YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu viides jaosto)
18 päivänä joulukuuta 1997(1)
[234sKumoamiskanne Polkumyynti Aspartaami Puolustautumisoikeudet
Normaaliarvo Viitemaa Patentti Vahinko[s
Yhdistetyissä asioissa T-159/94 ja T-160/94,
Ajinomoto Co., Inc., Japanin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Tokio,
edustajinaan asianajaja Mario Siragusa, Rooma, ja asianajaja Till Müller-Ibold,
Frankfurt-am-Main, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch,
11 rue Goethe,
kantajana asiassa T-159/94 ja,
The NutraSweet Company, Illinois'n osavaltion mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Deerfield, Illinois (Amerikan yhdysvallat), edustajinaan aluksi asianajajat Otto
Grolig, Peter Bogaert ja Koen Vanhaerents ja sittemmin asianajajat Otto Grolig,
Jean-François Bellis ja Fabrizio Di Gianni, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Jacques Loesch, 11 rue Goethe,
kantajana asiassa T-160/94,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Erik Stein
ja oikeudellisen yksikön virkamies Guus Houttuin, avustajinaan asianajaja Hans-Jürgen Rabe, Hampuri, ja asianajaja Georg M. Berrisch, Bryssel, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin lakiasiainosaston pääjohtaja
Alessandro Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Eric L. White ja Nicholas Khan, avustajanaan aluksi Mark Cran, QC, Gray's Inn,
ja sitten barrister Fergus Randolph, prosessiosite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
väliintulijana,
joissa kantajat vaativat lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista
ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan aspartaamin tuonnissa 27 päivänä
toukokuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1391/91 (EYVL L 134,
s. 1) kumoamista,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. García-Valdecasas sekä tuomarit
V. Tiili, J. Azizi, R. M. Moura Ramos ja M. Jaeger,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.4.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat ja menettely
Tuote
- Sokerin korvike aspartaami on makeutusaine, jota käytetään etupäässä
elintarvikkeissa mutta myös esimerkiksi teen ja kahvin makeuttamiseen kahvi- ja
ruokapöydässä. Tämän kahden aminohapon yhdisteen keksi vuonna 1965 tutkija,
joka työskenteli amerikkalaisessa yhtiössä G. D. Searle & Co:ssa, josta on sittemmin
tullut The NutraSweet Company (jäljempänä NSC). Keksinnön jälkeen NSC sai
käyttöpatentin aspartaamiin Yhdysvalloissa ja useissa yhteisön jäsenvaltioissa.
Patentti oli voimassa Saksassa vuoteen 1986, Yhdistyneessä kuningaskunnassa
vuoteen 1987 ja muissa yhteisön jäsenvaltioissa vuoteen 1988.
Markkinoiden merkittävimmät toimijat ja markkinat
- Kantaja NSC oli 1.1.31.12.1989 Yhdysvaltojen ainoa aspartaamintuottaja. Se tuotti
myös yhteisössä myytäväksi tarkoitettua aspartaamia. NSC myi itse jonkin verran
aspartaamia yhteisössä toimiville itsenäisille asiakkaille ja Yhdysvalloissa yhteisöön
vietäväksi, mutta näitä myyntejä lukuun ottamatta aspartaamin jakelusta yhteisössä
huolehti NSC:n ja kantaja Ajinomoton (jäljempänä Ajico) yhteinen tytäryhtiö eli
sveitsiläinen yhtiö NutraSweet AG (jäljempänä NSAG), joka oli perustettu vuonna
1983 tyydyttämään aspartaamin kysyntää Euroopassa.
- Ajico oli Japanin ainoa aspartaamin tuottaja. Se myi aspartaamia
kotimarkkinoilleen tavaramerkillä Pal ja yhteisön markkinoille tavaramerkillä
NutraSweet.
- Ainoa aspartaamintuottaja yhteisössä oli Holland Sweetener Company Vof
(jäljempänä yhteisön tuottaja tai HSC). Se on Alankomaiden oikeuden mukaan
perustettu yhtiö ja alankomaalaisen kemian alan yhtiön DSM Chemicals BV:n
täysin omistaman tytäryhtiön DSM Aspartaam BV:n ja japanilaisen kemian alan
yhtiön Tosoh Corporationin täysin omistaman tytäryhtiön Toyo Soda Nederland
BV:n yhteinen tytäryhtiö.
Hallinnollinen menettely
- HSC teki joulukuussa 1989 ensimmäisen valituksen polkumyynnistä. Komissio
hylkäsi valituksen, koska se oli puutteellinen.
- Sen jälkeen kun HSC oli 2.2.1990 tehnyt uuden valituksen, komissio julkaisi tuolloin
sovelletun asetuksen eli polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan
talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä
heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2423/88 (EYVL L 209,
s. 1, jäljempänä perusasetus) nojalla 3.3.1990 ilmoituksen polkumyynnin vastaisen
menettelyn aloittamisesta Japanista ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan
aspartaamin tuonnin osalta (EYVL C 52, s. 12).
- Kantajat saivat jäljennöksen menettelyn aloittamista koskevasta ilmoituksesta ja
sellaisen version HSC:n valituksesta, joka ei ollut luottamuksellinen. Tässä versiossa,
joka ei ollut luottamuksellinen, oli numerotietoja amerikkalaisten ja japanilaisten
viejien kotimarkkinoiden hinnoista, vientihinnoista, polkumyyntimarginaalista ja
vahingosta.
- Kantajat lähettivät 17.4.1990 vastauksensa komission kyselylomakkeeseen korostaen
vastausten luottamuksellisuutta. Ne pyysivät, että niitä kuultaisiin perusasetuksen
7 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kantaja NSC pyysi myös saada perusasetuksen
7 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti tutustua kaikkiin komissiolle
toimitettuihin tietoihin ja erityisesti HSC:n ja kaikkien muiden osapuolten kirjallisiin
huomautuksiin. Lisäksi se pyysi, että sille annetaan perusasetuksen 7 artiklan
4 kohdan b alakohdan mukaisesti tietoja niistä tärkeimmistä tosiseikoista ja
havainnoista, joiden perusteella komission on tarkoitus tarpeen vaatiessa suositella
väliaikaisten tullien määräämistä.
- NSC ja NSAG esittivät 25.4.1990 komissiolle huomautuksia. Ajico lähetti
komissiolle kirjeen, jossa se ilmoitti yhtyvänsä NSAG:n esittämiin huomautuksiin.
Näiden huomautusten liitteenä oli konsulttitoimisto McKinsey & Company, Inc:n
(jäljempänä McKinsey) laatima, 24.4.1990 päivätty analyysi, joka sisälsi muun
muassa arvion HSC:n tuotantokustannusten rakenteesta. Huomautusten liitteenä
oli myös Landell Mills Commodities Studies -tutkimuslaitoksen huhtikuussa 1990
tekemä tutkimus, joka koski pääasiallisesti eri makeutusaineiden ominaisuuksia,
makeutusaineiden erityisesti aspartaamin ja muiden makeutusaineiden välistä
kilpailua ja makeutusaineteollisuuden kehitystä.
- Komission virkamiehet suorittivat 6.7.7.7.1990 tarkastuksen Ajicon toimitiloissa
Japanissa ja 9.7.10.7.1990 NSC:n toimitiloissa Yhdysvalloissa.
- Kantajat saivat tarkemmin mainitsemattomana päivämääränä mutta kuitenkin
ennen väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönottoa sellaisen version valituksen
tekijän komission kyselylomakkeeseen antamista vastauksista, joka ei ollut
luottamuksellinen.
- Vastauksena komission 30.8.1990 päivättyyn kirjeeseen NSC:n hallitus korosti
11.9.1990 päivätyssä kirjeessään asiakkaansa, Ajicon ja NSC:n ja Ajicon tytäryhtiö
NSAG:n nimissä, että kyselylomakkeeseen annetuista vastauksista, huomautuksista
ja liitteistä laaditussa luottamuksellisessa versiossa olevat tiedot ovat ehdottoman
luottamuksellisia, toisin kuin siinä versiossa olevat tiedot, joka ei ole
luottamuksellinen. Myyntihintaa koskevista tiedoista kirjeessä todettiin, että
ainoastaan ajan myötä tapahtunutta hintojen laskua ja alihinnoittelua koskevat
tiedot voitiin ilmaista, mikäli hinnat ilmaistaisiin prosentteina koko yhteisön
painotetuista keskimääräisistä hinnoista. Kirjeessä täsmennettiin myös, että tiedot,
jotka koskivat myynnin määrää yhteisössä, olivat luottamuksellisia (sekä
kokonaismäärän osalta että NSC:n, NSAG:n ja Ajicon myyntimäärien osalta).
- Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista ja Amerikan
yhdysvalloista peräisin olevan aspartaamin tuonnissa 26 päivänä marraskuuta 1990
annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 3421/90 (EYVL L 330, s. 6, jäljempänä
komission asetus) säädettiin väliaikainen polkumyyntitulli, joka oli 29,95 ecua
kilogrammalta tuotaessa Japanista peräisin olevaa aspartaamia ja 27,55 ecua
kilogrammalta tuotaessa Amerikan yhdysvalloista peräisin olevaa aspartaamia.
- Jotta NSC olisi pystynyt paremmin valmistautumaan hintaa koskevaan
sitoumukseen liittyviin neuvotteluihin, se pyysi 14.12.1990 päivätyllä kirjeellä
komissiota täsmentämään seuraavat seikat:
- mitä kapasiteetin käyttöastetta käytettiin laskettaessa niitä kustannuksia,
joiden perusteella hinta laskettiin;
- oliko viitehinnassa otettu huomioon yhteisön tuottajan tuotantokustannukset
siinä tapauksessa, että tämä lisäisi tuotantokapasiteettinsa käyttöä
esimerkiksi 1 000 tonnilla;
- oliko viitehinnassa huomioon otettu prosenttiosuus myyntikustannuksista,
yleiskustannuksista ja hallinnollisista kustannuksista pienempi suurten
asiakkaiden osalta, ja oliko todelliset yleiskustannukset kohdistettu
todelliseen liikevaihtoon;
- mikä oli komission käyttämä yhteisön tuottajan tuotantovälineiden
poistoaika;
- oliko maksetut korot otettu huomioon, ja jos oli, miten ne oli laskettu;
- mikä aika komission mukaan kului siihen, että yhteisön tuottaja saavuttaa
kannattavuusrajan;
- oliko yhteisön tuottajan saamat vientituet otettu huomioon, ja olivatko ne
yhteensopivia EY:n perustamissopimuksen kanssa;
- mikä prosenttiosuus viitehinnassa huomioon otetuista yleiskustannuksista oli
maksettu emoyhtiö DSM:lle;
- oliko komissio ottanut huomioon sen, että yhteisön tuottaja oli voinut hyötyä
NSAG:n yrityksistä kehittää markkinoita.
- Komissio vastasi 18.12.1990 kuhunkin kohtaan erikseen seuraavasti:
- viitehinnan laskennassa käytetty kapasiteetin käyttöaste oli täysi kapasitetti;
- ilmoitettua yhteisön tuottajan kapasiteetin lisäystä ei ollut otettu huomioon,
eikä komissio tiennyt, miten sen kapasiteetti muuttuu;
- komission käyttämissä myyntikustannuksissa, yleiskustannuksissa ja
hallinnollisissa kustannuksissa ei ollut otettu huomioon niiden asiakkaiden
suuruuseroja, joihin kustannukset liittyivät;
- tuottajan tehtaan poistoaika oli kymmenen vuotta;
- todella maksetut korot oli otettu huomioon viitehinnassa;
- kannattavuusrajan saavuttamiseen menevä aika riippui suoraan käytetyistä
hinnoista ja tuotantomääristä; hinnat olivat laskeneet, eikä HSC ollut
saavuttanut täyttä kapasiteettia;
- yhteisön tuottajan saamat vientituet oli otettu huomioon viitehintaa
määritettäessä;
- HSC oli osallistunut DSM:n yleiskustannusten maksamiseen; näiden
kustannusten keinotekoinen kasvattaminen ei ole HSC:n toisen
osakkeenomistajan edun mukaista;
- kysymystä olisi selvennettävä.
- Kantajat pyysivät 28.12.1990 päivätyllä kirjeellään komissiolta tietoja niistä
tärkeimmistä tosiseikoista ja havannoista, joihin komission asetus perustuu, sekä
tarpeen vaatiessa niistä keskeisistä tosiseikoista ja näkökohdista, joiden perusteella
komission on tarkoitus suositella lopullisten tullien määräämistä. Kantajat pyysivät
erityisesti tietoja normaaliarvon laskennasta, vientihinnasta, tarkistuksista ja
polkumyyntimarginaalista, yhteisön markkinoiden suuruuden arvioinnissa huomioon
otetun tuonnin arvosta sekä hintojen laskun, alihinnoittelun ja vahingon
määrittämisessä käytetyistä hinnoista. Kantajat pyysivät komissiolta myös tarkempaa
selvitystä niistä NSC:n 14.12.1990 päivätyssä kirjeessä olleista kohdista, joihin
komissio ei ollut antanut selvää vastausta mutta joita kantajien mielestä olisi pitänyt
selvittää laajemmin.
- Kantajat esittivät 6.12 ja 30.12.1990 päivätyillä kirjeillä huomautuksensa komission
asetuksesta.
- NSC toisti 30.12.1990 esittämissään huomautuksissa ja 14.1.1991 päivätyssä kirjeessä
pyyntönsä saada tutustua niihin tietoihin, joita valittaja on toimittanut komissiolle
erityisesti komission asetuksesta tekemissä kirjallisissa huomautuksissaan.
- Komissio vastasi 16.1.1991, että se asiakirja-aineisto, joka ei ole luottamuksellinen,
on menettelyn alusta saakka annettu kaikkien niiden osapuolten käyttöön, joita asia
koskee.
- NSC tutustui 18.1.1991 siihen asiakirja-aineistoon, joka ei ole luottamuksellinen, ja
se sai tutustua yhteisön tuottajan komission asetuksesta tekemien huomautusten
sellaiseen versioon, joka ei ole luottamuksellinen.
- NSC valitti 1.2.1991, että se oli saanut vasta 24.1.1991 alkaen tutustua 13.12.1989
päivättyyn yhteenvetoon, joka koski HSC:n tekemää pyyntöä suojatoimenpiteiden
toteuttamisesta ja joka ei ole luottamuksellinen, 9.4.1990 päivättyyn yhteenvetoon,
joka koski HSC:n tekemiä huomautuksia ja joka ei ole luottamuksellinen, ja
28.8.1990 päivättyyn yhteenvetoon, joka koski erästä HSC:n kirjettä ja joka ei ole
luottamuksellinen. Se moitti myös näissä yhteenvedoissa esitettyjen tietojenpuutteellisuutta.
- Komissio vastasi 4.2.1991 telekopiolla, että se oli aloittanut menettelyn sellaisen
valituksen perusteella, jonka se oli antanut tiedoksi valittajalle heti menettelyn
alkaessa, ja se viittasi tekemiensä päätelmien osalta väliaikaisten tullien käyttöön
ottamisesta annettuun asetukseen.
- NSC:n ja komission edustajat tapasivat 5.2.1991 keskustellakseen komission
asetuksesta.
- Kantajat tarjoutuivat 7.2.1991 tekemään sitoumuksia.
- Komissio lähetti 22.3.1991 kantajille tiedoksiantokirjeen. Siinä ilmoitettiin ne syyt,
joiden vuoksi komissio aikoi esittää lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa.
- Tämä kirje sisälsi samat tiedot kuin komission asetus. Toisin kuin asetuksessa,
kirjeessä kuitenkin esitettiin numerotietoja, jotka koskivat polkumyyntimarginaalin
laskemista ja NSAG:n tappioita sen yhteisöön tapahtuneesta myynnistä, ja kirjeessä
oli myös kymmenkohtainen erittely viitehinnan laskennassa käytetyistä
tuotantokustannuksista. Jokainen kohta oli ilmaistu prosentteina
kokonaiskustannuksista vaihteluvälin ollessa 10 prosenttia.
- Kirjeessä todettiin myös, että syy siihen, että komissio oli määrittänyt japanilaisen
aspartaamin normaaliarvon Yhdysvaltojen markkinoiden hintojen perusteella, ei
enää ollut se komission asetuksessa ilmoitettu seikka, että Ajico ei ollut osallistunut
yhteistyöhön, vaan se, että perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaiset
edellytykset Japanin markkinoiden hintojen käyttämiselle eivät täyttyneet.
- Kirjeessä oli myös
- täsmennys, joka koski yhteisön tuotannon mahdollisesta loppumisesta
aiheutuvaa työpaikkojen menetystä;
- eräitä huomioita polkumyyntitullien vaikutuksesta kysyntään;
- väite, jonka mukaan viitehinnan laskennassa käytetyt HSC:n
tuotantokustannukset oli käyty uudelleen läpi eräiden sellaisten
kustannusten poistamiseksi, jotka eivät liittyneet yhteisössä tapahtuvaan
myyntiin;
- selvitys siitä, miksi oli käytetty 8 prosentin suuruista voittomarginaalia.
- Neuvosto antoi 25.3.1991 asetuksen (ETY) N:o 792/91 Japanista ja Amerikan
yhdysvalloista peräisin olevan aspartaamin tuontia koskevan väliaikaisen
polkumyyntitullin voimassaolon jatkamisesta (EYVL L 82, s. 1).
- NSC pyysi 2.4.1991 komissiota tutkimaan kahta muuta mahdollista sitoumusta.
- NSC esitti samana päivänä huomautuksensa 22.3.1991 päivätystä
tiedoksiantokirjeestä (ks. edellä 25 kohta) valittaen, että sille toimitetut tiedot
HSC:n antamista tiedoista olivat puutteellisia. Se moitti komissiota myös siitä, ettei
tämä ollut ilmaissut NSC:lle tärkeitä numero- ja tosiasiatietoja vahinkomarginaalista
ja siitä, ettei komissio ollut antanut NSC:lle tiedoksi käytännöllisesti katsoen mitään
viitehinnan määrittämisessä käytettyjä tietoja. NSC täsmensi, että HSC:n
kustannusrakenteen selvittämisessä käytetystä vaihteluvälistä ei mitenkään voinut
saada selville, miten vahinkokynnys oli laskettu. Ajico esitti kirjalliset
huomautuksensa samana päivänä yhtyen lisäksi NSC:n huomautuksiin ja vaatien
luottamuksellista käsittelyä.
- Komissio vastasi näihin kirjeisiin 18.4.1991 vakuuttaen ilmaisseensa kaikki ne tiedot,
jotka sillä oli oikeus ilmaista. Se täsmensi myös, että käynnistämiskustannukset oli
jätetty pois laskelmasta lukuun ottamatta kahta, Alankomaiden lainsäädännön
mukaisesti poistettua kustannuserää, ja että asianajajan palkkiot oli kokonaan
jätetty pois laskelmista. Lopuksi komissio kiisti sen, että viitehintaa olisi
keinotekoisesti paisutettu, ja korosti yhtäältä kustannusten ja toisaalta
käyttökapasiteetin ja tehtaan koon välistä yhteyttä.
- Komissio ilmoitti 7.5.1991 päivätyssä kirjeessään, mistä syystä se ei voinut hyväksyä
tarjottuja sitoumuksia.
- NSC lähetti 15.5.1991 neuvostolle huomautuksensa tästä kirjeestä. Se kiisti
komission päättelyn oikeellisuuden.
- Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista ja Amerikan
yhdysvalloista peräisin olevan aspartaamin tuonnissa 27 päivänä toukokuuta 1991
annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1391/91 (EYVL L 134, s. 1, jäljempänä
neuvoston asetus tai riidanalainen asetus) säädettiin lopullinen polkumyyntitulli,
joka on 27,21 ecua kilogrammalta tuotaessa Japanista peräisin olevan aspartaamia
ja 25,15 ecua kilogrammalta tuotaessa Amerikan yhdysvalloista peräisin olevaa
aspartaamia. Tämä asetus on sittemmin kumottu 3.8.1995 annetulla neuvoston
asetuksella (EY) N:o 1936/95 (EYVL L 186, s. 8).
Kysymyksessä olevat polkumyynnin vastaiset asetukset
1 Yleistä
- Näissä asioissa kyseessä olevilla polkumyynnin vastaisilla asetuksilla on otettu
käyttöön polkumyyntitulli, joka on laskettu vahingon perusteella eikä suhteessa
polkumyyntimarginaaliin. Yhteisön toimielimet ovat todenneet amerikkalaisten ja
japanilaisten myyjien harjoittavan polkumyyntiä. Polkumyyntimarginaali on laskettu
vertaamalla hintaa, jolla amerikkalainen tuottaja myi aspartaamia Yhdysvaltojen
markkinoilla, ja sen yhteisössä käyttämää hintaa (komission asetuksen johdanto-osan 1232 kappale ja neuvoston asetuksen johdanto-osan 825 kappale).
2 Komission asetus
- Komissio on vahingon arviointia koskevassa asetuksen osassa todennut, että
yhteisön aspartaamimarkkinat kasvoivat 215 prosenttia vuodesta 1986 vuoteen 1989
(komission asetuksen johdanto-osan 34 kappale) ja että vaikka vuonna 1988
tapahtunut HSC:n ilmaantuminen yhteisön markkinoille pienensi japanilaisten ja
amerikkalaisten viejien markkinaosuuksia, Yhdysvalloista ja Japanista peräisin oleva
tuonti on absoluuttisesti kasvanut (johdanto-osan 37 kappale). Japanilaisten ja
amerikkalaisten viejien hinnat, jotka jo vuonna 1988 huomattavasti alittivat yhteisön
tuottajan hinnat, laskivat edelleen (johdanto-osan 39 kappale). Tutkimusajanjakson
aikana amerikkalaiset ja japanilaiset tuotteet olivat alihinnoiteltuja suhteessa
yhteisön tuottajan hintoihin (johdanto-osan 40 kappale), mikä pakotti yhteisön
tuottajan myymään tappiolla ja esti sitä kehittämästä aiheellisella tavalla
tuotantokapasiteettinsa hyväksikäyttöä, mikä kasvatti sen tuotantokustannuksia
samaan aikaan kun se kärsi huomattavia tappioita (johdanto-osan 45 kappale).
NSAG:n vientihinnat laskivat samaan aikaan kun valituksen tekijä ilmaantui
yhteisön markkinoille (sama kappale). Kun otetaan huomioon yhteisön
aspartaamimarkkinoiden kehitys, joka on ollut huomattavaa, mikään selvä syy ei
oikeuta sitä, että NSAG, joka myös vuoden 1987 jälkeen on pysynyt yhteisön
aspartaamimarkkinoiden kaikkein huomattavimpana hankkijana, laski hintansa
tasolle, jolla ne eivät enää kattaneet kustannuksia (johdanto-osan 47 kappale).
Päätös alentaa hinnat tappiolliselle tasolle on NSAG:n sekä amerikkalaisen ja
japanilaisen viejien vastuulla (johdanto-osan 49 kappale). Tutkimuksessa ei
paljastunut muita tekijöitä, jotka olisivat aiheuttaneet huomattavaa vahinkoa
(johdanto-osan 50 kappale).
- Polkumyyntitulli otettiin käyttöön sen eron kattamiseksi, joka on japanilaisten ja
amerikkalaisten hintojen sekä sen vähimmäishinnan välillä, joka on tarpeen, jotta
yhteisön teollisuus voisi kattaa kustannuksensa ja saada kohtuullisen
voittomarginaalin (johdanto-osan 63 kappale). Voittomarginaaliksi vahvistettiin 8
prosenttia verottomasta liikevaihdosta (johdanto-osan 65 kappale).
Vähimmäishintaa, jota kutsutaan viitehinnaksi, verrattiin yhteisöön tapahtuneen
tuonnin keskimääräiseen painotettuun hintaan (sama kappale).
3 Neuvoston asetus
- Neuvosto on lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta antamassaan
asetuksessa asiallisesti vahvistanut komission huomiot ja päätelmät. Vahingon
määrittämisessä käytetyn viitehinnan laskemisen osalta neuvosto täsmentää
seuraavaa (johdanto-osan 44 kappale): " komission on täytynyt ottaa huomioon
se, että jotkut raaka-aineet ja palvelut oli ostettu etuyhteydessä olevalta yhtiöltä ja
että jotkut kustannukset eivät liittyneet aspartaamin myyntiin yhteisössä.
Tosiasialliset tutkimus- ja tuotekehityskustannukset on nyt sisällytetty kustannuksiin,
samoin kuin välittömät myyntikustannukset. Nämä tarkistukset ovat seurausta
niiden tuotantokustannusten laskusta, joiden perusteella lasketaan viitehintaa ja,
tämän johdosta, vahingon poistamiseksi tarvittavaa tullimäärää". Kohtuullista
voittomarginaalia arvioidessaan neuvosto on kiinnittänyt huomiota seuraaviin
seikkoihin: siihen, että yhteisön tuottaja on juuri käynnistänyt tuotantonsa,
epävarmuuteen myynnin tulevasta kehityksestä ja mahdollisuuteen tuoda
markkinoille korvaavia tuotteita, jotka voivat lyhentää kyseisen tuotteen elinkaarta
(johdanto-osan 45 kappale).
- Osapuolten puolustautumisoikeuksista neuvosto totesi seuraavaa (johdanto-osan 7
kappale):
"Komissio ei ole ottanut huomioon tutkimuksia ja havaintoja, joiden tueksi ei ole
esitetty merkittävää [yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen] sen vuoksi, että
tämä menettely olisi riistänyt muilta osapuolilta oikeuden puolustautua."
Oikeudenkäyntimenettely
41. Kumpikin kantajista on yhteisöjen tuomioistuimeen 6.9.1991 jättämällään
kannekirjelmällä nostanut kanteen neuvoston asetuksesta.
42. Komissio toimitti 6.2.1992 yhteisöjen tuomioistuimeen väliintulohakemuksen, jossa
se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen vastaajan vaatimuksia. Tämä
hakemus hyväksyttiin yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 18.3.1992 antamalla
määräyksellä.
43. HSC, Toyo Soda Nederland BV ja DSM Aspartaam BV toimittivat yhteisöjen
tuomioistuimeen 7.2.1992 väliintulohakemuksen, jossa ne pyysivät saada osallistua
oikeudenkäyntiin tukeakseen vastaajan vaatimuksia. Tämä hakemus peruutettiin
21.1.1993.
44. Yhteisöjen tuomioistuin siirsi 18.4.1994 antamallaan määräyksellä asian Euroopan
yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta tehdyn
päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom muuttamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1993
tehdyn neuvoston päätöksen 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21),
sellaisena kuin päätös on muutettuna 7 päivänä maaliskuuta 1994 tehdyllä
neuvoston päätöksellä 94/149/EHTY, EY (EYVL L 66, s. 29), 4 artiklan nojalla
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asiat kirjattiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa numeroille T-159/94 (Ajinomoto v.
neuvosto) ja T-160/94 (NutraSweet v. neuvosto) ja ne annettiin 2.6.1994
ensimmäiselle jaostolle. Koska esittelevä tuomari sittemmin siirrettiin laajennettuun
toiseen jaostoon, asiat siirrettiin tälle jaostolle.
t
45. Kun Itävalta, Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan yhteisöihin, asiat siirrettiin jälleen
23.1.1995 laajennetulle kolmannelle jaostolle ja niihin määrättiin uusi esittelevä
tuomari. Koska hänet sittemmin siirrettiin laajennettuun viidenteen jaostoon, asiat
siirrettiin tälle jaostolle.
46. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu viides jaosto) päätti esittelevän
tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Se pyysi
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisesti
osapuolia vastaamaan kirjallisesti polkumyynnin ja väitetyn vahingon välistä syy-yhteyttä koskeviin kysymyksiin. Kantajia pyydettiin myös esittämään tiettyjä
täsmennyksiä niiden puolustautumisoikeuksien rikkomista koskevaan väitteeseen.
Näiden täsmennysten laajuuden ja niihin sisältyneen uuden selvityksen vuoksi
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 24.3.1997 päivätyllä kirjeellä
vastaajalle luvan 9.4.1997 mennessä esittää huomautuksensa näistä täsmennyksistä.
47. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) 10.3.1997
antamalla määräyksellä nämä asiat yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomion
antamista varten työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.
48. Osapuolten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 17.4.1997 pidetyssä julkisessa istunnossa.
Osapuolten vaatimukset
49. Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa neuvoston asetuksen kokonaisuudessaan tai toissijaisesti siltä osin,
kuin se koskee jompaa kumpaa kantajaa;
määrää komission ja neuvoston asetuksen nojalla kannetut väliaikaiset ja
lopulliset polkumyyntitullit palautettaviksi ja kaikki tätä varten annetut
vakuudet vapautettaviksi;
velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut;
määrää kaikista muista toimenpiteistä, jotka osoittautuvat perustelluiksi tai
kohtuullisiksi.
50. Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
51. Väliintulija vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää kanteen.
Pääasia
I Tiivistelmä kanneperusteista
52. Kantajat esittävät riidanalaisen asetuksen osalta seuraavat kuusi yhteistä
kanneperustetta:
olennaisten menettelymääräysten ja perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a
ja b alakohdan rikkominen, koska yhteisön toimielimet eivät olleet
toimittaneet kantajille ajoissa riittäviä tietoja, jotta ne olisivat pystyneet
puolustamaan etujaan;
olennaisten menettelymääräysten sekä perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan
b alakohdan ja 8 artiklan 4 kohdan rikkominen, koska yhteisön toimielimetolivat ottaneet huomioon yhteisön tuottajan toimittamat tiedot, vaikka niistä
ei ollut esitetty yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen, eikä niihin ollut
liitetty selvitystä sellaisista asianmukaisista syistä, jotka osoittavat, miksi
tiedoista on mahdoton laatia yhteenvetoa;
perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska yhteisön toimielimet
ovat määrittäneet normaaliarvon sellaisten Yhdysvaltojen hintojen
perusteella, joihin patenttisuoja vaikutti;
perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan, 4 artiklan ja 13 artiklan 2 kohdan
rikkominen, koska yhteisön toimielimet olivat jättäneet huomiotta tai
tulkinneet väärin olennaisia todisteita, jotka osoittivat, ettei yhteisön tuottaja
ollut kärsinyt huomattavaa vahinkoa;
perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan rikkominen,
koska yhteisön toimielimet eivät olleet ottaneet huomioon muita tekijöitä,
jotka olivat aiheuttaneet yhteisön tuottajan kärsimän vahingon;
perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska yhteisön toimielimet
olivat laskeneet vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän väärin.
53. Kantaja Ajinomoto esittää asiassa T-159/94 lisäksi seuraavat kaksi kanneperustetta:
olennaisten menettelymääräysten ja perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkominen, koska yhteisön toimielimet eivät olleet ajoissa ilmoittaneet
kantajalle pitävänsä tämän yhteistyötä riittämättömänä ja koska ne eivät
ollet antaneet kantajalle tilaisuutta esittää näkökantaansa tältä osin;
perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan rikkominen, koska yhteisön
toimielimet olivat laskeneet japanilaisen aspartaamin normaaliarvon
Yhdysvaltojen hinnan perusteella.
54. Kantaja NutraSweet esittää asiassa T-160/94 edellä mainittujen yhteisten
kanneperusteiden lisäksi seuraavat kaksi kanneperustetta:
olennaisten menettelysääntöjen ja perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkominen, koska vastaaja ei ole ilmoittanut, mistä syystä se on hylännyt
NSC:n tarjoamat sitoumukset;
niiden oikeuksien loukkaaminen, joita kantajalla on Yhdysvalloissa voimassa
olevan patentin perusteella, koska normaaliarvo määritettiin kantajan
kotimarkkinoiden hintojen perusteella.
55. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii ensin molemmille asioille yhteiset
kanneperusteet.
II Molemmille asioille yhteiset kanneperusteet
56. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kaksi ensimmäistä
kanneperustetta on käsiteltävä yhdessä.
Olennaisten menettelymääräysten sekä perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a ja
b alakohdan ja 8 artiklan 4 kohdan rikkomista koskevat kanneperusteet
A Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
57. Yhteisön toimielimillä on kantajien mukaan velvollisuus tehdä kaikki se, mitä ne
kohtuudella voivat, toimittaakseen mahdollisimman paljon tietoja yrityksille, joita
vastaan on aloitettu polkumyynnin vastainen menettely.
58. Yhteisön toimielimet eivät siten voineet vedota siihen, että kantajien pyynnöissä ei
ollut riittävän yksityiskohtaisia kysymyksiä. Jos noudatettaisiin vastaajan kantaa,
menettely olisi johtanut aina vain yksityiskohtaisempien kysymysten loputtomaan
esittämiseen.
59. Kantajien mukaan yhteisön toimielimillä on oltava velvollisuus antaa tietoja
kolmansien osapuolten väitteidensä tueksi esittämistä todisteista siinäkin
tapauksessa, että yhteisön toimielimet ovat tarkastaneet nämä todisteet, koska
muutoin perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a kohta menettää kaiken
tehokkuutensa verrattuna 7 artiklan 4 kohdan b kohtaan ja yritysten, joita asia
koskee, puolustautumisoikeuksien käyttämistä vaikeutetaan.
60. Yhteisön toimielimillä on tällainen tietojenantovelvollisuus jo ennen väliaikaisten
tullien käyttöönottoa (asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomio
27.6.1991, Kok. 1991, s. I-3187, 15 kohta; tullitariffeja ja kauppaa koskevan
yleissopimuksen [jäljempänä GATT] polkumyyntikoodin 6 artiklan 7 kohta).
Yhteisön toimielimet ovat aikaisemmin monesti ilmaisseet olennaisia tietoja jo
ennen tällaisten tullien käyttöön ottamista, joten tämän käytännön voidaan katsoa
sitovan niitä (asia C-16/90, Nölle, tuomio 22.10.1991, Kok. 1991, s. I-5163).
61. Kantajien mukaan yhteisön toimielimet ovat tässä asiassa rikkoneet perusasetuksen
7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohtaa sekä loukanneet kantajien
puolustautumisoikeuksia, koska ne eivät ole toimittaneet kantajille ajoissa riittäviä
tietoja valittajan esittämistä väitteistä ja todisteista eivätkä väitettyjen tosiseikkojen
paikkansapitävyydestä ja merkityksestä ja huomioon otetuista todisteista (edellisessä
kohdassa mainittu asia Al-Jubail Fertilizer v. komissio, tuomion 17 kohta).
62. Kantajat ovat ennen väliaikaisten tullien käyttöön ottamista saaneet mielestään niin
riittämättömiä tietoja (ilmoitus menettelyn aloittamisesta, yhteenveto valituksesta,
yhteisön tuottajan komission kyselylomakkeeseen antamien vastausten sellainen
versio, joka ei ole luottamuksellinen), etteivät ne ole niiden perusteella voineet
tehokkaasti esittää näkökantaansa ensinnäkään viitehinnan laskemisesta, toiseksi
polkumyyntimarginaalin laskemisesta ja kolmanneksi väitetyn vahingon luonteesta
ja syystä. Kantajat ovat kuitenkin useaan otteeseen kiinnittäneet komission huomion
tietojen riittämättömyyteen (17.4.1990 päivätyt kirjeet) ja kuulemistilaisuuden
tarpeellisuuteen (17.4.1990, 28.6.1990 ja 8.11.1990 päivätyt kirjeet).
63. Kantajat saivat komission asetuksen antamisen jälkeen vain vähän lisätietoja
etenkin tässä asiassa olennaisista seikoista eli viitehinnasta ja väitetystä vahingosta.
64. Viitehinnan osalta kantajat katsovat, että yhteisön toimielimet olisivat voineet antaa
niille yksityiskohtaisemman erittelyn siihen sisältyneistä tekijöistä ja että ne olisivat
voineet käyttää pienempää vaihteluväliä, koska viitehintaa ei laskettu HSC:n
todellisten kustannusten perusteella vaan HSC:n sellaisten ekstrapoloitujen
kustannusten perusteella, jotka perustuivat oletukseen siitä, että sen
tuotantokapasiteetti on täydessä käytössä.
65. Vaikka viitehintaa muutettiin kahdesti syytä ilmoittamatta, yhteisön toimielimet
eivät kantajien mukaan ole antaneet mitään mielekästä selvitystä niistä
perusoletuksista ja menetelmistä, joita oli käytetty erityisesti
yhteisön tuottajan tuotantokapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen
määrittämisessä;
sen toteamisessa, että yhteisön tuottaja olisi raskaasta velkaantumisestaan
huolimatta voinut saavuttaa kannattavuusrajan ja saada 8 prosentin
suuruisen voiton ennen kuin tuotannon aloittamisesta on kulunut 18
kuukautta;
yhteisön tuottajalle maksettujen vientitukien kohdentamisessa;
yhteisön tuottajan tehtaan, kiinteistön ja kaluston poistojen laskemisessa ja
kymmenen vuoden poistoajan valinnassa;
poikkeuksellisten käynnistämiskustannusten poistamisessa tai sivuuttamisessa
(siitä, että kahta tarkemmin mainitsematonta erää lukuun ottamatta
käynnistämiskustannuksia ei ollut sisällytetty viitehintaan, ilmoitettiin
kantajille vasta 18.4.1991 päivätyllä kirjeellä eli sen jälkeen, kun
huomautusten antamiselle varattu aika oli jo päättynyt).
66. Kantajat moittivat yhteisön toimielimiä myös siitä, etteivät ne ole täsmentäneet
huomioon otettujen rahoituskustannusten lajia ja jakautumista;
velkojen ja oman pääoman suhdetta;
myyntikustannuksia, yleiskustannuksia ja hallinnollisia kustannuksia ja sitä,
mihin investointeihin rahoituskustannukset liittyivät, vaikka
yleiskustannusten, hallinnollisten kustannusten ja välittömien
myyntikustannusten koostumus riippuu suoraan käytetystä
kirjanpitojärjestelmästä ja laskelman käyttötarkoituksesta;
etuyhteydessä olevilta yhtiöiltä ostettujen raaka-aineiden osuutta, millä
tiedolla on merkitystä arvioitaessa, missä määrin viitehinta oli laskettu
markkinahintojen perusteella;
sitä, missä määrin NSAG:n maksamat ja myös yhteisön tuottajaa
hyödyttäneet markkinoiden kehittämiskustannukset oli otettu huomioon;
yhteisön tuottajan DSM:lle maksamien yleiskustannusten prosenttiosuutta.
67. Yhteisön toimielimet eivät kantajan mukaan olleet selvittäneet, miten komission
käyttämien menetelmien laajempi ilmaiseminen olisi voinut vahingoittaa yhteisön
tuottajaa, eivätkä etenkään sitä, miksi ei voitu käyttää kapeampia vaihteluvälejä ja
miksi rahoituskustannusten jakoa ei voitu ilmoittaa edes prosenttiosuuksina.
68. Yhteisön tuottajalle aiheutuneen vahingon osalta kantajat moittivat yhteisön
toimielimiä siitä, etteivät ne olleet asianmukaisesti ilmoittaneet, mihin perustui se
päätelmä, jonka mukaan tutkinnassa ei ollut ilmennyt polkumyyntinä tapahtuneen
tuonnin lisäksi mitään muuta tekijää, joka olisi vaikuttanut vahingon syntymiseen,
vaikka yhteisön tuottaja oli vasta aloittamassa toimintaansa ja oli uusi tulokas
voimakkaasti kilpailluilla markkinoilla, jolla hinnat olivat olleet laskussa jo ennen
sen ilmaantumista, ja vaikka se oli raskaasti velkaantunut ja sen
tuotantokustannukset olivat kaksinkertaiset kantajiin verrattuna.
69. Kantajien mukaan yhteisön toimielimet eivät myöskään olleet ilmoittaneet, mistä
syistä ne katsoivat, että aspartaamin hintojen lasku yhteisössä ja yhteisön tuottajan
toiminnan aloittaminen olivat yhteydessä toisiinsa, vaikka ne olivat saaneet todisteet
siitä, että hinnat olivat jatkuvasti laskeneet vuodesta 1983.
70. Yhteisön toimielimet eivät kantajien mielestä myöskään ollet ilmaisseet, mihin
perustui se toteamus, jonka mukaan yhteisön tuottaja oli saavuttanut melko
vähäisen markkinaosuuden, vaikka valituksen yhteenvedosta, joka ei ole
luottamuksellinen, ilmenee yhteisön tuottajan saavuttaneen merkittävän
markkinaosuuden tuotannon käynnistämistä seuranneiden 18 kuukauden aikana.
71. Kantajien mukaan yhteisön toimielimet loukkasivat lisäksi kantajien oikeutta
todisteiden vilpittömään arviointiin; tällainen oikeus on vahvistettu edellä
60 kohdassa mainitussa asiassa Nölle annetussa tuomiossa.
72. Kantajat katsovat näin ollen, etteivät ne ole yhteisön toimielinten niille toimittamien
tietojen perusteella voineet todeta komission erittelyssä mahdollisesti olevia virheitä
eivätkä tehokkaasti muotoilla mielipidettään niistä tiedoista, joiden perusteella
nämä toimielimet ovat tehneet päätelmänsä.
73. Yhteisön toimielimet eivät kantajien mukaan voi vedota luottamuksellisten tietojen
salassa pitämistä koskevaan velvollisuuteen siten, että niiden yritysten, joita asia
koskee, oikeus saada tietoja menettää olennaisen sisältönsä (asia 264/82, Timex v.
neuvosto ja komissio, tuomio 20.3.1985, Kok. 1985, s. 849, 29 kohta).
74. Tutkimusmenettelyn kohteeksi joutuneen henkilön oikeuksien ja valittajan
liikesalaisuutta koskevan oikeuden välisen ristiriidan ratkaisemiseksi ja edellisessä
kohdassa mainitussa asiassa Timex vastaan neuvosto ja komissio annetussa
tuomiossa ja edellä 60 kohdassa mainitussa asiassa Al-Jubail Fertilizer vastaan
neuvosto annetussa tuomiossa kehitettyjen periaatteiden noudattamiseksi yhteisöjen
toimielinten olisi vaadittava sellaisia asianmukaisia yhteenvetoja, jotka eivät ole
luottamuksellisia ja joissa salassa pidettävien tietojen määrä on rajoitettu
mahdollisimman pieneksi. Vaikka jokin tieto olisi tärkeä tutkinnan kohteeksi
joutuneen osapuolen puolustautumisen kannalta, yhteisöjen toimielimet eivät voi
ottaa sitä huomioon, jos valittaja ei suostu sen julkistamiseen.
75. Kantajat viittaavat oikeuskäytäntöön, jonka mukaan yhteisön viranomainen ei voi
kilpailuoikeuden alalla pitää yritykselle raskauttavina sellaisia tosiseikkoja,
olosuhteita tai asiakirjoja, joita viranomainen ei katso voivansa ilmaista, jos tämä
ilmaisemisesta kieltäytyminen heikentää tämän yrityksen mahdollisuuksia
tehokkaasti esittää näkökantansa näiden olosuhteiden paikkansapitävyydestä tai
merkityksestä, näistä asiakirjoista tai komission niiden perusteella tekemistä
päätelmistä (asia 85/76, Hoffman-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979,
Kok. 1979, s. 416 ja 512; asia 107/82, AEG v. komissio, tuomio 25.10.1983,
Kok. 1983, s. 3151 ja 3192 ja yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v.
komissio, tuomio 17.1.1984, Kok. 1984, s. 19 ja 60). Se, että edellä mainituissa
asioissa Timex vastaan neuvosto ja Al-Jubail Fertilizer vastaan neuvosto kehitetyt
säännöt säilyttäisivät mielekkyytensä, edellyttää kantajien mukaan väistämättä, että
tätä kieltoa sovelletaan myös polkumyynnin vastaisessa menettelyssä.
76. Kun toimielimet vetoavat salassapitovelvollisuuteen, niillä on kantajien mukaan
myös velvollisuus ilmoittaa, miksi pyydetyt tiedot ovat luottamuksellisia ja miksi
niistä ei voida laatia yhteenvetoa, joka ei ole luottamuksellinen.
77. Kantajien mukaan yhteisön toimielimet ovat tässä asiassa väistämättä käyttäneetperusteena joitakin tai peräti kaikkia yhteisön tuottajan väitteitä vaikka vain
välillisesti , kun ne ovat suunnanneet tutkimuksen yhteisön tuottajan antamien
tietojen mukaisesti. Jos yhteisön tuottajan esiin tuomista tosiseikoista ja olosuhteista
olisi tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevan velvollisuuden vuoksi ollut
mahdotonta antaa riittävän laajaa yhteenvetoa, toimielimet eivät silloin olisi saaneet
käyttää näitä tietoja tai niihin perustuvia muita tietoja päätöksensä tukena.
78. Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden ja salassapitovelvollisuuden välinen
ristiriita olisi joka tapauksessa ollut kantajien mukaan mahdollista ratkaista
käyttämällä administration protective order -tyyppistä amerikkalaista menettelyä tai
turvautumalla riippumattomaan asiantuntijaan, jota olisi pyydety laatimaan
yhteenveto, joka ei ole luottamuksellinen.
79. Koska kantajille ei ole annettu mahdollisuutta tehokkaasti ilmaista kantaansa niistä
HSC:n esittämistä todisteista, joihin komission ja neuvoston asetukset perustuvat,
näitä asetuksia annettaessa on kantajan mukaan rikottu yhteisön oikeuden keskeisiä
menettelysääntöjä. Neuvoston asetuksen 1 ja 2 artikla on näin ollen kumottava.
80. Vastaaja ja väliintulija vaativat esitettyjen kanneperusteiden hylkäämistä väittäen
pääasiallisesti, että yhteisön toimielimet ovat täyttäneet tietojenantovelvollisuutensa
kantajia kohtaan, kun otetaan huomioon kantajien tietojensaantipyyntöjen
yleisluonteisuus ja yhteisön toimielinten velvollisuus pitää salassa yhteisön tuottajaa
koskevat luottamukselliset tiedot.
B Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
81. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate on yhteisön oikeuden
perusperiaate. Polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia vastaan suojautumisen osalta
nämä oikeudet on ilmaistu perusasetuksen 7 artiklan 1 ja 4 kohdassa.
82. Perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:
"a) Valituksen tekijä sekä sellaiset tuojat ja viejät, joita asian tiedetään
koskevan, voivat tutustua kaikkiin tietoihin, jotka [on] toimit[ettu]
komissiolle, jos nämä tiedot liittyvät heidän etujensa puolustamiseen
eivätkä ne ole 8 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja jos
komissio käyttää niitä tutkimuksessaan.
b) Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejät ja tuojat voivat pyytää,
että heille annetaan tietoja niistä tärkeimmistä tosiseikoista ja havainnoista,
joiden perusteella on tarkoitus suositella lopullisten tullien määräämistä
."
- Näiden tietojensaantia koskevien oikeuksien on oltava sopusoinnussa sen yhteisön
toimielinten velvollisuuden kanssa, että niiden on kunnioitettava liikesalaisuutta.
Asianomaisille on joka tapauksessa hallinnollisen menettelyn aikana annettava
mahdollisuus tehokkaasti esittää kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden
paikkansapitävyydestä ja merkityksestä ja niistä todisteista, joita komissio on
käyttänyt polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan
väitteensä tukena (edellä 60 kohdassa mainittu asia Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto,
tuomion 17 kohta), ja tämä mahdollisuus on annettava viimeistään neuvoston
asetuksen valmistelun aikana (ks. jäljempänä 87 kohta). Kun on kyse polkumyynnin
vastaista neuvoston asetusta koskevasta kumoamiskanteesta, tuomioistuinten
harjoittama valvonta voi kohdistua sekä komission asetuksen sisältöön että sen
valmisteluun siltä osin kuin neuvoston asetuksessa viitataan komission asetukseen.
- Ennen kuin tutkitaan, ovatko yhteisön toimielimet punninneet oikein
luottamuksellisuusvelvoitteen ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisesta sekä
perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan ja 8 artiklan noudattamisesta
aiheutuvat vaatimukset, on toisaalta tarkennettava tämän tapauksen asiayhteyttä
tuomalla esiin markkinoiden erityispiirteet ja toisaalta selvitettävä, mitä seurauksia
näistä erityispiirteistä on.
1 Markkinoiden erityispiirteet ja niistä aiheutuvat seuraukset
- Aspartaamimarkkinoilla oli tutkimusvaiheen aikana poikkeuksellisia erityispiirteitä.
Maailmassa oli ensinnäkin vain muutama aspartaamintoimittaja: toisaalta nämä
kaksi kantajaa, jotka olivat ehdottomasti merkittävimmät toimittajat, ja toisaalta
yhteisön tuottaja HSC. Kantajat olivat keskenään hyvin tiiviissä yhteistyössä, ja ne
toteuttivat melkein kaiken myynnin yhteisössä yhteisen yrityksensä NSAG:n
välityksellä. Toiseksi eri tuottajien valmistama aspartaami oli aivan sama tuote, ja
kilpailu oli pääasiallisesti hintakilpailua.
- Näistä erityispiirteistä seuraa, että kantajilla oli väistämättä perusteelliset tiedot
markkinoista, joten ne saattoivat vähäisistäkin tiedoista tehdä yhteisön tuottajan
tilannetta koskevia päätelmiä jopa siinä määrin, että ne olivat pian tutkimuksen
aloittamisen jälkeen saaneet NSAG:n välityksellä käyttöönsä McKinseyn laatiman
analyysin, jossa arvioitiin HSC:n tuotantokustannusten osatekijöitä ja rakennetta
(ks. edellä 9 kohta). Tällaisessa tilanteessa yhteisön toimielinten oli oltava erityisen
tarkkoina, etteivät ne ilmaisisi sellaisia tietoja, joista kantajat olisivat voineet johtaa
kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka olisivat voineet saattaa yhteisön tuottajan
vaaraan. Sekä yhteisön tuottaja että kantajat ovat sitä paitsi painottaneet
antamiensa tietojen luottamuksellisuutta.
2 Ennen lopullisten tullien käyttöön ottamista annettujen tietojen väitetty
puutteellisuus
- Vaikka kantajien tavoin katsottaisiin, että puolustautumisoikeuksien
kunnioittamisen periaate vaatii, että viejille annetaan tietoja niistä tärkeimmistä
tosiseikoista ja havainnoista, joiden perusteella väliaikaiset tullit on tarkoitus ottaa
käyttöön, pelkästään se, että näitä oikeuksia ei ole kunnioitettu, ei tee lopullisten
tullien käyttöön ottamisesta annettua asetusta virheelliseksi. Tällainen asetus on
erillinen suhteessa väliaikaisten tullien käyttöön ottamisesta annettuun asetukseen,
vaikka se liittyykin viimeksi mainittuun asetukseen siinä määrin, että lopullisia
tulleja koskeva asetus voi tietyissä olosuhteissa korvata väliaikaisista tulleista
annettavan asetuksen (asia 56/85, Brother Industries v. komissio, tuomio 5.10.1988,
Kok. 1988, s. 5655, 6 kohta; yhdistetyt asiat 294/86 ja 77/87, Technointorg v.
komissio ja neuvosto, tuomio 5.10.1988, Kok. 1988, s. 6077, 12 kohta; yhdistetyt
asiat C-305/86 ja C-160/87, Neotype Techmashexport v. komissio ja neuvosto,
tuomio 11.7.1990, Kok. 1990, s. I-2945, 13 kohta ja asia T-208/95, Miwon v.
komissio, määräys 10.7.1996, Kok. 1996, s. II-635, 20 kohta), joten lopullisten tullien
käyttöön ottamisesta annetun asetuksen pätevyyttä on arvioitava suhteessa sen
antamista koskeviin sääntöihin. Jos lopullisten tullien käyttöön ottamista koskevaa
asetusta annettaessa on korjattu väliaikaisten tullien käyttöön ottamista koskevaa
asetusta annettaessa tapahtunut virhe, viimeksi mainitun asetuksen lainvastaisuus
ei aiheuta lopullisten tullien käyttöön ottamista koskevan asetuksen lainvastaisuutta.
Vain jos tätä virhettä ei ole korjattu ja jos lopullisten tullien käyttöön ottamisesta
annetussa asetuksessa viitataan väliaikaisen tullin käyttöön ottamisesta annettuun
asetukseen, viimeksi mainitun asetuksen lainvastaisuus aiheuttaa myös ensin
mainitun asetuksen lainvastaisuuden.
- Tässä asiassa on näin ollen tutkittava, onko niiden osapuolten, joita asia koskee,
puolustautumisoikeuksia kunnioitettu valmisteltaessa lopullisen tullin käyttöön
ottamista ja väliaikaisten tullien lopullista kantamista koskevaa riidanalaista
asetusta.
3 Annettujen tietojen väitetty puutteellisuus perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan
a alakohta huomioon ottaen (HSC:n toimittamat tiedot)
- Perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan valituksen tekijä sekä
sellaiset tuojat ja viejät, joita asian tiedetään koskevan, voivat tutustua kaikkiin
tietoihin, joita ne osapuolet, joita tutkimus koskee, ovat toimittaneet komissiolle,
lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä
asiakirjoja, jos tiedot ensinnäkin liittyvät näiden etujen puolustamiseen, jos ne
toiseksi eivät ole 8 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja, kolmanneksi jos
komissio on käyttänyt niitä tutkimuksessaan ja neljänneksi jos se, joka haluaa
tutustua tietoihin, esittää siitä pyynnön kirjallisesti.
- Perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että neuvosto,
komissio, jäsenvaltiot sekä niiden palveluksessa olevat eivät saa ilman tiedot
toimittaneen osapuolen nimenomaista lupaa ilmaista tätä asetusta sovellettaessa
saatuja tietoja, jotka tämä on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina.
Perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan luottamuksellista
käsittelyä koskevassa pyynnössä on esitettävä, miksi tiedot ovat luottamuksellisia.
Pyynnön mukana on myös toimitettava tietoja koskeva yhteenveto, joka ei ole
luottamuksellinen, taikka selvitys syistä, joiden vuoksi tiedoista ei voida laatia
yhteenvetoa. Perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään,
että jos tiedot toimittanut osapuoli ei halua toimittaa yhteenvetoa tiedoista, joista
voidaan laatia tällainen yhteenveto, yhteisön toimielinten ei tarvitse ottaa näitä
tietoja huomioon. Tässä artiklassa ei kuitenkaan aseteta niille velvollisuutta jättää
tällaiset tiedot huomioon ottamatta.
- Valituksen tekijä on tässä asiassa toimittanut yhteenvetoja, jotka eivät ole
luottamuksellisia ja jotka komissio on antanut edelleen kantajille. Vaikka kantajien
tavoin katsottaisiin, että näiden yhteenvetojen sisältö oli puutteellinen, yhteisön
toimielimillä ei siltikään ole ollut velvollisuutta vaan enintään oikeus jättää ne
huomiotta. Niillä on kuitenkin ollut velvollisuus antaa kantajille hallinnollisen
menettelyn kuluessa mahdollisuus tehokkaasti ilmaista kantansa väitettyjen
tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä ja niistä
todisteista, joita komissio on käyttänyt polkumyynnin ja vahingon olemassaoloa
koskevan väitteensä tukena. Näin ollen on tutkittava, ovatko yhteisön toimielimet
täyttäneet tämän velvollisuuden.
4 Toimitettujen tietojen väitetty puutteellisuus perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan
b alakohta huomioon ottaen
- Mitä edellytyksiä tietojensaantipyyntöjen on täytettävä?
- Perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan i alakohdan mukaan 7 artiklan
b alakohdan mukaiset tietojensaantipyynnöt on tehtävä kirjallisesti ja niissä on
eriteltävä ne erityiskysymykset, joista tietoja pyydetään.
- Yhteisön toimielinten toimittamien tietojen riittävyyttä on arvioitava suhteessa
pyydettyjen tietojen yksityiskohtaisuuteen.
b) Tässä tapauksessa esitettyjen tietojensaantipyyntöjen ja yhteisön toimielinten
toimittamien tietojen tarkastelu
i) Yleiset tietojensaantipyynnöt
- Kantaja ovat useaan otteeseen moittineet niille tiedoksi annettuja tietoja
puutteellisiksi, mutta ne ovat kuitenkin vain yleisesti pyytäneet tietoja tärkeimmistä
tosiseikoista ja havainnoista, joiden perusteella komission oli tarkoitus suositella
tullien määräämistä (ks. edellä 8, 16 ja 31 kohta).
- Komissio on vastannut näihin yleisiin tietojensaantipyyntöihin 22.3.1991 päivätyllä
kirjeellä (ks. edellä 25 kohta). Kun näiden pyyntöjen yleisluonteisuus otetaan
huomioon, tämä kirje ja sen liitteet vastaavat perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan
b alakohdassa asetettuja vaatimuksia. Kirjeessä ja sen liitteissä oli niin
yksityiskohtaisia tietoja, että kantajilla oli mahdollisuus niiden perusteella
tehokkaasti esittää kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden
paikkansapitävyydestä ja merkityksestä ja niistä todisteista, joita komissio oli
käyttänyt polkumyynnin ja vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena.
ii) Yksittäisiä seikkoja koskevat tietojensaantipyynnöt
Väitteet, jotka koskevat 14.12.1990 päivätyllä kirjeellä pyydettyjä tietoja
- NSC on 14.12.1990 päivätyssä kirjeessään esittänyt myös tarkkoja kysymyksiä
viitehinnasta. Sekä NSC että myös Ajico, joka ei kuitenkaan nimenomaisesti ollut
yhtynyt NSC:n kysymykseen, ovat myöhemmin viitanneet tähän kirjeeseen pyytäen
komissiota selventämään siihen annettuja vastauksia. Kantajat eivät ole
hallinnollisen menettelyn aikana kuitenkaan ilmoittaneet, missä suhteesa yhteisön
toimielinten toimittamat tiedot olivat puutteellisia, eivätkä täsmentäneet, mistä
yksittäisistä kohdista ne olisivat halunneet lisätietoja.
- Komissio vastasi näihin tietojensaantipyyntöihin 18.12.1990 päivätyllä kirjeellä (ks.
edellä 15 kohta). On tutkittava, olivatko komission vastaukset niin riittäviä, että
kantajat saattoivat puolustautua tehokkaasti. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin tutkii nämä vastaukset vain niiden kohtien osalta, joita kantajat ovat
moittineet.
- Kapasiteetin käyttöaste (ks. edellä 65 kohta, ensimmäinen luetelmakohta)
- Kantajat eivät voi moittia yhteisön toimielimiä siitä, etteivät nämä ole antaneet
selvitystä yhteisön tuottajan tuotantokapasiteetin määrittämisessä käytetyistä
perusolettamuksista ja menetelmistä, koska kantajat eivät ole pyytäneet tietoja
näistä seikoista. Niiden tietojensaantipyyntö nimittäin koski viitehinnan
määrittämisessä käytettyä kapasiteetin käyttöastetta. Kantajat eivät voi tältä osinmoittia yhteisön toimielimiä siitä, etteivät nämä ole täsmentäneet, oliko tämä
käyttöaste tutkimusajanjakson lopussa todettu todellinen käyttöaste vai
keskimääräinen käyttöaste. NSC pyysi 14.12.1990 päivätyssä kirjeessään tätä tietoa
ainoastaan siinä tapauksessa, että prosenttiosuutta ei olisi voitu ilmoittaa
luottamuksellisuuteen liittyvistä syistä. Koska komissio täsmensi käyttäneensä
oletusarvona täyttä eli sadan prosentin käyttöastetta, sen ei tarvinnut vastata
toissijaisesti esitettyyn kysymykseen. Koska kantajat eivät ole hallinnollisen
menettelyn aikana pyytäneet tältä osin lisätäsmennyksiä, komission on katsottava
vastanneen NSC:n esittämään kysymykseen täydellisesti. Koska ei ole kiistetty sitä,
että komissio on käyttänyt perusteena tutkimusajanjakson lopussa todettua
tuotantokapasiteetin maksimaalista käyttöä, toisin sanoen kantajille edullisinta
oletusarvoa, kantajien mahdollisilla lisähuomautuksilla tältä osin ei sitä paitsi ole
merkitystä komission käyttämän käyttöasteen osalta.
- Aika, jonka on katsottu kuluvan kannattavuusrajan ja 8 prosentin
voittomarginaalin saavuttamiseen (ks. edellä 65 kohta, toinen luetelmakohta)
- Komissio on 18.12.1990 päivätyssä kirjeessä (ks. edellä 15 kohta) antamansa
vastauksen lisäksi 22.3.1991 päivätyssä tiedoksiantokirjeessään (ks. edellä 25 kohta)
todennut olevan tärkeätä, että käyttöön otettavat tullit kattavat vientihinnan ja
viitehinnan eron; viitehinta on sellainen vähimmäishinta, jolla yhteisön teollisuus voi
kattaa kustannuksensa ja saada kohtuullisen voittomarginaalin. Komissio on
täsmentänyt ottaneensa tämän voittomarginaalin suuruutta arvioidessaan huomioon
ensinnäkin sen, että yhteisön tuottaja oli juuri ohittanut käynnistysvaiheen, toiseksi
epävarmuuden myynnin tulevasta kehityksestä, joka saattaisi olla yhtä suotuisa kuin
Yhdysvalloissa mutta joka saattaisi olla myös epäsuotuisa, ja kolmanneksi sen
mahdollisuuden, että markkinoille tuodaan korvaavia tuotteita, jotka voivat lyhentää
aspartaamin elinkaarta.
- Näissä selvityksissä on riittävät tiedot niistä tärkeimmistä tosiseikoista ja
havainnoista, joita kyseinen tietojensaantipyyntö koski.
- NSC on 2.4.1991 päivätyssä kirjeessään sitä paitsi esittänyt näkökantansa tästä
kysymyksestä, ja se on näin ollen pystynyt täysin käyttämään
puolustautumisoikeuksiaan (ks. edellä 31 kohta).
- Yhteisön tuottajalle maksettujen vientitukien huomioon ottaminen ja niiden
yhteensopivuus perustamissopimuksen kanssa (ks. edellä 65 kohta, kolmas
luetelmakohta)
- Komissio on 18.12.1990 päivätyssä kirjeessään ilmoittanut ottaneensa viitehintaa
määrittäessään huomioon yhteisön tuottajalle maksetut vientituet, mutta se ei
kuitenkaan ole ottanut kantaa siihen, ovatko vientituet yhteensopivia
perustamissopimuksen kanssa.
- Kantajat eivät ole osoittaneet, miten se, että yhteisön tuottajalle maksetut vientituet
ovat perustamissopimuksen vastaisia, olisi voinut johtaa alhaisempaan
polkumyyntitulliin.
- Tämän vuoksi se, että komissio ei antanut tietoja nimenomaisesti tältä osin, ei ole
perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan rikkomista, eikä se siis voi johtaa riidanalaisen
asetuksen kumoamiseen.
- Viitehintaan sisältyvä prosenttiosuus yleiskustannuksista, jotka on maksettu
etuyhteydessä olevalle yhtiölle DSM:lle (ks. edellä 65 kohta, kuudes luetelmakohta)
- Komissio on 18.12.1990 antamassaan vastauksessaan ainoastaan vahvistanut, että
HSC oli osallistunut DSM:n yleiskulujen maksamiseen, ja todennut, ettei näiden
kustannusten keinotekoinen kasvattaminen ollut HSC:n toisen osakkeenomistajan
etujen mukaista.
- Vaikka komissio ei vastannutkaan tähän kysymyksen selvästi, on kuitenkin
todettava, ettei prosenttiosuuden ilmaiseminen olisi parantanut NSC:n
mahdollisuuksia puolustaa etujaan. Se ei nimittäin olisi vielä tämän tiedon
perusteella voinut muotoilla kantaansa näiden kulujen kohtuullisuudesta, ellei myös
näiden kulujen erittelyä olisi ilmaistu. Yhteisön tuottajan yleiskustannukset, jotka
ovat eräs tuotantokustannusten osatekijä, ovat kuitenkin luottamuksellisia tietoja,
jota ei voitu antaa NSC:lle sellaisinaan (ks. asia 250/85, Brother Industries v.
neuvosto, tuomio 5.10.1988, Kok. 1988, s. 5683, 34 kohta). Komissiolla oli siis täysi
syy olla antamatta enempää tietoja kyseisestä seikasta.
- NSAG:n suorittamat edistämistoimenpiteet (ks. edellä 66 kohta, viides
luetelmakohta)
- Kun komissiolta kysyttiin, oliko se ottanut huomioon sen, että HSC oli saattanut
hyötyä NSAG:n toteuttamista markkinoiden kehittämistoimenpiteistä, se vastasi
18.12.1990 päivätyssä kirjeessään pyynnön vaikuttavan epäselvältä ja pyysi NSC:tä
selventämään sitä. Koska komissiolle ei toimitettu selvennystä, yhteisön toimielimiä
ei voida moittia siitä, etteivät ne ole vastanneet tähän kysymykseen laajemmin.
Muita yksittäisiä kohtia koskevat väitteet
- Viitehinnan yksityiskohtainen koostumus
- Aluksi on korostettava, että tullin määrän määrittämisessä käytetty viitehinta on
laskettu pääasiallisesti yhteisön tuottajan tuotantokustannusten perusteella. Nämä
tiedot ovat kuitenkin luottamuksellisia (edellä 106 kohdassa mainittu asia Brother
Industries v. neuvosto, tuomion 34 kohta).
- Kantajat ovatkin hallinnollisen menettelyn aikana valittaneet siitä, että viitehintaan
sisällytettyjen kustannusten rakenne, sellaisena kuin se ilmenee komission 22.3.1991
päivätyn kirjeen liitteestä 3, sisältää liian vähän tietoja viitehinnan osatekijöistä.
Tämän yleisluonteisen väitteen perusteella ja sen huomautuksen perusteella, jonka
mukaan komissio ei ollut ilmaissut vahinkomarginaalin kannalta merkityksellisiä
numero- ja tosiasiatietoja, yhteisöjen toimielimet eivät voi saada selville, mitkä ovat
ne tiedot, jotka olisivat parantaneet kantajien mahdollisuuksia puolustaa etujaan ja
jotka eivät ole luottamuksellisia. Kun otetaan huomioon markkinoiden
erityispiirteet, kantajien tiedot näistä erityispiirteistä ja eurooppalaisesta
kilpailijastaan (ks. edellä 85 ja 86 kohta) sekä viitehinnan osatekijöiden
äärimmäinen arkaluonteisuus, yhteisön toimielinten oli varottava ilmaisemasta
tietoja, joiden perusteella kantajat olisivat voineet melko suurella tarkkuudella
päätellä yhteisön tuottajan kulujen osatekijät, rakenteen ja lopuksi myös määrän.
Koska nämä tiedot ovat luottamuksellisia (edellä 106 kohdassa mainittu asia
Brother Industries v. neuvosto, tuomion 34 kohta), yhteisön toimielimet olisivat
voineet arvioida, onko tässä asiassa velvoittavia luottamuksellisuusvaatimuksia
noudattaen mahdollista ilmaista enemmän tietoja viitehinnasta, vain jos ne olisivat
tienneet, mistä osatekijöistä kantajat tarkalleen halusivat saada enemmän tietoja,
tai ainakin, missä tarkoituksessa kantajat halusivat saada näitä lisätietoja ja
hyödyntää niitä.
- Koska kantajat eivät toimineet niin, että yhteisön toimielimillä olisi ollut
mahdollisuus arvioida tätä mahdollisuutta, kantajat eivät voi moittia näitä siitä,
etteivät ne ole toimittaneet kantajille yksityiskohtaisempaa erittelyä viitehinnasta
kuin 22.3.1991 päivätyn komission kirjeen liitteessä 3 (ks. edellä 25 kohta). Etenkin
koska kantajat eivät olleet pyytäneet yksittäisiä tietoja huomioon otettujen
rahoituskustannusten lajista ja näiden kulujen kohdistamisesta eivätkä myöskään
lainojen ja oman pääoman suhteesta, ne eivät voi moittia yhteisön toimielimiä siitä,
etteivät toimielimet ole täsmentäneet näitä osatekijöitä.
- Tapauksessa, jonka johdosta annettiin tuomio asiassa Timex vastaan neuvosto ja
komissio (mainittu edellä 73 kohdassa), johon kantajat ovat vedonneet, yhteisön
toimielimet ilmaisivat ainoastaan viitehinnan laskennassa käytetyt erät ilman
numerotietoja. Tässä asiassa yhteisön toimielimet ovat sen sijaan ilmaisseet
viitehinnan laskennassa käytetyt kustannusten osatekijät siten, että ne ovat antaneet
numerotietona kunkin osatekijän osuuden kokonaiskustannuksista 10 prosentin
tarkkuudella. Kun otetaan huomioon yhteisön tuottajan pyynnöt luottamuksellisesta
käsittelystä, on katsottava, että kantajille on tässä tapauksessa annettu riittävät
tiedot viitehinnan koostumuksesta.
- Tapauksessa, jonka johdosta annettiin tuomio asiassa Al-Jubail Fertilizer v.
neuvosto (mainittu edellä 60 kohdassa), johon kantajat ovat myös vedonneet,
vastaaja ei kiistänyt, etteikö yhteisön toimielimillä ollut mahdollisuutta antaa
kantajana olevalle yhtiölle sen puolustautumisoikeuksien käyttämisen kannalta
hyödyllisiä tietoja, koska vastaaja ilmoitti komission antaneen kantajalle tällaisia
tietoja kirjeitse. Riidanalainen asetus kuitenkin kumottiin, koska vastaaja ei ollut
näyttänyt toteen, että kantaja oli saanut tämän kirjeen. Sitä vastoin nyt
käsiteltävänä olevassa tapauksessa vastaaja väittää, että yhteisön toimielinten
salassapitovelvollisuus oli estänyt näitä antamasta kantajille eräitä riidanalaisia
tietoja.
- Asiassa Nölle (mainittu edellä 60 kohdassa) yhteisöjen tuomioistuin ei julistanut
riidanalaista asetusta pätemättömäksi puolustautumisoikeuksien loukkaamisen
vuoksi vaan siitä syystä, että normaaliarvoa ei ollut määritetty perusasetuksen
2 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla "asianmukaisella ja kohtuullisella
tavalla". Seuraavan, perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan rikkomista koskevan
kanneperusteen yhteydessä tutkitaan se, ovatko yhteisön toimielimet tässä asiassa
sovellettavat säännökset huomioon ottaen ylittäneet harkintavaltansa normaaliarvon
määrittämisessä.
- Eräiden yhteisön tuottajan käynnistyskustannusten ottaminen huomioon
viitehinnassa ja poistossa (ks. edellä 65 kohta, neljäs ja viides luetelmakohta)
- NSC ja NSAG ovat 2.4.1991 päivätyissä huomautuksissaan (ks. edellä 31 kohta)
väittäneet, että HSC:lla oli ollut huomattavia käynnistyskustannuksia ja -vaikeuksia
ja että tehtaan käynnistyskustannuksia ei voitu ottaa huomioon viitehintaa
laskettaessa. Ne totesivat myös, että asianajajan palkkioita, joita HSC:lle oli
aiheutunut kantajien haastamisesta oikeuteen, ei voitu pitää tuotantokustannuksina
tai että ne olisi ainakin jaksotettava. Kantajat eivät sitä vastoin pyytäneet komissiota
täsmentämään niitä perusolettamuksia ja menetelmiä, joita viitehintaa laskettaessa
oli käytetty käynnistyskustannusten kohdistamisessa (erityisesti poistomenetelmiä
ja sitä, miksi yhteisön toimielimet olivat käyttäneet kymmenen vuoden poistoaikaa),
eikä niitä kahta käynnistyskuluerää, jotka oli otettu huomioon.
- Komissio on 18.4.1991 päivätyssä kirjeessään (ks. edellä 32 kohta) ilmoittanut, että
lukuun ottamatta niitä kahta erää, jotka oli poistettu Alankomaiden sovellettavan
lainsäädännön mukaisesti, käynnistyskustannukset ja myös asianajajan palkkiot oli
jätetty pois laskelmasta.
- Jos NSC:n ja NSAG:n 2.4.1991 päivättyjä huomautuksia pidetään perusasetuksen
7 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna tietojensaantipyyntönä, komission
18.4.1991 päivätyssä kirjeessä on vastattu siihen täydellisesti.
- Etuyhteydessä olevilta yrityksiltä ostetut raaka-aineet (ks. edellä 66 kohta, neljäs
luetelmakohta)
- Kantajat eivät voi moittia yhteisön toimielimiä siitä, etteivät nämä ole toimittaneet
kantajille tietoa yhteisön tuottajan etuyhteydessä olevilta yrityksiltä ostaman raaka-aineen osuudesta, koska kantajat eivät ole pyytäneet tietoja tästä yksityiskohdasta.
c) Päätelmä
- Edellä olevasta seuraa, että kun otetaan huomioon etenkin markkinoiden
erityispiirteet (ks. edellä 85 ja 86 kohta), kantajien perusteelliset tiedot näistä
erityispiirteistä ja kantajien näihin tietoihin perustuva kyky tarpeen vaatiessa pyytää
tarvitsemiaan, asiassa merkityksellisiä täsmennyksiä, yhteisön toimielimet ovat
täyttäneet perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohtaan perustuvan
tietojenantovelvollisuutensa.
- Tämän vuoksi kanneperuste on hylättävä.
Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- Kantajat väittäjät, että vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, jättänyt
ottamatta huomioon tärkeitä osatekijöitä ja rikkonut perustamissopimusta ja
perusasetusta, kun se on normaaliarvon määrittämiseksi verrannut Yhdysvaltojen
kotimarkkinoiden hintoja yhteisön markkinoilla voimassa olleisiin hintoihin.
- Kantajien mukaan perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa
tarkoitettua asianmukaista vertailua ei voitu tehdä Yhdysvaltojen markkinoiden
hintojen perusteella, eivätkä nämä hinnat olleet seurausta tavanomaisesta
liiketoiminnasta. Kantajien mukaan Yhdysvaltain markkinoilla on toisin kuin
täydellisesti kilpailluilla yhteisön markkinoilla vallinut monopoli aspartaamia
suojaavan patentin vuoksi. Markkinoilla, joilla ei ole kilpailua, yhteisön toimielinten
on laskettava polkumyynti laskennallisen arvon perusteella. Kahden eri tyyppisen
markkinan hintojen vertaileminen on kantajien mukaan kiellettyä, minkä yhteisöjen
tuomioistuin on todennut edellä 106 kohdassa mainitussa asiassa Brother Industries
vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa. Myös australialaisia, sokeriliemessä olevia
persikoita koskevassa tapauksessa tehdystä komission päätöksestä ilmenee, että se,onko markkinoilla kilpailua, on tärkeä peruste. Myös Yhdysvaltojen oikeuden
mukaan on epäasianmukaista verrata hintoja ottamatta huomioon
immateriaalioikeuksien suojaa (asia Lightweight Polyester Filament Fabric from
Japan, 49 Fed. Reg. 472, 1984; asia Generic Cephalexin Capsules from Canada, 53
Fed. Reg. 47562, 1988).
- Patentti antaa haltijalleen oikeuden korottaa hintaa lisällä, joka on palkkio
keksinnöstä. Normaaliarvon määrittäminen sellaisten hintojen perusteella, jotka
perustuvat patenttisuojaan, rankaisee patenttioikeuttaan käyttävää keksijää, vaikka
sen enempää yhteisön oikeus kuin GATT:kaan eivät edellytä patentinhaltijan
luopuvan tästä oikeudesta viennin yhteydessä. Se, että patentinhaltijaa vaaditaan
myymään yhteisössä markkinahinnan ylittävällä hinnalla, on kantajien mielestä
ulkomaisten patentinhaltijoiden syrjintää ja antaa yhteisön tuottajille
perusteettoman edun.
- Koska vastaaja ei ole ilmoittanut, mistä syystä se katsoo, että patenttisuojaan
perustuvia hintoja voidaan verrata yhteisöön tapahtuvassa viennissä käytettyihin
hintoihin, se on kantajien mukaan rikkonut perusteluvelvollisuuttaan
(perustamissopimuksen 190 artikla).
- Vastaaja vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä. Se kiistää sen, että
normaaliarvo olisi määritetty lainvastaisesti, sillä se on laskettu tavanomaisten
markkinavoimien määräämän hinnan perusteella, joka mahdollistaa asianmukaisen
vertailun.
- Väliintulija toteaa lisäksi, ettei ole mitään syytä, miksei normaaliarvo voisi perustua
hintoihin, joihin patentti vaikuttaa, jos nämä hinnat kuvastavat markkinoiden
todellista tilannetta vientimaassa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Perusasetuksen mukaan polkumyyntitullien käyttöön ottamiselle ei vaadita muuta
syytä kuin se, että kotimarkkinoiden (tässä tapauksessa Yhdysvaltojen
markkinoiden) hintojen ja vientimarkkinoiden (tässä tapauksessa yhteisön
markkinoiden) hintojen välillä on vahinkoa aiheuttava ero.
- Markkinoiden rakennetta tai kilpailun astetta koskevat perusteet eivät sellaisinaan
määrää, että on käytettävä laskennallisen normaaliarvon menetelmää eikä
todellisiin hintoihin perustuvan normaaliarvon menetelmää, jos todelliset hinnat
ovat seurausta markkinavoimien vaikutuksesta. Kuten komissio on asetuksessaan
todennut (johdanto-osan 16 kappale, joka on vahvistettu neuvoston asetuksen
johdanto-osan 8 kappaleessa), "Yhdysvaltojen ja yhteisön markkinoilla on eroa
hintojen joustavuudessa", joka on "edellytyksenä hintojen muuntelulle", ja jos
hintajoustavuuden erot pitäisi ottaa huomioon, "polkumyynti ei koskaan olisi
rangaistavaa". Koska kantajat eivät olleet näyttäneet toteen, että normaaliarvon
määrittämisessä käytetyt hinnat eivät olleet seurausta markkinavoimien
vaikutuksesta tai että ne eivät kuvastaneet Yhdysvaltojen markkinoiden todellista
tilannetta, ei ollut mitään syytä käyttää laskennallista normaaliarvoa Yhdysvaltojen
markkinoilla tosiasiallisesti maksettujen hintojen sijasta.
- Riidanalainen asetus ei myöskään millään tavalla ole vienyt kantaja NSC:ltä sen
amerikkalaista patenttia, koska päätös ei ole loukannut kantajan oikeutta estää
kolmansia valmistamasta ja myymästä aspartaamia Yhdysvalloissa kyseisen patentin
voimassaolon päättymiseen saakka eikä kantajan oikeutta maksimoida hintansa
näillä markkinoilla. Patentin suoma tuotanto- ja myyntimonopoli antaa
patentinhaltijalle mahdollisuuden saada takaisin tutkimus- ja kehityskustannukset,
joita on aiheutunut paitsi menestyksekkäistä myös epäonnistuneista hankkeista.
Tämä on yksi taloudellinen lisäperuste käyttää normaaliarvon määrittämisessä
patenttisuojaan perustuvia hintoja.
- Kantajat eivät ole näin ollen näyttäneet toteen, että yhteisön toimielimet olisivat
tehneet oikeudellisen virheen tai arvioineet tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti, kun
ne ovat määrittäneet tuontiaspartaamin normaaliarvon sellaisten Yhdysvaltojen
hintojen perusteella, joihin patenttisuoja vaikutti.
- Väitteestä, jonka mukaan näiden hintojen valitsemista normaaliarvon perusteeksi
on perusteltu puutteellisesti, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön
mukaan perustamissopimuksen 190 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästi
ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen
toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen
syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuimet voivat
valvoa toimenpiteen laillisuutta (asia 203/85, Nicolet Instruments, tuomio 26.6.1986,
Kok. 1986, s. 2049, 10 kohta; asia 240/84, NTN Toyo Bearing v. neuvosto, tuomio
7.5.1987, Kok. 1987, s. 1809, 31 kohta ja asia 255/84, Nachi Fujikoshi v. neuvosto,
tuomio 7.5.1987, Kok. 1987, s. 1861, 39 kohta).
- Tässä tapauksessa riidanalaisessa asetuksessa vahvistetaan (johdanto-osan 8
kappale) komission asetuksen johdanto-osan 1219 kappale.
- Väitteestä, jonka mukaan Yhdysvaltojen hinnat eivät olleet todella vertailukelpoisia
aspartaamilla Yhdysvalloissa olevan teollisoikeudellisen suojan vuoksi, komissio
kuitenkin toteaa asetuksensa johdanto-osan 18 kappaleessa seuraavaa:
"Komissio katsoo tämän väitteen olevan perusteeton. Sekä yhteisön oikeus että
kansainvälinen oikeus tuomitsevat hintojen vahinkoa aiheuttavan muuntelun
riippumatta muuntelun syystä. Patentti Amerikan yhdysvalloissa ei sinänsä määritä
kotimarkkinoiden hintojen tasoa. Jos viejä käyttää hyväkseen asemaansa patentin
haltijana noudattaakseen kotimarkkinoillaan korkeampia hintoja kuin
vientimarkkinoillaan, sen on kannettava seuraukset itse tekemästään päätöksestä.
Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi hintojen muuntelun osalta, siinä määrin kuin
muuntelu aiheuttaa yhteisön teollisuudelle huomattavaa vahinkoa, vältyttäisiin
polkumyyntisäännösten soveltamiselta."
- Nämä seikat riittävät siihen, että niille, joita asia koskee, selviää toimenpiteen syyt,
jotta ne voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuimet voivat
valvoa toimenpiteen laillisuutta. Asetusta on näin ollen perusteltu riittävästi tältä
osin.
- Tästä seuraa, että kanneperuste on hylättävä.
Perustamissopimuksen ja perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan sekä 4 ja 13 artiklan
rikkomista ja polkumyyntitullin virheellistä laskemista koskeva kanneperuste
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- Kantajat katsovat ensinnäkin, että yhteisön toimielimet ovat arvioineet kantajien
esittämiä todisteita ilmeisen virheellisesti ja rikkoneet vahingon toteamiseen liittyviä
GATT:n polkumyyntikoodin määräyksiä ja perusasetuksen säännöksiä.
- Kantajien mukaan niiden esittämät todisteet osoittivat, että yhteisön tuottaja ei ollut
kärsinyt huomattavaa vahinkoa ja että se oli saavuttanut niin hyviä tuloksia kuin se
saattoi kohtuudella odottaa. HSC ei olisi kohtuudella voinut odottaa saavansa
tuotannon käynnistämistä seuraavana vuonna voittoa tai ainakaan kahdeksan
prosentin suuruista voittoa.
- Kun tutkinta alkoi, yhteisön tuottajan tuotanto oli ollut käynnissä alle kuusi
kuukautta ja se oli edelleen käynnistysvaiheessa. Koska yhteisön tuottaja oli uusi
tulokas markkinoilla, sillä oli kantajien mukaan edessään useita esteitä, kuten
kantajien etumatka teknologiassa, suurtuotannon etujen puuttuminen
käynnistysvaiheen aikana ja opetteluvaihe. Yhteisön tuottajan toiminta oli
tehotonta, vaikka huomioon olisi otettu tuotantokapasiteetin melko alhainen
käyttöaste. Sen kustannukset olivat kantajien mukaan erittäin korkeat (ks.
komission asetuksen johdanto-osan 49 kappale, jossa mainitaan huomattavat
käynnistämiskustannukset). Kantajat toteavat erityisesti, että yhteisön tuottajan
rahoituskustannukset olivat 515 prosenttia sen kokonaiskustannuksista, mikä viittaa
huomattavaan velkaantumiseen.
- Kantajat korostavat yhteisön tuottajan toimineen markkinoilla, joita leimasi
markkinavoimien aiheuttama aspartaamin hintojen lasku. Se, että yhteisön
markkinoilla kilpaili myös useita muita voimakkaita ja halpoja makeutusaineita,
mikä johtui tiukkojen lainsäädännöllisten rajoitusten puuttumisesta ja siitä, että
yhteisön kuluttajat ovat amerikkalaisia ja japanilaisia kuluttajia vähemmän
huolissaan näiden tuotteiden terveydellisistä vaikutuksista, oli johtanut
huomattavaan hintojen laskuun, joka alkoi jo vuonna 1983 eli viisi vuotta ennen
kuin HSC aloitti tuotannon.
- Näistä olosuhteista huolimatta yhteisön tuottaja oli saavuttanut merkittävän
osuuden aspartaamin myynnissä. Kantajien mukaan ei ole näytetty toteen, että
korkemmasta hintatasosta aiheutuva kysynnän vähentyminen ei olisi tehnyt tulojen
kasvua mahdottomaksi eikä etenkään sitä, että korkeampi hintataso olisi ratkaissut
HSC:n tuotantokapasiteetin alikäyttöongelman. Kun otetaan huomioon, että NSC:n
patentin voimassaoloaika oli piakkoin päättymässä, yhteisön tuottajalla olisi ollut
hyvät mahdollisuudet aloittaa myynti erittäin tuottoisilla Yhdysvaltain markkinoilla
ja lisätä suurtuotannolla saavutettavia etuja.
- Kantajien esittämistä todisteista erityisesti McKinseyn tutkimuksesta (ks. edellä
9 kohta) ilmenee, että kehitysvaiheessa olevilla markkinoilla toimintansa aloittava
yritys ei voi odottaa saavuttavansa kannattavuusrajaa ensimmäisinä
toimintavuosinaan. Kantajien mukaan on harhakuvitelmaa ajatella, että
vakiintuneiden tuottajien asiakkaita on mahdollista viedä ilman huomattavaa
alihinnoittelua. Kilpaileva toimittaja, joka pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan
alihinnoittelulla, sitä paitsi itse aiheuttaa riskin hintojen laskevan kehityksen
kiihdyttämisestä ja siitä, ettei se saa muuta kuin symbolisen markkinaosuuden,
etenkään kun hinnat olivat jo alhaisia korvaavien tuotteiden aiheuttaman kilpailun
vuoksi.
- Kantajat ovat vastauskirjelmävaiheessa moittineet yhteisön toimielimiä siitä, etteivät
ne olleet ilmoittaneet, millä perusteella HSC:n olisi pitänyt saavuttaa korkeampi
tuotantokapasiteetin käyttöaste tai kyetä heti myymään kaikki aspartaami, jonka se
pystyi tuottamaan.
- Toiseksi kantajat väittävät komission olleen väärässä todetessaan, että riidanalainen
tuonti oli aiheuttanut väitetyn vahingon ja erityisesti että "NSAG:n vientihintojen
lasku oli tapahtunut samaan aikaan kun valituksen tekijä oli ilmaantunut yhteisön
markkinoille" (komission asetuksen johdanto-osan 45 kappale).
- Toteamusta, jonka mukaan kilpailu kiihtyi, kun patenttien voimassaolo päättyi
yhteisössä vuosien 1986 ja 1988 välillä (komission asetuksen johdanto-osan 54
kappale), ei voida sovittaa yhteen sen päätelmän kanssa, että riidanalainen tuonti
aiheutti hintojen laskun. Kantajien mukaan kysynnän kasvu, syklamaattien
kieltäminen ja sakkariinin käytön estämiseen tähtäävät suositukset sekä NSC:n
patentti olivat sitä vastoin aiheuttaneet hintojen nousua Yhdysvaltain markkinoilla.
- Yhteisön toimielimet ovat aikaisemmin ottaneet huomioon sellaisia tekijöitä, joita
on tässäkin tapauksessa, kuten yhteisön sisäisen kilpailun ja yhteisön tuottajien
erittäin korkeat kustannukset, ja ne ovat niiden perusteella katsoneet, ettei kyseisen
tuonnin ja yhteisön tuotannon kärsimän vahingon välillä ollut syy-yhteyttä (Saksan
demokraattisesta tasavallasta, Puolasta ja Jugoslaviasta peräisin olevan
portlandsementin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn
saattamisesta päätökseen 17 päivänä heinäkuuta 1986 tehty komission päätös
86/344/ETY [EYVL L 202, s. 43, johdanto-osan 43 kappale]).
- Kolmanneksi kantajat moittivat yhteisön toimielimiä siitä, että ne ovat rikkoneet
perusasetuksen 13 artiklan 3 kohtaa, koska ne ovat yliarvioineet väitetyn vahingon
poistamiseen tarvittavan polkumyyntitullin määrän. Kantajien mukaan tämä tulli on
määritetty sellaisen viitehinnan perusteella, jonka laskennassa yhteisön toimielimet
ovat käyttäneet yhteisön tuottajan kustannuksia. Koska nämä kustannukset olivat
liian suuria, viitehinta olisi pitänyt laskea jomman kumman viejän tai jonkun
samanlaisen alan tuottajan kustannusten perusteella, tai viitehinnan olisi
toissijaisesti pitänyt olla sama kuin yhteisön hinta tai alihinnoittelutapauksessa sama
kuin yhteisön hinta korotettuna todetulla alihinnoittelun määrällä, kuten yhteisön
toimielimet ovat muissa tapauksissa tehneet (ks. esim. väliaikaisen polkumyyntitullin
käyttöön ottamisesta Korean tasavallasta peräisin olevien pienten
väritelevisiovastaanottimien tuonnissa 24 päivänä lokakuuta 1989 annettu komission
asetus (ETY) N:o 3232/89 [EYVL L 314, s. 1] ja väliaikaisen polkumyyntitullin
käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Hong Kongista peräisin olevien
pienten väritelevisiovastaanottimien tuonnissa 11 päivänä tammikuuta 1991 annettu
komission asetus (ETY) N:o 129/91 [EYVL L 14, s. 31]). Eräissä tapauksissa
yhteisön toimielimet ovat käyttäneet jopa tehokkaimman tuottajan kustannuksia.
- Vaikka myönnettäisiin, että tuonti on yksinään aiheuttanut väitetyn vahingon,
viitehinta on kantajien mukaan kuitenkin virheellinen. Koska yhteisön toimielinten
käyttämät tuotantokustannukset ovat näin valtavat, kyseessä täytyy olla laskuvirhe.
- Vastaaja ja väliintulija vaativat näiden kanneperusteiden hylkäämistä. Ne korostavat
määrittäneensä vahingon, todenneensa vahingon ja polkumyynnillä tapahtuneen
tuonnin välillä olevan syy-yhteyden ja laskeneensa polkumyyntitullin ottaen
asianmukaisesti huomioon sen, että yhteisön tuottaja oli uusi tulokas markkinoilla
ja ettei sen tehokkuus siksi ollut yhtä hyvä kuin kantajien. Vastaaja ja väliintulija
kiistävät myös sen, että muiden makeutusaineiden hintakilpailu olisi ollut kovaa jaettä tämä olisi voinut aiheuttaa vahingon.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Vahingon sekä sen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välisen syy-yhteyden
määrittäminen edellyttää monitahoisten taloudellisten kysymysten arviointia.
Yhteisön toimielimillä on tätä tehdessään laaja harkintavalta (ks. esim. asia C-69/89,
Nakajima v. neuvosto, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2069, 86 kohta ja asia T-164/94, Ferchimex v. neuvosto, tuomio 28.9.1995, Kok. 1995, s. II-2681, 111 ja
131 kohta).
- Vastaaja on riidanalaisessa asetuksessa (johdanto-osan 26 kappale) todennut
seuraavaa:
" seuraavia tekijöitä on otettu huomioon määritettäessä sitä, onko kyseinen
yhteisön teollisuus kärsinyt huomattavaa vahinkoa:
yhteisön tuottaja on aloittanut aspartaamin myynnin vuonna 1988 ja on onnistunut
hallitsemaan suhteellisen vaatimatonta osaa yhteisön markkinoista, jotka ovat
enimmäkseen amerikkalaisten ja japanilaisten tuottaja/viejien hallussa.
Amerikkalaiset kilpailijat ovat vastanneet tähän markkinoille tuloon laskemalla
äkillisesti hintojaan, mikä on aiheuttanut yhteisön teollisuudelle huomattavia
tappioita, jotka ovat estäneet sitä lisäämästä tuotantokapasiteettiensa käyttöä siinä
määrin, että se olisi voinut hyötyä suurtuotannon eduista. Tutkimusajanjakson
lopussa nämä tappiot olivat niin suuret, että ne välittömästi uhkasivat alan
teollisuuden elinkelpoisuutta."
- Yhteisön tuottajan väitetystä tehottomuudesta on todettava, että vaikka yhteisön
tuottajan vaikeudet olisivat aiheutuneet polkumyynnin ohella muistakin syistä, tältä
tuottajalta ei sen perusteella voida viedä kaikkea suojaa polkumyynnin aiheuttamia
vahinkoja vastaan (edellä 106 kohdassa mainittu asia Brother Industries v.
neuvosto, tuomion 42 kohta ja yhdistetyt asiat 277/85 ja 300/85, Canon ym. v.
neuvosto, tuomio 5.10.1988, Kok. 1988, s. 5731, 63 kohta).
- Yhteisön tuottaja oli tutkimusajanjaksona vielä käynnistysvaiheessa. Asiakirjasta,
jonka kantajat esittivät vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
22.1.1997 esittämiin kysymyksiin, ilmenee, että kantajien tuotantokustannukset
kahtena ensimmäisenä tuotantovuonna olivat yli kaksinkertaiset verrattuina
tutkimusajanjakson aikaisiin tuotantokustannuksiin. Vaikka kantajien tavoin
katsottaisiin, että niiden tuotantokustannukset olivat noin puolet yhteisön tuottajan
tuotantokustannuksista tutkimusajanjaksona, yhteisön toimielimet eivät ylittäneet
harkintavaltaansa käyttäessään yhteisön tuottajan kustannuksia perustana
määrittäessään sitä viitehintaa, jonka alittamisen on katsottava aiheuttavan
vahinkoa yhteisön tuottajalle.
- Halvempien korvaavien makeutusaineiden kilpailun osalta riidanalaisen asetuksen
johdanto-osan 31 kappaleesta voidaan päätellä vastaajan arvioineen, että muiden
voimakkaiden makeutusaineiden tarjonta markkinoilla ei merkittävästi vaikuttanut
aspartaamin hintaan eikä se aiheuttanut hintojen laskua siitä alkaen, kun yhteisön
tuottaja päätti aloittaa toiminnan markkinoilla. Vastaaja on ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen 22.1.1997 esittämiin kysymyksiin antamissaan
vastauksissa täsmentänyt, että muiden makeutusaineiden aiheuttama kilpailu oli
vähäistä aspartaamin erityisominaisuuksien ja erityisesti sen maun vuoksi.
- Koska aspartaamin maku on parempi kuin muiden makeutusaineiden, se vastaajan
päätelmä, jonka mukaan muiden halvempien voimakkaiden makeutusaineiden
tarjonta markkinoilla ei vaikuttanut aspartaamin kysyntään, on uskottava, kun
otetaan huomioon seuraavat seikat, jotka ilmenevät asiakirja-aineistosta ja erityisesti
taulukoista, jotka sisältyvät siihen konsulttitoimisto LMC Internationalin raporttiin,
joka laadittiin maaliskuussa 1997 kantajien pyynnöstä vastaukseksi ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen 22.1.1997 esittämiin kysymyksiin. Ensinnäkin
aspartaamin onnistui tunkeutua markkinoille, vaikka se oli muita makeutusaineita
kalliimpaa. Toiseksi makeutusaineiden käyttäjät eivät osta pelkästään kaikkein
halvimpia makeutusaineita, koska aspartaamin kysyntä yhteisössä on kasvanut
polkumyyntitullien käyttöön ottamisen jälkeen. Kolmanneksi voimakkaan
makeutusaineen osuus lopputuotteen kokonaiskustannuksissa on erittäin pieni.
- Näissä olosuhteissa on myös uskottavaa, että aspartaamin tuottaja vaikka se olisi
uusi tulokas markkinoilla voisi saavuttaa 8 prosentin voiton 18 kuukaudessa,
etenkin kun tämä prosenttiluku on määritetty suhteessa fiktiivisiin
tuotantokustannuksiin, jotka perustuvat oletukseen tuotantokapasiteetin täydestä
käytöstä. Tämän päätelmän uskottavuutta vahvistaa se, että käyttäjien voidaan
olettaa suhtautuvan myönteisesti uuteen tulokkaaseen markkinoilla, joilla vallitsee
monopoli.
- Aspartaamin hinnan laskusta yhteisössä on todettava, että kantajat eivät ole
osoittaneet vääräksi vastaajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 22.1.1997
esittämiin kysymyksiin vastaukseksi antamaa selvitystä, jonka mukaan kustannusten
lasku saattoi selittää hintojen laskun vuosina 19831987 mutta ei myöhempää
pudotusta. Kantajat eivät ole myöskään kiistäneet vastaajan väitettä, jonka mukaan
hintojen laskun ja kantajien tuotantokustannusten laskun välinen erotus on kasvanut
vuodesta 1986 alkaen, koska hintojen lasku on kiihtynyt tuotantokustannusten
laskuun verrattuna.
- Vaikka väittämä, jonka mukaan "NSAG:n vientihintojen lasku oli tapahtunut
samaan aikaan kun valituksen tekijä oli ilmaantunut yhteisön markkinoille"
(komission asetuksen johdanto-osan 45 kappale ja neuvoston asetuksen johdanto-osan 30 kappale) ei olisikaan kovin perusteltu, täysin uskottavana on sitä vastoin
pidettävä väitettä, jonka mukaan "[p]äätös alentaa hinnat tappiolliselle tasolle on
selvästikin NSAG:n sekä amerikkalaisen ja japanilaisen viejän vastuulla, ja tämän
hintapolitiikan vaikutuksia ei voi laittaa niiden vaikeuksien tiliin, joita HSC:llä on
ollut tuotantomenetelmänsä kanssa" (komission asetuksen johdanto-osan 49
kappale ja neuvoston asetuksen johdanto-osan 33 kappale).
- Kantajat eivät kiistä NSC:n toimitusjohtajan todenneen vuonna 1989 (ks.
alankomaalaisen sanomalehden De Financiële Telegraafin artikkeli 2.9.1989, joka
on vastineen liitteenä) seuraavaa: "Maar de prijs is geen punt. Wij zullen zonodig
onder de prijs van iedere concurrent duiken. Dat kunnen we ons veroorloven
omdat wij meer dan ieder ander hebben kunnen investeren in efficiency, daartoe
in staat gesteld door de ruime middelen waarover wij dank zij ons patent konden
beschikken." (Hinta ei ole ongelma. Voimme tarvittaessa alittaa jokaisen kilpailijan
hinnan, koska patentin suomien merkittävien varojen turvin olemme voineet
investoida tehokkuuteen muita enemmän.) Kantajat eivät kiistä todella
harjoittaneensa alihinnoittelua (komission asetuksen johdanto-osan 40 kappale ja
neuvoston asetuksen johdanto-osan 26 kappale), lisänneensä vientiään yhteisöön
absoluuttisesti (komission asetuksen johdanto-osan 37 kappale ja neuvoston
asetuksen johdanto-osan 26 kappale) ja laskeneensa hintojaan merkittävästi
(komission asetuksen johdanto-osan 39 kappale ja neuvoston asetuksen johdanto-osan 26 ja 31 kappale).
- Tästä seuraa, että kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että vastaaja olisi ylittänyt
harkintavaltansa katsoessaan, että yhteisön tuottaja on kärsinyt vahinkoa ja että
polkumyynnillä tapahtunut tuonti on vahingon syy.
- Käyttöön otetun tullin määrä vastaa viitehinnan eli sen vähimmäishinnan, jota on
käytettävä tuotaessa aspartaamia yhteisöön, jottei yhteisön tuotannolle aiheutettaisi
vahinkoa, ja vientihinnan erotusta. Edellä 150158 kohdassa tehdyistä päätelmistä
seuraa, ettei ole näytetty toteen, että yhteisön toimielimet olisivat käyttäneet
epäasianmukaisia perusteita laskiessaan vahingon poistamiseen tarvittavan tullin
määrää. Mahdollisesta laskuvirheestä on todettava, että kantajat päättelevät sen
olemassaolon siitä, että viitehinnan määrittämisessä huomioon otetut kustannukset
olivat yli kaksinkertaiset niiden omiin kustannuksiin verrattuina. Edellä olevasta
151 kohdasta ilmenee, että on uskottavaa, että aspartaamintuottajan
tuotantokustannukset käynnistysvaiheessa ovat yli kaksi kertaa suuremmat kuin
kokeneen tuottajan kustannukset. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä näyttö
viitehinnan laskennassa tapahtuneesta virheestä eikä edes aihetodiste tällaisesta
virheestä.
- Sen päätelmän, jonka mukaan HSC:n olisi pitänyt voida saavuttaa korkeampi
tuotantokapasiteetin käyttöaste, perustelujen puutteellisuutta koskeva kanneperuste
on esitetty vasta vastauskirjelmävaiheessa. Se on siten esitetty liian myöhään eikä
sitä siis voida tutkia. Sitä ei näin ollen ole tarkasteltava.
- Edellä olevasta seuraa, että tutkitut kanneperusteet on hylättävä.
III Ainoastaan asiassa T-159/94 esitetyt kanneperusteet
Olennaisten menettelymääräysten ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- Kantaja Ajico väittää yhteisön toimielinten rikkoneen sen puolustautumisoikeuksia
(asia 17/74, Transocean Marine Paint v. komissio, tuomio 23.10.1974, Kok. 1974,
s. 1063, 15 kohta) sekä GATT:n polkumyyntikomitean 8.5.1984 parhaista saatavissa
olevista tiedoista antaman GATT:n suosituksen (GATT, BISD, 31. täydennysosa,
s. 283) 6 artiklan 8 kohtaa. Komission kanta, jonka mukaan kantaja Ajico ei ole
riittävästi ollut yhteistoiminnassa, on tämän mukaan johtanut siihen, että toimielin
on kieltäytynyt ottamasta huomioon tämän yrityksen toimittamia tietoja ja että se
on käyttänyt normaaliarvona Yhdysvaltain markkinoiden hintoja, minkä vuoksi
käyttöön on otettu liian suuret tullit. Tämä kanta ja siitä seurannut päätös ovat näin
ollen tuntuvasti vaikuttaneet kantajan etuihin. Kantajalle ei kuitenkaan ole
ilmoitettu tästä ennen komission asetuksen julkaisemista, joten siltä on viety
mahdollisuus esittää huomautuksiaan tältä osin.
- Kantaja on mielestään joka tapauksessa ollut parhaansa mukaan yhteistyöllään
edistänyt todentamista ja tutkimusta. Komissio oli nimittäin halunnut todentaa
kantajan Japanin markkinoilla myymät määrät sekä kantajan valmistuskustannukset.
Kantaja on toimittanut Japanin markkinoiden myynnistä ensinnäkin tilastotiedot
toimituksista tehtaalta, toiseksi laskut kaikista myyntitapahtumista (2 400 000
laskua), aspartaamin myyntilaskut mukaan luettuina, ja kolmanneksi kuukausittaiset
ja jaksoittaiset laskut kaikista myyntitapahtumista asiakkaittain mikrofilmeillä,
aspartaamin myyntilaskut mukaan luettuina. Kantaja Ajico on toimittanut
täydellisen aineiston tuotantokustannuksistaan verovuoden molemmilta jaksoilta
(1.10.198830.9.1989), jotka kattoivat kolmen neljäsosaa tutkimusajanjaksosta.
Tiedot tämän kantajan tuotantokustannuksista vuoden 1989 kolmen ensimmäisen
kuukauden ajalta olivat myös käytettävissä paikan päällä tehdyssä tutkimuksessa,
mutta niitä ei kuitenkaan ollut eritelty tuotteittain, koska kantajalla ei ollut
riittävästi aikaa laskea aspartaamin tuotantokustannuksia erikseen. Jos
tutkimusajankohta ei ajallisesti vastaa kyseisen yrityksen verovuotta, yleisen
käytännön mukaan luvut määritetään ekstrapoloimalla käytettävissä olevat tiedot
(lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Japanista ja Korean
tasavallasta peräisin olevien CD-soittimien tuonnissa ja väliaikaisen
polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 16 päivänä tammikuuta 1990 annettu
neuvoston asetus (ETY) N:o 112/90 [EYVL L 13, s. 21]; väliaikaisen
polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan
dihydrostreptomysiinin tuonnissa 11 päivänä heinäkuuta 1991 annettu komission
asetus (ETY) N:o 2054/91 [EYVL L 187, s. 23] ja lopullisen polkumyyntitullin
käyttöön ottamisesta tiettyjen Japanista peräisin olevien lämpöherkkien papereiden
tuonnissa ja väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 16 päivänä
maaliskuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 729/92 [EYVL L 81, s. 1]).
- Vastaaja ja väliintulija vaativat tämän kanneperusteen hylkäämistä katsoen sen
olevan tehoton, koska normaaliarvon vahvistamisen oikeudellisena perustana on
riidanalaisessa asetuksessa käytetty perusasetuksen 2 artiklan 6 kohtaa eikä
suinkaan sen 7 artiklan 7 kohdan b alakohtaa, jonka nojalla yhteisön toimielimet
voivat perustaa ratkaisunsa käytettävissä oleviin tietoihin, jos asianomainen ei
riittävästi osallistu yhteistyöhön.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Tämä kanneperuste koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista, joka on
ilmennyt siinä, että kantajalla ei ole ollut mahdollisuutta esittää näkökantaansa
komission kannasta, jonka mukaan kantajan yhteistyö on ollut riittämätöntä.
- Normaaliarvoa ei riidanalaisessa asetuksessa kuitenkaan ole vahvistettu
perusasetuksen 7 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla, jonka mukaan yhteisön
toimielimet saavat käyttää perusteena käytettävissä olevia tietoja, jos asianomainen
ei riittävässä määrin osallistu yhteistyöhön, vaan normaaliarvo on vahvistettu
perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan perusteella.
- Vaikka kantajalla olisi ollut mahdollisuus ilmaista näkökantansa riidanalaisesta
kannasta, sillä ei siis olisi ollut mitään vaikutusta riidanalaiseen asetukseen. Tästä
seuraa, että vaikka yhteisön toimielinten katsottaisiin vieneen kantajalta tämän
mahdollisuuden mistä seikasta ei ole välttämätöntä lausua , tämä menettely ei
olisi mitenkään muuttanut neuvoston päätelmiä, sellaisina kuin ne sisältyvätriidanalaiseen asetukseen.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- Kantaja Ajico muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ja GATT:n
mukaan yhteisöjen toimielinten on määritettävä normaaliarvo vertailukelpoisen
hinnan perusteella.
- Aspartaamin myyntihinta Yhdysvalloissa ei kantajan mukaan tässä tapauksessa ollut
vertailukelpoinen sen patentin vuoksi, jonka haltija NSC näillä markkinoilla oli.
Koska patentti esti kantaja Ajicoa myymästä aspartaamia kolmansille
Yhdysvalloissa, tämän kantajan hinnat eivät voineet vaikuttaa NSC:n hintoihin
Yhdysvalloissa eivätkä nämä puolestaan voineet vaikuttaa kantajan hintoihin, vaan
kantajan hinnat olivat seurausta Japanin markkinavoimista. On näin ollen
kohtuutonta asettaa kantajan vastattavaksi seurauksia, jotka johtuvat Yhdysvaltain
markkinoiden erityislaatuisesta taloudellisesta ja oikeudellisesta tilanteesta.
- Koska Yhdysvaltain markkinoilla maksettava hinta ei ollut vertailukelpoinen,
normaaliarvo olisi pitänyt määrittää alkuperämaan hintojen perusteella.
- Tällainen ratkaisu on kantajan mukaan sitäkin välttämättömämpi, koska Japanista
toimitettu aspartaami vietiin Yhdysvaltoihin vain kauttakuljetusta varten.
Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kauttakuljetuksen käsite kattaa
tilanteet, joissa tavaralähetyksillä välittäjänä toimivaan maahan ei ole mitään
vaikutusta välittäjänä toimivan maan markkinoiden olosuhteisiin eivätkä nämä
olosuhteet myöskään vaikuta tavaralähetyksiin.
- Kantajan mukaan tilanne on tällainen tässä tapauksessa, koska Japanista toimitettu
aspartaami ei ollut tarkoitettu jällenmyyntiin Yhdysvalloissa, vaan aspartaamin
toimittamisella Yhdysvaltoihin oli tarkoitus pelkästään mahdollistaa se, että NSC
saattoi hyötyä tuontitullien palauttamista koskevasta Yhdysvaltojen lainsäädännöstä.
Vaikka kantaja omisti osan yhteisyritys NSAG:sta, sillä ei ollut sen enempää
mahdollisuuksia vaikuttaa hintoihin, kun otetaan huomioon Yhdysvaltain markkinat
kattava patentti. Aspartaamilla, jonka kantaja Ajico myi NSC:lle jälleenmyytäväksi
Yhdysvalloissa, ei kantajan mukaan ollut mitään yhteyttä yhteisössä
jälleenmyytäväksi tarkoitetun aspartaamin toimituksiin. Paitsi, että nämä toimitukset
kirjattiin erikseen, ne myös laskutettiin eri hinnalla. Nämä toimitukset pysyivät
Ajicon valvonnassa myös sen jälkeen, kun ne oli toimitettu NSC:lle, koska NSC oli
sopimuksen nojalla velvollinen myymään ne välittömästi edelleen Deutsche
Ajinomoto GmbH:lle, joka on kantajan myyntitytäryhtiö Euroopassa ja jonka
tehtävänä oli luovuttaa aspartaami edelleen NSAG:lle. Vaikka pitääkin paikkansa,
että osa Japanista peräisin olevasta aspartaamista pakattiin uudelleen suurempiin
säiliöihin tai muunnettiin rakeiksi käsittelyn helpottamiseksi, tämä koski ainostaan
hyvin pientä osaa toimitetusta aspartaamista, eli uudelleen pakattiin 1,4 prosenttia
ja rakeiksi muunnettiin 7 prosenttia aspartaamista. Näin sitä paitsi meneteltiin vain
marraskuun 1988 ja joulukuun 1989 välisenä aikana, mikä vastaa lähes tarkalleen
tutkimusajanjaksoa, ja näin tehtiin ainoastaan, jotta olisi noudatettu yhteisön
asiakkaiden pyyntöjä, jotka oli esitetty sen jälkeen, kun aspartaamilastit olivat
lähteneet Japanista.
- Koska alkuperämaan markkinoiden myynti oli alle 5 prosenttia yhteisön
markkinoiden myynnistä ja koska perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa ei suljeta
pois mahdollisuutta määrittää normaaliarvo laskennallisesti saman asetuksen
2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, normaaliarvo olisi kantaja Ajicon mukaan pitänyt
määrittää laskennallisesti sen omien valmistuskustannusten perusteella, joihin
lisätään kohtuullinen voitto. Kuten edellisen kanneperusteen yhteydessä on todettu,
komissio olisi pystynyt todentamaan kantajan valmistuskustannukset.
- Vastaajan ja väliintulijan mukaan sen edellytykset, että normaaliarvo olisi määritetty
alkuperämaan (tässä tapauksessa Japanin) markkinoilla tosiasiallisesti maksetun tai
maksettavan vertailukelpoisen hinnan perusteella perusasetuksen 2 artiklan
6 kohdan mukaisesti, eivät olleet tässä asiassa täyttyneet etenkään siksi, että
aspartaami ei tutkimusajanjakson aikana ollut viejämaassa (tässä tapauksessa
Yhdysvalloissa) pelkästään kauttakuljetettavana. Vastaaja toteaa lisäksi, että sitä
vastoin sen edellytykset, että normaaliarvo lasketaan viejämaassa tosiasiallisesti
maksetun tai maksettavan hinnan perusteella, olivat täyttyneet, koska tämä hinta
oli vertailukelpoinen. Vastaaja ja väliintulija vaativat näin ollen kanneperusteen
hylkäämistä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa:
"Jos tuotetta ei tuoda suoraan alkuperämaasta, vaan se tuodaan yhteisöön
välittäjänä toimivasta maasta, normaaliarvo on samankaltaisesta tuotteesta viejä-
tai alkuperämaan kotimarkkinoilla tosiasiallisesti maksettu tai maksettava
vertailukelpoinen hinta. Jälkimmäinen peruste voi olla asianmukainen muun muassa
silloin, kun tuote kuljetetaan ainoastaan viejämaan läpi tai kun kyseisiä tuotteita ei
valmisteta viejämaassa taikka kun kyseisille tuotteille ei ole viejämaassa
vertailukelpoisia hintoja."
- On kiistatonta, että kantaja Ajicon myymää aspartaamia ei tuotu yhteisöön suoraan
alkuperämaasta (Japanista) vaan välittäjänä toimivasta maasta (Yhdysvalloista).
- Tällaisessa tapauksessa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa annetaan yhteisön
toimielimille laaja harkintavalta käyttää joko viejämaan markkinoilla maksettua tai
maksettavaa hintaa tai alkuperämaan markkinoilla maksettua tai maksettavaa
hintaa, kunhan käytettävä hinta on vertailukelpoinen.
- Tässä asiassa yhteisön toimielimet ovat määrittäneet normaaliarvon viejämaan
kotimarkkinoilla (Yhdysvaltain markkinoilla) maksetun tai maksettavan hinnan
perusteella.
- Kun kantaja Ajico on ainoastaan väittänyt, ettei tätä hintaa voida käyttää, koska
kyseisellä tuotteella oli näillä markkinoilla patentti, se ei ole näyttänyt toteen, ettei
tämä hinta ollut vertailukelpoinen (ks. edellä 126129 kohta).
- Ne edellytykset, joiden perusteella yhteisön toimielimillä olisi ollut toimivalta
käyttää alkuperämaan (tässä tapauksessa Japanin) hintoja, eivät myöskään olleet
täyttyneet tässä asiassa. Japanilainen aspartaami ei ollut Yhdysvalloissa pelkästään
kauttakuljetuksessa, koska sitä oli tosiasiallisesti myyty amerikkalaiselle toimijalle
ja koska osa siitä oli jalostettu ja pakattu uudelleen.
- Tästä seuraa, että yhteisön toimielimillä on ollut täysi syy määrittää normaaliarvo
Yhdysvaltain markkinoilla maksetun tai maksettavan hinnan perusteella.
- Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.
IV Ainoastaan asiassa T-160/94 esitetyt kanneperusteet
Olennaisten menettelysääntöjen ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- Kantaja NSC moittii vastaajaa siitä, että se on asetuksessaan ainoastaan
huomauttanut, että komissio on hylännyt kantajan tarjoamat sitoumukset, eikä se
ole todennut, millä perusteilla se on itse päättänyt hylätä nämä sitoumukset. Kun
luetaan yhdessä toisaalta edellä 130 kohdassa mainituissa asioissa NTN Toyo
Bearing ym. vastaan neuvosto ja Nachi Fujikoshi vastaan neuvosto annetut tuomiot
sekä asiassa 256/84, Koyo Seiko vastaan neuvosto, 7.5.1987 annettu tuomio
(Kok. 1987, s. 1899) ja toisaalta asiassa C-156/87, Gestetner Holdings vastaan
neuvosto ja komissio, 14.3.1990 annettu tuomio (Kok. 1990, s. I-781), niistä ilmenee,
että neuvoston kuuluu tehdä lopullinen päätös sitoumusten hylkäämisestä, koska
tämä päätös vaikuttaa huomattavasti kantajan intresseihin. Jotta yhteisöjen
tuomioistuimet voisivat valvoa päätöksen laillisuutta, vastaajan pitää perustella
päätöksensä tältä osin. Koska se ei ole tätä tehnyt, se on kantajan mukaan
loukannut perustavanlaatuisia puolustautumisoikeuksia.
- Vastaaja ei ole kantajan mukaan myöskään vastannut väitteisiin, joita kantaja esitti
15.5.1991 päivätyssä kirjeessään kiistääkseen komission sitoumusten hylkäämiselle
esittämät syyt. Vastaaja on siten rikkonut perustamissopimuksen 190 artiklaa ja
perustavanlaatuisia puolustautumisoikeuksia. Riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artikla
on näin ollen kumottava.
- Vastaaja ja väliintulija vaativat kanneperusteen hylkäämistä, koska kantaja on
saanut selvityksen, jossa on riittävän tarkasti ilmoitettu sitoumusten hylkäämisen
perustelut.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa todetaan seuraavaa:
" Kuulemisen jälkeen komissio on arvioinut, että näitä sitoumuksia ei voi
hyväksyä. Komissio on antanut kyseisille tuottaja/viejille tiedon päätöksensä
perusteluista."
- Tätä viittausta komission ilmoittamiin perusteluihin on tulkittava siten, että vastaaja
on yhtynyt näihin perusteluihin.
- Nämä perustelut on annettu kantajalle tiedoksi komission 7.5.1991 päivätyllä
kirjeellä (ks. edellä 33 kohta). Tästä kirjeestä ilmenee pääasiallisesti, että tarjottuja
sitoumuksia ei voitu hyväksyä niiden kilpailunrajoitusten vuoksi, joita ne olisivat
aiheuttaneet aspartaamin erittäin oligopolistisilla markkinoilla. Kirjeessä
täsmennetään vielä, että sitoumukset olisivat pakottaneet erään pääasiallisista
tuottajista vahvistamaan hintaansa tavalla, jonka toinen tuottaja saattoi ennakoida.
- Näistä yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee selvästi ja yksiselitteisesti, miksi
yhteisön toimielimet ovat tehneet päätelmänsä, ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin voi niiden perusteella valvoa toimenpiteen laillisuutta. Kantajan
15.5.1991 päivätystä kirjeestä sitä paitsi ilmenee sen todella ymmärtäneen
tarjottujen sitoumusten hylkäämisen syyt, koska se on ne kiistänyt (ks. edellä
34 kohta). On siis katsottava, että tarjottujen sitoumusten hylkäämistä on perusteltu
riittävästi (ks. edellä 130 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).
- Vastaaja on joka tapauksessa voinut pelkästään viitata komission arvioon, koska
tarjottujen sitoumusten hyväksyminen kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan
(edellä 87 kohdassa mainittu asia Miwon v. komissio, määräyksen 27 kohta).
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Kanneperuste, joka koskee kantajalla Yhdysvalloissa olevasta patentista johtuvien
oikeuksien loukkaamista
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- Kantaja NSC väittää, että kun yhteisön toimielimet ovat määrittäneet
normaaliarvon Yhdysvaltain markkinoiden hintojen perusteella, ne ovat välillisesti
pakottaneet kantajan luopumaan sillä olevasta mahdollisuudesta maksimoida
hintansa tämän maan markkinoilla. Yhteisön toimielimet ovat täten lainvastaisesti
ja korvauksetta pakkolunastaneet kantajalta sillä patentin nojalla olevat oikeudet.
Yhteisön oikeuden yleisperiaatteiden mukaan pakkolunastuksesta on kuitenkin aina
maksettava korvaus (asia 44/79, Hauer, tuomio 13.12.1979, Kok. 1979, s. 3727, 3752
ja erityisesti s. 3760, julkisasiamies Capotortin ratkaisuehdotuksen 7 kohta).
- Kantaja toteaa toissijaisesti, että vaikka yhteisöjen toimielinten päätös ei
vastaisikaan tällaista pakkolunastusta, se loukkaa joka tapauksessa suhteettomasti
kantajan patenttiin perustuvien oikeuksien vapaata käyttöä. Yhteisön toimielimet
olisivat kantajan mukaan voineet käyttää perustana vientihintoja kolmansiin maihin
tai kuten kantaja on ehdottanut laskennallista arvoa. Näiden menetelmien
käyttäminen olisi vahingoittanut vähemmän kantajan mahdollisuutta kerätä
Yhdysvaltain markkinoilla patenttiin perustuvaa lisäkatetta.
- Vastaaja kiistää kantajan väitteiden oikeellisuuden ja toteaa, että sen oli tässä
tapauksessa määritettävä normaaliarvo Yhdysvaltain markkinoilla maksetun tai
maksettavan hinnan perusteella. Väliintulija katsoo, että jos kanneperusteella
pyritään sen toteamiseen, että yhteisön toimielimet ovat loukanneet kantajalla
Yhdysvaltain lainsäädännön nojalla olevia teollisoikeuksia tai että ne ovat
määränneet niistä lainvastaisesti, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole
toimivaltaa. Vastaaja ja väliintulija vaativat kanneperusteen hylkäämistä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Kantaja ei ole näyttänyt, miten sitä on estetty käyttämästä patenttiin perustuvia
oikeuksiaan. Se on ainoastaan väittänyt, että riidanalaisella asetuksella estettiin sitä
maksimoimasta hintojaan Yhdysvaltain markkinoilla. Vaikka katsottaisiinkin, että
kantajalla patentin perusteella Yhdysvalloissa olevat oikeudet olisivat sisältäneet
oikeuden maksimoida hinnat tämän maan markkinoilla, tällä väitteellä ei
tosiasiapohjaa. Mikään polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä ei nimittäin
rajoittanut NSC:n mahdollisuuksia valita näillä markkinoilla käyttämänsä hinnat.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneetasian, ne on velvoitettava paitsi vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, myös
korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut, koska vastaaja on sitä vaatinut.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan
mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista
oikeudenkäyntikuluistaan, joten väliintulija on velvoitettava vastaamaan omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteillaYHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- Kanteet hylätään.
- Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan
korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.
- Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
García-ValdecasasTiili
Azizi
Moura Ramos Jaeger
|
Julistettiin Luxemburgissa 18 päivänä joulukuuta 1997.
H. Jung
J. Azizi
kirjaaja
laajennetun viidennen jaoston puheenjohtaja
Sisällys
Kanteen perustana olevat tosiseikat ja menettely
II - 2
Tuote
II - 2
Markkinoiden merkittävimmät toimijat ja markkinat
II - 3
Hallinnollinen menettely
II - 3
Kysymyksessä olevat polkumyynnin vastaiset asetukset
II - 9
1 Yleistä
II - 9
2 Komission asetus
II - 9
3 Neuvoston asetus
II - 10
Oikeudenkäyntimenettely
II - 10
Osapuolten vaatimukset
II - 11
Pääasia
II - 12
I Tiivistelmä kanneperusteista
II - 12
II Molemmille asioille yhteiset kanneperusteet
II - 13
Olennaisten menettelymääräysten sekä perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a ja
b alakohdan ja 8 artiklan 4 kohdan rikkomista koskevat kanneperusteet
II - 13
A Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
II - 13
B Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 17
1 Markkinoiden erityispiirteet ja niistä aiheutuvat seuraukset
II - 18
2 Ennen lopullisten tullien käyttöön ottamista annettujen tietojen
väitetty puutteellisuus
II - 19
3 Annettujen tietojen väitetty puutteellisuus perusasetuksen 7 artiklan
4 kohdan a alakohta huomioon ottaen (HSC:n toimittamat
tiedot)
II - 19
4 Toimitettujen tietojen väitetty puutteellisuus perusasetuksen 7 artiklan
4 kohdan b alakohta huomioon ottaen
II - 20
a) Mitä edellytyksiä tietojensaantipyyntöjen on täytettävä?
II - 20
b) Tässä tapauksessa esitettyjen tietojensaantipyyntöjen ja yhteisön
toimielinten toimittamien tietojen tarkastelu
II - 21
i) Yleiset tietojensaantipyynnöt
II - 21
ii) Yksittäisiä seikkoja koskevat tietojensaantipyynnöt
II - 21
Väitteet, jotka koskevat 14.12.1990 päivätyllä kirjeellä pyydettyjä
tietoja
II - 21
Kapasiteetin käyttöaste (ks. edellä 65 kohta, ensimmäinen
luetelmakohta)
II - 21
Aika, jonka on katsottu kuluvan kannattavuusrajan ja 8 prosentin
voittomarginaalin saavuttamiseen (ks. edellä 65 kohta, toinen
luetelmakohta)
II - 22
Yhteisön tuottajalle maksettujen vientitukien huomioon ottaminen ja
niiden yhteensopivuus perustamissopimuksen kanssa (ks. edellä
65 kohta, kolmas luetelmakohta)
II - 22
Viitehintaan sisältyvä prosenttiosuus yleiskustannuksista, jotka on
maksettu etuyhteydessä olevalle yhtiölle DSM:lle (ks. edellä
65 kohta, kuudes luetelmakohta)
II - 23
NSAG:n suorittamat edistämistoimenpiteet (ks. edellä 66 kohta, viides
luetelmakohta)
II - 23
Muita yksittäisiä kohtia koskevat väitteet
II - 23
Viitehinnan yksityiskohtainen koostumus
II - 23
Eräiden yhteisön tuottajan käynnistyskustannusten ottaminen
huomioon viitehinnassa ja poistossa (ks. edellä 65 kohta, neljäs ja
viides luetelmakohta)
II - 25
Etuyhteydessä olevilta yrityksiltä ostetut raaka-aineet (ks. edellä
66 kohta, neljäs luetelmakohta)
II - 25
c) Päätelmä
II - 25
Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste
II - 26
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
II - 26
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 27
Perustamissopimuksen ja perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan sekä 4 ja
13 artiklan rikkomista ja polkumyyntitullin virheellistä laskemista koskeva
kanneperuste
II - 28
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
II - 28
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 31
III Ainoastaan asiassa T-159/94 esitetyt kanneperusteet
II - 34
Olennaisten menettelymääräysten ja perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkominen
II - 34
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
II - 34
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 35
Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste
II - 35
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
II - 35
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 37
IV Ainoastaan asiassa T-160/94 esitetyt kanneperusteet
II - 38
Olennaisten menettelysääntöjen ja perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkominen
II - 38
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
II - 38
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 38
Kanneperuste, joka koskee kantajalla Yhdysvalloissa olevasta patentista johtuvien
oikeuksien loukkaamista
II - 39
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
II - 39
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 40
Oikeudenkäyntikulut
II - 40
1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.