Asia T-609/19
(julkaistu otteina)
Canon Inc.
vastaan
Euroopan komissio
18.5.2022 annettu unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) tuomio
Kilpailu – Yrityskeskittymät – Lääketieteellisten välineiden valmistuksen ala – Päätös, jolla määrätään sakkoja yrityskeskittymän toteuttamisesta ennen siitä ilmoittamista ja sen hyväksymistä – Asetuksen (EY) N:o 139/2004 4 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 1 kohta ja 14 artikla – Väliaikainen liiketoimi ja lopullinen liiketoimi – Varastointirakenne – Yksi keskittymä – Puolustautumisoikeudet – Perusteltu luottamus – Laillisuusperiaate – Oikeasuhteisuus – Sakkojen määrä – Lieventävät seikat
1. Yrityskeskittymät – Komission suorittama tutkinta – Ilmoittamis- ja lykkäämisvelvoitteet – Keskittymä – Käsite – Keskittymän toteuttaminen – Määräysvallan hankkiminen yrityksessä kahdella erillisellä välittömässä toiminnallisessa yhteydessä olevalla oikeustoimella – Osakkeiden varastointijärjestely – Sisällyttäminen – Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 4 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta)
(ks. 61–70, 73–80, 99, 105, 108–115, 216–224, 228–235, 306 ja 312 kohta)
2. Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus – Käsite – Yritys, joka ei voi sivuuttaa toimintansa kilpailunvastaista luonnetta – Samanlaista rikkomusta koskevan komission aiemman päätöksen puuttuminen – Vaikutuksettomuus
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 4 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 1 kohta ja 14 artiklan 2 kohta)
(ks. 366, 367 ja 370–374 kohta)
3. Euroopan unionin oikeus – Yleiset oikeusperiaatteet – Rangaistusten lainmukaisuuden periaate – Ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta, neuvoston asetuksen N:o 139/2004 4 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 1 kohta ja 14 artiklan 2 kohta)
(ks. 382–391 kohta)
4. Unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Komission aiempi päätöskäytäntö – Merkityksettömyys
(Neuvoston asetus N:o 139/2004)
(ks. 392–396, 398 ja 399 kohta)
5. Yrityskeskittymät – Ilmoitus – Velvoite – Rikkominen – Seuraukset – Vastaavien kieltojen automaattinen rikkominen – Seuraamukset
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 4 artiklan 1 kohta, 7 artiklan 1 kohta sekä 14 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta)
(ks. 403–407 kohta)
6. Kilpailu – Sakot – Komission päätös määrätä useita seuraamuksia samojen tosiseikkojen perusteella – Kilpailusääntöjen rikkomisten konkurrenssia koskevat periaatteet – Rikkominen – Puuttuminen
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 14 artiklan 2 kohta)
(ks. 409–411 ja 418 kohta)
7. Kilpailu – Sakot – Määrä – Määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Komission päätöskäytäntö – Ohjeellisuus
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 14 artikla)
(ks. 425, 426 ja 428 kohta)
8. Yrityskeskittymät – Sakot – Määrä – Määrittäminen – Perusteet – Suuntaviivojen puuttuminen – Sakotuspäätöksen perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus
(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 14 artikla)
(ks. 436 ja 437 kohta)
9. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Ulottuvuus – Komission velvollisuus ilmoittaa asianomaisille täydentävällä väitetiedoksiannolla – Edellytykset
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohta, neuvoston asetuksen N:o 139/2004 18 artikla)
(ks. 469–472 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää Canonin kanteen, jossa oli kyse siitä, että komissio oli määrännyt Canonille 28 miljoonan euron sakon yrityskeskittymien valvontaa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä sen ostaessa Toshiba Medical Systems Corporation -yhtiön.
Optisten ja kuvantamistuotteiden valmistamiseen erikoistunut monikansallinen yhtiö Canon Inc. (jäljempänä kantaja) osti vuonna 2016 Toshiba Medical Systems Corporation -yhtiön (jäljempänä TMSC), joka oli Toshiba Corporationin (jäljempänä Toshiba) kokonaan omistama tytäryhtiö.
Tämä hankinta toteutettiin kahdessa vaiheessa nimenomaan tätä tarkoitusta varten perustetun erillisyhtiön (MS Holding) välityksellä. Ensimmäisessä vaiheessa MS Holding hankki 17.3.2016 tiettyjä TMSC:n äänivaltaisia osakkeita noin 800 eurolla, ja kantaja sai vastineeksi koko sovitun TMSC:n myyntihinnan (noin 5 280 000 000 euroa) maksamisesta kaikkien jäljelle jääneiden TMSC:n äänivaltaisten osakkeiden osto-optioita. Kantaja hankki lisäksi yhden TMSC:n äänivallattoman osakkeen noin 40 eurolla (jäljempänä väliaikainen liiketoimi).
Toisessa vaiheessa sen jälkeen, kun komissio oli hyväksynyt keskittymän, kantaja käytti 19.12.2016 optionsa ostaakseen kohde-etuutena olevat TMSC:n äänivaltaiset osakkeet, kun taas TMSC osti sen MS Holdingin hallussa olleet äänivaltaiset osakkeet ja kantajan hallussa olleen äänivallattoman osakkeen (jäljempänä lopullinen liiketoimi). Näillä kahdella liiketoimella TMSC:stä tuli kantajan kokonaan omistama tytäryhtiö.
Tämän kaksivaiheisen hankinnan tarkoituksena oli, että TMSC:n myynti tunnustettaisiin pääomasijoitukseksi Toshiban tileillä viimeistään 31.3.2016, mutta kantaja ei saisi virallisesti määräysvaltaa, ennen kuin se saa toimivaltaisilta kilpailuviranomaisilta tarvittavat hyväksynnät.
Kantajan maaliskuussa 2016 tekemän ennakkoilmoituksen jälkeen keskittymästä ilmoitettiin komissiolle saman vuoden elokuussa, ja komissio hyväksyi sen syyskuussa.
Komissio aloitti kuitenkin samaan aikaan tutkimuksen sulautuma-asetuksessa(1) säädettyjen ilmoittamis- ja lykkäämisvelvoitteiden mahdollisen laiminlyönnin vuoksi. Näiden velvoitteiden mukaan unioninlaajuisen keskittymän osapuolina olevien yritysten on ilmoitettava komissiolle hankkeistaan, jotta niitä voidaan tutkia ennen täytäntöönpanoa (ilmoittamisvelvollisuus),(2) eivätkä ne voi toteuttaa ilmoitettua keskittymää ennen komission antamaa hyväksyntää (lykkäämisvelvollisuus).(3)
Komissio totesi 27.6.2019 antamassaan päätöksessä,(4) että kantaja oli laiminlyönyt edellä mainittuja velvoitteita, koska se oli hankkinut TMSC:n ennenaikaisesti. Komissio katsoi lähinnä, että toteuttamalla väliaikaisen liiketoimen kantaja oli toteuttanut osittain yhden keskittymän, jossa se hankki TMSC:n, ja siten laiminlyönyt ilmoittamis- ja lykkäämisvelvoitteitaan. Komissio määräsi sille tästä syystä kaksi sakkoa, joiden yhteismäärä oli 28 miljoonaa euroa.
Kantaja nosti kyseistä päätöstä koskevan kumoamiskanteen, jonka unionin yleisen tuomioistuimen kuudes jaosto hylkäsi kokonaisuudessaan.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää aluksi kantajan väitteen, jonka mukaan väliaikainen liiketoimi ei johtanut määräysvallan hankkimiseen TMSC:ssä, joten se ei laiminlyönyt sulautuma-asetuksessa säädettyjä ilmoittamis- ja lykkäämisvelvoitteita.
Viittaamalla unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön(5) unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa tässä yhteydessä, että keskittymän toteuttaminen tapahtuu, kun keskittymän osapuolet panevat täytäntöön toimenpiteitä, joilla vaikutetaan kohdeyrityksen määräysvallan pysyvään vaihtumiseen. Keskittymän osittainen toteuttaminen kuuluu siten lykkäämisvelvoitteen soveltamisalaan, millä täytetään keskittymien tehokkaan valvonnan varmistamista koskevaa vaatimusta. Tästä näkökulmasta sulautuma-asetuksessa kohdellaan yhtenä keskittymänä toimia, jotka ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällaiset toimet eivät ole välttämättömiä kohdeyrityksen määräysvallan vaihtamiseksi eivätkä siten välittömässä toiminnallisessa yhteydessä keskittymän toteuttamiseen.
Komissio oli täten havainnut perustellusti, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tehdään ero keskittymän ja keskittymän toteuttamisen käsitteiden välillä. ”Keskittymän” katsotaan nimittäin syntyvän vain, jos määräysvalta siirtyy pysyvästi, mutta keskittymän ”toteuttaminen” voi tapahtua, kun keskittymän osapuolet panevat täytäntöön toimenpiteitä, joilla vaikutetaan kohdeyrityksen määräysvallan pysyvään vaihtumiseen, eli mahdollisesti ennen määräysvallan hankkimista tällaisessa yrityksessä.
Näin ollen sitä, onko kantaja laiminlyönyt ilmoittamis- ja lykkäämisvelvoitteita, ei pidä arvioida sen perusteella, onko TMSC:ssä hankittu määräysvalta ennen keskittymän hyväksymistä, vaan sen perusteella, vaikutettiinko riidanalaisilla toimilla kokonaan tai osittain, tosiasiallisesti tai oikeudellisesti kyseisen yrityksen määräysvallan vaihtumiseen ennen kyseistä päivää.
Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös kantajan väitteen, jonka mukaan komission toteuttama keskittymän valvonta ei vaikeutunut millään tavoin missään vaiheessa, koska kantaja hankki määräysvallan TMSC:ssä vasta saatuaan kaikki hyväksynnät asianomaisilta kilpailuviranomaisilta. Kantajan mukaan keskittymän varhaista toteuttamista ei tapahdu ennen määräysvallan hankkimista. Kantajan mielestä keskittymän osittainen toteuttaminen edellyttää siis osittaisen määräysvallan hankkimista. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että määräysvalta on joko hankittu heti, kun yksiköllä on mahdollisuus käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kohdeyrityksessä, tai sitä ei ole hankittu. Väitetty ”osittainen määräysvalta” ei siten voi olla keskittymän osittaisen toteuttamisen edellytyksenä. Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa lisäksi, että jotta komission valvonta on tehokasta, sitä on toteutettava ennen keskittymän toteuttamista, vaikka toteuttaminen olisi osittaista.
Omaan oikeuskäytäntöönsä viitaten(6) unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös kantajan väitteen, jonka mukaan väliaikainen liiketoimi ei merkinnyt keskittymän osittaista toteuttamista.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että keskittymä voi toteutua tilanteessa, jossa on kyse useasta muodollisesti erillisestä oikeustoimesta, ja että komission on tällaisessa tapauksessa arvioitava, muodostavatko nämä liiketoimet sellaisen kokonaisuuden, että ne merkitsevät yhtä ja samaa keskittymää. Useiden oikeudellisesti erillisten liiketoimien tilanteessa komission on siten kullekin yksittäistapaukselle ominaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen valossa yksilöitävä osapuolten tavoittelema taloudellinen tavoite tutkimalla, olisivatko kyseessä olevat yritykset voineet sopia kustakin liiketoimesta erikseen vai onko kukin liiketoimi päinvastoin ainoastaan monitahoisemman keskittymän yksi osa, jota ilman osapuolet eivät olisi sopineet keskittymästä.
Komissio ei ole tehnyt tässä yhteydessä virhettä, kun se luokitteli väliaikaisen liiketoimen keskittymän osittaiseksi toteuttamiseksi. Komissio nimittäin totesi perustellusti, että kantajalla oli ollut väliaikaisen liiketoimen toteuttamisajankohdasta alkaen keskittymän hyväksynnän tuloksesta riippumatta mahdollisuus käyttää tiettyä vaikutusvaltaa TMSC:hen, koska sillä oli ollut kyseisen liiketoimen toteuttamisesta alkaen yksinomainen toimivalta vaikuttaa siihen, kenestä tulee TMSC:n lopullinen ostaja.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös kantajan väitteen, jonka mukaan väliaikaisella liiketoimella ei ollut välitöntä toiminnallista yhteyttä määräysvallan vaihtumiseen TMSC:ssä, minkä vuoksi sillä ei vaikutettu kyseisen toimivallan vaihtumiseen. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ilman kantajan ehdottamaa kaksivaiheista liiketoimirakennetta Toshiba ei olisi voinut luopua määräysvallasta TMSC:ssä ja saada peruuttamattomasti maksua TMSC:stä ennen maaliskuun 2016 loppua. Lisäksi tässä kaksivaiheisessa rakenteessa väliaikainen liiketoimi oli välttämätön vaihe määräysvallan vaihtamiseksi TMSC:ssä. Tämän kaksivaiheisen rakenteen tavoitteena oli tosiasiassa yhtäältä se, että väliaikainen ostaja voi väliaikaisen liiketoimen ansiosta ostaa kaikki TMSC:n äänivaltaiset osakkeet, ja toisaalta se, että kantaja voi maksaa TMSC:n hinnan Toshiballe peruuttamattomasti saaden mitä suurimman varmuuden siitä, että se saa lopulta määräysvallan TMSC:ssä.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen kokonaisuudessaan ja velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.