Asia C‑308/14

Euroopan komissio

vastaan

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 4 artikla – Yhdenvertainen kohtelu siltä osin kuin on kyse oikeudesta sosiaaliturvaetuuksiin – Oleskeluoikeus – Direktiivi 2004/38/EY – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan lapsilisää tai verotuksessa tehtävää lapsivähennystä ei myönnetä sellaisille muiden jäsenvaltioiden kansalaisille, joilla ei ole laillista oleskeluoikeutta 

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.6.2016

1.        Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Unionin lainsäädäntö – Asiallinen soveltamisala – Sosiaaliturvaetuudet – Käsite – Lapsilisät, joilla pyritään korvaamaan osittain henkilölle, jolla on huollettavanaan yksi tai useampi lapsi, aiheutuneet kustannukset ja jotka myönnetään jokaiselle henkilölle hänen pyynnöstään – Verotuksessa tehtävä lapsivähennys, joka maksetaan jokaiselle henkilölle, jolla on huollettavanaan yksi tai useampi lapsi, ottamalla huomioon useita asianomaisen perheen yksilöllistä tilannetta koskevia tekijöitä – Kuuluminen sosiaaliturvaetuuksien käsitteen piiriin

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan z alakohta ja 3 artiklan 1 kohdan j alakohta)

2.        Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Sovellettava lainsäädäntö – Useiden kansallisten lainsäädäntöjen samanaikainen soveltaminen ei ole mahdollista – Lainvalintasääntöjen järjestelmä – Kattavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 3 kohdan e alakohta)

3.        Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa tarkoitettu yhdenvertainen kohtelu – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan sosiaalietuuksien saamiseksi on täytettävä laillista oleskelua koskeva edellytys – Välillinen syrjintä, jota ei voida hyväksyä – Oikeuttaminen – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 4 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artikla ja 14 artiklan 2 kohta)

4.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Komission on osoitettava, että jäsenvaltio ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan – Sellaisten seikkojen esittäminen, joista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen ilmenee

(SEUT 258 artikla)

1.        Tietyt objektiiviset kriteerit, jotka koskevat muun muassa perheen kokoa, tuloja ja pääomatuloja, täyttäville perheille automaattisesti tapauskohtaisesta tarveharkinnasta riippumatta myönnettyjä etuuksia, joilla pyritään korvaamaan perheestä aiheutuvia kustannuksia, on pidettävä sosiaaliturvaetuuksina.

Lapsilisät, joilla pyritään muun muassa korvaamaan osittain henkilölle, jolla on huollettavanaan yksi tai useampi lapsi, aiheutuneet kustannukset ja jotka myönnetään jokaiselle henkilölle hänen pyynnöstään, samoin kuin verotuksessa tehtävä lapsivähennys, joka maksetaan jokaiselle henkilölle, jolla on huollettavanaan yksi tai useampi lapsi, ja jonka määrä riippuu perheen tuloista, huollettavien lasten määrästä ja muista asianomaisen perheen yksilöllistä tilannetta koskevista tekijöistä, on näin ollen luonnehdittava sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa, kun sitä luetaan yhdessä tuon saman asetuksen 1 artiklan z alakohdan kanssa, tarkoitetuiksi ”sosiaaliturvaetuuksiksi”.

(ks. 58–61 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 63–66 ja 68 kohta)

3.        Vastaanottava jäsenvaltio, joka edellyttää sosiaalietuuksien myöntämiseksi, että toisen jäsenvaltion kansalaisen oleskelu sen alueella on laillista, syyllistyy välilliseen syrjintään.

Jotta tällainen välillinen syrjintä olisi oikeutettu, sillä on voitava taata legitiimin päämäärän toteuttaminen, eikä sillä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Tältä osin tarve suojella vastaanottavan jäsenvaltion taloutta oikeuttaa lähtökohtaisesti mahdollisuuden tarkastaa oleskelun laillisuus silloin, kun sosiaalietuus myönnetään etenkin muista jäsenvaltioista tuleville henkilöille, jotka eivät ole taloudellisesti aktiivisia, koska tällaisella myöntämisellä voi olla seurauksia tuen, jota kyseinen valtio voi myöntää, kokonaistasolle.

Oleskeluoikeutta koskevan kriteerin oikeasuhteisuudesta on todettava, että sitä, että kansalliset viranomaiset tarkastavat kyseessä olevien sosiaalietuuksien myöntämisen yhteydessä, ettei hakija ole alueella lainvastaisesti, on pidettävä yhtenä esimerkkitapauksena Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 14 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesta unionin kansalaisten oleskelun laillisuuden valvonnasta, eikä kyseistä tarkastusta saa tämän johdosta suorittaa järjestelmällisesti.

Edellä mainittu kansallinen lainsäädäntö ei siis merkitse sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen N:o 884/2004 4 artiklan nojalla kiellettyä syrjintää silloin kun kansalliset viranomaiset suorittavat vain epävarmassa tapauksessa tarpeelliset tarkastukset sen selvittämiseksi, täyttääkö hakija direktiivissä 2004/38 säädetyt ja etenkin sen 7 artiklassa tarkoitetut edellytykset ja näin ollen, onko hakijalla laillinen oikeus oleskella tuon jäsenvaltion alueella kyseisessä direktiivissä tarkoitetulla tavalla.

(ks. 76, 79–82, 84 ja 86 kohta)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 85 kohta)