Asia C-49/16

Unibet International Ltd.

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Központi Hivatala

(Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Verkossa pelattavien onnenpelien järjestämistä koskevan konsession myöntämisen edellytykset – Muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yksityisten toimijoiden käytännön mahdottomuus saada tällaista toimilupaa

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.6.2017

1.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Onnenpelit – Kansallinen säännöstö, jolla otetaan verkossa pelattavien onnenpelien järjestämistä varten käyttöön konsessio- ja toimilupajärjestelmä – Muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden toimijoiden käytännön mahdottomuus saada tällaista konsessiota tai toimilupaa – Perustelut – Yleistä etua koskevat pakottavat syyt – Avoimuusvelvoitteen noudattamatta jättäminen

(SEUT 56 artikla)

2.        Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Onnenpelit – Kansallinen säännöstö, jolla otetaan verkossa pelattavien onnenpelien järjestämistä varten käyttöön konsessio- ja toimilupajärjestelmä – Yhteensoveltumattomuus SEUT 56 artiklan kanssa – Rikkomiseen syyllistyneille määrätyt seuraamukset, joita ei voida hyväksyä

(SEUT 56 artikla)

1.      SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla otetaan verkossa pelattavien onnenpelien järjestämistä varten käyttöön konsessio- ja toimilupajärjestelmä, kun kyseisessä lainsäädännössä on muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita toimijoita syrjiviä sääntöjä tai kun siinä säädetään säännöistä, jotka ovat syrjimättömiä mutta joita sovelletaan muuten kuin avoimesti tai jotka pannaan täytäntöön siten, että tiettyjen muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tarjoajien ehdokkuus estetään tai sitä vaikeutetaan.

Ensimmäiseksi on todettava 25.6.2014 voimassa olleen kaltaisesta kansallisesta säännöstöstä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion sääntö, jonka mukaan luotettavien onnenpelipalvelujen tarjoajien on pitänyt harjoittaa onnenpelien järjestämistä koskevaa toimintaa kyseisen jäsenvaltion alueella vähintään kymmenen vuoden ajan, merkitsee kansalaisuuteen perustuvaa erilaista kohtelua, koska sillä asetetaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet onnenpelipalvelujen tarjoajat huonompaan asemaan suhteessa asianomaisiin kotimaisiin palvelujen tarjoajiin, jotka voivat täyttää mainitun edellytyksen helpommin. Tällaisen erilaisen kohtelun oikeuttamiseksi ei ole riittävää vain vedota yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen.

Toiseksi on todettava 29.8.2014 voimassa olleen kaltaisesta kansallisesta säännöstöstä, että velvollisuus, jonka mukaan onnenpelien järjestämistä koskevaa toimintaa on pitänyt harjoittaa jäsenvaltion alueella kolmen vuoden ajan, ei merkitse etua vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden toimijoiden hyväksi ja se voisi olla perusteltavissa yleiseen etuun liittyvällä tavoitteella. Kyseessä olevia sääntöjä on kuitenkin sovellettava avoimesti kaikkiin tarjoajiin. Kyseistä vaatimusta ei täytä pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jossa vahvistettuja edellytyksiä, joilla talousministeri käyttää toimivaltaansa tällaisessa menettelyssä, ja teknisiä edellytyksiä, jotka onnenpelipalvelujen tarjoajien on täytettävä jättäessään tarjouksensa, ei ollut määritelty riittävän täsmällisesti.

(ks. 44–48 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.      SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille seuraamuksille, jotka määrätään sellaisen kansallisen lainsäädännön rikkomisesta, jolla otetaan käyttöön konsessio- ja toimilupajärjestelmä onnenpelien järjestämistä varten, jos tällainen kansallinen lainsäädäntö osoittautuu kyseisen artiklan vastaiseksi.

(ks. 51 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)