Asia T-122/05

Robert Benkö ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kumoamiskanne – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Päätös 2004/798/EY – Luettelo mannervyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista – Henkilöt, joita päätös koskee suoraan ja erikseen – Tutkimatta jättäminen

Määräyksen tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta; neuvoston direktiivi 92/43; komission päätös 2004/798)

2.      Euroopan yhteisöt – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta

(EY 230 artiklan neljäs kohta, EY 234 ja EY 241 artikla)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta; neuvoston direktiivi 92/43; komission päätös 2004/798)

1.      Jotta riitautettu yhteisön toimi koskisi suoraan kantajaa, mikä on EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, koska täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja se perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön, eikä muita välissä olevia sääntöjä sovelleta.

Luontotyyppien suojelusta annetun direktiivin 92/43 mukaisesta luettelosta mannervyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista tehty päätös 2004/798 ei koske suoraan maanomistajia. Direktiivin 6 artiklan 2–4 kohdassa säädetystä suojelujärjestelmästä, jonka alaisiksi kantajien maa-alueet riidanalaisessa päätöksessä asetetaan, ei aiheudu suoria vaikutuksia kantajien oikeusasemaan.

Vaikka direktiivin 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että kun alue on merkitty tämän artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuun luetteloon, sitä koskevat tämän direktiivin 6 artiklan 2–4 kohdan säännökset, näissä säännöksissä jätetään kansallisille viranomaisille toimintavaraa. Tästä seuraa, että alueen sisällyttäminen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloon ei anna mitään täsmällistä tietoa siitä, mitä direktiivin säännösten mukaisia toimenpiteitä kansalliset viranomaiset tulevaisuudessa toteuttavat.

Lopuksi olettaen, että kyseisestä päätöksestä aiheutuu suoraan vakavia taloudellisia seurauksia sekä oikeudellisia haittoja eli hallintomenojen kasvua ja kantajien omistamien kiinteistöjen arvon alenemista, ne eivät kuitenkaan vaikuta näiden maanomistajien oikeudelliseen vaan ainoastaan tosiasialliseen tilanteeseen, eikä niiden vuoksi voida siis katsoa, että päätös koskisi kantajia suoraan.

(ks. 35, 38, 46 ja 47 kohta)

2.      Perustamissopimuksessa on yhtäältä EY 230 ja EY 241 artiklalla sekä toisaalta EY 234 artiklalla luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa toimielinten toimenpiteisiin kohdistuva laillisuusvalvonta yhteisöjen tuomioistuinten tehtäväksi. Tässä järjestelmässä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa yleisesti sovellettavia yhteisön toimia, voivat tilanteen mukaan vedota tällaisten toimien pätemättömyyteen joko välillisesti EY 241 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimissa tai kansallisissa tuomioistuimissa, jotka eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan, että kyseiset toimet ovat pätemättömiä, ja vaatia viimeksi mainittuja esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä.

(ks. 49 kohta)

3.      Direktiivin 92/43 mukaisesta luettelosta mannervyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista tehty päätös 2004/798, jossa osoitetaan yhteisön tärkeänä pitämiksi alueiksi Itävallassa sijaitsevia alueita, ei koske erikseen kuntia, joissa kyseiset alueet sijaitsevat.

Vaikka oletettaisiinkin, että nämä kunnat ovat toimivaltaisia direktiivin täytäntöönpanon osalta, tämä toimivalta ei yksilöi niitä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska yhtäältä niiden oikeusasema ei eroa muiden kansallisten viranomaisten, jotka vastaavat direktiivin ja erityisesti sen 6 artiklan 2–4 kohdan täytäntöönpanosta, oikeusasemasta ja toisaalta kun otetaan huomioon päätöksessä luokiteltujen alueiden määritelmän yleinen ja abstrakti luonne, direktiivistä johtuvien velvoitteiden mahdollinen vaikutus näiden kuntien toimivallan käyttöön maankäyttöön ja alueiden suojeluun liittyvissä asioissa on samanlainen kuin kaikkiin muihin sellaisiin kuntiin nähden, joiden alueella on riidanalaisessa päätöksessä luokiteltu alue.

Alueellisen tai paikallisen hallintoviranomaisen yleinen intressi alueensa taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten osalta toimivaltaisena viranomaisena saada aikaan alueensa taloudellista vaurautta koskevia myönteisiä tuloksia ei yksistään riitä siihen, että yleisesti sovellettavien toimien voitaisiin katsoa koskevan sitä erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(ks. 61–64 ja 72 kohta)