Kanne 18.9.2015 – De Capitani v. parlamentti

(Asia T-540/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Emilio De Capitani (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat O. Brouwer ja J. Wolfhagen)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 8.7.2015 annetun Euroopan parlamentin päätöksen A(2015)4931, jolla evätään oikeus tutustua kokonaisuudessaan asiakirjoihin LIBE-2013-0091-02 ja LIBE-2013-0091-03, jotka liittyvät lainsäädäntöehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin lainvalvontayhteistyö- ja -koulutusvirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS ja 2005/681/YOS kumoamisesta

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)    Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan virheelliseen soveltamiseen.

Kantaja väittää, että parlamentti teki oikeudellisen virheen ja sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa siltä osin kuin

oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin, jotka ovat osa lainsäädäntömenettelyä, ei konkreettisesti, tosiasiallisesti ja muuten kuin hypoteettisesti vahingoita lainsäädäntöön liittyvää päätöksentekomenettelyä

parlamentti ei ota huomioon sitä, että etenkin Lissabonin sopimuksen jälkeen lainsäädäntöä koskeviin valmisteluasiakirjoihin sovelletaan periaatetta, jonka mukaan niihin on voitava tutustua mahdollisimman laajasti

jos 4 artiklan 3 kohtaa olisi edelleen sovellettava lainsäädäntöä koskeviin valmisteluasiakirjoihin Lissabonin sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan voimaantulon jälkeen, parlamentti on tehdyn oikeudellisen virheen ja soveltanut virheellisesti ylivoimaista yleistä etua koskevaa testiä.

2)    Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen.

Kantajan mukaan parlamentti ei ole perustellut sitä, miksi se epäsi oikeuden tutustua pyydettyihin asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, koska se ei ole esittänyt syitä sille, (i) miksi pyydettyjen asiakirjojen sisältämisen tietojen ilmaiseminen kokonaisuudessaan vahingoittaisi tosiasiallisesti ja konkreettisesti kyseessä olevaa päätöksentekomenettelyä ja (ii) miksi käsiteltävässä tapauksessa ei ole olemassa ylivoimaista yleistä etua.

____________