastuksen erityisyhteydessä ei noudateta tainnuttamista ennen teurastamista koskevaa sääntöä.
56. Rituaaliteurastuksilla, jotka ovat tiettyjen uskonnollisten rituaalien noudattamista varten poikkeuksellisesti hyväksyttäviä asetuksen N:o 1099/2009 nojalla silloin, kun kaikki säädetyt tekniset edellytykset täyttyvät, voidaan saavuttaa eläinten hyvinvointia ja eläinten kärsimyksen vähentämistä koskevat tavoitteet, jotka ovat osa luonnonmukaiselle tuotannolle asetettuja tavoitteita.
57. Toinen tulkinta, jota puolustavat OABA, komissio sekä Kreikan ja Norjan hallitukset, perustuu sovellettavan säännöstön teleologiseen ja systemaattiseen luentaan. Tämä tulkinta perustuu keskeisesti siihen ajatukseen, että eläinten hyvinvoinnin suojelua ja eläinten kärsimyksen vähentämistä koskevat tavoitteet, mukaan lukien teurastushetkellä, edellyttävät päinvastoin, että tällaista tunnusta ei myönnetä tuotteille, jotka ovat peräisin rituaaliteurastuksista.
58. Tämän toisen lähestymistavan puolustajat vetoavat muun muassa siihen, että eläinten hyvinvoinnin suojelu on yleisen edun mukainen tavoite, jonka merkitys on ilmaistu SEUT 13 artiklassa. Tarpeeseen huolehtia eläinten hyvinvoinnista on viitattu paitsi asetuksessa N:o 1099/2009, jossa säädetään muun muassa periaatteesta, että eläin tainnutetaan ennen sen lopettamista, myös asetuksessa N:o 834/2007, jonka mukaan eläinten kärsimyksen vähentäminen on tärkeä luonnonmukaisen tuotannon vaatimus.
59. Näiden asianosaisten ja osapuolien mukaan asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa avatulla mahdollisuudella rituaaliteurastaa eläimiä pyritään tavoitteisiin, jotka koskevat eläinten terveyttä ja uskonnollisten vakaumusten ja rituaalien yhdenvertaista kunnioittamista, ja tätä mahdollisuutta on tulkittava niiden valossa. Kyseinen poikkeus ei kuulu eikä liity niihin ”mitä korkeimpiin eläinten hyvinvointia koskeviin vaatimuksiin”, joita on sovellettava maininnan ”luomu” myöntämisessä asetuksen N:o 834/2007 (ja erityisesti sen 3 ja 5 artiklan) nojalla. Tätä toista lähestymistapaa puolustavat tahot esittävät myös, että luomusertifioinnin myöntäminen tuotteille, jotka ovat peräisin ilman edeltävää tainnutusta teurastetuista eläimistä, loukkaisi kuluttajien luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita kohtaan osoittaman luottamuksen periaatetta, mikä on periaate, johon viitataan asetuksen 1 artiklassa ja sen johdanto-osan kolmannessa, viidennessä ja 22 perustelukappaleessa.
60. Jäljempänä käsittelen ensinnäkin luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevien sääntöjen, sellaisina kuin ne ovat kaikkien asetuksen N:o 834/2007 ja asetuksen N:o 889/2008 yhdessä luettujen säännösten perusteella, sisältöä eläinten hyvinvoinnin suojelun kannalta, ja niitä yhteyksiä, joita näillä säännöksillä on eläinten teurastamista koskeviin sääntöihin, joista on säädetty erityisesti asetuksessa N:o 1099/2009. Tämän katsauksen perusteella esitän toiseksi, mistä syistä nämä säännöt, vaikka niitä luettaisiin eläinten hyvinvointia koskevien korkeiden vaatimusten noudattamisen edellytyksen valossa, eivät mielestäni ole esteenä sille, että luomutunnus myönnetään tuotteille, jotka ovat peräisin ilman tainnutusta teurastetuista eläimistä.
Luonnonmukaista tuotantoa koskevat säännöt ja yhteydet eläinten teurastamista koskeviin sääntöihin
61. Luonnonmukaisten tuotteiden markkinoiden jatkuvan kehityksen tukemiseksi(20) unioni on vuodesta 1991 alkaen antanut luomutuotantolainsäädäntöä, jossa on edellytetty, että alan toimijat noudattavat monimutkaista sääntö- ja valvontajärjestelmää.
62. Vastaavasti kuin sitä edeltäneillä asetuksella (ETY) N:o 2092/91(21) ja asetuksella (EY) N:o 392/2004(22) myös asetuksella N:o 834/2007 pyritään säätämään kokonaisvaltainen tilanhoito- ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä, jossa yhdistyvät eri alojen (ympäristö, biologinen monimuotoisuus, luonnonvarojen säästäminen ja eläinten hyvinvointia koskevat korkeat vaatimukset) parhaat käytännöt.
63. Kuten asetuksessa N:o 834/2007, myös uuden asetuksen (EU) 2018/848,(23) jota sovelletaan 1.1.2021 alkaen, johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan muun muassa, että ”luonnonmukaisella tuotannolla on – – kahtalainen yhteiskunnallinen merkitys: se vastaa erityisillä markkinoilla luonnonmukaisia tuotteita haluavien kuluttajien kysyntään ja lisäksi se tarjoaa yleisesti saatavilla olevia hyödykkeitä, jotka edistävät ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia ja maaseudun kehittämistä”.
64. Unionin lainsäädännön osalta ei voida vakavissaan kiistää, että luonnonmukaisesti ja muuten tuotettuja tuotteita koskevat erilaiset oikeudelliset järjestelyt, sillä luomutuotteisiin sovelletaan tiukempia tuotantosääntöjä kuin muuten kuin luonnonmukaisesti tuotettuihin tuotteisiin.(24)
65. Luonnonmukaisella tuotannolla tavoitelluista päämääristä ja sen prioriteeteista unionin tuomioistuin on jo korostanut merkitystä, joka on annettava elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajansuojaan liittyville päämäärille ja prioriteeteille. On nimittäin tarpeen säilyttää kuluttajien luonnonmukaisiksi merkittyjä tuotteita kohtaan osoittama luottamus.(25) Näin ollen ja kuten asetuksen N:o 834/2007 23 artiklan 1 kohdassa säädetään, kyseisen asetuksen mukaan luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavien ilmausten käyttö maataloustuotteiden pakkausmerkinnöissä ja mainonnassa on sallittu vain niiden tuotteiden osalta, jotka on tuotettu kyseisessä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.
66. Eläinten hyvinvoinnin suojelun näkökulmasta on kiistatonta, että asetuksen N:o 834/2007 tavoitteena on ollut säätää luonnonmukaiselle tuotannolle tietty määrä sääntöjä, joilla taataan korkeampi eläinten hyvinvoinnin suojelun taso kuin se, mitä voidaan vaatia tavanomaisessa maataloustuotannossa. Näin ollen asetuksen 3 artiklan a alakohdan iv alakohdassa säädetään, että luonnonmukaisen tuotannon tavoitteena on varmistaa kestävä maatalouden hallintojärjestelmä, jolla ”noudatetaan eläinten hyvinvointia koskevia korkeita vaatimuksia”.(26) Asetuksen 5 artiklan h alakohdassa säädetään lisäksi, että luonnonmukaisen maatalouden tavoitteena on ”sellaisen eläinten hyvinvointia koskevan korkean vaatimustason noudattaminen,(27) joka vastaa lajikohtaisia tarpeita”.
67. On kuitenkin todettava, että vaikka asiaa koskeva säännöstö on suhteellisen yksityiskohtaista eläinsuojia (ks. asetuksen N:o 889/2008 10–12 artikla, joissa viitataan muun muassa tämän saman asetuksen liitteeseen III) ja eläinten hoitoa (ks. eläinten hoitotoimenpiteistä esimerkiksi kyseisen asetuksen 18 artikla) koskevien luonnonmukaisen tuotannon vaatimusten osalta, sikäli että kyseisessä säännöstössä asetetaan sääntöjä, jotka selvästi menevät niin sanottua tavanomaista maataloutta koskevia unionin sääntöjä pidemmälle, se on suhteellisen hiljainen eläinten teurastamiseen sovellettavista säännöistä. Erityisesti missään mainitun asetuksen säännöksessä ei sinänsä kielletä teurastamista ilman tainnutusta.
68. Asetuksen N:o 834/2007 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan viii alakohdassa tyydytään vain toteamaan, että ”eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, typistykset mukaan lukien, niiden koko elinaikana, mihin luetaan myös teurastushetki”.(28)
69. Tätä teurastusmenetelmiä koskevaa hiljaisuutta asetuksessa N:o 834/2007 ja sen soveltamisasetuksessa N:o 889/2008 ei mielestäni voida tulkita muuten kuin viitteenä siitä, että tämän kysymyksen osalta on sovellettava eläinten lopettamista koskevia yleissääntöjä ja erityisesti niitä, joita sovelletaan elintarvikkeiden tuotantoa varten kasvatettuihin tai pidettyihin eläimiin ja joista säädetään asetuksessa N:o 1099/2009.(29)
70. Minusta näyttää siltä, että tämä ilmenee implisiittisesti mutta välttämättä asetuksen N:o 834/2007 1 artiklan 4 kohdasta, jossa säädetään, että kyseisen asetuksen soveltaminen ei rajoita unionin oikeuden muiden sellaisten säännösten soveltamista, jotka koskevat asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita. Asetuksen N:o 1099/2009 säännökset kuuluvat näihin säännöksiin.
71. Täsmennettäköön heti aluksi, että – kuten viimeksi mainitun asetuksen sanamuodosta ilmenee – kyseisen asetuksen tavoitteena on määritellä yhteisiä vaatimuksia, jotka koskevat eläinten hyvinvoinnin suojelua teurastus- tai lopetushetkellä unionissa. Toisin kuin vuoden 2006 ”hygieniapakettiin” sisältyvässä säännöstössä,(30) asetuksessa N:o 1099/2009 on nimenomaisesti kyse eläinten hyvinvoinnin suojelusta niiden lopettamisen yhteydessä.
72. Kyseinen asetus perustuu, kuten sen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, ajatukseen siitä, että eläinten suojelu teurastushetkellä on yleisen edun mukainen asia.(31)
73. Vastaavasti asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään yleisestä vaatimuksesta, jonka mukaan eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana.
74. Toisin sanoen asetus N:o 1099/2009 koskee ja siihen sisältyy eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia. Koska nimenomaisesti luonnonmukaista tuotantoa koskevassa säännöstössä ei ole säädetty asiasta tarkemmin, on sovellettava kyseisessä asetuksessa säädettyjä yleissääntöjä.
75. Vaikka asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 kohdan mukaan sovelletaan periaatetta, että teurastaminen tapahtuu tainnuttamisen jälkeen kyseisen asetuksen liitteessä I säädettyjen menetelmien ja vaatimusten mukaisesti, tämän saman asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetään poikkeuksesta, joka koskee teurastamoissa tapahtuvaa eläinten rituaaliteurastusta ilman tainnutusta.
76. Kuten asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan 18 perustelukappaleesta ilmenee, kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa, jossa säädetään poikkeuksesta tämän artiklan 1 kohdassa annettuun pääsääntöön, jonka mukaan eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen, sallitaan eläinten rituaaliteurastukset ilman tainnutusta edellyttäen, että teurastaminen tapahtuu teurastamossa, tiettyjen uskonnollisten määräysten kunnioittamiseksi.
77. Kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut, ”eläinten hyvinvoinnin suojelu on – – asetuksen N:o 1099/2009 ja erityisesti sen 4 artiklan 4 kohdan ensisijainen päämäärä, kuten itse asetuksen nimestä ja sen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee”.(32)
78. Tämä poikkeus ei kuitenkaan merkitse sitä, että rituaaliteurastusta koskevassa poikkeusjärjestelyssä ei välitettäisi eläinten hyvinvoinnista.
79. Nimittäin edelleenkin asetuksen N:o 1099/2009 nojalla tällaiset teurastukset on suoritettava sellaisissa olosuhteissa, joilla turvataan eläinten kärsimyksen rajoittaminen.
80. Näin ollen asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan muun muassa, että ”alan toimijoiden tai kenen tahansa eläinten lopetukseen osallistuvan henkilön olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet eläinten kivun välttämiseksi ja tuskan ja kärsimyksen minimoimiseksi teurastuksen ja lopetuksen yhteydessä ottaen huomioon alan parhaat toimintatavat ja tällä asetuksella sallitut menetelmät”. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 43 perustelukappaleessa todetaan tältä osin, että ”teurastus ilman tainnuttamista edellyttää tarkkaa kurkun leikkaamista terävällä veitsellä, jotta eläimen kärsimys olisi mahdollisimman vähäistä”. Lisäksi tämän saman asetuksen 9 artiklan 3 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan eläimet on asetettava yksittäin liikkumista rajoittaviin välineisiin vasta, kun ”tainnutuksesta tai verenlaskusta vastaava henkilö on valmis tainnuttamaan tai laskemaan veren mahdollisimman pian”. Lisäksi asetuksen N:o 1099/2009 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”jos 4 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa eläimiä lopetetaan ilman edeltävää tainnutusta, teurastuksesta vastaavien henkilöiden on suoritettava järjestelmällisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, etteivät eläimet osoita mitään merkkejä tajuissaan olosta tai tuntemiskyvystä ennen niiden liikkumisen rajoittamisen päättymistä eivätkä mitään elonmerkkejä ennen jatkokäsittelyä tai kalttausta”.
81. Viime kädessä on kaksi yhteensopivaa eläinten hyvinvoinnin suojelujärjestelmää: pääsääntöinen järjestely, jossa edellytetään tainnuttamista ennen teurastamista, ja poikkeusjärjestely (josta on säädetty, koska on haluttu sallia tainnuttamisen välttäminen uskonnollisista syistä). Kummassakin järjestelyssä alan toimijoiden tai kenen tahansa eläinten lopetukseen osallistuvan henkilön on toteutettava tarvittavat toimenpiteet eläinten kivun välttämiseksi ja tuskan ja kärsimyksen minimoimiseksi teurastuksen ja lopetuksen yhteydessä (ks. asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan toinen perustelukappale).
82. Näyttäisikin hieman ristiriitaiselta viitata asetukseen N:o 1099/2009 – vaikka siinä ei mitenkään viitata ”eläinten hyvinvointia koskeviin korkeisiin vaatimuksiin” – tarkoituksessa argumentoida, että tainnutus on sen 4 artiklan 1 kohdassa asetettu lähtökohdaksi, ja samalla katsoa, että tällä viittauksella ei enää ole merkitystä, kun on kyse asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetystä poikkeuksesta tainnutukseen ennen teurastamista.
83. Edellä esitetystä seuraa, että ”eläinten hyvinvointia koskevien korkeiden vaatimusten” noudattamisen yleistavoitetta noudatetaan riippumatta siitä, mitä teurastusmenetelmää on käytetty. En ole sitä mieltä, että asetuksessa N:o 1099/2009 säädetystä lähtökohdasta, että eläin tainnutetaan ennen teurastamista, on pääteltävä, että ”eläinten hyvinvoinnin suojelua koskevien korkeiden vaatimusten” edellytys merkitsisi välttämättä, että eläin on tainnutettava ennen teurastamista.
84. Mielestäni on niin, että kun ei ole viitteitä asianomaisia toiminnanharjoittajia koskevista velvollisuuksista, kuten on esimerkiksi eläinsuojien osalta, joita koskevat velvollisuudet lainsäätäjä on pyrkinyt määrittelemään huomattavan tarkasti (ks. asetuksen N:o 889/2008 johdanto-osan kymmenes perustelukappale), luonnonmukaiselle tuotannolle ei voida asettaa tiukempia eläinten teurastamista koskevia sääntöjä kuin mistä on säädetty niissä yleissäädöksissä, jotka koskevat eläinten hyvinvointia lopetushetkellä.
85. Tästä on pääteltävä, että missään asetuksen N:o 834/2007 tai asetuksen N:o 889/2008 säännöksessä ei nimenomaisesti määritellä sitä tai niitä eläinten teurastustapoja, joilla voidaan saavuttaa eläinten hyvinvointia ja eläinten kärsimysten vähentämistä koskevat tavoitteet. Koska luonnonmukaista tuotantoa koskevassa säännöstössä ei ole säädetty tarkemmin suositeltavista teurastusmenetelmistä, on sovellettava kaikkia niitä sääntöjä,jotka koskevat eläinten hyvinvointia lopetushetkellä, tässä tapauksessa asetusta N:o 1099/2009. Tässä yhteydessä ei ole syytä jättää soveltamatta sääntöjä, jotka koskevat rituaaliteurastuksia.
Sovellettavien sääntöjen mukainen mahdollisuus myöntää luomutunnus tuotteille, jotka ovat peräisin teurastuksesta ilman tainnutusta
86. Koska asetuksessa N:o 834/2007 ja asetuksessa N:o 889/2008 ei aseteta mitään lopetusta edeltävää tainnuttamista koskevia edellytyksiä sille, että maininta ”luomu” voidaan myöntää, niillä ei voida kieltää rituaaliteurastuksia.
87. Kun näiden asetusten päämääränä on ollut säätää tarkoista vaatimuksista, joita tuotteiden on vastattava, jotta ne voidaan sertifioida luonnonmukaisesti tuotetuiksi, minun on vaikea ymmärtää, miten voitaisiin vakavissaan väittää, että sen voitaisiin katsoa olevan puhdasta sattumaa, että tässä säännöstössä ollaan aivan hiljaa siitä, voidaanko eläimiä teurastaa ilman tainnutusta. Mielestäni se, että säädöksissä ollaan hiljaa tästä asiasta, ei ole seurausta unohduksesta eikä pelkkä viittaus niiden laatimisyhteyteen(33) välttämättä pelasta OABA:n pääasiassa puolustamaa tulkintaa.
88. Olen tätä mieltä monesta lisäsyystäkin.
89. Aluksi, ja jatkona edellä esittämälleni, on huomautettava, että tietyt kasvatuskäytännöt on nimenomaisesti kielletty tai niiden käyttöä on nimenomaisesti rajoitettu luonnonmukaista tuotantoa koskevissa säännöksissä, erityisesti asetuksen N:o 889/2008 18 artiklassa. Tässä säännöksessä säädetään nimittäin, että tietyt eläinten hoitokäytännöt ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä (silpominen) tai niiden käyttöä on lähtökohtaisesti merkittävästi rajoitettu (kuminauhojen kiinnittäminen lampaiden häntiin, hännän tai hampaiden leikkaaminen, nokan katkaiseminen, sarvien poistaminen ja fyysinen kastraatio). Vastaavasti asetuksen 20 artiklassa, joka koskee eläinten ravitsemusta, on kielletty eläinten pakkosyöttö.
90. On myös korostettava, että vaikka asetuksessa N:o 1099/2009 tarkoitettujen tuotantoeläinten osalta ei ole säädetty velvollisuutta tainnuttaa ne ennen teurastamista, asetuksen N:o 889/2008 muuttamisesta vesiviljelyeläinten ja merilevien luonnonmukaista tuotantoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi 5.8.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 710/2009(34) 25 h artiklan 5 kohdassa säädetään, että ”teurastusmenetelmien on oltava sellaisia, että kalat saadaan tainnutettua välittömästi ja kivuttomasti”.
91. Lisäksi se, ettei luonnonmukaista tuotantoa koskevassa säännöstössä säädetä rituaaliteurastuksista, ei minusta vaikuta johtuvan unohduksesta varsinkaan kun otetaan huomioon, että kyse on vanhasta ongelmasta,(35) joka on tunnistettu yhä uudestaan eläinten teurastamista koskevissa säädöksissä, ja että eläinten ”teurastus” mainitaan tässä säännöstössä lisäksi useita kertoja.(36)
92. Todettakoon, että vaikka tietyt eläinten hyvinvoinnin suojelujärjestöt ovat, erityisesti asetuksen N:o 834/2007 muuttamisehdotukseen liittyvän komission valmisteluasiakirjan laatimisen yhteydessä,(37) vaatineet luonnonmukaista tuotantoa koskevan säännöstön muuttamista siten, että yleisesti edellytetään eläinten tainnuttamista ennen teurastusta,(38) juuri voimaan tulleessa asetuksessa 2018/848 ei ole säädetty siitä, onko tainnutusta käytettävä vai ei.
93. Edellä esitetty huomioon ottaen olen sitä mieltä, että luomusertifiointia ei voida evätä tuotteilta, jotka ovat peräisin ilman tainnutusta teurastetuista eläimistä.
94. Tältä osin en pidä niitä luonteeltaan teleologisia ja systemaattisia muita argumentteja, joita tässä asiassa on päinvastaisen näkemyksen tueksi esitetty, vakuuttavina.
95. Ensinnäkin minusta näyttää siltä, että argumentti, joka koskee muun muassa asetuksen N:o 834/2007 johdanto-osan kolmannessa, viidennessä ja 22 perustelukappaleessa sekä sen 1 artiklassa mainitun ”kuluttajien luonnonmukaisiksi merkittyjä tuotteita kohtaan osoittaman luottamuksen periaatteen” noudattamista, ei voi menestyä. Koska se seikka, että mainintaa ”luomu” ei voitaisi lisätä tuotteisiin, jotka ovat peräisin ilman tainnutusta teurastetuista eläimistä, ei ilmene eksplisiittisesti luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavia sääntöjä koskevasta säännöstöstä, kyseistä periaatetta ei voitaisi loukata, kun tunnus on myönnetty sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
96. On totta, että kuluttajien luonnonmukaisiksi merkittyjä tuotteita kohtaan osoittaman luottamuksen suojaaminen edellyttää, kuten asetuksen N:o 834/2007 6 artiklan c alakohdassa säädetään, että on suljettava pois sellaiset aineet ja jalostusmenetelmät, jotka voivat antaa kuluttajalle väärän käsityksen tuotteen todellisesta luonteesta. Tätä luottamusta kuitenkin heikennetään vain, jos rikotaan niitä selviä vaatimuksia, jotka luonnonmukaiselle tuotannolle on nimenomaisesti asetettu. Kuten kuitenkin olen perustellut edellä, asiaa koskevan säännöstön kannalta kielto käyttää tainnutusta eläinten teurastushetkellä ei minusta vaikuta voivan merkitä sitä, että kyseiset tuotteet on automaattisesti kaikissa tilanteissa suljettu pois maininnan ”luomu” piiristä.
97. Lisäksi on myös huomautettava, että nykytilanteessa ja huolimatta siitä, että kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia eläinten teurastusolosuhteista,(39) kuluttajille annettavia elintarviketietoja koskevassa unionin säännöstössä ei tällä hetkellä anneta mitään nimenomaista ohjetta eläinten teurastusolosuhteista.(40)
98. Näin ollen jos katsottaisiin, että unionin oikeuden mukaan kosher- ja halal-sertifioinnit ovat ristiriidassa luomutunnuksen kanssa, merkitsisi se sellaisen edellytyksen lisäämistä, josta ei ole säädetty lainsäädännössä. Tämä johtaisi siihen, että sellaisilta vakaumuksellisilta juutalaisilta ja muslimeilta, jotka haluavat käyttää luomutuotteita ja hyötyä niihin liittyvistä laatu- ja elintarviketurvallisuustakeista, evättäisiin tämä mahdollisuus.
99. Nimittäin vaikka se, ettei luomusertifiointia ja mainintoja ”kosher” tai ”halal” voitaisi myöntää samoille tuotteille, ei ole välittömästi ongelmallista uskonnonvapauden harjoittamisen kannalta, minusta vaikuttaa sen sijaan siltä, että tämä heikentäisi kosher- ja halal-tuotteiden kuluttajien mahdollisuuksia hankkia tuotteita, jotka vastaavat luomusertifioinnilla tarjottuja takeita.
100. Toiseksi on niin, että – kuten unionin tuomioistuin katsoi 5.11.2014 annetussa tuomiossa Herbaria Kräuterparadies (C-137/13, EU:C:2014:2335, 46 kohta) – vaikka ei voida kieltää, että ”unionin oikeudessa ei taata, että taloudellinen toimija voisi pitää tuotteitaan kaupan kaikilla nimityksillä, joiden se katsoo olevan edullisia tuotteidensa myynnin edistämiseksi”, unionin oikeuteen ei kuitenkaan voida vedota sellaista toimijaa vastaan, joka on noudattanut kaikkia sovellettavan säännöstön mukaisia edellytyksiä.
101. Tältä osin ei voida jättää huomiotta muun muassa Ecocertin esittämiä väitteitä, joiden mukaan sertifiointiorganisaatio ei voi asettaa sellaisia edellytyksiä, joista ei ole säädetty luomusertifikaatin saamisen kannalta relevantissa säännöstössä. Erityisesti silloin, kun on noudatettu luomutunnuksen saamiseksi säädettyjä eläinten kasvatus- ja teurastusmenetelmiä koskevia sääntöjä, sertifiointiorganisaation on lähtökohtaisesti myönnettävä kyseinen tunnus asettamatta sille sellaisia lisäedellytyksiä, joista ei ole säädetty lainsäädännössä. Se, että sertifiointiorganisaatio ei myöntäisi tunnusta, olisi ongelmallista paitsi asetuksen N:o 834/2007 34 artiklassa tarkoitetun luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden unionin alueella tapahtuvan vapaan liikkuvuuden kannalta myös vapaan kaupan ja teollisuuden vapauden kannalta.
102. Tämä päätelmä ei ole ristiriidassa SEUT 13 artiklan kanssa.
103. On kylläkin vakiintuneesti niin, että eläinten hyvinvoinnin suojelu on yleisen edun mukainen hyväksyttävä päämäärä, jonka tärkeys on johtanut erityisesti siihen, että jäsenvaltiot ovat tehneet EY:n perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan (N:o 33) eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista, jonka mukaan yhteisön ja jäsenvaltioiden on otettava eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon laatiessaan ja pannessaan täytäntöön esimerkiksi yhteisön maatalous- ja liikennepolitiikkaa. Kyseistä pöytäkirjaa vastaa nykyisin SEUT 13 artikla, joka on EUT-sopimuksen yleisesti sovellettava määräys, joka sisältyy kyseisiä periaatteita koskevaan ensimmäiseen osaan.(41)
104. Olen kuitenkin sitä mieltä, että antaessaan nyt kyseessä olevan säännöstön ja erityisesti asetuksen N:o 1099/2009, jossa säädetään eläinten hyvinvointia lopetushetkellä koskevista säännöistä, lainsäätäjän tarkoituksena on ollut löytää tasapaino uskonnonvapauden ja eläinten hyvinvoinnin välillä. Kuten olen edellä esittänyt, tässä asetuksessa ei ole pelkästään otettu eläinten hyvinvointia huomioon vaan lisäksi sen mukaan rituaaliteurastuksia voidaan tehdä vain poikkeuksellisesti asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa tarkkaan määritellyissä olosuhteissa.
Ratkaisuehdotus
105. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa cour administrative d’appel de Versailles’n esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28.6.2007 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 834/2007 ja eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 24.9.2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1099/2009, luettuina SEUT 13 artiklan valossa, on tulkittava siten, että niissä ei kielletä Euroopan unionin luomutunnuksen myöntämistä tuotteille, jotka ovat peräisin eläimistä, jotka on rituaaliteurastettu ilman edeltävää tainnutusta asetuksessa N:o 1099/2009 säädetyissä olosuhteissa.