Asia T-18/10

Inuit Tapiriit Kanatami ym.

vastaan

Euroopan parlamentti ja

Euroopan unionin neuvosto

Kumoamiskanne – Asetus (EY) N:o 1007/2009 – Hyljetuotteiden kauppa – Tuonnin ja myynnin kieltäminen – Inuiittiyhteisöjen hyväksi myönnettävä poikkeus – SEUT 263 artiklan neljännen kohdan soveltaminen – Sääntelytoimen käsite – Toimi ei koske kantajaa suoraan tai erikseen – Tutkimatta jättäminen

Määräyksen tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimen käsite – Kaikki yleisesti sovellettavat toimet lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia lukuun ottamatta

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu suoraan koskemiseen liittyvä edellytys – Tehokkaan oikeussuojan periaatteen vastaisuutta ei ole

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeudellinen luonne – Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt säädökset ja sääntelytoimet – Erotteluperusteet – Toimen antamismenettely

(EY 251 artikla; SEUT 289 artiklan 1 ja 3 kohta ja SEUT 294 artikla)

4.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Hyljetuotteiden kaupasta annettu asetus N:o 1007/2009

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1007/2009)

1.      SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimen käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia yleisesti sovellettavia toimia, lukuun ottamatta lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä. Näin ollen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kumoamiskanteen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytystä säädöksestä ainoastaan silloin, kun säädös koskee sitä suoraan ja erikseen.

Vaikka SEUT 263 artiklan neljäs kohta onkin EY:n perustamissopimukseen verrattuna uusi siltä osin kuin on kyse oikeudesta saada asia käsitellyksi unionin tuomioistuimissa, sillä sen perusteella luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nyt nostaa kanteen itseään suoraan koskevista sääntelytoimista, jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, ei EUT-sopimuksessa määritellä sääntelytoimen käsitettä. Tästä määräyksestä on jätetty pois päätös-termi, ja siinä sallitaan kanteen nostaminen yksittäistapausta koskevista toimista, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan ja erikseen koskevista yleisesti sovellettavista toimista sekä sääntelytoimista, jotka koskevat sitä suoraan ja jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Tässä yhteydessä tällä mahdollisuudella ei tarkoiteta kaikkia yleisesti sovellettavia toimia vaan niiden suppeampaa ryhmää eli sääntelytoimia. SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa, luettuna yhdessä saman artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, määrätään näin ollen, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toimista, jotka on osoitettu sille, sekä yhtäältä yleisesti sovellettavista toimista, jotka ovat lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä tai sääntelytoimia ja koskevat sitä suoraan ja erikseen, ja toisaalta tietyistä yleisesti sovellettavista toimista eli sääntelytoimista, jotka koskevat sitä suoraan ja jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Toiseksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tällainen tulkinta saa vahvistusta tämän määräyksen antamiseen johtaneen prosessin synnystä, joka alkoi sopimukseksi Euroopan perustuslaista laaditusta luonnoksesta, josta ilmenee, että lopullinen sanamuoto mahdollisti erottelun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten ja sääntelytoimien välille, ja siinä vahvistettiin rajoittava lähestymistapa yksityisten lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävistä säädöksistä nostamiin kanteisiin.

Kolmanneksi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tavoitteena on mahdollistaa se, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen yleisesti sovellettavista toimista, jotka eivät ole lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä ja jotka koskevat sitä suoraan eivätkä edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Siten tämän määräyksen sanamuodon perusteella ei voida nostaa kannetta kaikista toimista, jotka täyttävät suoraa vaikuttamista ja täytäntöönpanotoimenpiteiden puutetta koskevat edellytykset, eikä myöskään kaikista nämä edellytykset täyttävistä yleisesti sovellettavista toimista vaan ainoastaan jälkimmäisten erityisestä ryhmästä eli sääntelytoimista. Näin ollen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävästä säädöksestä nostetun kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ovat rajoittavammat kuin sääntelytoimesta nostetun kanteen ollessa kyseessä.

(ks. 39, 42, 43, 45, 49, 50 ja 56 kohta)

2.      Tehokkaan oikeussuojan osalta, kun otetaan huomioon etenkin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla, unionin tuomioistuimet eivät voi toimivaltaansa ylittämättä tulkita edellytyksiä, joiden mukaan yksityinen voi nostaa asetuksesta kumoamiskanteen, tavalla, joka johtaa näiden SEUT-sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen, ja näin on myös tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa.

(ks. 51 kohta)

3.      Oikeudelliset toimet, jotka on hyväksytty SEUT 294 artiklassa määritellyssä järjestyksessä eli ”tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä”, ovat SEUT 289 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä. Koska SEUT 294 artiklassa määritelty järjestys vastaa pääosin EY 251 artiklassa määriteltyä järjestystä, EY 95 artiklan perusteella EY 251 artiklassa tarkoitetun yhteispäätösmenettelyn mukaisesti hyväksytty asetus on SEUT-sopimuksessa määrättyjen oikeudellisten toimien ryhmien yhteydessä luokiteltava lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi.

Lisäksi on niin, että vaikka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti asetuksen ja päätöksen välisenä erotteluperusteena on se, onko kyseessä yleisesti sovellettava toimi, tässä oikeuskäytännössä viitataan erityisesti EY 230 artiklan neljännen kohdan toiseen osaan. Kyseisellä määräyksellä pyrittiin etenkin välttämään se, että unionin toimielimet voisivat pelkästään valitsemalla toimenpiteen muodoksi asetuksen estää yksityistä nostamasta kannetta päätöksestä, joka koskee sitä suoraan ja erikseen, ja siten täsmentämään, että toimen luonnetta ei voida muuttaa valitsemalla sille tietty muoto.

Vaikka yleisesti sovellettavan toimen ja yksittäistapausta koskevan toimen erotteluperusteena on käytettävä sitä, sovelletaanko kyseistä toimea yleisesti, sen luokittelu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi tai sääntelytoimeksi EUT-sopimuksen mukaan perustuu siihen, onko toimen hyväksymistä edeltänyt menettely ollut lainsäädäntöjärjestys.

(ks. 59-61 ja 63-65 kohta)

4.      SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu edellytys siitä, että yleisesti sovellettavan toimen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, joka on täytettävä, jotta tätä toimea koskeva kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella unionin toimella on välittömiä vaikutuksia näiden yksityisten oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.

Kun on kyse yksityisten nostamasta kanteesta, joka koskee hyljetuotteiden kaupasta annettua asetusta N:o 1007/2009, on niin, että vaikka ei voidakaan sulkea pois sitä, että siinä säädetyllä hyljetuotteiden yleisen markkinoille saattamisen kiellolla saattaa olla seurausvaikutuksia sellaisten henkilöiden toimintaan, jotka toimivat ennen kyseistä markkinoille saattamista tai sen jälkeen, näiden vaikutusten ei kuitenkaan voida katsoa aiheutuvan suoraan asetuksesta. Kun on kyse kyseessä olevassa asetuksessa säädettyä yleistä kieltoa koskevan poikkeusjärjestelmän piiriin kuuluvista tuotteista, kansalliset viranomaiset eivät voi soveltaa sitä ilman soveltamisasetuksella vahvistettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla on nimenomaan määriteltävä edellytykset kyseisten tuotteiden markkinoille saattamista varten. Tällainen säännös ei siis muodosta yksinään tyhjentävää sääntelyä, jonka soveltamiseksi ei ole annettava mitään muita säännöksiä ja joka voi näin ollen koskea yksityisiä suoraan.

Kun on kyse siitä, koskeeko tämä asetus erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että näiden henkilöiden nostama kumoamiskanne otetaan tutkittavaksi, on niin, että vaikka oletettaisiinkin, että nämä henkilöt kuuluvat yleisen kiellon lisäksi kyseisiä tuotteita koskevan poikkeuksen piiriin, tämä ei riittäisi siihen, että ne yksilöidään samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

(ks. 71, 75, 78 ja 92 kohta)