Language of document : ECLI:EU:T:2014:1000

Asia T‑521/09

Alstom Grid SAS

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tehomuuntajien markkinat – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Markkinoiden jakamista koskeva sopimus – Vuoden 2002 yhteistyötiedonanto – Sakkoimmuniteetti – Luottamuksensuoja – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 27.11.2014

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määräämättä jättäminen tai sakon alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Sakkoimmuniteetti – Edellytykset – Sellaisten todisteiden toimittaminen, joiden perusteella komissio voi tehdä tarkastuspäätöksen – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta ja 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 8 kohdan a alakohta ja 9 kohta)

2.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määräämättä jättäminen tai sakon alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Sakkoimmuniteetti – Edellytykset – Sellaisten todisteiden toimittaminen, joiden perusteella komissio voi tehdä tarkastuspäätöksen – Muuhun rikkomiseen liittyvän aiemman tarkastuksen aikana kerättyjen tietojen käyttämisen hyväksyttävyys

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta ja 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 8 kohdan a alakohta ja 9 kohta)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määräämättä jättäminen tai sakon alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Sakkoimmuniteetti – Edellytykset – Sellaisten todisteiden toimittaminen, joiden perusteella komissio voi tehdä tarkastuspäätöksen – Komissiolla ei ole käytettävissään riittävästi tietoja todisteiden toimittamishetkellä – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 8 kohdan a alakohta, 9 kohta ja 11 kohta)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määräämättä jättäminen tai sakon alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Sakkoimmuniteetti – Edellytykset – Kumulatiivisuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 8 kohdan a alakohta, 9 kohta ja 11 kohta)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määräämättä jättäminen tai sakon alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Sakkoimmuniteetti – Edellytykset – Sellaisen päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, tekeminen sakkoimmuniteettihakemuksen jälkeen – Vaikutuksettomuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 8–11 kohta)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission tiedonanto, joka koskee sakon määräämättä jättämistä tai sakon alentamista rikkomiseen syyllistyneiden yritysten yhteistyön perusteella, sitoo komissiota – Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen – Edellytykset

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määräämättä jättäminen tai sakon alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Sellaisen tilanteen, jonka perusteella voidaan myöntää sakkoimmuniteetti, ja sellaisen tilanteen, jonka perusteella sakon määrää voidaan alentaa, erottaminen toisistaan – Osittainen sakkoimmuniteetti – Edellytykset – Sellaisen päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, tekeminen sakkoimmuniteettihakemuksen jälkeen – Vaikutuksettomuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 23 kohdan b alakohdan 3 kohta)

8.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Velvollisuutta tutkia kaikki asianosaisten esille ottamat tosiseikat ja oikeudelliset seikat ei ole

(EY 81 ja EY 253 artikla)

1.      Kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 8 kohdan a alakohdassa ja 9 kohdassa edellytetään, että yhtäältä yritys toimittaa ensimmäisenä todisteita, joiden perusteella komissio katsoo pystyvänsä tekemään päätöksen väitettyä Euroopan yhteisöön vaikuttavaa kartellia koskevan tutkimuksen suorittamisesta, ja että toisaalta komissiolla ei tietojen toimittamishetkellä ollut riittäviä todisteita, joiden perusteella se olisi pystynyt tekemään päätöksen väitettyä kartellia koskevan tutkimuksen suorittamisesta

Tältä osin voidakseen tehdä päätöksen tutkimusten suorittamisesta asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission on esitettävä ne tosiseikat, joilla tutkimuksia voidaan perustella. Näiden tutkimusten perusteleminen ei välttämättä edellytä sitä, että komission haltuunsa ottamat asiakirjat olisivat luonteeltaan sellaisia, että niillä olisi voitu näyttää vailla mitään perusteltua epäilystä toteen kilpailusääntöjen rikkominen. Asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tutkimusten suorittamista koskevan päätöksen tekemiseen nimittäin riittää se, että komissiolla on hallussaan merkitykseltään painavia tietoja ja selvityksiä, joiden perusteella se epäilee rikkomista. Tässä yhteydessä eri selvityksiä on arvioitava kokonaisuutena eikä erikseen ja ne voivat vahvistaa toisiaan vastavuoroisesti.

(ks. 46 ja 52–54 kohta)

2.      Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 9 kohdan soveltamisen yhteydessä ei kuitenkaan ole tutkittava sitä, oliko komissiolla jo riittävästi todisteita, jotta se saattoi osoittaa lainvastaisen kartellin olemassaolon päätöksessä, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja määrätään sakkoja, vaan on tutkittava ainoastaan sitä, oliko komissiolla riittävästi tietoja, jotta se saattoi tehdä asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tarkastuspäätöksen.

Vaikka tutkimuksissa kerättyjä tietoja ei voida käyttää muihin tarkoituksiin kuin tarkastuspäätöksessä mainittuihin tarkoituksiin, mikään ei ole esteenä sille, että kun komissio tekee uuden päätöksen tutkimusten suorittamisesta, se tukeutuu siihen, että sillä oli tieto toiseen epäiltyyn rikkomiseen liittyvän aiemman tarkastuksen aikana kerätyistä asiakirjoista. Sen seikan seurauksena, että komissio saa jossain tarkastuksessa ensimmäisen kerran tiedon asiakirjasta, joista ilmenee sellainen kilpailusääntöjen rikkominen, jota tutkimusten suorittamista koskeneen päätöksen kohde ei kata, yrityksille ei synny tältä osin absoluuttista suojaa sitä vastaan, että näitä asiakirjoja ei voitaisi laillisesti vaatia jossain toisessa asiassa ja käyttää todisteena. Jos näin ei olisi, yritysten kannattaisi ensimmäisessä asiassa tehtävässä tutkimuksessa antaa kaikki sellaiset asiakirjat, joiden nojalla voidaan näyttää toteen toinen kilpailusääntöjen rikkominen, jolloin ne välttyisivät kaikilta tätä koskevilta seuraamuksilta. Tällainen ratkaisu menisi pidemmälle kuin on tarpeen salassapitovelvollisuuden noudattamisen ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen takaamiseksi ja se näin ollen estäisi perusteettomasti komissiota täyttämästä tehtäväänsä kilpailusääntöjen noudattamisen valvojana yhteismarkkinoilla.

(ks. 69–72 kohta)

3.      Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 9 kohdasta ilmenee, että tämän tiedonannon kyseisessä kohdassa, 8 kohdan a alakohdassa ja 11 kohdassa tarkoitettu vapautus sakoista voidaan myöntää vain silloin, kun ”komissiolla” ei vielä ollut riittäviä todisteita, joiden perusteella se olisi pystynyt tekemään päätöksen tutkimuksen suorittamisesta. Tiedonannon 9 kohdassa ei siten viitata siihen, mitä tietoja mahdollisella asiasta vastaavalla virkamiesryhmällä voi asiasta olla, vaan siihen, mitä tietoja komissiolla voi toimielimen ominaisuudessa olla.

Tältä osin näkemys, jonka mukaan ratkaiseva arviointiperuste olisi mahdollisen asiasta vastaavan virkamiesryhmän jäsenten tietojen taso sinä ajankohtana, jolloin sakoista vapauttamista koskenut hakemus esitettiin, olisi tuskin yhteensopiva vuoden yhteistyötiedonannon tarkoituksen ja sillä tavoiteltujen päämäärien kanssa. Tällaisesta näkemyksestä seuraisi nimittäin, että yhteistyötiedonannon 8 kohdan a alakohdassa sekä sen 9 ja 11 kohdassa tarkoitettu sakkoimmuniteetti olisi myönnettävä, vaikka kävisi ilmi, että komissio olisi voinut tehdä päätöksen oletettua kartellia koskevan tutkimuksen suorittamisesta jo niiden tietojen ja selvitysten perusteella, jotka sillä oli hallussaan silloin, kun sakoista vapauttamista koskenut hakemus esitettiin.

Komission sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman tavoitteena ei ole se, että salaisiin kartelleihin osallistuneille yrityksille tarjottaisiin mahdollisuus välttyä vastuustaan aiheutuvilta taloudellisilta seurauksilta, vaan se, että tällaisten menettelytapojen havaitsemista helpotetaan ja että hallinnollisessa menettelyssä sitten tuetaan komission pyrkimyksiä selvittää merkitykselliset tosiseikat niin pitkälti kuin mahdollista. Edut, joita tällaisiin menettelytapoihin osallistuneet yritykset voivat saada, eivät voi siten ylittää tasoa, joka on tarpeen sakkojen lieventämistä koskevan ohjelman ja komission hallinnollisen menettelyn täyden tehokkuuden turvaamiseksi.

Sakkoimmuniteettia voidaan siten perustella vain vapautusta hakevan yrityksen tekemästä yhteistyöstä saatavan lisäarvon perusteella. Kuten komissio on aivan oikein todennut yhteistyötiedonannon 6 kohdassa, sellaisen yrityksen yhteistyöllä, joka ilmoittaa lainvastaisesta kartellista, josta komissiolla ei ole vielä tietoa, on lisäarvoa, jolla sakoista vapauttamista voidaan perustella. Sitä vastoin vastaavaa lisäarvoa ei ole sellaisella yrityksen tekemällä yhteistyöllä, jonka johdosta komissiolle ilmoitetaan vain sellaisesta lainvastaisesta kartellista, jonka olemassaoloa komissio saattoi hallussaan olleiden tietojen ja selvitysten perusteella jo epäillä. Kuten mainitun tiedonannon 8 kohdan b alakohdasta ilmenee, vapautus sakoista on tässä tapauksessa päinvastoin perusteltu ainoastaan silloin, kun yritys ei vain ilmoita komissiolle kartellista vaan kun se myös toimittaa komissiolle todisteita, joiden perusteella komissio voi EY 81 artiklan rikkomisen toteavassa päätöksessä todeta kartellin olemassaolon.

(ks. 78–82 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 88 kohta)

5.      Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 8−11 kohdasta käy selvästi ilmi, että silloin, kun komissiolla on jo hallussaan painavia tietoja ja selvityksiä, joilla tarkastuspäätöksen tekemistä on voitu perustella, yritykselle voidaan myöntää vapautus sakoista vain silloin, kun se esittää todisteita, joiden perusteella komissio voi todeta EY 81 artiklan rikkomisen.

Tältä osin vaara ”lumipallovaikutuksesta” eli vaara siitä, että yhden yrityksen kartellin osalta esittämä sakoista vapauttamista koskeva hakemus johtaa komission tutkimustoimenpiteeseen, joka puolestaan johtaa siihen, että muut yritykset esittävät samaan alaan liittyviä sakoista vapauttamista koskevia hakemuksia, jotka kuitenkin koskevat muita lainvastaisia kartelleja kuin sakoista vapauttamista koskeneessa alkuperäisessä hakemuksessa tarkoitettua. Ohjelmalla kannustetaan yrityksiä, jotka tahtovat tehdä komission kanssa yhteistyötä, siihen, että ne eivät tekisi vain yhtä ainoaa kartellia koskevaa valikoivaa yhteistyötä vaan että ne tekisivät kaikkia niiden tiedossa olevia kartelleja koskevaa täysimääräistä yhteistyötä. 8–11 kohdasta ilmenee selvästi, että tilanteessa, jossa komissiolla on jo hallussaan vakavia aineellisia todisteita ja aihetodisteita, joilla voidaan perustella tarkastuspäätöksen tekemistä, yritykselle voidaan myöntää sakkoimmuniteetti vain, jos se toimittaa todisteita, joiden perusteella komissio voi todeta EY 81 artiklan rikkomisen.

Tältä osin komission yhteistyöjärjestelmään sisältyy ”lumipalloefektin” vaara eli vaara siitä, että yrityksen kartellia koskeva sakkoimmuniteettihakemus saattaa liikkeelle komission tutkinnan, joka puolestaan saattaa liikkeelle muiden yritysten samaa alaa koskevia immuniteettihakemuksia, jotka koskevat eri lainvastaisia kartelleja kuin se, jota alkuperäinen immuniteettihakemus koski. Se kannustaa yrityksiä, jotka haluavat tehdä yhteistyötä komission kanssa, olemaan rajoittumatta pelkästään yhteen kartelliin vaan tekemään yhteisötyötä täysimääräisesti kaikkien sellaisten kartellien osalta, joista ne ovat tietoisia.

Tämän vuoksi edes tilanteessa, jossa sakkoimmuniteettihakemuksen ja myöhemmän päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, tekemisen välinen syy–seuraus-suhde on osoitettu, ei tämä siten riitä siihen, että hakemuksen tehneelle yritykselle myönnettäisiin sakkoimmuniteetti yhteistyötiedonannon perusteella.

(ks. 91–93 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 98, 103 ja 105 kohta)

7.      Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohdan kolmas luetelmakohta koskee sellaista erityistilannetta, jossa yritys, joka ei saa vapautusta sakosta vaan ainoastaan lievennyksen niihin, saattaa olla. Kun yritys toimittaa täydentäviä todisteita kartellista, vaarana on nimittäin se, että yritys paljastaa tietoja, jotka ovat omiaan vaikuttamaan sen kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen tai kestoon, jonka komissio voi todeta, mikä taas voi johtaa siihen, että yritykselle tähän kartelliin osallistumisen johdosta määrättäviä seuraamuksia voidaan koventaa. Yhteistyötiedonannon 23 kohdan b alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa määrätään ”osittaisesta vapautuksesta” näiden todisteiden osalta, millä pyritään kannustamaan kaikkia yrityksiä ja myös niitä, joille ei myönnetä sakkoimmuniteettia, tekemään täysimääräistä yhteistyötä.

Tältä osin arvioitaessa sitä, onko yritys toimittanut todisteita komissiolle aikaisemmin tuntemattomista tosiseikoista, jotka liittyvät suoraan epäillyn kartellin vakavuuteen tai kestoon, huomioon ei pidä ottaa mahdollista immuniteettihakemuksen ja myöhemmän päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, tekemisen välistä syy-yhteyttä. Yhteistyötiedonannon tavoitteena ei nimittäin ole tällaisen syy-yhteyden huomioon ottaminen.

(ks. 111, 112 ja 114 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 118–120 kohta)