Language of document : ECLI:EU:T:2015:283

Asia T‑162/10

Niki Luftfahrt GmbH

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Yrityskeskittymät – Lentoliikenne – Päätös, jolla todetaan yrityskeskittymä yhteismarkkinoille soveltuvaksi – Toimella kilpailuun olevien vaikutusten arviointi – Sitoumukset

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 13.5.2015

1.      Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Taloudellisten seikkojen arviointi – Harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Tuomioistuinvalvonnan ulottuvuuden rajat

(SEUT 256 artikla; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 8 artikla)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission päätös, jolla todetaan yrityskeskittymä sisämarkkinoille soveltuvaksi

(SEUT 256 artikla; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 2 kohta ja 8 artiklan 2 kohta)

3.      Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Merkityksellisten markkinoiden määritteleminen – Kahden lentoyhtiön keskittymä – Arviointiperusteet – Tuotteiden korvattavuus – Kaupunkipareihin perustuva lähestymistapa

(EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artikla; komission asetuksen N:o 802/2004 6 jakso; komission tiedonannon 97/C 372/03 13–17, 20, 21 ja 24 kohta)

4.      Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Merkityksellisten markkinoiden määritteleminen – Arviointiperusteet, jotka voivat erota valtiontukiin sovellettavista arviointiperusteista

(EY 87 ja EY 88 artikla; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 2 ja 3 kohta sekä 8 artiklan 2 kohta)

5.      Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Käsittelyn kuluessa esille tulleista seikoista johtuva peruste

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta ja 48 artiklan 2 kohta)

6.      Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuutta koskeva arviointi – Komission suorittama tutkinta – Sen osapuolen todistustaakka, joka riitauttaa keskittymän soveltuvuudesta tehdyn päätöksen

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 8 artikla)

7.      Yrityskeskittymät – Sisämarkkinoille soveltuvuutta koskeva arviointi – Arviointiperusteet – Kilpailua rajoittavat vaikutukset – Määräävän markkina-aseman luominen tai vahvistaminen – Keskittymää ei voida todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi ilman, että osapuolet antavat sitoumuksia kilpailuvaikutusten korjaamiseksi

(EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 8 artikla)

8.      Liikenne – Lentoliikenne – Unionin liikenteenharjoittajien oikeus saada liikenneoikeuksia unionin sisällä ja kansainvälisellä tasolla – Edellytykset – Jäsenvaltioiden velvollisuus jakaa liikenneoikeudet asianomaisten unionin lentoliikenteen harjoittajien välillä syrjimättömän ja avoimen menettelyn mukaan – Kyseessä olevan jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen kahdenvälisen sopimuksen tarve kansainvälisten liikenneoikeuksien osalta

(SEUT 100 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 847/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1008/2008 15 artikla)

9.      Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Sellaisen päätöksen antaminen, jolla todetaan keskittymä sisämarkkinoille soveltuvaksi II vaihetta aloittamatta – Edellytys – Vakavien epäilyjen puuttuminen – Tarve saada sitoumuksia asianomaisilta yrityksiltä – Harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta, joka rajoittuu ilmeiseen arviointivirheeseen – Valvonta, joka ulottuu arviointivirheeseen, jos II vaihe aloitetaan ja jos sen aikana annetaan sitoumuksia

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 2 kohta ja 8 artiklan 2 kohta)

10.    Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Asianomaisten yritysten sitoumukset, jotka tekevät ilmoitetusta keskittymästä sisämarkkinoille soveltuvan – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 2 kohta ja 8 artiklan 2 kohta)

11.    Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Toisen kanneperusteen tueksi tehty yleinen viittaus ensimmäisessä kanneperusteessa esitettyihin seikkoihin – Tutkimatta jättäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 85–87 kohta)

2.      Komissio ei laiminlyö perusteluvelvollisuuttaan, jos se ei keskittymätoimien valvontaa koskevaa toimivaltaansa käyttäessään sisällytä päätökseensä täsmällisiä perusteluja sille, miten se on arvioinut keskittymän tiettyjä seikkoja, jotka ovat sen mielestä selvästi asiaankuulumattomia, merkityksettömiä tai selvästi toissijaisia keskittymän arvioimisen kannalta. Tällainen vaatimus olisi näet vaikea sovittaa yhteen joutuisuusvaatimuksen ja niiden menettelyä koskevien lyhyiden määräaikojen kanssa, jotka velvoittavat komissiota, kun se käyttää keskittymätoimien valvontaa koskevaa toimivaltaansa, ja jotka kuuluvat näiden toimien valvontamenettelyä koskeviin erityisiin olosuhteisiin. Tästä seuraa, että kun komissio julistaa keskittymätoimen sisämarkkinoille soveltuvaksi yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 139/2004 8 artiklan 2 kohdan perusteella, perusteluvaatimus täytetään, jos kyseisessä päätöksessä esitetään selvästi syyt, joiden vuoksi komissio katsoo, että kyseinen keskittymä, tarvittaessa asianomaisten yritysten tekemien muutosten jälkeen, ei rajoita olennaisesti tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla erityisesti sen takia, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä.

(ks. 99 ja 100 kohta)

3.      Sen arvioimiseksi, onko säännöllistä lentoliikennettä harjoittavalla ilmailualan yrityksellä markkinoilla määräävä markkina-asema, on ensinnäkin rajattava liikennepalvelujen merkitykselliset markkinat katsomalla, että säännöllisen lentoliikenteen ala muodostaa erilliset markkinat tai että on otettava huomioon charter-, rautatie- tai maantiekuljetusten kaltaiset vaihtoehtoiset kuljetusmuodot sekä säännöllinen lentoliikenne muilla reiteillä, jotka voivat olla korvaavia reittejä.

Ratkaiseva peruste tässä yhteydessä on se, voidaanko tietyllä reitillä harjoitettava säännöllinen lentoliikenne erottaa vaihtoehtoisista kuljetusmahdollisuuksista niiden erityisominaisuuksiensa perusteella, joiden vuoksi se on vain vähäisessä määrin korvattavissa vaihtoehtoisilla kuljetusmahdollisuuksilla ja joiden vuoksi niiden taholta tulevalla kilpailulla ei ole siihen huomattavaa vaikutusta.

Tästä seuraa, että komissio on määritellyt merkitykselliset markkinat asianmukaisesti kehittämällä säännöllisen lentomatkustajaliikenteen alan keskittymien valvonnan yhteydessä lähtöpaikka/määräpaikka-lähestymistavan, joka vastaa kaupunkipareihin perustuvaa lähestymistapaa ja kuvastaa kysynnän kantaa, jonka mukaan kuluttajat tarkastelevat kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja siis myös eri kuljetusmuotoja matkustaakseen lähtökaupungista määränpääkaupunkiin. Kyseisen lähestymistavan mukaan kukin lähtöpaikan ja määräpaikan välinen yhdistelmä muodostaa erilliset markkinat.

(ks. 135, 136, 138 ja 139 kohta)

4.      Unionin kilpailuoikeuden piiriin kuuluvien yrityskeskittymien alalla merkityksellisten markkinoiden määrittäminen ei välttämättä vastaa merkityksellisten markkinoiden määritelmää valtiontukien hyväksymisen osalta, koska nämä kaksi menettelyä eroavat toisistaan niin kohteeltaan kuin oikeudelliselta perusteeltaan, joka on ensimmäiseksi mainitussa tapauksessa EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ja viimeksi mainitussa tapauksessa yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 139/2004 8 artiklan 2 kohta.

Tutkittaessa valtiontukia, jotka voidaan hyväksyä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, komission on huolehdittava siitä, että kyseessä olevilla tuilla ei muuteta kaupankäynnin olosuhteita yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Rakenneuudistussuunnitelmasta tehdyn päätöksen tapauksessa, jossa vaikeuksissa olevan yrityksen velkaantumisen vähentäminen pyritään varmistamaan kyseessä olevalla tuella, joka muodostaa osan rakenneuudistussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on varmistaa kyseisen yhtiön elinkelpoisuuden palauttaminen pitkällä aikavälillä, kyseisen tuen vaikutukset eivät koske pelkästään erityisiä markkinoita, joilla yritys toimii, vaan ne koskevat myös yrityksen kokonaistilannetta.

Keskittymien valvonnan yhteydessä komission on sitä vastoin sulautuma-asetuksen 2 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan varmistettava, ettei keskittymä olennaisesti estä tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla. Arvioinnin keskipisteenä on siis keskittymän vaikutus kilpailupaineeseen. Juuri tästä syystä ilmoituksen tekevien osapuolten tarjoamilla sitoumuksilla pyritään korjaamaan keskittymästä niille markkinoille aiheutuvat kilpailuongelmat, joilla mainitut osapuolet kilpailivat ennen keskittymää.

(ks. 145–147 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 149, 150, 167, 257, 259–261 ja 319 kohta)

6.      Tutkiessaan keskittymän soveltuvuutta sisämarkkinoille komission on muun muassa yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan nojalla tutkittava keskittymätoimen kilpailuvaikutukset markkinoihin, joilla tehokas kilpailu voi merkittävästi estyä etenkin määräävän markkina-aseman luomisen tai vahvistamisen johdosta.

Vaikka kuultujen kolmansien hallinnollisessa menettelyssä esille tuomat huolet ohjaavat osittain komission toteuttamaa kilpailuanalyysia, komission on tarkastettava jopa kyseisten kolmansien nimenomaisten huomautusten puuttuessa luotettavien seikkojen valossa kilpailuongelmia, jotka yrityskeskittymä aiheuttaa kaikilla markkinoilla, joihin se voi vaikuttaa.

Kun komissiota moititaan siitä, ettei se ole ottanut huomioon mahdollista kilpailuongelmaa muilla markkinoilla kuin niillä, joilla se on suorittanut kilpailuanalyysin, kantajan on kuitenkin esitettävä luotettavia seikkoja, jotka osoittavat konkreettisesti sellaisen kilpailuongelman olemassaolon, joka komission olisi pitänyt sen vaikutuksen vuoksi tutkia.

Tähän vaatimukseen vastaamiseksi kantajan on yksilöitävä asianomaiset markkinat, kuvailtava kilpailutilanne ilman yrityskeskittymää ja osoitettava, mitkä ovat yrityskeskittymän todennäköiset vaikutukset, kun otetaan huomioon näiden markkinoiden kilpailutilanne.

(ks. 172–175 kohta)

7.      Tutkiessaan keskittymätoimen soveltuvuutta yhteismarkkinoille komission on arvioitava keskittymätoimen kilpailuvaikutuksia markkinoihin, joilla keskittymän osapuolten toiminnat ovat päällekkäisiä. Tästä seuraa, että vaikka yksi osapuolista olikin jo monopoliasemassa tietyllä lentoliikenteen reitillä eli merkityksellisillä markkinoilla ennen keskittymää, kyseinen tilanne jää luonnollisesti keskittymän kilpailuvaikutuksia koskevan arvioinnin ulkopuolelle.

Näin ei ole sitä vastoin silloin, kun monopoliasema tai määräävä markkina-asema perustuu keskittymään tai saa siitä vahvistusta. Komissio ei voi tällaisessa tapauksessa silloin, kun osapuolet eivät ole antaneet sitoumuksia, joilla määräävän markkina-aseman vaikutukset kilpailuun voidaan korjata, todeta keskittymää sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(ks. 248 ja 249 kohta)

8.      Lentoliikenteen alalla on niin, että voidakseen liikennöidä jotakin kahden eri valtion alueella sijaitsevan lentoaseman välistä reittiä lentoyhtiöllä on oltava kansainvälinen lentoliikenneoikeus eli lupa liikennöidä kyseistä reittiä. Kukin valtio nimeää sen alueelle sijoittautuneet lentoyhtiöt, joille se antaa luvan liikennöidä jotakin kyseisen alueen ja toisen valtion alueen välistä reittiä. Niiden lupien määrä, jotka kukin valtio voi myöntää kansainvälisen lentoliikenteen reitin liikennöimiseen, on perinteisesti määritetty kahden kyseessä olevan valtion välillä tehdyllä kahdenvälisellä kansainvälisellä sopimuksella. Kyseiset liikenneoikeudet muodostavat siis lähtökohtaisesti oikeudellisen esteen pääsylle jollekin kansainvälisen lentoliikenteen reitille.

Kyseiset oikeudelliset esteet on poistettu unionissa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille annetulla asetuksella N:o 2408/92, joka on sittemmin kumottu lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä annetulla asetuksella N:o 1008/2008. Asetuksen N:o 1008/2008 15 artiklan mukaan lentoliikenteen harjoittajat, joilla on voimassa oleva liikennelupa, jonka sen jäsenvaltion toimivaltainen lupaviranomainen on myöntänyt, jossa niillä on pääasiallinen toimipaikka, saavat harjoittaa yhteisön sisäistä lentoliikennettä, eivätkä jäsenvaltiot saa asettaa lupaa tai hyväksyntää ehdoksi sille, että tällainen lentoliikenteen harjoittaja saa harjoittaa kyseistä lentoliikennettä.

Lentoliikenneoikeudet ovat sitä vastoin edelleen tarpeen lentoreitin liikennöimiseksi unionin jäsenvaltion alueen ja kolmannen valtion alueen välillä.

Tässä yhteydessä on todettava, että open skies -tuomioiden ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 847/2004 antamisen jälkeen unionin lentoliikenteen harjoittajat eli lentoliikenteen harjoittajat, jotka eivät ole jonkun jäsenvaltion tai sen kansalaisten omistamia tai määräysvallassa, voivat lähtökohtaisesti alkaa kilpailemaan tietyn jäsenvaltion lentoliikenteen harjoittajien, jotka ovat jäsenvaltion tai sen kansalaisten omistamia tai valvomia, kanssa kansainvälisten liikenneoikeuksien saamisesta syrjimättömän ja avoimen menettelyn yhteydessä.

Tämä edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltion ja kolmannen maan välinen kahdenvälinen sopimus, jossa vahvistetaan liikenneoikeuksien myöntämisen edellytykset, sisältää lausekkeen niin kutsutusta yhteisön omistusta ja määräysvaltaa koskevasta vaatimuksesta (community ownership and control). Sellaisen jäsenvaltion tapauksessa, joka ei ole tehnyt tällaista kahdenvälistä sopimusta kolmannen maan kanssa, pelkästään kyseisen jäsenvaltion tai kyseisen valtion kansalaisten määräysvallassa olevat tai omistamat lentoliikenteen harjoittajat voivat saada liikenneoikeuksia, kun taas unionin liikenteenharjoittajat on suljettu pois kyseisen jäsenvaltion ja mainitun kolmannen valtion välisiltä reiteiltä.

(ks. 270–273, 277 ja 279–281 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 289–292 ja 295–298 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 293, 294, 302, 303, 312–317, 319, 327, 344–348 ja 353 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 356–358 kohta)