Language of document : ECLI:EU:T:2015:749

Asia T-250/12

Corporación Empresarial de Materiales de Construcción, SA

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – ETA-alueen natriumkloraattimarkkinat – Muutospäätös, jolla lyhennetään kartelliin osallistumisen todettua kestoa – Sakon määrän laskeminen – Vanhentuminen – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 artikla

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 6.10.2015

1.      Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Kanne, joka on nostettu kilpailuasiassa annetusta päätöksestä, jolla lyhennetään rikkomiseen osallistumisen todettua kestoa ja alennetaan sakon määrää – Kanneperuste, jossa vaaditaan mainitun päätöksen osittaista kumoamista vanhentumista koskevien sääntöjen rikkomisen takia – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2.      Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Yrityksen kirje, jossa komissiolle ilmoitetaan aikomuksesta kantaa taloudellinen vastuu sakon maksamisesta – Kanneoikeuden käytön rajoittaminen – Laillisuutta ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevien perustavanlaatuisten periaatteiden loukkaaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 52 artiklan 1 kohta)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Alkuperäisen päätöksen osittainen kumoaminen, joka on rajattu koskemaan pelkästään sakon määrää – Sellaisen myöhemmän päätöksen antaminen, jossa kantajalle alun perin määrätty sakko pidetään osittain voimassa – Vanhentumisen arviointi alkuperäisen päätöksen antamishetken mukaan

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentumisaika kilpailua koskevissa menettelyissä – Katkeaminen – Ulottuvuus – Vanhentumisajan katkeaminen kaikkien rikkomiseen osallistuneiden yritysten osalta – Rikkomiseen osallistuneen yrityksen käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 ja 4 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentumisaika kilpailua koskevissa menettelyissä – Alkamisajankohta – Jatkuva tai jatkettu rikkominen – Rikkomisen lopettamispäivä – Katkeaminen – Päätös myöntää ehdollinen vapautus sakoista – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 11 kohdan a–c alakohta)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentumisaika kilpailua koskevissa menettelyissä – Alkamisajankohta – Jatkuva tai jatkettu rikkominen – Rikkomisen lopettamispäivä – Katkeaminen – Velvollisuutta katsoa ensimmäinen tietopyyntö vanhentumisajan katkaisevaksi toimeksi ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artikla)

7.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Vastaavat vaatimukset kanneperusteen tueksi esitetyille väitteille

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla)

1.      Kun kyse on kumoamiskanteesta, joka on nostettu kilpailuasiassa annetusta päätöksestä, jonka komissio on antanut sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut alkuperäisen päätöksen, ja jolla muutetaan viimeksi mainittua päätöstä yhtäältä muuttamalla rikkomisajanjakson todettua kestoa ja toisaalta alentamalla sakon määrää, kantajalla on intressi esittää kanneperuste, jossa vaaditaan myöhemmän päätöksen osittaista kumoamista alennetun sakon määrän osalta, koska mainittu kumoaminen on omiaan tuottamaan kantajalle etua.

Kun ensinnäkin otetaan huomioon, että muuttaessaan sitä rikkomisen kestoa, josta kantajaa alun perin moitittiin, komissio vahvisti myöhemmässä päätöksessä uuden päivämäärän, josta asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty seuraamusten määräämisen vanhentumisaika alkoi kulua, komissio moittii tässä yhteydessä virheellisesti kantajaa siitä, että tämä esitti kumoamiskanteensa tueksi kanneperusteen, joka koskee mainitun artiklan rikkomista, vaikka kantaja ei ollut esittänyt sitä unionin yleisessä tuomioistuimessa aikaisemman kanteen yhteydessä.

Toiseksi siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyisi kanteen vanhentumisajan noudattamatta jättämistä koskevan kanneperusteen nojalla, on niin, että koska mainittu kanneperuste on suunnattu ainoastaan myöhemmän päätöksen sellaista artiklaa vastaan, jossa määrätään sakon uusi määrä, kyseinen päätös kumottaisiin tällöin ainoastaan siltä osin kuin siinä vahvistetaan kantajalle alkuperäisessä päätöksessä määrätyn sakon uusi määrä eikä siltä osin kuin siinä vahvistetaan se uusi rikkomisajanjakso, josta kantajaa moititaan ja jonka osalta komission sakon määräämistä koskevan toimivallan vanhentumista arvioidaan. Vanhentumisajan noudattamatta jättämistä koskevan kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä arvioitaessa ei siis ole syytä olettaa, että kyseiseen kanneperusteeseen perustuva tuomio, jolla myöhempi päätös osittain kumottaisiin, merkitsisi, että alkuperäisessä päätöksessä kantajalle määrätyn sakon summa palaisi ennalleen, kun otetaan huomioon komission velvollisuus toteuttaa tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet SEUT 266 artiklan mukaisesti etenkin siltä osin kuin on kyse sen toimivallasta määrätä kantajalle sakko uudelta rikkomisajanjaksolta.

(ks. 46 ja 48 kohta)

2.      Kirjettä, jonka kantaja on lähettänyt komissiolle ilmoittaakseen sille, että se kantaisi yksin taloudellisen vastuun sille kyseisestä rikkomuksesta määrättävän sakon maksamisesta, ei voida tulkita siten, että kantaja olisi luopunut vetoamasta asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiin siltä osin kuin on kyse komission tällaisen sakon määräämistä koskevan toimivallan mahdollisesta vanhentumisesta, etenkään, kun mainitun kirjeen sanamuodosta käy ilmi ainoastaan, että kantaja on suostunut kantamaan yksin vastuun komission mahdollisesti määräämän sakon maksamisesta.

Vaikka se, että yritys komissiossa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä nimenomaisesti tai implisiittisesti myöntää joitakin tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, voikin olla lisätodiste arvioitaessa sitä, onko kulloisessakin tuomioistuimessa nostettu kanne hyväksyttävä, myöntäminen ei voi nimittäin kuitenkaan rajoittaa itse sitä oikeutta nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla. Tätä varten nimenomaisesti säädetyn oikeudellisen perustan puuttuessa tällainen rajoitus on vastoin laillisuusperiaatetta ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, jotka ovat perustavanlaatuisia periaatteita. On kuitenkin huomautettava, että todellinen oikeus muutoksenhakuun ja oikeus saada asiansa käsitellyksi puolueettomassa tuomioistuimessa on taattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa, jolla on SEU 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla.

(ks. 52 ja 53 kohta)

3.      Vanhentumisajan arvioinnista sakkoja koskevissa menettelyissä on todettava, että silloin, kun sekä tuomion päätösosasta että sen perusteluista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi alkuperäisen päätöksen tietyn artiklan ainoastaan siltä osin kuin komissio vahvisti siinä sakon määrän ja että unionin yleinen tuomioistuin ei missään tapauksessa kumonnut kyseistä artiklaa siltä osin kuin komissio päätti määrätä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan säännösten perusteella yritykselle ja kantajalle yhteisvastuullisesti sakon antamalla myöhemmän päätöksen, jolla komissio piti kantajalle alun perin määrätyn sakon osittain voimassa, ei voida katsoa, että komissio teki uuden päätöksen sakon määräämisestä sille.

Näin ollen silloin, kun päätöksen kohteena ja seurauksena on ainoastaan kantajalle alun perin määrätyn sakon pitäminen osittain voimassa, sen arvioimiseksi, onko kanneperuste, joka koskee sitä, että komission toimivalta määrätä sakko kantajalle olisi vanhentunut, perusteltu, on syytä ottaa huomioon se päivämäärä, jona komissio päätti määrätä sakon kantajalle, eli alkuperäisen päätöksen tekopäivämäärä eikä myöhemmän päätöksen päivämäärää, koska jälkimmäisen päätöksen kohteena on kumoamistuomion oikeusvaikutusten suomien etujen takaaminen kantajalle.

(ks. 76 ja 77 kohta)

4.      Vanhentumisajasta kilpailua koskevissa menettelyissä on todettava, että asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 4 kohdan mukaan vanhentumisaika katkeaa suhteessa kaikkiin rikkomiseen osallisiin yrityksiin tai yritysten yhteenliittymiin.

Tältä osin asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksistä seuraa, että jos yritys on osallistunut rikkomiseen eli se on määritelty tällaiseksi riidanalaisessa päätöksessä, vanhentumisaika katkeaa sen osalta sillä perusteella, että rikkomisen tutkinnan tai rikkomista koskevan menettelyn aloittamiseksi toteutettava toimi on annettu tiedoksi vähintään yhdelle yritykselle (sille tai jollekin toiselle yritykselle), joka on yksilöity rikkomiseen osallistuneeksi yritykseksi. Vanhentumisajan katkaisevilla toimilla on siis vaikutuksia erga omnes kaikkiin kyseessä olevaan rikkomiseen osallistuneisiin yrityksiin.

(ks. 81 ja 85 kohta)

5.      Vanhentumisajasta kilpailua koskevissa menettelyissä on todettava, että asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksistä seuraa, että komission toimen tarkoituksena on oltava erityisesti rikkomisen tutkinnan tai rikkomista koskevan menettelyn aloittaminen, jotta se katkaisisi vanhentumisajan mainitussa asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä.

Tältä osin komission noudattaman sakoista vapauttamis- tai sakkojen lieventämispolitiikan osalta on ensinnäkin ilmeistä, että sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskeva ohjelma edistää suoranaisesti komission vastuulla olevan unionin kilpailusääntöjen rikkomisten selvittämispolitiikan täyttä tehokkuutta. Toiseksi päättämällä myöntää hakijalle ehdollinen vapautus sakoista voidaan vahvistaa, että hakemus täyttää ennakkoedellytykset sille, että hakijalle voidaan hallinnollisen menettelyn päätteeksi myöntää tietyin edellytyksin lopullinen vapautus sakoista. Lisäksi tämä menettelyllinen asema, joka hakijalle myönnetään päätöksellä ehdollisen vapautuksen myöntämisestä sakoista, velvoittaa kyseisen tahon käyttäytymään sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 11 kohdan a–c alakohdassa asetettujen ehtojen mukaisesti, kunnes komissio antaa lopullisen päätöksen, jotta se voisi saada lopullisen vapautuksen sakoista. Tälle hakijan käyttäytymiselle on ominaista etenkin velvoite yhtäältä tehdä koko komissiossa toteutettavan hallintomenettelyn ajan kaikin tavoin yhteistyötä, joka on jatkuvaa ja nopeaa, ja toisaalta toimittaa komissiolle kaikki hallussaan tai saatavillaan olevat todisteet epäillystä rikkomisesta.

Näin ollen päätös, jolla hakijalle myönnetään ehdollinen vapautus sakoista, on luonteeltaan perustavanlaatuinen, koska siinä myönnetään hakijalle tällainen menettelyllinen asema, jotta komissio voi tutkia epäiltyä rikkomista ja aloittaa rikkomista koskevan menettelyn. On siis katsottava, että tämän komission menettelyn kuluessa toteuttaman toimenpiteen tarkoituksena on rikkomisen tutkiminen ja rikkomista koskevan menettelyn aloittaminen asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetussa merkityksessä ja että se voidaan näin ollen luokitella vanhentumisajan katkaisevaksi toimeksi.

(ks. 89, 96 ja 97 kohta)

6.      Vanhentumisajasta kilpailua koskevissa menettelyissä on todettava, että koska komission toimen luokittelu vanhentumisajan katkaisevaksi toimeksi perustuu niiden säännösten soveltamiseen, jotka sisältyvät etenkin asetuksen N:o 1/2003 25 artiklaan, sellaisina kuin unionin tuomioistuimet niitä viime kädessä tulkitsevat, komission aiempi käytäntö ei voi estää komissiota unionin tuomioistuinten valvonnassa hyväksymästä vanhentumisajan katkaiseviksi toimiksi muuntyyppisiä toimia kuin ensimmäinen tietopyyntö.

(ks. 100 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 101 ja 102 kohta)