Asia C-165/16
Toufik Lounes
vastaan
Secretary of State for the Home Departmet
(High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionin (Administrative Court) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 21 artikla – Direktiivi 2004/38/EY – Henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan – Kaksoiskansalaisuus – Unionin kansalainen, joka on hankkinut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden ja samalla säilyttänyt alkuperäisen kansalaisuutensa – Kolmannen maan kansalaisen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, oleskeluoikeus tässä jäsenvaltiossa
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.11.2017
1. Unionin kansalaisuus – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Direktiivi 2004/38 – Oikeuksien haltijat – Unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia ja oleskelevat siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen unionin kansalainen on – Käsitteen alan ulkopuolelle jääminen – Unionin kansalainen, joka on hankkinut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden ja samalla säilyttänyt alkuperäisen kansalaisuutensa – Vaikutuksettomuus
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta)
2. Unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – Unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia ja oleskelevat vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Unionin kansalainen, joka on hankkinut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden ja samalla säilyttänyt alkuperäisen kansalaisuutensa – Johdettu oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa – Edellytykset
(SEUT 21 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta)
1. Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/38/EY on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa Euroopan unionin kansalainen on käyttänyt liikkumisvapauttaan siirtymällä toiseen jäsenvaltioon kuin jonka kansalainen hän on ja oleskelemalla siellä tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan tai 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hankkinut sittemmin tämän jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla myös alkuperäisen kansalaisuuteensa ja avioitunut useita vuosia myöhemmin kolmannen maan kansalaisen kanssa, jonka kanssa hän asuu edelleen mainitun jäsenvaltion alueella, tällä kolmannen maan kansalaisella ei ole johdettua oleskeluoikeutta kyseisessä jäsenvaltiossa mainitun direktiivin säännösten perusteella.
Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan sanamuodosta seuraa, että unionin kansalaiset, jotka siirtyvät ”toiseen jäsenvaltioon tai oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat”, sekä heidän direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa määritellyt perheenjäsenensä, jotka tulevat heidän mukanaan tai seuraavat heitä myöhemmin, kuuluvat direktiivin soveltamisalaan ja nauttivat direktiivissä myönnettyjä oikeuksia (tuomio 12.3.2014, O ja B, C-456/12, EU:C:2014:135, 38 kohta).
Lisäksi vaikka tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa ja tehostaa unionin kansalaisille myönnetyn vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden käyttämistä, on kuitenkin niin, että direktiivin sääntelyn kohteena ovat, kuten sen 1 artiklan a alakohdasta ilmenee, kyseisen oikeuden käyttöedellytykset (tuomio 5.5.2011, McCarthy, C-434/09, EU:C:2011:277, 33 kohta ja tuomio 12.3.2014, O ja B, C-456/12, EU:C:2014:135, 41 kohta). Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että koska kansainvälisen oikeuden periaatteen mukaan valtio ei voi evätä omilta kansalaisiltaan oikeutta tulla alueelleen ja oleskella siellä ja heillä on siellä siis ehdoton oleskeluoikeus, kyseisen direktiivin tarkoituksena ei ole säännellä unionin kansalaisen oleskelua jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on.
Näin ollen on katsottava, että direktiiviä 2004/38 ei enää sovelleta Ormazabalin tilanteeseen siitä lähtien kun hänet kansalaistettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tätä päätelmää ei horjuta se, että Ormazabal on käyttänyt liikkumisvapauttaan siirtymällä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja oleskelemalla siellä ja säilyttänyt Espanjan kansalaisuutensa Britannian kansalaisuuden lisäksi. Näistä kahdesta seikasta huolimatta on niin, että siitä lähtien, kun Ormazabal hankki tämän kansalaisuuden, hän ei enää oleskele direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin ”toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalai[nen hän on]” eikä siis enää kuulu tässä säännöksessä tarkoitetun käsitteen ”henkilö, johon tätä direktiiviä sovelletaan” alaan.
Kun otetaan huomioon edellä 32 ja 37 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, hänen puolisonsa Lounes, joka on kolmannen maan kansalainen, ei myöskään kuulu tämän käsitteen alaan eikä voi siis saada johdettua oleskeluoikeutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa tämän saman direktiivin perusteella.
(ks. 34, 36, 37, 42, 43, 44 ja 62 kohta sekä tuomiolauselma)
2. Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/38/EY on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa Euroopan unionin kansalainen on käyttänyt liikkumisvapauttaan siirtymällä toiseen jäsenvaltioon kuin jonka kansalainen hän on ja oleskelemalla siellä tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan tai 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hankkinut sittemmin tämän jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla myös alkuperäisen kansalaisuuteensa ja avioitunut useita vuosia myöhemmin kolmannen maan kansalaisen kanssa, jonka kanssa hän asuu edelleen mainitun jäsenvaltion alueella, tällä kolmannen maan kansalaisella ei ole johdettua oleskeluoikeutta kyseisessä jäsenvaltiossa mainitun direktiivin säännösten perusteella. Kyseisellä kolmannen maan kansalaisella voi kuitenkin olla tällainen oleskeluoikeus SEUT 21 artiklan 1 kohdan nojalla edellytyksillä, jotka eivät saa olla ankarampia kuin edellytykset, joista direktiivissä 2004/38 säädetään tällaisen oleskeluoikeuden myöntämiseksi kolmannen maan kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettautumalla toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jonka kansalainen hän on.
Tässä tapauksessa on todettava, että – toisin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää ennen kaikkea – tilannetta, jossa Ormazabalin kaltainen jäsenvaltion kansalainen, joka on käyttänyt liikkumisvapauttaan siirtymällä toisen jäsenvaltion alueelle ja oleskelemalla siellä laillisesti, ei voida rinnastaa puhtaasti sisäiseen tilanteeseen yksin jo siitä syystä, että tämä kansalainen on oleskelunsa aikana hankkinut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden alkuperäisen kansalaisuutensa lisäksi.
SEUT 21 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioiden kansalaisille tunnustettuihin oikeuksiin kuuluu kansalaisen oikeus viettää normaalia perhe-elämää vastaanottavassa jäsenvaltiossa perheenjäsentensä rinnalla (ks. analogisesti tuomio 25.7.2008, Metock ym., C-127/08, EU:C:2008:449, 62 kohta). Se, että jäsenvaltion kansalainen, joka on siirtynyt toiseen jäsenvaltioon ja oleskelee siellä, hankkii sittemmin viimeksi mainitun jäsenvaltion kansalaisuuden alkuperäisen kansalaisuutensa lisäksi, ei voi merkitä, että hän menettäisi tämän oikeuden, koska tällöin jätettäisiin huomiotta SEUT 21 artiklan 1 kohdan tehokas vaikutus.
SEUT 21 artiklan 1 kohdassa unionin kansalaisille annettujen oikeuksien tehokas vaikutus edellyttää, että Ormazabalin kaltaisessa tilanteessa oleva unionin kansalainen voi vastaanottavassa jäsenvaltiossa edelleen nauttia kyseiseen määräykseen perustuvia oikeuksia sen jälkeen, kun hän on hankkinut tämän jäsenvaltion kansalaisuuden alkuperäisen kansalaisuutensa lisäksi, ja erityisesti viettää perhe-elämää puolisonsa kanssa, joka on kolmannen maan kansalainen, siten, että viimeksi mainitulle myönnetään johdettu oleskeluoikeus.
(ks. 49, 52, 53, 60 ja 62 kohta sekä tuomiolauselma)