Kanne 5.3.2010 - Italia v. komissio

(Asia T-117/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: avvocato dello Stato P. Gentili ja avvocato dello Stato G. Palmieri)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan komission 22.12.2009 tekemä päätös nro C (2009) 10350, joka liittyy Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) Italialle toimintasuunnitelma POR Pugliaa, tavoite 1 2000-06, varten myöntämän rahoitustuen vähentämiseen, on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian tasavalta riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa 22.12.2009 tehdyn komission päätöksen nro C (2009) 10350, joka annettiin tiedoksi 23.12.2009 ja joka liittyy Euroopan aluekehitysrahaston Italialle toimintasuunnitelma POR Pugliaa, tavoite 1 2000-06, varten myöntämän rahoitustuen vähentämiseen.

Italian tasavalta esittää tämän riitauttamisen tueksi seuraavat perusteet.

Ensimmäinen kanneperuste. Asetuksen N:o 1260/99¹ 39 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan ja asetuksen 438/2001² rikkominen. Kantaja väittää näiltä osin, että unionin tilintarkastajat ovat ensimmäisen tason tarkastuksissa päätelleet järjestelmään liittyvien laiminlyöntien olemassaolon joistakin sellaisista sääntöjenvastaisuuksista, joiden ei näissä tarkastuksissa ollut osoitettu tapahtuneen julkisia rakennustöitä koskevan tarjouskilpailun ja niissä tehtyjen sopimusten täytäntöönpanon osalta. Mutta riidanalaisessa päätöksessä ei ole tosiasiallisesti kumottu alueen esittämiä analyyttisiä vastapäätelmiä, joilla suljettiin pois järjestelmään liittyvät laiminlyönnit; siinä ei ole myöskään sovellettu asetuksen N:o 260/99 39 artiklassa tarkoitettua kiinteämääräistä 10 prosentin oikaisua, aivan kuin ensimmäisen tason alueelliset valvontajärjestelmät eivät olisi asetuksen N:o 438/2001 4 artiklassa säädetyn mukaisia. Komissio on näin loukannut myös kumppanuusperiaatetta.

Toinen kanneperuste. Asetuksen N:o 1260/99 39 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan ja asetuksen N:o 438/2001 10 artiklan rikkominen. Kantaja täsmentää tältä osin, että toinen peruste on samanlainen kuin ensimmäinen mutta että se koskee asetuksen N:o 438/2001 10 artiklassa säädettyjä toisen tason tarkastuksia, joita unionin tilintarkastuksissa on kuitenkin pidetty järjestelmänsä osalta puutteellisina sellaisten sääntöjenvastaisuuksien vuoksi, joita ei ollut havaittu ja jotka liittyivät muutamiin markkinointivuosiin, mutta jotka alue oli kaikista näistä sääntöjenvastaisuuksista huolimatta analyyttisesti kiistänyt sellaisin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin liittyvillä lausumilla, joita riidanalaisessa päätöksessä ei ole kumottu.

Kolmas kanneperuste. Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti ja asetuksen N:o 1260/99 39 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkominen. Päätöstä rasittaa perusteluvelvollisuuden laiminlyönti, koska päätelmä, jonka mukaan olemassa oli sellaisia järjestelmään liittyviä laiminlyöntejä, jotka oikeuttivat kiinteämääräiseen 10 prosentin oikaisuun, perustuu vuosien 2007 ja 2008 tarkastuksissa ilmenneeseen tilanteeseen, ja koska siinä ei ollenkaan oteta huomioon alueen asiakirjoin osoittamaa, vuoden 2009 loppuun mennessä tapahtunutta määrällistä ja laadullista kehitystä eikä edellisistä perusteista ilmeneviä, tarkastajien erityisistä arvioinneista esitettyjä vastapäätelmiä. Komission päätös, jonka mukaan rahastolle aiheutui vakavaa vahinkoa, on siis perusteeton.

Neljäs kanneperuste. Asetuksen N:o 1260/99 12 artiklan ja asetuksen N:o 438/2001 4 artiklan 1 kohdan sekä SEUT 258 artiklan rikkominen ja vastaajan toimivallan puuttuminen. Kantajan mukaan komissio oli antanut ratkaisevan merkityksen sille, ettei julkisia hankintasopimuksia koskevien säännösten oletettua rikkomista ollut tutkittu. Kuitenkin asetuksen N:o 1260/99 12 artiklaa ja asetuksen N:o 438/2001 4 artiklaa oikein luettaessa ilmenee, että näiden säännösten järjestelmällinen rikkominen ei voi suoraan johtaa kiinteämääräiseen oikaisuun, vaan niiden perusteella on aloitettava jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely, ja maksut on tässä yhteydessä asetuksen N:o 1260/99 32 artiklan 3 kohdan f alakohdan nojalla keskeytettävä niiden toimenpiteiden nojalla, joihin rikkominen liittyy.

____________

¹ - Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, s. 1).

² - Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista myönnettävän tuen hallinto- ja valvontajärjestelmien osalta 2.3.2001 annettu komission asetus (EY) N:o 439/2001 (EYVL L 63, s. 21).