UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)

20 päivänä joulukuuta 2023 (*)

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta toteutettavat rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään – Jäsenvaltioiden alueelle pääsyä koskevat rajoitukset – Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden pääsyä jäsenvaltioiden alueelle rajoitetaan – Kantajan sisällyttäminen näihin luetteloihin ja säilyttäminen niissä – Johtavien liike-elämän edustajien käsite – Päätöksen 2014/145/YUTP 2 artiklan 1 kohdan g alakohta – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Arviointivirhe – Suhteellisuusperiaatteen mukaisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Omistusoikeus – Elinkeinovapaus – Oikeus yksityiselämään – Jäsenvaltioiden alueelle pääsyä koskevien rajoitusten soveltaminen jäsenvaltion kansalaiseen – Unionin kansalaisten vapaa liikkuvuus

Asiassa T‑313/22,

Roman Arkadyevich Abramovich, kotipaikka Nemchinovo (Venäjä), edustajinaan asianajajat T. Bontinck, A. Guillerme, S. Bonifassi, M. Brésart, L. Burguin, J. Goffin, J. Bastien, R. Lööf ja C. Zatschler, SC,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja M.-C. Cadilhac,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland, C. Giolito, L. Puccio ja M. Carpus Carcea,

väliintulijana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Spielmann sekä tuomarit V. Valančius, R. Mastroianni (esittelevä tuomari), M. Brkan ja I. Gâlea,

kirjaaja: hallintovirkamies H. Eriksson,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn, erityisesti

–        unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.5.2022 toimitetun kannekirjelmän,

–        16.8.2022 annetun päätöksen, jolla komissio hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan neuvostoa,

–        unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.11.2022, 23.3.2023 ja 17.5.2023 toimitetut kanteen tarkistamista koskevat kirjelmät,

ottaen huomioon 12.7.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon tuomari Valančiusin toimikauden päätyttyä 26.9.2023 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 22 artiklan ja 24 artiklan 1 kohdan,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajana oleva Roman Arkadyevich Abramovich vaatii kanteellaan yhtäältä kumoamaan SEUT 263 artiklan perusteella ensinnäkin rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 15.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/429 (EUVL 2022, L 87 I, s. 44) sekä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 15.3.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/427 (EUVL 2022, L 87 I, s. 1) (jäljempänä yhdessä alkuperäiset säädökset); toiseksi rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 14.9.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/1530 (EUVL 2022, L 239, s. 149) sekä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.9.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1529 (EUVL 2022, L 239, s. 1) (jäljempänä yhdessä luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa annetut säädökset); kolmanneksi rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 13.3.2023 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2023/572 (EUVL 2023, L 75 I, s. 134) sekä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 13.3.2023 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/571 (EUVL 2023, L 75 I, s. 1) (jäljempänä yhdessä luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2023 maaliskuussa annetut säädökset), ja neljänneksi rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 13.4.2023 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2023/811 (EUVL 2023, L 101, s. 67) sekä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 13.4.2023 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/806 (EUVL 2023, L 101, s. 1) (jäljempänä yhdessä luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2023 huhtikuussa annetut säädökset sekä yhdessä luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa ja vuoden 2023 maaliskuussa annettujen säädösten kanssa luetteloissa säilyttämisestä annetut säädökset) siltä osin kuin nämä säädökset (jäljempänä yhdessä riidanalaiset säädökset) koskevat kantajaa, ja toisaalta SEUT 268 artiklan perusteella korvaamaan alkuperäisten säädösten antamisen johdosta kantajalle aiheutuneet vahingot.

 Asian tausta

2        Kantaja on liikemies, joka on Venäjän, Israelin ja Portugalin kansalainen.

3        Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 17.3.2014 SEU 29 artiklan perusteella päätöksen 2014/145/YUTP rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta (EUVL 2014, L 78, s. 16). Samana päivänä se hyväksyi SEUT 215 artiklan 2 kohdan perusteella asetuksen (EU) N:o 269/2014 Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 78, s. 6).

4        Venäjän federaation presidentti allekirjoitti 21.2.2022 asetuksen, jossa tunnustettiin itsenäisiksi julistautuneiden ”Donetskin kansantasavallan” ja ”Luhanskin kansantasavallan” riippumattomuus ja suvereniteetti, ja hän määräsi Venäjän asevoimien lähettämisestä kyseisille alueille.

5        Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja julkaisi 22.2.2022 Euroopan unionin puolesta julkilausuman, jossa tuomittiin edellä mainitut toimet, koska ne rikkoivat vakavasti kansainvälistä oikeutta. Hän ilmoitti, että unioni vastaisi näihin Venäjän federaation viimeisimpiin rikkomuksiin kiireellisesti uusilla rajoittavilla toimenpiteillä.

6        Neuvosto hyväksyi 23.2.2022 ensimmäisen joukon rajoittavia toimenpiteitä. Nämä olivat ensinnäkin rajoituksia, joita sovelletaan taloussuhteisiin Ukrainan hallituksen hallintaan kuulumattomiin Donetskin ja Luhanskin alueiden osiin, ja toiseksi rajoituksia, jotka koskevat pääomamarkkinoille pääsyä ja joilla kielletään erityisesti Venäjän federaation, sen hallituksen ja sen keskuspankin rahoittaminen, ja kolmanneksi neuvosto lisäsi hallituksen jäseniä, pankkeja, liikemiehiä, kenraaleja ja 336 Venäjän federaation liittokokouksen valtioduuman (Gosudarstvennaya Duma Federal’nogo Sobrania Rossiskoï Federatsii) jäsentä rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon.

7        Venäjän federaation presidentti ilmoitti 24.2.2022 sotilasoperaatiosta Ukrainassa, ja Venäjän asevoimat hyökkäsivät samana päivänä useille Ukrainaan kuuluville alueille.

8        Neuvosto hyväksyi 25.2.2022 toisen joukon rajoittavia toimenpiteitä. Nämä olivat ensinnäkin yksilökohtaisia toimenpiteitä, jotka kohdistuivat Ukrainan alueen koskemattomuuden loukkaamiseen osallisina oleviin poliitikkoihin ja liikemiehiin. Toiseksi nämä olivat rajoittavia toimenpiteitä, joita sovellettiin rahoitusalalla sekä puolustus-, energia-, ilmailu- ja avaruusteollisuuden aloilla. Kolmanneksi näillä toimenpiteillä keskeytettiin tiettyjen määräysten soveltaminen sopimuksesta, joka koskee Venäjän federaation kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamista lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää viisumia hakevien tiettyihin ryhmiin kuuluvien kansalaisten osalta.

9        Samana päivänä neuvosto hyväksyi Ukrainan tilanteen vakavuuden huomioon ottaen yhtäältä päätöksen (YUTP) 2022/329 päätöksen 2014/145 muuttamisesta (EUVL 2022, L 50, s. 1) ja toisaalta asetuksen (EU) 2022/330 asetuksen N:o 269/2014 muuttamisesta (EUVL 2022, L 51, s. 1) erityisesti niiden perusteiden muuttamiseksi, joiden nojalla luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin voidaan kohdistaa kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä. Neuvosto katsoi päätöksen 2022/329 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa, että nimeämisperusteita oli muutettava siten, että niihin lisätään henkilöt ja yhteisöt, jotka tukevat Venäjän federaation hallitusta ja hyötyvät siitä, sekä henkilöt ja yhteisöt, jotka muodostavat sille merkittävän tulonlähteen, sekä luetteloon merkittyihin henkilöihin ja yhteisöihin yhteydessä olevat luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt.

10      Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2022/329, 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat seuraaville – –:

– –

d)      luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka antavat aineellista tai taloudellista tukea niille venäläisille päättäjille tai hyötyvät niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta;

– –

g)      johtavat liike-elämän edustajat tai oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta;

– –

2.      Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

11      Varojen jäädyttämisessä sovellettavat menettelytavat määritellään päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 3–6 kohdassa.

12      Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa kielletään sellaisten luonnollisten henkilöiden pääsy jäsenvaltioiden alueille tai kauttakulku jäsenvaltioiden alueiden kautta, jotka vastaavat olennaisin osin samoja perusteita kuin ne, jotka luetellaan kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan d ja g alakohdassa.

13      Asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2022/330, säädetään varojen jäädyttämisestä ja määritellään varojen jäädyttämisessä sovellettavat menettelytavat olennaisin osin täsmälleen samalla tavalla kuin päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna. Kyseisen asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 3 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa toistetaan nimittäin keskeisiltä osin edellä mainitun päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a–g alakohta.

14      Tässä tilanteessa neuvosto lisäsi alkuperäisillä säädöksillä kantajan nimen päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä ja asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä I oleviin, rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloihin (jäljempänä kyseiset luettelot).

15      Kantajan nimen merkitsemistä kyseisiin luetteloihin perusteltiin seuraavasti:

”[Kantaja] on venäläinen oligarkki, jolla on pitkäaikaiset ja läheiset yhteydet Vladimir Putiniin. Hänellä on ollut etuoikeutettu pääsy presidentin luo[,] ja heidän välinen suhteensa on pysynyt erittäin hyvänä. Tämä yhteys Venäjän johtajaan on auttanut häntä ylläpitämään merkittävää omaisuuttaan. Hän on suuri osakkeenomistaja Evraz-teräskonsernissa, joka on yksi Venäjän suurimmista veronmaksajista.

Hän on näin ollen hyötynyt niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Hän on myös yksi johtavista venäläisistä liike-elämän edustajista, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta.”

16      Neuvosto julkaisi 16.3.2022 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille, yhteisöille ja elimille, joihin sovelletaan päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, ja asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön täytäntöönpanoasetuksella 2022/427 (EUVL 2022, C 121 I, s. 1), säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä. Kyseisessä ilmoituksessa mainittiin erityisesti, että asianomaiset henkilöt voivat esittää neuvostolle pyynnön, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstään sisällyttää ne kyseisiin luetteloihin, ja että pyynnön tueksi on liitettävä asianmukaiset asiakirjat.

17      Neuvosto toimitti kantajalle 13.4.2022 päivätyllä kirjeellä tiedot, jotka sisältyvät 12.3.2022 päivättyyn todistusaineistoon, joka on merkitty viitenumerolla WK 3624/2022 (jäljempänä ensimmäinen WK-aineisto) ja jota neuvosto oli käyttänyt päätöksensä perusteena.

18      Kantaja pyysi 25.5.2022 alkuperäisten säädösten uudelleentarkastelua.

 Käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

19      Neuvosto hyväksyi 14.9.2022 luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa annetut säädökset, joilla kantajan osalta määrättyjä rajoittavia toimenpiteitä jatkettiin 15.3.2023 saakka. Neuvosto perusteli näissä säädöksissä kyseisten toimenpiteiden jatkamista toistamalla kaikki alkuperäisissä säädöksissä esitetyt perustelut.

20      Neuvosto ilmoitti kantajalle 22.12.2022 päivätyllä kirjeellä, johon oli liitetty 15.12.2022 päivätty todistusaineisto, joka oli merkitty viitenumerolla WK 17693/2022 (jäljempänä toinen WK-aineisto), aikovansa jatkaa rajoittavia toimenpiteitä kantajan osalta ja kehotti kantajaa esittämään huomautuksensa.

21      Kantaja esitti 19.1.2023 päivätyssä kirjeessä huomautuksensa näistä uusista todisteista.

22      Neuvosto jatkoi kantajan osalta määrättyjä rajoittavia toimenpiteitä luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2023 maaliskuussa annetuilla säädöksillä 15.9.2023 saakka. Neuvosto ilmoitti kantajalle päätöksestään 14.3.2023.

23      Luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2023 huhtikuussa annetuilla säädöksillä tehtiin muutos kantajan osalta esitettyjen perustelujen muutamiin kielitoisintoihin sekä otsikon ”Tunnistustiedot” alla oleviin kantajaa koskeviin tietoihin.

24      Kantajan nimen merkitsemistä kyseisiin luetteloon koskevia perusteluja muutettiin luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2023 huhtikuussa annetuilla säädöksillä seuraavasti:

”[Kantaja] on venäläinen oligarkki, jolla on pitkäaikaiset ja läheiset yhteydet Vladimir Putiniin. Hänellä on ollut etuoikeutettu pääsy presidentin luo[,] ja heidän välinen suhteensa on pysynyt erittäin hyvänä. Tämä yhteys Venäjän johtajaan on auttanut häntä ylläpitämään merkittävää omaisuuttaan. Hän on suuri osakkeenomistaja Evraz-teräskonsernissa, joka on yksi Venäjän suurimmista veronmaksajista.

Hän on näin ollen hyötynyt niistä venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Hän on myös yksi johtavista venäläisistä liike-elämän edustajista, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta.”

25      Neuvosto ilmoitti kantajalle kyseisen muutoksen syyt 11.5.2023 päivätyllä kirjeellä, jolla vastattiin 4.5.2023 päivättyyn kantajan kirjeeseen.

 Asianosaisten esittämät vaatimukset

26      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaiset säädökset kantajaa koskevilta osin

–        velvoittaa neuvoston maksamaan korvauksena aineettomasta vahingosta alustavasti 1 000 000 euroa Chelsea FC:n myynnin yhteydessä konfliktien uhrien hyväksi perustettavalle hyväntekeväisyyssäätiölle

–        velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

27      Neuvosto, jota Euroopan komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

28      Kantaja esittää kumoamiskanteensa tueksi muodollisesti neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen perustuu tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, toinen ilmeiseen arviointivirheeseen, kolmas yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja neljäs perusoikeuksien loukkaamiseen. Lisäksi hän väittää, että neuvoston lainvastainen menettely on aiheuttanut hänelle vahinkoa, joka on korvattava. Kahdessa ensimmäisessä kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään kantaja esittää myös väitteitä, jotka koskevat puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja sitä, että neuvosto on laiminlyönyt uudelleentarkastelua koskevan velvollisuutensa hyväksyessään luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa ja vuoden 2023 maaliskuussa annetut säädökset; nämä väitteet liittyvät olennaisin osin ensimmäiseen kanneperusteeseen, joten ne tutkitaan yhtenä ensimmäisen kanneperusteen osana.

 Kumoamisvaatimus

 Ensimmäinen kanneperuste

29      Ensimmäinen kanneperuste voidaan jakaa lähinnä kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja perusteluvelvollisuuden loukkaamista ja toinen muodostuu väitteistä, jotka kantaja esittää kahdessa ensimmäisessä kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä ja jotka kohdistuvat nimenomaisesti luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa ja vuoden 2023 maaliskuussa annettuihin säädöksiin.

–       Ensimmäinen osa, joka koskee tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

30      Kantaja väittää, etteivät neuvoston antamat tiedot anna kantajalle mahdollisuutta puolustautua asianmukaisesti. Hän arvostelee neuvostoa erityisesti siitä, ettei neuvosto ole täsmentänyt niiden yhteyksien tai suhteiden luonnetta ja ulottuvuutta, joita hänellä väitetään olevan presidentti Putiniin.

31      Kantajan mukaan neuvosto ei ole antanut hänelle luotettavia eikä uskottavia tietoja, joiden perusteella hän olisi voinut tarkistaa perusteet, joiden nojalla hänen nimensä merkittiin kyseisiin luetteloihin ja säilytettiin niissä, eikä neuvosto ole esittänyt tapauskohtaisia, täsmällisiä ja konkreettiset syitä, joilla neuvosto oikeutti riidanalaiset säädökset.

32      Kantaja korostaa tältä osin, ettei asiakirja-aineistoon sisältyvien todisteiden, joihin kuluu ainoastaan lehtiartikkeleita tai internetsivustoilta olevia otteita ja näyttökuvia, perusteella voida eritellä mitään tukea tai etua, jonka hän olisi saanut presidentti Putinilta.

33      Kantaja arvostelee neuvostoa lisäksi siitä, ettei tämä ole yksilöinyt venäläisiä päättäjiä, joista hän olisi hyötynyt.

34      Lisäksi kantaja väittää, että neuvoston syytökset pakottavat hänet esittämään niitä vastaan todisteita, minkä johdosta todistustaakka kääntyy.

35      Kantaja esittää vastauksessaan, ettei tosiseikastoon sisälly nykyisellään perusteita rajoittavien toimenpiteiden hyväksymiselle. Lisäksi hän arvostelee neuvostoa siitä, ettei tämä ole ottanut huomioon käsiteltävän asian taustalla olevaa asiayhteyttä eikä olosuhteita, koska neuvosto ei ole esittänyt riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien aihetodisteiden joukkoa, joka osoittaisi riittävän yhteyden hänen ja ”vastustettavan tilanteen” eli Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien välillä.

36      Kantaja väittää kanteen tarkistamista koskevissa kirjelmissään, ettei Evraz-teräskonsernin (jäljempänä Evraz) osalta voida todeta minkään todisteen perusteella, että kantaja pystyi emoyhtiön osakkeenomistajana vaikuttamaan rajoittavilla toimenpiteillä vastustettavaan tilanteeseen. Hän korostaa tältä osin, ettei neuvosto tukeudu enää todisteisiin, jotka oli liitetty 22.12.2022 päivättyyn kirjeeseen ja jotka liittyvät yleisesti Evrazin liikesuhteisiin ja erityisesti sopimuksiin, joita Evrazin tytäryhtiöiden väitetään tehneen Venäjän kansalliskaartin kanssa. Lisäksi toiseen WK-aineistoon sisältyneisiin todisteisiin ei vedottu, kun luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa annetut säädökset hyväksyttiin, vaikka ne olivat suurelta osin kyseisiä säädöksiä edeltävältä ajalta.

37      Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.

38      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, joka taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa, edellyttää, että asianomaisen on voitava saada tieto häntä koskevan päätöksen perusteluista joko suoraan päätöksestä itsestään tai ilmoituksella asianomaisen pyynnöstä (ks. tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden, sellaisena kuin siitä määrätään SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa, joka liittyy läheisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen, tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 49 ja 50 kohta, ja tuomio 22.4.2021, neuvosto v. PKK, C‑46/19 P, EU:C:2021:316, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on annettu. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat erityisesti toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Ei etenkään edellytetä sitä, että perusteluissa esitetään kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, eikä sitä, että niissä vastataan yksityiskohtaisesti huomautuksiin, jotka asianomainen on esittänyt, kun sitä on kuultu ennen kyseisen toimen antamista, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.4.2021, neuvosto v. PKK, C‑46/19 P, EU:C:2021:316, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41      Näin ollen yhtäältä asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen. Toisaalta toimen perustelujen täsmällisyyden on oltava oikeassa suhteessa niihin aineellisiin mahdollisuuksiin ja teknisiin tai määräaikoja koskeviin edellytyksiin, joiden rajoissa se on tehtävä (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42      Lisäksi oikeuskäytännössä on täsmennetty, että rajoittavan toimenpiteen määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava paitsi tämän toimenpiteen oikeudellinen perusta myös erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43      Tässä yhteydessä on muistettava, että toimen perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta. Toimen perusteluissa toistetaan näet virallisesti toimen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat kyseisen toimen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T‑307/12 ja T‑408/13, EU:T:2014:926, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Samaa voidaan todeta erotettaessa perustelua koskeva kysymys väitetyn toiminnan toteen näyttämistä koskevasta kysymyksestä, joka liittyy niin ikään kyseisen toimen asiasisällön laillisuuteen ja edellyttää kyseisessä toimessa mainittujen tosiseikkojen paikkansapitävyyden tarkistamista sekä kyseisten tosiseikkojen luonnehtimista seikoiksi, jotka oikeuttavat rajoittavien toimenpiteiden soveltamisen asianomaiseen henkilöön (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2015, Chyzh ym. v. neuvosto, T‑276/12, ei julkaistu, EU:T:2015:748, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Aluksi on todettava, että kantajan argumentit, jotka koskevat luetteloihin merkitsemisen perusteeksi esitettyjen väitteiden paikkansapitävyyttä ja vanhentuneisuutta sekä toisen WK-aineiston sisältöä, liittyvät riidanalaisten säädösten perusteltavuuteen eivätkä siihen, onko säädöksiä perusteltu ja ovatko niiden perustelut riittävät, kuten kantaja on myöntänyt istunnossa. Sama pätee kantajan argumenttiin, joka koskee väitettyä todistustaakan kääntymistä ja joka liittyy perustelujen perusteltavuuteen.

45      Käsiteltävässä asiassa on tuotava ensinnäkin esille, että yleinen asiayhteys, jonka perusteella neuvosto hyväksyi kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet, esitetään selkeästi riidanalaisten säädösten johdanto-osan perustelukappaleissa, joissa viitataan erityisesti Venäjän federaation ilman edeltävää provokaatiota toteuttamaan perusteettomaan sotilaalliseen hyökkäykseen Ukrainaa vastaan. Myös oikeusperusteet, joiden nojalla kyseiset säädökset hyväksyttiin, eli SEU 29 artikla ja SEUT 215 artikla, mainitaan selkeästi. Riidanalaisten säädösten perustelut käydään läpi edellä tämän tuomion 14 ja 24 kohdassa. Kantaja on siis tuntenut kyseisten säädösten hyväksymiseen liittyneen asiayhteyden ja olosuhteet.

46      Toiseksi riidanalaisten säädösten perustelujen sanamuodosta ilmenee riittävän selkeällä tavalla, että neuvosto on merkinnyt kantajan nimen kyseisiin luetteloihin niiden kahden perusteen nojalla, jotka mainitaan nimenomaisesti merkitsemisperusteissa ja jotka mainitaan siis päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 1 kohdan d ja g alakohdassa (jäljempänä d alakohdan peruste ja g alakohdan peruste) (ks. edellä tämän tuomion 10 kohta), mitä kantaja ei sitä paitsi kiistä.

47      Kolmanneksi kantaja on voinut edellä tämän tuomion 15 ja 24 kohdassa mainittujen merkitsemisperusteiden perusteella ymmärtää, että hänen nimensä on merkitty kyseisiin luetteloihin ja säilytetty niissä erityisesti siitä syystä, että hänellä on sellaiset pitkäaikaiset ja läheiset yhteydet presidentti Putiniin, jotka ovat riippumatta siitä, millaiseksi niitä tulisi luonnehtia, auttaneet häntä ylläpitämään merkittävää omaisuutta, joten hän on hyötynyt venäläisistä päättäjistä, jotka ovat vastuussa Krimin liittämisestä tai Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Lisäksi kantaja on tunnistettu Venäjän suurimpiin veronmaksajiin kuuluvan Evrazin emoyhtiön suureksi osakkeenomistajaksi, joten hänet on tunnistettu johtavaksi liike-elämän edustajaksi, joka toimii sellaisella talouden alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle.

48      Erityisesti venäläisiä päättäjiä koskevan maininnan väitetystä epämääräisyydestä ja yleisluonteisuudesta on tuotava tässä yhteydessä esille neuvoston tavoin, että viittauksesta ”Venäjän johtajaan” yksikössä voidaan helposti päätellä presidentti Putinin olevan se venäläinen päättäjä, josta kantaja on hyötynyt, joten perustelut ovat riittävän täsmälliset.

49      Koska perusteet, joiden nojalla kantajan nimi merkittiin kyseisiin luetteloihin ja säilytettiin niissä, eivät ole muuttuneet, kantaja ei voi arvostella neuvostoa siitä, ettei tämä ole viitannut luetteloissa säilyttämisestä annettujen säädösten perusteluosissa todisteisiin, jotka neuvosto toimitti kantajalle 22.12.2022 päivätyssä kirjeessä.

50      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että riidanalaisissa säädöksissä esitetään oikeudellisesti riittävällä tavalla ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin kyseiset toimet neuvoston mukaan perustuvat.

51      Esillä oleva kanneperusteen osa on siis hylättävä.

–       Toinen osa, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja sitä, että neuvosto on laiminlyönyt uudelleentarkastelua koskevan velvollisuutensa hyväksyessään luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa ja vuoden 2023 maaliskuussa annetut säädökset

52      Kantaja arvostelee neuvostoa lähinnä siitä, ettei tämä antanut hänelle mahdollisuutta tulla kuulluksi ennen luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa ja vuoden 2023 maaliskuussa annettujen säädösten hyväksymistä eikä vastannut sisällöllisesti erinäisiin kantajan esittämiin seikkoihin ja väitteisiin.

53      Lisäksi kantaja arvostelee neuvostoa siitä, ettei tämä tarkastellut uudelleen kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisen tarvetta kantajan osalta, vaan viittasi seikkoihin, jotka eivät pitäneet enää paikkaansa, eikä huomioinut muutoksia, jotka olivat tapahtuneet olosuhteissa sen jälkeen, kun kantajan nimi oli merkitty kyseisiin luetteloihin, ja jotka koskivat erityisesti kantajan roolia erilaisissa humanitaarisissa hankkeissa ja osapuolten välisessä sovittelussa sekä kantajan suhteita presidentti Putiniin.

54      Kantajan mukaan luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa ja vuoden 2023 maaliskuussa annettuja säädöksiä ei siis olisi hyväksytty, jos neuvosto olisi tarkastellut kantajan tilannetta uudelleen ja kuullut häntä.

55      Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.

56      Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu oikeus tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä on olennainen osa puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, ja sillä taataan jokaiselle henkilölle tilaisuus esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57      Menettelyssä, jossa on kyse erityisesti päätöksestä säilyttää henkilön nimi rajoittavia toimenpiteitä koskevan toimen liitteessä olevassa luettelossa, puolustautumisoikeuksien ja tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittaminen edellyttää, että unionin toimivaltainen viranomainen ilmaisee kyseessä olevalle henkilölle seikat, jotka tällä viranomaisella on käytössään kyseistä henkilöä vastaan päätöksensä perustaksi, jotta henkilö voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista. Kyseisen ilmaisemisen yhteydessä unionin toimivaltaisen viranomaisen on annettava henkilölle mahdollisuus ilmaista tehokkaasti näkemyksensä häntä vastaan esitetyistä perusteista (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 111 ja 112 kohta ja tuomio 12.12.2006, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, T‑228/02, EU:T:2006:384, 93 kohta).

58      Sitä, onko puolustautumisoikeuksia loukattu, on arvioitava kunkin yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden perusteella muun muassa tarkastelemalla kyseessä olevan toimen luonnetta, sen antamisen asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59      Oikeutta tulla kuulluksi ennen kuin annetaan päätös, jolla henkilön tai yhteisön nimi säilytetään rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa, on kunnioitettava silloin, kun neuvosto vetoaa päätöksessä, jolla henkilön nimi säilytetään kyseisessä luettelossa, häntä koskeviin uusiin seikkoihin eli seikkoihin, joita ei mainita alkuperäisessä päätöksessä, jolla henkilön nimi merkittiin kyseiseen luetteloon (ks. tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 7.4.2016, Central Bank of Iran v. neuvosto, C‑266/15 P, EU:C:2016:208, 33 kohta).

60      Aluksi on syytä muistuttaa, ettei asianomaisille myönnetä asiaa koskevissa säännöksissä eikä puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan yleisen periaatteen nojalla oikeutta kuulemiseen, vaan mahdollisuus esittää huomautukset kirjallisesti on riittävä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 23.10.2008, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, T‑256/07, EU:T:2008:461, 93 kohta, ja tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑35/10 ja T‑7/11, EU:T:2013:397, 105 kohta).

61      Kun asianomainen henkilö esittää huomautuksia perusteiden tiivistelmästä, unionin toimivaltaisella viranomaisella on siis velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti huomautusten ja niihin mahdollisesti liitettyjen syyttömyyttä tukevien seikkojen valossa, ovatko esitetyt perusteet perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 114 kohta).

62      Nyt käsiteltävässä asiassa neuvosto julkaisi luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa annettujen säädösten osalta 16.3.2022 ilmoituksen (ks. edellä tämän tuomion 16 kohta) kaikille asianomaisille henkilöille ja yhteisöille näiden mahdollisuudesta pyytää uudelleentarkastelua ennen 1.6.2022. Kantaja pystyi siten esittämään ensimmäisen uudelleentarkastelua koskevan pyyntönsä 25.5.2022, joten hänellä on ollut mahdollisuus esittää näkökantansa ennen kyseisten luetteloissa säilyttämisestä annettujen säädösten hyväksymistä.

63      Kantajaan kohdistuvien toimenpiteiden pysyttämisen tarpeen arvioinnista on todettava, että neuvosto toisti 15.9.2022 päivätyssä kirjeessään vastinekirjelmässä esitetyt argumentit, sillä kantajan esittämään uudelleentarkastelua koskevaan pyyntöön sisältyneet huomautukset olivat samanlaiset kuin kannekirjelmässä esitetyt kanneperusteet, ja lisäksi neuvosto esitti joitakin täsmennyksiä, jotka koskivat kantajan ja presidentti Putinin välisiä yhteyksiä sekä kantajan asemaa Evrazin suurena osakkeenomistajana ja jotka oikeuttivat kyseisten rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisen kantajan osalta. Lisäksi neuvosto pystyi toteamaan, etteivät olosuhteet olleet muuttuneet, minkä osoittaa erityisesti se, että luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa annetut säädökset hyväksyttiin samojen todisteiden perusteella kuin alkuperäiset toimet. Tältä osin kantajan osallistumista hyväntekeväisyystoimintaan, humanitaarisiin hankkeisiin ja sovitteluun ei voida pitää olosuhteissa tapahtuneina muutoksina, kun huomioon otetaan edellä esitetyt seikat.

64      Neuvosto ei siten ole laiminlyönyt velvollisuutta tarkastella kantajan tilannetta uudelleen ennen luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa annettujen säädösten hyväksymistä.

65      Luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2023 maaliskuussa annetuista säädöksistä on tuotava esille, että neuvosto ilmoitti kantajalle 22.12.2022 päivätyllä kirjeellä aikovansa säilyttää kantajan nimen kyseisissä luetteloissa samojen perustelujen nojalla ja kehotti kantajaa esittämään huomautuksensa, jotka kantaja esitti 19.1.2023 päivätyllä kirjeellä.

66      Kantaja pystyi siis esittämään huomautuksensa uusista todisteista, jotka neuvosto oli toimittanut hänelle 22.12.2022 päivätyllä kirjeellä, johon oli liitetty toinen WK-aineisto.

67      Tämän perusteella neuvosto oli toimittanut kantajalle uudet todisteet ennen luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2023 maaliskuussa annettujen säädösten hyväksymistä, ja kantaja oli pystynyt esittämään näkökantansa niistä, ennen kuin kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet päätettiin pysyttää kantajan osalta.

68      Lisäksi on tuotava esille, että vaikka neuvosto hylkäsi toisen uudelleentarkastelua koskevan pyynnön ja päätti pysyttää kyseiset kantajaan kohdistuvat toimenpiteet, tämä ei osoita neuvoston laiminlyöneen uudelleentarkastelua koskevan velvollisuutensa. Yhtäältä olosuhteissa ei ollut näet tapahtunut minkäänlaista muutosta alkuperäisten säädösten antamiseen nähden eikä toisaalta mikään estänyt kantajaa esittämästä uusia todisteita toisen uudelleentarkastelua koskevan pyynnön yhteydessä tukeakseen argumenttia, joka koski olosuhteissa väitetysti tapahtuneita muutoksia sen jälkeen, kun kantajan nimi oli merkitty kyseisiin luetteloihin. Lisäksi neuvosto täsmensi 14.3.2023 päivätyssä kirjeessä perusteet, jotka oikeuttivat kantajan nimen säilyttämisen kyseisissä luetteloissa ja joita olivat kantajan toiminta johtavana liike-elämän edustajana ja hänen yhteytensä presidentti Putiniin.

69      Väitteestä, jonka mukaan muutamiin kantajan argumentteihin ei ole vastattu sisällöllisesti, on huomautettava, että vaikka puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen edellyttää, että unionin toimielimet antavat toimen kohteena olevalle henkilölle mahdollisuuden esittää tehokkaasti kantansa, se ei voi tarkoittaa sitä, että toimielinten on yhdyttävä kyseiseen kantaan (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2017, Arbuzov v. neuvosto, T‑221/15, ei julkaistu, EU:T:2017:478, 84 kohta ja tuomio 27.9.2018, Ezz ym. v. neuvosto, T‑288/15, EU:T:2018:619, 330 kohta).

70      Pelkästään se, että neuvosto ei ole todennut rajoittavien toimenpiteiden jatkamisen olevan perusteetonta eikä edes pitänyt tarpeellisena suorittaa tarkastuksia kantajan huomautusten perusteella, ei voi merkitä sitä, ettei neuvosto ole ottanut kyseisiä huomautuksia huomioon (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2018, Ezz ym. v. neuvosto, T‑288/15, EU:T:2018:619, 330 ja 331 kohta).

71      Kantajan väitteestä, jonka mukaan uudet todisteet eivät pidä nykyisellään paikkaansa, on katsottava, että siltä osin kuin kantaja viittaa arviointivirheeseen, kyseistä väitettä ei voida esittää tehokkaasti nyt tarkasteltavan kanneperusteen osan tueksi.

72      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että neuvosto on täyttänyt velvollisuutensa kunnioittaa kantajan oikeutta tulla kuulluksi sen menettelyn aikana, jonka päätteeksi se hyväksyi luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa ja vuoden 2023 maaliskuussa annetut säädökset. Esillä oleva kanneperusteen osa ja siten koko ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä

73      Kantaja väittää olennaisin osin, ettei neuvosto esitä konkreettisia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä seikkoja, jotka muodostaisivat riittävän vankan tosiseikaston, joka tukisi kantajan nimen merkitsemistä kyseisiin luetteloihin ja säilyttämistä niissä d ja g alakohdan perusteita soveltaen.

74      Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.

–       Alustavat toteamukset

75      Aluksi on huomautettava, että toisen kanneperusteen on katsottava koskevan arviointivirhettä eikä ilmeistä arviointivirhettä. Vaikka on näet totta, että neuvosto voi käyttää jonkin verran harkintavaltaa määrittäessään tapauskohtaisesti, täyttyvätkö rajoittavien toimenpiteiden perustana olevat oikeudelliset perusteet, unionin tuomioistuinten on huolehdittava kaikkien unionin säädösten lähtökohtaisesti kattavasta laillisuusvalvonnasta (ks. tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

76      Perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää erityisesti, että unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että päätös, jolla rajoittavat toimenpiteet hyväksytään tai pysytetään ja joka koskee kyseistä henkilöä tai yhteisöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden seikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 119 kohta ja tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T‑307/12 ja T‑408/13, EU:T:2014:926, 128 kohta).

77      Tällainen arviointi on tehtävä siten, ettei näyttöä ja tietoja tutkita irrallisesti vaan siinä asiayhteydessä, johon ne kuuluvat. Neuvosto nimittäin täyttää sille kuuluvan todistustaakan, jos se esittää unionin tuomioistuimille riittävän konkreettisten, täsmällisten ja yhtäpitävien todisteiden kokonaisuuden, jonka perusteella voidaan osoittaa varojen jäädyttämistoimenpiteiden kohteena olevan henkilön tai yhteisön ja vastustettavan hallinnon tai yleensäkin vastustettavan tilanteen välinen riittävä yhteys (ks. tuomio 20.7.2017, Badica ja Kardiam v. neuvosto, T‑619/15, EU:T:2017:532, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 63 ja 66 kohta).

78      Juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä tai yhteisöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja, eikä viimeksi mainitun asiana ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja. Tällöin ei ole tarpeen, että neuvosto esittää unionin tuomioistuimissa kaikki tiedot ja todisteet, jotka liittyvät kumoamisvaatimuksen kohteena olevassa toimessa esitettyihin perusteisiin. Esitettyjen tietojen tai todisteiden on kuitenkin tuettava asianomaista henkilöä tai yhteisöä vastaan esitettyjä perusteita (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 121 ja 122 kohta ja tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, EU:C:2013:775, 67 kohta; ks. myös tuomio 1.6.2022, Prigozhin v. neuvosto, T‑723/20, ei julkaistu, EU:T:2022:317, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79      Tässä tilanteessa unionin tuomioistuinten on tutkittava väitettyjen tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys kyseisten tietojen tai todisteiden kannalta ja arvioitava viimeksi mainittujen todistusarvoa käsiteltävän asian olosuhteiden mukaan ja muun muassa asianomaisen henkilön tai yhteisön niistä mahdollisesti esittämien huomautusten valossa (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 124 kohta).

80      Erityisesti asianomaisen henkilön nimen säilyttämisestä kyseisissä luetteloissa annettujen säädösten laillisuusvalvonnasta on muistettava, että rajoittavat toimenpiteet ovat ennalta ehkäiseviä ja jo määritelmällisesti luonteeltaan väliaikaisia toimenpiteitä, joiden pätevyys riippuu aina niiden antamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitsemisesta edelleen sekä niiden pysyttämisen tarpeellisuudesta niihin liittyvän tavoitteen toteuttamiseksi. Neuvoston on näin ollen rajoittavien toimenpiteiden säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä tilanteen ajantasaistettu arviointi ja selvitettävä toimenpiteiden vaikutukset voidakseen määritellä, onko toimenpiteillä onnistuttu saavuttamaan tavoitteet, joihin asianomaisten henkilöiden ja yhteisöjen nimien alkuperäisellä merkitsemisellä riidanalaiseen luetteloon on pyritty, vai voidaanko kyseisistä henkilöistä ja yhteisöistä edelleen tehdä samat päätelmät (ks. tuomio 27.4.2022, Ilunga Luyoyo v. neuvosto, T‑108/21, EU:T:2022:253, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 67 kohta).

81      Tästä seuraa, että oikeuttaakseen henkilön nimen säilyttämisen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa neuvostoa ei ole kielletty tukeutumasta samaan näyttöön, jolla kantajan nimen alkuperäinen luetteloihin sisällyttäminen tai sisällyttäminen uudelleen kyseisiin luetteloihin tai hänen nimensä aiempi säilyttäminen kyseisissä luetteloissa on oikeutettu, kunhan yhtäältä luetteloihin sisällyttämisen perusteet ovat säilyneet muuttumattomina ja toisaalta asiayhteys ei ole muuttunut siinä määrin, että näyttö olisi vanhentunut (ks. vastaavasti tuomio 23.9.2020, Kaddour v. neuvosto, T‑510/18, EU:T:2020:436, 99 kohta). Tältä osin tilanteen muuttumisessa on otettava huomioon yhtäältä tilanne maassa, jonka osalta rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä on otettu käyttöön, sekä asianomaisen henkilön tapauskohtainen tilanne (tuomio 26.10.2022, Ovsyannikov v. neuvosto, T‑714/20, ei julkaistu, EU:T:2022:674, 78 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 23.9.2020, Kaddour v. neuvosto, T‑510/18, EU:T:2020:436, 101 kohta) ja toisaalta kaikki merkitykselliset olosuhteet sekä erityisesti se, onko rajoittavien toimenpiteiden tavoitteet saavutettu (tuomio 27.4.2022, Ilunga Luyoyo v. neuvosto, T‑108/21, EU:T:2022:253, 56 kohta; ks. vastaavasti ja analogisesti myös tuomio 12.2.2020, Amisi Kumba v. neuvosto, T‑163/18, EU:T:2020:57, 82–84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82      Näiden periaatteiden pohjalta on tutkittava, onko neuvosto tehnyt arviointivirheen päättäessään merkitä kantajan nimen kyseisiin luetteloihin ja sitten säilyttää sen niissä, ja aluksi on tarkasteltava g alakohdan perusteen soveltamista kantajaan.

–       G alakohdan perusteen soveltaminen kantajaan

83      Kantaja kiistää yleisesti sen, että hänen asemansa Evrazin suurena osakkeenomistajana voisi merkitä joko merkittäviä verotuloja Venäjän federaatiolle Krimin liittämisen ja Ukrainan vakauden horjuttamisen suhteen tai läheisiä yhteyksiä Venäjän hallitukseen.

84      Kantaja täsmentää ensinnäkin, ettei Evraz muodosta merkittävää tulonlähdettä Venäjän federaatiolle, koska sen maksamat verot osoitetaan alueelliseen talousarvioon, joka on federaation talousarviosta erillinen.

85      Toiseksi kantaja luettelee kielteiset vaikutukset, joita Venäjän hallituksen toimista Ukrainassa on aiheutunut Evrazille.

86      Kolmanneksi kantaja huomauttaa omistavansa vain 28,64 prosenttia Evrazin emoyhtiön pääomasta, mikä ei anna hänelle enemmistöosakkaan asemaa eikä mahdollisuutta määrätä ratkaisevalla tavalla emoyhtiön toimista.

87      Neljänneksi kantaja väittää, ettei Evrazin toiminta rajoitu Venäjälle, vaan sillä on toimintaa myös Yhdysvalloissa, Kanadassa, Tšekissä ja Kazakstanissa.

88      Viidenneksi kantaja huomauttaa, että hänen Venäjälle maksamiensa henkilökohtaisten verojen määrä on vähäinen eikä häntä voida siten pitää Venäjän federaation kannalta merkittävänä veronmaksajana. Tässä yhteydessä kantaja kiistää toimialaa koskevan perusteen soveltamisen siksi, että se on hänen mukaansa syrjivä merkittävää tulonlähdettä määritettäessä. Kantaja lisää, että vaikka Evraz on valtiollisen rautatieyhtiön teräksentoimittaja, ei tämä seikka osoita ratkaisevalla tavalla sen muodostavan merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

89      Kuudenneksi ja viimeiseksi kantaja kiistää olevansa ”merkittävä liikemies” Venäjällä, ja hän muistuttaa, että hänen pääomansa on sijoitettu suureksi osaksi Venäjän ulkopuolelle eli erityisesti Israeliin, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ja että lisäksi hänet tunnetaan filantrooppina, jonka hyväntekeväisyystoiminta ulottuu kaikkiin maihin, jossa hän toimii.

90      Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.

91      Käsiteltävässä asiassa kantajan osalta esitetty peruste, joka pohjautuu g alakohdan perusteeseen, liittyy siihen, että kantaja on yhtenä Venäjän suurimpiin veronmaksajiin kuuluvan Evrazin suurista osakkeenomistajista johtava liike-elämän edustaja, joka toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle.

92      Johtavan liike-elämän edustajan käsite yhdistetään g alakohdan perusteessa toimintaan ”sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän – – hallitukselle”, eikä tämän yhteydessä edellytetä suoraa tai välillistä yhteyttä kyseiseen hallitukseen. Kyseisen perusteen tavoitteena on näet painostaa mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, jotta nämä lopettaisivat Ukrainassa epävakautta aiheuttavat toimensa ja politiikkansa sekä hyökkäyksensä Ukrainaan.

93      Tältä osin toimenpiteiden kohdistamisella johtaviin liike-elämän edustajiin, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle, on looginen liittymä kyseisten rajoittavien toimenpiteiden tavoitteeseen lisätä Venäjän federaatioon kohdistuvaa painetta sekä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien Venäjän toimien kustannuksia (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Rosneft ym. v. neuvosto, T‑715/14, ei julkaistu, EU:T:2018:544, 157 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94      Päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, johdanto-osan perustelukappaleista tai säädösosasta taikka asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, johdanto-osan perustelukappaleista tai säädösosasta ei voida kuitenkaan päätellä, että neuvoston olisi osoitettava, että henkilöllä, jonka nimi merkitään kyseisiin luetteloihin, on läheiset yhteydet tai riippuvuussuhde Venäjän hallitukseen tai sen toimiin, jotka heikentävät Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä.

95      Tällainen tulkinta olisi vastoin g alakohdan perusteen sanamuotoa sekä asianomaista tavoitetta.

96      Kun huomioon otetaan g alakohdan perusteen sanamuoto, on näet katsottava yhtäältä, että siinä tarkoitettujen henkilöiden on katsottava olevan johtavia sillä perusteella, että he ovat merkittävässä asemassa sillä talouden alalla, jolla he toimivat, ja koska kyseinen ala on tärkeä Venäjän talouden kannalta (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Rosneft ym. v. neuvosto, T‑715/14, ei julkaistu, EU:T:2018:544, 157 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Siten johtavien liike-elämän edustajien käsitteen on ymmärrettävä tarkoittavan näiden henkilöiden merkittävyyttä tapauksen mukaan joko suhteessa heidän ammatilliseen asemaansa tai suhteessa heidän taloudellisen toimintansa merkittävyyteen, pääomaomistustensa laajuuteen tai heidän tehtäviinsä yhdessä tai useammassa yrityksessä, jossa he harjoittavat kyseistä toimintaa.

97      Toisaalta kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä ei pyritä rankaisemaan tiettyjä henkilöitä tai yhteisöjä siksi, että näillä on yhteyksiä Ukrainan tilanteeseen tai Venäjän hallitukseen, vaan kuten edellä tämän tuomion 93 kohdassa muistutetaan, niillä pyritään painostamaan mahdollisimman tehokkaasti Venäjän viranomaisia, jotta nämä lopettaisivat Ukrainassa epävakautta aiheuttavat toimensa ja politiikkansa, ja lisäämään Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien Venäjän toimien kustannuksia sekä edistämään konfliktin päättymistä (ks. vastaavasti tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 163 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

98      Loppujen lopuksi g alakohdan perustetta on tulkittava siten, että yhtäältä sitä sovelletaan johtaviin liike-elämän edustajiin edellä tämän tuomion 96 kohdassa kuvatussa merkityksessä ja että toisaalta niiden talouden alojen, joilla kyseiset henkilöt toimivat, on muodostettava merkittävä tulonlähde Venäjän hallitukselle.

99      Tämä g alakohdan perusteen tulkinta on siis otettava huomioon riidanalaisessa päätöksessä esitettyjen perusteiden perusteltavuutta arvioitaessa.

100    Nyt käsiteltävässä asiassa kantajan nimen merkitsemiselle kyseisiin luetteloihin ja niissä säilyttämiselle esitetyt perusteet ovat säilyneet muuttumattomina, joten alkuperäisiä säädöksiä ei ole tarpeen eritellä luetteloissa säilyttämisestä annetuista säädöksistä, sillä perusteluissa sekä ensimmäiseen ja toiseen WK-aineistoon sisältyvissä todisteissa esitettyjen tietojen tarkistaminen kohdistuu olennaisin osin samaan tosiseikastoon.

101    Kantajan osalta g alakohdan perusteen soveltamisen suhteen esitetyt perusteet koskevat sitä seikkaa, että kantaja oli sekä alkuperäisten säädösten että luetteloissa säilyttämisestä annettujen säädösten hyväksymisen aikaan yksi Venäjän suurimpiin veronmaksajiin kuuluvan Evrazin suurimmista osakkeenomistajista ja toimi erityisesti sellaisella talouden alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

102    Asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantaja omistaa suoraan 28,64 prosenttia Evrazin emoyhtiön osakepääomasta ja että vain kolme muuta Evrazin emoyhtiön osakkeenomistajaa omistaa yli 5 prosentin suuruisen osuuden.

103    Vaikka kantaja kiistää olevansa Evrazin suuri osakkeenomistaja ja pystyvänsä määräämään ratkaisevalla tavalla kyseisen konsernin toimista tai käyttämään siinä määräysvaltaa, hän on kiistatta yksi Evrazin emoyhtiön suurimmista osakkeenomistajista, ja sitä paitsi kantajan asiakirja-aineistoon liittämän Evrazin esitteen mukaan hän on Evrazin suurin osakkeenomistaja.

104    Kantajalla on näet Evrazin emoyhtiössä prosentuaalisesti suurin äänimäärä neljästä suurimmasta osakkeenomistajasta, hänet itsensä mukaan lukien; näillä neljällä osakkeenomistajalla on yhteensä 63,35 prosenttia kyseisistä äänistä, ja loppu yhtiöpääoma kelluu vapaasti; kyseiset neljä osakkeenomistajaa pystyvät käyttämään määräysvaltaa yhtiön hallituksen jäsenten valinnassa, osinkojen jaossa, johdon nimittämisessä ja muissa kyseisen emoyhtiön strategisissa päätöksissä. Kuten neuvosto korostaa, tältä osin on tuotava esille, että kyseisen emoyhtiön hallituksessa on 11 jäsentä, joista kuusi on yhtiön toimivaan johtoon kuulumattomia, ja kantajalla on oikeus nimittää yksin jopa kolme hallituksen jäsentä. Joka tapauksessa on tuotava esille, että vaikka kantajan omistusosuus kyseisessä emoyhtiössä on pelkkänä sijoittajana vähemmistöosuus, joka ei anna kantajalle minkäänlaista määräysvaltaa yhtiöön, tämä seikka ei ole lainkaan merkityksetön, kun huomioon otetaan erityisesti se, että Evraz on yksi Venäjän suurimmista konserneista teräs- ja kaivosteollisuuden alalla. Näin ollen kantajaa voidaan pitää g alakohdan perusteessa tarkoitettuna johtavana liike-elämän edustajana, koska hän on ollut useita vuosia kyseisen emoyhtiön suuri osakkeenomistaja.

105    Erityisesti siihen kysymykseen, onko kantaja ”johtava” liike-elämän edustaja, on täsmennettävä, että johtavien liike-elämän edustajien ryhmään kuuluminen ei edellytä g alakohdan perusteen mukaisesti, kuten edellä tämän tuomion 96 ja 97 kohdassa tuodaan esille, että henkilöllä on läheiset yhteydet tai riippuvuussuhde Venäjän hallitukseen tai Venäjän federaation presidenttiin. Se ei edellytä myöskään, että päätöksen hyökkäyksen jatkamisesta Ukrainassa olisi voitava katsoa johtuvan jossain määrin kantajasta tai että kantajalla olisi oltava suora tai välillinen yhteys Krimin liittämiseen tai Ukrainan vakauden horjuttamiseen, joten kantajan argumentti, jonka mukaan hän ei ole hyötynyt Venäjän hallituksen toimista Ukrainassa, on hylättävä perusteettomana.

106    Tämän perusteella neuvosto on pitänyt kantajaa perustellusti johtavana liike-elämän edustajan etenkin hänen ammatillisen asemansa ja hänen taloudellisen toimintansa merkittävyyden vuoksi sekä siksi, että hän omistaa suuren osuuden Evrazin pääomasta ja on erityisesti kyseisen konsernin emoyhtiön suuri osakkeenomistaja (ks. edellä tämän tuomion 96 kohta).

107    Lisäksi kantaja kiistää olennaisin osin harjoittavansa toimintaa sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle g alakohdan perusteessa tarkoitetulla tavalla.

108    Tältä osin on tuotava neuvoston tavoin esille, että toisin kuin kantaja väittää, g alakohdan perusteessa käytetyllä ilmaisulla ”jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle” tarkoitetaan kyseisen alakohdan sanamuodon perusteella Venäjän federaation kannalta merkittäviltä talouden aloilta peräisin olevia tuloja eikä pelkästään johtavien liike-elämän edustajien maksamia veroja. Vaikka päätöksen 2022/329 johdanto-osan 11 perustelukappaleen sanamuodosta ilmenee, että nimeämisperusteita olisi muutettava siten, että niihin lisätään ”henkilöt ja yhteisöt, jotka muodostavat [Venäjän federaation hallitukselle] merkittävän tulonlähteen”, on kuitenkin niin, ettei asianomaista perustetta voida tulkita tämän vuoksi tavalla, joka on ristiriidassa sen hyvin selkeän sanamuodon kanssa. Lisäksi on tuotava esille, että kantajan esittämä tulkinta on vastoin kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tavoitetta heikentää Venäjän federaation kykyä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan.

109    Lisäksi vaikka pitää paikkansa, ettei päätöksessä 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, eikä asetuksessa N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, määritellä merkittävän tulonlähteen käsitettä, on kuitenkin niin, että lähteeseen viittaavan adjektiivin ”merkittävä” käyttäminen edellyttää, että lähde on merkittävä eikä siis vähäinen.

110    Sitä paitsi, vaikka Evrazin oma osuus Venäjän federaation talousarviosta voi olla hyödyksi määritettäessä Evrazin taloudellista merkitystä, jotta voidaan osoittaa Evrazin emoyhtiön suurimman osakkeenomistajan olevan johtava liike-elämän edustaja, tämä seikka ei kuitenkaan ole määräävä ratkaistaessa kysymys siitä, muodostaako talouden ala, jolla kantaja toimii, merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

111    Ratkaistaessa sitä kysymystä, muodostaako talouden ala, jolla kantaja toimii Evrazin välityksellä, merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle, nyt käsiteltävässä asiassa ei voida pätevällä tavalla väittää, ettei teräs- ja kaivosteollisuuden ala olisi tällainen.

112    Teräs- ja kaivosteollisuuden alan voidaan näet päätellä muodostavan merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle asiayhteyden perusteella sekä ensimmäiseen WK-aineistoon sisältyvästä asiakirjasta nro 2, jonka mukaan kyseinen ala oli vuonna 2016 kolmanneksi suurin talouden ala Venäjällä verotuloina mitattuna ja 50:stä Venäjän suurimmasta veronmaksajasta 10, joista yksi oli Evraz, toimi kyseisellä alalla. Kyseisestä asiakirjasta ilmenee niin ikään, että vaikka Venäjän talouteen kohdistuva kokonaisverorasitus väheni vuonna 2016, näiden veronmaksajien osalta se kasvoi 12,4 prosentista 12,9 prosenttiin.

113    Ensimmäisen WK-aineiston asiakirjasta nro 10 sekä Evrazin historiasta, jonka kantaja on liittänyt asiakirja-aineistoon, ilmenee lisäksi, että konsernin emoyhtiö on yksi maailman suurimmista vertikaalisesti integroituneista teräs- ja kaivosteollisuusyrityksistä ja että sillä on lukuisia tytäryhtiöitä.

114    Tämän vahvistaa myös Evrazin emoyhtiön vuosikertomus vuodelta 2021, jonka kantaja on liittänyt asiakirja-aineistoon ja jossa ilmoitetaan tulot toimialoittain. Vuosikertomuksesta ilmenee erityisesti, että terästeollisuuden alan toiminnan tulot olivat 12,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD), kun huomioon otetaan myös Pohjois-Amerikassa tällä alalla syntyneet tulot (2,3 miljardia (USD)). Tarkemmin sanottuna vaikka kyseinen emoyhtiö harjoittaa toimintaa useilla Venäjän talouden aloilla, pelkästään terästeollisuuden alan tulot, jotka kasvoivat Venäjällä 48,3 prosenttia vuosina 2020–2021, vastaavat 66,3:a prosenttia sen kokonaistuloista. Vuosikertomuksen mukaan emoyhtiö on ”johtava toimija Venäjän rakennusalan ja rautatietuotteiden markkinoilla”. Sen markkinaosuudet Venäjällä ovat nimittäin 28 prosenttia junanpyörien markkinoista ja 97 prosenttia junien markkinoista.

115    Lisäksi Evrazin esitteestä ilmenee, että Evraz oli vuonna 2018 neljänneksi suurin raakateräksen tuottaja Venäjällä ja määrinä mitattuna Venäjän sekä Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) suurin rakennusalalla ja rautatieteollisuudessa käytettävien tankojen valmistaja. Evrazin emoyhtiön vuosikertomuksesta vuodelta 2021 ilmenee niin ikään, että 94,8 prosenttia Evrazin 71 210 työntekijästä työskentelee Venäjällä ja Itsenäisten valtioiden yhteisön alueella.

116    Kaikista näistä seikoista voidaan siis päätellä, että kyseinen talouden ala eli teräs- ja kaivosteollisuus, jolla Evraz erityisesti toimii, muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

117    Sillä seikalla, että teräs- ja kaivosteollisuudesta peräisin olevat verotulot ohjataan pääosin paikallishallintojen talousarvioihin, ei ole merkitystä, vaikka tämän osoitettaisiin pitävän paikkansa. Kun huomioon otetaan kyseisten rajoittavien toimenpiteiden tavoite, joka mainitaan edellä tämän tuomion 93 kohdassa, Venäjän federaation hallituksen tulonlähteen käsitettä ei näet voida tulkita suppeasti niin, että se koskisi vain federaation talousarvioon ohjattavia verotuloja. Lisäksi ja joka tapauksessa on niin, että vaikka kyseinen tulonlähde ei ohjaudu federaation talousarvioon eikä Venäjän hallitus käytä sitä suoraan sotilaallisiin menoihin, sen avulla Venäjän hallitus voi käyttää kokonaisuutena enemmän varoja – erottelematta toisistaan federaation talousarviosta ja alueellisista talousarvioista peräisin olevia varoja – toimiin, joilla se pyrkii heikentämään Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä.

118    Kantajan väitteet, jotka perustuvat henkilökohtaisempaan asiayhteyteen liittyviin seikkoihin eli hänen humanitaariseen toimintaansa ja rooliinsa rauhanneuvotteluissa, on niin ikään hylättävä tehottomina. Tällaiset seikat eivät nimittäin ole merkityksellisiä arvioitaessa, täyttyvätkö g alakohdan perustetta, sellaisena kuin se määritellään edellä tämän tuomion 92–97 kohdassa, koskevat edellytykset käsiteltävässä asiassa.

119    Väite, jonka kantaja esittää toisessa kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä ja jonka mukaan hyväksyessään luetteloissa säilyttämisestä annetut säädökset neuvosto on tehnyt toiseen WK-aineistoon sisältyviin todisteisiin tukeutuessaan virheitä, jotka koskevat Evrazin tytäryhtiöiden ja Venäjän kansalliskaartin välisten sopimusten arviointia sekä sellaisen sotataloutta koskevan lakiesityksen olemassaoloa, joka velvoittaisi Evrazin kaltaiset yritykset toimittamaan materiaaleja ja palveluja armeijalle, ei voi menestyä. On näet todettava, että neuvosto viittaa vain toissijaisesti näihin seikkoihin eikä se ole käyttänyt näitä seikkoja luetteloissa säilyttämisestä annettujen säädösten tukena, koska ne eivät liity suoraan g alakohdan perusteeseen, joten kyseinen väite on hylättävä tehottomana.

120    On siis todettava, että neuvosto on esittänyt riittävän täsmällisten ja yhtäpitävien konkreettisten aihetodisteiden joukon, joka osoittaa, että talouden ala, jolla kantaja toimii, muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle.

121    Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että peruste, jonka nojalla kantajan nimi merkittiin kyseisiin luetteloihin, vastaa g alakohdan perustetta ja perustuu hänen asemaansa johtavana liike-elämän edustajana, joka toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle, ja tämän tueksi on esitetty riittävästi näyttöä, joten tältä osin neuvosto ei ole tehnyt arviointivirhettä päättäessään ensin merkitä kantajan nimen kyseisiin luetteloihin ja sitten säilyttää sen niissä.

122    Oikeuskäytännössä on katsottu rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta annetun päätöksen laillisuusvalvonnasta, että kun otetaan huomioon toimenpiteiden ennaltaehkäisevä luonne, jos unionin tuomioistuimet katsovat, että ainakin yksi esitetyistä perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen päätöksen tueksi, se, ettei näin olisi muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voisi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamista (ks. tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

123    Tämän perusteella toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana, eikä muiden väitteiden, jotka kantaja esittää d alakohdan perustetta koskevan neuvoston arvioinnin riitauttamiseksi, perusteltavuutta ole tarpeen tutkia.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

124    Kolmas kanneperuste jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen koskee syrjintäkiellon periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja toinen suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

–       Ensimmäinen osa, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

125    Kantaja väittää olennaisin osin, että kyseiset rajoittavat toimenpiteet ovat syrjiviä. Kantajan mukaan neuvosto ensinnäkin tulkitsee g alakohdan perustetta liian laajasti niin, että perusteen nojalla kaikkia liike-elämän edustajia voidaan rankaista alkuperästä riippumatta pelkästään sillä perusteella, että he harjoittavat tai ovat harjoittaneet merkittävää taloudellista toimintaa Venäjällä ja täyttäneet verovelvoitteensa. Toiseksi neuvosto soveltaa kyseistä perustetta syrjivällä tavalla siltä osin kuin peruste koskee liike-elämän edustajia, jotka ovat Venäjän kansalaisia, sekä venäläisiä yrityksiä, muttei ulkomaisia yrityksiä, vaikka myös viimeksi mainitut toimivat Venäjän alueella ja maksavat veroja ja muita maksuja Venäjän federaation talousarvioon. Kolmanneksi kantaja kokee, että häntä rangaistaan sellaisten seikkojen vuoksi, joihin hän ei voi vaikuttaa lainkaan ja joita ovat hänen maksettavakseen tulevien verojen määrä, verotulojen ohjaaminen alueiden ja federaation hallituksen välillä tai federaation hallitukselle ohjattujen talousarviovarojen käyttö. Kantajalla ei ole mitään keinoa vaikuttaa Venäjän veropolitiikkaan eikä Evrazin toiminnasta saatavien tulojen jakamiseen, joten yhdelläkään kantajaan kohdistuvalla rajoittavalla toimenpiteellä ei voida muuttaa kantajan velvollisuuksia venäläisenä veronmaksajana.

126    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.

127    On muistettava, että oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka on perustavanlaatuinen oikeusperiaate, kieltää sen, että toisiinsa rinnastettavissa olevia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai että erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida perustella objektiivisesti (ks. tuomio 31.5.2018, Kaddour v. neuvosto, T‑461/16, EU:T:2018:316, 152 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 13.9.2018, Vnesheconombank v. neuvosto, T‑737/14, ei julkaistu, EU:T:2018:543, 161 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128    Käsiteltävässä asiassa on tuotava ensinnäkin esille, ettei kantaja täsmennä, miten tai kenen kannalta neuvoston väitetysti liian laaja g alakohdan perusteen tulkinta olisi syrjivää, kun hän väittää neuvoston tulkinneen kyseistä perustetta liian laajasti niin, että sen perusteella voidaan rankaista alkuperästä riippumatta kaikkia liike-elämän edustajia pelkästään sillä perusteella, että he harjoittavat tai ovat harjoittaneet merkittävää taloudellista toimintaa Venäjällä ja täyttävät verovelvoitteensa. Toisin kuin kantaja väittää, kyseinen peruste ei koske kaikkia liike-elämän edustajia, jotka harjoittavat Venäjällä merkittävää taloudellista toimintaa ja maksavat tai ovat maksaneet Venäjällä tämän perusteella veroja, vaan se koskee vain niitä liike-elämän edustajia, jotka toimivat sellaisella talouden alalla, joka muodostaa merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle. Joka tapauksessa perustelut, joita neuvosto käytti riidanalaiset säädökset antaessaan, perustuvat siihen toteamukseen, että kantaja on Venäjän federaation suurimpiin veronmaksajiin kuuluvan Evrazin suuri osakkeenomistaja. Toisin kuin kantaja väittää, kyseiset rajoittavat toimenpiteet on siis kohdistettu kantajaan sellaisen tapauskohtaisen arvioinnin tuloksena, joka on perustunut kantajaa koskeviin konkreettisiin todisteisiin.

129    Lisäksi g alakohdan perusteen yhteydessä merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle muodostaa talouden ala eikä liike-elämän edustaja tai yhtiö, jonka osakas liike-elämän edustaja on (ks. edellä tämän tuomion 98 kohta). Perusteessa ei siis ole kyse itsessään niistä veroista, joita kantaja tai Evrazin emoyhtiö ja sen tytäryhtiöt maksavat. Kyseisessä perusteessa viitataan kaikkiin tuloihin, joita saadaan siltä talouden alalta, jolla asianomainen liike-elämän edustaja toimii, ja siten niihin kuuluvat erityisesti – mutteivät yksinomaan – kyseiseltä alalta saatavat verotulot.

130    Toiseksi kantajan väitteestä, jonka mukaan neuvosto on soveltanut g alakohdan perustetta syrjivällä tavalla, koska kyseinen peruste koskee liike-elämän edustajia, jotka ovat Venäjän kansalaisia, sekä venäläisiä yrityksiä, muttei ulkomaisia yrityksiä, on riittävää todeta neuvoston tavoin, ettei tässä perusteessa ole kyse nimettyjen henkilöiden kansalaisuudesta, vaan se koskee kaikkia luonnollisia henkilöitä, jotka ovat kyseisessä perusteessa tarkoitettuja johtavia liike-elämän edustajia. Siten henkilöillä, joihin kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä kohdistetaan, voi olla mikä tahansa kansalaisuus, jos he täyttävät asianomaisen kriteerin.

131    Tässä tilanteessa on niin, että vaikka neuvosto ei olisi hyväksynyt varojen jäädyttämistä koskevia toimenpiteitä tiettyjen g alakohdan perustetta vastaavien henkilöiden kohdalla ja se olisi tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseisiin henkilöihin liittyvät merkitykselliset todisteet, kantaja ei voi vedota tähän seikkaan pätevällä tavalla, koska yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 3.5.2016, Post Bank Iran v. neuvosto, T‑68/14, ei julkaistu, EU:T:2016:263, 135 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Joka tapauksessa on tuotava esille, että toisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, ettei neuvosto ole tehnyt arviointivirhettä, kun se on harkintavaltaansa käyttäen arvioinut nimeämisperusteiden täyttymistä ja päättänyt merkitä kantajan nimen kyseisiin luetteloihin ja säilyttää sen niissä.

132    Kolmanneksi on tuotavat esille, ettei kantaja selvitä syitä, joiden vuoksi se, ettei kantajalla ole väitetysti vaikutusvaltaa siihen, mihin Venäjän verotulot ohjataan ja miten Evrazin toiminnasta saatavat tulot jaetaan, voi loukata yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joten kyseinen väite on hylättävä, koska sen tueksi ei ole esitetty näyttöä.

133    Esillä oleva kanneperusteen osa on siten hylättävä.

–       Toinen osa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

134    Kantaja väittää, että hänen osaltaan toteutetut kyseiset rajoittavat toimenpiteet ovat tarkoitukseensa soveltumattomia ja suhteettomia, koska niillä ei luoda minkäänlaista painetta Venäjän viranomaisiin eikä niillä voi olla myöskään tehokasta vaikutusta, koska kantaja ei ole mukana missään toimissa, jotka liittyvät Krimin liittämiseen tai Ukrainan vakauden horjuttamiseen.

135    Kantaja katsoo tältä osin yhtäältä, että kyseiset hänen osaltaan toteutetut toimenpiteet eivät ole tarpeen päämääränä olevien tavoitteiden saavuttamiseksi, koska kantaja ei ole ollut mukana eikä häntä ole kuultu yhdessäkään päätöksessä, joka koskee Krimin liittämistä tai Ukrainan vakauden horjuttamista. Lisäksi kantaja väittää, että kyseiset toimenpiteet jäävät etäälle väitetystä tavoitteestaan vaikuttaa Venäjän federaation Ukrainan-politiikkaan, kun huomioon otetaan kantajan tuoma vähäinen osuus federaation talousarvioon, ja että kyseisillä toimenpiteillä voi olla kielteisiä vaikutuksia kantajan toimintaan Venäjän ulkopuolella. Lisäksi kantaja väittää, että kyseiset toimenpiteet on toteutettu siksi, että hän on Evrazin emoyhtiön osakkeenomistaja, mutta Evrazin emoyhtiöön ei kohdisteta mitään samankaltaista toimenpidettä. Kantaja väittää vielä, että kyseiset toimenpiteet ovat suhteettomia, koska ne estävät kantajaa toimimasta tehokkaasti viestinvälittäjänä rauhanneuvotteluiden yhteydessä.

136    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.

137    Suhteellisuusperiaate, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin ja joka vahvistetaan SEU 5 artiklan 4 kohdassa, edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 122 kohta ja tuomio 1.6.2022, Prigozhin v. neuvosto, T‑723/20, ei julkaistu, EU:T:2022:317, 133 kohta).

138    Silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on siis valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. vastaavasti tuomio 30.11.2016, Rotenberg v. neuvosto, T‑720/14, EU:T:2016:689, 178 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

139    Suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevan tuomioistuinvalvonnan osalta unionin lainsäätäjällä on katsottava olevan laaja harkintavalta aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Näillä aloilla toteutettu toimenpide voidaan näin ollen katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos tällainen toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoitteleman päämäärän saavuttamiseen (ks. vastaavasti tuomio 30.11.2016, Rotenberg v. neuvosto, T‑720/14, EU:T:2016:689, 179 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

140    Käsiteltävässä asiassa on tuotava esille, että kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä tavoiteltujen päämäärien, joita ovat Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, suvereniteetin ja itsenäisyyden suojeleminen sekä konfliktin rauhanomaisen ratkaisun edistäminen Ukrainassa ja jotka ovat osa rauhan säilyttämistä, konfliktien estämistä ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamista koskevaa laajempaa tavoitetta SEU 21 artiklan 2 kohdan c alakohdassa unionin ulkoiselle toiminnalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti, tärkeys huomioon ottaen niiden soveltamisesta kantajaan aiheutuvat kielteiset vaikutukset eivät ole ilmeisen suhteettomia (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 150 kohta).

141    On tuotava esille niin ikään, että neuvosto selvittää päätöksen 2022/329 johdanto-osan 2–10 perustelukappaleessa, kuinka Ukrainan tilanne heikentyi heikentymistään, kunnes 24.2.2022 Venäjän federaatio lopulta hyökkäsi Ukrainaan loukaten räikeästi Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä. Neuvosto katsoi siis Ukrainan tilanteen pahentumisen ja Venäjän federaation aloittaman hyökkäyssodan vuoksi, että kyseisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen piiriä oli laajennettava päämääränä olevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä toimintatavasta, joka perustuu oikeuksiin puuttumiseen asteittain sen mukaisesti, kuinka toimenpiteet ovat tehonneet, seuraa, että toimenpiteiden on myös osoitettu olevan oikeasuhteisia (ks. analogisesti tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 126 kohta ja tuomio 25.1.2017, Almaz-Antey Air and Space Defence v. neuvosto, T‑255/15, ei julkaistu, EU:T:2017:25, 104 kohta).

142    Kun huomioon otetaan Ukrainan tilanteen kehittyminen, neuvoston oli perusteltua odottaa kyseisten toimien lakkaavan tai käyvän toteuttajilleen kalliiksi, kun kohteeksi otettaisiin myös liike-elämän edustajat, jotka toimivat sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle, minkä ajateltiin edesauttavan Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, suvereniteetin ja itsenäisyyden räikeän loukkaamisen lopettamista (ks. analogisesti tuomio 13.9.2018, Rosneft ym. v. neuvosto, T‑715/14, ei julkaistu, EU:T:2018:544, 157 kohta).

143    Käsiteltävässä asiassa toisen kanneperusteen yhteydessä on osoitettu, että kantajan osalta toteutetut rajoittavat toimenpiteet olivat perusteltuja siitä syystä, että tilanteensa perusteella kantajan voitiin katsoa täyttävän g alakohdan perusteen soveltamisedellytykset. Kantajan nimeämisessä Evrazin emoyhtiön suuren osakkeenomistajan asemassa on näet otettu huomioon se talouden ala, jolla kyseinen yhtiö toimii, kokonaan erillisenä siitä kysymyksestä, kohdistetaanko myös emoyhtiöön tapauskohtaisia seuraamuksia oikeushenkilönä ja miten suuresti emoyhtiö hyödytti Venäjän hallitusta verotuloillaan.

144    Sitä paitsi sillä, ettei kantaja ole osallistunut yhteenkään Krimin liittämistä tai Ukrainan vakauden horjuttamista koskevaan päätökseen, ei ole merkitystä, koska rajoittavia toimenpiteitä ei kohdistettu häneen tästä syystä vaan nimenomaan siksi, että hän on johtava liike-elämän edustaja, joka toimii sellaisilla talouden aloilla, jotka muodostavat merkittävän tulonlähteen Venäjän hallitukselle, joka on vastuussa Krimin liittämisestä ja Ukrainan vakauden horjuttamisesta. Tältä osin on muistettava, että rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta annetun unionin toimen tavoitteiden tärkeys on omiaan oikeuttamaan tietyille toimijoille aiheutuvat jopa merkittävän kielteiset seuraukset, ne toimijat mukaan lukien, jotka eivät ole millään tavalla vastuussa siitä tilanteesta, jonka vuoksi kyseessä olevat toimenpiteet toteutettiin (ks. analogisesti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 361 kohta ja tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 150 kohta).

145    Kantajan osalta hyväksyttyjen rajoittavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta on huomautettava, että kun otetaan huomioon ne kansainvälisen yhteisön kannalta niin perustavalla tavalla yleisen edun mukaiset tavoitteet, jotka mainitaan tämän tuomion 140 kohdassa, kyseisiä toimenpiteitä ei voida sellaisenaan pitää tarkoitukseen soveltumattomina (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 2.12.2020, Kalai v. neuvosto, T‑178/19, ei julkaistu, EU:T:2020:580, 171 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

146    Kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tarpeellisuudesta on todettava, ettei tavoitteita eli Ukrainan tilanteesta vastuussa olevien venäläisten päättäjien painostamista voida saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, kun otetaan erityisesti huomioon mahdollisuus kiertää asetettuja rajoituksia (ks. vastaavasti tuomio 30.11.2016, Rotenberg v. neuvosto, T‑720/14, EU:T:2016:689, 182 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantaja ei ole myöskään osoittanut, että neuvosto olisi voinut harkita vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, jotka olisivat olleet yhtä tarkoituksenmukaisia kuin ne, jotka se hyväksyi.

147    Kantajan väitteestä, joka koskee hänen rauhanneuvotteluihin osallistumiselleen aiheutuvia vaikutuksia, on muistettava, että päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa sekä asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 1 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa säädetään mahdollisuudesta yhtäältä antaa lupa jäädytettyjen varojen käyttöön perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi ja toisaalta sallia tiettyjen jäädytettyjen varojen, pankkitalletusten tai muiden taloudellisten resurssien vapauttaminen. Edellä mainitun päätöksen 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myös sallia toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden pääsyn alueelleen erityisesti pakottavista humanitaarisista syistä tai osallistumiseksi hallitustenvälisiin kokouksiin ja unionin järjestämiin tai isännöimiin kokouksiin taikka Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) puheenjohtajavaltiona toimivan jäsenvaltion isännöimiin kokouksiin, joissa käydään rajoittavien toimenpiteiden poliittisia tavoitteita, mukaan lukien Ukrainan alueellisen koskemattomuuden, suvereniteetin ja itsenäisyyden tukeminen, välittömästi edistävää poliittista vuoropuhelua.

148    Sitä paitsi, kuten neuvosto perustellusti korostaa, rauhanneuvotteluihin osallistuminen ja humanitaarisen avun antaminen yleisemmin eivät vaikuta neuvoston arvioon siitä, onko rajoittavien toimenpiteiden hyväksyminen tarpeen kantajan tai muiden venäläisten johtavien liike-elämän edustajien osalta presidentti Putiniin ja hänen hallitukseensa kohdistuvan paineen lisäämiseksi.

149    Edellä esitetyn perusteella on todettava, etteivät kyseiset rajoittavat toimenpiteet ole syrjiviä eivätkä suhteettomia.

150    Nyt käsiteltävä osa sekä koko kolmas kanneperuste on siis hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee perusoikeuksien loukkaamista

151    Kantajan mukaan hänen nimensä merkitseminen kyseisiin luetteloihin ja säilyttäminen niissä rajoittaa perusteettomasti ja suhteettomasti hänen perusoikeuksiaan, joihin kuuluvat erityisesti omistusoikeus, oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen ja elinkeinovapaus sekä oikeus vapaaseen liikkumiseen jäsenvaltioiden alueella. Kantaja katsoo, että kyseisten rajoittavien toimenpiteiden hyväksyminen on loukannut myös hänen oikeuttaan syyttömyysolettamaan ja aiheuttanut hänelle aineetonta vahinkoa mainehaitan vuoksi.

152    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.

153    Aluksi on tuotava esille, että oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen, elinkeinovapaus, omistusoikeus ja oikeus vapaaseen liikkumiseen ja oleskeluun ovat unionin oikeuden yleisiä periaatteita, jotka vahvistetaan perusoikeuskirjan 7, 16, 17 ja 45 artiklassa.

154    Riidanalaisiin säädöksiin sisältyvillä rajoittavilla toimenpiteillä rajoitetaan niiden ennalta ehkäisevästä luonteesta riippumatta kantajan mahdollisuutta käyttää edellä tämän tuomion 153 kohdassa lueteltuja perusoikeuksia.

155    Perusoikeudet, joihin kantaja vetoaa, eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan niitä voidaan rajoittaa perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavin edellytyksin: ”perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen” ja ”suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia”.

156    Siten perusoikeuksien ja ‑vapauksien rajoittamisen on täytettävä neljä edellytystä, jotta se olisi unionin oikeuden mukaista. Ensinnäkin rajoituksesta on säädettävä ”lailla” siten, että unionin toimielimellä, joka toteuttaa toimenpiteitä, joilla voidaan rajoittaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön perusoikeuksia, on oltava tätä varten oikeudellinen perusta. Toiseksi rajoituksessa on kunnioitettava kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä. Kolmanneksi rajoituksen on palveltava yleistä etua koskevaa tavoitetta, jonka unioni on sellaiseksi tunnustanut. Neljänneksi rajoituksen on oltava oikeasuhteinen (ks. tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 145 ja 222 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

157    On todettava, että nämä neljä edellytystä täyttyvät nyt käsiteltävässä asiassa.

158    Ensinnäkin kyseisistä rajoituksista säädetään ”lailla”, koska ne sisältyvät säädöksiin, jotka ovat yleisesti sovellettavia, joilla on selkä oikeudellinen perusta unionin oikeudessa ja jotka ovat riittävällä tavalla ennustettavissa, mitä kantaja ei ole sitä paitsi kiistänyt.

159    Toiseksi siihen kysymykseen, kunnioitetaanko kyseisissä rajoituksissa kantajan esille ottamien perusoikeuksien keskeistä sisältöä, on todettava, että kyseiset rajoittavat toimenpiteet ovat ajallisesti rajallisia ja peruutettavissa. Niitä näet sovelletaan yhtäältä kuuden kuukauden ajan ja niitä tarkastellaan jatkuvasti uudelleen, kuten päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 6 artiklan kolmannessa kohdassa säädetään, ja toisaalta sovellettavista rajoittavista toimenpiteistä voidaan myöntää poikkeuksia sekä varojen jäädyttämisen että jäsenvaltioiden alueelle pääsyä koskevien rajoitusten osalta (ks. edellä tämän tuomion 147 kohta).

160    Kolmanneksi kyseiset rajoitukset palvelevat yleistä etua koskevaa tavoitetta, jonka unioni on sellaiseksi tunnustanut. Niillä pyritään näet erityisesti painostamaan suoraan ja välillisesti venäläisiä päättäjiä ja Venäjän hallitusta, jotka ovat vastuussa Ukrainaan hyökkäämisestä, jotta viimeksi mainittujen kyky jatkaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä uhkaavia toimiaan heikentyisi ja jotta nämä toimet saataisiin loppumaan vakauden säilyttämiseksi Euroopassa ja koko maailmassa. Kyseessä on tavoite, joka kuuluu yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteisiin, jotka luetellaan SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa ja joita ovat muun muassa rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen, kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen ja siviiliväestön suojelu (ks. vastaavasti tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, EU:T:2022:483, 226 kohta).

161    Neljänneksi kyseisten rajoitusten suhteellisuusperiaatteen mukaisuuden osalta on tuotava esille, että kun huomioon otetaan ne kansainvälisen yhteisön kannalta niin perustavalla tavalla yleisen edun mukaiset tavoitteet, jotka mainitaan edellä tämän tuomion 140 kohdassa, varojen jäädyttämistä ei voida sellaisenaan pitää tarkoitukseen soveltumattomana. Kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tarpeellisuudesta on todettava, ettei tavoitteita eli Ukrainan tilanteesta vastuussa olevien venäläisten päättäjien painostamista voitaisi saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, kun otetaan erityisesti huomioon mahdollisuus kiertää asetettuja rajoituksia (ks. vastaavasti tuomio 30.11.2016, Rotenberg v. neuvosto, T‑720/14, EU:T:2016:689, 182 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

162    Sitten on muistutettava, että päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan 3 ja 4 kohdassa sekä asetuksen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 artiklan 1 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa säädetään mahdollisuudesta yhtäältä antaa lupa jäädytettyjen varojen käyttöön perustarpeiden tyydyttämiseksi tai tiettyjen sitoumusten täyttämiseksi ja toisaalta sallia tiettyjen jäädytettyjen varojen, pankkitalletusten tai muiden taloudellisten resurssien vapauttaminen.

163    Mitä tulee erityisesti siihen väitteeseen, että päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklalla loukataan SEUT 21 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 45 artiklan 1 kohdassa vahvistettua kantajan oikeutta Portugalin kansalaisena ja siten unionin kansalaisena liikkua vapaasti unionin alueella, on tuotava esille, että kantaja ei kiistä sitä, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla perussopimusten mukaisesti hyväksyttävillä toimilla voidaan rajoittaa unionin kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkumiseen. Kantaja väittää näet ainoastaan, että hänen liikkumisvapauteensa kohdistuva rajoitus on suhteeton.

164    On kuitenkin todettava, ettei kantaja selitä, millä tavalla tällainen rajoitus olisi suhteeton tavoitteeseen nähden. Kantaja viittaa näet kirjelmissään vain yleisesti argumentointiin, jonka hän esittää suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevassa kanneperusteessaan, selvittämättä syitä, joiden vuoksi kyseisen kanneperusteen yhteydessä esitetty argumentointi olisi merkityksellistä näytettäessä toteen, että hänen oikeuteensa liikkua vapaasti unionin alueella puututaan suhteettomasti. Kantajan esittämät väitteet, jotka koskevat suhteetonta puuttumista unionin kansalaisten vapaaseen liikkumiseen, on siten hylättävä, koska niiden tueksi ei ole esitetty näyttöä.

165    Kantaja pohtii, olisiko neuvoston mahdollista hyväksyä vapaata liikkumista koskeva rajoitus SEUT 215 artiklan perusteella, mihin on todettava – jos kyseisen väitteen katsotaan muodostavan erillisen argumentin – ettei myöskään sen tueksi ole esitetty todisteita, joten se on hylättävä. Joka tapauksessa on syytä huomauttaa, että vapaata liikkumista koskevista rajoituksista säädetään ainoastaan päätöksen 2014/145, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 artiklassa eivätkä ne sisälly asetukseen N:o 269/2014, sellaisena kuin se on muutettuna. Kuten kyseisen päätöksen johdanto-osan viitteistä ilmenee, päätöstä ei ole annettu SEUT 215 artiklan vaan SEU 29 artiklan perusteella.

166    Lisäksi on tuotava niin ikään esille, ettei kantaja esitä mitään näyttöä siitä, miten hänen osaltaan määrätyt rajoittavat toimenpiteet loukkaavat hänen oikeuttaan yksityiselämän kunnioittamiseen.

167    Kantaja mainitsee kirjelmissään, että hänen oikeuttaan syyttömyysolettamaan on loukattu, esittämättä kuitenkaan väitteensä tueksi erityisiä perusteluja, joten on todettava, että koska kantajan osalta hyväksyttyjen rajoittavien toimenpiteiden vaikutuksena ei ole kantajan omaisuuden takavarikointi vaan yksinkertaisesti omaisuuden jäädyttäminen niin, että se säilyy, on katsottava, etteivät kyseiset toimenpiteet ole luonteeltaan lainkaan rankaisevia eikä niillä loukata oikeutta syyttömyysolettamaan, joka vahvistetaan perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa ja jonka mukaan jokaista rikkomisesta syytettyä henkilöä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Mainehaitan vuoksi väitetysti aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, joka mainitaan niin ikään tämän väitteen yhteydessä, on todettava, ettei tähän seikkaan voida vedota tehokkaasti sen osoittamiseksi, että kantajan oikeutta syyttömyysolettamaan on loukattu.

168    On todettava, että kyseiset rajoitukset, jotka johtuvat riidanalaisissa säädöksissä asetetuista kantajaan kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä, eivät ole suhteettomia eivätkä ne tee kyseisistä säädöksistä lainvastaisia.

169    Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste ja siten koko kumoamiskanne on hylättävä.

 Vahingonkorvausvaatimus

170    Kantaja vaatii korvausta maineelleen aiheutuneesta vahingosta, jonka suuruudeksi arvioidaan alustavasti miljoona euroa.

171    Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.

172    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun, jonka nojalla unioni korvaa toimielintensä tai muiden elintensä aiheuttaman vahingon, syntyminen edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä, joita ovat oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen, syntynyt vahinko sekä syy-yhteys toimen antajalla olevan velvollisuuden laiminlyönnin ja vahinkoa kärsineelle henkilölle aiheutuneen vahingon välillä (ks. tuomio 10.9.2019, HTTS v. neuvosto, C‑123/18 P, EU:C:2019:694, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

173    Sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymisen edellytykset, joita unionin tuomioistuimilla ei ole velvollisuutta tutkia määrätyssä järjestyksessä, ovat kumulatiivisia, joten yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää kanteen hylkäämiseen kokonaisuudessaan (tuomio 1.2.2023, Klymenko v. neuvosto, T‑470/21, ei julkaistu, EU:T:2023:26, 62 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 13.12.2018, Euroopan unioni v. Kendrion, C‑150/17 P, EU:C:2018:1014, 118 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

174    Kaiken edellä esitetyn perusteella argumentit, joita kantaja esittää osoittaakseen niiden riidanalaisten säädösten lainvastaisuuden, joilla hänen nimensä on merkitty kyseisiin luetteloihin, on hylättävä, joten neuvoston toiminnan lainvastaisuutta koskeva edellytys ei täyty käsiteltävässä asiassa. Koska yksi edellä tämän tuomion 172 kohdassa kerratuista edellytyksistä ei täyty, sopimussuhteen ulkopuolinen unionin vastuu jää syntymättä.

175    Vahingonkorvausvaatimus on näin ollen hylättävä perusteettomana, eikä vahingon syntymistä ja syy-yhteyden olemassaoloa vahingon ja kyseisen velvollisuuden laiminlyönnin välillä ole tarpeen tutkia. Kanne on siten hylättävä kokonaisuudessaan.

 Oikeudenkäyntikulut

176    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.

177    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Roman Arkadyevich Abramovich vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Spielmann Mastroianni Brkan

Julistettiin Luxemburgissa 20 päivänä joulukuuta 2023.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

Käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

Asianosaisten esittämät vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Kumoamisvaatimus

Ensimmäinen kanneperuste

– Ensimmäinen osa, joka koskee tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

– Toinen osa, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja sitä, että neuvosto on laiminlyönyt uudelleentarkastelua koskevan velvollisuutensa hyväksyessään luetteloissa säilyttämisestä vuoden 2022 syyskuussa ja vuoden 2023 maaliskuussa annetut säädökset

Toinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä

– Alustavat toteamukset

– G alakohdan perusteen soveltaminen kantajaan

Kolmas kanneperuste, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

– Ensimmäinen osa, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

– Toinen osa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

Neljäs kanneperuste, joka koskee perusoikeuksien loukkaamista

Vahingonkorvausvaatimus

Oikeudenkäyntikulut

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.