Asia T‑396/11

ultra air GmbH

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ultrafilter international – Ehdoton hylkäysperuste – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohta – Oikeuden väärinkäyttö

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.5.2013

1.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Mitättömyysvaatimus – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset – Oikeussuojan tarve

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan 1 kohdan a alakohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Eri hylkäysperusteiden tutkinta erikseen – Hylkäysperusteiden tulkinta niiden kunkin taustalla oleva yleinen etu huomioon ottaen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Mitättömyysvaatimus – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeuden väärinkäytöllä ei ole merkitystä

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 56 artiklan 1 kohdan a alakohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen mahdollisuus muuttaa riidanalaista päätöstä – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 3 kohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu mitättömyysvaatimus kuuluu hallinnolliseen menettelyyn eikä tuomioistuinmenettelyyn.

Asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä jokainen valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien, kauppiaiden tai kuluttajien edustajien ryhmittymä, joka voi esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä, voi esittää ehdottomaan mitättömyysperusteeseen perustuvan mitättömyysvaatimuksen. Sen sijaan saman asetuksen 56 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa, jotka koskevat suhteelliseen mitättömyysperusteeseen perustuvia mitättömyysvaatimuksia, oikeus tällaisen vaatimuksen esittämiseen on varattu tietyille henkilöille, joilla on oikeussuojan tarve. Tämän artiklan rakenteen perusteella lainsäätäjän tarkoituksena on näin ollen ollut rajoittaa niiden piiriä, jotka voivat esittää mitättömyysvaatimuksen, jälkimmäisessä mutta ei ensimmäisessä tapauksessa.

Toisin kuin rekisteröinnin suhteellisten hylkäysperusteiden, joilla suojellaan tiettyjen aikaisempien oikeuksien haltijoiden intressejä, rekisteröinnin ehdottomien hylkäysperusteiden tarkoituksena on suojata näiden perusteiden taustalla olevaa yleistä etua, mikä selittää sen, ettei asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetä, että vaatimuksen esittäjä osoittaa oikeussuojan tarpeen olemassaolon.

(ks. 16–18 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 19 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 56 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, tarkoitetun hallinnollisen menettelyn tarkoituksena on erityisesti antaa sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) mahdollisuus tarkistaa tavaramerkin rekisteröinnin pätevyys ja omaksua kanta, joka sen olisi pitänyt mahdollisesti omaksua viran puolesta asetuksen N:o 207/2009 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tässä yhteydessä viraston on arvioitava, onko tarkasteltavana oleva tavaramerkki kuvaileva ja/tai puuttuuko siltä erottamiskyky, eivätkä mitättömyysvaatimuksen esittäjän perustelut tai aikaisempi menettely voi vaikuttaa virastolle kuuluvan tehtävän laajuuteen asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 56 artiklan 1 kohdan a alakohdan taustalla olevien yleisten etujen osalta. Koska virasto ei kyseisiä säännöksiä mitättömyysmenettelyssä soveltaessaan näet ota kantaa siihen, meneekö tavaramerkin haltijan oikeus mitättömyysvaatimuksen esittäjän jonkin oikeuden edelle, vaan varmistaa, että tavaramerkin haltijan oikeus on perustettu pätevästi tavaramerkin rekisteröitävyyttä koskevien sääntöjen perusteella, kyse ei voi olla mitättömyysvaatimuksen esittäjän harjoittamasta oikeuden väärinkäytöstä.

Se seikka, että mitättömyysvaatimuksen esittäjä saattaa esittää vaatimuksensa siinä tarkoituksessa, että se sittemmin liittää kyseisen merkin tavaroihinsa, siis nimenomaan vastaa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa suojattua yleistä etua, joka koskee merkin käytettävissä olemista ja vapaata käyttöä. Näin ollen tällainen seikka ei missään tapauksessa voi merkitä oikeuden väärinkäyttöä. Tätä arviointia tukee asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohta, jonka mukaan yhteisön tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi myös loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, mikä merkitsee sitä, että loukkausasian vastaaja voi saada tavaramerkin julistettua mitättömäksi, vaikka se olisi käyttänyt tavaramerkkiä ja sen tarkoituksena olisi jatkaa sen käyttämistä.

(ks. 20–22 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 29 kohta)