VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
8 päivänä toukokuuta 2008
Asia F-119/06
Petrus Kerstens
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Tutkittavaksi ottaminen – Organisaatiokaavio – Virkamiehelle vastainen toimi – Asemapaikan vaihtaminen – Tehtävien muuttuminen – Yksikön etu – Tehtävien vastaavuus – Peitelty seuraamus – Harkintavallan väärinkäyttö
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Kerstens vaatii henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO) osastokomitean 8.12.2005 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla muutettiin PMO:n organisaatiokaaviota, ja komission velvoittamista maksamaan hänelle korvaus hänelle väitetysti aiheutuneesta vahingosta.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Yksiköiden uudelleenorganisointi, jonka yhteydessä kantajan tehtäviä on muutettu – Kuuluminen virkamiehelle vastaisen toimen käsitteeseen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen
(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta; liite IX)
1. Kanne, jonka yksikön päällikkö on nostanut sellaisesta uudelleenorganisointia koskevasta päätöksestä, jolla muutetaan hänen yksikkönsä tehtäviä ja nimeä ja jonka mukaan hän jatkaa yksikön päällikkönä, on otettava tutkittavaksi. Vaikka tehtävien muuttuminen ei vaikuta virkamiehen aineellisiin etuihin ja/tai hänen asemaansa, siitä voi sen vuoksi, että muutetaan tehtävien luonnetta ja olosuhteita, joissa niitä hoidetaan, aiheutua vahinkoa virkamiehen aineettomiin etuihin ja hänen tulevaisuudennäkymiinsä, ja se voi näin ollen olla virkamiehelle vastainen, koska tiettyjen tehtävien hoitaminen voi johtaa muita tehtäviä helpommin ylennykseen vastuualueiden luonteen vuoksi. Lähtökohtaisesti voidaan siis katsoa, että tällainen muutos voi olla omiaan olemaan asianomaiselle virkamiehelle vastainen.
(ks. 45, 46 ja 48 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑78/96 ja T‑170/96, W v. komissio, 28.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑239 ja II‑745, 47 kohta) ja asia T‑51/01, Fronia v. komissio, 16.4.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑43 ja II‑187, 24 kohta).
2. Toimielimillä on laaja harkintavalta niiden organisoidessa yksikkönsä niille myönnettyjen tehtävien mukaan ja niiden määrätessä toimielimen käytettävissä näitä tehtäviä varten oleva henkilöstö asemapaikkoihin, edellyttäen kuitenkin, että tämä asemapaikkoihin määrääminen tapahtuu yksikön edun mukaisesti ja virkojen vastaavuutta noudattaen.
Ensimmäisen edellytyksen osalta, ja kun otetaan huomioon toimielinten harkintavallan laajuus yksikön edun arvioimisessa, virkamiestuomioistuimen valvonta koskee vain sitä, onko nimittävä viranomainen pysynyt kohtuullisissa ja hyväksyttävissä rajoissa ja sitä, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.
Toisen edellytyksen osalta silloin, kun virkamiehelle uskottuja tehtäviä muutetaan, henkilöstösääntöjen 7 artiklassa asetettu palkkaluokan ja tehtävien vastaavuuden sääntö ei merkitse vertailua hänen nykyisten ja entisten tehtäviensä välillä vaan hänen nykyisten tehtäviensä ja hierarkkisen asemansa välillä. Näin ollen ei ole mitään estettä sille, että päätöksellä myönnetään uusia tehtäviä, jotka, vaikka ne eroavat aikaisemmin hoidetuista tehtävistä ja vaikka asianomainen virkamies mieltää ne valtuuksiensa vähentämiseksi, ovat kuitenkin hänen palkkaluokkaansa vastaavia tehtäviä. Näin ollen virkamiehen valtuuksien todellisella vähentämisellä rikotaan palkkaluokan ja tehtävien vastaavuuden sääntöä vain jos nämä tehtävät ovat kokonaisuudessaan selvästi hänen palkkaluokkaansa ja virkaansa vastaavien alapuolella, kun otetaan huomioon niiden luonne, tärkeys ja määrä.
Kun virkamiehelle myönnettyjen tehtävien muuttamista koskeva päätös ei ole ristiriidassa yksikön edun tai tehtävien vastaavuuden kanssa, kyseessä ei voi olla peitelty seuraamus tai harkintavallan väärinkäyttö, eikä virkamies voi arvostella hallintoviranomaista siitä, että se ei ole aloittanut häntä koskevaa kurinpitomenettelyä, jonka yhteydessä hänellä olisi ollut oikeus henkilöstösääntöjen liitteen XI mukaisiin menettelyllisiin takeisiin.
(ks. 82, 84, 96, 97 ja 103 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 19/87, Hecq v. komissio, 23.3.1988 (Kok. 1988, s. 1681, 7 kohta); yhdistetyt asiat C‑116/88 ja C‑149/88, Hecq v. komissio 7.3.1990 (Kok. 1990, s. I‑599, 11 kohta) ja asia C‑12/05 P, Meister v. SMHV, 14.12.2006 (45 ja 47 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑46/89, Pitrone v. komissio, 23.10.1990 (Kok. 1990, s. II‑577, 35 kohta); asia T‑73/96, Forcat Icardo v. komissio, 19.6.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑159 ja II‑485, 39 kohta); asia T‑98/96, Costacurta v. komissio, 22.1.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑21 ja II‑49, 36 kohta); em. asia Fronia v. komissio (53 kohta); asia T‑103/01, Cwik v. komissio, 26.10.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑229 ja II‑1137, 30 kohta); asia T‑373/04, Fries Guggenheim v. Cedefop, 25.7.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑169 ja II‑A‑2‑819, 67 kohta); asia T‑339/03, Clotuche v. komissio, 7.2.2007 (47, 62, 91 ja 126 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja yhdistetyt asiat T‑118/04 ja T‑134/04, Caló v. komissio (101 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).