Language of document : ECLI:EU:T:2020:609

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

16 päivänä joulukuuta 2020 (*)

Henkilöstö – Virkamiehet – Sairauskulujen korvaaminen – Uniapnean hoidossa käytettävistä laitteista maksettavan korvauksen enimmäismäärä – Kumoamiskanne – Pelkästään vahvistava toimi – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – Virkamiehiin sovellettava yhteinen sairausvakuutussäännöstö – Yleiset täytäntöönpanosäännökset

Asiassa T-736/19,

HA, edustajanaan asianajaja S. Kreicher,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään T. Bohr, A.-C. Simon ja M. Brauhoff,

vastaajana,

jossa on kyseessä SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan komission päätös, jossa vahvistetaan lääkinnällisen laitteen vuokraamisesta aikavälillä 1.3.2019–29.2.2024 maksettavan korvauksen enimmäismääräksi 3 100 euroa,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. Madise ja P. Nihoul,

kirjaaja: E. Coulon,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä henkilöstösäännöt), 72 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Sairaustapauksessa virkamiehen, hänen puolisonsa silloin, kun puoliso ei voi saada samanluonteisia ja ‑suuruisia suorituksia sovellettaessa kaikkia muita lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia määräyksiä, hänen lastensa ja liitteessä VII olevassa 2 artiklassa tarkoitettujen hänen huollettavinaan olevien henkilöiden sairauskulut korvataan 80 prosentin enimmäismäärään asti toimielinten nimittävien viranomaisten yhteisellä päätöksellä antaman säädöksen perusteella henkilöstösääntökomitean annettua lausuntonsa. – –

2.      Virkamieheen, joka on unionin palveluksessa eläkeikään asti tai jolle maksetaan työkyvyttömyyskorvausta, sovelletaan hänen palvelussuhteensa päättymisen jälkeen 1 kohdan säännöksiä. – –”

2        Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavan yhteisen sairausvakuutussäännöstön (jäljempänä yhteinen säännöstö) 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleiset korvaussäännöt”, säädetään seuraavaa:

”1.      Yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän taloudellisen tasapainon säilyttämiseksi ja henkilöstösääntöjen 72 artiklassa vahvistetun sosiaaliturvaperiaatteen noudattamiseksi yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä voidaan vahvistaa enimmäismäärät tiettyjen etuuksien mukaisille korvauksille.

– –

2.      Sellaisten etuuksien osalta, joiden mukaisille korvauksille ei ole vahvistettu enimmäismäärää, kulujen alkuperämaan normaaliin kustannustasoon nähden kohtuuttomaksi katsottava kulujen osa ei anna aihetta korvaukseen. Maksutoimisto määrittelee kohtuuttomaksi katsottavan kulujen osan tapaus kerrallaan asiantuntijalääkärin annettua lausuntonsa.

– –”

3        Yhteisen säännöstön 35 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ennen päätöstään henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tehdystä valituksesta nimittävä viranomainen tai tapauksen mukaan hallintoneuvosto pyytää hallintokomitean lausunnon.

– –”

4        Yhteisen säännöstön 52 artiklassa, jonka otsikko on ”Kulujen korvaussääntöjen vahvistaminen ja päivitys”, säädetään seuraavaa:

”1.      Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan nojalla toimielimet siirtävät [Euroopan] komissiolle toimivallan vahvistaa yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä kulujen korvaussäännöt järjestelmän taloudellisen tasapainon säilyttämisen edellyttämällä tavalla sekä henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua sosiaaliturvaperiaatetta noudattaen.

2.      Yleiset täytäntöönpanosäännökset vahvistetaan hallintokomitean annettua lausuntonsa ja henkilöstösääntökomitean kuulemisen jälkeen.”

5        Sairauskulujen korvaamista koskevista yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä 2.7.2007 tehdyn Euroopan komission päätöksen (jäljempänä yleiset täytäntöönpanosäännökset) osassa ”Yleiset määritelmät” todetaan seuraavaa:

”– –

Korvauksen saaminen tietyistä näissä yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä määritetyistä suoritteista edellyttää ennakkolupaa eli välttämätöntä korvausmenettelyä. Vakuutetun on tehtävä maksutoimistolle ennakkolupahakemus ennen hoitojen tai suoritteiden alkua, paitsi kiireellisissä tapauksissa, tähän tarkoitetulla lomakkeella, johon on liitettävä yksityiskohtainen lääkärinmääräys tai joidenkin suoritteiden kohdalla kattava lääkärinlausunto. Päätös hakemuksesta tehdään asiantuntijalääkärin annettua lausuntonsa suoritteen johdonmukaisuudesta lääketieteelliseltä kannalta.

– –

Yhteisen säännöstön 20 artiklan mukaisesti silloin, kun korvauksen enimmäismäärää ei ole vahvistettu, myöskään vakavan sairauden kohdalla, se kulujen osa, joka ylittää huomattavasti suoritteen toteuttamismaassa normaalisti perittävät hinnat, voidaan jättää korvauksen ulkopuolelle.

Maksutoimisto määrittää kohtuuttoman kulujen osan tapauskohtaisesti asiantuntijalääkärin annettua lausuntonsa. Asiantuntijalääkäri ottaa kantaa lääkinnällisen suoritteen täsmälliseen luonteeseen, jotta maksutoimisto voi verrata perittyjä hintoja.

– –”

6        Yleisten täytäntöönpanosäännösten II osastoon, jonka otsikko on ”Korvaussäännöt”, sisältyy 11 luku, jonka otsikko on ”Proteesit, ortopediset välineet ja muut lääkinnälliset tarvikkeet”, ja tähän sisältyy puolestaan 3 kohta, jonka otsikko on ”Ortopediset laitteet, sidostarvikkeet ja muut lääkinnälliset tarvikkeet”. Mainitussa 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”3.1.      Liitteessä II olevassa taulukossa mainittujen tuotteiden tai tarvikkeiden osto‑, vuokraus- tai korjauskuluista korvataan 85 prosenttia tai vakavan sairauden ollessa kyseessä 100 prosenttia niille kullekin vahvistettujen taulukossa mainittujen ehtojen mukaisesti.

– –

3.4.      Ortopedisten välineiden tai tarvikkeiden vuokraus edellyttää ennakkolupaa, jos vuokra-aika on vähintään kolme peräkkäistä kuukautta.

– –”

7        Yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteen II otsikko on ”Ortopediset välineet, sidokset ja muut lääkinnälliset tarvikkeet, joista korvataan 85 prosenttia tai todetun vakavan sairauden ollessa kyseessä 100 prosenttia”. Siihen sisältyy seuraava taulukko:

Tuotteet

LM: lääkärin-määräys

EL: ennakko-lupa (vaaditaan yksityis-kohtainen lääkärin-lausunto ja tarjous)

Kesto/määrä‑aika

Normaa-listi korvattava osuus

85 %:n mukaisesti korvattava enimmäis-määrä (EUR)

100 %:n mukaisesti korvattava enimmäis-määrä (EUR)

Huomau-tukset

Avun tarpee-seen liittyvät tarvik-keet

1

Painesiteet, sidokset [– –]

LM


85 %






Tukisukkapari

LM


85 %



3 paria vuodessa


2

Ortopedisten jalkineiden osto tai muutostyöt (per jalkine)

LM


85 %

65

65

4 kpl vuodessa



Jalkineen korjaus

Ei korvata


0 %





3

Kävelykepit ja ‑sauvat










Osto

LM


85 %






Vuokraus

LM


85 %






Korjaus

Ei korvata






4

Ulkoiset rintaproteesit

LM


85 %



2 kpl per puoli vuodessa



Proteesiin soveltuvat rintaliivit tai korsetit

Ei korvata


0 %





5

Kelattavat perusmallin pyörätuolit









Osto

LM

EL

5 vuotta

85 %

650





Vuokraus alle 3 kk

LM


85 %






Vuokraus vähintään 3 kk

LM

EL

5 vuotta

85 %

650





Korjaus

EL


85 %






Huolto (renkaat yms.)

Ei korvata


0 %





6

Istuimella varustettu 2-pyöräinen kävelyteline









Osto

LM

EL


85 %

140

140

1 sopimus, joka ei uusittavis-sa



Vuokraus alle 3 kk

LM


85 %






Vuokraus vähintään 3 kk

LM

EL


85 %






Korjaukset

Ei korvata


0 %





7

Wc-tuoli, suihkutuoli (kotiin)









Osto

LM

EL


85 %

100

100

1 sopimus, joka ei uusittavis-sa



Vuokraus alle 3 kk

LM


85 %






Vuokraus vähintään 3 kk

LM

EL


85 %






Korjaukset

Ei korvata


0 %





8

Sairaalasänky (kotiin)









Osto

LM

EL


85 %

1 000

1 000

1 sopimus, joka ei uusittavis-sa



Vuokraus alle 3 kk

LM


85 %






Vuokraus vähintään 3 kk

LM

EL


85 %






Korjaus tai käyttö hoitolaitoksessa

Ei korvata


0 %





9

Painehaavapatjat ja kompressorit









Osto

LM

EL

3 vuotta

85 %

500

500




Vuokraus alle 3 kk

LM


85 %






Vuokraus vähintään 3 kk

LM

EL


85 %





10

Uniapnean hoidossa käytetyt laitteet (CPAP) ja kostutin










Osto

LM

EL

5 vuotta

85 %

1 700

1 700




Vuokraus alle 3 kk

LM


85 %






Vuokraus vähintään 3 kk

LM

EL


85 %






CPAP:n lisälaitteet ja huolto ostovuoden jälkeen

LM

EL

1 vuosi

85 %

350




11

Tensiometri

LM

EL

5 vuotta

85 %

125

125




Korjaus

Ei korvata


0 %





12

Lääkesumutin










Osto

LM

EL

5 vuotta

85 %

125

125




Vuokraus

LM


85 %






Vuokraus vähintään 3 kk

LM

EL


85 %






Korjaus

Ei korvata


0 %





13

Insuliinihoitoa saavan diabeetikon seuranta- ja hoitotarvikkeet










Verensokerimittari

LM

EL

3 vuotta

100 %


75




Testiliuskat, insuliiniruiskut, lansetit

LM

EL


100 %



LM tarvitaan vain 1. ostoa varten


14

Diabeteksen seuranta- ja hoitotarvikkeet – –










Verensokerimittari

LM

EL

3 vuotta

85 %

75





Testiliuskat

LM

EL


85 %

500


Korvatta-va enimmäis-määrä vuodessa


15

Inkontinenssituotteet

LM

EL

1 vuosi

85 %

600

600


16

Avannetarvikkeet

LM


85 %





17

Hiusproteesi, peruukki

LM

EL

1 vuosi

85 %

750

750



18

Yksilölliset ortopediset jalkineet










Osto, kun jalan sairaus ei kuulu 100 %:n mukaan korvattaviin

LM

EL


85 %

720

Ei sovelleta

2 paria vuodessa



Osto, kun jalan sairaus kuuluu 100 %:n mukaan korvattaviin

LM

EL


100 %

Ei sovelleta

1 440

2 paria vuodessa



Osto, kun kyseessä on jalan vakava sairaus

LM

EL


100 %

Ei sovelleta


2 paria vuodessa



Korjaus laskua vastaan


85 %





19

Raajat, raajojen osat, nivelletyt ortoosit










Osto

LM

EL

Määritellään yksilöllisesti, tarjous vaaditaan



Korjaus laskua vastaan

LM

EL

Määritellään yksilöllisesti


20

Muut laitteet, joiden arvioitu kustannus on yli 2 000 euroa

LM

EL

Määritellään yksilöllisesti, tarjous vaaditaan



tai erikoistarvikkeet, sähkökäyttöiset tai elektroniset laitteet ja/tai yksilöllinen laite vakavan sairauden yhteydessä (osto)

LM

EL

Määritellään yksilöllisesti, tarjous vaaditaan

21

Huuhtelulaitteet ja lämpömittarit

Ei korvata


0 %





22

Impotenssin hoidossa käytettävät tyhjiöpumput

LM

EL



200

200



23

Hyytymisajan mittauslaite

LM

EL





Kriteerit: pysyvä antikoa-gulaatio-hoito


24

Neulat

LM

EL





Kriteerit: diabetes (ks. 13) [– –]


25

Kodin tai ajoneuvon muutostyöt, apuvälineinä käytettävät kodin älylaitteet [– –]

Ei korvata


0 %




 Asian tausta

8        Kantaja, joka on komission entinen virkamies, kuuluu Euroopan yhteisöjen toimielinten yhteiseen sairausvakuutusjärjestelmään (jäljempänä yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä).

9        Kantaja on käyttänyt vuodesta 2012 lähtien uniapneaoireiden lieventämiseen tarkoitettua ylipainehengityslaitetta (jäljempänä CPAP-laite).

10      Kantaja sai Ispran (Italia) maksutoimistolta ennakkoluvat CPAP-laitteen vuokraamiseksi aikavälille 1.3.2012–28.2.2014.

11      Kantaja teki 10.2.2014 uuden ennakkolupahakemuksen CPAP-laitteen vuokraamista varten.

12      Maksutoimisto myönsi hakemuksen perusteella 24.2.2014 ennakkoluvan CPAP-laitteen ostoa varten aikavälille 1.3.2014–28.2.2019. Luvassa täsmennettiin seuraavaa:

”Kun huomioon otetaan hoidon pitkäaikaisuus ja tehokkuus, vain CPAP[-laitteen] ostaminen on lääketieteelliseltä kannalta perusteltua, ei laitteen vuokraaminen. Laite uusitaan viiden vuoden välein yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä säädetyn mukaisesti, ja laitetta huolletaan toisesta vuodesta alkaen.”

13      Kantaja esitti 8.11.2014 korvaushakemuksen, joka koski hänen CPAP-laitteensa vuokrakuluja, jotka olivat aiheutuneet 1.3.2014 lähtien.

14      Maksutoimisto antoi 22.12.2014 tekemällään päätöksellä kantajalle luvan CPAP-laitteen vuokraamiseen aikavälillä 1.3.2014–28.2.2019 (jäljempänä 22.12.2014 tehty päätös). Kyseisessä päätöksessä vahvistettiin korvauksen enimmäismääräksi 1 700 euroa, joka vastasi yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä CPAP-laitteen ostamista varten asetettua korvauksen enimmäismäärää (ks. edellä 7 kohdassa olevan taulukon 10 rivi).

15      Kantaja teki 22.2.2015 päivätyllä kirjeellä oikaisuvaatimuksen 22.12.2014 tehdystä päätöksestä.

16      Nimittävä viranomainen päätti 25.6.2015 tekemällään päätöksellä, että 1 700 euron enimmäismäärää oli korotettava 1 400 eurolla, jolloin korvauksen kokonaismääräksi tuli 3 100 euroa. Tämä korotus vastasi neljän vuoden aikana maksettavaa korvausta niistä huoltokuluista ja lisäosien ostokuluista, joita aiheutuu CPAP-laitteen ostoa seuraavan ensimmäisen vuoden jälkeen (ks. edellä 7 kohdassa olevan taulukon 10 rivi).

17      Maksutoimisto teki sitten uuden päätöksen, joka oli päivätty 5.10.2015 ja jolla se myönsi kantajalle luvan CPAP-laitteen vuokraamiseen aikavälillä 1.3.2014–28.2.2019 (jäljempänä 5.10.2015 tehty päätös). Kyseisessä päätöksessä vahvistettiin korvauksen enimmäismääräksi 3 100 euroa.

18      Kantaja haki 20.12.2018 päivätyllä kirjeellä jatkoa CPAP-laitteen vuokraamista koskevalle ennakkoluvalle.

19      Maksutoimisto antoi kyseisen hakemuksen johdosta 17.1.2019 tekemällään päätöksellä luvan CPAP-laitteen vuokraamiseen aikavälillä 1.3.2019–29.2.2024 ja vahvisti korvauksen enimmäismääräksi 3 100 euroa (jäljempänä 17.1.2019 tehty päätös).

20      Kantaja teki 17.1.2019 tehdystä päätöksestä oikaisuvaatimuksen maksutoimistolle osoitetulla 1.2.2019 päivätyllä kirjeellä.

21      Maksutoimisto vahvisti 17.1.2019 tehdyn päätöksen 12.4.2019.

22      Kantaja valitti 14.4.2019 päivätyllä kirjeellä 17.1.2019 tehdystä päätöksestä. Hän vetosi valituksessaan erityisesti siihen, että kyseinen päätös oli tehty sovellettavan säännöstön vastaisesti. Hän vetosi lisäksi intressiin käyttää asuinvaltiossaan Ranskassa CPAP-laitteen vuokraamista sen ostamisen sijasta.

23      Hallintokomitea ilmoitti 12.7.2019 antamassaan lausunnossa, että 17.1.2019 tehty päätös oli vahvistettava.

24      Nimittävä viranomainen hylkäsi kantajan valituksen 13.8.2019 tekemällään päätöksellä (jäljempänä 13.8.2019 tehty päätös). Se perusteli päätöstään erityisesti siten, että sen mukaan Ranskan sairausvakuutusjärjestelmään liittyvät seikat eivät vaikuttaneet 17.1.2019 tehdyn päätöksen laillisuuteen.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

25      Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.11.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä.

26      Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta pyytää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisia vastaamaan kirjallisesti erinäisiin kysymyksiin. Asianosaiset toimivat tämän prosessinjohtotoimen mukaisesti asetetussa määräajassa.

27      Koska kumpikaan asianosainen ei pyytänyt järjestämään istuntoa asianosaisten kuulemiseksi, unionin yleinen tuomioistuin päätti ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta, koska se katsoi saaneensa asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot.

28      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa 13.8.2019 tehdyn päätöksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

30      Aluksi on täsmennettävä käsiteltävän oikeusriidan kohde.

 Oikeusriidan kohde

31      Komissio esittää, että käsiteltävä kanne kohdistuu 13.8.2019 tehtyyn päätökseen, jolla hylättiin 17.1.2019 tehtyä päätöstä koskenut valitus, eikä viimeksi mainittuun päätökseen. Sen mukaan kanteella pyritään kuitenkin 17.1.2019 tehdyn päätöksen kumoamiseen, minkä kantaja on vahvistanut vastauskirjelmässään.

32      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen valitus ja sen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen ovat erottamaton osa monimutkaista menettelyä ja ne ovat vain ennakkoedellytys sille, että asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaikka kanne koskee muodollisesti hallinnollisen valituksen hylkäämistä, se vaikuttaa näin ollen siten, että asianomaiselle vastainen toimi, josta hallinnollinen valitus oli tehty, saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi (tuomio 17.1.1989, Vainker v. parlamentti, 293/87, EU:C:1989:8, 8 kohta, ja tuomio 13.12.2018, CH v. parlamentti, T-83/18, EU:T:2018:935, 56 kohta), paitsi jos hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus poikkeaa kyseisen valituksen kohteena olleen toimen ulottuvuudesta (tuomio 25.10.2006, Staboli v. komissio, T-281/04, EU:T:2006:334, 26 kohta, ja tuomio 28.5.2020, Cerafogli v. EKP, T-483/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2020:225, 70 kohta).

33      Jos käsiteltävässä asiassa kantajan valituksen hylkäämisestä 13.8.2019 tehtyyn päätökseen sisältyy oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskeva perustelu, joka on 17.1.2019 tehdyn päätöksen sisältäneessä kirjeessä esitettyä yksityiskohtaisempi, sen ulottuvuus ei ole sama kuin viimeksi mainitun päätöksen ulottuvuus (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2006, Staboli v. komissio, T-281/04, EU:T:2006:334, 27 kohta).

34      Käsiteltävän kanteen on siis katsottava kohdistuvan kantajan vastaiseen alkuperäiseen päätökseen eli 17.1.2019 tehtyyn päätökseen.

35      Lisäksi on niin, että koska asianomaisen on henkilöstösääntöihin perustuvassa järjestelmässä tehtävä hallinnollinen valitus päätöksestä, jonka hän riitauttaa, ja nostettava kanne päätöksestä, jossa valitus on hylätty, unionin tuomioistuin on katsonut, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi siitä riippumatta, kohdistuuko se pelkästään valituksen kohteena olleeseen päätökseen, valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen vai näihin molempiin yhdessä, kunhan valitus on tehty ja kanne nostettu sovellettavien säännösten mukaisissa määräajoissa (ks. vastaavasti tuomio 26.1.1989, Koutchoumoff v. komissio, 224/87, EU:C:1989:38, 7 kohta). Prosessiekonomian periaatteen mukaisesti tuomioistuin voi kuitenkin päättää, ettei vaatimuksista, jotka kohdistuvat valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, ole aihetta lausua erikseen, jos se toteaa, ettei näillä vaatimuksilla ole itsenäistä sisältöä ja että ne ovat tosiasiallisesti samat vaatimukset kuin ne, jotka kohdistuivat hallinnollisen valituksen kohteena olleeseen päätökseen (ks. tuomio 21.2.2018, LL v. parlamentti, C‑326/16 P, EU:C:2018:83, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ja tuomio 28.5.2020, Cerafogli v. EKP, T‑483/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2020:225, 72 kohta).

36      Käsiteltävässä asiassa ei ole aihetta lausua erikseen valituksen hylkäämisestä 13.8.2019 tehdyn päätöksen laillisuudesta, koska siihen kohdistuvilla vaatimuksilla ei ole itsenäistä sisältöä, vaan ne ovat tosiasialliset samat vaatimukset kuin ne, jotka kohdistuvat hallinnollisen valituksen kohteena olleeseen päätökseen (ks. edellä 33 kohta).

 Kanteen tutkittavaksi ottaminen

37      Komissio esittää vastineessaan ensimmäisen oikeudenkäyntiväitteen, joka koskee 17.1.2019 tehdyn päätöksen vahvistavaa luonnetta. Se esittää lisäksi vastauskirjelmässään toisen oikeudenkäyntiväitteen, joka koskee kantajan oikeussuojan tarpeen puuttumista. Vaikka oikeudenkäyntiväite kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin ja unionin tuomioistuimet voivat tutkia sen missä tahansa menettelyn vaiheessa, tältä osin on tuotava esille, ettei komissio ole kertonut syitä, joiden vuoksi se esitti tämän toisen oikeudenkäyntiväitteen vasta vastauskirjelmässään, vaikka sillä oli käytettävissään riittävästi tietoja niin, että se olisi voinut esittää sen vastineessaan.

 Ensimmäinen oikeudenkäyntiväite, joka koskee 17.1.2019 tehdyn päätöksen vahvistavaa luonnetta

38      Komissio väittää, että 17.1.2019 tehdyllä päätöksellä pelkästään vahvistetaan 5.10.2015 tehty päätös, josta on tullut lopullinen, koska kantaja ei ole riitauttanut sitä säädetyssä määräajassa.

39      Komissio lisää, että lopulliseksi tulleen aiemman päätöksen uudelleentarkastelun voivat oikeuttaa ainoastaan uudet ja olennaiset tosiseikat. Se täsmentää, että tosiseikka on olennainen, kun se muuttaa aiempaan päätökseen liittyneitä olosuhteita. Käsiteltävässä asiassa kantaja ei voi kuitenkaan vedota mihinkään olennaiseen tosiseikkaan, koska edellä 38 kohdassa mainituilla kahdella päätöksellä on sama kohde, niissä on sovellettu samoja sääntöjä, ne koskevat samaa henkilöä ja niissä vahvistetaan sama korvauksen enimmäismäärä. Ainoa ero näiden kahden päätöksen välillä liittyy niillä myönnetyn luvan voimassaoloaikaan. Tämä ero ei vaikuta kuitenkaan millään tavalla 17.1.2019 tehdyn päätöksen vahvistavaan luonteeseen.

40      Komissio tuo lisäksi esille, että kantaja on tyytynyt hakemaan vain aiemmin myönnetyn ennakkoluvan jatkoa.

41      Kantaja väittää, että hänen kanteensa voidaan ottaa tutkittavaksi ja että komission väite, jonka mukaan 17.1.2019 tehdyllä päätöksellä ainoastaan vahvistetaan 5.10.2015 tehty päätös, on virheellinen. Kantaja väittää erityisesti, että 5.10.2015 tehty päätös oli pätevä vain 28.2.2019 asti, joten sen vanhentuminen aiheutti tarpeen antaa uusi päätös seuraavaa ajanjaksoa varten.

42      Kantaja lisää, että 17.1.2019 tehdyssä päätöksessä ei ole kyse pelkästään aiemmin myönnetyn luvan jatkosta, vaan se on todellinen päätös, sillä ennakkoluvan myöntäminen ei määräydy ennalta aiempien lupapäätösten perusteella.

43      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että toimea pidetään pelkästään aikaisemman toimen vahvistavana toimena, jos kyseinen toimi ei sisällä aiempaan toimeen verrattuna mitään uutta eikä sen, jolle aiempi toimi oli osoitettu, tilannetta ollut tarkasteltu uudelleen ennen myöhemmän toimen toteuttamista (tuomio 13.11.2014, Espanja v. komissio, T-481/11, EU:T:2014:945, 28 kohta; ks. myös tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T‑353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Jos myöhempi toimi poikkeaa sisällöltään aikaisemmasta toimesta, kysymystä vahvistavan toimen olemassaolosta ei tietenkään tarvitse edes esittää (tuomio 13.11.2014, Espanja v. komissio, T-481/11, EU:T:2014:945, 30 kohta).

45      Näin on nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseisen 17.1.2019 tehdyn päätöksen kohde ei nimittäin ole sama kuin 5.10.2015 tehdyn päätöksen: viimeksi mainitulla annettiin kantajalle lupa CPAP-laitteen vuokraamiseen aikavälillä 1.3.2014–28.2.2019 (ks. edellä 17 kohta), ja 17.1.2019 tehdyllä päätöksellä hänelle annettiin lupa tällaisen laitteen vuokraamiseen aikavälillä 1.3.2019–29.2.2024 (ks. edellä 19 kohta).

46      Koska 5.10.2015 tehdyn päätöksen vaikutukset olivat ajallisesti rajalliset, kantaja ei olisi uuden päätöksen puuttuessa voinut saada korvausta 1.3.2019 alkaen aiheutuneista CPAP-laitteen vuokrakuluista. Kyseisen 17.1.2019 tehdyn päätöksen vaikutuksesta kantaja sai nimenomaan luvan tähän vuokraamiseen ja siten mahdollisuuden asianomaisten kulujen korvaamiseen.

47      Näin ollen 17.1.2019 tehty päätös on uusi päätös, jota ei tulisi pitää pelkästään 5.10.2015 tehdyn päätöksen vahvistavana päätöksenä.

48      On lisättävä, että vaikka 17.1.2019 tehdyssä päätöksessä sovelletaan samaa korvauksen enimmäismäärää kuin 5.10.2015 tehdyssä päätöksessä, tästä ei voi seurata, että sillä pelkästään vahvistettaisiin viimeksi mainittu päätös. Viimeksi mainitun 5.10.2015 tehdyn päätöksen ajallinen ulottuvuus oli nimittäin rajattu sillä myönnetyn luvan osalta (ks. edellä 46 kohta), ja se oli sitä väistämättä myös siinä vahvistetun korvauksen enimmäismäärän osalta, sillä tämä enimmäismäärä on vain lisäys suhteessa vuokrauslupaan, johon sitä sovelletaan.

49      Lisäksi on merkityksetöntä, että yhtäältä ennakkoluvan hakulomakkeessa erotetaan toisistaan ”lupahakemukset” ja ”luvan jatkoa koskevat hakemukset” ja että toisaalta kantaja katsoi hakemuksensa kuuluneen viimeksi mainittuihin, koska se, onko kyseessä kantajan vastainen toimi, määritetään riidanalaisen toimen sisällön perusteella eikä sillä perusteella, minkä nimityksen hallintoviranomainen tai se, jolle toimi on osoitettu, toimelle antaa (ks. vastaavasti määräys 15.1.2009, Braun-Neumann v. parlamentti, T‑306/08 P, EU:T:2009:6, 32 kohta).

50      Komission ensimmäinen oikeudenkäyntiväite on siis hylättävä.

 Toinen oikeudenkäyntiväite, joka koskee kantajan oikeussuojan tarpeen väitettyä puuttumista

51      Komissio tuo esille, ettei kantaja esitä mitään numerotietoja CPAP-laitteen vuokrakustannuksista, joista hän hakee korvausta. Komissio katsoo näin ollen, ettei se kykene arvioimaan kantajan oikeussuojan tarvetta.

52      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että kantajalla on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C-33/14 P, EU:C:2015:609, 55 kohta ja tuomio 24.9.2019, VF v. EKP, T-39/18, ei julkaistu, EU:T:2019:683, 139 kohta).

53      Lisäksi silloin, kun päätös ei tyydytä kantajaa täysin, kantajalla on myönnettävä olevan oikeussuojan tarve, jotta hän voi tarkistuttaa kyseisen päätöksen laillisuuden unionin tuomioistuimissa (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2009, TF1 v. komissio, T-354/05, EU:T:2009:66, 85 ja 86 kohta).

54      Käsiteltävässä asiassa maksutoimisto asetti kantajalle 17.1.2019 tekemässään päätöksessä, joka annettiin 20.12.2018 tehdyn ennakkolupahakemuksen perusteella (ks. edellä 18 kohta), CPAP-laitteen vuokrakuluista korvattavan enimmäismäärän.

55      On selvää, että tällaisen enimmäismäärän poistaminen, joka voisi seurata 17.1.2019 tehdyn päätöksen ja 13.8.2019 tehdyn päätöksen mahdollisesta kumoamisesta, tuottaisi kantajalle hyötyä.

56      Sitä paitsi kantajan tehtävänä ei ole, toisin kuin komissio väittää, esittää numerotietoja, joiden perusteella tätä hyötyä voitaisiin arvioida, koska tällainen arviointi kuuluu tarvittaessa kanteen aineellisen sisällön eikä kanteen tutkittavaksi ottamisen alaan (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2009, TF1 v. komissio, T-354/05, EU:T:2009:66, 86 kohta).

57      Myös komission toinen oikeudenkäyntiväite on siis hylättävä.

 Pääasia

58      Kantaja esittää kumoamisvaatimustensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, jonka mukaan yhdessäkään sovellettavassa säännöksessä ei säädetä CPAP-laitteen vuokraamisesta maksettavan korvauksen enimmäismäärästä. Kantajan mukaan 17.1.2019 tehdyssä päätöksessä, jossa sovelletaan tällaista enimmäismäärää, ei siis noudateta kyseisiä säännöksiä ja se on näin ollen lainvastainen.

59      Kantaja väittää lisäksi, ettei komissio ole esittänyt mitään objektiivista todistetta, jonka perusteella voitaisiin todeta, että CPAP-laitteista Ranskassa perityt vuokrahinnat olisivat kohtuuttomia.

60      Kantaja korostaa myös, ettei komissio osoita, että CPAP-laitteen ostaminen olisi pakollista pitkäaikaista käyttöä varten.

61      Kantaja mainitsee lisäksi CPAP-laitteen vuokraukseen liittyvät edut suhteessa laitteen ostamiseen.

62      Kantaja kyseenalaistaa vielä sen, että CPAP-laitteen vuokraavia vakuutettuja kohdellaan eri tavalla kuin laitteen ostavia vakuutettuja.

63      Komissio kiistää tämän kantajan perustelut.

64      Aluksi on muistutettava, että käsiteltävässä asiassa maksutoimisto sovelsi korvauksen enimmäismäärää, kun se hyväksyi 17.1.2019 tehdyn päätöksen (ks. edellä 19 kohta). Lisäksi komissio on vahvistanut tämän seikan unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa (ks. edellä 26 kohta) täsmentämällä, ettei kantajan hakeman korvauksen rajaaminen 3 100 euroon perustunut yhteisen säännöstön 20 artiklan 2 kohtaan, jota ei komission mukaan voitu soveltaa käsiteltävässä asiassa.

65      On korostettava, että yhteisen säännöstön 20 artiklan, jossa viitataan yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän taloudellisen tasapainon säilyttämisen tavoitteeseen, 1 kohdassa säädetään, että yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä vahvistetaan korvauksen enimmäismäärät tiettyjen suoritteiden osalta. Sen 2 kohdassa säädetään niin ikään, että silloin, kun enimmäismäärää ei ole vahvistettu, maksutoimistolla on mahdollisuus olla korvaamatta sitä kulujen osaa, joka katsotaan kohtuuttomaksi kulujen alkuperämaan normaaliin kustannustasoon nähden (ks. edellä 2 kohta).

66      Yhteisessä säännöstössä annetaan siis nimenomaisesti mahdollisuus olla vahvistamatta korvauksen enimmäismääriä yleisillä täytäntöönpanosäännöksillä. Siinä säädetään jopa erityisestä menettelystä yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän taloudellisen tasapainon säilyttämiseksi tällaisessa tilanteessa.

67      Yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä täsmennetään menettely, jota sovelletaan silloin, kun korvauksen enimmäismäärää ei ole vahvistettu. Osassa ”Yleiset määritelmät” todetaan, että maksutoimisto määrittää kohtuuttomaksi katsottavan kulujen osan tapaus kerrallaan asiantuntijalääkärin annettua lausuntonsa lääkinnällisten suoritteiden täsmällisestä luonteesta, jotta maksutoimisto pystyy vertailemaan perittyjä hintoja (ks. edellä 5 kohta).

68      Yhteiseen säännöstöön ja yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin sisältyvien merkityksellisten säännösten systematiikasta, sellaisena kuin se käy ilmi edellä 65–67 kohdasta, seuraa siis, että komission tehtävänä on yleisten täytäntöönpanosäännösten antamiseen toimivaltaisena viranomaisena, jos se haluaa vahvistaa suoritteelle korvauksen enimmäismäärän, merkitä kyseinen enimmäismäärä nimenomaisesti yleisten täytäntöönpanosäännösten säännöksiin.

69      Siinä tapauksessa, että yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä ei mainita nimenomaisesti minkäänlaista enimmäismäärää tietyn suoritteen osalta, ei näitä yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä voida siis tulkita siten, toisin kuin komissio väittää, että asianomainen enimmäismäärä vahvistetaan niissä implisiittisesti. Yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän taloudellinen tasapaino varmistetaan tällöin edellä 66 kohdassa mainitulla erityisellä menettelyllä.

70      On todettava, kuten edellä 7 kohdassa olevasta taulukosta ilmenee, ettei yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvisteta CPAP-laitteen vuokraamisesta maksettavan korvauksen enimmäismäärää.

71      Kyseisessä taulukossa yksi sarakkeista on nimittäin varattu nimenomaan enimmäismäärälle, johon asti korvausprosenttia sovelletaan, eikä CPAP-laitteiden vuokraamista koskeville riveille ole merkitty mitään määrää, olipa vuokra-ajan kesto alle kolme kuukautta tai yli kolme kuukautta.

72      Sovellettavien säännösten sanamuoto on täysin yksiselitteinen, joten sen tarkastelun perusteella voidaan siis päätellä, ettei CPAP-laitteen vuokraamisen osalta ole vahvistettu korvauksen enimmäismäärää.

73      Hallintokomitea tuo lisäksi esille 12.7.2018 antamassaan lausunnossa (ks. edellä 23 kohta), että yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä säädetään enimmäismäärästä ainoastaan CPAP-laitteen ostamisen osalta.

74      Lisäksi edellä 7 kohdassa esitettyyn taulukkoon on merkitty pyörätuolien vuokraamisesta aiheutuvien kulujen korvaamisen enimmäismäärä, jota sovelletaan niin ikään kyseiseen taulukkoon merkityn tietyn vuokra-ajan ajan. Se seikka, että samaan taulukkoon on merkitty korvauksen enimmäismäärä tietyn lääkinnällisen laitteen vuokraamiselle muttei toisen laitteen vuokraamiselle, vahvistaa, ettei viimeksi mainitun laitteen vuokraamiselle ole vahvistettu mitään enimmäismäärää, ei edes implisiittisesti.

75      Komission muut väitteet eivät kyseenalaista edellä 72 kohdassa esitettyä päätelmää.

76      Komissio väittää ensinnäkin, että yleisten täytäntöönpanosäännösten lähtökohtana on oletus siitä, että CPAP-laitteen osto on sekä lääkinnällisistä että taloudellisista syistä välttämätöntä, kun on kyse pitkäaikaisesta käytöstä. Tämä selittää sen, miksi yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä ei ole katsottu tarpeelliseksi vahvistaa korvauksen enimmäismäärää useita vuosia kestävälle vuokraamiselle, koska tällaista tapausta ei pitäisi tulla eteen.

77      Komission ehdottama yleisten täytäntöönpanosäännösten tulkinta ei perustu kuitenkaan näiden säännösten sanamuotoon. Kyseisissä säännöksissä erotetaan toisistaan nimittäin vain CPAP-laitteiden vuokraus alle kolmeksi kuukaudeksi, jota varten ei tarvita ennakkolupaa, ja pidempiaikainen vuokraus, jota varten tällaista lupaa edellytetään, mutta viimeksi mainitulle ei aseteta minkäänlaista aikarajaa.

78      Myöskään sarakkeessa ”Huomautukset”, johon voidaan lisätä edellä 7 kohdassa esitetyn taulukon tulkintaa varten tarvittavat täsmennykset, ei mainita, että CPAP-laitteen ostaminen olisi välttämätöntä pitkäaikaisen käytön ollessa kyseessä. Mahdollisuus vuokrata CPAP-laite yli kolmeksi kuukaudeksi olisi voitu sitä paitsi jättää mainitsematta kyseisessä taulukossa.

79      On vielä todettava, ettei sillä seikalla – jos se näytettäisiin toteen – että lääketieteelliset perusteet saattaisivat edellyttää CPAP-laitteen ostamista sen vuokraamisen sijaan, jos kyseessä on pitkäaikainen käyttö, voida kuitenkaan perustella sitä, ettei yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä, jotka on tarkoitettu vakuutettujen luettavaksi ja ymmärrettäväksi, mainita sitä lainkaan. Sitä paitsi komissio ei ole esittänyt niitä lääketieteellisiä syitä, joiden vuoksi CPAP-laitteen ostamista olisi suosittava sen vuokraamisen sijaan.

80      Toiseksi se seikka, että CPAP-laitteen vuokraaminen yli kolmeksi kuukaudeksi edellyttää vastaavan laitteen ostamisen tavoin ennakkolupaa, ei merkitse sitä, toisin kuin komissio väittää, että yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä kyseisen laitteen ostamiselle vahvistettua korvauksen enimmäismäärää sovellettaisiin myös kyseisen laitteen pitkäaikaiseen vuokraamiseen.

81      Ennakkoluvan olemassaolo ei nimittäin merkitse välttämättä korvauksen enimmäismäärän soveltamista, kuten ilmenee edellä 7 kohdassa esitetyn taulukon riveiltä, jotka koskevat kävelytelineiden, wc-tuolien, sairaalasänkyjen, painehaavapatjojen ja lääkesumuttimien vuokrausta yli kolmeksi kuukaudeksi.

82      Komissio ei mainitse myöskään mitään säännöstä, jonka perusteella ennakkoluvan saamista koskevan velvollisuuden ja korvauksen enimmäismäärän olemassaolon välillä olisi yhteys.

83      Kolmanneksi komission väitteestä, jonka mukaan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä, jotta ne olisivat vakuutettujen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia, tulisi tulkita siten, että niissä vahvistetaan CPAP-laitteiden pitkäaikaista vuokraamista varten enimmäismäärä, on todettava, ettei niiden vakuutettujen, jotka ostavat CPAP-laitteen, ja niiden vakuutettujen, jotka vuokraavat tällaisen laitteen pitkäaikaisesti, perusteeton erilainen kohtelu – jos sellainen näytettäisiin toteen – voisi johtaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamiseksi yleisten täytäntöönpanosäännösten tulkitsemiseen tavalla, joka olisi vastoin niiden sanamuotoa sekä yhteiseen säännöstöön ja yleisiin täytäntöönpanosäännöksiin sisältyvien merkityksellisten säännösten systematiikkaa (ks. vastaavasti määräys 17.7.2015, EEB v. komissio, T-685/14, ei julkaistu, EU:T:2015:560, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sama pätee CPAP-laitteen ostamiselle vahvistetun enimmäismäärän kiertämisen riskiin tai yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän taloudellisen tasapainon järkkymisen riskiin. Sitä paitsi yhteisessä säännöstössä säädetään, kuten erityisesti sen 20 artiklan 2 kohdasta ilmenee, erilaisista mekanismeista, joilla voidaan välttää tiettyjen kohtuuttomien kulujen korvaaminen yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä.

84      Joka tapauksessa mitään todisteita ei ole esitetty siitä, että CPAP-laitteen vuokraamisesta aiheutuvien kulujen ja tällaisen laitteen ostamisesta aiheutuvien kulujen välillä olisi riittävän systemaattinen ja merkittävä ero, niin että sitä voitaisiin pitää syrjintänä. Myöskään CPAP-laitteen ostamiseen sovellettavan enimmäismäärän kiertämiseen viittaavaa käytäntöä ei ole todistettu. On vielä todettava, ettei ole osoitettu, että yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän taloudellinen tasapaino on vaarassa järkkyä siksi, ettei CPAP-laitteiden vuokraamisesta maksettavalle korvaukselle ole asetettu enimmäismäärää.

85      Näin ollen siinäkään tapauksessa, että yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä voitaisiin tulkita konstruktiivisesti, vaikka – kuten komissio perustellusti toteaa – vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, joilla annetaan oikeus rahamääräisiin suorituksiin, on tulkittava suppeasti (ks. tuomio 18.9.2003, Lebedef ym. v. komissio, T-221/02, EU:T:2003:239, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), yksikään komission esittämistä perusteista ei tue tällaista tulkintaa (ks. edellä 84 kohta).

86      Neljänneksi komissio kiistää useita väitteitä, joita kantaja on komission mukaan esittänyt. Komissio tuokin esille, ettei se kieltäydy ottamasta CPAP-laitteen vuokraamista vastattavakseen. Se väittää, että kantajan esittämä väite perustelujen puuttumisesta on jätettävä tutkimatta. Se muistuttaa, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä muodostaa itsenäisen järjestelmän ja että maksutoimiston on sovellettava yhteistä säännöstöä ja yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä. Se toteaa, ettei kantaja esitä mitään numerotietoja CPAP-laitteen vuokrakustannuksista. Se kiistää, että vakuutettujen välillä olisi asuinpaikkaan perustuvaa syrjintää. Komission mukaan maksutoimisto, joka oli kehottanut kantajaa toimittamaan lääkärintodistuksen siitä, että CPAP-laitteen osto oli mahdotonta, on osoittanut halukkuutensa saada lisätietoja, joita kantaja ei ole toimittanut. Komissio korostaa lopuksi, ettei kantaja ole esittänyt kannekirjelmässään perustetta sille, että CPAP-laitteiden korvausjärjestelmä Ranskassa suosisi niiden vuokrausta, ja lisää, että tällaista väitettä ei ole joka tapauksessa näytetty toteen.

87      On riittävää todeta, ettei komission näin arvostelemilla kantajan väitteillä ole yhteyttä siihen kysymykseen, onko yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvistettu korvauksen enimmäismäärä. Vaikka kyseisten väitteiden katsottaisiin olevan perusteltuja, niillä ei siis ole vaikutusta edellä 72 kohdassa mainittuun päätelmään.

88      Edellä 64–87 kohdassa esitettyjen seikkojen osalta on pääteltävä, että maksutoimisto rikkoi yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä vahvistaessaan korvauksen enimmäismäärän kantajan esittämään ennakkolupahakemukseen antamassaan vastauksessa.

89      Koska toimielimet – olipa kyse mistä toimielimestä tahansa – ovat oikeusunionin palveluksessa, ne eivät voi poiketa niihin sovellettavista säännöistä (tuomio 10.4.2019, Gamaa Islamya Égypte v. neuvosto, T-643/16, EU:T:2019:238, 228 kohta).

90      Kaiken edellä esitetyn perusteella kantajan esittämä kanneperuste on hyväksyttävä ja 17.1.2019 tehty päätös sekä 13.8.2019 tehty päätös on näin ollen kumottava.

 Oikeudenkäyntikulut

91      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan komission 17.1.2019 tekemä päätös, jolla lääkinnällisen laitteen vuokraamisesta aikavälillä 1.3.2019–29.4.2024 maksettavan korvauksen enimmäismääräksi vahvistetaan 3 100 euroa, sekä komission 13.8.2019 tekemä päätös, jolla hylätään ensin mainittua päätöstä koskeva valitus, kumotaan.

2)      Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Gervasoni

Madise

Nihoul

Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä joulukuuta 2020.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.