UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)
7 päivänä syyskuuta 2023 (*)
Muutoksenhaku – Oikeus saada tutustua Euroopan unionin toimielinten asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta – Poikkeus tutustumisoikeuteen – Taloudellisten etujen suoja – Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma ”Horisontti 2020” (2014–2020) – Tutkimushanketta ”iBorderCtrl: Intelligent Portable Border Control System” koskevat asiakirjat – Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston (REA) päätös evätä oikeus saada tutustua tiettyihin tietoihin – Ylivoimainen yleinen etu
Asiassa C‑135/22 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 25.2.2022,
Patrick Breyer, kotipaikka Kiel (Saksa), edustajanaan J. Breyer, Rechtsanwalt,
valittajana,
ja jossa muina osapuolina ovat
Euroopan tutkimuksen toimeenpanovirasto (REA), asiamiehinään V. Canetti ja S. Payan-Lagrou, avustajinaan R. van der Hout ja C. Wagner, Rechtsanwälte,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään F. Erlbacher, A.-C. Simon ja A. Spina,
väliintulijana muutoksenhakuasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit M. Ilešič ja I. Jarukaitis (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Patrick Breyer vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 15.12.2021 antaman tuomion Breyer v. REA (T‑158/19, EU:T:2021:902; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi osittain hänen kanteensa, jossa vaadittiin kumoamaan Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston (REA) 17.1.2019 tekemä päätös (ARES (2019) 266593) (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla häneltä evättiin oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskevat ”iBorderCtrl: Intelligent Portable Control System” ‑hanketta (jäljempänä iBorderCtrl-hanke), joka on perustettu tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) (jäljempänä Horisontti 2020 ‑ohjelma) puitteissa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Asetus (EY) N:o 1049/2001
2 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) määritellään ne periaatteet, edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat oikeutta tutustua kyseisten toimielinten asiakirjoihin.
3 Kyseisen asetuksen johdanto-osan 2 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Avoimuus parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin ja sen avulla varmistetaan, että hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin suurempi legitimiteetti, ja että se on tehokkaampaa ja vastuullisempaa. Avoimuus vahvistaa osaltaan kansanvallan ja perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, joista määrätään EU-sopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa [(jäljempänä perusoikeuskirja)].”
4 Kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jokaisella Euroopan unionin kansalaisella on oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin samassa asetuksessa määriteltyjen periaatteiden, edellytysten ja rajoitusten mukaisesti.
5 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:
– tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa;
– –
jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.”
6 Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”hakijan ei tarvitse perustella hakemusta”.
Asetus (EY) N:o 58/2003
7 Tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 (EYVL 2003, L 11, s. 1) 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Toimeenpanovirastoa koskevat [asetuksen N:o 1049/2001] säännökset, silloin kun sen hallussa olevia asiakirjoja pyydetään tutustumista varten.”
Asetus (EU) N:o 1290/2013
8 Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 1906/2006 kumoamisesta 11.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1290/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 81) on kumottu 1.1.2021 alkavin vaikutuksin eli riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” perustamisesta, sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta sekä asetusten (EU) N:o 1290/2013 ja (EU) N:o 1291/2013 kumoamisesta 28.4.2021 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/695 (EUVL 2021, L 170, s. 1). Näin ollen ensin mainittua asetusta sovelletaan joka tapauksessa edelleen nyt käsiteltävässä asiassa.
9 Asetuksen N:o 1290/2013 3 artiklassa säädettiin seuraavaa:
”Jollei täytäntöönpanoa koskevista sopimuksista, päätöksistä tai sopimuksista muuta johdu, kaikkea toimen yhteydessä luottamuksellisina ilmoitettua dataa, tietämystä ja tietoa on säilytettävä luottamuksellisina ottaen asianmukaisesti huomioon turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista ja niihin pääsyä koskeva unionin lainsäädäntö.”
10 Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”[Euroopan] komissio antaa pyynnöstä unionin toimielinten, elinten ja laitosten, jäsenvaltion tai assosioituneen maan käyttöön hallussaan olevat hyödylliset tiedot, jotka sillä on osallistujan unionin rahoitusta saaneen toimen puitteissa tuottamista tuloksista, edellyttäen että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan säännösten soveltamista:
a) kyseisillä tiedoilla on merkitystä yleisen edun kannalta;
b) osallistujat eivät ole esittäneet vankkoja ja riittäviä perusteita sille, että kyseisiä tietoja ei saisi antaa käyttöön.
– –”
11 Mainitun asetuksen 43 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”2. Jollei teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseen, turvallisuussääntöihin tai oikeutettuihin etuihin liittyvistä rajoituksista muuta johdu, kunkin osallistujan on levitettävä omistamansa tulokset tarkoituksenmukaisella tavalla mahdollisimman pian. Avustussopimuksessa voidaan asettaa tätä koskevia määräaikoja.
Hyödyntämistä koskevista lisävelvoitteista määrätään avustussopimuksessa ja ne on mainittava työohjelmassa tai ‑suunnitelmassa.
Tieteellisten julkaisujen kautta tapahtuvaan tulosten levittämiseen sovelletaan avoimen saatavuuden (open access) periaatetta avustussopimuksessa määritettävin ehdoin ja edellytyksin. – –
Tutkimusaineistojen levittämistä varten avustussopimuksessa voidaan tutkimusaineistojen avoimeen saatavuuteen ja säilyttämiseen liittyen vahvistaa ehdot ja edellytykset, joiden mukaisesti kyseisten tulosten avoimesta saatavuudesta huolehditaan erityisesti [Euroopan tutkimusneuvoston (ERC)] ja FET-ohjelmaan kuuluvien tieteen eturintamassa toteutettavien toimien osalta tai muilla asianmukaisilla aloilla, ja ottaen huomioon osallistujien oikeutetut edut sekä tietosuojasääntöihin, turvallisuussääntöihin tai teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät rajoitukset. Tällaisessa tapauksessa työohjelmassa tai ‑suunnitelmassa on mainittava, edellytetäänkö tutkimusaineistojen levittämistä avoimen saatavuuden avulla.
Kaikista levittämistoimenpiteistä on ilmoitettava etukäteen muille osallistujille. Osallistuja voi ilmoituksen saatuaan kieltäytyä hyväksymästä suunniteltuja levittämistoimenpiteitä, jos se voi osoittaa, että ne vahingoittaisivat merkittävästi sen tuloksiin tai tausta-aineistoon liittyviä oikeutettuja etuja. Tällaisissa tapauksissa levittämistä ei saa toteuttaa ilman, että toteutetaan asianmukaiset toimet näiden oikeutettujen etujen turvaamiseksi. Avustussopimuksessa on asetettava tätä koskevat määräajat.
3. Komission tai asianomaisen rahoituselimen suorittamaa seurantaa ja tulosten levittämistä varten osallistujien on annettava käyttöön kaikki tiedot tulosten hyödyntämiseen ja levittämiseen liittyvistä toimistaan ja tarvittavat asiakirjat avustussopimuksessa määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Ellei tietoja toimittaneiden osallistujien oikeutetuista eduista muuta johdu, kyseiset tiedot on julkistettava. Avustussopimuksessa on muun muassa asetettava tällaisia tiedonantovelvoitteita koskevat määräajat.”
Asian tausta
12 Asian tausta ja riidanalaisen päätöksen sisältö esitellään valituksenalaisen tuomion 1–8 kohdassa. Ne voidaan tiivistää nyt käytävää menettelyä varten seuraavasti.
13 REA teki 19.4.2016 erään konsortion jäsenten kanssa avustussopimuksen nro 700626 (jäljempänä avustussopimus) iBorderCtrl‑hankkeen rahoittamiseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 ‑ohjelman yhteydessä 36 kuukaudeksi 1.9.2016 alkaen.
14 Kyseisen hankkeen tarkoituksena oli testata sellaisia uusia teknologioita, joilla voidaan tehostaa unionin ulkorajojen hallinnointia sekä varmistaa nopeampi matkustajien hallinnointi ja laittomien toimintojen entistä nopeampi havaitseminen.
15 Valittaja jätti 5.11.2018 Euroopan komissiolle asetukseen N:o 1049/2001 perustuvan hakemuksen saada tutustua useisiin asiakirjoihin, jotka koskivat sekä hankkeen hyväksymistä että sen kulkua. Tämä hakemus toimitettiin REAlle 7.11.2018.
16 REA ilmoitti valittajalle 23.11.2018 hyväksyvänsä kokonaan hänen hakemuksensa saada tutustua yhteen pyydetyistä asiakirjoista, joka oli yleisön saatavilla, ja osittain toisen pyydetyn asiakirjan osalta. Se ilmoitti valittajalle myös hylkäävänsä hänen hakemuksensa saada tutustua muihin hankkeen kuluessa laadittuihin asiakirjoihin vedoten yhtäältä yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaan siltä osin kuin tietyt asiakirjat sisälsivät hankkeeseen osallistuneiden henkilöiden henkilötietoja, ja toisaalta kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuun konsortion jäsenten taloudellisten etujen suojaan.
17 Valittaja toimitti 26.11.2018 komissiolle asiakirjoihin tutustumista koskevan uudistetun hakemuksen ja ilmoitti samalla suostuvansa siihen, että hankkeeseen osallistuneiden luonnollisten henkilöiden nimet peitettäisiin.
18 REA myönsi riidanalaisella päätöksellä oikeuden tutustua osittain tiettyihin pyydettyihin asiakirjoihin ja hylkäsi valittajan hakemuksen saada tutustua asiakirjoihin muilta osin.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
19 Patrick Breyer nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.3.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista ja moitti REAa yhtäältä iBorderCtrl-hankkeen hyväksymiseen liittyvien asiakirjojen osalta siitä, ettei tämä ollut lausunut hänen hakemuksestaan, ja toisaalta kyseisen hankkeen kulkua koskevien asiakirjojen osalta siitä, että tämä oli myöntänyt hänelle vain osittaisen oikeuden tutustua ensimmäiseen asiakirjojen sarjaan ja evännyt häneltä oikeuden tutustua toiseen asiakirjojen sarjaan vetoamalla konsortion jäsenten taloudellisten etujen suojaan.
20 Valittaja vetosi kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ainoastaan ensimmäisellä on merkitystä nyt käsiteltävän valituksen tarkastelussa.
21 Tämä kanneperuste, jossa moitittiin REAa siitä, että se oli evännyt oikeuden tutustua hankkeen kulkua koskeviin asiakirjoihin tai antanut vain osittaisen oikeuden tutustua niihin, jakautui kahteen osaan, joista ensimmäinen koski sitä, ettei asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua taloudellisten etujen suojaa ollut loukattu, ja toinen sellaisen ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, joka oikeuttaa kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan viimeisen lauseen mukaisesti.
22 Unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituksenalaisella tuomiolla riidanalaisen päätöksen osittain ja hylkäsi Patrick Breyerin kanteen muilta osin.
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja muutoksenhakuasian asianosaisten vaatimukset
23 Unionin tuomioistuimen presidentin 4.7.2022 antamalla määräyksellä komissio hyväksyttiin väliintulijaksi oikeudenkäyntiin tukemaan REAn vaatimuksia.
24 Valittaja vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin
– kumoaa kokonaisuudessaan valituksenalaisen tuomion
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittamaan REAn korvaamaan tämän oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut.
25 REA vaatii komission tukemana, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen ja
– velvoittaa Patrick Breyerin korvaamaan tämän oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut.
Valituksen tarkastelu
26 Valittaja vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, joka perustuu lähinnä siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen punnitessaan kyseessä olevia etuja, kun se on virheellisesti evännyt valittajalta oikeuden tutustua iBorderCtrl‑hankkeen toteuttamista koskeviin asiakirjoihin kokonaisuudessaan, vaikka tiedonsaantiin liittyvä yleinen etu on tärkeämpi kuin tähän hankkeeseen osallistujien taloudelliset edut.
27 REA kiistää valituksen tutkittavaksi ottamisen kokonaisuudessaan.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
28 REA väittää ensinnäkin, että koska unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisella tuomiolla osittain hyväksynyt valittajan vaatimukset, valittaja ei voi hyötyä kyseisen tuomion kumoamisesta kokonaisuudessaan.
29 Tämän jälkeen se toteaa, että valittajan väitteet eivät koske valituksenalaisen tuomion perusteluja vaan valituksen laajempaa poliittista asiayhteyttä, että ne perustuvat yleisiin näkökohtiin eikä niissä yksilöidä selvästi niitä oikeudellisia virheitä, joihin unionin yleisen tuomioistuimen väitetään syyllistyneen. Valittaja ainoastaan toistaa unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esittämänsä väitteet, jotka ovat pääosin aineellisia, ja viittaa lisäksi tosiseikkoihin, joita unionin yleinen tuomioistuin ei ole todennut, kuvailematta täsmällisesti oikeudellisia perusteita ja perusteluja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 169 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
30 Se väittää lopuksi, että valituksen kohdetta on lainvastaisesti laajennettu, koska valittaja on tyytynyt arvostelemaan valituksenalaisen tuomion 181–205 kohtaa kuvaamatta niitä oikeudellisia perusteita ja perusteluja, joihin hän pyrkii vetoamaan kyseisen tuomion muita osia vastaan.
31 Valittaja väittää, ettei hän riitauta valituksenalaista tuomiota siltä osin kuin siinä hyväksyttiin hänen kanteensa, että hänen valituksessaan kuvaillaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemiä virheitä eikä tyydytä vain toistamaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjä väitteitä ja että kyseessä olevien etujen asianmukainen punninta ei ole tosiseikkoja koskeva kysymys vaan oikeuskysymys, jota unionin tuomioistuin voi valvoa.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
32 Ensinnäkin on aluksi todettava, että vaikka valittaja oli alun perin vaatinut valituksenalaisen tuomion kumoamista kokonaisuudessaan, hän on komission väliintulokirjelmänsä esittämiensä huomautusten 2 kohdassa täsmentänyt, että hän vaatii kyseisen tuomion kumoamista vain siltä osin kuin siinä hyväksytä hänen kannettaan.
33 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan mukaan muutosta voi nimittäin hakea ainoastaan asianosainen, jonka vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty.
34 Koska valittajan vaatimukset on osittain hylätty, hänen valituksensa valituksenalaisesta tuomiosta siltä osin kuin siinä hylätään osittain hänen riidanalaisesta päätöksestä nostamansa kanne on näin ollen otettava tutkittavaksi.
35 Toiseksi on muistutettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta seuraa, että valituksessa on valituksen tai asianomaisen valitusperusteen tutkimatta jättämisen uhalla ilmoitettava täsmällisesti sekä valituksenalaisen tuomion arvostellut kohdat että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi (tuomio 23.11.2021, neuvosto v. Hamas, C‑833/19 P, EU:C:2021:950, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Näiden määräysten mukaisia perusteluvaatimuksia ei siten täytä valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut (tuomio 17.12.2020, Saksa v. komissio, C‑475/19 P ja C‑688/19 P, EU:C:2020:1036, 33 kohta).
37 Ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan kuitenkin käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä, jos valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen. Valitusmenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa (tuomio 3.12.2015, Italia v. komissio, C‑280/14 P, EU:C:2015:792, 43 kohta ja tuomio 10.11.2022, komissio v. Valencia Club de Fútbol, C‑211/20 P, EU:C:2022:862, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Tältä osin on todettava, että valituksellaan, jossa ilmoitetaan täsmällisesti, miltä osin valituksenalaista tuomiota arvostellaan, valittaja ei pyri ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, vaan hän riitauttaa kyseisen tuomion tietyissä kohdissa esitetyt perustelut esittämällä oikeudellisia perusteita, joilla pyritään osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä niiden yleisten etujen luonnehdinnassa, joihin on vedottu tietojen ilmaisemista koskevan hakemuksen tueksi, ja kyseessä olevien etujen punninnassa.
39 On kiistatonta, että unionin yleisen tuomioistuimen suorittama jonkin tosiseikan tai toimen oikeudellinen luonnehdinta on oikeuskysymys, joka voidaan ottaa esiin valituksen yhteydessä (tuomio 12.5.2022, Klein v. komissio, C‑430/20 P, EU:C:2022:377, 41 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa tilanne näin on sen kysymyksen osalta, onko etuja, joihin kantaja vetoaa, pidettävä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettuina ylivoimaisina yleisinä etuina.
40 Kolmanneksi on hylättävä REAn väite, jonka mukaan valitus on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että sen kohdetta on laajennettu sääntöjenvastaisesti. Kuten tämän tuomion 32 kohdassa on korostettu, valittaja vaatii kirjelmiensä viimeisessä versiossa valituksenalaisen tuomion kumoamista vain siltä osin kuin siinä on hylätty hänen kanteensa osittain. Lisäksi se, että valittaja riitauttaa vain tietyt valituksenalaisen tuomion kohdat, ei voi olla peruste hänen valituksensa tai valitusperusteensa tutkimatta jättämiselle.
41 Valitus otetaan näin ollen tutkittavaksi.
Asiakysymys
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
42 Valittajan ainoa valitusperuste, jossa hän väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohtaa, kun se epäsi häneltä oikeuden tutustua iBorderCtrl-hankkeen toteuttamista koskeviin asiakirjoihin kokonaisuudessaan, vaikka oli olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka oikeutti niiden sisältämien tietojen ilmaisemisen, sisältää kaksi osaa.
43 Valittaja väittää ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei valittaja ollut osoittanut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitetun ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, vaikka hän vetosi eri etuihin, jotka hänen mukaansa vastasivat tätä luonnehdintaa.
44 Valittaja esittää ensinnäkin, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat kokonaan julkisista varoista rahoitettua hanketta.
45 Yleinen etu saada keskustella iBorderCtrl-hankkeen kaltaisen invasiivisen ja kyseenalaisen hankkeen julkisesta rahoituksesta on sitäkin selvempi, koska julkista rahoitusta voitaisiin käyttää muihin, vähemmän kiistanalaisiin tutkimushankkeisiin.
46 Toiseksi valittaja väittää, että on yleisen edun mukaista tutkia iBorderCtrl-hankkeessa käytetyn teknologian tieteellistä perustaa ja luotettavuutta, sillä kyseisellä teknologialla on tarkoitus mahdollistaa automaattinen valheidenpaljastus analysoimalla matkustajien, jotka vastaavat kysymyksiin, jotka heille esitetään ennen heidän tuloaan unioniin, kasvojen mikroilmeitä.
47 Valittaja vetoaa kolmanneksi ylivoimaiseen yleiseen etuun, joka liittyy iBorderCtrl-hankkeessa käytetyistä teknologioista perusoikeuksiin mahdollisesti kohdistuviin vaikutuksiin.
48 Avoimuus on välttämätöntä, koska nämä teknologiat edellyttävät testien ja kokeellisten menetelmien sekä biometristen tietojen käyttämistä, ja niillä voi olla syrjiviä vaikutuksia erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin nähden.
49 Lisäksi valittajan mukaan iBorderCtrl-hankkeen kokeellinen luonne edellyttää kliinisten testien tavoin sitä, että yleisölle tiedotetaan jo tutkimusvaiheessa, jotta voidaan käydä julkinen keskustelu käytettyjen teknologioiden merkityksestä ja jotta eettisiä kysymyksiä ja perusoikeuksien suojelua koskevia kysymyksiä voidaan käsitellä.
50 Neljänneksi valittaja väittää, että hankkeen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemiseen liittyy luonteeltaan tieteellinen, tiedotuksellinen, poliittinen ja demokraattinen ylivoimainen etu.
51 Tieteen universaalisuuden periaatteen mukaisesti kaikkien tutkimustulosten julkistamiseen liittyy tieteellinen etu, jotta niistä voidaan keskustella ja niitä voidaan tarkastella kriittisesti, varsinkin kun on olemassa tieteellistä debattia siitä, tuottaako visuaalista valheidenpaljastusta koskeva erittäin kiistanalainen teknologia todistusvoimaisia tuloksia.
52 Se, että on olemassa useita näitä teknologioita koskevia tutkimuksia, osoittaa sekä sen suuren mielenkiinnon, jonka ne herättävät tieteellisessä ympäristössä, että niiden tulosten heikon todistusvoiman. IBorderCtrl-hankkeeseen käytettyjen raporttien suuri määrä puolestaan osoittaa, että tämän tyyppisellä hankkeella on suurta tiedotuksellista mielenkiintoa, kun taas Euroopan parlamentin työt osoittavat sen herättämän poliittisen mielenkiinnon.
53 Lisäksi käytettyä teknologiaa, joka on alun perin tarkoitettu rajatarkastuksiin, voitaisiin käyttää muilla aloilla henkilöiden tutkimiseksi ja heidän ilmoitustensa tarkastamiseksi. Näin ollen olisi demokraattisen ja poliittisen edun mukaista arvioida, onko tällä hetkellä kiellettyjen laajamittaisten valvontateknologioiden käyttö toivottavaa ja olisiko niille annettava oikeusperusta.
54 Valittaja toteaa lisäksi, että muun muassa iBorderCtrl-hankkeeseen osallistujat ovat jo paljastaneet useita hanketta koskevia tietoja. Hänen mukaansa ei ole yleisen edun mukaista, että valikoituja tietoja levitetään tällä tavoin ilman, että riippumaton kolmas osapuoli voisi suorittaa objektiivisia tarkistuksia.
55 Näin ollen valittaja katsoo, että kyseessä olevien etujen vertailussa konsortion jäsenten taloudelliset edut ”eivät ole erityisen painavia” ja että ne ovat toissijaisia avoimuutta koskevaan yleiseen etuun nähden.
56 Erityisesti yleinen etu on erityisen merkittävä teknologian eettisten ja oikeudellisten arviointien, julkista viestintää koskevien suunnitelmien, laadunhallintaraportin tai tutkimushankkeen hyväksymiseen liittyvien asiakirjojen kaltaisten sellaisten asiakirjojen osalta, joilla on heikko yhteys liikesalaisuuksiin.
57 Valittaja väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 194–200 kohdassa, että asetuksen N:o 1290/2013 ja tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 104) säännökset sekä avustussopimuksen nro 700626 määräykset riittivät tätä etua koskevien vaatimusten täyttämiseen, koska hankkeeseen osallistujilla oli velvollisuus levittää hankkeen tuloksia erityisesti vapaasti saatavilla olevien tieteellisten julkaisujen välityksellä, koska REA harjoitti viestintä- ja mainostoimintoja, joita varten voitiin käyttää tiivistelmiä raporteista, koska unionin toimielimillä, laitoksilla ja virastoilla sekä jäsenvaltioilla oli oikeus saada tietoja, koska kyseisen hankkeen kehityksen laillisuutta valvottiin ja lopuksi koska riippumaton eettisten asioiden neuvonantaja suoritti kyseisen hankkeen eettiset ja oikeudelliset arvioinnit.
58 Valittaja väittää ensinnäkin, että kyseessä olevaan tutkimushankkeeseen osallistujille kuuluva julkistamisvelvollisuus ei täytä yleisen edun mukaista vaatimusta saada tutustua tietoihin sillä perusteella, että kaikki kyseiseen hankkeeseen liittyvät asiakirjat, mukaan lukien tutkimuksen tilaa ja käytettyjä aineistoja ja menetelmiä koskevat asiakirjat, on julkaistava, ja että tämä velvollisuus ei ulotu sellaisiin kaupallisiin tietoihin, joita pidetään suojelun arvoisina.
59 Hänen mukaansa yleisöllä, joka rahoittaa hankkeen, pitäisi olla hyvissä ajoin mahdollisuus tutustua kaikkiin tietoihin jo tutkimus- ja kehitysvaiheessa. Tämä lähestymistapa vastaa lisäksi komission käytäntöä, joka koskee Horisontti 2020 ‑ohjelmasta rahoitettuihin hankkeisiin liittyviä tieteellisiä artikkeleita, ja asetuksen N:o 1290/2013 yleistä rakennetta, jonka 43 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kunkin kyseiseen ohjelmaan osallistujan on levitettävä omistamansa tulokset tarkoituksenmukaisella tavalla mahdollisimman pian. Valittaja huomauttaa myös tältä osin, että asetuksessa N:o 1049/2001 ei säädetä poikkeuksesta tiedonsaantioikeuteen meneillään olevien tutkimus- ja kehityshankkeiden osalta ja että osallistujien taloudellisten etujen suojaa koskevat vaatimukset eivät ole hankkeen aikana suurempia kuin hankkeen päätyttyä.
60 Hän moittii siten unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on katsonut, että hankkeeseen osallistujat saattoivat pitää salassa kaikki tiedot, jotka koskivat erityisesti iBorderCtrl-järjestelmää, mukaan lukien tiedot sen laillisuudesta ja eettisyydestä sekä kaikista järjestelmään liittyvistä riskeistä ja haitoista.
61 Se väittää tämän jälkeen, että REAn viestintä- ja mainontatoimet eivät myöskään täytä tiedonsaantia koskevan yleisen edun vaatimusta, koska kyseisen viraston on kunnioitettava kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta ja koska sen julkaisemat tiedot, jotka ovat usein ”mainontaa”, eivät mahdollista riippumatonta tai kriittistä keskustelua.
62 Lopuksi valittaja katsoo, että unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden oikeus saada tietoja ei voi täyttää tiedonsaantia koskevan yleisen edun vaatimusta, koska kyse ei ole yleisön oikeudesta saada tietoja.
63 REA, jota komissio tukee, katsoo yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin on asianmukaisesti todennut ja perustellut sen, ettei valittaja ollut osoittanut sellaisen ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, joka oikeuttaisi pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen, ja toisaalta, ettei valittaja ole kyennyt yksilöimään unionin yleisen tuomioistuimen tekemiä oikeudellisia virheitä, jotka voisivat horjuttaa valituksenalaista tuomiota.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
64 Aluksi on todettava, että valittaja riitauttaa valituksenalaisen tuomion vain siltä osin kuin siinä kieltäydytään tunnustamasta sellaisen ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa, joka on omiaan oikeuttamaan tiettyihin sellaisiin asiakirjoihin tai asiakirjojen osiin sisältyvien tietojen ilmaisemisen, joiden REA oli todennut kuuluvan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn poikkeusjärjestelmän soveltamisalaan.
65 Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 117, 135, 146, 152, 164, 172 ja 178 kohdassa esittämiä arviointeja, joiden mukaan REA katsoi oikeudellista virhettä tekemättä, että tiettyihin asiakirjoihin tai asiakirjojen osiin sisältyvien tietojen ilmaiseminen saattoi vahingoittaa konsortion jäsenten taloudellisia etuja, ei siis kyseenalaisteta nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä, jonka ainoa valitusperuste on tutkittava.
66 Kuten asetuksen N:o 58/2003 23 artiklassa nimenomaisesti säädetään, REAn kaltaisten toimeenpanovirastojen on noudatettava asetuksessa N:o 1049/2001 vahvistettuja sääntöjä.
67 Viimeksi mainittu asetus liittyy ensimmäisen perustelukappaleensa mukaisesti SEU 1 artiklan toisessa kohdassa ilmaistuun unionin lainsäätäjän tahtoon saavuttaa uusi vaihe kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia (tuomio 21.1.2021, Leino-Sandberg v. parlamentti, C‑761/18 P, EU:C:2021:52, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Tätä unionin perustavanlaatuista tavoitetta heijastaa myös yhtäältä SEUT 15 artiklan 1 kohta, jossa määrätään muun muassa, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset toimivat mahdollisimman avoimesti, ja tämä avoimuusperiaate vahvistetaan myös SEU 10 artiklan 3 kohdassa ja SEUT 298 artiklan 1 kohdassa, ja toisaalta se, että asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus vahvistetaan perusoikeuskirjan 42 kohdassa (tuomio 21.1.2021, Leino-Sandberg v. parlamentti, C‑761/18 P, EU:C:2021:52, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan avoimuudella varmistetaan, että unionin toimielinten hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa unionin kansalaisiin suurempi legitimiteetti ja että se on tehokkaampaa ja vastuullisempaa. Mahdollistamalla sen, että useiden näkökantojen eroavuuksista keskustellaan avoimesti, avoimuus lisäksi lisää unionin kansalaisten luottamusta (tuomio 4.9.2018, ClientEarth v. komissio, C‑57/16 P, EU:C:2018:660, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
70 Tätä varten tämän asetuksen 1 artiklassa säädetään, että kyseisellä asetuksella pyritään myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin perustuvia rajoituksia, joita – koska niillä poiketaan näistä periaatteista – on tulkittava ja sovellettava suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2018, ClientEarth v. komissio, C‑57/16 P, EU:C:2018:660, 76–78 kohta).
71 Asiakirjoihin tutustumista koskevaan oikeuteen sovellettavien poikkeusten joukossa on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetty poikkeus, jonka mukaan unionin toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi ”tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suojaa”, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.
72 Kyseisessä 4 artiklassa säädetty poikkeusjärjestelmä perustuu tietyssä tilanteessa vastakkaisten etujen, eli yhtäältä etujen, joita edistetään ilmaisemalla kyseisten asiakirjojen sisältämiä tietoja, ja toisaalta etujen, joita tämä tietojen ilmaiseminen uhkaa, punnintaan, joten pyynnöstä tutustua asiakirjoihin tehtävä päätös riippuu siitä, mikä etu on käsiteltävässä asiassa ensisijainen (tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C‑605/11 P, EU:C:2013:738, 42 kohta ja tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 63 kohta).
73 Nyt käsiteltävässä asiassa on tutkittava, onko unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tehnyt tämän punninnan ja kieltäytynyt luokittelemasta valittajan esiin tuomia etuja ylivoimaisiksi yleisiksi eduiksi, jotka oikeuttavat tietojen antamisen kyseessä olevista asiakirjoista.
74 Tältä osin on aluksi todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 187 kohdassa perustellusti todennut, että sen, joka väittää, että kyseessä on ylivoimainen yleinen etu, on vedottava konkreettisesti seikkoihin, jotka oikeuttavat asianomaisiin asiakirjoihin sisältyvien tietojen luovuttamisen (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C‑605/11 P, EU:C:2013:738, 94 kohta).
75 Unionin yleinen tuomioistuin on myös perustellusti muistuttanut valituksenalaisen tuomion 188 kohdassa, että vaikka asiakirjan luovuttamisen oikeuttavan ylivoimaisen yleisen edun ei välttämättä tarvitsekaan erota asetuksen N:o 1049/2001 perusteena olevista periaatteista, yksin yleisillä näkökohdilla ei kuitenkaan voida perustella sitä, että avoimuusperiaatteella on erityinen painoarvo, joka voi olla etusijalla asiakirjojen luovuttamisen epäämisen oikeuttaviin syihin nähden (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C‑605/11 P, EU:C:2013:738, 92 ja 93 kohta; tuomio 16.7.2015, ClientEarth v. komissio, C‑612/13 P, EU:C:2015:486, 92 ja 93 kohta ja tuomio 14.7.2016, Sea Handling v. komissio, C‑271/15 P, EU:C:2016:557, 95 kohta).
76 Ensinnäkin on todettava, että valitusperuste perustuu osittain yleisiin näkökohtiin, jotka koskevat tarvetta julkistaa kaikki tiedot, jotka liittyvät julkista rahoitusta saaviin hankkeisiin, ja niihin tieteellisiin intresseihin, joita teknologisen tutkimuksen tulosten julkaisemisella on ”tieteen universaalisuusperiaatteen” nojalla.
77 Tältä osin on todettava, että se, että tutkimushanke saa rahoitusta unionin varoista ja että sen tarkoituksena on uuden teknologian kehittäminen, on lähtökohtaisesti omiaan osoittamaan, että on olemassa todellinen yleinen etu saada tutustua kyseistä hanketta koskeviin asiakirjoihin. Kuten tämän tuomion 75 kohdassa on muistutettu, tällaisen luonteeltaan yleisen syyn esittäminen ei kuitenkaan riitä osoittamaan, että tämä etu on välttämättä ensisijainen niihin syihin nähden, joiden perusteella kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen epääminen on perusteltua.
78 Toiseksi on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole kiistänyt iBorderCtrl-hanketta koskevien tietojen levittämistä koskevan tieteellisen, tiedotuksellisen ja yleisen edun olemassaoloa, vaan se on katsonut valituksenalaisen tuomion 193, 197 ja 200 kohdassa, että asetuksessa N:o 1290/2013 säädetty ja avustussopimuksessa määrätty tulosten levittämisjärjestelmä täyttävät tämän edun mukaiset vaatimukset.
79 Unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä tukeutunut valituksenalaisen tuomion 194 ja 195 kohdassa hankkeeseen osallistujien velvollisuuksiin julkaista tulokset ja toisaalta kyseisen tuomion 196 kohdassa unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden oikeuteen tutustua hankkeen tuloksia koskeviin tietoihin.
80 Hankkeeseen osallistujien velvollisuuksista unionin yleinen tuomioistuin on todennut aluksi, että asetuksen N:o 1290/2013 43 artiklan 2 kohdassa ja avustussopimuksen 29.1 artiklassa osallistujat velvoitetaan levittämään hankkeen tulokset tarkoituksenmukaisella tavalla, jollei teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseen, turvallisuussääntöihin tai legitiimeihin intresseihin liittyvistä rajoituksista muuta johdu.
81 Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi todennut, että kyseisille osallistujille kuuluvan tutkimustulosten levittämistä koskevan velvollisuuden laajuutta täsmennettiin avustussopimuksessa. Se on viitannut kyseisen sopimuksen 29.2 artiklaan, jossa määrättiin, että on taattava vapaa oikeus tutustua vertaisarvioitujen tulosten tieteellisiin julkaisuihin, ja mainitun sopimuksen 38.2.1 artiklaan, jossa määrätään, että REA voi tietojen luottamuksellisuutta noudattaen käyttää viestintä- ja mainontatoiminnassaan hanketta koskevia tietoja ja asiakirjoja, erityisesti julkaistaviksi tarkoitettuja yhteenvetoja ja yleisön saataville toimitettavia tietoja. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi maininnut avustussopimuksen 20.3 artiklan a alakohdan iii alakohdan ja 20.4 artiklan a alakohdan, joiden mukaan osallistujien on toimitettava REAlle teknisten ja taloudellisten väliraporttien ohella yhteenvedot, joihin on muun muassa sisällytettävä yleiskatsaus tuloksista, jotka REAn on tarkoitus julkaista, ja niiden levittämisestä.
82 Oikeudesta tutustua hankkeen tuloksia koskeviin tietoihin unionin yleinen tuomioistuin on todennut yhtäältä, että asetuksen N:o 1290/2013 4 artiklassa ja avustussopimuksen 36.1 artiklassa määrätään niissä mainituin edellytyksin unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden oikeudesta tutustua tietoihin, jotka koskevat osallistujan unionin rahoitusta saaneen toimen puitteissa tuottamia tuloksia, ja toisaalta, että kyseisen asetuksen 49 artiklassa varmistetaan samojen unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden oikeus saada politiikkojensa tai ohjelmiensa kehittämistä, täytäntöönpanoa ja seurantaa varten tarvittavat näiden tulosten käyttöoikeudet.
83 Tässä yhteydessä on selvitettävä, onko unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että yleisen edun, johon valittaja vetosi tietojen ilmaisemista koskevan pyyntönsä tueksi, mukaiset vaatimukset oli täytetty asetuksessa N:o 1290/2013 ja avustussopimuksessa säädetyn tulosten levittämisjärjestelmän avulla.
84 Kuten tämän tuomion 79 kohdassa on muistutettu, unionin yleinen tuomioistuin on tukeutunut ensinnäkin hankkeeseen osallistujille asetettuihin velvollisuuksiin julkaista tulokset.
85 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että toisin kuin valittaja väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei ole todennut, että kaikki erityisesti iBorderCtrl-järjestelmään liittyvät tiedot, mukaan lukien tiedot sen laillisuudesta ja eettisestä hyväksyttävyydestä, voitiin pitää salassa.
86 Valituksenalaisen tuomion 194 kohdan valossa unionin yleinen tuomioistuin näyttää ainoastaan todenneen, että asetuksen N:o 1290/2013 43 artiklan 2 kohdassa ja avustussopimuksen 29.1 artiklassa säädettyä hankkeeseen osallistujia koskevaa velvollisuutta levittää tutkimustuloksia rajoitetaan teollis- ja tekijänoikeuksien, turvallisuussääntöjen tai legitiimien intressien suojaamiseksi.
87 Erityisesti hankkeen eettisiä ja juridisia vaikutuksia koskevien asiakirjojen osalta valituksenalaisen tuomion 113–118 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt riidanalaisen päätöksen vain niiden asiakirjojen osalta, jotka sisälsivät konsortion jäsenten iBorderCtrl-hankkeen yhteydessä konkreettisesti kehittämiä työkaluja ja teknologioita koskevia tietoja. Sitä vastoin unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut kyseisen päätöksen siltä osin kuin siinä evättiin oikeus tutustua tietoihin, jotka koskivat sellaisten järjestelmien, joissa käytetään automaattisen valheenpaljastuksen kaltaisia innovatiivisia teknologisia keinoja, yleistä eettistä ja oikeudellista arviointia.
88 Valittajan väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa käyttämät arviointiperusteet johtaisivat siihen, että joukko hankkeen tuloksiin liittyviä asiakirjoja, joihin kuuluvat erityisesti pilottikokeilujen tuloksia koskevat asiakirjat, pidetään salassa, perustuu unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten perusteettomaan ekstrapolaatioon muiden kuin tietojen ilmaisemista koskevan pyynnön ja näin ollen riidanalaisen päätöksen kohteena olleiden asiakirjojen osalta.
89 Toiseksi valittajan väitettä, jonka mukaan hankkeeseen osallistujille kuuluva julkistamisvelvollisuus ei riitä täyttämään yleisen edun mukaisia vaatimuksia, koska tämä velvollisuus ei mahdollista suojattaviksi katsottujen kaupallisten tietojen julkaisemista, ei myöskään voida hyväksyä. Tämän väitteen hyväksyminen merkitsisi nimittäin olettamaa siitä, että pyynnön tueksi esiin tuotu yleinen etu olisi ensisijainen niihin etuihin nähden, jotka ovat olleet tutustumisoikeuden epäämisen perusteena, vaikka – kuten tämän tuomion 74 kohdassa todetaan – sen, joka vetoaa ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloon, on esitettävä siitä näyttö.
90 Kolmanneksi valittajan tekemä vertailu aiempiin ”samankaltaisiin” tutkimus- ja kehityshankkeisiin, jotka vahvistavat sen, että tällaisiin hankkeisiin osallistujien julkaisut eivät mahdollista julkista keskustelua, perustuu yleiseen näkemykseen, joka liittyy muihin hankkeisiin, jotka eivät ole omiaan osoittamaan erityisesti iBorderCtrl-hankkeen osalta, että asetuksen N:o 1290/2013 ja avustussopimuksen perusteella toimitetut tiedot olisivat avoimuusvaatimuksen kannalta riittämättömiä.
91 Neljänneksi valittaja ei osoita, miltä osin unionin yleisen tuomioistuimen analyysi, jonka mukaan oli mahdollista käydä valistunut julkinen keskustelu käynnissä olevan iBorderCtrl-tutkimushankkeen eri näkökohdista kyseisen asetuksen ja kyseisen sopimuksen mukaisesti levitettyjen tulosten perusteella, olisi oikeudellisesti virheellinen.
92 Tästä on aluksi todettava, ettei valituksenalaisesta tuomiosta ilmene, että unionin yleinen tuomioistuin olisi katsonut, että meneillään olevien tutkimus- ja kehityshankkeiden osalta asetuksessa N:o 1049/2001 säädetään yleisestä poikkeuksesta tiedonsaantioikeuteen.
93 Tämän jälkeen on todettava, että valittaja vetoaa väitteillään lähinnä siihen, että on olemassa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu, joka koskee julkisin varoin rahoitetun teknologisen tutkimuksen kaikkia vaiheita koskevien kaikkien tietojen saamista ja joka on järjestelmällisesti merkittävämpi kuin tähän hankkeeseen osallistuvien yritysten taloudelliset edut. Tämä väite voi menestyä vain, jos on olemassa olettama, jonka mukaan katsotaan, että tällaisiin tietoihin liittyy ylivoimainen yleinen etu. Kuten tämän tuomion 74 ja 89 kohdassa muistetaan, tällaisen olettaman puuttuessa valittajan on tuotava konkreettisesti esiin seikat, jotka oikeuttavat kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen.
94 Tältä osin on todettava, ettei valitusperuste sisällä mitään sellaista seikkaa, joka osoittaisi oikeudellisesti virheelliseksi valituksenalaisen tuomion 202 kohdassa esitetyn unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin siitä, että valittaja ei ollut osoittanut, että avoimuusperiaatteella olisi nyt käsiteltävässä asiassa erityinen painoarvo siten, että se ohittaisi hankkeeseen osallistuvien konsortion jäsenten taloudellisten etujen suojaa koskevan legitiimin intressin.
95 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että yleisen edun, johon valittaja vetosi, mukaiset vaatimukset voitiin täyttää iBorderCtrl-hankkeen tulosten julkaisemista koskevilla velvoitteilla, jotka asetuksen N:o 1290/2013 43 artiklan 2 kohdassa ja avustussopimuksen 20.3 artiklan a alakohdan iii alakohdassa, 20.4 artiklan a alakohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 29.2 artiklassa ja 38.2.1 artiklassa asetetaan kyseiseen hankkeeseen osallistujille.
96 Unionin yleinen tuomioistuin on sitä vastoin katsonut virheellisesti valituksenalaisen tuomion 196 kohdassa, että tämä yleinen etu vahvistettiin asetuksen N:o 1290/2013 4 ja 49 artiklassa sekä avustussopimuksen 36.1 artiklassa säädetyllä unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden oikeudella saada käyttöönsä tietoja, vaikka yhtäältä nämä oikeudet ja toisaalta asetuksella N:o 1049/2001 säädetty oikeus saada tutustua asiakirjoihin eivät kohdistu samoihin edunsaajiin eikä niillä ole samaa tavoitetta.
97 Asetuksen N:o 1290/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaan ja 2 kohtaan perustuva oikeus saada komission hallussa olevat tiedot osallistujan unionin rahoitusta saaneen toimen puitteissa tuottamista tuloksista, on varattu unionin toimielimille, elimille ja laitoksille sekä jäsenvaltioille. Ne voivat saada hakemuksesta tutustua ainoastaan tietoihin, joilla on merkitystä yleisen edun kannalta ja jotka pysyvät luottamuksellisina, kun ne on annettu, paitsi jos tiedoista tulee julkisia tai osallistujat julkistavat ne. Samoin asetuksen N:o 1290/2013 49 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että käyttöoikeudet unionin rahoitusta saaneen osallistujan tuloksiin on varattu unionin toimielimille, elimille ja laitoksille vain ”unionin politiikkojen tai ohjelmien asianmukaisesti perusteltua kehittämistä, täytäntöönpanoa ja seurantaa varten”.
98 Asetuksessa N:o 1049/2001 säädetty oikeus tutustua asiakirjoihin sitä vastoin tunnustetaan kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla jokaiselle unionin kansalaiselle sekä jokaiselle luonnolliselle henkilölle, joka asuu jossain jäsenvaltiossa, sekä jokaiselle oikeushenkilölle, jolla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa. Lisäksi kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan hakijan ei tarvitse perustella asiakirjoihin tutustumista koskevaa hakemustaan.
99 Kuten valittaja perustellusti väittää, asetuksen N:o 1290/2013 4 artiklassa säädetty käyttöön saamista koskeva oikeus ei siis voi täyttää sitä yleisen edun mukaista vaatimusta, johon on vedottu sellaisen asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen tueksi, jonka unionin kansalainen tai luonnollinen henkilö, joka asuu jossain jäsenvaltiossa, tai oikeushenkilö, jolla on sääntömääräinen kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on tehnyt asetuksen N:o 1049/2001 perusteella.
100 Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 196 kohdassa esittämät perustelut ovat kuitenkin ylimääräisiä kyseisen tuomion 194 ja 195 kohdassa esitettyihin perusteluihin nähden, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti – kuten tämän tuomion 84–95 kohdasta ilmenee –, että asetuksen N:o 1290/2013 43 artiklan 2 kohdassa ja avustussopimuksen 20.3 artiklan a alakohdan iii alakohdassa, 20.4 artiklan a alakohdassa, 29.1 artiklassa, 29.2 artiklassa ja 38.2.1 artiklassa tutkimushankkeisiin osallistujille asetetuilla julkistamisvelvoitteilla, joihin valittaja vetoaa, voitiin täyttää yleisen edun mukaiset vaatimukset. Tällaisilla kyseisille osallistujille suoraan asetettujen velvoitteiden avulla voidaan nimittäin julkistaa tutkimustuloksia koskevat tiedot riippumatta mahdollisista levittämistoimista, joita unioni tai jäsenvaltiot voivat toteuttaa sen jälkeen, kun ne ovat käyttäneet oikeuttaan tutustua kyseisiin tietoihin.
101 Näin ollen valittajan tältä osin esittämä väite on hylättävä. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valituksen yhteydessä peruste, joka koskee valituksenalaisen tuomion jotain perustelua, on tehoton ja se on näin ollen hylättävä, kun kyseisen tuomion tuomiolauselman tueksi on oikeudellisesti riittävällä tavalla muita perusteluja (ks. vastaavasti tuomio 8.5.2003, T. Port v. komissio, C‑122/01 P, EU:C:2003:259, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.10.2021, Banco Santander v. komissio, C‑52/19 P, EU:C:2021:794, 127 kohta).
102 Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan väitteen, joka perustui siitä, että iBorderCtrl-hankkeella voitaisiin loukata perusoikeuksia, johtuvan ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloon, ja totesi valituksenalaisen tuomion 198 kohdassa, että Horisontti 2020 ‑ohjelmasta rahoitettuihin tutkimus- ja innovointihankkeisiin sovellettavissa merkityksellisissä säännöksissä asetettiin osallistujille velvollisuus kunnioittaa erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita ja komissiolle velvollisuus valvoa näiden oikeuksien ja periaatteiden noudattamista. Se lisäsi, että nämä vaatimukset heijastuivat lisäksi siinä, että iBorderCtrl-hankkeen oikeudelliset ja eettiset arvioinnit sisältyivät nimenomaisesti hankkeen toteuttamisen pakollisiin vaiheisiin, ja eettisiä kysymyksiä puolestaan valvoi riippumaton eettisten asioiden neuvonantaja.
103 Unionin yleinen tuomioistuin viittasi erityisesti asetuksen N:o 1291/2013 19 artiklaan, asetuksen N:o 1290/2013 14 artiklaan, luettuna yhdessä sen johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen kanssa, sekä avustussopimuksen 34 artiklaan.
104 Näin menetellessään unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen.
105 Sen perusteella, että iBorderCtrl-hankkeeseen osallistujille asetettiin velvollisuus kunnioittaa erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita ja komissiolle asetettiin velvollisuus valvoa näiden oikeuksien ja periaatteiden noudattamista, ei voida olettaa, ettei kyseisiä oikeuksia ja periaatteita ole loukattu, eikä sulkea pois ylivoimaista yleistä etua, joka koskee tähän hankkeeseen liittyvien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista niissä käytettyjen tekniikoiden mahdollisten perusoikeuksien suojaan kohdistuvien vaikutusten vuoksi.
106 Vaikka muistutus hankkeeseen osallistujien velvollisuudesta kunnioittaa perusoikeuksia ja komission velvollisuudesta valvoa näiden oikeuksien noudattamista ilmentääkin unionin lainsäätäjän näille viimeksi mainituille antamaa merkitystä, se ei oikeuta sitä, että kolmansilta evätään mahdollisuus saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin erityisesti sen varmistamiseksi, että hankkeeseen osallistujat ja unionin toimielimet ovat noudattaneet vastaavia velvollisuuksiaan.
107 Valituksenalaisen tuomion 198 kohdassa esitetty perustelu on kuitenkin luonteeltaan ylimääräinen.
108 Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin todennut kyseisen tuomion 199 kohdassa yhtäältä, ettei valittaja ollut väittänyt, ettei iBorderCtrl-hankkeen yhteydessä pilottikokeiluihin osallistuvien henkilöiden perusoikeuksia olisi kunnioitettu, ja toisaalta, että yleisen edun, johon hän vetosi ja joka koski todellisuudessa kyseisen hankkeen yhteydessä kehitettyihin tekniikoihin ja teknologioihin perustuvien järjestelmien mahdollista tulevaa käyttöönottoa todellisissa olosuhteissa, mukaiset vaatimukset täyttyisivät tulosten levittämisellä asetuksessa N:o 1290/2013 ja avustussopimuksessa määritellyin edellytyksin.
109 Valittaja ei kuitenkaan vetoa siihen, että hänen omat väitteensä olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla ensimmäisessä oikeusasteessa.
110 Tämän tuomion 84–95 kohdassa esitetyistä syistä unionin yleistä tuomioistuinta ei myöskään voida moittia siitä, että se olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että koska iBorderCtrl-hanke oli ainoastaan kehitteillä oleva tutkimushanke, jonka ainoana tarkoituksena oli kokeilla teknologioita, valittajan esiin tuoman yleisen edun mukaiset vaatimukset voitiin täyttää levittämällä hankkeen tulokset asetuksessa N:o 1290/2013 ja avustussopimuksessa määritetyin edellytyksin.
111 Kaikesta edellä todetusta seuraa, että valitusperuste on hylättävä, koska se on osittain tehoton ja osittain perusteeton.
112 Valitus on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
113 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
114 Koska REA on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, valittaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan REAn oikeudenkäyntikulut.
115 Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan, jota työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, komissio, joka on asiassa väliintulijana, on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Patrick Breyer vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan tutkimuksen toimeenpanoviraston (REA) oikeudenkäyntikulut.
3) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset