Asia C-682/15

Berlioz Investment Fund SA

vastaan

Directeur de l’administration des contributions directes

(Cour administrativen (Luxemburg)

esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2011/16/EU – Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla – 1 artiklan 1 kohta – 5 artikla – Kolmannelle osoitettu tietopyyntö – Kieltäytyminen vastaamasta – Seuraamus – Pyydettyjen tietojen ennalta arvioidun olennaisuuden käsite – Pyynnön vastaanottavan viranomaisen suorittama valvonta – Tuomioistuinvalvonta – Laajuus – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 51 artikla – Unionin oikeuden soveltaminen – 47 artikla – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa – Tuomioistuimen ja kolmannen oikeus tutustua tietopyynnön esittäneen viranomaisen pyyntöön

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.5.2017

1.        Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – Soveltamisala – Unionin oikeuden soveltaminen – Sellaisen kansallisen säännöstön kuuluminen unionin perusoikeuskirjan soveltamisalaan, jossa säädetään rahamääräisestä seuraamuksesta siinä tapauksessa, ettei direktiivin 2011/16 nojalla pyydettyjä tietoja anneta

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 2011/16 18 artikla ja 22 artiklan 1 kohta)

2.        Perusoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Rajat – Kysymys oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan tietojenantamismääräystä, jolla pyritään vastaamaan direktiiviin 2011/16 perustuvaan pyyntöön, sekä toimenpidettä, jolla määrätään seuraamus tällaisen määräyksen noudattamatta jättämisestä, vastaan – Edellytys – Tietojenantamismääräyksen lainmukaisuuden valvonta

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla – Direktiivi 2011/16 – Pyyntöön perustuva tietojenvaihto – Kolmannelle osoitettu tietojenantamismääräys – Pyynnön vastaanottavalle jäsenvaltiolle syntyvä velvollisuus vastata siihen, ja kyseisen jäsenvaltion yksityiselle osoittaman tietojenantamismääräyksen lainmukaisuus – Edellytys – Pyydettyjen tietojen ennalta arvioidun olennaisuuden arviointi kuuluu pyynnön esittävälle viranomaiselle – Rajat

(Neuvoston direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohta, 5 artikla ja 17 artiklan 1 kohta)

4.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla – Direktiivi 2011/16 – Pyyntöön perustuva tietojenvaihto – Kolmannelle osoitettu tietojenantamismääräys – Pyynnön vastaanottava viranomainen tutkii mainitun pyynnön pätevyyden – Pyynnön esittävän viranomaisen velvollisuudet – Pyydettyjen tietojen käyttötarkoitusta koskevien riittävien perustelujen esittäminen

(Neuvoston direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohta, 5 artikla ja 17 artiklan 1 kohta)

5.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla – Direktiivi 2011/16 – Pyyntöön perustuva tietojenvaihto – Kolmannelle osoitettu tietojenantamismääräys – Pyynnön vastaanottava viranomainen tutkii mainitun pyynnön pätevyyden – Laajuus – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Kysymys siitä, koskeeko oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tietojenantamismääräyksen noudattamatta jättämisen seurauksena määrätyn seuraamuksen tuomioistuinvalvontaa ja mainitun tietojenantamismääräyksen lainmukaisuuden valvontaa

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohta ja 5 artikla)

6.        Perusoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Direktiivi 2011/16 – Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla – Kolmannelle osoitetun tietojenantamismääräyksen tuomioistuinvalvonta – Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuinten oikeus tutustua mainittuun pyyntöön – Yksityisellä, jota mainittu tietojenantamismääräys koskee, ei ole oikeutta tutustua tällaiseen pyyntöön

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston direktiivin 2011/16 16 artikla ja 20 artiklan 2 kohta)

1.      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio soveltaa kyseisessä määräyksessä tarkoitetulla tavalla unionin oikeutta, jolloin perusoikeuskirja tulee sovellettavaksi, kun se säätää lainsäädännössään muun muassa hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU säännöksiin perustuvan veroviranomaisten tietojenvaihdon yhteydessä pyydettyjen tietojen toimittamisesta kieltäytyvälle yksityiselle määrättävästä rahamääräisestä seuraamuksesta.

Se, ettei direktiivissä 2011/16 säädetä nimenomaisesti seuraamustoimenpiteiden soveltamisesta, ei estä katsomasta, että ne kuuluvat kyseisen direktiivin soveltamiseen ja siten unionin oikeuden soveltamisalaan. Mainitun direktiivin 18 artiklassa tarkoitetun käsitteen ”tietojen keräämiseen tarkoitetut toimenpiteet” ja saman direktiivin 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”toimenpiteet hallinnollisten yhteistyöjärjestelyjen sujuvan toiminnan varmistamiseksi” voidaan näet katsoa käsittävän seuraamustoimenpiteet.

Tässä tilanteessa ei ole merkitystä sillä, että Berliozille määrätyn kaltaisen seuraamuksen perusteena oleva kansallinen säännös kuuluu lakiin, jota ei ole annettu direktiivin 2011/16 täytäntöön panemiseksi, koska kyseisen kansallisen säännöksen soveltamisella pyritään varmistamaan mainitun direktiivin soveltaminen (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson, C-617/10, EU:C:2013:105, 28 kohta).

(ks. 39, 40 ja 42 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että yksityisellä, jolle määrätään rahamääräinen seuraamus hallintopäätöksen, jolla se velvoitetaan toimittamaan tietoja direktiiviin 2011/16 perustuvan kansallisten veroviranomaisten tietojenvaihdon yhteydessä, noudattamatta jättämisen seurauksena, on oikeus riitauttaa kyseisen päätöksen lainmukaisuus.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee nimittäin, että unionin oikeusjärjestyksessä taattuja perusoikeuksia voidaan soveltaa kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin ja että unionin oikeuden sovellettavuus merkitsee perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien sovellettavuutta (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson, C-617/10, EU:C:2013:105, 19–21 kohta ja tuomio 26.9.2013, Texdata Software, C-418/11, EU:C:2013:588, 72 ja 73 kohta).

Perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettua unionin oikeudessa taattua oikeutta koskevasta edellytyksestä on muistutettava tarkemmin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön yksityisyyden suojaaminen julkishallinnon yksiköiden mielivaltaisia tai suhteettomia siihen kohdistuvia puuttumisia vastaan on unionin oikeuden yleinen periaate (tuomio 21.9.1989, Hoechst v. komissio, 46/87 ja 227/88, EU:C:1989:337, 19 kohta; tuomio 22.10.2002, Roquette Frères, C-94/00, EU:C:2002:603, 27 kohta ja määräys 17.11.2005, Minoan Lines v. komissio, C-121/04 P, ei julkaistu, EU:C:2005:695, 30 kohta).

Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisesta kohdasta on todettava, että sen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Kyseisen oikeuden kunnioittaminen edellyttää, että hallintoviranomaisen, joka ei itse täytä riippumattomuuden ja puolueettomuuden edellytyksiä, päätöstä valvoo myöhemmin tuomioistuin, jolla täytyy olla muun muassa toimivalta tutkia kaikki merkitykselliset kysymykset.

Kuten julkisasiamies esitti ratkaisuehdotuksensa 80 kohdassa, kansallisen tuomioistuimen, jolta haetaan muutosta yksityiselle tietojenantamismääräyksen noudattamatta jättämisen seurauksena määrättyyn rahamääräiseen hallinnolliseen seuraamukseen, on siten perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisten vaatimusten noudattamiseksi voitava tutkia tietojenantamismääräyksen lainmukaisuus.

(ks. 49, 51, 55, 56 ja 59 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.      Direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että se, että jäsenvaltion toiselta jäsenvaltiolta pyytämät tiedot ovat ”ennalta arvioiden olennaisia”, on edellytys, joka tietopyynnön on täytettävä, jotta pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen olisi velvollinen noudattamaan sitä, ja samalla edellytys kyseisen jäsenvaltion yksityiselle osoittaman tietojenantamismääräyksen ja tälle tietojenantamismääräyksen noudattamatta jättämisen vuoksi määrätyn seuraamustoimenpiteen lainmukaisuudelle.

Niinpä ennalta arvioidun olennaisuuden käsitteen, sellaisena kuin se ilmenee direktiivin 2011/16 johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta, tarkoituksena on mahdollistaa se, että pyynnön esittävä viranomainen saa kaikki tutkintansa kannalta perusteltuina pitämänsä tiedot, antamatta tälle kuitenkaan oikeutta ylittää ilmeisellä tavalla kyseisen tutkinnan alaa tai asettaa pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle liiallista taakkaa.

Niinpä pyynnön esittävän viranomaisen, joka johtaa tietopyynnön taustalla olevaa tutkintaa, tehtävänä on arvioida asian olosuhteiden perusteella pyydettyjen tietojen ennalta arvioitu olennaisuus kyseisessä tutkinnassa, kun otetaan huomioon menettelyn kulku ja direktiivin 2011/16 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukaisesti se, että tämä viranomainen on käyttänyt kaikkia tavanomaisia tietolähteitä, joita se olisi voinut käyttää.

Vaikka pyynnön esittävällä viranomaiselle on tältä osin harkintavaltaa, se ei voi kuitenkaan pyytää tietoja, joilla ei ole mitään merkitystä kyseessä olevan tutkinnan kannalta.

(ks. 68, 70, 71 ja 74 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 78–80 kohta)

5.      Direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että tietopyynnön kyseisen direktiivin perusteella esittäneen viranomaisen pyynnön vastaanottaneen viranomaisen suorittama tutkiminen ei rajoitu kyseisen pyynnön muodolliseen sääntöjenmukaisuuteen vaan pyynnön vastaanottaneen viranomaisen on voitava sen perusteella varmistua siitä, etteivät pyydetyt tiedot ole sellaisia, jotka eivät ole ennalta arvioiden selvästikään olennaisia, kun otetaan huomioon kyseessä olevan verovelvollisen ja kolmannen, jolta tietoja mahdollisesti pyydetään, henkilöllisyys sekä kyseessä olevan verotutkinnan tarpeet. Samoja direktiivin 2011/16 säännöksiä ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella on muutoksenhaussa, jonka yksityinen on saattanut vireille sellaisesta seuraamustoimenpiteestä, jonka direktiivin 2011/16 nojalla tietopyynnön esittäneen viranomaisen pyynnön vastaanottanut viranomainen on määrännyt pyynnön täyttämiseksi antamansa tietojenantamismääräyksen noudattamatta jättämisen seurauksena, määrätyn seuraamuksen muuttamisen lisäksi toimivalta valvoa kyseisen tietojenantamismääräyksen lainmukaisuutta. Kun kyse on mainitun tietojenantamismääräyksen lainmukaisuuden siitä edellytyksestä, jonka mukaan pyydettyjen tietojen on oltava ennalta arvioiden olennaisia, tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen tutkimiseen, etteivät tiedot ole sellaisia, jotka eivät selvästikään ole tarkoitetulla tavalla olennaisia.

(ks. 89 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)

6.      Perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuimella on tuomioistuinvalvonnan yhteydessä oltava oikeus tutustua pyynnön esittäneen jäsenvaltion pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle osoittamaan tietopyyntöön. Kyseessä olevalla yksityisellä ei sen sijaan ole oikeutta tutustua tietopyyntöön, joka on direktiivin 2011/16 16 artiklan mukaisesti salassa pidettävä asiakirja, kokonaisuudessaan. Jotta yksityinen voisi täysimääräisesti esittää sitä, etteivät pyydetyt tiedot ole ennalta arvioiden olennaisia, koskevan asiansa, on lähtökohtaisesti riittävää, että yksityisellä on käytettävissään kyseisen direktiivin 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

(ks. 101 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)