Language of document :

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 24.11.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-775/20, PB v. komissio, 14.9.2022 antamasta tuomiosta

(asia C-721/22 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Baquero Cruz, B. Araujo Arce ja J. Estrada de Solà)

Muut osapuolet: PB ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 14.9.2022 asiassa T-775/20 antaman tuomion tuomiolauselman 1 ja 3 kohdan

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asiaratkaisun antamiseksi kumoamiskanteesta

velvoittaa PB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa valituksensa tueksi yhteen kumoamisperusteeseen, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen.

Komissio riitauttaa johtopäätöksen, jossa unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa katsoo kyseisen tuomion 51–64 kohdassa esitetyn päättelyn nojalla, että asetus Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta1 ei voi yksinään olla asianmukainen oikeusperusta hallinnollisiin toimenpiteisiin ryhtymiselle perusteettomasti maksettujen rahamäärien takaisinperimiseksi.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, sillä EY:n taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen 4 ja 7 artikla ovat itsenäinen ja riittävän täsmällinen peruste toteuttaa hallinnollisia takaisinperintätoimia, jotka eivät ole seuraamusluonteisia.

Unionin yleinen tuomioistuin päätyi tuomionsa 69 kohdassa katsomaan, että vuoden 2002 varainhoitoasetuksen soveltaminen yhdessä EY:n taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen 4 ja 7 artiklan kanssa ei oikeuta toteuttamaan kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa olleeseen asianosaiseen kohdistuvia toimenpiteitä, koska tämä ei ollut kyseisten maksujen välitön saaja.

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, sillä EY:n taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen 7 artikla, sovellettuna yhdessä saman asetuksen 4 artiklan ja vuoden 2002 varainhoitoasetuksen 103 artiklan kanssa, on riittävän selvä ja täsmällinen säännös takaisinperintätoimien kohdistamiseksi ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleeseen asianosaiseen, vaikka tämä ei ollut kyseisten maksujen välitön saaja.

____________

1 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL 1995, L 312, s. 1).