YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
24 päivänä lokakuuta 1997(1)
EHTY Kumoamiskanne Valtion tuki Yksittäiset päätökset, joilla
hyväksytään valtion tuki terästeollisuusyrityksille Harkintavallan väärinkäyttö
Perusteltu luottamus Yhteensoveltumattomuus perustamissopimuksen kanssa
Syrjintä Perustelujen puuttuminen Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen
Perustamissopimuksen 4 artiklan b ja c alakohta, 15 artikla ja 95 artiklan
ensimmäinen ja toinen kohta
Asiassa T-244/94,
Wirtschaftsvereinigung Stahl, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhdistys,
kotipaikka Düsseldorf (Saksa),
Thyssen Stahl AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Duisburg
(Saksa),
Preussag Stahl AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Salzgitter
(Saksa),
Hoogovens Groep BV, Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Ijmuiden (Alankomaat),
edustajinaan asianajajat Jochim Sedemund ja Frank Montag, Köln, ja Hoogovens
Groep BV:n osalta asianajaja Eric Pijnacker Hordijk, Bryssel, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Bernd Langeheine ja Ben Smulders, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Carlos
Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukevat
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellisen yksikön johtaja Rüdiger
Bandilla ja saman yksikön hallintovirkamies Stephan Marquardt, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin lakiasiainosaston pääjohtaja
Alessandro Morbilli, 100, boulevard Konrad Adenauer,
Italian tasavalta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden
osaston osastopäällikkö Umberto Leanza, avustajanaan valtionasiamies Pier Giorgio
Ferri, prosessiosoite Luxemburgissa Italian suurlähetystö, 5, rue Marie-Adélaïde,
ja
Ilva Laminati Piani SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Rooma, edustajinaan asianajaja Aurelio Pappalardo, Trapani, ja asianajaja Massimo
Merola, Rooma, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alain Lorang, 51,
rue Albert I,
jossa kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan
12.4.1994 tehdyn komission päätöksen 94/259/EHTY, joka koskee Italian julkisen
alan terästeollisuusyrityksille (Ilva -terästeollisuuskonserni) myöntämiä tukia (EYVL
L 112, s. 64),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti A. Saggio sekä tuomarit A. Kalogeropoulos,
V. Tiili, A. Potocki ja R. M. Moura Ramos,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.2.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksessa (jäljempänä
perustamissopimus) kielletään lähtökohtaisesti terästeollisuuden valtion tuki, koska
sen 4 artiklan c alakohdassa todetaan hiilen ja teräksen yhteismarkkinoille
soveltumattomiksi ja tästä syystä kielletyiksi kyseisessä perustamissopimuksessa
määrätyin edellytyksin valtioiden muodossa tai toisessa myöntämä tuki tai
avustukset taikka määräämät erityismaksut.
- 2.
- Perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätään
seuraavasti: Kaikissa niissä tapauksissa, joista ei määrätä tässä sopimuksessa ja
joissa komission päätös tai suositus osoittautuu tarpeelliseksi 2, 3 ja 4 artiklassa
määrättyjen yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi hiilen ja teräksen
yhteismarkkinoiden toiminnassa 5 artiklan mukaisesti, päätös voidaan tehdä tai
suositus antaa sen jälkeen kun neuvoston yksimielinen puoltava lausunto on saatu
ja neuvoa-antavaa komiteaa kuultu.
Mahdollisesti sovellettavat seuraamukset määrätään samassa päätöksessä tai
suosituksessa samaa menettelyä noudattaen.
- 3.
- Vastatakseen terästeollisuusalan rakenneuudistuksen asettamiin vaatimuksiin
komissio käytti 1980-luvun alusta alkaen perustana edellä mainitun 95 artiklan
määräyksiä toteuttaessaan yhteisön tukijärjestelmää, jolla hyväksytään
terästeollisuuden valtion tuki tietyissä tarkoin määritetyissä tapauksissa. Tätä
järjestelmää on sittemmin muutettu useita peräkkäisiä kertoja terästeollisuuden
suhdannevaikeuksiin reagoimiseksi. Nyt esillä olevassa asiassa kysymyksessä olevana
aikana voimassaollut yhteisön terästukisäännöstö on järjestyksessä viides ja se on
vahvistettu yhteisön säännöistä valtion tuesta terästeollisuudelle 27 päivänä
marraskuuta 1991 tehdyllä komission päätöksellä N:o 3855/91/EHTY (EYVL
L 362, s. 57, jäljempänä tukisäännöstö tai viides säännöstö). Tukisäännöstön
perustelukappaleista ilmenee, että siinä, kuten aikaisemmassakin säännöstössä,
vahvistetaan yhteisön järjestelmä, joka on tarkoitettu kattamaan jäsenvaltioiden
missä tahansa muodossa myöntämät erityiset tai muut tuet. Tässä säännöstössä ei
hyväksytä toiminta- eikä rakenneuudistustukia lakkauttamistukia lukuun ottamatta.
Oikeudenkäynnin perustana olevat tosiseikat
- 4.
- Terästeollisuusalan taloudellisen tilanteen huonontumisen vuoksi komissio esitteli
rakenneuudistussuunnitelman neuvostolle ja Euroopan parlamentille 23.11.1992
antamassaan tiedonannossa SEC (92) 2160 lopull., jonka otsikkona on Kohti
terästeollisuuden kilpailukyvyn vahvistamista. Rakenneuudistuksen tarve. Tämä
suunnitelma perustui siihen, että rakenteellisen ylikapasiteetin oli todettu jatkuvan
ja sen pääasiallisena tarkoituksena oli vähentää tuotantokapasiteettia olennaisesti
ja pysyvästi vähintään 19 miljoonalla tonnilla terästeollisuusyritysten vapaaehtoisen
osallistumisen pohjalta. Tätä varten siinä määrättiin sosiaalialaa koskevista
oheistoimenpiteistä sekä taloudellisista kannustimista yhteisön tuki mukaan lukien.
Samalla komissio antoi tutkimustoimeksiannon Braun-nimiselle riippumattomalle
asiantuntijalle, joka oli komission teollisuusasioita käsittelevän pääosaston entinen
pääjohtaja ja jonka keskeisenä tehtävänä oli laatia luettelo terästeollisuussektoriin
kuuluvien yritysten lakkauttamishankkeista edellä mainitussa tiedonannossa
tarkoitettuna aikana, joka käsitti vuodet 19931995. Oltuaan yhteydessä noin 70
yrityksen johtajaan, Braun jätti 29.1.1993 kertomuksensa, jonka otsikkona oli
Parhaillaan tai tulevaisuudessa toteutettavat terästeollisuuden rakenneuudistukset.
- 5.
- Neuvosto hyväksyi 25.2.1993 tekemissään päätelmissä komission Braunin
kertomuksen perusteella esittelemän ohjelman pääpiirteet tuotantokapasiteetin
olennaiseksi vähentämiseksi. Terästeollisuuden pysyvää rakenneuudistusta oli
helpotettava ajallisesti rajoitetuilla oheistoimenpiteillä valtion tukien valvontaa
koskevaa säännöstöä tarkasti noudattaen, ottaen huomioon valtion tukien osalta
sen, että komissio on vahvistanut soveltavansa tarkasti ja objektiivisesti
tukisäännöstöä ja valvovansa, että mahdolliset poikkeukset, joita voidaan
perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla ehdottaa neuvostolle, tukevat täysin
tuotantokapasiteetin vähentämisponnistuksia. Neuvosto antaa nopeasti näitä
ehdotuksia koskevan objektiivisiin kriteereihin perustuvan lausunnon.
- 6.
- Neuvosto ja komissio ovat tältä pohjalta todenneet 17.12.1993 tehtyyn neuvoston
pöytäkirjaan liittyvässä yhteisessä julistuksessaan, jossa vedotaan neuvostossa
saavutettuun kokonaisratkaisuun perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen
ja toisen kohdan mukaisen yksimielisen lausunnon antamiseksi valtion tuesta
julkisille yrityksille, joihin kuuluvat Sidenor (Espanja), Sächische Edelstahlwerke
GmbH (Saksa), Corporación de la Siderurgia Integral (CSI, Espanja), Ilva (Italia),
EKO Stahl AG (Saksa) ja Siderurgia Nacional Company (Portugali), että ne
[katsovat] että ainoa keino tervehdyttää yhteisön terästeollisuus niin, että se olisi
kilpailukykyinen maailmanmarkkinoilla, [on] lopettaa lopullisesti julkiset tuet
terästeollisuudelle ja lakkauttaa kannattamattomat laitokset. Antaen yksimielisen
puoltavan lausunnon käsiteltävinään oleviin 95 artiklaan perustuviin ehdotuksiin
neuvosto [toteaa], että tukisäännöstöä [ ] ja tukisäännöstön mukaisen
hyväksymisen puuttuessa EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohtaa on
sovellettava tarkasti. Neuvosto julistaa 25.2.1993 tekemiensä päätelmien mukaisesti
päättäneensä välttää kaikkia uusia 95 artiklan perusteella tehtäviä, yksittäisiä
yrityksiä koskevia poikkeuksia, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta jokaisen
jäsenvaltion oikeutta pyytää EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan mukaista
päätöstä.
- 7.
- Neuvosto antoi 22.12.1993 perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja toisen
kohdan nojalla yksimielisen lausuntonsa, joka koski edellä mainittujen tukien
myöntämistä kyseessä olevien julkisten yritysten rakenneuudistukseen tai
yksityistämiseen.
- 8.
- Helpottaakseen terästeollisuuden rakenneuudistusta komissio teki tältä
oikeudelliselta ja tosiasialliselta pohjalta 12.4.1994 edellä mainitun neuvoston
yksimielisen lausunnon saatuaan perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja
toisen kohdan nojalla kuusi erillistä päätöstä, joilla hyväksyttiin valtion tukia
koskevien kriteerien vastaisten tukien myöntäminen ja sallittiin edellä mainitun
tukisäännöstön perusteella se, että perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdasta
poikettiin. Komissio hyväksyi näillä kuudella päätöksellä Saksan suunnitteleman
valtion tuen EKO Stahl AG Eisenhüttenstadt -nimiselle terästeollisuusyritykselle
(päätös 94/256/EHTY, EYVL L 112, s. 45), Portugalin suunnitteleman valtion tuen
Siderurgia Nacional -nimiselle terästeollisuusyritykselle (päätös 94/257/EHTY,
EYVL L 112, s. 52), Espanjan suunnitteleman valtion tuen Corporación de la
Siderurgia Integral -nimiselle (CSI) julkiselle terästeollisuusyritykselle (päätös
94/258/EHTY, EYVL L 212, s. 58), Italian myöntämän tuen julkisen alan
terästeollisuusyrityksille (Ilva-terästeollisuusryhmä) (päätös 94/259/EHTY, EYVL
L 112, s. 64), Saksan suunnitteleman tuen Sächsische Edelstahlwerk GmbH
Freital/Sahcsen -nimiselle terästeollisuusyritykselle (päätös 94/260/EHTY, EYVL
L 112, s. 71) ja Espanjan suunnitteleman tuen Sidenor-nimiselle erityisterästä
tuottavalle yritykselle (päätös 94/261/EHTY, EYVL L 112, s. 77).
- 9.
- Näihin hyväksyntöihin liittyi neuvoston yksimielisen lausunnon mukaisesti
velvoitteita, jotka vastaavat jalostamattoman teräksen osalta vähintään 2 miljoonan
tonnin ja kuumalaminoidun teräksen osalta enintään 5,4 miljoonan tonnin
nettokapasiteettivähennyksiä (ottamatta huomioon junan rakentamista Sestãossa
ja EKO Stahlin kapasiteetin nousua yli 900 000 tonnin vuoden 1999 jälkimmäisellä
puoliskolla), komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 13.4.1994 antaman
tiedonannon (COM(94) 125 lopull.) mukaan, joka koski terästeollisuuden
rakenneuudistusta koskevan välitilinpäätöksen vahvistamista ja tämän menettelyn
konsolidoimiseksi tarkoitettujen ehdotusten tekemistä edellä mainittujen neuvoston
25.2.1993 tekemien päätelmien hengessä.
Oikeudenkäyntimenettely
- 10.
- Wirtschaftsvereinigung Stahl -yhditys ja terästeollisuusyritykset Thyssen Stahl AG,
Preussig Stahl AG ja Hoogovens Groep BV ovat 24.6.1994 yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa nostamallaan kanteella vaatineet edellä mainitun
12.4.1994 tehdyn Ilva -konsernia koskevan päätöksen 94/259/EHTY kumoamista
perustamissopimuksen 33 artiklan nojalla.
- 11.
- Samanaikaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on nostettu kaksi
muuta kannetta; Association des aciéries européennes indépendantes (EISA) nosti
kanteen 12.4.1994 tehdyistä kuudesta päätöksestä (asia T- 239/94) ja British Steel
nosti kanteen päätöksistä 94/258/EHTY ja 94/259/EHTY, joilla hyväksyttiin valtion
tuki CSI-yritykselle ja Ilva-terästeollisuuskonsernille (asia T-243/94).
- 12.
-
Nyt esillä olevassa asiassa neuvosto, Italian tasavalta ja Ilva Laminati Piani SpA(jäljempänä Ilva) jättivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon
24.10., 8.11. sekä 29.11.1994 väliintulohakemuksen, jossa ne pyysivät saada osallistua
oikeudenkäyntiin vastaajan vaatimusten tueksi. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen laajennetun toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi nämä
hakemukset 9.3.1995 antamallaan määräyksellä.
E
- 13.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen
perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia.
Asianosaiset ovat esittäneet huomautuksensa ja vastanneet ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 25.2.1997 pidetyssä istunnossa.
Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset
- 14.
- Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa 12.4.1994 päätöksen 94/259/EHTY;
toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kun siinä määrätään,
että Ilvalla on velvollisuus vähentää kapasiteettiaan vain 2 miljoonalla
tonnilla vuodessa, ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 15.
- Vastaaja vaatii neuvoston ja Italian tasavallan tukemana, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen, ja
velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 16.
- Väliintulijana esiintyvä Ilva vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen perusteettomana, ja
velvoittaa kantajat korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien
Ilvan oikeudenkäyntikulut.
Kanteen aineelliset perusteet
- 17.
- Kantajat esittävät kumoamisvaatimuksensa tueksi seitsemän kanneperustetta, joiden
mukaan tukisäännöstöä ei ole otettu huomioon, perustamissopimuksen 95 artiklan
soveltamisedellytyksiä ei ole noudatettu, suhteellisuusperiaatetta on loukattu,
syrjintäkiellon periaatetta ei ole otettu huomioon, perusteluvelvollisuus on
laiminlyöty, päätöksentekomenettely on lainvastainen ja puolustautumisoikeuksia
on loukattu.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan tukisäännöstöä ei ole otettu huomioon
- 18.
- Kantajat väittävät, että sellaisen tuen hyväksyminen, josta ei säädetä viidennessä
säännöstössä, on lainvastaista. Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan.
Komissio on yhtäältä käyttänyt väärin harkintavaltaa, kun se on hyväksynyt sellaisen
tuen myöntämisen, joka ei täytä tukisäännöstössä säädettyjä edellytyksiä ja toisaalta
se ei ole ottanut huomioon luottamuksensuojan periaatetta.
Harkintavallan väärinkäyttöä koskeva väite
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet sekä niiden perustelut
- 19.
- Kantajat katsovat, että koska perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdassa
kielletään valtion tuet, perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja toisen
kohdan perusteella annetussa tukisäännöstössä määritetään pakottavasti ja
lopullisesti ne edellytykset, joilla tällaiset tuet voidaan kuitenkin hyväksyä
perustamissopimuksen 2, 3 ja 4 artiklassa määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kantajat toteavat, että vaikka tiettyjä epäilyksiä voitaisiin esittää siltä osin, oliko
komissio toimivaltainen antamaan tukisäännöstön, jolla perustamissopimuksen
95 artiklan perusteella poiketaan saman sopimuksen 4 artiklan c alakohdasta,
kantajat eivät aio vedota tähän kysymykseen. Ne väittävät vain, että tuet, jotka eivät
täytä tukisäännöstössä määritettyjä edellytyksiä, ovat joka tapauksessa
yhteismarkkinoille soveltumattomia ja että perustamissopimuksen 4 artiklan
c alakohdassa määrätty kielto koskee näitä tukia.
- 20.
- Tämä analyysi vahvistetaan kantajien mukaan tukisäännöstön perusteluissa ja sen
1 artiklassa, jossa säädetään nimenomaisesti, että jäsenvaltion rahoittamia
terästeollisuuden tukia voidaan pitää yhteisön tukina ja tästä syystä
yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan mukaisina vain, jos ne ovat
25 artiklan mukaisia.
- 21.
- Kantajien mukaan tapa, jolla komissio tulkitsee tukisäännöstössä
perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa ja 4 artiklan
c alakohtaa, sitoo sitä. Komissio on käyttänyt 95 artiklan määräyksissä sille annettua
harkintavaltaa antamalla tukisäännöstön ja tästä seuraa, että säännöstöstä
poikkeaminen on ristiriitaista ja näin tehtäessä komissio käyttäisi väärin harkintavaltaansa.
- 22.
- Yksittäisellä päätöksellä ei voida poiketa yleisesti sovellettavasta tukisäännöstöstä
loukkaamatta perustamissopimuksen 4 artiklan b alakohdassa määrättyä
syrjintäkiellon periaatetta, vaikka nämä toimenpiteet ovat muodollisesti samalla
tasolla oikeussäännösten hierarkiassa. Yhteisöjen tuomioistuin on tältä osin
vahvistanut periaatteen, jonka mukaan yksittäisen päätöksen on oltava yleisessä
päätöksessä asetettujen edellytysten mukainen niin polkumyyntiä koskevien
toimenpiteiden (ks. erityisesti asia 113/77, NTN Toyo Bearing ym. v. neuvosto,
tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1185, ja asia 118/77, ISO v. neuvosto, tuomio
29.3.1979, Kok. 1979, s. 1277) kuin valtion tukienkin alalla (ks. EY:n
perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklaan liittyen asia C-313/90, CIRFS ym. v.
komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993, s. I-1125). Yhteisöjen tuomioistuin on
katsonut perustamissopimukseen liittyen, että komissio oli menetellyt väärin, koska
se oli käyttänyt sille perustamissopimuksessa suotua harkintavaltaa välttääkseen
sovellettavissa peruspäätöksissä erityisesti määrättyä menettelyä ja koska se ei
tuolloiseen tilanteeseen reagoimiseksi ollut muuttanut näitä päätöksiä
perustamissopimuksessa määrätyn menettelyn mukaisesti (ks. yhdistetyt asiat
140/82, 146/82, 221/82 ja 226/82, Walzstahl-Vereinigung ja Thyssen v. komissio,
tuomio 21.2.1984, Kok. 1984, s. 951, ja yhdistetyt asiat 33/86, 44/86, 110/86, 226/86
ja 285/86, Stahlwerke Peine-Salzgitter ja Hoogovens v. komissio, tuomio 14.7.1988,
Kok. 1988, s. 4309).
- 23.
- Tästä seuraa kantajien mukaan, että komissiolla on mahdollisuus poiketa
tukisäännöstöstä vain siten, että se muuttaa sitä, jotta samat säännökset koskisivat
kaikkia yrityksiä.
- 24.
- Sellaisen yksittäisen päätöksen tekeminen, joka ei täytä tukisäännöstössä asetettuja
edellytyksiä, on vastoin periaatetta, jonka mukaan poikkeavia toimenpiteitä on
tulkittava suppeasti. Poikkeusten, joita perustamissopimuksen 4 artiklan
c alakohdassa määrätystä valtion tukia koskevasta kiellosta tehdään 95 artiklan
ensimmäisen ja toisen kohdan perusteella, on rajoituttava vain välttämättömimpään.
Tällaiset poikkeukset voidaan hyväksyä ainoastaan, jos ne ovat väliaikaisia ja
edellyttäen, että niihin liittyy tarkoin määritettyjä velvoitteita. Vain tukisäännöstö
täyttää nämä edellytykset. Perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä ja toista
kohtaa ei siis kantajien mukaan voida käyttää tehtäessä yksittäistä päätöstä, jolla
edellä mainittu tukia koskeva kielto tehdään merkityksettömäksi.
- 25.
- Komissio katsoo, että kantajien esittämässä väitteessä, jonka mukaan tukisäännöstö
on velvoittava ja tyhjentävä, jätetään ottamatta huomioon se, että valtion tukia
koskeva kielto perustuu perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohtaan eikä
tukisäännöstöön. Tukisäännöstössä katsotaan, että tietyt valtion tuet ovat yhteisön
tukia ja muutoin siinä toistetaan perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdassa
määrätty kielto. Perustamissopimuksen 95 artiklaa on tästä syystä mahdollista
käyttää perustana, kun tiettyä tarkoitusta varten tehdään päätöksiä, joilla
hyväksytään erityisissä olosuhteissa tietyt tuet.
- 26.
- Komissio myöntää, että tältä kannalta katsoen tukisäännöstön sanamuodosta
voitaisiin päätellä, että neuvosto ja se itse eivät aio soveltaa perustamissopimuksen
95 artiklaa tulevaisuudessa. Koska alalla on kuitenkin syntynyt uusi kriisitilanne,
tämän määräyksen järkevä soveltaminen on tullut oleellisen tärkeäksi. Yhteisöjen
tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kriisitilannetta
voidaan pitää sellaisena ennalta-arvaamattomana vaikeutena, jota tässä artiklassa
tarkoitetaan (asia 214/83, Saksa v. komissio, tuomio 3.10.1985, Kok. 1985, s. 3053).
- 27.
- Neuvosto korostaa, että 95 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa annetaan
EHTY:n perustussopimuksen systematiikassa komissiolle laaja harkintavalta, jotta
se voi reagoida äkillisiin kriiseihin. Nyt esillä olevassa asiassa kysymyksessä olevat
tuet on hyväksytty, jotta perustamissopimuksen tavoitteiden mukaisen, lopullista
kapasiteetin vähentämistä koskevan kokonaissuunnitelman yhteydessä tapahtuvaa
tuotantolaitosten osittaista lakkauttamista helpotettaisiin. Neuvosto on siis toiminut
sellaisessa perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa
tapauksessa, josta ei määrätä tässä sopimuksessa.
- 28.
- Toisin kuin kantajat väittävät, tukisäännöstö ei ole peruspäätös ja riidanalainen
päätös ei ole yksittäinen päätös. Ne ovat sitä vastoin samantasoisia oikeudellisia
toimenpiteitä, jotka perustuvat samaan oikeudelliseen perustaan, minkä myös
kantajat myöntävät. Lisäksi riidanalaisella päätöksellä hyväksytyt tuet eivät kuulu
tukisäännöstön soveltamisalaan.
- 29.
- Italian tasavalta muistuttaa, että perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisessä
kohdassa määrätään toimintakeinosta, jota voidaan käyttää yhteisön tavoitteiden
saavuttamiseksi tapauksissa, joista kuten nyt esillä olevassa asiassa ei määrätä
perustamissopimuksessa. Perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdassa kielletään
nimittäin vain sellaiset valtion tuet, jotka eivät sovi yhteen yhteisön tavoitteiden
kanssa. Tukisäännöstö ja riidanalainen päätös eivät kuulu tämän kiellon
alaisuuteen, koska niillä pyritään toteuttamaan näitä tavoitteita. Muutoin Italian
hallitus kiistää kantajien esittämän väitteen, jonka mukaan tukisäännöstössä esitetty
perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä kohtaa koskeva tulkinta on
velvoittava. Tukisäännöstö ja riidanalainen päätös perustuvat samaan
perustamissopimuksen määräykseen ja ovat siis oikeudellisesti samanarvoisia.
Tämän sopimuksen 95 artiklan ensimmäisessä kohdassa komissiolle annettu
toimivalta on pysyvä ja ehtymätön: tällä artiklalla pyritään siihen, että komissio
kykenee koko ajan ja kaikissa olosuhteissa reagoimaan tilanteeseen, josta ei
määrätä perustamissopimuksessa, toteuttamalla neuvoston suostumuksin jonkin
yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan toimenpiteen.
- 30.
- Ilvan mukaan perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisessä kohdassa pyritään
antamaan komissiolle keinot selviytyä sellaisista poikkeustilanteista, joita
perustamissopimuksen laatijat eivät voineet ennakoida. Tämä tavoite ei toteudu, jos
tämän artiklan perusteella tehtävä yleisesti sovellettava päätös vaikuttaisi siten, että
komissio ei myöhemmin voisi käyttää niitä toimivaltuuksia, joita sille tässä artiklassa
annetaan. Komission perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella toteuttaman
toimenpiteen yleinen tai yksittäinen soveltamisala riippuu niistä olosuhteista, joihin
sen on reagoitava. Nyt esillä olevassa asiassa komissio on tukisäännöstöllä antanut
tiettyjä tukiluokkia koskevia säännöksiä varaten itselleen samanaikaisesti toimivallan
ratkaista tapauskohtaisesti sellaisia tukityyppejä koskevat asiat, joista ei määrätä
tukisäännöstössä. Jos tukisäännöstöön sisältyy säännös, jolla kielletään myöhemmin
tekemästä tukien hyväksymistä koskevia yksittäisiä päätöksiä, se on Ilvan mukaanperustamissopimuksen vastainen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 31.
- Kantajat väittävät pääasiallisesti, että komissio on hyväksyessään kyseiset tuet
riidanalaisella yksittäisellä päätöksellä käyttänyt sille perustamissopimuksen
95 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa annettua toimivaltaa kiertääkseen
yleisesti sovellettavassa tukisäännöstössä määrätyt edellytykset. Kantajien väite
perustuu siihen edellytykseen, että tässä tukisäännöstössä, jonka muodollista
pätevyyttä ne eivät kiistä, määritellään pakottavasti ja tyhjentävästi ne valtion tukien
luokat, jotka voidaan hyväksyä.
- 32.
- Tältä osin on muistutettava etukäteen siitä oikeudellisesta ympäristöstä, johon
tehdyt päätökset kuuluvat. Perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdassa
kielletään pääasiallisesti valtion myöntämät tuet hiili- ja teräsyhteisössä siltä osin
kuin ne voivat vaarantaa perustamissopimuksessa määriteltyjen yhteisön olennaisten
tavoitteiden toteuttamisen, erityisesti vapaan kilpailun järjestelmän
vakiinnuttamisen. Tämän määräyksen mukaisesti hiilen ja teräksen
yhteismarkkinoille soveltumattomina pidetään sekä sen vuoksi poistetaan ja
kielletään tässä sopimuksessa määrätyin edellytyksin yhteisössä: c) valtioiden
muodossa tai toisessa myöntämä tuki tai avustukset .
- 33.
- Tällainen kielto ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikkia EHTY:n alaan kuuluvia
valtion tukia olisi pidettävä yhteensoveltumattomina perustamissopimuksen
tavoitteiden kanssa. Perustamissopimuksen 24 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden
valossa tulkittuna 4 artiklan c alakohdalla ei ole tarkoitus estää sellaisten valtion
tukien myöntämistä, joiden avulla voidaan toteuttaa perustamissopimuksen
tavoitteita. Siinä jätetään yhteisön toimielimille mahdollisuus arvioida
yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen kanssa ja tarpeen vaatiessa hyväksyä
tällaisten tukien myöntäminen perustamissopimuksen soveltamisalalla. Tätä
tarkastelua vahvistaa asiassa 30/59, De Gezamenlijke Steenkolenmijnen in Limburg
vastaan korkea viranomainen, 23.2.1961 annettu tuomio (Kok. 1961, s. 1), jossa
yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että vaikka vain komissio tai sen nimenomaisesti
tähän valtuuttama taho voi myöntää tietyt perustamissopimuksen 55 artiklan
2 kohdassa ja 58 artiklan 2 kohdassa hyväksytyt muut kuin valtion myöntämät tuet
hiili- tai terästuottajille, niin myös 4 artiklan c alakohtaa on tulkittava niin, että siinä
myönnetään yhteisön toimielimille yksinomainen toimivalta tukien osalta yhteisössä
(oikeudelliset perustelut, osa BI.1.b., yhdeksännen perustelukappaleen kuudes
kohta, s. 43).
- 34.
- Perustamissopimuksen systematiikassa 4 artiklan c alakohdassa ei siis estetä sitä,
että komissio hyväksyy ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin vastatakseen
poikkeuksellisesti 95 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan nojalla jäsenvaltioiden
suunnittelemat tuet, jotka ovat yhteensoveltuvia perustamissopimuksen tavoitteiden
kanssa (ks. asia 9/61, Alankomaat vastaan korkea viranomainen, tuomio 12.6.1962,
Kok. 1962, s. 413).
- 35.
- Perustamissopimuksen 95 artiklassa komissio valtuutetaan tekemään päätös tai
antamaan suositus sen jälkeen, kun neuvoston yksimielinen puoltava lausunto on
saatu ja EHTY:n neuvoa-antavaa komiteaa kuultu, kaikissa sellaisissa
perustamissopimuksessa sääntelemättömissä tapauksissa, jossa tällainen päätös tai
suositus osoittautuu tarpeelliseksi jonkin 2, 3 ja 4 artiklassa määrätyn yhteisön
tavoitteen saavuttamiseksi hiilen ja teräksen yhteismarkkinoiden toiminnassa
5 artiklan mukaisesti. Näissä artikloissa määrätään, että samalla päätöksellä tai
suosituksella, joka on tehty tai annettu samassa muodossa, määritetään tarvittaessa
sovellettavat seuraamukset. Tästä seuraa, että koska EHTY:n
perustamissopimuksella toisin kuin EY:n perustamissopimuksella ei komissiolle
tai neuvostolle anneta minkäänlaista erityistoimivaltaa hyväksyä valtion tukia,
komissio on 95 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan perusteella toimivaltainen
ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin perustamissopimuksen tavoitteiden
saavuttamiseksi ja siis hyväksymään vahvistamaansa menettelyä noudattaen ne tuet,
jotka vaikuttavat tarpeellisilta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
- 36.
- Komissio on näin ollen perustamissopimuksen erityismääräyksen puuttuessa
toimivaltainen tekemään sellaiset yleiset tai yksittäiset päätökset, jotka ovat
tarpeellisia perustamissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi.
Perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa, joissa sille
annetaan tämä toimivalta, ei tarkenneta millään tavoin niiden päätösten
soveltamisalaa, joita komissio voi tehdä. Tällöin komission tehtävänä on
tapauskohtaisesti harkita, kumpi näistä kahdesta päätöstyypistä, yleispäätös vaiko
yksittäinen päätös, on asianmukaisempi halutun tavoitteen tai haluttujen
tavoitteiden saavuttamiseksi.
- 37.
- Komissio on valtion tukia koskevissa asioissa käyttänyt perustamissopimuksen
95 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan oikeudellisia mahdollisuuksia kahdella eri
tavalla. Se on yhtäältä tehnyt yleisiä päätöksiä, tukisäännöstöjä, joissa säädetään
määrättyjä tukiluokkia koskevasta yleisestä poikkeuksesta valtion tukia koskevasta
kiellosta. Toisaalta se on tehnyt yksittäisiä päätöksiä, joilla poikkeuksellisesti
hyväksytään tietyt yksittäiset tuet.
- 38.
- Nyt esillä olevassa asiassa ongelmana on siis se, kuinka tukisäännöstön ja
riidanalaisen yksittäisen päätöksen kohde ja soveltamisala määritetään.
- 39.
- Tältä osin on muistutettava, että riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuna
ajanjaksona sovellettavissa olleista tukisäännöistä säädetään edellä mainitussa
27.11.1991 tehdyssä komission päätöksessä N:o 3855/91/EHTY. Tällä päätöksellä,
joka sen 9 artiklan mukaan tuli voimaan 1.1.1992 ja joka oli sovellettavissa
31.12.1996 asti, annettiin viides tukisäännöstö. Tämä perustamissopimuksen
95 artiklan ensimmäiseen ja toiseen kohtaan perustuva tukisäännöstö liittyy
läheisesti aikaisemmin annettuihin tukisäännöstöihin (ks. erityisesti yhteisön
säännöistä valtion tuesta terästeollisuudelle 27 päivänä marraskuuta 1985 tehty
komission päätös N:o 3484/85/EHTY, EYVL L 340, s. 1, ja yhteisön säännöistä
valtion tuesta terästeollisuudelle 1 päivänä helmikuuta 1989 tehty komission päätös
N:o 322/89/EHTY, EYVL L 38, s. 8), jotka tästä syystä voidaan ottaa huomioon
sitä tulkittaessa. Päätöksen perusteluista ilmenee (ks. erityisesti päätöksen
N:o 3855/91/EHTY perusteluosan I kohta), että terästeollisuus ei jää ilman
tutkimus- ja kehitystyötukea eikä tukea, jonka avulla se voi saattaa laitoksensa
uudessa ympäristönsuojelulainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisiksi.
Tuotannon ylikapasiteetin rajoittamiseksi ja markkinoiden palauttamiseksi
tasapainoon tukisäännöstössä sallitaan myös tietyin edellytyksin sosiaalinen tuki,
jolla voidaan myötävaikuttaa tehdaslaitosten toiminnan osittaiseen lopettamiseen
ja rahoitustuki, joka myönnetään vähiten kilpailukykyisten yritysten EHTY-toiminnan lopulliseen lakkauttamiseen. Lopuksi siinä kielletään nimenomaisesti
toiminta- ja investointituet lukuunottamatta alueellisia investointitukia tietyissä
jäsenvaltioissa. Tällaisia alueellisia tukia voitiin myöntää Kreikan, Portugalin ja
entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueelle sijoittautuneille yrityksille.
- 40.
- Komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen perustamissopimuksen 95 artiklan
ensimmäisen ja toisen kohdan nojalla mahdollistaakseen kuten niiden
perusteluista ilmenee vakavissa vaikeuksissa olevien julkisten
terästeollisuusyritysten rakenneuudistuksen kahdessa jäsenvaltiossa eli Espanjassa
ja Italiassa, joissa yhteisön teräsmarkkinoiden vakava heikentyminen uhkasi
terästeollisuusalaa. Erityisesti Ilvan osalta kyseisten tukien tarkoituksena oli
yksityistää tämä terästeollisuuskonserni, jolle oli tuohon saakka voitu myöntää
lainoja, koska sen ainoan osakkeenomistajan rajoittamaton vastuu perustui Italian
siviililain 2362 §:ään (perusteluosan II ja IV kohta). Komissio täsmensi, että
yhteisön terästeollisuuden vakava laskusuhdanne selittyi sellaisilla taloudellisilla
tekijöillä, joita oli mahdotonta ennakoida. Se katsoi tästä syystä olevansa sellaisessa
poikkeuksellisessa tilanteessa, josta ei määrätty erityisesti perustamissopimuksessa
(perusteluosan IV kohta).
- 41.
- Kun yhtäältä viidettä tukisäännöstöä ja toisaalta riidanalaista päätöstä verrataan
toisiinsa, on ilmeistä, että näillä eri toimenpiteillä on sama oikeudellinen perusta
eli perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta ja että niissä
poiketaan perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdassa määrätystä tukia
koskevan yleisen kiellon periaatteesta. Niiden soveltamisalat eroavat toisistaan,
koska tukisäännöstö liittyy yleisesti tiettyihin tukiluokkiin, joita tässä säännöstössä
pidetään yhteensopivina perustamissopimuksen kanssa, kun taas riidanalaisessa
päätöksessä sallitaan poikkeuksellisten syiden perusteella ja yhtenä kokonaisuutena
tuet, joita ei pääsääntöisesti voida pitää yhteensopivina perustamissopimuksen
kanssa.
- 42.
- Tältä kannalta katsoen kantajien väitettä, jonka mukaan tukissäännöstö on
pakottava, tyhjentävä ja lopullinen, ei voida hyväksyä. Tukisäännöstö on
oikeudellisesti velvoittava vain siinä mainittujen, perustamissopimuksen kanssa
yhteensopivien tukien osalta. Tältä osin tukisäännöstössä säädetään
kokonaisjärjestelmästä, jolla on tarkoitus varmistaa, että kaikkia siinä määritettyihin
luokkiin kuuluvia tukia käsitellään samalla tavoin ja yhtä ainoata menettelytapaa
käyttäen. Tämä järjestelmä sitoo komissiota vain silloin, kun se arvioi tässä
säännöstössä tarkoitettujen tukien yhdenmukaisuutta perustamissopimuksen kanssa.
Se ei siis voi hyväksyä tällaisia tukia yksittäisellä päätöksellä tässä säännöstössä
säädettyjen yleisten sääntöjen vastaisesti (ks. em. nk. kuulalaakeriasiat, asia
113/77, NTN Toyo Bearing ym. v. neuvosto, tuomio ja asia 118/78, ISO v. neuvosto,
tuomio 29.3.1979; asia 119/77, Nippon Seiko ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio
29.3.1979, Kok. 1979, s. 1303; asia 120/77, Koyo Seiko ym. v. neuvosto ja komissio,
tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1337; asia 121/77, Nachi Fujikoshi ym. v. neuvosto,
tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1363 ja em. asiat CIRFS ym. v. komissio, Walzstahl-Vereinigung ja Thyssen v. komissio sekä Stahlwerke Peine-Salzgitter ja Hoogovens
v. komissio).
- 43.
- Sitä vastoin niihin luokkiin kuuluvien tukien osalta, joita tukisäännöstön säännösten
mukainen kiellosta vapauttaminen ei koske, voidaan yksittäistapauksessa poiketa
tästä kiellosta, jos komissio sille perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella
kuuluvaa harkintavaltaa käyttäessään katsoo, että tällaiset tuet ovat tarpeen
perustamissopimuksessa määrättyjen tavoitteiden toteuttamiseksi. Tukisäännöstöllä
pyritään vain yleisesti ja tietyin edellytyksin hyväksymään ne poikkeukset, jotka
tästä kiellosta voidaan tehdä määrättyjen näissä säännöksissä tyhjentävästi
lueteltujen tukiluokkien osalta. Komissio ei ole toimivaltainen
perustamissopimuksen 95 artiklan jota sovelletaan vain tapauksissa, joista ei
määrätä tässä sopimuksessa (ks. edellä mainittu asia Alankomaat v. korkea
viranomainen) ensimmäisen ja toisen kohdan perusteella kieltämään tiettyjä
tukiluokkia, sillä jo itse perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdassa määrätään
tällaisesta kiellosta. Tukiin, jotka eivät kuulu tukisäännöksissä tästä kiellosta
vapautettuihin luokkiin, sovelletaan siis yksinomaan 4 artiklan c alakohtaa. Tästä
seuraa, että jos tällaiset tuet kuitenkin osoittautuvat tarpeellisiksi
perustamissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi, komissio on valtuutettu
käyttämään oikeudellisena perustana perustamissopimuksen 95 artiklaa voidakseen
kohdata tämän ennalta-arvaamattoman tilanteen tarvittaessa yksittäisellä
päätöksellä (ks. edellä 3236 kohta).
- 44.
- Tässä tapauksessa riidanalainen päätös, jolla hyväksytään valtion tuet suurten
julkisten terästeollisuuskonsernien rakenneuudistusten toteuttamiseksi tietyissä
jäsenvaltioissa, ei kuulu tukisäännöstön soveltamisalaan. Tällä säännöstöllä
säädetään yksinomaan sellaisista yleisistä poikkeuksista valtion tukia koskevaan
kieltoon, joita voidaan soveltaa tutkimus- ja kehitystyöhön, ympäristönsuojeluun ja
lakkauttamiseen myönnettäviin tukiin sekä alueellisiin tukiin, joita myönnetään
tiettyihin jäsenvaltioihin tai niiden osiin sijoittautuneille terästeollisuusyrityksille. Nyt
esillä olevassa asiassa tarkoitetut toiminta- ja rakenneuudistustuet eivät selvästikään
kuulu mihinkään yllämainittuun tukiluokkaan. Tästä seuraa, että riidanalaisella
päätöksellä hyväksyttyihin poikkeuksiin ei sovelleta tukisäännöstössä määrättyjä
edellytyksiä ja että sillä tästä syystä täydennetään tätä säännöstöä
perustamissopimuksessa määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. jäljempänä
7783 kohta).
- 45.
- Näissä olosuhteissa riidanalaista päätöstä ei voida pitää perusteettomana
poikkeuksena viidennestä tukisäännöstöstä, vaan se on toimenpide, joka
tukisäännöstön tavoin perustuu perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja
toisen kohdan määräyksiin.
- 46.
- Tästä syystä väite, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä suositaan tukea saavaa
yritystä, koska sillä muutetaan peitellysti tukisäännöstöä, on täysin perusteeton, sillä
antaessaan tukisäännöstön komissio ei voinut missään tapauksessa luopua sille
perustamissopimuksen 95 artiklalla annetusta toimivallasta ryhtyä yksittäisiin
toimenpiteisiin ennalta-arvaamattomissa tilanteissa. Koska taloudellinen tilanne,
jonka vuoksi komissio oli tehnyt riidanalaisen päätöksen, ei nyt esillä olevassa
asiassa kuulunut tukisäännöstön soveltamisalaan, komissiolla oli toimivalta hyväksyä
kyseessä olevat tuet perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla edellyttäen, että
tämän määräyksen soveltamisedellytyksiä noudatettiin.
- 47.
- Koska kantajat eivät ole esittäneet sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin
katsoa, että komission tarkoituksena riidanalaisen päätöksen tehdessään oli kiertää
tukisäännöstöä, harkintavallan väärinkäyttöä koskeva väite on hylättävä.
Luottamuksensuojan loukkaamista koskeva väite
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet sekä niiden perustelut
- 48.
- Kantajien mukaan riidanalaisella päätöksellä loukataan luottamuksensuojan
periaatetta, koska sillä hyväksytään perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella
Ilvalle maksettavat sellaiset tuet, joiden kantajat väittävät olevan
yhteensoveltumattomia tukisäännöstön kanssa.
- 49.
- Tällä päätöksellä loukataan ensinnäkin luottamusta, joka asianomaisille yrityksille
on perustellusti syntynyt eri tukisäännöstöjen julkaisemisen ja neuvoston ja
komission näiden säännöstöjen tarkkaa noudattamista koskevien lausuntojen
nojalla. Säännöstöön sisältyviä pakottavia sääntöjä sovelletaan kantajien mukaan
kaikkiin terästeollisuusalan valtion tukiin. Ne antavat näin yrityksille sellaiset
oikeudelliset suuntaviivat, joiden mukaisesti nämä voivat perustellusti odottaa, että
niitä kohdellaan samalla tavoin, ja jotka otetaan huomioon, kun valtion tukien
hyväksymisedellytyksiä mahdollisesti muutetaan ennalta-arvaamattomissa tilanteissa
yleisellä päätöksellä, jolla otetaan huomioon kaikkien niiden toimijoiden asema,
joita asia koskee, suosimatta erityisesti yhtä tai useampaa yritystä.
- 50.
- Komissio on lisäksi synnyttänyt Ilvan kilpailijoiden perustellun luottamuksen, koska
se on hyväksyessään tälle yritykselle aikaisemmin myönnetyt tuet katsonut, että
uusia tukia ei enää voida myöntää ainakaan, jos ne eivät ole kaikkiin yrityksiin
sovellettavan tukisäännöstön mukaisia. Kantajat viittaavat tältä osin 23.12.1988
tehtyyn komission päätökseen 89/216/EHTY, joka koskee Italian hallituksen tukia
julkisen alan terästeollisuusyrityksille (EYVL 1989, L 89, s. 76), sellaisena kuin se
on muutettuna 13.12.1989 tehdyllä päätöksellä 90/89/EHTY (EYVL L 1990, L 61,
s. 19) ja 27.11.1991 tehdyllä päätöksellä 92/17/EHTY (EYVL 1992, L 9, s. 16),
jotka koskevat riidanalaisessa päätöksessä mainittuja Italian hallituksen tukia
julkisen alan terästeollisuusyrityksille. Komissio on vahvistanut, että se aikoo valvoa
tukisäännöstön tarkkaa noudattamista, koska se aloitti Ilvalle vuosina 1992 (EYVL
C 257, s. 4) ja 1993 (EYVL C 213, s. 6) myönnettyjä tukia koskevan tukisäännöstön
6 artiklan 4 kohtaan perustuvan menettelyn ja ryhtyi EHTY:n
perustamissopimuksen 88 artiklan nojalla väliaikaisiin toimiin Italian hallitusta
vastaan (XXIII kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, 1993, 491 kohta).
- 51.
- Komissio kiistää nämä väitteet ja niiden perustelut. Perustamissopimuksen
95 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätään yhteisön toimielinten
toimista ennalta-arvaamattomissa vaikeuksissa. Koska näitä vaikeuksia ei voida
arvata ennalta, tällaisia päätöksiä koskevaa perusteltua luottamusta ei voi syntyä.
Tässä tapauksessa viides tukisäännöstö heijastaa sitä kantaa, joka komissiolla ja
neuvostolla oli sen antamisajankohtana, mutta sillä ei suljeta pois sitä, että erilainen
lähestymistapa saattaa osoittautua tarpeelliseksi taloudellisten olosuhteiden vuoksi
(yhdistetyt asiat 63/84 ja 147/84, Finsider v. komissio, tuomio 19.9.1985, Kok. 1985,
s. 2857).
- 52.
- Lisäksi ja riippumatta siitä, ovatko yhteisön toimielimet tehneet päätöksiä tai
antaneet lausuntoja, joiden perusteella luottamuksensuoja saattaa syntyä, komissio
katsoo, että nyt esillä olevan asian olosuhteet huomioon ottaen kantajille ei voi olla
syntynyt tällaista luottamusta. Edellä mainittu päätös 89/218/EHTY on tehty
samantyyppisessä asiassa perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja toisen
kohdan perusteella eikä tuolloin voimassa ollutta tukisäännöstöä ollut muutettu.
Samoin 31.7.1992 tehdyllä komission päätöksellä 92/411/EHTY, joka tehtiin sen
jälkeen, kun nyt esillä olevassa asiassa sovellettava viides tukisäännöstö oli jo
voimassa, hyväksyttiin komission mukaan tämän artiklan perusteella Tanskaan ja
Alankomaihin sijoittautuneille yrityksille sellaisten tukien myöntäminen, joita
tukisäännöstö ei koskenut (EYVL L 223, s. 28). Kantajien on pitänyt tietää, että
tukisäännöstöä voidaan täydentää tiettyä tarkoitusta varten tehtävillä päätöksillä.
- 53.
- Neuvoston mukaan perustellun luottamuksen periaatetta loukataan yhteisön
talousoikeuden alalla silloin, kun yhteisön toimielin poistaa ilman pakottavaa
julkiseen etuun liittyvää syytä kyseisten yritysten kannalta erityisen, suojelemisen
arvoisen edun välittömästi alkavin vaikutuksin ja ilmoittamatta siitä etukäteen ja
ilman, että se olisi ryhtynyt asianmukaisiin siirtymätoimenpiteisiin (asia T-472/93,
Campo Ebro ym. v. neuvosto, tuomio 21.2.1995, Kok. 1995, s. II-421, 52 kohta).
Uuden yleisen säännöstön soveltaminen aikaisemman säännöstön aikana syntyneistä
tilanteista sittemmin aiheutuneisiin vaikutuksiin ei yleisesti ottaen ole tämän
periaatteen vastaista erityisesti, jos sopeuttaminen on tarpeen taloudellisen tilanteen
muututtua. Riidanalainen päätös ei vaikuta nyt esillä olevassa asiassa myöskään
siten, että kantajat menettäisivät niiden kannalta suojelemisen arvoisen edun.
EHTY:n perustamissopimuksen systematiikassa komissio voi perustamissopimuksen
95 artiklan ensimmäisen kohdassa määrätyin edellytyksin tehdä päätöksiä
tapauksissa, joista ei määrätä perustamissopimuksessa. Tukisäännöstöllä on luotu
oikeudelliset puitteet, jotta yhteisön terästeollisuuden suhdannevaihteluihin voidaan
reagoida joustavasti. Perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen kohdan
perusteella toteutetut toimenpiteet eivät ole luonteeltaan ja tavoitteiltaan sellaisia,
että ne voivat luoda velvoittavat ja muuttumattomat oikeudelliset suuntaviivat
kaikille taloudellisille toimijoille. Tukisäännöstö ei siis voi synnyttää kantajien
perusteltua luottamusta, jonka nojalla ne voisivat luottaa siihen, ettei komissio tule
enää hyväksymään muita poikkeuksia 4 artiklan c alakohdassa määrätystä tukia
koskevasta kiellosta.
- 54.
- Italian tasavalta väittää puolestaan, että kantajat eivät missään tapauksessa ole
näyttäneet toteen väitettään, jonka mukaan tukisäännöstöön teoreettisesti nojautuva
perusteltu luottamus olisi vaikuttanut kantajien toimintaan käytännössä. Ne toteavat
vain, että kantajana olevan yhdistyksen jäsenyritykset ovat tehneet investointeja ja
rakenneuudistusta koskevia päätöksiä ja ryhtyneet tiettyjen laitosten
lakkauttamiseen, näyttämättä toteen, että näihin päätöksiin on määräävästi
vaikuttanut ajatus siitä, että yhteisö ei hyväksy tukea rakenneuudistustoimenpiteisiin
ja varsinkaan sitä, että nämä päätökset olisivat olleet erilaisia, jos tämän
mahdollisuuden olemassaolosta olisi tiedetty. Kantajat eivät myöskään ole voineet
perustellusti odottaa, että tukisäännöstön antamisella suljetaan pois kaikki muut
toimet tapauksissa, joista ei määrätä perustamissopimuksessa, mutta jotka ovat
mahdollisia. Yhteisön oikeudessa ei koskaan ole vahvistettu tällaista tulkintaa.
Viimeaikoina saatu kokemus osoittaa tätä vastoin, että tukisäännöstön soveltaminen
ei estä yksittäisiä hyväksymisiä, jotka on tosiasiallisesti annettu 95 artiklan
ensimmäisen kohdan mukaisesti.
- 55.
- Ilva korostaa, että kantajat eivät voi uskottavasti väittää, että ne eivät tienneet
komission aikomuksesta hyväksyä perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella
uusia tukia eivätkä edes tällaisen mahdollisuuden olemassaolosta. Se, että tähän
aikomukseen viitataan 25.2.1993 annetussa neuvoston lausunnossa ja komission
mainitsemissa aikaisemmin annetuissa lausunnoissa, osoittaa, että kyseisten tukien
hyväksymistä riidanalaisella päätöksellä ei voida pitää erillisenä tai ennalta-arvaamattomana seikkana, vaan sitä vastoin selkeänä poliittisena linjanvetona, joka
on saatettu laajan yleisön tietoisuuteen. Kaikille Euroopan suuryrityksille on näin
tiedotettu komission aikomuksesta hyväksyä tukia perustamissopimuksen 95 artiklan
nojalla ja erityisesti tähän myötävaikuttivat Euroferin kokoukset, joihin kantajat
osallistuivat säännöllisesti.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 56.
- Kantajat katsovat, että riidanalaisella päätöksellä loukataan luottamuksensuojan
periaatetta, koska teräksen yhteismarkkinat häiriintyvät sen vaikutuksesta sen
vuoksi, että valtion tukia koskevasta nimenomaisesta kiellosta ja erittäin tiukasta
tukisäännöstöstä huolimatta sillä aiheutetaan sekaannusta, joka puolestaan voi
aiheuttaa tukia saamattomien teollisuusyritysten strategioiden tehottomuuden.
- 57.
- Kuten komissio ja sitä tukevat väliintulijat ovat perustellusti huomauttaneet, tämä
perustelu nojautuu virheelliseen ajatukseen, jonka mukaan asianomaiset yritykset
voivat tukisäännöstön perusteella vakuuttua siitä, ettei tukisäännöstössä asetettuja
edellytyksiä vastaamattomia valtion tukia enää hyväksytä. Kuten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin jo on todennut (ks. edellä 3844 kohta), tukisäännöstön
kohde ei ole sama kuin riidanalaisen päätöksen, joka on tehty, jotta
poikkeukselliseen tilanteeseen voitaisiin reagoida. Se ei tästä syystä missään
tapauksessa ole voinut synnyttää perusteltuja odotuksia, jotka koskevat
mahdollisuutta myöntää yksittäisiä poikkeuksia valtion tukia koskevasta kiellosta
perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan perusteella
sellaisessa ennalta-arvaamattomassa tilanteessa, joka on johtanut riidanalaisen
päätöksen tekemiseen (ks. edellä 40 kohta).
- 58.
- Lisäksi ja joka tapauksessa yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta
oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka luottamuksensuojan periaate onkin eräs
yhteisön perusperiaatteista, taloudelliset toimijat eivät kuitenkaan voi perustellusti
luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota voidaan muuttaa
yhteisön toimielinten harkintavallan rajoissa (ks. asia C-350/88, Delacre ym. v.komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I-395, 33 kohta).
- 59.
- Teräksen yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan edellytyksenä on, että nämä
markkinat sopeutuvat jatkuvasti taloudellisen tilanteen vaihteluihin, eivätkä
taloudelliset toimijat voi vedota saavutettuihin oikeuksiin pystyttääkseen ennallaan
tietyllä hetkellä olemassa olevan oikeudellisen tilanteen (ks. asia 230/78, Eridania,
tuomio 27.9.1979, Kok. 1979, s. 2749, 22 kohta, ja edellä mainitussa asiassa Campo
Ebro ym. v. neuvosto annettu tuomio, tuomion 52 kohta). Varovaisen ja
valveutuneen toimijan on tietyissä tapauksissa mahdollista ennakoida, että selvien
kriisitilanteiden torjumiseksi ryhdytään erityisiin toimenpiteisiin, eikä tällä loukata
luottamuksensuojan periaatetta (ks. asia 78/77, Lührs, tuomio 1.2.1978, Kok. 1978,
s. 169, perustelukappale 6).
- 60.
- Nyt esillä olevassa asiassa on selvää, että ottaen huomioon kantajien merkittävä
taloudellinen asema ja niiden osallistuminen EHTY:n neuvoa-antavaan komiteaan,
niiden olisi näissä olosuhteissa pitänyt joka tapauksessa huomata, että on
ehdottoman välttämätöntä ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin Euroopan
terästeollisuuden intressien varmistamiseksi, ja että komission tässä tarkoituksessa
tekemät päätökset voitaisiin perustaa perustamissopimuksen 95 artiklaan, kuten
aikaisempien tukisäännöstöjen voimassaollessa on useasti tehty. Tältä osin komissio
mainitsee perustellusti edellä mainitut 23.12.1988 tehdyn päätöksen 89/218/EHTY
ja 31.7.1992 tehdyn päätöksen 92/411/EHTY, joilla hyväksyttiin tietyt valtion tuet
tuolloin voimassa olevasta tukisäännöstöstä huolimatta.
- 61.
- Tästä seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole jätetty huomioon ottamatta
luottamuksensuojan periaatetta.
Perustamissopimuksen 95 artiklan rikkomista koskeva toinen kanneperuste
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet sekä niiden perustelut
- 62.
- Kantajat väittävät, että riidanalaisessa päätöksessä ei noudateta
perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisedellytyksiä,
koska siinä hyväksytyillä tuilla ei pyritä saavuttamaan jotakin perustamissopimuksen
24 artiklassa tarkoitetuista tavoitteista eivätkä nämä tuet ole tarpeellisia näiden
tavoitteiden saavuttamiseksi.
- 63.
- Riidanalaisella päätöksen jolla pyritään antamaan Italian teräteollisuudelle
taloudellisesti vakaa ja elinkelpoinen rakenne (päätöksen päätösosan IV kohta)
tavoite ei kuulu perustamissopimuksen 2, 3 ja 4 artiklassa määritettyihin
tavoitteisiin, jotka koskevat yhteismarkkinoita ja yhteisön terästeollisuutta
kokonaisuudessaan eivätkä yhden ainoan jäsenvaltion teollisuutta tai varsinkaan
yhden ainoan yrityksen eloonjäämistä (asia 730/79, Philip Morris v. komissio,
tuomio 17.9.1980, Kok. 1980, s. 2671, ja yhdistetyt asiat 351/85 ja 360/85, Fabrique
de fer de Charleroi ja Dillinger Hüttenwerke v. kommissio, tuomio 29.9.1987,
s. 3639). Perustamissopimuksen tavoitteiden mukaista ei voi olla, että Ilvan kaltaisia
yksittäisiä yrityksiä pidetään yllä myöntämällä niille huomattavia tukia, kun toisten
jäsenvaltioiden tukia saamattomien yritysten on vähennettävä kapasiteettiaan omin
varoin. Perustamissopimuksen 2 artiklan toisen kohdan, jonka mukaan yhteisön on
huolehdittava siitä, että jäsenvaltioiden taloudelle ei aiheuteta olennaista ja
jatkuvaa häiriötä, tavoitteiden toteuttamiseen myötävaikuttaa sitä vastoin
kannattamattomien terästeollisuusyritysten sulkeminen pois markkinoilta tai ainakin
niiden käyttämättömän kapasiteetin vähentäminen ja kilpailukyvyttömien laitosten
lakkauttaminen. Komissio olisi voinut kantajien mukaan ennalta torjua tällaisen
vaaran vain perustamissopimuksen 37 artiklan perusteella, jossa määrätään, että
jos jäsenvaltio tietyssä asiassa katsoo, että komission toimi tai toimimatta
jättäminen saattaa aiheuttaa olennaista ja jatkuvaa häiriötä kyseisen jäsenvaltion
taloudessa, se voi saattaa asian komission käsiteltäväksi, mutta ei 95 artiklan
ensimmäisen tai toisen kohdan perusteella (ks. em. asiassa De Gezamenlijke
Steenkolenmijnen in Limburg v. korkea viranomainen annettu tuomio).
- 64.
- Ilvalle myönnettyjen tukien hyväksymistä ei myöskään voida perustella tarpeella
valvoa, että jatkuva työllisyys turvataan perustamissopimuksen 2 artiklan mukaisesti.
Kantajien mukaan kyseisillä tuilla yksinkertaisesti siirretään Italian markkinoiden
ongelmat muiden jäsenvaltioiden työmarkkinoille, joilla lukuisia terästeollisuusalan
työpaikkoja on lakkautettu ja lakkautetaan edelleen. Kantajat kiistävät komission
tältä osin esittämän väitteen, jonka mukaan riidanalainen päätös kuuluu osana
kapasiteetin vähentämistä ja terästeollisuusyritysten elinkelpoisuuden palauttamista
koskevaan kokonaissuunnitelmaan. Joka tapauksessa komission on varmistettava,
että terästeollisuusyrityksiä taikka julkisen tai yksityisen alan yrityksiä ei syrjitä, kun
se toteuttaa tällaista kokonaissuunnitelmaa.
- 65.
- Ilvalle myönnetyt tuet eivät muutoinkaan ole missään tapauksessa välttämättömiä
niiden perustamissopimuksessa määrättyjen tavoitteiden kannalta, joihin
riidanalaisella päätöksellä väitetään pyrittävän. Hyväksyttyjä tukia voidaan pitää
tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättöminä tai tarpeellisina vain, jos niillä
vahingoitetaan mahdollisimman vähän kilpailua teräksen yhteismarkkinoilla.
Komissio on jo hyväksynyt Ilvalle vuosiksi 19801985 myönnetyn 10,9 miljardin ecun
suuruisen tuen ja vuosiksi 19881989 myönnetyn 3,25 miljardin suuruisen tuen.
Näillä tuilla ei palautettu tukea saavan yrityksen elinkelpoisuutta. Edellä mainittu
seikka osoittaa, että laajentaakseen markkinaosuuttaan Ilva saattoi käyttää kyseiset
tuet tuotteidensa myynnin rahoittamiseen alhaiseen hintaan sen sijaan, että niillä
olisi parannettu Italian terästeollisuuden kilpailukykyä ja palautettu sen
elinkelpoisuus, ja että tästä aiheutuu vakavia seurauksia tukia saamattomien
yritysten kilpailukyvylle.
- 66.
- Komissio katsoo sen väitteisiin ja niiden perusteluihin täysin yhtyvän Italian
hallituksen tukemana, että riidanalainen päätös on perustamissopimuksen
95 artiklan ensimmäisen kohdan mukainen.
- 67.
- Komisso väittää ensinnäkin, että tällä päätöksellä pyritään toteuttamaan tiettyjä
perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklassa mainittuja tavoitteita, koska siinä
edellytetään muun muassa, että yhteisö turvaa jatkuvan työllisyyden ja huolehtii
siitä, että jäsenvaltioiden taloudelle ei aiheuteta olennaista ja jatkuvaa häiriötä.
Riidanalainen päätös kuuluu kapasiteetin vähentämistä ja Euroopan
terästeollisuusyritysten elinkelpoisuuden palauttamista koskevaan
kokonaissuunnitelmaan. Kyse ei siis ollut yhdessä jäsenvaltiossa olevan yhden
yrityksen eloonjäämisestä, vaan koko yhteisön terästeollisuuden selviytymisestä.
- 68.
- Tältä kannalta katsoen komissio on kaikin tavoin yrittänyt erittäin laajan poliittisen
yksimielisyyden pohjalta sovittaa yhteen mahdollisuuksien mukaan
perustamissopimuksessa määrättyjä mahdollisesti ristiriitaisiakin tavoitteita.
Riidanalaisella päätöksellä on kaikin tavoin yritetty sovittaa muun muassa Ilva-konsernin tervehdyttäminen yhteen työpaikkojen järkevän lakkauttamisen kanssa.
Kriisin vaikutuksia Italian terästeollisuuteen on näin vaimennettu työllisyystilanteen
osalta, koska yli 38 000 työpaikan samanaikaiselta lakkauttamiselta vältyttiin.
- 69.
- Komissio korostaa sitten tukien välttämättömyyden osalta, että nyt esillä olevaan
asiaan liittyy erityisiä seikkoja, jotka johtuvat kriisitilanteesta, Ilvan yksityistämisestä
ja siitä, että tulevaisuudessa ei enää esitettäisi perustamissopimuksen 95 artiklaan
perustuvia uusia vaatimuksia.
- 70.
- Neuvoston mukaan kaikkia perustamissopimuksen 95 artiklan soveltamisedellytyksiä
on nyt esillä olevassa asiassa noudatettu. Riidanalainen päätös on osa
rakenneuudistussuunnitelmaa ja koko rakenneuudistussuunnitelma on
perustamissopimuksessa määrättyjen tavoitteiden mukainen erityisesti sen yleisen
tavoitteen osalta, jonka mukaan on huolehdittava siitä, että jäsenvaltioiden
taloudelle ei aiheuteta olennaista ja jatkuvaa häiriötä (perustamissopimuksen
2 artiklan toinen kohta). Neuvosto huomauttaa, että perustamissopimuksen
33 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
voi tutkia riidanalaisen päätöksen perustana olevista tosiseikoista tai taloudellisista
olosuhteista aiheutuvaa tilannetta vain, jos on kanneltu siitä, että komissio on
käyttänyt harkintavaltaansa väärin taikka ilmeisesti jättänyt noudattamatta tämän
sopimuksen määräyksiä tai sen soveltamista koskevaa oikeussääntöä. Nyt esillä
olevassa asiassa kantajat eivät ole kuitenkaan osoittaneet, että komission
riidanalaisessa päätöksessä tekemä arviointi on selvästi virheellinen (ks. asia
C-280/93, Saksa v. neuvosto, tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-4973, 90 ja 95 kohta).
- 71.
- Ilva puolestaan väittää, että kantajien esittämä tulkinta, jonka mukaan
perustamissopimuksen 2 artiklan toisessa kohdassa erotetaan ensisijainen tavoite,
eli tuotannon mahdollisimman järkevä jakautuminen, toissijaisista tavoitteista, joita
ovat jatkuvan työllisyyden turvaaminen ja huolehtiminen siitä, ettei jäsenvaltioiden
taloudelle aiheuteta olennaista ja jatkuvaa häiriötä, ei ole kyseisen määräyksen
nojalla perusteltu. Lisäksi komissiota ei voida moittia siitä, että se pyrkii vain niihin
perustamissopimuksen tavoitteisiin, jotka se nyt esillä olevan asian erityisten
olosuhteiden perusteella katsoo ensisijaisiksi, paitsi siinä tapauksessa, että halutaan
osoittaa sen käyttäneen perustana selvästi virheellisiä arviointeja.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 72.
- Aluksi on muistutettava, että kuten on jo todettu (ks. edellä 3146 kohta)
komissiolla on perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja toisen alakohdan
perusteella toimivalta yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi hyväksyä valtion tuki
yhteisössä aina, kun tämäntyyppisen toimenpiteen toteuttaminen on tarpeen
terästeollisuusalan taloudellinen tilanne huomioon ottaen.
- 73.
- Tämä edellytys täyttyy muun muassa silloin, kun kyseinen ala on joutunut
poikkeukselliseen kriisitilanteeseen. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on
korostanut asiassa 214/83, Saksa vastaan komissio, 3.10.1985 antamassaan tuomiossa
(Kok. 1985, s. 3053, 30 kohta), terästeollisuudelle myönnettävien tukien ja tämän
teollisuuden vaatimien rakenneuudistusponnistusten läheistä yhteyttä silloin, kun
EHTY:n perustamissopimusta sovelletaan kriisiaikoina. Tätä sopimusta
sovellettaessa komissio arvioi vapaata harkintavaltaa käyttäen, ovatko
rakenneuudistustoimenpiteisiin liittyvät tuet yhteensopivia perustamissopimuksen
perusperiaatteiden kanssa.
- 74.
- Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kiistetty, että Euroopan terästeollisuus
joutui 1990-luvun alussa äkilliseen ja vakavaan kriisiin, joka johtui useasta
samanaikaisesta tekijästä, kuten kansainvälisen talouden taantumasta, perinteisten
vientikanavien sulkemisesta, kehitysmaiden terästeollisuusyritysten kilpailukyvyn
äkillisestä parantumisesta ja siitä, että öljyntuottajamaiden järjestön (OPEC)
jäsenmaista alettiin nopeasti lisääntyvässä määrin tuoda yhteisöön
terästeollisuustuotteita. Tämä kriisitilanne on syytä ottaa huomioon arvioitaessa nyt
esillä olevassa asiassa, ovatko kyseiset tuet perustamissopimuksen 95 artiklan
ensimmäisessä ja toisessa kohdassa edellytetyin tavoin tarpeellisia tämän
sopimuksen perustavoitteiden saavuttamiseksi.
- 75.
- Riidanalaisen päätöksen perusteluosan IV kohdasta käy selkeästi ilmi, että sillä
pyritään kyseisen jäsenvaltion terästeollisuusalan tervehdyttämiseen. Siinä todetaan,
että Italian terästeollisuuden rakenteen vahvistamisella ja sen saattamisella
taloudellisesti elinkelpoiseksi edesautetaan perustamissopimuksen mukaisten
tavoitteiden saavuttamista.
- 76.
- Tästä syytä on ensiksi tarkistettava, onko tämä tavoite perustamissopimuksen
mukainen ja toiseksi, oliko kyseisten tukien hyväksyminen tarpeen näiden
tavoitteiden saavuttamiseksi.
- 77.
- Ensiksi sen kysymyksen osalta, pyritäänkö tukea saavien yritysten tervehdyttämisellä
perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen, riidanalaisen päätöksen
perusteluista ilmenee nimenomaisesti, että tämä tavoite on monitahoinen ja että se
voidaan jakaa useaan osaan. Kyseisillä tuilla pyritään helpottamaan tukea saavien
julkisten yritysten yksityistämistä, tiettyjen laitosten lakkauttamista, ylikapasiteetin
vähentämistä ja työpaikkojen vähentämistä hyväksyttävissä olevalla tavalla (ks.
riidanalaisen päätöksen perusteluosan II kohta). Näiden kaikkien osien
toteuttamisen tarkoituksena on mahdollistaa kyseisten yritysten rakenteen
tervehtyminen ja kannattavuus.
- 78.
- Riidanalaisen päätöksen tavoitteeseen sisältyy näin ollen tiivistetyssä muodossa
suuri määrä erilaisia tavoitteita, joiden osalta on tarkistettava, kuuluvatko ne
terästeollisuuden kriisi huomioon ottaen (ks. ed. 7274 kohta) niiden
perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden joukkoon, joihin
riidanalaisen päätöksen perusteluissa erityisesti viitataan.
- 79.
- Tältä osin on syytä ensin muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti
komission tehtäviin kuuluu perustamissopimuksessa vahvistetut erilaiset tavoitteet
huomioon ottaen varmistaa näiden erilaisten tavoitteiden pysyvä yhteensovittaminen
ja että komission on tässä tarkoituksessa käytettävä harkintavaltaansa siten, että
yhteinen etu toteutuu (ks. asia 9/56, Meroni v. korkea viranomainen, tuomio
13.6.1958, Kok. 1958, s. 9 ja 43; asia 8/57, Groupement des hauts fourneaux et
aciéries belges v. korkea viranomainen, tuomio 21.6.1958, Kok. 1958, s. 223 ja 242,
ja em. asia Fabrique de fer de Charleroi et Dillinger Hüttenwerke v. komissio,
15 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut erityisesti yhdistetyissä asioissa
154/78, 205/78, 206/78, 226/78, 227/78, 228/78, 263/78, 264/78, 31/79, 39/78, 83/79
ja 85/79, Valsabbia ym. vastaan komissio, 18.3.1980 antamassaan tuomiossa
(Kok. 1980, s. 907, 55 kohta), että jos erilaisten tavoitteiden yhteensovittaminen
on välttämätöntä normaalissa markkinatilanteessa, näin on sitä suuremmalla syyllä
kriisitilanteessa, jossa voidaan perustellusti ryhtyä sellaisiin erityisiin toimiin, joilla
poiketaan teräsmarkkinoiden toimintaa koskevista tavanomaisista säännöistä ja mitä
ilmeisimmin jätetään noudattamatta tiettyjä 3 artiklassa mainittuja tavoitteita,
vaikka vain sen c alakohdassa mainittu tavoite, jonka mukaan mahdollisimman
alhaisten hintojen toteuttamisesta on huolehdittava.
- 80.
- Nyt esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että
riidanalaisella päätöksellä sovitetaan yhteen perustamissopimuksella vahvistetut
erilaiset tavoitteet, jotta pääasialliset intressit turvattaisiin.
- 81.
- Tiettyjen konsernien tervehdyttämiseen perustuvalla Euroopan terästeollisuuden
rationalisoinnilla, kannattamattomien tai kilpailukyvyttömien laitosten
lakkauttamisella, ylikapasiteetin vähentämisellä, Ilva-konsernin yksityistämisellä sen
elinkelpoisuuden varmistamiseksi ja työpaikkojen kohtuullisella vähentämisellä,
joihin näillä päätöksillä pyritään, toteutetaan perustamissopimuksen mukaisia
tavoitteita ottaen huomioon terästeollisuusalan herkkyys ja se, että kriisin
jatkuminen tai jopa syventyminen olisi voinut aiheuttaa asianomaisten
jäsenvaltioiden taloudessa äärimmäisen vakavia ja pysyviä vaikeuksia. Ei ole
kiistetty, että tämä ala on olennaisen tärkeä useissa jäsenvaltioissa, koska
terästeollisuuslaitokset on sijoitettu alueille, joille on ominaista alityöllisyys ja koska
kysymyksessä ovat laajat taloudelliset intressit. Mahdollisista
lakkauttamispäätöksistä tai työpaikkojen vähentämistä koskevista päätöksistä tai
siitä, että yksityiset, vain markkinavoimien varassa toimivat yhtiöt olisivat ottaneet
valvontaansa kyseiset yritykset, olisi näissä olosuhteissa voinut ilman julkisen
viranomaisen tukitoimenpiteitä aiheutua erittäin vakavia yleiseen järjestykseen
liittyviä vaikeuksia, koska erityisesti työttömyysongelma olisi syventynyt ja uhannut
näin synnyttää vakavan taloudellisen ja sosiaalisen kriisin.
- 82.
- Näissä olosuhteissa riidanalaisella päätöksellä pyritään perustamissopimuksen
2 artiklan toisessa kohdassa edellytetyin tavoin kiistämättömästi turvaamaan
jatkuva työllisyys ja huolehtimaan siitä, että jäsenvaltioiden taloudelle ei
aiheuteta olennaista ja jatkuvaa häiriötä, koska sillä pyritään ratkaisemaan tällaiset
vaikeudet kyseisiä tukia saavien terästeollisuusyritysten tervehdyttämisellä. Lisäksi
se liittyy 3 artiklassa määrättyihin tavoitteisiin, joiden mukaan on huolehdittava
sellaisten edellytysten ylläpitämisestä, jotka kannustavat yrityksiä kehittämään ja
parantamaan tuotantomahdollisuuksiaan (3 artiklan d alakohta) ja edistettävä
tuotannon tasaista laajentamista, nykyaikaistamista ja laadun parantamista siten,
että vältetään kilpailevia teollisuudenaloja vastaan tarkoitettuja kaikkia
suojatoimenpiteitä (3 artiklan g alakohta). Päätöksellä pyritään rationalisoimaan
Euroopan terästeollisuus erityisesti siten, että kannattamattomat tai
kilpailukyvyttömät laitokset, kuten Bagnoli, lakkautetaan lopullisesti ja siten, että
tiettyjen tuotteiden tuotantokapasiteettia vähennetään pysyvästi (esim. Taranto
Italiassa), jotta ylikapasiteettitilanteeseen voidaan vaikuttaa (ks. riidanalaisen
päätöksen 2 artikla). Yhdessä edellä mainittujen viiden muun yksittäisen päätöksen
kanssa, joilla hyväksyttiin valtion tuet ja jotka tehtiin samana päivänä, riidanalainen
päätös liittyy terästeollisuusalan pysyvää rakenneuudistusta ja yhteisön
tuotantokapasiteetin vähentämistä koskevaan kokonaissuunnitelmaan (ks. edellä
46 kohta). Tässä tarkoituksessa on syytä korostaa, että kyseisillä tuilla ei pyritä
varmistamaan pelkästään sitä, että tukea saavat yritykset yksinkertaisesti säilyvät
elossa mikä olisi yhteisen edun vastaista , vaan niillä pyritään palauttamaan
näiden yritysten elinkelpoisuus rajoittaen kuitenkin tukien kilpailua rajoittava
vaikutus mahdollisimman vähäiseksi ja valvomaan vilpitöntä kilpailua koskevien
sääntöjen noudattamista erityisesti Ilva-konsernin yksityistämistä koskevien
edellytysten osalta.
- 83.
- Tästä seuraa, että riidanalaisella päätöksellä pyritään yleisen edun turvaamiseen
perustamissopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Kantajien esittämä väite, jonka
mukaan päätöksellä ei pyritä tällaisten tavoitteiden toteuttamiseen, on tästä syystä
hylättävä.
- 84.
- Kun nyt on todettu riidanalaisella päätöksellä pyrittävän perustamissopimuksen
mukaisiin tavoitteisiin, on seuraavaksi tarkistettava, oliko päätös tarpeen näiden
tavoitteiden toteuttamiseksi. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt edellä
mainitussa asiassa Saksa vastaan komissio antamassaan tuomiossa, komissio ei voi
missään tapauksessa hyväksyä sellaisten valtion tukien myöntämistä, jotka eivät ole
välttämättömiä perustamissopimuksessa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi
ja joilla aiheutetaan kilpailun vääristymistä yhteisillä teräsmarkkinoilla (30 kohta).
- 85.
- Tältä osin on korostettava, että perustamissopimuksen 33 artiklan ensimmäisessä
kohdassa määrätään, että yhteisön tuomioistuin ei saa tutkia sitä taloudellisista
tosiseikoista tai olosuhteista johtuvan tilanteen arviointia, jonka perusteella komissio
on tehnyt päätöksensä tai antanut suosituksensa, ellei ole kanneltu siitä, että
komissio on käyttänyt harkintavaltaansa väärin taikka ilmeisesti jättänyt
noudattamatta tämän sopimuksen määräyksiä tai sen soveltamista koskevaa
oikeussääntöä.
- 86.
- Yhteisöjen tuomioistuin on valtion tukia koskevissa asioissa todennut, että
komissiolla on harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää taloudellisten ja
sosiaalisten arvioiden tekemistä yhteisön tasolla (em. asia Philip Morris v.
komissio, 24 kohta; asia C-225/91, Matra v. komissio, tuomio 15.6.1993, Kok. 1993,
s. I-3203 ja yhdistetyt asiat T-244/93 ja T-486/93, TWD v. komissio, tuomio
13.9.1995, Kok. 1995, s. II-2265).
- 87.
- Nyt esillä olevan kanneperusteen osalta, joka edellyttää monitahoista taloudellista
ja teknistä arviointia, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaisesti siis vain tarkistettava, että tosiasiat ovat aineellisesti
oikeita ja ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tehty (ks. asia T-266/94,
Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1399,
170 kohta; asia T-17/93, Matra Hachette v. komissio, tuomio 15.7.1994, Kok. 1994,
s. II-595, 104 kohta ja asia T-9/93, Schöller v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995,
s. II-1611, 140 kohta).
- 88.
- Kun kantajat tässä tapauksessa perustelevat väitettään, jonka mukaan Ilvalle
myönnetyt tuet eivät ole tarpeellisia, ne korostavat erityisesti, että kaikki yritykset
palauttaa nyt kysymyksessä olevan yrityksen elinkelpoisuus valtion tukien avulla
epäonnistuvat vääjäämättömästi ja aiheuttavat vakavia seurauksia kilpailulle.
- 89.
- Kantajat eivät kuitenkaan esitä mitään konkreettista seikkaa, jonka perusteella
voitaisiin olettaa, että komissio on tehnyt ilmeisen virheen arvioidessaan kyseisten
tukien tarpeellisuutta ja erityisesti sitä, voidaanko tuilla helpottaa tukea saavien
yritysten tervehdyttämistä.
- 90.
- Näin kantajat esittävät vain arvailuja ja oletuksia, kun ne väittävät aikaisempien
tukien olleen tehottomia ja toteavat, että kyseisillä tuilla ei todennäköisesti voida
saavuttaa haluttuja tavoitteita. Sillä, että yritetään heijastaa tulevaisuuteen
menneisyydessä saatuja tuloksia tutkimatta syvällisesti niitä konkreettisia
edellytyksiä, jotka riidanalaisessa päätöksessä on asetettu tukea saavien yritysten
rakenneuudistuksen toteuttamiselle näiden yritysten elinkelpoisuuden tai
kannattavuuden varmistamiseksi, ei voida näyttää toteen sitä, että komissio ei olisi
ottanut huomioon perustamissopimusta.
- 91.
- Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että toisin
kuin kantajat väittävät, riidanalaisen päätöksen tausta ja perustelut osoittavat, että
Euroopan terästeollisuuden silloista kriisitilannetta ja asianmukaisimpia keinoja
siihen varautumiseksi on selvitetty perinpohjaisesti. Komissio oli antanut
tutkimusten suorittamista koskevan valtuutuksen riippumattomalle Braun-nimiselle
asiantuntijalle, jonka tehtäviin kuului laatia esitys terästeollisuusalan yritysten
lakkauttamishankkeista ja jonka laatima lausunto esitettiin 29.1.1993. Tässä
lausunnossa vahvistettiin ne tiedot, jotka sisältyivät neuvostolle ja parlamentille
23.11.1992 annettuun komission tiedonantoon (ks. edellä 4 kohta). Lisäksi
asiakirjoista ilmenee, että komissio tutki huolellisesti ja ulkopuolisten
asiantuntijoiden avustuksella ne rakenneuudistussuunnitelmat, jotka liittyivät
kyseisten jäsenvaltioiden suunnittelemiin tukihankkeisiin, selvittääkseen, olivatko
suunnitelmat riittävän tehokkaita varmistamaan tukea saavien yritysten
elinkelpoisuuden (riidanalaisen päätöksen perustelujen III kohta).
- 92.
- Lisäksi tiedonannoista, joita komissio on antanut neuvostolle riidanalaisen
päätöksen tekomenettelyn aikana, ilmenee, että vastaajana oleva toimielin on
tutkinut perinpohjaisesti kyseisten tukea saavien yritysten elinkelpoisuuden
edellytykset. Erityisesti neuvostolle ja EHTY:n neuvoa-antavalle komitealle
15.12.1993 annetussa komission tiedonannossa SEC/93/2089 lopull., jolla pyydettiin
neuvoston yksimielistä puoltavaa lausuntoa ja EHTY:n neuvoa-antavan komitean
lausuntoa perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella, on analyyttisesti kuvattu
Ilva-konsernin yksityistämisen vaikutukset yritysten (ILP ja AST)
elinkelpoisuusnäkymiin (2.5. ja 2.6. kohta) sellaisina kuin neuvosto on ne
hyväksynyt, ja siinä viitataan riippumattomaan asiantuntijaan, jonka tehtäviin on
kuulunut yksilöidä the hot-rolling mills which could be closed without jeopardizing
the viability of either of the new companies, be it ILP or AST (ne
kuumavalssaamot, jotka voidaan sulkea vaarantamatta uusien yhtiöiden
elinkelpoisuutta, olipa kyse sitten ILP:stä tai AST:stä, ibidem, 2.9. kohta).
Kyseisestä asiakirjasta ilmenee, että asiantuntija on ottanut huomioon kuusi
vaihtoehtoa, jotka perustuvat erilaisiin lakkauttamista ja kapasiteettivähennystä
koskeviin olettamiin ja joista Italian hallitus on valinnut järjestyksessä toisen.
Vaihtoehtoa nro 2 kuvataan seuraavasti: eliminating one of the four reheating
furnaces belonging to the nro 1 mill and one of the three furnaces belonging to the
sheet mill at Taranto and closing down completely the facilities at Bagnoli(hävitetään yksi valssaamon nro 1 neljästä lämmitysuunista ja yksi Taranton
peltivalssaamon kolmesta lämmitysuunista ja lakkautetaan kokonaan Bagnolin
laitokset; ibidem 2.9. kohta). Näiden seikkojen perusteella komissio katsoi, että ILP
ja AST ovat elinkelpoisia. Käyttäen erityisesti perusteena sitä, että
terästeollisuusyritys tulee elinkelpoiseksi if it is able to show a return on its equity
capital in the range of 11,5 % of turnover (jos se kykenee näyttämään
riskipääomansa tuotoksi 11,5 prosenttia liikevaihdosta, ibidem, 3.3.2 kohta, s. 20),
se korosti, että ILP:n voitto on noin 1,41,5 prosenttia liikevaihdosta, vaikka
rahoituskulut tulisivat nousemaan. Sellaisen tuotantotason osalta, joka ei vaaranna
ILP:n ja AST:n elinkelpoisuutta, kyseisen asiakirjan 2.5. ja 2.6. kohdassa (s. 58)
analysoidaan taloudellisesti niitä edellytyksiä, jotka ovat välttämättömiä, jotta
tyydyttävään tilanteeseen päästäisiin viimeistään vuoden 1996 loppuun mennessä;
näitä tuloksia käytettiin määritettäessä riidanalaisen päätöksen 2 artiklan sisältöä.
- 93.
- Kantajien esittämät väitteet, jotka liittyvät riidanalaisen päätöksen kilpailua
rajoittaviin vaikutuksiin, ovat myöskin täysin perusteettomia. Kantajat jättävät
ottamatta huomioon ne varotoimet, joihin komissio on ryhtynyt riidanalaisella
päätöksellä varmistaakseen Ilvan elinkelpoisuuden ja jotka koskevat erityisesti
näiden yritysten velkaantumisen estämistä (ks. riidanalaisen päätöksen
perusteluosan II kohta), mutta joilla rahoituksen rakenneuudistukseen myönnetään
vain juuri tarvittavat määrät, jotta kaupan edellytykset yhteisössä eivät muuttuisi
yhteisen edun vastaisella tavalla, kun otetaan erityisesti huomioon
terästeollisuusmarkkinoiden nykyiset vaikeudet (riidanalaisen päätöksen
perusteluosan VI kohta). Tämän huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin toteaa, että estääkseen tukea saavia yrityksiä saamasta perusteetonta
etua suhteessa toisiin alan yrityksiin, komissio kiinnittää riidanalaisessa päätöksessä
erityistä huomiota siihen, etteivät kyseisten yritysten nettorahoituskustannukset heti
aluksi ole alle 3,5 prosenttia (AST:n osalta alle 3,2 prosenttia) niiden vuosittaisesta
liikevaihdosta, mikä tämän toimielimen käsityksen mukaan, jota kantajat eivät ole
kiistäneet, vastaa yhteisön terästeollisuusyritysten nykyistä keskiarvoa. Yleisemmin
ottaen riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa asetetaan tietyt edellytykset, joilla
pyritään takaamaan, että rahoitustukena myönnetään vain juuri tarvittava määrä.
Nämä seikat huomioon ottaen ne kantajien esittämät väitteet ja niiden perustelut,
joilla ne pyrkivät osoittamaan, että kyseisillä tuilla mahdollistetaan yksinomaan se,
että tuensaajat voivat nykyisessä ylikapasiteettitilanteessa myydä tuotteensa
tuotantokustannuksia alempaan hintaan, ovat täysin perusteettomia.
- 94.
- Edellä esitetystä seuraa, että kantajat eivät esitä yhtään sellaista perustelua, jonka
nojalla voitaisiin katsoa, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen
katsoessaan, että riidanalaisen päätöksen edellytysten mukaiset tuet ovat tarpeellisia
perustamissopimuksen tiettyjen tavoitteiden toteuttamisen kannalta.
- 95.
- Tästä seuraa, että riidanalainen päätös ei ole lainvastainen siksi, että sillä väitetyin
tavoin rikottaisiin perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisessä ja toisessa
kohdassa määrättyjä soveltamisedellytyksiä.
Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva kolmas kanneperuste
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet sekä niiden perustelut
- 96.
- Kantajat väittävät, että riidanalaisessa päätöksessä tukea saavia yrityksiä ei ole
velvoitettu vähentämään teräksentuotantoaan riittävästi. Ne kiistävät komission
esittämän näkemyksen, jonka mukaan Ilvan velvollisuus vähentää
tuotantokapasiteettiaan 2 miljoonalla tonnilla vuodessa on riittävä vastike kyseisten
tukien myöntämiselle ja tuista aiheutuvalle kilpailun vääristymiselle.
- 97.
- Kantajat moittivat komissiota erityisesti siitä, että se on tämän
kapasiteettivähennyksen määrää määrittäessään soveltanut vastaavaa perustetta,
jota se on käyttänyt muiden terästeollisuusyrityksille myönnettyjen tukien osalta.
Vastaajana olevan toimielimen olisi pitänyt ottaa huomioon nyt esillä olevan asian
erityispiirteet, muun muassa tukea saavan yrityksen laitosten kannattavuus ja ne
rakenneuudistusponnistelut, joihin se oli ryhtynyt ennen tuen saamista, ja se
oleellinen seikka, että tämä yritys oli jo saanut tukia, ja tapa, jolla se oli nämä tuet
käyttänyt, sekä lopuksi sen osuus tuotannon ylikapasiteetista. Näiden perusteiden
nojalla kyseisten tukien myöntämisedellytykseksi olisi pitänyt asettaa huomattavasti
suurempi kuin 2 miljoonan tonnin vuosittainen kapasiteetin vähentämisvelvollisuus.
- 98.
- Joka tapauksessa kantajat katsovat, että jos komissio olisi soveltanut samaa
perustetta kuin hyväksyessään itäsaksalaisille yrityksille maksetut tuet, Ilvan olisi
pitänyt vähentää kapasiteettia noin 3 miljoonalla tonnilla.
- 99.
- Lisäksi komission ei olisi pitänyt sisällyttää Ilvalle asetettuun kapasiteetin
vähentämistä koskevaan velvollisuuteen aikaisempia lakkauttamisia, sillä nämä
ovat Ilvan tapauksessa joka kerta olleet sen aikaisemmin saamien tukien
vastikkeena.
- 100.
- Komission esittämä väite, jonka mukaan kapasiteettivähennysten on perustuttava
mahdolliseen enimmäistuotantoon, on hylättävä, sillä tällä tavoin ei päästä siihen,
että tuensaajien tuotanto tosiasiallisesti vähenee, mikä kantajien mukaan on ainoa
tapa kompensoida näiden tukien aiheuttamaa kilpailun vääristymistä. Tässä
tapauksessa kapasiteettia on tarpeen vähentää yli 4 miljoonalla tonnilla
kuumavalssattuja tuotteita, jotta sillä olisi vaikutusta markkinoilla, sillä Ilvan
kapasiteetti on nykyisellään ainakin 4 miljoonaa tonnia suurempi kuin sen
tosiasiallinen tuotanto.
- 101.
- Näillä perusteilla kantajat huomauttavat, että riidanalaisella päätöksellä ei taata
edes komission vaatimaa 2 miljoonan tonnin kapasiteettivähennystä. Tämä vähennys
sisältää Bagnolin terässulaton lakkauttamisen, ja tässä sulatossa ei ole tuotettu
mitään vuoden 1992 puolivälin jälkeen (ks. 15.12.1993 neuvostolle annettu
komission tiedonanto, s. 22 ja 23) sekä 1,7 miljoonan tonnin
kapasiteettivähennyksen Tarantossa, jonka virallinen kapasiteetti (3,5 miljoonaa
tonnia) ylittää huomattavasti sen tosiasiallisen tuotannon (noin 2 miljoonaa tonnia).
- 102.
- Komissio kiistää kaikki kantajien esittämät väitteet. Nyt esillä olevassa asiassa
vaadittava kapasiteettivähennys, joka on noin 750 000 tonnia vuotta ja miljardia
tukiecua kohti, on tarkoituksenmukainen. Komission 15.12.1993 neuvostolle
antamassa tiedonannossa mainitsemat muut tuet terästeollisuusyrityksille oli
hyväksytty viidellä muulla edellä mainitulla päätöksellä, jotka oli tehty
perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella samana päivänä kuin riidanalainen
päätös. Kaikki nämä päätökset yhdessä muodostavat terästeollisuuden
rakenneuudistuksen helpottamiseksi toteutetun toimenpidekokonaisuuden. Tältä
osin komissio täsmentää, että näissä kuudessa päätöksessä määrätyistä
5,5 miljoonan tonnin suuruisista kapasiteettivähennyksistä 2 miljoonaa tonnia
koskee Ilvaa.
- 103.
- Komissio on tässä tapauksessa ottanut huomioon muun muassa Ilva-konsernin
erityislaatuisen tilanteen. Se on ottanut huomioon toimitettavien
kapasiteettivähennysten lisäksi myös muita sellaisia seikkoja, jotka vaihtelevat
yhteisön eri alueilla, kuten ennen vuotta 1981 toteutetun
rakenneuudistusponnistelun, terästeollisuuden kriisin aiheuttamat alueelliset ja
sosiaaliset ongelmat, teknisen kehityksen ja yritysten sopeuttamisen markkinoiden
asettamiin vaatimuksiin.
- 104.
- Tässä asiayhteydessä komissiota ei voida moittia siitä, ettei se olisi ottanut
huomioon Ilvalle aikaisemmin myönnettyjä tukia. Kantajat eivät ole näyttäneet
toteen mitään sellaisia seikkoja, joiden nojalla voitaisiin olettaa, että tukea saava
yritys on käyttänyt nämä tuet epätarkoituksenmukaisesti.
- 105.
- Ilva korostaa, että komissio on soveltanut nyt esillä olevassa asiassa samanlaisia
arviointiperusteita, kuin muiden tukea saavien yritysten osalta. Kaikki edellä
mainitut 12.4.1994 tehdyt kuusi päätöstä täyttävät samat edellytykset, niillä kaikilla
pyritään samoihin tavoitteisiin ja ne ovat yhteisön terästeollisuuden yleisessä
rakenneuudistussuunnitelmassa määritettyjen arviointiperusteiden mukaisia. Ilvan
suoritettavaksi asetetut kapasiteettivähennykset osoittavat, että mainittuja perusteita
on sovellettu erityisen ankarasti. Vaikka komissiolla ei ole velvollisuutta noudattaa
tarkkaa vastaavuutta kapasiteettivähennysten ja tukien määrän välillä, se on
yrittänyt mahdollisuuksien mukaan pysyä kapasiteettivähennyksen osalta
vakiomäärässä, joka on 750 000 tonnia vuotta ja miljardia tukiecua kohti. Ilva
kiistää myös kantajien väitteet, joiden mukaan riidanalaisessa päätöksessä
edellytetyllä kapasiteettivähennyksellä ei ole minkäänlaista käytännön vaikutusta
yhteisillä teräsmarkkinoilla. Nykyisessä tilanteessa Bagnolin laitoksen toiminnan
uudelleenkäynnistäminen on perusteltua eikä aiheuta suurempia vaikeuksia, kun
taas Taranton osalta ei ole perusteltua väittää, että komissio on lakkauttamista
koskevissa laskelmissaan ottanut huomioon kapasiteettivähennykset, jotka on jo
tehty aikaisempien investointien vastikkeeksi, sillä toinen Taranton
lämmitysuuneista toimii edelleen ja sen purkamispäätöksellä olisi merkittäviä
vaikutuksia teräsmarkkinoilla.
Yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 106.
- Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevassa väitteessään kantajat väittävät
pääasiallisesti, että riidanalaisella päätöksellä ei aseteta riittäviä kapasiteetin
vähentämistä koskevia velvoitteita tukea saavalle yritykselle vastikkeeksi niistä
taloudellisista eduista, joita tämä yritys on kyseisistä tuista saanut ja siitä kilpailun
vääristymisestä, joka tästä seuraa.
- 107.
- Perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan komission niissä
tapauksissa, joista ei määrätä tässä sopimuksessa, tekemien päätösten on oltava
perustamissopimuksen 5 artiklan määräysten mukaisia; 5 artiklassa määrätään, että
komission on toteutettava päämääränsä puuttumalla asioihin rajoitetusti. Tätä
viimeksi mainittua määräystä on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan
suhteellisuusperiaatetta (ks. tämänsuuntaisesti asia 31/59, Acciaieria e Tubificio di
Brescia v. korkea viranomainen, tuomio 4.4.1960, Kok. 1960, julkisasiamies
Roemerin ratkaisuehdotus, s. 151, 179 ja erityisesti s. 189).
- 108.
- Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut valtion tukia koskien edellä mainitussa asiassa
Saksa vastaan komissio, että komissio ei voi hyväksyä sellaisen tuen myöntämistä,
jotka voivat aiheuttaa kilpailun vääristymistä teräksen yhteismarkkinoilla
(30 kohta). Samaan tapaan se totesi asiassa 15/57, Compagnie des hauts fourneaux
de Chasse v. korkea viranomainen, 13.6.1958 antamassaan tuomiossa (Kok. 1958,
s. 155 ja erityisesti s. 187), että tällä toimielimellä on velvollisuus toimia
varovaisesti ja puuttua asioihin vasta punnittuaan huolellisesti kyseisiä intressejä ja
rajoitettuaan ulkopuolisille aiheutuviksi ennakoidut vahingot mahdollisimman
vähäisiksi.
- 109.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on tällä alalla sille kuuluvan
poliittisen vastuun laajuinen harkintavalta (ks. asia C-8/89, Zardi, tuomio
26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2515, 11 kohta). Tästä seuraa, että komission päätös voi
olla lainvastainen vain, jos se on tavoitteen kannalta selvästi epäasianmukainen
tai suhteeton (ks. asia 265/87, Schräder, tuomio 11.7.1989, Kok. 1989, s. 2237,
22 kohta ja asia 179/84, Bozzetti, tuomio 9.7.1985, Kok. 1985, s. 2301).
- 110.
- Nyt esillä olevassa asiassa on tästä syystä edellä mainittu oikeuskäytäntö huomioon
ottaen tarkistettava, ovatko komission riidanalaisessa päätöksessä tukea saavalle
yritykselle asettamat laitosten lakkauttamista ja kapasiteetin vähentämistä koskevatvelvollisuudet asianmukaisia vastikkeita hyväksytyille tuille.
- 111.
- Tämän vuoksi on syytä muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön
mukaan tukien määrän ja poistettavan tuotantokapasiteetin merkittävyyden välistä
tarkkaa määrällistä suhdetta ei voida määrittää (ks. tältä osin em. asia Saksa v.
komissio, tuomion 33 kohta). Sitä vastoin tekijät, jotka vaikuttavat myönnettäväksi
aiottujen tukien tarkkaan määrään, eivät koostu pelkästään poistettavan
tuotantokapasiteetin tonnimäärästä, vaan ne sisältävät myös muita yhteisön alueelta
toiselle vaihtelevia tekijöitä, kuten rakenneuudistusponnistelut, alueelliset ja
sosiaaliset terästeollisuuden kriisin aiheuttamat ongelmat, tekninen kehitys ja
yritysten sopeutuminen markkinoiden vaatimuksiin (saman tuomion 34 kohta).
Tästä seuraa, että komission arviointia ei voida tarkistaa yksinomaan taloudellisten
perusteiden nojalla. Komissio voi perustellusti ottaa huomioon laajan joukon
poliittisia, taloudellisia tai sosiaalisia seikkoja, kun se käyttää perustamissopimuksen
95 artiklaan perustuvaa harkintavaltaansa.
- 112.
- Kun nyt esillä olevassa asiassa tutkitaan riidanalaisen päätöksen päätösosan
perusteluja ja sisältöä sekä sen asiayhteyttä, havaitaan, että komissio on asettanut
tukea saavalle yritykselle tukien vastikkeeksi asianmukaisia velvollisuuksia, joilla
pyritään myötävaikuttamaan koko kyseisen alan rakenneuudistukseen ja
kapasiteetin vähentämiseen ottaen samalla huomioon ne taloudelliset ja sosiaaliset
tavoitteet, joihin mainittujen tukien hyväksymisellä pyritään (ks. edellä 81 kohta).
- 113.
- Riidanalaisen päätöksen perusteluosan V ja VI kohdasta ilmenee, että komissio on
valvonut suhteellisuusperiaatteen noudattamista. Päätöksen V kohdassa todetaan
muun muassa, että jotta kilpailuvaikutukset voitaisiin rajoittaa mahdollisimman
vähäisiksi, on tärkeää, että Italian julkisen alan terästeollisuus myötävaikuttaa
määräävästi tällä alalla vielä tarvittavaan rakenteelliseen järjestelyyn toteuttamalla
kapasiteettivähennyksiä tuen vastikkeeksi ja että toimintatuen on rajoituttava vain
välttämättömimpään. Tästä syystä päätöksen 2 artiklassa määrätään, että
kuumavalssattujen lopputuotteiden tuotantokapasiteettia on vähennettävä
1,7 miljoonalla tonnilla vuodessa hävittämällä tiettyjä Taranton lämmitysuuneja
tai 0,5 miljoonalla tonnilla vuodessa hävittämällä muita sellaisia laitoksia, joissa on
valmistettu tämäntyyppisiä tuotteita Ilvan yksityistämiseen saakka ja jotka kuuluvat
ILP:n uudelle omistajalle ja lakkauttamalla lopullisesti Bagnolin laitokset.
Vaadittu kokonaiskapasiteetin vähennys on komission hankkimien tietojen mukaan
2 miljoonaa tonnia vuodessa, ja näiden tietojen mukaan 1,25 miljoonan tonnin
enimmäistuotantokapasiteetin omaavan Bagnolin tehtaan lakkauttamisesta aiheutuu
vain 0,3 miljoonan tonnin määräinen kapasiteettivähennys. Kapasiteettivähennys ei
vaikuta ilmeisen suhteettomalta, kun otetaan huomioon kyseisen jäsenvaltion
terästeollisuusalan taloudellinen ja sosiaalinen tilanne ja suhteutetaan se siihen
19 miljoonan tonnin suuruiseen kokonaisvähennykseen, jonka komissio on aikonut
toteuttaa Euroopan terästeollisuuden sen kokonaisrakenneuudistusohjelman
yhteydessä, johon riidanalainen päätös kuuluu.
- 114.
- Erityisesti on hylättävä ne kantajien väitteet ja niiden perustelut, joilla ne yrittävät
osoittaa, että riidanalaisessa päätöksessä asetettu velvollisuus vähentää kapasiteettia
ei ole asianmukainen. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa
ensinnäkin, että riidanalaisessa päätöksessä yksilöidyt kapasiteettivähennykset eivät
kata tiettyjä vähennyksiä, joihin Ilvalla oli ollut velvollisuus ryhtyä aikaisempien sille
myönnettyjä tukia koskevien päätösten nojalla. Kantajien esittämät väitteet voidaan
tältä osin kumota komission toimittamilla tarkoilla ja yksityiskohtaisilla tiedoilla,
jotka koskevat yhtäältä tuotetyyppejä ja sellaisia määrättyjä laitoksia, joissa
kapasiteettia on vähennetty aikaisemmin tehtyjen päätösten perusteella, ja toisaalta
näiden vähentämisten tosiasiallista toteuttamista komission valvonnassa. Kun
kantajat vetoavat siihen, että Ilvan tuotantokapasiteetti lisääntyi tämän konsernin
aikaisempien vuosien aikana Tarantossa ja Novi Liguressa toteuttamien
investointien seurauksena, ne eivät myöskään ota huomioon sitä, että edellä
mainitulla päätöksellä 89/218/EHTY, jolla Ilvan tuet oli hyväksytty, ei kielletty tätä
yritystä toteuttamasta tällaisia investointeja. Novi Liguressa sijaitsevien laitosten
uudistaminen oli lisäksi joka tapauksessa toteutettu vain, koska se oli vastike
vastaavalle kapasiteettivähennykselle, kuten komission toimittamista tiedoista, joita
kantajat eivät ole kiistäneet, ilmenee. Näissä olosuhteissa ei voida väittää, että
komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on riidanalaisessa päätöksessä
jättänyt asettamatta näitä investointeja vastaavan, ylimääräistä
kapasiteettivähennystä koskevan velvollisuuden.
- 115.
- Väite, jonka mukaan komission olisi ollut riidanalaisessa päätöksessä otettava
huomioon Ilvalle aikaisemmin maksetut tuet, on myös hylättävä, koska nämä tuet
hyväksyttiin toisenlaisissa olosuhteissa kuin nyt esillä olevassa asiassa tarkoitetut
tuet ja hyväksymispäätöksessä asetettiin tuolloin velvollisuus ryhtyä tiettyihin
kapasiteettivähennyksiin, kuten juuri on todettu. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa
tehdyllä päätöksellä voitiin ja sillä piti määrätä ainoastaan
kapasiteettivähennyksestä, joka oli asianmukainen siinä hyväksytyn tuen määrä ja
päätöksen tavoite huomioon ottaen.
- 116.
- Toiseksi on syytä hylätä kantajien perustelut, joiden mukaan nyt esillä olevassa
asiassa asetetut kapasiteettivähennystä koskevat velvoitteet ovat suhteettomia siitä
syystä, että niissä ei oteta huomioon Ilvan aikaisempia rakenneuudistusponnistuksia,
sen kannattavuutta eikä sen osuutta terästeollisuuden ylikapasiteetista. On
korostettava, että väitetyt raakateräksen tuotantokapasiteetin lisäykset Italian
markkinoilla johtuvat suurelta osin tähän maahan sijoittautuneista merkittävistä
yksityisistä terästeollisuusyrityksistä eivätkä, kuten asiakirjoista ilmenee, julkisesta
yrityksestä Ilvasta, ja että Ilva on edellä mainitun päätöksen 89/218/EHTY
perusteella vähentänyt muun muassa valuraudan ja teräksen tuotantokapasiteettia
5,78 miljoonalla tonnilla vuodessa vuosina 19801986. Kantajien väitteessä, jonka
mukaan vain tukea saavien yritysten on vähennettävä tuotantokapasiteettia ja että
tällöin on otettava huomioon vain näiden yritysten kannattavuus, muiden yritysten
voidessa säilyttää ylikapasiteettinsa niin kauan kuin niiden taloudellinen tilanne sen
sallii, jätetään ottamatta huomioon riidanalaisen päätöksen tavoite. Kyseisten tukien
myöntämisellä ei ainoastaan haluta helpottaa kokonaisylituontantokapasiteetin
vähentämistä, vaan sillä pyritään myös palauttamaan Ilvan elinkelpoisuus, jotta
tietyt tärkeimpinä pidetyt taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet voitaisiin saavuttaa
nyt esillä olevan asian erityisolosuhteet huomioon ottaen. Kun tässä asiayhteydessä
määritetään Ilvalle riidanalaisessa päätöksessä asetettu velvollisuus vähentää
kapasiteettia kyseisten tukien vastikkeeksi, on otettava huomioon sekä tarve
myötävaikuttaa määräävästi terästeollisuusalan rakennejärjestelyyn että Ilvan
elinkelpoisuuden palauttamiseen liittyvät edellytykset.
- 117.
- Kolmanneksi tätä ajatustapaa seuraten ei voida hyväksyä väitettä, jonka mukaan
kapasiteettivähennystä olisi ollut arvioitava tukea saavan yrityksen tosiasiallisen
tuotannon eikä sen mahdollisen enimmäistuotannon perusteella. Kuten komissio
korostaa, yrityksen ylikapasiteettitilanteessa tuottama määrä riippuu näet oleellisesti
suhdannevaihteluista. Se heijastaa siis markkinatilannetta pikemminkin kuin tämän
yrityksen tuotantokapasiteettia. Ainoastaan enimmäistuotantokapasiteetti, jonka
asianomainen yritys voi ottaa nopeasti ja vähin kustannuksin käyttöön, on
vakioarvo, jonka perusteella voidaan suhdannevaihteluista riippumatta määrittää
yrityksen tosiasiallinen kapasiteetti. Toisin kuin kantajat väittävät,
enimmäistuotantokapasiteetin vähentämisellä on markkinavaikutuksia silloin kun
muissa laitoksissa on toimintahäiriöitä tai kun kysyntä kasvaa, koska lakkautetut
laitokset eivät enää ole käytettävissä.
- 118.
- Kaiken tämän perusteella ei voida hyväksyä sitä kantajien esittämää väitettä, jossa
ne vertaavat nyt esillä olevassa asiassa vaadittuja kapasiteettivähennyksiä muissa,
esimerkiksi entiseen Itä-Saksaan sijoittautuneita yrityksiä koskevissa päätöksissä
määrättyihin vähennyksiin, koska kapasiteettivähennykset riippuvat kyseisten
markkinoiden erityistilanteesta. Sen lisäksi, että kantajat jättävät yksilöimättä ne
muut päätökset, joihin ne viittaavat, ne eivät esitä mitään kyseistä alaa tai näissä
päätöksissä tarkoitettujen yritysten tilannetta koskevia seikkoja. Kuten on juuri
katsottu, perusteltuja eivät ole myöskään ne kantajien esittämät täsmälliset syyt,
joihin ne nyt esillä olevassa asiassa vetoavat osoittaakseen, että huomattavasti
riidanalaisessa päätöksessä määrättyjä suuremmat kapasiteettivähennykset olisivat
olleet perusteltuja Italian terästeollisuuden erityislaatuinen tilanne huomioon ottaen.
- 119.
- Tästä seuraa, että väite, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta ei ole otettu
huomioon, on perusteeton.
Syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskeva neljäs kanneperuste
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteen sekä niiden perustelut
- 120.
- Kantajat katsovat, että riidanalaisella päätöksellä loukataan perustamissopimuksen
4 artiklan b alakohdassa määrättyä syrjintäkiellon periaatetta, jolla kielletään
toimenpiteet ja menettelyt, jotka syrjivät tuottajia, ostajia tai käyttäjiä. Ne
muistuttavat, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 304/85, Falck vastaan komissio,
24.2.1987 antamassaan tuomiossa (Kok. 1987, s. 871, 27 kohta) katsonut, että
vaikka kaikilla tukitoimilla voidaan suosia yhtä yritystä toisiin nähden, komissio ei
voi kuitenkaan hyväksyä tukia, jotka voisivat aiheuttaa ilmeistä syrjintää julkisen ja
yksityisen alan välillä. Tällaisessa tapauksessa kyseisten tukien myöntämisellä
aiheutettaisiin kilpailun vääristymistä yhteisen edun vastaisella tavalla.
- 121.
- Riidanalaisessa päätöksessä syrjintäkiellon periaate jätetään kantajien mukaan
ottamatta huomioon seuraavilla kahdella tavalla: päätöksestä aiheutuu, että tiettyjä
Ilvan kanssa samanlaisessa tilanteessa olevia yrityksiä ei kohdella yhdenvertaisesti
ja että yksityistä alaa ei kohdella yhdenvertaisesti julkisen alan kanssa, johon Ilva
kuuluu. Päätöksellä, jolla Ilvalle myönnetyt tuet hyväksytään, syrjitään
kohtuuttomasti erityisesti Thyssen Stahlia, Preussag Stahlia, saksalaisen
Wirtschaftsvereinigung Stahlin terästeollisuusyhdistyksen muita jäsenyrityksiä ja
Hoogovens Groepia, joiden kaikkien ylikapasiteetti on selvästi pienempi kuin Ilvan.
Tämä huomio pätee koko yksityiseen alaan, sillä perustamissopimuksen 95 artiklan
ensimmäisen ja toisen kohdan perusteella hyväksytyistä tuista hyötyvät käytännössä
vain julkiset yritykset.
- 122.
- Kantajat pitävät ilmeisen vääränä Ilvan esittämää väitettä, jonka mukaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiolla ei pitäisi järkyttää tukea
saavien eri yritysten välistä tasapainoa, sillä kantajien mukaan Ilvaa ei syrjitä, jos
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen ja jos muut
päätökset jäävät voimaan. Yhdenvertainen kohtelu ei voi perustua lainvastaiseen
päätökseen eikä oikeus tällaiseen kohteluun voi perustua lainvastaiseen kohteluun.
- 123.
- Komissio korostaa Italian tasavallan tukemana, että jäsenvaltiot tekevät kaikki tuen
määrää koskevat päätökset, joiden sisältö niiden on ilmoitettava komissiolle.
Komission on vain tarkistettava, että kaikkia yhteisön intressejä suojellaan ja että
aiotuilla tuilla pyritään EHTY:n perustamissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen
kilpailua vääristämättä. Nyt esillä olevassa asiassa riidanalainen päätösmyötävaikuttaa kiistämättä Euroopan koko terästeollisuuden rakenneuudistukseen,
sillä tämä päätös on osa kokonaissuunnitelmaa ja siihen on liitetty erittäin ankaria
Ilvan yksityistämistä ja tiettyjen laitosten lakkauttamista koskevia edellytyksiä. Kun
asiaa tarkastellaan tältä kannalta ei voida katsoa, että riidanalaisella päätöksellä
syrjitään Ilvan kanssa kilpailevia terästeollisuusyrityksiä taikka julkista tai yksityistä
alaa. Myös yksityisten terästeollisuusyritysten toteuttamia lakkauttamisia voidaan
samalla tavoin tukea taloudellisesti. Useat yritykset, näiden joukossa kolme
kantajana olevaa yritystä, ovat Euroferin välityksellä hakeneet ja niille on yhteisön
terästeollisuuden yhteisen rahoitusjärjestelmän hyväksymisestä
teollisuuslaitoskohtaisten kapasiteetin vähentämissuunnitelmien toteuttamiseksi
profiloidun raskasteräksen, kuumavalssattujen teräsnauhojen ja leveiden nauhojen
sekä pellin tuotannossa 21.12.1993 tehdyllä komission päätöksellä 94/6/EHTY
(EYVL 1994, L 6, s. 30) myönnetty lupa luoda yhteinen rahoitusjärjestelmä
teollisuuslaitoskohtaisen kapasiteetin vähentämissuunnitelman toteuttamista varten.
- 124.
- Neuvoston mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei ole jätetty huomioonottamatta
syrjintäkiellon periaatetta. Kantajien tältä osin esittämät perustelut eivät millään
tavoin osoita, että riidanalainen päätös olisi johtanut Ilvan ja kantajien erilaiseen
kohteluun ilman objektiivisia perusteita.
- 125.
- Ilva korostaa, ettei ole mahdollista väittää, että tukea saavia yrityksiä kohdellaan
eri tavoin kuin niiden kilpailijoita, paitsi jos halutaan osoittaa, että näille yrityksille
näin myönnettyyn etuun ei liity yhteisen edun kannalta asianmukaista vastiketta.
Nyt esillä olevassa asiassa riidanalaiset tuet on myönnetty edellyttäen, että niiden
vastikkeeksi ryhdytään taloudelliseen rationalisointiin, kapasiteetin vähentämiseen
ja yksityistämiseen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 126.
- Perustamissopimuksen 4 artiklan b alakohdan mukaan toimenpiteet ja menettelyt,
jotka syrjivät tuottajia ovat teräksen yhteismarkkinoille soveltumattomia ja sen
vuoksi ne kielletään yhteisössä.
- 127.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintää tapahtuu silloin kun toisiinsa
verrattavissa olevissa tilanteissa menetellään eri tavoin ja kun tietyt toimijat
asetetaan näin epäedullisempaan asemaan kuin toiset, vaikka tällaista erilaista
menettelytapaa ei voida perustella riittävillä objektiivisilla eroavuuksilla (ks. asia
250/83, Finsider v. komissio, tuomio 15.1.1985, Kok. 1985, s. 131, 8 kohta).
Yhteisöjen tuomioistuin on todennut erityisesti terästeollisuuden tukien osalta, että
jos hyväksymispäätöksellä annetaan joko erilaisia etuja samassa tilanteessa oleville
terästeollisuusyrityksille tai samanlaisia etuja täysin erilaisissa tilanteissa oleville
terästeollisuusyrityksille (em. asia Saksa v. komissio, tuomion 36 kohta), tämä ei
ole yhdenvertaista kohtelua vaan syrjintää.
- 128.
- Tukien alalla on kysymystä julkisen ja yksityisen alan syrjinnästä tutkittu EHTY:n
perustamissopimukseen liittyen edellä mainitussa asiassa Falck vastaan komissio.
Korostettuaan, että vastuu tuen myöntämisestä kuuluu ensisijassa kyseiselle
hallitukselle, yhteisöjen tuomioistuin tarkensi komission asemaa seuraavasti: On
totta, että vaikka kaikilla tukitoimilla voidaan suosia yhtä yritystä toiseen
nähden, komissio ei voi kuitenkaan hyväksyä tukia, joiden myöntämisellä
saatettaisiin syrjiä julkista tai yksityistä alaa. Tällaisessa tapauksessa kyseisten tukien
myöntämisellä aiheutettaisiin kilpailun vääristymistä yhteisen edun vastaisella
tavalla (27 kohta).
- 129.
- Jotta nyt esillä olevassa asiassa voidaan määrittää, onko riidanalainen päätös syrjivä,
on syytä tarkistaa kohdellaanko sillä tukea saavaa yritystä eri tavoin kuin samassa
asemassa olevia muita yrityksiä tai aiheutetaanko sillä kilpailun vääristymistä
yhteisen edun vastaisella tavalla.
- 130.
- Tältä osin on ensin syytä todeta, että kantajat eivät esitä mitään konkreettisia
perusteluja osoittaakseen, että komissio on suosinut kyseisiä tukia muihin sille
ilmoitettuihin tukiin nähden (ks. edellä 118 kohta). Ne eivät myöskään ole
osoittaneet, että riidanalaisella päätöksellä voidaan vaikuttaa kilpailun edellytyksiin
yhteisen edun vastaisella tavalla ja että ne tästä syystä johtavat yksityisten
yritysten ilmeiseen syrjintään.
- 131.
- Kuten Italian hallitus toteaa, siitä tilanteesta, jossa riidanalainen päätös on tehty,
ja itse päätöksestä ei tältä osin ilmene mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella
voitaisiin todeta, että siihen on määräävästi vaikuttanut se, että tukea saava yritys
on julkinen yritys ja että tästä syystä päätös olisi ollut erilainen, jos kyse olisi ollut
yksityisistä yrityksistä. Jos komissio ei olisi hyväksynyt kyseisiä tukia, siksi että
kyseinen yritys on julkinen yritys, se olisi tällöin jättänyt ottamatta huomioon
julkisten ja yksityisten yritysten yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen.
- 132.
- Lisäksi on todettava, että kuten jo on todettu (ks. edellä 112121 kohta)
kyseiselle tukea saavalle yritykselle myönnetyt edut ovat oikeassa suhteessa
haluttuihin tavoitteisiin nähden erityisesti, kun tälle yritykselle asetetut velvoitteet
otetaan huomioon (laitosten lakkauttaminen ja tuotantokapasiteetin vähentäminen).
Lisäksi riidanalaisesta päätöksestä aiheutuva kilpailun vääristyminen rajoittuu vain
välttämättömään (ks. edellä 93 kohta) ja sitä voidaan perustella tämän päätöksen
tavoitteella tukea saavan yrityksen terveen ja kannattavan rakenteen
palauttaminen , joka on katsottu yhteensopivaksi perustamissopimuksen kanssa
(ks. edellä 7783 kohta). Tämän päätöksen 1 artiklan 3 kohdassa todetaan, että
tukia ei saa käyttää epälojaaliin kilpailuun. Komissio voi päätöksen 6 artiklan
1 kohdan perusteella vaatia kyseisten tukien maksamisen lopettamista tai niiden
maksamista takaisin, jos jotakin näistä velvoitteista rikotaan.
- 133.
- Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio
on toiminut yhteisen edun mukaisesti arvioidessaan asiaan vaikuttavia erilaisia
intressejä ja valvoessaan, että tärkeimpiä intressejä suojellaan, välttäen
aiheuttamasta epäsuotuisia seurauksia muille taloudellisille toimijoille siinä määrin
kuin se riidanalaisen päätöksen kohteen ja tavoitteen huomioon ottaen on ollut
mahdollista.
- 134.
- Tämä näkemys on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen, sillä
yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Valsabbia vastaan komissio antamansa
tuomion 49 kohdassa seuraavaa: On totta, että komissiolla on
perustamissopimuksen 3 artiklan nojalla velvollisuus toimia yhteisen edun
mukaisesti, mutta tämä ei tarkoita sitä, että sen olisi toimittava poikkeuksetta
kaikkien oikeussubjektien eduksi, sillä komissiolla ei ole asemansa perusteella
velvollisuutta toimia vain sillä edellytyksellä, että kenenkään etuihin ei puututa. Sitä
vastoin sen on toimittava eri etuja arvioiden ja välttäen vahingollisia vaikutuksia,
jos tehtävä päätös sen kohtuudella sallii. Komissio voi yhteisen edun nimissä käyttää
päätösvaltaansa olosuhteiden edellyttämällä tavalla jopa tiettyjen yksittäisten etujen
haitaksi.
- 135.
- Tästä seuraa, että kantajien esittämä väite, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä
loukataan syrjintäkiellon periaatetta, on hylättävä.
Perusteluvelvollisuuden rikkomista koskeva viides kanneperuste
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet sekä niiden perustelut
- 136.
- Kantajat katsovat, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan monin tavoin
perustamissopimuksen 15 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta.
- 137.
- Ensinnäkään riidanalaisessa päätöksessä ei ole mitenkään perusteltu sitä, kuinka
komission on ollut mahdollista hyväksyä kyseiset voimassaolevan tukisäännöstön
vastaiset tuet tässä säännöstössä säädetyistä edellytyksistä ja menettelytavoista
riippumatta.
- 138.
- Toiseksi komissio ei yksilöi riidanalaisessa päätöksessä niitä perustamissopimuksen
2 ja 3 artiklan mukaisia tavoitteita, joihin se pyrkii hyväksymällä Ilvalle
myönnettävät tuet.
- 139.
- Kolmanneksi komissio ei myöskään perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen
ja toisen kohdan soveltamiseen liittyvässä yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännössä edellytetyin tavoin perustele tyydyttävästi hyväksyttyjen tukien
välttämättömyyttä. Se ei ota huomioon sitä, että Ilvalle on useita kertoja myönnetty
merkittäviä tukia edellyttäen, että se palauttaa rakenneuudistussuunnitelman avulla
elinkelpoisuutensa asetetussa määräajassa, ja että yritys ei koskaan ole täyttänyt
tätä velvollisuutta.
- 140.
- Komissio ei kantajien mukaan myöskään ole riidanalaisessa päätöksessä ilmaissut
syytä siihen, miksi 2 miljoonan tonnin vuosittainen kapasiteettivähennys
2,6 miljoonan ecun tukien vastikkeena on kohtuullinen ja riittävä. Lisäksi tässä
päätöksessä ei mainita ollenkaan, onko komissio tutkinut tukien vaikutuksia
kilpailuun ja vaikutuksia muihin terästeollisuusyrityksiin.
- 141.
- Komissio muistuttaa Italian tasavallan tukemana, että perusteluvelvollisuuden
laajuus riippuu kyseisestä toimenpiteestä ja siitä tilanteesta, jossa toimenpide on
toteutettu (ks. esimerkiksi asia 13/72, Alankomaat v. komissio, tuomio 11.1.1973,
Kok. 1973, s. 27). Nyt esillä olevassa asiassa perustelut ovat riittävät, kun otetaan
huomioon koko se tilanne, jossa riidanalainen päätös on tehty ja se, että kantajat
ovat osallistuneet komission suunnitteleman yhteisön terästeollisuuden
rakenneuudistuksen valmisteluun.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 142.
- Perustamissopimuksen 5 artiklan toisen kohdan neljännessä luetelmakohdassa
määrätään, että yhteisö julkistaa toimiensa perusteet. Saman sopimuksen
15 artiklan ensimmäisessä kohdassa täsmennetään, että komission päätökset,
suositukset ja lausunnot perustellaan, ja niissä viitataan niihin lausuntoihin, jotka
on hankittava. Näistä määräyksistä ja EHTY:n perustamissopimuksen yleisistä
periaatteista ilmenee, että komissiolla on perusteluvelvollisuus, jos se tekee yleisiä
tai yksittäisiä päätöksiä, olipa sen näitä varten valitsema oikeudellinen perusta mikä
tahansa.
- 143.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluissa on otettava huomioon
kyseisen toimenpiteen luonne ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti käytävä ilmi
yhteisön toimielimen riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille,
joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että yhteisöjen tuomioistuimet voivat
valvoa toimenpiteen laillisuutta. Yhteisön toimielimen ei tarvitse perusteluissaan
esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia
yksityiskohtia. Perusteluja arvioitaessa on otettava huomioon päätöksen
sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (asia
C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996, Kok. 1996, s. I-723, ja em. asia
Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomion 230 kohta). Lisäksi toimenpiteen
perusteluja on arvioitava ottaen huomioon muun muassa se intressi, joka
toimenpiteen kohteena olevilla tai EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan
toisessa kohdassa tarkoitetuilla muilla oikeushenkilöillä voi olla selitysten
saamiseen (yhdistetyt asiat 172/83 ja 226/83, Hoogovens Groep v. komissio, tuomio
19.9.1985, Kok. 1985, s. 2831, 24 kohta).
- 144.
- Kantajien nyt esillä olevassa asiassa esittämät useat väitteet, jotka liittyvät
riidanalaisen päätöksen riittämättömiin perusteluihin, on tutkittava peräjälkeen.
Tämän päätöksen I ja IV kohdassa, jossa todetaan selkeästi ja yksityiskohtaisesti,
että yhteisö on teräsmarkkinoiden voimakkaan taantumisen ja useidenjäsenvaltioiden, kuten Italian, terästeollisuusalalla ilmenneiden vakavien vaikeuksien
vuoksi sellaisessa ennalta-arvaamattomassa tilanteessa, jossa on perusteltua
turvautua perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäiseen ja toiseen kohtaan,
perustellaan riittävästi ne syyt, joiden nojalla komissio katsoi, että sillä oli toimivalta
hyväksyä kyseiset tuet tämän artiklan nojalla tukisäännöstöstä riippumatta.
- 145.
- Niiden syiden osalta, joiden perusteella komissio katsoi tukea saavan yrityksen
elinkelpoisuuden parantamiseksi hyväksytyn tuen myötävaikuttavan
perustamissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen, on korostettava, että nämä syyt
on esitetty IV kohdassa ja että niitä on perusteltu päätöksen perusteluosan useissa
muissakin kohdissa. Tarkemmin ottaen IV kohdasta ilmenee, että komission
mukaan Ilvan tervehdyttämistä on pidettävä perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklassa
määritettyjen tavoitteiden mukaisena, koska terästeollisuusalalla, nyt käsiteltävänä
olevassa asiassa Italiassa, on ilmennyt vakavia vaikeuksia vuoden 1990 puolivälin
jälkeen. Koska Ilvan elinkelpoisuuden palauttaminen oli kyseisen jäsenvaltion
terästeollisuusalan kannalta taloudellisesti ja sosiaalisesti ilmeisen välttämätöntä
tässä päätöksessä mainittuna kriisiajanjaksona, sen, että 2 ja 3 artiklan, joiden
toteuttamiseen pyrittiin, tarkkoja määräyksiä ei muodollisesti tarkemmin eritelty,
ei voida nyt esillä olevassa asiassa katsoa tarkoittavan sitä, ettei päätöstä ole
riittävästi perusteltu. Komissio täsmentää lisäksi perusteluosan V ja VI kohdassa,
että riidanalaisella päätöksellä pyritään muun muassa myötävaikuttamaan alan
rakennejärjestelyyn kapasiteettivähennyksillä. Se korostaa myös, että eräs tavoite,
johon useilla sen asettamilla eri edellytyksillä pyrittiin, on se, että kyseisen tuen
kilpailua rajoittavat vaikutukset rajoitetaan mahdollisimman vähäisiksi. Näissä
olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että riidanalainen
päätös on riittävästi perusteltu, jotta kantajat voivat yksilöidä ne
perustamissopimuksen tavoitteet, joihin näillä päätöksillä pyritään ja arvioida, onko
Ilvan tervehdyttäminen näiden tavoitteiden mukaista.
- 146.
- Mitä kolmanneksi tulee siihen, voidaanko kyseisellä tuella tervehdyttää tukea saava
yritys, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisesta
päätöksestä ilmenevät selkeästi ne syyt, joiden perustella Ilvan elinkelpoisuus on
komission mukaan palautettava, sillä muun muassa perusteluosan II kohdassa
mainitaan ne rakenneuudistussuunnitelman osat, joita tällä tuella tuetaan. Niistä
ilmenee nimenomaisesti, että Ilvan elinkelpoisuuden palauttamiseen pyritään
konsernin yksityistämisellä, joka on kyseisen tuen oleellinen tavoite, ja uudella
rationalisointisuunnitelmalla, joka toteutetaan muun muassa jakamalla sen
keskeinen liiketoiminta kahdeksi uudeksi yhtiöksi päätöksessä esitetyn suunnitelman
mukaisesti.
- 147.
- Lisäksi komissio tarkentaa riidanalaisessa päätöksessä (perusteluosan III kohta),
että tutkiessaan rakenneuudistussuunnitelmien toimivuutta se käytti samoja
perusteita, joita se oli edellyttänyt käytettävän yhteisön terästeollisuuden
aikaisemman rakenneuudistuksen yhteydessä. Taloudelliset toimijat ja erityisesti
kantajat eivät tästä syystä voineet olla tietämättä näistä perusteista. Koska
riidanalaisessa päätöksessä on näin ollen esitetty edellä mainittujen
rakenneuudistussuunnitelmien pääasialliset osat, niissä on oikeudellisesti riittävällä
tavalla esitetty ne syyt, joiden perusteella komissio katsoi, että kyseisillä tuilla
annetaan Ilvalle terve ja elinkelpoinen rakenne.
- 148.
- Tästä seuraa, että, toisin kuin kantajat väittävät, riidanalaisesta päätöksestä
ilmenevät selkeästi ne syyt, joiden perustella kyseisellä tuella komission mukaan
voitiin saavuttaa halutut tavoitteet toisin kuin Ilvalle vuosina 19881991
myönnetyillä tuilla. Komissio esittää tämän päätöksen perusteluosan II kohdassa
yhteenvedon näistä aikaisemmista tuista, joiden olisi pitänyt varmistaa yrityksen
elinkelpoisuus tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, edellyttäen, että
täytäntöönpano ja sisäinen valvonta toteutetaan tarkasti. Se korostaa, että
huolimatta huomattavasta rakenneuudistusponnistuksesta Ilva ei saavuttanut
haluttua tavoitetta ja että sen tappiot ovat kasaantuneet vuodesta 1991 lähtien.
Riidanalaisen päätöksen tekemistä perustellakseen perustamissopimuksen
95 artiklan nojalla komissio katsoo päätöksen perusteluosan IV kohdassa tämän
tilanteen aiheutuneen vuoden 1990 puolivälin jälkeen alkaneesta teräsmarkkinoiden
voimakkaasta laskusuhdanteesta.
- 149.
- Lisäksi asiakirjoissa täydennetään laajalti riidanalaisen päätöksen perusteluja tukea
saavien yritysten elinkelpoisuuden osalta. Komissio on muun muassa esittänyt
kokonaisuudessaan 15.12.1993 neuvostolle annetun komission tiedonannon
(SEC(93) 2089 lopull.), jossa se pyysi perustamissopimuksen 95 artiklan
ensimmäisen kohdan perusteella neuvoston yksimielistä puoltavaa lausuntoa. Tässä
tiedonannossa, jossa osittain toistetaan aikaisemmin 10.11.1993 annetun
tiedonannon (SEC(93) 1745 lopull.) sisältö, analysoidaan perinpohjin kyseisiä tukia
saaneen yrityksen elinkelpoisuuden edellytyksiä (ks. edellä 92 kohta).
- 150.
- Lopuksi on hylättävä väite, jonka mukaan perustelut ovat riittämättömät siltä osin
kun ne koskevat niiden kapasiteettivähennysten asianmukaisuutta, jotka vaadittiin
vastikkeena kyseisille tuille, ja näistä vähennyksistä aiheutuvien kilpailuun
kohdistuvien vaikutusten rajoittamista. Kuten on jo katsottu (ks. edellä 93 ja
113 kohta), riidanalaisessa päätöksessä tutkitaan laajasti näitä eri seikkoja.
- 151.
- Kaikista edellä esitetyistä seikoista seuraa, että riidanalainen päätös ei ole
lainvastainen siitä syystä, että sitä ei olisi perusteltu riittävästi.
Päätöksentekomenettelyn lainvastaisuutta koskeva kuudes kanneperuste
- 152.
- Tämä kanneperuste jakaantuu kahteen osaan. Riidanalaisella päätöksellä poiketaan
neuvoston yksimielisestä puoltavasta lausunnosta. Lisäksi sitä ei ole tehty Euroopan
talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) 97 artiklassa ja sitä
seuraavissa artikloissa määrätyn menettelyn mukaisesti.
Poikkeaminen neuvoston yksimielisestä puoltavasta lausunnosta
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet sekä niiden perustelut
- 153.
- Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös ei ole neuvoston yksimielisen puoltavan
lausunnon mukainen. Ilvan kapasiteetin vähentämisvelvollisuudelle ja laitosten
lakkauttamisvelvollisuudelle 15.12.1993 annetussa komission tiedonannossa, johon
neuvoston lausunto perustui, asetettu määräaika päättyi 30.6.1994, mutta sitä ei
mainita päätöksen päätösosassa. Se mainitaan kantajien mukaan vain tämän
päätöksen perustelukappaleissa pelkkänä osana Italian hallituksen esittämää
rakenneuudistussuunnitelmaa.
- 154.
- Komissio puolestaan kiistää sen, että riidanalaisella päätöksellä poiketaan
neuvoston yksimielisestä puoltavasta lausunnosta. Vaikka 30.6.1994 päättynyttä
määräaikaa ei nimenomaisesti mainita päätöksen päätösosassa, siinä pidetään
erittäin tärkeänä noudattaa rakenneuudistussuunnitelmaa, johon viitataan II kohdan
kahdeksannessa alakohdassa, jossa myös tämä määräaika mainitaan. Yhteisöjen
tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustelut ovat oikeudellisen
toimenpiteen olennainen osa (ks. asia 131/86, Yhdistynyt kuningaskunta v. neuvosto,
tuomio 23.2.1988, Kok. 1988, s. 905, 37 kohta).
- 155.
- Ilva korostaa, että neuvoston vahvistama määräaika kyseisten laitosten
lakkauttamiselle mainitaan päätöksen perusteluissa. Se lisää noudattaneensa tätä
määräaikaa, joten ei voida kiistää, etteikö sen mainitseminen päätöksen
perusteluissa riittäisi tavoitteen saavuttamiseen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 156.
- Kantajat katsovat, että riidanalainen päätös on tehty neuvoston yksimielisen
puoltavan lausunnon jonka hankkiminen on perustamissopimuksen 95 artiklan
ensimmäisen kohdan mukaan pakollista vastaisesti, koska Ilvalle asetettu
Taranton laitosten tuotantokapasiteetin vähentämisvelvollisuutta koskeva
määräaikaa, joka päättyi 30.6.1994, ilmenee 15.12.1993 annetusta komission
tiedonannosta (3.3.4. kohta, s. 24), johon 22.12.1993 annettu neuvoston lausunto
perustuu, mutta se ei ilmene riidanalaisen päätöksen päätösosasta, koska se sisältyy
perusteluosaan (kohta II, kahdeksas alakohta).
- 157.
- Ei ole kiistetty, että päivämäärä 30.4.1994 esiintyi Ilva-konsernin rakenneuudistusta
ja yksityistämistä koskevassa, Instituto nazionale per la ricostruzione industrialen
(IRI) syyskuussa 1993 vahvistamassa suunnitelmassa, jonka Italian hallitus antoi
tiedoksi komissiolle 13.12.1993 päivätyllä kirjeellä (ks. kyseisen päätöksen
perusteluosan II kohta). Ei ole myöskään kiistetty, että tämä päivämäärä on
merkitty 15.12.1993 neuvostolle annetun komission tiedonannon 3.3.4. kohtaan (s.
24), johon neuvoston puoltava lausunto perustuu ja että sitä ei ole merkitty
päätöksen 94/259/EHTY päätösosaan, vaan yksinomaan perusteluosaan (II kohta).
- 158.
- Vaikka 95 artiklassa määrätään, että komission päätös voidaan tehdä sen jälkeen
kun neuvoston yksimielinen puoltava lausunto on saatu, siinä ei määritetä niitä
tapoja, joilla komission on pyydettävä lausuntoa; siinä ei muun muassa selkeästi
täsmennetä, onko komission annettava päätösehdotus neuvoston käsiteltäväksi.
Komission 1960-luvulta saakka noudattama päätöksentekokäytäntö on sellainen,
että se saattaa neuvoston käsiteltäväksi tiedonannon, jossa esitellään kansallisen
tukisuunnitelman perusseikat ja aiotun toimenpiteen pääpiirteet. Menettely, jossa
Ilvaa koskeva päätös on tehty, noudattaa tätä samaa linjaa.
- 159.
- Kantajat eivät vastusta menettelyä, jossa neuvostolle annetaan päätösesityksen
sijasta tiedonanto. Ne vetoavat ainoastaan siihen, että neuvostolle annettuun
tiedonantoon sisältyvää tärkeää seikkaa ei ole otettu riidanalaisen päätöksen
päätösosaan.
- 160.
- Tämä väite voi aiheuttaa riidanalaisen päätöksen kumoamisen olennaisen
menettelymääräyksen rikkomisen perusteella vain, jos neuvosto ei olisi antanut
yksimielistä puoltavaa lausuntoa siinä tapauksessa, että olisi tiennyt, että komissio
mainitsisi päivämäärän 30.6.1994 päätöksensä perusteluosassa eikä päätösosassa (ks.
asia C-142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I-959, ja em. asia
Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomion perustelujen 243 kohta).
- 161.
- Neuvosto toteaa itse, että se on täsmentänyt tiettyjä tukien
myöntämisedellytyksiä jotka komissio on ottanut huomioon ja että se on
varauksetta tukenut niitä toimia, joihin komissio on ryhtynyt.
- 162.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättelee tästä, että neuvoston yksimielinen
puoltava lausunto koski komission suunnitteleman toimenpide-ehdotuksen sisältöä
ja se jätti komissiolle tietyn liikkumavaran lopullisen päätöksen tarkan muodon
suhteen. Riidanalaisen päätöksen päätösosassa (1 artiklan 1 kohta, 4 artiklan
1 kohta ja 6 artikla) painotetaan, että rakenneuudistussuunnitelman noudattaminen
on ehdottaman tärkeää ja tätä suunnitelmaa kuvataan päätöksen perusteluosan
II kohdassa, jossa mainitaan nimenomaisesti päivämäärä 30.6.1994. Näin ollen ei
voida pätevästi väittää, että riidanalainen päätös poikkeaa perustavanlaatuisesti
neuvoston hyväksymästä ehdotuksesta.
- 163.
- Tästä seuraa, että päätös 94/259/EHTY ei ole lainvastainen sillä perusteella, että
neuvoston yksimielistä puoltavaa lausuntoa olisi rikottu.
ETA-sopimuksen 97 artiklan rikkomista koskeva väite
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet sekä niiden perustelut
- 164.
- Kantajat väittävät, että komissio ei ole noudattanut päätöksentekomenettelyä, josta
määrätään ETA-sopimuksen 97 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa, joissa
määrätään muun muassa, että sopimuspuolen on annettava toisille sopimuspuolille
tiedoksi aikeensa muuttaa sisäistä lainsäädäntöään tämän sopimuksen
soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ja että ETA:n sekakomitea toteaa, vaikuttaako
kyseinen lainsäädännön muutos tämän sopimuksen moitteettomaan toimintaan.
Velvollisuus tämän menettelyn noudattamiseen perustuu ETA-sopimuksen
27 artiklaan ja pöytäkirjan 14 5 artiklaan. Koska nämä säännöt ovat olennainen
osa yhteisön oikeutta ja ne sitovat yhteisön toimielimiä niiden käyttäessä niille
annettua harkintavaltaa, näiden sääntöjen rikkominen on kantajien mukaan
harkintavallan väärinkäyttöä.
- 165.
- Komission mukaan viittaus ETA-sopimuksen 97 artiklaan ja sitä seuraaviin
artikloihin ei ole merkityksellinen. Riidanalaisella päätöksellä ei muuteta
lainsäädäntöä. Se, että ETA-sopimuksen mukaisia menettelymääräyksiä ei
mahdollisesti oteta huomioon, ei perusta kantajille mitään yksittäisiä oikeuksia.
Joka tapauksessa menettelymääräysten mahdolliseen rikkomiseen voidaan vedota
vain ETA-sopimukseen liittyvässä asiassa, ei tässä oikeudenkäynnissä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 166.
- Tältä osin on korostettava, että kantajien esille tuomiin ETA-sopimuksen
määräyksiin sisältyy menettelysääntöjä, jotka koskevat sopimusosapuolten välisiä
suhteita tämän sopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa ja joiden rikkomista koskee
oma erityinen valvontamenettely (ETA-sopimuksen 108 artikla ja sitä seuraavat
artiklat) ja riitojen ratkaisumenettely (ETA-sopimuksen 111 artikla ja sitä seuraavat
artiklat). Ilman, että olisi tarpeen pohtia, onko komission kanta, jonka mukaan se,
että ETA-sopimuksen mukaisia menettelymääräyksiä ei mahdollisesti oteta
huomioon, ei perusta kantajille mitään yksittäisiä oikeuksia, perusteltu, nyt esillä
olevassa asiassa riittää, kun todetaan, että riidanalaisella päätöksellä ei selvästikään
muuteta yhteisön lainsäädäntöä ETA-sopimuksen 97 ja 99 artiklassa tarkoitetuin
tavoin, koska tämä päätös on yksittäinen eikä yleinen.
Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva seitsemäs kanneperuste
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet sekä niiden perustelut
- 167.
- Kantajien mielestä riidanalaisella päätöksellä loukataan puolustautumisoikeuksia.
Komission olisi pitänyt pyytää niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa
kuulemismenettelyssä tai ainakin julkaista käsiteltävinään olleet tukien
hyväksymispyynnöt Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, eikä ilmoittaa
ainoastaan, että se aloitti menettelyn Ilvaa vastaan. EY:n perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohtaa koskevasta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä
ilmenee, että tällainen velvollisuus perustuu prosessioikeuden yleisiin periaatteisiin
(ks. muun muassa asia 323/82, Intermills v. komissio, tuomio 14.11.1984, Kok. 1984,
s. 3809, 1518 kohta). Tästä syystä tukisäännöstön 6 artiklan 4 kohdassa säädetään,
että komission on pyydettävä niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa,
ennen kuin tuen yhteensopivuudesta perustamissopimuksen kanssa päätetään; tätä
säännöstä on sovellettava sitä suuremmalla syyllä tapauksissa, joihin tukisääntöjä
ei sovelleta.
- 168.
- Kantajat kiistävät komission väitteen, jonka mukaan sillä ei ollut velvollisuutta
kuulla Ilvan kilpailijoita ennen päätöksen tekemistä siitä syystä, että
perustamissopimuksen 95 artiklassa tarkoitettu tiettyä tarkoitusta varten tehty
päätös on poikkeus, koska tätä väitettä ei voida sovittaa yhteen
oikeusvaltioperiaatteen kanssa ja koska se on yhteisöjen tuomioistuimen
vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. Pelkkä välillisesti Euroferilta tai EHTY:n
neuvoa-antavalta komitealta saatu tieto siitä, että hyväksymismenettely on aloitettu,
ei riitä. Euroferiltä saatujen tietojen perusteella ei ollut ollut mahdollista saada
riittäviä tietoja nyt esillä olevan asian yksityiskohdista; ryhmittymiin kuulumattomilla
yrityksillä ei ole mitään todellista vaikutusmahdollisuutta EHTY:n neuvoa-antavassa
komiteassa.
- 169.
- Komissio korostaa Italian tasavallan tukemana, ettei ole olemassa sääntöjä, joiden
mukaan kilpailijoita on kuultava tehtäessä perustamissopimuksen 95 artiklassa
tarkoitettu päätös tiettyä tarkoitusta varten. Kun otetaan huomioon, että tämä
päätös on poikkeus, vaikuttaa siltä, ettei myöskään EY:n perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohtaan liittyvä oikeuskäytäntö koske sitä. Tukisäännöstön 6 artiklassa
olevia menettelysääntöjä ei myöskään ole rikottu. Kun komissio aikoo tehdä
tukisuunnitelmia koskevan kielteisen päätöksen sillä perusteella, että ne eivät sovi
yhteen perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdan kanssa, sen on noudatettava
tukisäännöstön menettelysäännöksiä, kun taas silloin kun komissio katsoo neuvoston
hyväksymisen saatuaan ja EHTY:n neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että tuki
on hyväksyttävä perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla, sen on noudatettava
tässä viimeksi mainitussa määräyksessä määrättyä menettelyä, jonka yhteydessä ei
ole määrätty edeltävästä kilpailijoiden kuulemisesta. Komission mukaan kantajilla
on joka tapauksessa ollut riittävästi mahdollisuuksia ilmaista kantansa menettelyn
jokaisessa vaiheessa, ja ne ovat voineet seurata näitä vaiheiden edistymistä
Euroferin välityksellä ja EHTY:n neuvoa-antavan komitean jäseninä; tätä komiteaa
on perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella kuultava.
EHTY:n neuvoa-antavan komitean pöytäkirjoista ilmenee, että useimpien kantajien
edustajat olivat edustettuina neuvoa-antavassa komiteassa ja että tietyt edustajat
esittivät mielipiteensä tukien myöntämissuunnitelmasta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 170.
- Riidanalainen päätös on tehty perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja
toisen kohdan perusteella. Tässä määräyksessä määrätään neuvoston yksimielisestä
puoltavasta lausunnosta ja neuvoa-antavan komitean pakollisesta kuulemisesta.
Siinä ei anneta niille, joille päätökset on osoitettu tai joita asia koskee, oikeutta
tulla kuulluiksi. Viidennen tukisäännöstön 6 artiklan 4 kohdassa säädetään
tällaisesta oikeudesta, koska siinä mainitaan, että jos komissio vaadittuaan niitä,
joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, toteaa, että tuki ei sovellu yhteen
tämän päätöksen kanssa, se ilmoittaa päätöksestään sille jäsenvaltiolle, jota asia
koskee. Tämä säännös sisältyy kaikkiin nyt voimassa olevaa tukisäännöstöä
edeltäviin säännöstöihin ensimmäisestä lähtien (ks. tältä osin yhteisön säännöistä
valtion erityistuesta terästeollisuudelle 1.2.1980 tehty komission päätös
nro 257/80/EHTY, EYVL L 29, s. 5).
- 171.
- Kantajat katsovat, että komissio ei ole ottanut huomioon puolustautumisoikeuksia,
koska sen olisi pitänyt aloittaa kantajien kanssa viidennen tukisäännöstön
6 artiklassa tarkoitettu kontradiktorinen menettely, vaikkei tästä EHTY:n
perustamissopimuksen 95 artiklassa nimenomaisesti määrätäkään. Se yrittää myös
osoittaa, että EHTY:n perustamissopimuksen 95 artikla ja EY:n
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohta ovat samansuuntaisia, näyttääkseen, että
komissiota velvoittaa yleinen periaate, jonka mukaan sen on järjestelmällisesti
otettava mukaan menettelyyn ne, joita asia koskee aina, kun se joutuu arvioimaan
valtion tuen yhteensopivuutta perustamissopimuksen kanssa.
- 172.
- Ilman, että olisi tarpeen tutkia, onko yhteisön oikeudessa yleinen periaate, jonka
mukaan niillä, joita asia koskee, on oikeus tulla kuulluksi valtion tukia koskevassa
päätöksentekomenettelyssä, on korostettava, että kantajilla on joka tapauksessa
ollut tilaisuus esittää kantansa EHTY:n neuvoa-antavalle komitealle, kun
riidanalainen päätös on tehty EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan
ensimmäisen kohdan perusteella, jossa tämän komitean kuulemisesta määrätään.
Neuvoa-antavassa komiteassa on EHTY:n perustamissopimuksen 18 artiklan
perusteella jäseniä, jotka edustavat tuottajia, työntekijöitä sekä käyttäjiä ja kauppaa.
Tämän komitean jäsenluettelosta (vastaajan vastauksen liite 5) ilmenee, että kolme
kantajaa eli Wirtschaftsvereinigung Stahl, Preussag Stahl ja Hoogovens Groep olivat
edustettuina komitean korkeimmalla tasolla. Thyssen Stahl on voinut esittää
kantansa Wirtschaftsvereinigung Stahl -yhdistyksen välityksellä, koska sillä komission
mukaan on merkittävä asema tässä yhdistyksessä, mitä asianomainen yritys ei ole
kiistänyt. Ei ole kiistetty, että Ilvalle myönnettävistä tuista keskusteltiin komiteassa
pitkään kantajien edustajien läsnäollessa ja esittäessä mielipiteensä komission
ehdottamista toimenpiteistä joko henkilökohtaisesti tai Wirtschaftsvereinigung Stahl
-yhdistyksen välityksellä.
- 173.
- On lisäksi kiistatonta, että nyt esillä olevassa asiassa kantajat olisivat voineet ennen
riidanalaisen päätöksen tekemistä esittää kantansa kyseisistä tuista tukisäännöstön
6 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä, vaikka Italian tasavalta ei vielä
ollutkaan ilmoittanut komissiolle Ilva-konsernia koskevasta uudesta
rakenneuudistus- ja yksityistämissuunnitelmasta (riidanalaisen päätöksen päätösosan
II kohta). Tämä menettely lopetettiin samanaikaisesti tämän päätöksen tekemisen
kanssa, kuten päätöksen VIII kohdasta ilmenee.
- 174.
- Tästä seuraa, että riidanalainen päätös ei missään tapauksessa ole lainvastainen
sillä perusteella, että kontradiktorista menettelyä ei olisi noudatettu.
- 175.
- Edellä esitetystä seuraa, että kumoamiskanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 176.
-
Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian,
velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
Edellä esitetystä ilmenee, että kantajat ovat hävinneet kanteensa, jossa ne vaativat
riidanalaisen päätöksen kumoamista. Koska komissio ja sitä tukeva väliintulija Ilva
ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantajat on velvoitettava
korvamaan näiden oikeudenkäyntikulut.
- 177.
-
Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen kohdan mukaan jäsenvaltiot ja
toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista
oikeudenkäyntikuluistaan. Tästä seuraa, että väliintulijoina esiintyneiden neuvoston,
ja Italian tasavallan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantajat velvoitetaan korvaamaan vastaajan sekä väliintulijana esiintyneen
Ilva Laminati Piani SpA:n oikeudenkäyntikulut.
3) Neuvosto ja Italian tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
SaggioKalogeropoulos
Tiili
Potocki Moura Ramos
|
Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä lokakuuta 1997.
H. Jung
A. Saggio
kirjaaja
presidentti