UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)
24 päivänä toukokuuta 2023 (*)
EU-tavaramerkki – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Sanamerkki EMMENTALER – Ehdoton hylkäysperuste – Kuvailevuus – Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta – Yhteisömerkki – Asetuksen 2017/1001 74 artiklan 2 kohta – Perusteluvelvollisuus – Asetuksen 2017/1001 94 artikla
Asiassa T‑2/21,
Emmentaler Switzerland, kotipaikka Bern (Sveitsi), edustajinaan asianajajat S. Völker ja M. Pemsel,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään A. Graul ja D. Hanf,
vastaajana,
jota tukevat
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann, U. Bartl ja J. Heitz,
Ranskan tasavalta, asiamiehinään A.-L. Desjonquères ja G. Bain,
ja
Centre national interprofessionnel de l’économie laitière (CNIEL), kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajinaan asianajajat E. Baud ja P. Marchiset,
väliintulijoina,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Kornezov sekä tuomarit K. Kowalik-Bańczyk ja D. Petrlík (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon 14.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja Emmentaler Switzerland vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 28.10.2020 tekemän päätöksen (asia R 2402/2019-2) (jäljempänä riidanalainen päätös).
Asian tausta
2 Kantaja sai 4.10.2017 Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainväliseltä toimistolta (International Bureau of the World Intellectual Property Organisation) kansainvälisen rekisteröinnin sanamerkille EMMENTALER numerolla 1378524. Kyseinen kansainvälinen rekisteröinti annettiin tiedoksi EUIPO:lle 7.12.2017 Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) nojalla.
3 Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 29, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Juustot, joilla on suojattu alkuperänimitys ’Emmentaler’”.
4 Tutkija hylkäsi rekisteröintihakemuksen 9.9.2019 tekemällään päätöksellä asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan perusteella, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan kanssa.
5 Kantaja valitti tutkijan päätöksestä EUIPO:lle 25.10.2019.
6 Valituslautakunta hylkäsi valituksen riidanalaisella päätöksellä asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla sillä perusteella, että haettu tavaramerkki oli kuvaileva.
Asianosaisten vaatimukset
7 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
8 EUIPO, Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta ja Centre national interprofessionnel de l’économie laitière (CNIEL) vaativat, että unionin tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
9 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 2017/1001 74 artiklan 2 kohdan rikkomista ja toinen kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkomista.
10 Asetuksen 2017/1001 74 artiklan 2 kohdassa säädetään, että poiketen siitä, mitä 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, EU-yhteisömerkkinä voi olla merkki tai merkintä, jota voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen maantieteellistä alkuperää.
11 Tätä säännöstä, jossa säädetään poikkeuksesta kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetystä ehdottomasta hylkäysperusteesta, on kuitenkin tulkittava suppeasti siten, että sen soveltamisalaan eivät voi kuulua merkit, joita on pidettävä kyseisten tavaroiden lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa, valmistusajankohtaa tai muuta ominaisuutta osoittavina merkintöinä, vaan ainoastaan merkit, joita on pidettävä näiden tavaroiden maantieteellistä alkuperää osoittavina merkintöinä (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2011, Consejo Regulador de la Denominación de Origen Txakoli de Álava ym. v. SMHV (TXAKOLI), T‑341/09, EU:T:2011:220, 33 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
12 Näiden periaatteiden valossa on ensin tutkittava toinen kanneperuste, jossa kantaja väittää muun muassa, että riidanalaisella merkillä ei osoiteta riidanalaisten tavaroiden ominaisuutta eli juustotyyppiä.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkomista
13 Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että valituslautakunta rikkoi asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa koskee kysymystä siitä, onko riidanalaisella päätöksellä rikottu asetuksen N:o 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska tämä päätös perustuu yksinomaan kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Toinen osa koskee yhtäältä sitä, että valituslautakunta teki virheen todisteiden arvioinnissa ja päätyi siten virheellisesti siihen, että haettu tavaramerkki oli kyseisiä tavaroita kuvaileva, ja toisaalta sitä, että valituslautakunta on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.
Ensimmäinen osa, joka koskee asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista
14 EUIPO:n ja Ranskan tasavallan mukaan toisen kanneperusteen ensimmäinen osa jätetään tutkimatta siltä osin kuin kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikottiin asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, vaikka tämä päätös perustuu yksinomaan kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaan.
15 Kantaja väittää, että asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta on lex specialis kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan nähden, joten sillä, että riidanalainen päätös perustuu yksinomaan ensiksi mainittuun, ei ole tässä asiassa merkitystä. Kantajan mukaan riidanalainen päätös ei voi perustua pelkästään asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen analyysiin, vaan siinä on otettava huomioon myös kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohta.
16 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jokainen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdassa mainittu rekisteröintieste on itsenäinen verrattuna muihin rekisteröintiesteisiin ja jokaista niistä on tarkasteltava erikseen (ks. tuomio 29.4.2004, Henkel v. SMHV, C‑456/01 P ja C‑457/01 P, EU:C:2004:258, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 31.1.2018, Novartis v. EUIPO – SK Chemicals (Lääkelaastarin kuva), T‑44/16, ei julkaistu, EU:T:2018:48, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Lisäksi asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että merkkiä ei voida rekisteröidä EU-tavaramerkiksi, jos yksikin tässä säännöksessä mainituista ehdottomista hylkäysperusteista on sovellettavissa (ks. tuomio 8.7.2008, Lancôme v. SMHV – CMS Hasche Sigle (COLOR EDITION), T‑160/07, EU:T:2008:261, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 17.4.2013, Continental Bulldog Club Deutschland v. SMHV (CONTINENTAL), T‑383/10, EU:T:2013:193, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sanamerkiltä, joka kuvailee kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, puuttuu tämän vuoksi väistämättä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky näiden samojen tavaroiden tai palvelujen osalta (ks. tuomio 17.4.2013, CONTINENTAL, T‑383/10, EU:T:2013:193, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Tästä seuraa, että valituslautakunta saattoi rajoittua tutkimaan, oliko haettu tavaramerkki asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kuvaileva merkintä, eikä se voinut ottaa kantaa muiden ehdottomien hylkäysperusteiden soveltamiseen, kuten mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyyn ehdottomaan hylkäysperusteeseen.
20 Näin ollen toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana ilman, että sen tutkittavaksi ottamisesta on tarpeen lausua.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja perusteluvelvollisuuden rikkomista
21 Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan sellaisia tavaramerkkejä ei rekisteröidä, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia.
22 Nämä merkit ja ilmaukset eivät kykene täyttämään tavaramerkille asetettua perustehtävää eli yksilöimään tavaran tai palvelun kaupallista alkuperää (tuomio 23.10.2003, SMHV v. Wrigley, C‑191/01 P, EU:C:2003:579, 30 kohta; tuomio 27.2.2002, Eurocool Logistik v. SMHV (EUROCOOL), T‑34/00, EU:T:2002:41, 37 kohta ja tuomio 24.2.2021, Liga Nacional de Fútbol Profesional v. EUIPO (El Clasico), T‑809/19, ei julkaistu, EU:T:2021:100, 29 kohta).
23 Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 2 kohdan mukaan kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa Euroopan unionia. Tällainen osa voi tapauskohtaisesti muodostua vain yhdestä jäsenvaltiosta (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2006, Storck v. SMHV, C‑25/05 P, EU:C:2006:422, 81 ja 83 kohta).
24 Merkin kuuluminen asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kiellon alaan edellyttää, että merkin ja niiden tavaroiden välillä, joita varten rekisteröintiä haetaan, on olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja muuta ajattelematta havaita kyseessä olevan tavaroiden ja palvelujen ryhmän tai jonkin niiden ominaisuuden kuvailun (ks. tuomio 12.1.2005, Deutsche Post EURO EXPRESS v. SMHV (EUROPREMIUM), T‑334/03, EU:T:2005:4, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.6.2005, Metso Paper Automation v. SMHV (PAPERLAB), T‑19/04, EU:T:2005:247, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Merkin kuvailevuutta voidaan arvioida yhtäältä suhteessa kyseisiin tavaroihin tai palveluihin ja toisaalta sen suhteen, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin (ks. tuomio 25.10.2005, Peek & Cloppenburg v. SMHV (Cloppenburg), T‑379/03, EU:T:2005:373, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.10.2015, Kypros v. SMHV (XAΛΛOYMI ja HALLOUMI), T‑292/14 ja T‑293/14, EU:T:2015:752, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Käsiteltävänä olevassa asiassa haetun tavaramerkin kattamat tavarat, sellaisina kuin ne on esitetty edellä 3 kohdassa, ovat kaikille kuluttajille tarkoitettuja tavaroita. Näin ollen kohdeyleisönä on suuri yleisö, kuten valituslautakunta on perustellusti todennut riidanalaisen päätöksen 23 kohdassa ilman, että kantaja olisi kiistänyt tätä.
27 Riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa valituslautakunta katsoi tämän jälkeen pääpiirteissään, että bulgarian-, tanskan-, saksan-, viron-, iirin-, ranskan-, kroaatin-, unkarin-, hollannin-, puolan-, romanian-, slovakin-, suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen kohdeyleisön osa mieltäisi heti merkin EMMENTALER merkitsevän rei’itettyä kovaa juustotyyppiä.
28 Valituslautakunta perusti päätelmänsä useisiin seikkoihin, jotka koskivat erityisesti saksan- ja ranskankielistä kohdeyleisön osaa.
29 Kantaja väittää, että valituslautakunta rikkoi asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, kun se perusti riidanalaisen päätöksensä näihin seikkoihin.
30 Valituslautakunta vetosi riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa saksalaisen kohdeyleisön osalta useisiin seikkoihin tukeakseen päätelmäänsä, jonka mukaan kyseinen kohdeyleisö ymmärsi merkin EMMENTALER merkitsevän juustotyyppiä, minkä merkityksellisyyden kantaja kiistää. Näitä seikkoja tarkastellaan jäljempänä.
– Sanan ”Emmentaler” määritelmä Dudenin sanakirjassa
31 Osoittaakseen, että merkillä EMMENTALER tarkoitetaan juustotyyppiä, valituslautakunta tukeutui Dudenin sanakirjassa olevaan vastaavan termin määritelmään, jonka mukaan kyseisellä ilmaisulla tarkoitetaan ”rasvaista sveitsiläistä juustoa, jossa on kirsikan kokoisia reikiä ja joka on maultaan lähellä saksanpähkinää; emmentaljuustoa”.
32 Kantaja väittää, että valituslautakunta on virheellisesti nojautunut tähän määritelmään, koska Dudenin sanakirjassa ei todeta, että saksankielinen ilmaisu viittaisi juustotyyppiin, vaan siinä nimenomaisesti todetaan, että kyseessä on sveitsiläinen juusto.
33 Tässä yhteydessä on huomattava, että vaikka edellä mainittu määritelmä sisältää ilmaisun ”sveitsiläinen juusto”, sitä on täydennetty toisella määritelmällä, joka on ”emmentaljuusto”. Kyseisen määritelmän, joka ei sisällä mitään tarkempia täsmennyksiä erityisesti kyseisen tuotteen maantieteellisen alkuperän osalta, ytimekkyys tukee päätelmää siitä, että tämän sanakirjan mukaan sana ”Emmentaler” on ymmärrettävä siten, että sillä viitataan tiettyyn juustotyyppiin.
34 Tätä päätelmää tukee myös se, että mainitussa määritelmässä viitataan juuston ominaisuuksiin sellaisenaan, kun siinä todetaan, että sana viittaa juustoon, ”jossa on kirsikan kokoisia reikiä ja joka on maultaan lähellä saksanpähkinää”.
35 Näissä olosuhteissa on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei voinut käyttää Dudenin sanakirjassa olevaa sanan ”Emmentaler” määritelmää merkin kuvailevuuden osoituksena.
– Emmentalin tuotanto
36 Todetakseen, että merkki EMMENTALER tarkoittaa juustotyyppiä, valituslautakunta otti huomioon sen, että haetun tavaramerkin hakemisen ajankohtana emmental oli juusto, jota valmistettiin useissa jäsenvaltioissa, myös Saksassa.
37 Kantaja väittää, että valituslautakunnan tosiseikkoja koskevaa toteamusta, jonka mukaan emmental on useissa jäsenvaltioissa, Saksa mukaan lukien, valmistettava juusto, ei ole todistettu. Valituslautakunta on näin ollen laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, kun se on perustanut nimityksen ”Emmentaler” kuvailevuutta koskevan päätelmänsä tähän toteamukseen.
38 Kantaja väittää lisäksi, että vaikka emmentalia olisi todella valmistettu näissä jäsenvaltioissa silloin, kun haetun tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kyseistä juustoa ei olisi voitu laillisesti saattaa niiden markkinoille yksinään esiintyvällä nimityksellä ”Emmentaler”, toisin sanoen ilman, että tähän nimeen olisi liitetty valmistuspaikkaa koskeva maininta. Saksan osalta tämä seikka johtuu siitä, että kyseistä jäsenvaltiota sitoo alkuperämerkintöjen ja muiden maantieteellisten merkintöjen suojelusta 7.3.1967 tehty Sveitsin ja Saksan välinen sopimus (jäljempänä Sveitsin ja Saksan välinen sopimus). Kyseisessä sopimuksessa rajataan tällaisen nimityksen käyttö Sveitsissä valmistettuihin juustoihin ja sallitaan nimityksen ”Emmentaler” käyttö Saksan alueella valmistettujen juustojen kuvaamisessa edellyttäen, että tähän nimitykseen liitetään valmistusmaata koskeva merkintä, joka on kirjoitettu kirjaintyypiltään, kooltaan ja väriltään samanlaisilla kirjaimilla kuin nimityksessä käytetyt kirjaimet.
39 Ensinnäkin perustelujen puuttumista koskevasta väitteestä on todettava, että asetuksen 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä virkkeestä seuraa, että EUIPO:n päätökset on perusteltava. Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että perustelut voivat olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (ks. tuomio 25.3.2009, Anheuser-Busch v. SMHV – Budějovický Budvar (BUDWEISER), T‑191/07, EU:T:2009:83, 128 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 13.4.2011, Safariland v. SMHV – DEF‑TEC Defense Technology (FIRST DEFENSE AEROSOL PEPPER PROJECTOR), T‑262/09, EU:T:2011:171, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Tältä kannalta viittauksen muodossa esitetyt perustelut voivat olla hyväksyttyjä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi kyseinen päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (ks. vastaavasti tuomio 30.3.2000, Kish Glass v. komissio, T‑65/96, EU:T:2000:93, 51 kohta; tuomio 12.5.2016, Zuffa v. EUIPO (ULTIMATE FIGHTING CHAMPIONSHIP), T‑590/14, ei julkaistu, EU:T:2016:295, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 5.2.2018, Edeka-Handelsgesellschaft Hessenring v. komissio, T‑611/15, EU:T:2018:63, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Käsiteltävänä olevassa asiassa valituslautakunta ei nimenomaisesti yksilöinyt riidanalaisessa päätöksessä niitä todisteita, joihin se perusti emmentalin tuotantoa kyseisissä jäsenvaltioissa koskevan päätelmänsä.
42 Se viittasi kuitenkin tältä osin riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa ”[kyseisen päätöksen 4 kohdassa] tarkoitettuihin kolmansien osapuolten huomautuksiin”.
43 Kantajalla oli mahdollisuus tutustua näihin huomautuksiin ja esittää niistä huomautuksensa EUIPO:ssa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn aikana. Toisaalta nämä huomautukset sisältävät riittävän täsmällisiä, määrällisesti ilmaistuja ja yhtäpitäviä tietoja emmentalin tuotannosta asianomaisissa jäsenvaltioissa, jotta kantaja voi saada niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunta päätyi tätä tuotantoa koskevaan päätelmään, ja unionin yleisellä tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.
44 Näin ollen on todettava, että valituslautakunta ei ole laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan.
45 Toiseksi emmentalin Saksassa tapahtuvan tuotannon osalta ensinnäkin Saksan liittovaltion elintarvike- ja maatalousministeriön (Bundesministerium für Ernährung und Landwirtschaft), Milchwirtschaftlicher Verein Bayern eV:n (Baijerin maitotalousyhdistys, Saksa), ja MIV Milchindustrie-Verband eV:n (maidontuotantoliitto, Saksa), huomautuksista, joihin valituslautakunta viittasi riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa, ilmenee, että Saksa tuotti vuonna 2016 135 000 tonnia emmentalia.
46 Toiseksi on kiistatonta, että merkittävä osa tästä tuotannosta on saatettu Saksan markkinoille. Tältä osin Milchwirtschaftlicher Verein Bayern eV:n huomautuksista ilmenee, että Saksassa vuonna 2016 tuotetusta 135 000 tonnin emmentaltuotannosta viennin osuus oli vain 80 000 tonnia. Tästä seuraa, että huomattava osa Saksassa tuotetun emmentalin määrästä on saatettu markkinoille suoraan Saksassa.
47 Lopuksi edellä esitetyistä huomautuksista seuraa, että edellä 45 ja 46 kohdassa tarkoitetun juuston tuotanto ja kaupan pitäminen koskivat yksinään esiintyvää nimitystä ”Emmentaler”. Tätä toteamusta tukevat useat emmentalia koskevat esimerkit, jotka on esitetty riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa mainituissa huomautuksissa. Useiden talouden toimijoiden Saksassa tuottamiin ja markkinoille saattamiin juustoihin oli nimittäin merkitty tämä nimitys ilman mainintaa valmistusmaasta tai ‑paikasta.
48 Lisäksi siltä osin kuin on kyse nimityksestä, jolla mainittuja tuotteita on pidetty kaupan Saksassa, kantaja on suullisessa käsittelyssä kiistänyt, että ne olisi saatettu Saksan markkinoille yksinään esiintyvällä nimityksellä ”Emmentaler”, jolla niitä on markkinoitu Saksassa. Huolimatta siitä, että kantajaa kehotettiin prosessinjohtotoimena kommentoimaan edellä 45–47 kohdassa tarkoitettuja tietoja, se tyytyi väittämään, että kyseisten tuotteiden markkinoille saattaminen olisi ollut vastoin Sveitsin ja Saksan välistä sopimusta. Toisaalta se ei ole toimittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle mitään konkreettisia todisteita, joilla olisi pyritty kiistämään näihin kohtiin sisältyvät tiedot.
49 Sen osalta, miten emmentalin tuotanto Saksassa vaikuttaa kohdeyleisön käsityksiin merkin EMMENTALER kuvailevuudesta, oikeuskäytännöstä ilmenee, että tuotteen tuotanto ja markkinointi tietyllä nimikkeellä ilman, että tätä nimikettä käytetään tuotteen alkuperään viittaavalla tavalla, voi olla merkityksellinen seikka arvioitaessa, onko kyseisestä nimityksestä tullut yleisnimi (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2005, Saksa ja Tanska v. komissio, C‑465/02 ja C‑466/02, EU:C:2005:636, 75–100 kohta ja tuomio 26.2.2008, komissio v. Saksa, C‑132/05, EU:C:2008:117, 53–57 kohta).
50 Vaikka tästä oikeuskäytännöstä tehtävät päätelmät koskevat kysymystä siitä, onko nimitys luonteeltaan yleisnimi, ne ovat merkityksellisiä myös tutkittaessa merkkien kuvailevuutta. Merkin katsominen yleiseksi tai kuvailevaksi tarkoittaa samaa kuin sen erottamiskyvyn kieltäminen (ks. vastaavasti tuomio 24.5.2012, Formula One Licensing v. SMHV, C‑196/11 P, EU:C:2012:314, 41 kohta).
51 Näin ollen erityisesti silloin, kun useat taloudelliset toimijat tuottavat ja markkinoivat tavaroita jäsenvaltiossa tietyllä merkillä ilman, että tämä merkki viittaa näiden tavaroiden kaupalliseen tai maantieteelliseen alkuperään, tämä seikka viittaa siihen, että kohdeyleisö pitää kyseistä merkkiä näiden tavaroiden ominaisuutta kuvaavana ja siten kuvailevana.
52 Edellä esitetystä seuraa ensinnäkin, että kantaja ei ole onnistunut kiistämään sitä, että kuten edellä 45–47 kohdassa esitetyistä tiedoista ilmenee, merkittävä määrä Saksassa tuotettua juustoa on myyty tässä jäsenvaltiossa yksinään esiintyvällä nimityksellä ”Emmentaler”. Toisaalta kuten edellä 49–51 kohdassa on todettu, tämä seikka on pätevä osoitus siitä, että kohdeyleisö pitää tätä nimitystä kyseisten tavaroiden ominaisuutta kuvaavana ja siten kuvailevana.
53 Näissä olosuhteissa kysymys siitä, onko Saksassa yksinään esiintyvällä nimityksellä ”Emmentaler” tuotettujen juustojen saattaminen Saksan markkinoille Sveitsin ja Saksan välisen sopimuksen mukaista, on merkityksetön, koska kohdeyleisön käsitys, jonka perusteella kyseessä olevan merkin kuvailevuutta on edellä 25 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti arvioitava, muodostuu erityisesti niiden tuotteen myynnistä markkinoilla saatujen kokemusten pohjalta, jotka yleisöllä on kyseisestä merkistä. Kohdeyleisö olettaa yleensä, että jossakin jäsenvaltiossa kaupan pidetyt tuotteet on saatettu siellä markkinoille laillisesti, eikä se välttämättä pohdi oikeudellisten normien välisiä mahdollisia ristiriitoja.
54 Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei voinut vedota siihen, että nimellä Emmentaler tunnetun juuston tuotanto Saksassa on yksi monista kyseisen merkin kuvailevuuden osoituksista, on hylättävä.
– Saksan juustoasetus
55 Osoittaakseen, että merkki EMMENTALER tarkoittaa juustotyyppiä, valituslautakunta vetosi myös Saksan juustoasetukseen, jonka mukaan emmental luokitellaan vakiomuotoiseksi juustotyypiksi.
56 Kantaja väittää, että riidanalainen päätös ei voinut perustua tähän asetukseen, koska se on ristiriidassa Sveitsin ja Saksan välisen sopimuksen kanssa, joka on ensisijainen siihen nähden.
57 Saksan juustoasetuksen 7 kohdasta ja liitteestä 1 käy ilmi, että emmental luokitellaan kyseisessä asetuksessa ”Standardsorte”-juustoksi eli tyypiltään vakiomuotoiseksi juustoksi.
58 Tämä luokittelu on omiaan heijastamaan kohdeyleisön käsitystä kyseisen merkin kuvailevuudesta.
59 Näissä olosuhteissa kantajan väite siitä, että Saksan juustoasetus on väitetysti ristiriidassa Sveitsin ja Saksan välisen sopimuksen kanssa, on merkityksetön edellä 53 kohdassa esitettyjä syitä vastaavista syistä.
60 Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei voinut vedota Saksan juustoasetukseen yhtenä monista merkin kuvailevuutta osoittavista seikoista, on hylättävä.
– EU:n kanta Sveitsin ja unionin välistä sopimusta koskevissa neuvotteluissa
61 Sen toteamiseksi, että merkki EMMENTALER tarkoittaa juustotyyppiä, valituslautakunta otti huomioon sen, että neuvoteltaessa Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevasta 17.5.2011 tehdystä sopimuksesta (EUVL 2011, L 297, s. 3; jäljempänä Sveitsin ja unionin välinen sopimus), jolla muutettiin Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimusta maataloustuotteiden kaupasta, unioni vastusti nimityksen ”Emmentaler” sisällyttämistä suojattujen maantieteellisten merkintöjen luetteloon.
62 Kantaja riitauttaa valituslautakunnan päätelmän, jonka mukaan haetun tavaramerkin kuvailevuus voidaan päätellä myös siitä, että unioni oli vastustanut nimityksen ”Emmentaler” sisällyttämistä sellaisenaan Sveitsin ja unionin välisellä sopimuksella suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen joukkoon.
63 Kantajan mukaan unioni ei todellakaan suostunut sisällyttämään tätä nimitystä Sveitsin ja unionin välisellä sopimuksella suojattujen maantieteellisten merkintöjen luetteloon. Tämä seikka ei kuitenkaan yksinään johda siihen johtopäätökseen, että yksinään esiintyvälle nimitykselle ”Emmentaler” ei ole mahdollista saada suojaa EU-yhteisömerkkinä.
64 Tältä osin on ensinnäkin huomattava, että Sveitsin ja unionin välisen sopimuksen liitteessä 1 on luettelo juustojen nimistä, joita sopimuspuolet suojaavat vastavuoroisesti alkuperänimityksinä ja maantieteellisinä merkintöinä.
65 Nimitys ”Emmentaler” ei sisälly tähän luetteloon.
66 Lisäksi perusteet sisällyttämättä jättämiselle on kuvattu Sveitsin liittovaltion maatalousviraston 17.12.2009 päivätyssä lehdistötiedotteessa, johon valituslautakunta viittasi riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa.
67 Sveitsin liittovaltion maatalousvirasto totesi tässä lehdistötiedotteessa, että Sveitsin ja unionin välisiä sopimusneuvotteluja oli pitkään haitannut Sveitsin ja unionin erilainen kanta nimityksen ”Emmentaler” sisällyttämisestä sopimuksen mukaiseen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen luetteloon, koska ”[unioni] piti nimitystä ’Emmentaler’ yleisnimenä” ja ”[se] edellytti, että tätä nimitystä voidaan käyttää kaikissa jäsenvaltioissa”. Mainitun lehdistötiedotteen mukaan juuri näiden erojen vuoksi Sveitsi ja unioni päättivät olla sisällyttämättä nimitystä ”Emmentaler” kyseiseen luetteloon.
68 On kuitenkin uskottavaa, että tämä unionin kanta johtuu siitä, että – kuten edellä kohdasta ilmenee – yksinään esiintyvällä nimityksellä ”Emmentaler” varustettuja tuotteita on saatettu markkinoille ainakin joissakin jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, joten tämä kanta heijastanee jäsenvaltioiden kohdeyleisön, myös saksalaisen yleisön, käsitystä.
69 Näissä olosuhteissa on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei voinut vedota tähän kantaan yhtenä osoituksena siitä, että Saksan yleisö pitäisi sanaa ”Emmentaler” juustotyyppiä kuvaavana.
– Codex Alimentarius ‑komission laatima emmentalia koskeva yleinen standardi
70 Kantaja väittää, että valituslautakunta on ottanut huomioon Codex Alimentarius ‑komission laatiman emmentalia koskevan yleisen standardin. Sen mukaan tämä standardi ei sisällä sitovia sääntöjä tavaramerkkioikeudenkäyntejä varten unionissa, eikä se näin ollen voi olla ensisijainen Sveitsin ja Saksan väliseen sopimukseen nähden, jossa nimitykselle ”Emmentaler” on myönnetty edellä 38 kohdassa tarkoitettu suoja.
71 Tältä osin oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että se, että nimitys on määritelty Codex Alimentariuksessa yleisnimeksi, on merkityksellinen seikka arvioitaessa sitä, voiko haettu tavaramerkki olla juustotyyppiä kuvaileva (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 12.9.2007, Consorzio per la tutela del formaggio Grana Padano v. SMHV – Biraghi (GRANA BIRAGHI), T‑291/03, EU:T:2007:255, 67 kohta ja tuomio 14.12.2017, Consejo Regulador ”Torta del Casar” v. EUIPO – Consejo Regulador ”Queso de La Serena” (QUESO Y TORTA DE LA SERENA), T‑828/16, ei julkaistu, EU:T:2017:918, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Toiseksi Codex Alimentarius ‑komission laatiman emmentalia koskevan yleisen standardin (CXS 269-1967) mukaan sana ”emmental” tarkoittaa kypsytettyä kovaa juustoa, joka täyttää kyseisessä standardissa luetellut vaatimukset. Kyseisen standardin 7.1 kohdan mukaan merkkiä EMMENTALER voidaan käyttää valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskevan yleisen standardin mukaisesti edellyttäen, että tuote on emmentalia koskevan standardin mukainen.
73 Tästä seuraa, että merkkiä EMMENTALER pidetään Codex Alimentarius ‑standardin yhteydessä sellaisen juustotyypin nimityksenä, jolla on kyseisessä standardissa esitetyt ominaisuudet.
74 Tätä päätelmää ei kyseenalaista saman emmentalia koskevan standardin 7 artiklan 2 kohta, jonka mukaan alkuperämaan nimi on ilmoitettava tuotteen etiketissä. Elintarvikkeiden merkintöjä käsittelevän Codex Alimentarius ‑komitean 35. istunnon pöytäkirjassa selvennettiinkin Euroopan komission ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden suostumuksella, että tämän nimeämissäännön tarkoituksena oli säilyttää juustoa koskevan nimityksen yleisnimen luonne.
75 Myöskään Sveitsin ja Saksan välinen sopimus, johon kantaja vetoaa, ei kyseenalaista edellä mainitun emmentaljuustoa koskevan yleisen standardin merkitystä edellä 53 kohdassa esitettyjen syiden kaltaisista syistä.
76 Näissä olosuhteissa valituslautakunta saattoi vedota Codex Alimentarius ‑komission laatimaan emmentalia koskevaan yleiseen standardiin, joka oli yksi osoitus siitä, että sana ”Emmentaler” oli kyseisiä tuotteita kuvaava.
– 5.12.2000 annettu tuomio Guimont (C‑448/98)
77 Kantaja väittää, ettei 5.12.2000 annetusta tuomiosta Guimont (C‑448/98, EU:C:2000:663) ilmene, että sana ”Emmentaler” olisi yleisnimi. Viimeksi mainitussa tapauksessa unionin tuomioistuin on sen mukaan todennut, että oli kiistatonta, että emmentaljuustoa valmistettiin ja pidettiin laillisesti kaupan muissa jäsenvaltioissa kuin Ranskassa. Tämä seikka on kuitenkin vain yksi monista kriteereistä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa, voidaanko sana ”Emmentaler” rekisteröidä.
78 Tältä osin on muistutettava, että 5.12.2000 annetun tuomion Guimont (C‑448/98, EU:C:2000:663) 32 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin vahvistaa, kuten edellä 45–53 kohdasta ilmenee, että emmentaljuustoa valmistetaan ja pidetään laillisesti kaupan muissa jäsenvaltioissa kuin Ranskassa.
79 Kuten kantaja itsekin myöntää, tämä seikka on yksi monista kriteereistä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa, voidaanko sana ”Emmentaler” rekisteröidä. Kantaja ei näin ollen ole väittänyt, saati osoittanut, että tällä seikalla ei ole merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa, vaikka se olisi vain yksi niistä indikaattoreista, jotka on otettava huomioon arvioitaessa nimityksen ”Emmentaler” kuvailevuutta.
80 Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei voinut tukeutua 5.12.2000 annettuun tuomioon Guimont (C‑448/98, EU:C:2000:663) todisteena haetun tavaramerkin kuvailevuudesta, on hylättävä.
– Kuvailevuutta koskevat päätelmät
81 Edellä 31–80 kohdassa tarkasteltujen todisteiden valossa valituslautakunta saattoi riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa ilman arviointivirhettä todeta, että saksalainen kohdeyleisö mielsi heti merkin EMMENTALER kuvaavan juustotyyppiä.
82 Ottaen huomioon edellä 23 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valituslautakunta oli näin ollen oikeassa katsoessaan, että kyseinen merkki oli asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kuvaileva merkki; muistutettakoon, että riittää, että kyseinen hylkäysperuste on olemassa unionin osassa, joka voi tarvittaessa koostua yhdestä jäsenvaltiosta.
83 Koska edellä 31–76 kohdassa tutkitut todisteet osoittavat oikeudellisesti riittävällä tavalla, että merkki EMMENTALER on Saksassa kuvaileva, ei ole tarpeen tutkia toisessa kanneperusteessa esitettyjä muita väitteitä, jotka liittyvät muihin seikkoihin, joihin valituslautakunta on vedonnut riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa, koska nämä seikat eivät liity saksalaisen kohdeyleisön käsitykseen.
84 Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen 2017/1001 74 artiklan 2 kohdan rikkomista
85 Kantaja väittää, että yksinään esiintyvä nimitys ”Emmentaler” on suojattava asetuksen N:o 2017/1001 74 artiklan 2 kohdan mukaisena yhteisömerkkinä, koska se viittaa kyseisten tavaroiden maantieteelliseen alkuperään.
86 EUIPO, Saksan liittotasavalta ja Ranskan tasavalta kiistävät tämän väitteen.
87 Kuten edellä 10 ja 11 kohdasta ilmenee, asetuksen 2017/1001 74 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdasta on tulkittava suppeasti. Sen soveltamisalaan eivät voi kuulua erityisesti merkit, joita pidetään kyseisten tavaroiden lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa, valmistusajankohtaa tai muuta ominaisuutta osoittavina merkintöinä, vaan ainoastaan merkit, joita pidetään näiden tavaroiden maantieteellistä alkuperää osoittavina merkintöinä.
88 Käsiteltävänä olevassa asiassa edellä olevista 31–82 kohdasta ilmenee, että valituslautakunta oli oikeassa todetessaan, että sana ”Emmentaler” oli saksalaiselle kohdeyleisölle juustotyyppiä kuvaava, eikä sitä pidetty kyseisen juuston maantieteellistä alkuperää osoittavana merkintänä.
89 Kantaja ei ole myöskään esittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle mitään muuta konkreettista näyttöä, jolla pyrittäisiin osoittamaan, että kyseinen yleisö ymmärtää mainitun merkin tässä merkityksessä.
90 Näissä olosuhteissa kantaja ei voi väittää, että haettu tavaramerkki olisi suojattava asetuksen 2017/1001 74 artiklan 2 kohdan nojalla.
91 Näin ollen ensimmäinen kanneperuste ja siten myös kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
92 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
93 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:n, Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan ja CNIEL:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Emmentaler Switzerland velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kornezov | Kowalik-Bańczyk | Petrlík |
Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä toukokuuta 2023.
Allekirjoitukset