EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

18 päivänä kesäkuuta 2015

Asia F‑27/13

CX

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Kurinpitomenettely – Tehtävien ja toimivallan jako kurinpitolautakunnan ja nimittävän viranomaisen välillä – Kurinpitoseuraamus – Palkkaluokan alentaminen ja sen jälkeinen ylennyspäätös – Seuraamuksen oikeasuhteisuus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa CX vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä yhtäältä kumoamaan 5.6.2012 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan komissio määräsi hänelle seuraamuksena palkkaluokan alentamisen palkkaluokasta AD 9 palkkaluokkaan AD 8 ja toisaalta velvoittamaan komission korvaamaan vahingon, jota hän katsoo kärsineensä.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. CX vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitolautakunnassa käytävä menettely – Henkilöstösääntöjen liitteessä IX vahvistetut määräajat – Määräajat, jotka eivät ole pakottavia – Hyvää hallintotapaa koskeva sääntö

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 22 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitolautakunnalle ja nimittävälle viranomaiselle kuuluvat tehtävät ja toimivaltuudet – Arviointi siitä, ovatko väitetyt teot todella tapahtuneet

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 18 ja 25 artikla)

3.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Määräajat – Hallinnon velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin kohtuullisessa ajassa – Arviointi

(Henkilöstösääntöjen liite IX)

4.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Seuraamus – Palkkaluokan alentaminen – Liittyminen myöhemmin saman virkamiehen osalta tehtyyn ylennyspäätökseen

(Henkilöstösääntöjen 45 ja 86 artikla)

5.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Seuraamus – Palkkaluokan alentaminen – Nimittävän viranomaisen harkintavallan ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 9 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 22 artiklassa säädetty määräaika ei ole pakottava. Tässä säännöksessä vahvistetaan hyvää hallintotapaa koskeva sääntö, jonka tarkoituksena on estää sekä hallintoviranomaisen että virkamiesten etujen mukaisesti se, että kurinpitomenettelyn päätteeksi tehtävää päätöstä perusteettomasti viivytetään. Tästä seuraa, että kurinpitoviranomaisilla on velvollisuus saattaa kurinpitomenettely päätökseen viivyttelemättä ja toimia siten, että jokainen kurinpitomenettelyyn liittyvä toimenpide toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa tätä edeltävästä toimenpiteestä. Tämän määräajan noudattamatta jättäminen, jota voidaan arvioida vain asian erityisten olosuhteiden mukaan, voi johtaa määräajan päättymisen jälkeen toteutetun toimenpiteen kumoamiseen muun muassa silloin, kun puolustautumisoikeuksien on loukattu.

(ks. 38 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio N v. komissio (T‑198/02, EU:T:2004:101, 125 kohta) ja tuomio François v. komissio (T‑307/01, EU:T:2004:180, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Nimittävä viranomainen voi tarkastella ja arvioida kurinpitomenettelyn kohteena olevia tosiseikkoja tavalla, joka eroaa kurinpitolautakunnan lausunnosta edellyttäen, että se perustelee päätöksensä tältä osin yksityiskohtaisesti.

Yhdessäkään henkilöstösääntöjen säännöksessä ei nimittäin säädetä, että kurinpitolautakunnan lausunto sitoisi nimittävää viranomaista siltä osin, tapahtuivatko väitetyt teot todella. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevasta 18 ja 25 artiklasta, kun niitä luetaan yhdessä, seuraa sitä vastoin, että kurinpitolautakunnan, joka on luonteeltaan neuvoa-antava elin, lausunto ei sido nimittävää viranomaista tältä osin.

Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 18 artiklassa ei nimittäin säädetä, että kurinpitolautakunnan lausunto on puoltava lausunto.

Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevasta 25 artiklasta sitä vastoin seuraa, että kyseisellä viranomaisella on oikeus käyttää perusteena rikosoikeudellisessa päätöksessä, josta on tullut lainvoimainen, tehtyjä tosiseikkoja koskevia toteamuksia, vaikka kyseessä oleva virkamies kiistää näiden tosiseikkojen paikkansapitävyyden kurinpitomenettelyn aikana. Toisin sanoen lainsäätäjä on halunnut rajoittaa nimittävän viranomaisen toimivaltaa arvioida niiden tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, jotka ovat kurinpitomenettelyn kohteena sellaisessa tapauksessa, jossa samoista tosiseikoista on samanaikaisesti käynnissä rikosoikeudellinen menettely. Sitä vastoin siinä ei säädetä, ettei tämä viranomainen voisi jättää kokonaan tai osittain noudattamatta kurinpitolautakunnan lausuntoa.

Tämä ei merkitse, että kurinpitolautakunnan keskeinen tehtävä neuvoa-antavana elimenä tehtäisiin tyhjäksi, ja asianomaisella virkamiehellä on oikeus perustavanlaatuiseen takeeseen, koska kyseisellä viranomaisella on velvollisuus perustella päätöksensä poiketa kurinpitolautakunnan lausunnosta, tosiseikkojen arvioimista koskevat asiat mukaan lukien.

(ks. 54–58 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio F. v. komissio (228/83, EU:C:1985:28, 16 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Stevens v. komissio (T‑277/01, EU:T:2002:302, 76 kohta) ja määräys Di Rocco v. TSK (T‑8/92, EU:T:1992:122, 28 kohta)

Virkamiestuomioistuin: tuomio Bedin v. komissio (F‑128/14, EU:F:2015:51, 30 kohta)

3.      Hyvän hallinnon periaatteesta seuraa, että kurinpitoviranomaisilla on velvollisuus suorittaa kurinpitomenettely joutuisasti ja toimia siten, että jokainen kurinpitomenettelyyn liittyvä toimenpide toteutetaan kohtuullisen määräajan kuluessa tätä edeltävästä toimenpiteestä. Kurinpitomenettelyn kesto voi olla kohtuuton niin menettelyä edeltävien hallinnollisten tutkimusten suorittamisen vuoksi kuin varsinaisen kurinpitomenettelyn vuoksi. Menettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian erityisten olosuhteiden perusteella ja muun muassa niin, että huomioon otetaan oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus sekä se, miten asian vireille saattanut asianosainen ja toimivaltainen viranomainen ovat toimineet.

(ks. 77 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio A ja G v. komissio (F‑124/05 ja F‑96/06, EU:F:2010:2, 390–393 kohta)

4.      Siltä osin kuin on kyse virkamiehestä, josta on tehty päätöksiä, joilla hänelle on määrätty kurinpitoseuraamuksena palkkaluokan alentaminen ja joilla hänet on tämän jälkeen ylennetty taannehtivin vaikutuksin, ovat nämä päätökset erillisiä ja toisistaan riippumattomia hallinnollisia päätöksiä, joilla on kummallakin eri oikeusperusta eli yhtäältä henkilöstösääntöjen 86 artikla ja toisaalta henkilöstösääntöjen 45 artikla. Myös näiden kahden päätöksen tavoitteet ovat erilaiset ja vastakkaiset. Tältä osin missään henkilöstösääntöjen säännöksessä ei säädetä, että kurinpitomenettelyssä tehty palkkaluokan alentamista koskevalla päätöksellä on etusija sen jälkeen tehtyyn ylennyspäätökseen nähden, kun näiden päätösten vastaanottaja on sama virkamies tai toimihenkilö.

Lisäksi ylennys on luonteensa vuoksi oikeudellinen toimi, jolle ei voida asettaa lykkääviä tai mitätöiviä edellytyksiä ja jota ei voida rajoittaa ajallisesti. Muun muassa henkilöstösääntöjen 4 ja 6 artiklan valossa on katsottava, ettei henkilöstösäännöissä mahdollisteta virkamiehen tai toimihenkilön väliaikaista ylentämistä tietyn vuoden tammikuun 1. päivästä alkaen esimerkiksi seuraavan vuoden heinäkuun 1. päivään asti.

(ks. 95, 99 ja 100 kohta)

5.      Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 9 artiklan mukaisesti määrättävän kurinpitoseuraamuksen valinnan osalta toimivaltaisella nimittävällä viranomaisella ei ole toimivaltaa asettaa asianomaiselle virkamiehelle seuraamusta vahvistamalla hänelle suoraan ”määrittämistä” tiettyyn palkkaluokkaan, vaan sillä on yksinomaan toimivalta alentaa virkamiehen palkkaluokka joko väliaikaisesti tai lopullisesti siitä palkkaluokasta, jossa virkamies tosiasiallisesti oli kyseisen seuraamuksen täytäntöönpanon ajankohtana.

(ks. 101 kohta)