UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
21 päivänä maaliskuuta 2014 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Asetus (EY) N:o 881/2002 – Henkilön varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen sen vuoksi, että hänet on sisällytetty Yhdistyneiden Kansakuntien elimen laatimaan luetteloon – Pakotekomitea – Sisällyttäminen tämän jälkeen asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I olevaan luetteloon – Komission kieltäytyminen poistamasta kyseistä luetteloon sisällyttämistä – Laiminlyöntikanne – Perusoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi, oikeus tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan ja oikeus omaisuudensuojaan
Asiassa T‑306/10,
Hani El Sayyed Elsebai Yusef, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan aluksi barrister E. Grieves ja solicitor H. Miller, sittemmin Grieves, Miller sekä P. Moser, QC, ja solicitor R. Graham,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään E. Paasivirta, M. Konstantinidis ja T. Scharf,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään aluksi E. Finnegan ja R. Szostak, sittemmin Finnegan,
väliintulijana,
jossa vaaditaan toteamaan SEUT 265 artiklan mukaisesti, että komissio on laiminlyönyt lainvastaisesti tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 54. kerran 5.10.2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1629/2005 (EUVL L 260, s. 9) peruuttamisen siltä osin kuin kyseinen toimi koskee kantajaa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. J. Forwood (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Dehousse ja J. Schwarcz,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Weychert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.10.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston (jäljempänä turvallisuusneuvosto) päätöslauselmalla 1267 (1999) perustettu komitea (jäljempänä pakotekomitea) lisäsi 29.9.2005 kantajan Hani El Sayyed Elsebai Yusefin, joka oli nimetty al-Qaida-järjestöön yhteydessä olevaksi henkilöksi, nimen yhdistettyyn luetteloonsa (jäljempänä pakotekomitean luettelo) henkilöistä ja yhteisöistä, joiden varat ja muut taloudelliset resurssit oli jäädytettävä turvallisuusneuvoston eri päätöslauselmien perusteella (erityisesti päätöslauselmat 1333 (2000), 1390 (2002), 1455 (2004), 1562 (2004), 1617 (2005), 1730 (2006), 1735 (2006), 1822 (2008), 1904 (2009) ja 1989 (2011)), joiden tavoitteena on torjua uhkia, joita terroriteot aiheuttavat kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle.
2 Kantajan nimi lisättiin tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (EUVL L 139, s. 9) liitteessä I olevaan luetteloon tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 54. kerran 5.10.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1629/2005 (EUVL L 260, s. 9). Kantajan varat ja muut taloudelliset resurssit Euroopan yhteisössä jäädytettiin näin ollen asetuksen N:o 881/2002 aineellisten säännösten mukaisesti.
3 Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 6.1.2006 toimittamallaan kannekirjelmällä Euroopan unionin neuvostoa vastaan kanteen asetuksen N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1629/2005, kumoamiseksi siltä osin kuin nämä toimet koskevat häntä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-02/06, Yusef vastaan neuvosto, 31.5.2006 antamallaan määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) jättänyt tutkimatta kanteen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten selvän puuttumisen perusteella, sillä kanne oli nostettu määräajan päättymisen jälkeen.
4 Yhteisöjen tuomioistuin antoi 3.9.2008 tuomion yhdistetyissä asioissa C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation vastaan neuvosto ja komissio (Kok., s. I-6351; jäljempänä yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I -tuomio).
5 Kantaja vaati 7.3.2009 päivätyillä kirjeillään Euroopan unionin neuvostolle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle saada tutustua asiakirjoihin, joita kyseiset toimielimet käyttivät oikeuttaakseen hänen nimensä sisällyttämisen riidanalaiseen luetteloon.
6 Komissio toimitti 23.4.2009 päivätyllä kirjeellään kantajalle kolme asiakirjaa eli i) pakotekomitean 3.10.2005 päivätyn tiedoksiannon SC/8516, joka koski kantajan nimen lisäämistä muiden ohella sen luetteloon; ii) pakotekomitean 10.10.2005 päivätyn tiedoksiannon SC/8520, joka koski kantajan henkilötietojen, sellaisina kuin ne ovat kantajan nimen yhteydessä mainitun komitean luettelossa, muuttamista ja iii) pakotekomitean 24.8.2006 päivätyn tiedoksiannon SC/8815, joka koski samojen henkilötietojen uutta muutosta.
7 Kantaja nosti kanteen High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionissa (jäljempänä High Court) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ulko- ja kansainyhteisöasiain ministerin (jäljempänä FCO) samanaikaisesti asetuksen N:o 1629/2005 antamisen kanssa toteuttaman kantajaan kohdistuvan varojen jäädyttämistä koskevan kansallisen toimenpiteen kumoamisesta. FCO oli tämän kanteen yhteydessä useasti pyytänyt pakotekomitealta, että kantaja voisi saada tietoonsa perusteet sille, miksi hänen nimensä oli sisällytetty kyseisen komitean luetteloon ja mikä valtio oli pyytänyt sen sisällyttämistä. Pyyntöihin ei suostuttu, mutta FCO:n pakoteryhmän johtaja, joka puhui ministeriön nimissä, ilmoitti 19.6.2009 High Courtille antamassaan todistajanlausunnossa seuraavaa:
”FCO on uudelleentarkastelumenettelyä, sellaisena kuin se on [sovellettavassa lainsäädännössä], noudattaen koonnut hallituksella hallussaan olevat tiedot yhteen tutkiakseen [kantajan] nimeämisen [turvallisuusneuvoston] päätöslauselmissa lueteltujen kriteerien perusteella. Uudelleentarkastelumenettelyn päätteeksi FCO teki päätelmän, ettei [kantajan nimen] merkitsemiseen [pakotekomitean] luetteloon [turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1267 (1999) perustetun] järjestelmän mukaisesti ollut enää syytä. Lisätietoja on pyydetty, mutta [kantajan] nimeä ehdottanut valtio ei ole vielä toimittanut niitä. Yhdistynyt kuningaskunta ottaa tämän vuoksi yhteyttä [pakote]komiteaan ilmoittaakseen sille, ettei [kantajan] merkitsemiseen luetteloon ole enää syytä. Yhdistynyt kuningaskunta esittää myös vaatimuksen [kantajan nimen] poistamiseksi [pakotekomitean] luettelosta ja pyrkii saamaan sen aikaan.”
8 United Kingdom Supreme Court (Yhdistyneen kuningaskunnan ylimmän oikeusasteen tuomioistuin) kumosi asioissa Her Majesty’s Treasury (vastapuoli) vastaan Mohammed Jabar Ahmed ym. (valittajat), Her Majesty’s Treasury (vastapuoli) vastaan Mohammed al-Ghabra (valittaja) sekä R (Hani el Sayed Sabaei Youssefin vaatimuksesta) (vastapuoli) vastaan Her Majesty’s Treasury (valittaja) (2010) UKSC 2 & (2010) UKSC 5, 27.1.2010 antamassaan tuomiossa kantajan varojen jäädyttämistä koskevan kansallisen toimenpiteen, koska se oli annettu toimivaltuudet ylittäen (ultra vires).
9 Kantaja pyysi 18.3.2010 päivätyssä kirjeessään, jossa se viittasi yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomioon ja edellä mainittuun United Kingdom Supreme Courtin tuomioon, komissiota poistamaan nimensä riidanalaisesta luettelosta erityisesti seuraavilla perusteilla:
– hänen nimensä oli sisällytetty luetteloon automaattisesti sen seurauksena, että hänet oli merkitty pakotekomitean luetteloon, ilman että komissio olisi tutkinut asiaa itsenäisesti ja puolueettomasti
– hänelle ei ollut annettu tiedoksi yhtään perustetta kyseiselle sisällyttämiselle, millä loukattiin hänen perusoikeuksiaan ja yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomiossaan lausumia periaatteita
– tutkittuaan todisteet, joihin hänen nimensä sisällyttäminen pakotekomitean luetteloon perustui, Yhdistynyt kuningaskunta oli tehnyt päätelmän, etteivät kriteerit sisällyttämiselle täyttyneet.
10 Kantaja pyysi komissiota myös toimittamaan kiireellisesti lisätietoja aineellisista perusteluista, jotka oikeuttivat hänen nimensä sisällyttämisen riidanalaiseen luetteloon.
Oikeudenkäyntimenettely ja oikeudenkäynnin aikana ilmenneet uudet seikat
11 Koska komissio ei vastannut kantajan 18.3.2010 päivättyyn kirjeeseen mitenkään SEUT 265 artiklassa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa, kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.7.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä.
12 Kantaja toimitti samana päivänä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään asiakirjalla oikeusapua koskevan hakemuksen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan mukaisesti. Tämä hakemus hyväksyttiin unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 22.10.2010 antamalla määräyksellä.
13 Pakotekomitea tarkasteli 29.7.2010 uudelleen kantajan nimen merkitsemistä luetteloonsa turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1822 (2008) 25 kohdassa määrättyä tarkistusmenettelyä noudattaen. Tämän uudelleentarkastelun tarkoitus on varmistaa, että mainittu luettelo on niin täsmällinen ja ajantasainen kuin mahdollista, ja vahvistaa, että asianomaisen merkitseminen luetteloon on edelleen oikeutettua. Kyseisen uudelleentarkastelumenettelyn päätteeksi kantajan nimi pysytettiin pakotekomitean luettelossa.
14 Vastauksena 26.1.2010 päivättyyn pyyntöönsä komissio sai pakotekomitealta 31.8.2010 niiden perusteiden tiivistelmän, jotka olivat johtaneet useiden henkilöiden, muun muassa kantajan, merkitsemiseen mainitun komitean luetteloon.
15 Komissio ilmoitti 10.9.2010 päivätyssä kirjeessään kantajalle kyseisen perusteiden tiivistelmän (jäljempänä perusteiden tiivistelmä), mainitsi, että perusteiden tiivistelmä oli johtanut tämän merkitsemiseen riidanalaiseen luetteloon ja pyysi kantajaa esittämään huomautuksensa 10.12.2010 mennessä.
16 Perusteiden tiivistelmän sanamuoto on seuraava:
”[Kantaja] oli Egyptin islamilaisen jihadin jäsen – –. [Kantaja] ja tietyt muut Egyptin islamilaisen jihadin jäsenet liittyivät al-Qaidaan – – 1990-luvun alussa.
Egyptin islamilainen jihad, jota johtaa Osama bin Ladenin varamies Aiman al-Zawahiri – –, on vastuussa Egyptin Islamabadin suurlähetystön pommi-iskusta vuonna 1995. Vuodesta 1998 alkaen ryhmä on saanut suurimman osan varoistaan al-Qaidalta, ja vuonna 2001 se yhdistyi al-Qaidaan.
[Kantaja] on tukenut al-Qaidaa aineellisesti ja osallistunut salaliittoon terroritekojen toteuttamiseksi. Hän on matkustanut kansainvälisesti väärennettyjä asiakirjoja käyttäen, saanut sotilaskoulutuksen ja kuulunut soluihin ja ryhmiin, jotka ovat tehneet terroristitoimia käyttäen voimaa ja väkivaltaa, mukaan lukien pelottelu, uhkailu sekä julkisen ja yksityisen omaisuuden vahingoittaminen, sekä estäen viranomaisten toimintaa. [Kantaja] on kehottanut muita menemään Afganistaniin ja ottamaan osaa taisteluihin siellä. Hän on käyttänyt internetsivua al-Qaidan terroritekojen tukemiseen ja pitääkseen yllä yhteyttä tiettyihin kannattajiin ympäri maailmaa.
Egyptin viranomaiset etsivät [kantajaa], koska hän on ollut osallisena terrorismirikoksiin Egyptissä ja sen ulkopuolella, mukaan lukien rikossalaliitto harkittujen murhatekojen valmistelemiseksi, omaisuuden tuhoaminen, ampuma-aseiden, ampumatarvikkeiden ja räjähteiden luvaton hallussapito, terroristiryhmään kuuluminen, virallisten ja muiden asiakirjojen väärentäminen sekä varkaus.”
17 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.10.2010 jättämällään erillisellä asiakirjalla komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklaan perustuvan väitteen, jonka mukaan nyt käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuivat.
18 Unionin yleinen tuomioistuin antoi 30.9.2010 tuomion asiassa T-85/09, Kadi vastaan komissio (Kok., s. II-5177; jäljempänä unionin yleisen tuomioistuimen Kadi II ‑tuomio).
19 Neuvosto hyväksyttiin unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 19.11.2010 antamalla määräyksellä väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.
20 Pakotekomitea kieltäytyi 30.11.2010 hyväksymästä Yhdistyneen kuningaskunnan pyyntöä kantajan nimen poistamiseksi luettelostaan. Pakotekomitean 2.12.2011 päivätystä kirjeestä komissiolle ilmenee, että ”vähintään yksi [pakotekomitean] jäsenvaltio oli päättänyt, ettei se ollut samaa mieltä siitä, ettei [kantaja] enää täytä kriteereitä merkitsemiselle [mainitun komitean] luetteloon”.
21 Kantaja toimitti 9.12.2010 päivätyllä kirjeellään komissiolle huomautuksensa vastauksena perusteiden tiivistelmään.
22 Komissio alkoi sitten asetuksen N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 1286/2009 (EUVL L 346, s. 42), 7c artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkastella uudelleen päätöstään merkitä kantajan nimi riidanalaiseen luetteloon kyseisten huomautusten perusteella asetuksen N:o 881/2002 7b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komissio myös toimitti kyseiset huomautukset pakotekomitealle.
23 Unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) 14.3.2011 antamassa määräyksessä päätettiin, että oikeudenkäyntiväite ratkaistaan pääasian yhteydessä.
24 Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) pyysi 17.11.2011 päivätyllä prosessinjohtotoimella osapuolia ilmoittamaan sille, miten käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 1286/2009 (EUVL L 346, s. 42), mukaisesti aloitettu uudelleentarkastelumenettely (jäljempänä uudelleentarkastelumenettely) on edennyt, sekä jos uudelleentarkastelun tuloksena ei vielä ollut tehty päätöstä, pyysi komissiota kertomaan syyn siihen ja ilmoittamaan tuomioistuimelle arvion päivästä, jolloin se aikoi antaa päätöksen.
25 Kantaja ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.12.2011 toimittamallaan kirjeellä unionin tuomioistuimelle, ettei se pystynyt vastaamaan tähän pyyntöön, koska se ei ollut saanut mitään tietoja tai yhtään kirjettä komissiolta tämän 9.12.2010 päivätyn kirjeen jälkeen.
26 Komissio ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.12.2011 toimittamallaan kirjeellä unionin tuomioistuimelle, että se oli pyytänyt pakotekomiteaa reagoimaan kantajan 9.12.2010 päivättyihin huomautuksiin ennen uudelleentarkastelumenettelynsä päättämistä. Se esitti, että vaadittuaan sitä useaan otteeseen kyseiseltä komitealta se oli vihdoin 2.12.2011 saanut tältä tiedoksiannon, että mainittu komitea ”tutkii aktiivisesti” asiaa. Komissio väitti, että olisi järkevää odottaa pakotekomitean tutkimusten päättymistä. Se ilmoitti kuitenkin olevansa valmis toimimaan ”niin nopeasti kuin on tarpeen” ja lausui toivovansa pystyvänsä suorittamaan uudelleentarkastelumenettelyn loppuun ”vuoden 2012 ensimmäisen neljänneksen aikana”.
27 Neuvosto vahvisti komission antamat tiedot unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.12.2011 toimittamallaan kirjeellä.
28 Komissio ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.12.2011 toimittamallaan kirjeellä unionin tuomioistuimelle, että se oli saanut pakotekomitean puheenjohtajalta uuden, 15.12.2011 päivätyn kirjallisen tiedoksiannon, joka oli kirjeen liitteenä ja joka koski kantajan tapausta, ja toisti toivovansa pystyvänsä suorittamaan uudelleentarkastelumenettelyn loppuun vuoden 2012 ensimmäisen neljänneksen aikana. Mainitussa tiedoksiannossa todetaan muun muassa seuraavaa:
”[Kantajan] asuinvaltio on ilmoittanut [pakotekomitealle] kantansa väitteeseen, että tapaukseen liittyvä näyttö olisi saatu kidutuksella, liitteenä olevassa 7.12.2011 päivätyssä kirjeessään. [Pakotekomitean] toinen jäsen on vahvistanut, että [kantajan] tiedetään olevan Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan ’Al-Maqreze Center for Historical Studies’ ‑keskuksen johtaja. Kyseisen keskuksen internetsivulla (www.almaqreze.net) on radikaalia sisältöä.”
29 Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvän edustuston Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK) pakotekomitean puheenjohtajalle lähettämässä 7.12.2011 päivätyssä kirjeessä, joka oli edellä mainitun tiedoksiannon liitteenä, todetaan muun muassa seuraavaa:
”[Kantaja] on nyttemmin riitauttanut Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa Yhdistyneen kuningaskunnan päätöksen tukea kantajan nimeämistä turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1989 (2011) mukaisesti. [Kantaja] väittää kyseisen kanteen yhteydessä, että näyttö häntä vastaan on ’joko saatu kiduttamalla [hänen] työtovereitaan tai Egyptin viranomaiset ovat tekaisseet sen’. [Kantaja] ei näin ollen vihjaa, että hän tietäisi, että näyttö häntä vastaan on saatu kidutuksella, vaan pikemminkin, että hän uskoo näytön epäluotettavaksi yhdestä näistä kahdesta mahdollisesta syystä.
Yhdistynyt kuningaskunta painottaa, ettei sillä ole mitään syytä uskoa, että tiedot, jotka se on ottanut huomioon päättäessään poistaa [kantajan] nimeämistä koskevat varaumansa, olisi saatu kidutuksella tai että Egyptin viranomaiset olisivat tekaisseet ne, kuten [kantaja] väittää.
[Kantajalla] on mahdollisuus kääntyä suoraan [pakotekomitean] puoleen, jotta hänen nimensä poistettaisiin luettelosta. Hänellä on 3.6.2010 lähtien ollut oikeus esittää luettelosta poistamista koskeva pyyntö pakoteasiamiehen toimistolle.
Yhdistynyt kuningaskunta tarkastelee parhaillaan uudelleen [kantajan] nimeämistä ja ottaa yhteyttä [pakotekomiteaan] heti, kun menettely saadaan päätökseen.”
30 Komissio ilmoitti kantajalle 11.1.2012 päivätyssä kirjeessään, että hänen tapauksensa uudelleentarkastelu oli edelleen meneillään, antoi hänelle tiedoksi häntä vastaan puhuvat lisätodisteet, jotka sisältyivät pakotekomitean puheenjohtajan edellä mainittuun 15.12.2011 päivättyyn kirjeeseen, ja pyysi häntä esittämään huomautuksensa asiasta 1.2.2012 mennessä.
31 Kantaja esitti huomautuksensa komissiolle 1.2.2012 päivätyllä kirjeellä.
32 Kantaja antoi 30 ja 31 kohdassa mainittujen kirjeiden jäljennökset tiedoksi unionin tuomioistuimelle sen kirjaamoon 1.5.2012 toimittamallaan kirjelmällä.
33 Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
34 Kantaja on pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.9.2012 toimittamallaan kirjeellä määräämään prosessinjohtotoimesta, joka koskee tiettyjen kysymysten esittämistä komissiolle. Kyseisen kirjeen liitteenä oli kantajan 13.9.2012 päivätty kirje komissiolle ja tiettyjä asiakirjoja, joiden turvallisuusluokitus oli poistettu ja jotka hän oli hiljattain saanut UK Security Servicesiltä (Yhdistyneen kuningaskunnan turvallisuuspalvelu).
35 Komissio ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle sen kirjaamoon 24.9.2012 toimittamallaan kirjeellä, että se oli saanut pakotekomitean puheenjohtajalta uuden, 21.3.2012 päivätyn tiedoksiannon, joka oli kirjeen liitteenä ja joka koski kantajan tapausta, ja mainitsi, että sen New Yorkin (Yhdysvallat) edustustoltaan saamien epävirallisten tietojen mukaan pakotekomitean kantajan tapausta koskeva uudelleentarkasteluprosessi saattaisi johtaa päätökseen 23.12.2012. Kyseisessä tiedoksiannossa todetaan muun muassa seuraavaa:
”Jatkona edellisille, 2.12.2011 ja 15.12.2011 päivätyille kirjeilleni haluan ilmoittaa teille, että nimeämistä ehdottanut valtio on ilmoittanut [pakote]komitealle, että se vastustaa sen paljastamista nimeämistä ehdottaneeksi valtioksi. Lisäksi kyseisen valtion viranomaiset ovat vahvistaneet, että ’niiden äskettäisen [kantajan] tapauksen uudelleentarkastelun perusteella ne olivat tehneet päätelmän, että [kantajan] ja al-Qaidan välillä oli siteitä ja yhteyksiä, koska hän on jäsen al-Jihadissa, jolla on siteitä al-Qaida-järjestöön’.”
36 Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin kuultiin 9.10.2012 pidetyssä istunnossa, jonka päätteeksi asia siirrettiin ratkaistavaksi.
37 Unionin tuomioistuin antoi 18.7.2013 ratkaisunsa yhdistetyissä asioissa C-584/10 P, C-593/10 P ja C-595/10 P, komissio ym. vastaan Kadi (jäljempänä unionin tuomioistuimen Kadi II ‑tuomio).
Asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset
38 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että on lainvastaista, että komissio pidättäytyy poistamasta kantajan nimeä riidanalaisesta luettelosta
– velvoittaa komission poistamaan kantajan nimen riidanalaisesta luettelosta
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien unionin yleisen tuomioistuimen kassasta oikeusapuna maksetut kulut.
39 Komissio vaatii neuvoston tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta ja/tai hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
40 Kantaja luopui istunnossa vaatimuksistaan, joiden mukaan komissio oli määrättävä poistamaan hänen nimensä riidanalaisesta luettelosta, ja prosessinjohtotoimien määräämistä koskevasta pyynnöstään, mikä kirjattiin istuntopöytäkirjaan.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
Osapuolten lausumat
41 Komissio ja neuvosto väittävät ensinnäkin, että käsiteltävä laiminlyöntikanne on lähinnä asetusta N:o 1629/2005 koskeva kumoamiskanne, joka on nostettu huomattavasti määräajan päättymisen jälkeen ja siten jätettävä tutkimatta.
42 Komission mukaan kantaja ei lisäksi voi nostaa laiminlyöntikannetta vedoten asetuksen N:o 1629/2005 peruuttamatta jättämiseen, koska hän on itse pidättäytynyt nostamasta kyseistä asetusta koskevaa kumoamiskannetta, kun asetus annettiin vuonna 2005. Näin toimiessaan kantaja pyrkii komission mukaan kiertämään EY 230 artiklassa (josta on tullut SEUT 263 artikla) määrättyä ehdotonta määräaikaa kumoamiskanteen nostamiselle, mikä on perinteisen ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kiellettyä. Komission mukaan ei ole hyvän oikeudenkäytön mukaista myöntää asianomaisille käytännössä rajatonta määräaikaa sellaisen kanteen nostamiselle, joka voi johtaa varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen peruuttamiseen olipa se taannehtivaa tai ei.
43 Komissio ja neuvosto väittävät toiseksi, että käsiteltävä kanne on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta, koska ei ole osoitettu, että hetkenä, jolloin komissiota kehotettiin SEUT 265 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla tekemään ratkaisu eli 18.3.2010, sillä olisi Euroopan unionin oikeuden perusteella ollut velvollisuus peruuttaa asetus N:o 1629/2005 siltä osin kuin se koskee kantajaa.
44 Asetuksessa N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009, ei säädetty mitään velvollisuutta tehdä ratkaisu asianomaisen henkilön pyynnöstä. Asetuksen N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009, 7 c artiklan 2 kohdan perusteella komissiolla on mielestään velvollisuus ainoastaan ilmoittaa asianomaiselle perustelut sen nimen sisällyttämiselle riidanalaiseen luetteloon ”heti kun pakotekomitea on toimittanut pyydetyt perustelut” ja sitten asetuksen N:o 881/2002 7 c artiklan 3 kohdan perusteella tarkastella päätöstään uudelleen, ”jos [asianomainen esittää] huomautuksia”. Komissio on sitä mieltä, ettei sillä ole velvollisuutta aloittaa uudelleentarkastelumenettelyä ennen kuin se on saanut pakotekomitean perusteiden tiivistelmän ja ennen kuin asetuksen N:o 881/2002 7 c artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vaiheet on saatu päätökseen.
45 Koska pakotekomitea ei käsiteltävässä asiassa ollut välittänyt perusteiden tiivistelmää komissiolle kanteen nostamispäivään mennessä, kyseinen toimielin ei mielestään ollut laiminlyönyt sille kuuluvan toimenpiteen toteuttamista.
46 Sen jälkeen kantaja sai komission mukaan asianmukaisesti hyväkseen asetuksessa N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009, säädetyt menettelylliset takeet, ja kantajan merkitsemisen uudelleentarkastelu on edelleen meneillään.
47 Neuvosto ja komissio väittävät kolmanneksi, että kantaja ei menetä käsiteltävän kanteen tutkimatta jättämisen vuoksi mahdollisuutta hakea varojensa jäädyttämistä koskevaan toimenpiteeseen muutosta hallinnollisessa menettelyssä tai tuomioistuimessa.
48 Kyseiset toimielimet esittävät tältä osin ensinnäkin, että pakotekomitean luetteloon merkittyjen henkilöiden ja yhteisöjen puolustautumisoikeudet vahvistetaan nykyään asetuksessa N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009. Asetuksen N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009, 7 c artiklan nojalla henkilöt, jotka on sisällytetty riidanalaiseen luetteloon ennen 3.9.2008 ja jotka ovat edelleen luettelossa, voivat pyytää komissiolta luetteloon ottamisen perusteluiden tiivistelmän ja komissiolla on velvollisuus välittää heille pakotekomitealta saamansa perusteiden tiivistelmän ja antaa heille mahdollisuus esittää näkemyksensä asiasta. Komissiolla on siis velvollisuus tarkastella uudelleen päätöstään kohdistaa asianomaisiin heidän varojensa jäädyttämistoimenpide, ja sen uudelleentarkastelun päätteeksi tekemä päätös on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu toimi, jonka tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia ja josta voidaan nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa.
49 Käsiteltävässä asiassa komissio on ilmoittanut 10.9.2010 päivätyssä kirjeessään kantajalle pakotekomitean laatiman 7.9.2010 päivätyn perusteiden tiivistelmän ja pyytänyt häntä esittämään huomautuksensa 10.12.2010 mennessä. Komissio on sitten antanut kyseiset huomautukset tiedoksi pakotekomitealle.
50 Vaikka unionin yleinen tuomioistuin hyväksyisi käsiteltävän kanteen, oikeudenkäynnin todellinen ratkaisu eli kantajan varojen jäädyttämisen pysyttäminen riippuu lisäksi komission mukaan parhaillaan meneillään olevan hallinnollisen uudelleentarkastelumenettelyn tuloksesta.
51 Neuvosto ja komissio viittaavat toiseksi mahdollisuuteen turvautua turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1904 (2009) perustettuun pakoteasiamiehen toimistoon.
52 Kantaja kiistää kyseiset perustelut ja väittää, että käsiteltävä laiminlyöntikanne on otettava tutkittavaksi.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
53 Komission ja neuvoston perusteluista on ensinnäkin heti aluksi todettava, että käsiteltävä kanne koskee sen toteamista, ”että on lainvastaista, että komissio pidättäytyy poistamasta kantajan nimeä riidanalaisesta luettelosta,” eikä sillä pyritä minkään toimen kumoamiseen. Tällainen kanne on siis muodollisesti SEUT 265 artiklan mukainen laiminlyöntikanne eikä SEUT 263 artiklan mukainen kumoamiskanne.
54 Kuten komissio ja neuvosto perustellusti muistuttavat, kantajan ei tosin ole sallittua kiertää määräaikaa toimielimen tointa koskevan SEUT 263 artiklan mukaisen kumoamiskanteen nostamiselle keinottelemalla menettelyllisesti SEUT 265 artiklan mukaisella laiminlyöntikanteella, joka koskee kyseisen toimielimen kieltäytymistä kumoamasta tai peruuttamasta mainittua tointa (yhdistetyt asiat 21/61–26/61, Meroni ym. v. korkea viranomainen, tuomio 6.4.1962, Kok., s. 143 ja 155).
55 Etenkään ei ole riittävää väittää, että toimi olisi tehty EUT-sopimuksen vastaisesti, koska sopimuksessa, erityisesti SEUT 263 artiklassa, määrätään muita keinoja unionin lainvastaiseksi väitetyn toimen riitauttamiseksi ja mahdollisesti kumoamiseksi asetetut edellytykset täyttävän asianosaisen nostamalla kanteella. Jos asianomaiset voisivat vaatia toimen antanutta toimielintä peruuttamaan sen ja mainitun toimielimen pidättäytyessä saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi lainvastaisena ratkaisun tekemisen laiminlyöntinä, asianomaisille tarjottaisiin 263 artiklan mukaiselle oikeussuojakeinolle rinnakkainen oikeussuojakeino, jota EUT-sopimuksessa asetetut edellytykset eivät koskisi. Tällainen kanne ei näin ollen täytä SEUT 265 artiklan edellytyksiä, ja se on siten jätettävä tutkimatta (yhdistetyt asiat 10/68 ja 18/68, Eridania ym. v. komissio, tuomio 10.12.1969, Kok., s. 459, 16–18 kohdat).
56 Käsiteltävässä tapauksessa määräaika kumoamiskanteen nostamiselle asetuksesta N:o 1629/2005, jolla alun perin määrättiin kantajan varojen jäädyttämisestä, on päättynyt 30.12.2005, ja juuri komission kieltäytyminen peruuttamasta kyseistä asetusta on tämän kanteen yhteydessä väitetty laiminlyönti.
57 Kantaja on vielä lisäksi nostanut kumoamiskanteen asetuksesta N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1629/2005, kannekirjelmällä, jonka jäljennös saapui faksilla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 23.12.2005. Koska alkuperäinen kannekirjelmä kuitenkin saapui ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon vasta 6.1.2006 kantajaa edustavan asianajotoimiston virheen vuoksi, jonka katsottiin johtuvan nuoren sihteerin kokemattomuudesta ja joulunajasta, kanne jätettiin tutkimatta edellä mainitussa asiassa Yusef vastaan komissio annetulla määräyksellä tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvästi puuttuessa, sillä se oli nostettu määräajan päättymisen jälkeen.
58 Täysin subjektiiviselta kannalta viimeksi mainittu seikka on kuitenkin pikemminkin omiaan osoittamaan, ettei kantaja pyri kiertämään kumoamiskanteen nostamisen määräajan päättymistä käsiteltävällä laiminlyöntikanteella, koska se ei enää ottanut komissioon yhteyttä ennen kuin 7.3.2009 eli lähes kolmen vuoden aikana kanteen tutkimatta jättämisen jälkeen.
59 Tosiasiassa uudet seikat, jotka ilmenivät runsaasti asetuksen N:o 1629/2005 antamisen ja kyseistä asetusta koskevan kumoamiskanteen tutkimatta jättämisen jälkeen, kuten jäljempänä esitetään, saivat kantajan ensimmäiseksi vaatimaan 7.3.2009 saada tutustua asiakirjoihin, joita komissio käytti oikeuttaakseen hänen varojensa jäädyttämisen (ks. edellä 5 kohta), toiseksi pyytämään 18.3.2010 komissiota poistamaan hänen nimensä riidanalaisesta luettelosta (ks. edellä 9 kohta) ja kolmanneksi nostamaan käsiteltävän laiminlyöntikanteen 23.7.2010, koska komissio ei ollut vastannut kyseiseen kantajan pyyntöön mitenkään SEUT 265 artiklassa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa.
60 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuitenkin ainoastaan olennaiset uudet tosiseikat voivat olla hyväksyttävä peruste päätöksen, jota ei ole riitautettu määräajassa, uudelleentarkastelua koskevan vaatimuksen esittämiselle (asia 127/84, Esly v. komissio, tuomio 15.5.1985, Kok., s. 1437, 10 kohta; asia 161/87, Muysers ja Tülp v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 14.6.1988, Kok., s. 3037, 11 kohta ja asia T-16/97, Chauvin v. komissio, määräys 11.7.1997, Kok. H., s. I-A-237 ja II-681, 37 kohta).
61 Tässä yhteydessä on turvauduttava myös pääasian kohteena olevan toimen erityiseen ajalliseen ulottuvuuteen, joka erottaa kyseisen toimen niistä, jotka johtivat edellä 54 kohdassa mainittuun oikeuskäytäntöön.
62 Toisin kuin sellaiset toimet, joiden tarkoituksena on tuottaa lopullisia vaikutuksia, asetuksen N:o 881/2002 mukainen varojen jäädyttämistä koskeva toimenpide on nimittäin ennaltaehkäisevä turvaamistoimi, jonka tarkoituksena ei ole, että asianomaisilta vietäisiin heidän omaisuuttaan (yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomio, 358 kohta). Tällaisen toimen pätevyys riippuu siten aina sen antamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitsemisesta edelleen sekä sen pysyttämisen tarpeellisuudesta siihen liittyvän tavoitteen toteuttamiseksi.
63 Juuri tämä varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen jo määritelmällisesti väliaikainen luonne oikeuttaa käsiteltävässä tapauksessa edellä 54 kohdassa mieliin palautetun oikeuskäytännössä esitetyn ratkaisun soveltamatta jättämisen. Toisin kuin toimen, jonka tarkoituksena on tuottaa pysyviä vaikutuksia, asetuksen N:o 881/2002 mukaisen varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen on voitava olla uudelleentarkastelua koskevan vaatimuksen kohteena milloin tahansa, jotta varmistetaan, onko sen pysyttäminen oikeutettua, ja komission kieltäytymisen hyväksymästä tällaista vaatimusta on voitava olla laiminlyöntikanteen kohteena.
64 Tässä yhteydessä on todettava, kuten yhteisöjen tuomioistuin Kadi I ‑tuomionsa 365 kohdassa, että itse turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa, jotka asetuksella N:o 881/2002 on tarkoitus panna täytäntöön, määrätään päätöslauselmissa määrättyjen toimenpiteiden yleisen järjestelmän tarkistamisesta tietyin väliajoin ja menettelystä, jonka avulla asianomaiset henkilöt voivat ”koska tahansa” saattaa asiansa pakotekomiteaan uudelleentarkastelua varten (ks. myös edellä 13 kohta).
65 Lopuksi on lisättävä, että vastaaja- ja väliintulijatoimielimen perusteluiden hyväksymisen seurauksena olisi se, että sen jälkeen, kun määräaika kumoamiskanteen nostamiselle varojen jäädyttämistä koskevasta toimenpiteestä on kulunut, komissiolla olisi kohtuuton valta jäädyttää rajattomasti tietyn henkilön varoja kaiken tuomioistuinvalvonnan ulkopuolella ja riippumatta toimenpiteen antamisen alun perin oikeuttaneiden seikkojen kehittymisestä tai jopa katoamisesta (ks. analogisesti asia T-341/07, Sison v. neuvosto, tuomio 30.9.2009, Kok., s. II-3625, 116 kohta).
66 Julkiasiamies Roemer on lisäksi em. asiassa Eridania ym. vastaan komissio antamassaan ratkaisuehdotuksessa (Kok., s. 484 ja 494) jo ilmaissut mielipiteen, jonka mukaan kantaja, joka antaa määräaikojen kumoamiskanteen nostamiselle toimesta kulua umpeen, ei voi ”vaatia sen kumoamista” (sic) SEUT 265 artiklan menettelyssä ”ellei se osoita, että uusia tosiseikkoja on ilmennyt”. Edellä mainitussa asiassa Eridania ym. vastaan komissio annetun tuomion 16 kohdan täsmällisestä muotoilusta ilmenee samoin, että Eridanian kanne olisi voinut menestyä, jos se olisi pystynyt näyttämään, että komissiolla oli lakiin perustuva velvollisuus peruuttaa riidanalaiset päätökset, kuten siinä tapauksessa, että julkisasiamies Roemerin tarkoittamia uusia tosiseikkoja olisi ilmennyt.
67 Kantajan käsiteltävässä asiassa aloittama oikeudenkäyntimenettely, joka perustuu juuri tiettyihin uusiin tosiseikkoihin vetoamiseen, on siis täysin sen perinteisen ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen, johon komissio ja neuvosto ovat vedonneet kantajaa vastaan.
68 Siitä on vielä lisäksi nimenomaisesti säädetty ratkaisun tekemiseen kehottamisen hetkenä (18.3.2010) voimassa olleessa lainsäädännössä eli asetuksen N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009 26.12.2009 alkaen, 7 c artiklassa. Tässä säännöksessä säädetään nimittäin yhtäältä sen kolmessa ensimmäisessä kohdassa uudelleentarkastelumenettelystä sellaisten henkilöiden hyväksi, jotka kantajan tavoin on sisällytetty riidanalaiseen luetteloon ennen 3.9.2008 (eli ennen yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion antamista). Kyseiset henkilöt voivat pyytää komissiolta riidanalaiseen luetteloon ottamisen perusteluiden tiivistelmän, voivat sitten esittää huomautuksia asiasta ja komission pitää silloin tarkastella uudelleen päätöstään sisällyttää kyseiset henkilöt luetteloon kyseiset huomautukset huomioon ottaen. Mainitun säännöksen 4 kohdassa säädetään toisaalta uudelleentarkastelumenettelystä sellaisten riidanalaiseen luetteloon sisällytettyjen henkilöiden hyväksi, jotka esittävät ”olennaiseen uuteen näyttöön perustuvan” pyynnön nimensä poistamiseksi luettelosta. Laiminlyöntikanteen oikeussuojakeinona on siis sekä ensin että jälkimmäisenä mainitussa tapauksessa oltava käytettävissä SEUT 265 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä, jos komissio pidättäytyy ryhtymästä asetuksen N:o 881/2002 7 c artiklassa tarkoitettuun uudelleentarkastelumenettelyyn.
69 Käsiteltävässä tapauksessa uusia seikkoja, joihin kantaja on vedonnut nimenomaisesti 18.3.2010 päivätyssä kirjeessään komissiolle, on kahdenlaisia: yhtäältä se, että 3.9.2008 julistettiin yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomio, jossa lausuttiin muodollisista ja aineellisista edellytyksistä varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen määräämiselle sekä menettelyllisistä takeista asianomaisten hyväksi, ja toisaalta se, että tutkittuaan kansallisessa menettelyssä todisteet, joihin kantajan nimen sisällyttäminen pakotekomitean luetteloon perustui, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli kesäkuun 2009 paikkeilla tehnyt päätelmän, ettei hän täyttänyt kriteereitä sisällyttämiselle kyseiseen luetteloon, ja ilmoittanut aikeestaan ottaa yhteyttä pakotekomiteaan saadakseen aikaan hänen nimensä poistamisen luettelosta (ks. edellä 7 ja 9 kohta).
70 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten kannanotto kantajan puolesta ilmenee FCO:n pakoteryhmän johtajan, jolla oli valtuudet puhua ministeriön nimissä, High Courtille 19.6.2009 antamasta todistajanlausunnosta (ks. edellä 7 kohta). Se on kiistämättä uusi seikka, koska Yhdistynyt kuningaskunta ei alun perin vastustanut kantajan varojen jäädyttämistä, josta pakotekomitea päätti 29.9.2005 (ks. edellä 1 kohta). Pakotekomitean sisäisten toimintasääntöjen mukaan, sellaisina kuin ne olivat tuolloin voimassa, varojen jäädyttämistä koskevista toimenpiteistä päätettiin nimittäin yhteisymmärryksessä eli yksimielisesti. Yhdistynyt kuningaskunta on siis turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä ja ipso facto pakotekomitean jäsenenä väistämättä antanut hyväksyntänsä kantajan varojen jäädyttämiselle syyskuussa 2005 ennen kuin se muutti kantaansa vuonna 2009. Kantajan mukaan hän sai tiedon myös tästä muutoksesta High Courtissa käydyn menettelyn yhteydessä kesäkuussa 2009, mikä vaikuttaa asiakirja-aineiston perusteella näytetyn toteen ja mitä komissio ei missään tapauksessa kiellä. Tämä uusi seikka voidaan myös luokitella olennaiseksi jo siitä syystä, että kyseisellä jäsenvaltiolla on turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenen asema ja se on kaiken lisäksi asianomaisen asuinvaltio.
71 Yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion julistamisesta pitää paikkansa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen kumoamisasiassa antaman tuomion oikeusvaikutukset ulottuvat asianosaisten lisäksi vain niihin henkilöihin, joita itse kumottu toimi koskee suoraan, ja että tällainen tuomio voi olla uusi seikka vain kyseisten henkilöiden osalta (asia 43/64, Müller v. Euroopan talousyhteisön neuvosto, Euratomin neuvosto ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön neuvosto, tuomio 17.6.1965, Kok., s. 499 ja 515; asia 52/64, Pfloeschner v. komissio, tuomio 14.12.1965, Kok., s. 1211 ja 1219; asia 125/87, Brown v. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 8.3.1988, Kok., s. 1619, 13 kohta ja asia T‑131/95, Progoulis v. komissio, määräys 15.12.1995 Kok. H., s. I‑A‑297 ja II‑907, 41 kohta).
72 Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin unionin tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion julistamisen ohella myös ja ennen kaikkea otettava huomioon kyseisen tuomion komission asenteessa ja toiminnassa väistämättä aiheuttama muutos, joka on itsessään uusi ja olennainen seikka. Komissio katsoi nimittäin kyseisen tuomion julistamiseen asti yhtäältä olevansa velvollinen noudattamaan tiukasti pakotekomitean arviointeja ja vailla itsenäistä harkintavaltaa ja toisaalta, että tavanomaisia takeita puolustautumisoikeuksista ei sovelleta varojen jäädyttämistä asetuksen N:o 881/2002 nojalla koskevan toimenpiteen antamiseen tai riitauttamiseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli sitä paitsi vahvistanut tämän kannan asiassa T-315/01, Kadi vastaan neuvosto, 21.9.2005 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II-3649; jäljempänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomio). Komissio muutti sitä vastoin heti yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion, jolla kumottiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomio, julistamisen jälkeen ja juuri noudattaakseen kyseistä tuomiota SEUT 266 artiklassa säädetyllä tavalla lähestymistapaansa radikaalisti ja ryhtyi tarkastelemaan uudelleen – jos ei omasta aloitteestaan niin ainakin asianomaisten nimenomaisesta pyynnöstä – kaikkia muita tapauksia, joissa varat oli jäädytetty asetuksen N:o 881/2002 nojalla.
73 Tässä yhteydessä on todettava, että Prelex-tietokannan mukaan komission ehdotus neuvostolle asetuksen antamiseksi asetuksen N:o 881/2002 muuttamisesta yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion noudattamiseksi on virallisesti annettu 22.4.2009 (ks. mm. sen johdanto-osan 4, 5 ja 8 perustelukappaleet sekä 1 artikla, jossa säädetään muun muassa 7 c artiklan ja 7 a artiklan 3 kohdan lisäämisestä asetukseen N:o 881/2002).
74 Kyseiset uudet säännökset, sellaisina kuin ne lopulta olivat muutettuina lainsäädäntömenettelyssä, eivät tosin olleet sitovaa lainsäädäntöä ennen kuin neuvosto virallisesti antoi ne ja ne tulivat voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun ne julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 23.12.2009. Ne kuvastavat kuitenkin sitä, että komissio tunnusti, että riidanalaiseen luetteloon ennen yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion antamista merkittyjen henkilöiden perusoikeuksia oli loukattu, ja ennen kaikkea, että komissio päätti korjata tämän asian tulevaisuudessa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kyse on uusista ja olennaisista seikoista verrattuna luetteloon merkittyjen henkilöiden tilanteeseen ennen yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion julistamista.
75 Kaiken edellä esitetyn perusteella komission ja neuvoston pääperustelut on hylättävä perusteettomina (ks. vastaavasti asia T-102/09, Elosta v. komissio, määräys 1.9.2011, 39 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
76 Komission ja neuvoston toissijaiset perustelut, jotka perustuvat siihen, ettei niillä ollut velvollisuutta tehdä ratkaisua, eivät koske kanteen tutkittavaksi ottamista vaan kanteen asiakysymystä. Laiminlyöntiin perustuvien vaatimusten aiheellisuuden ratkaiseminen edellyttää nimittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen tutkimista, onko komissiolla SEUT 265 artiklassa tarkoitetun toimimisvaatimuksen saadessaan ollut velvollisuus tehdä ratkaisu (ks. yhdistetyt asiat T-400/04 ja T-402/04–T-404/04, Arch Chemicals ja Arch Timber Protection v. komissio, tuomio 20.9.2011, 57 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-442/07, Ryanair v. komissio, tuomio 29.9.2011, 27 ja 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
77 Lopuksi komission ja neuvoston kolmanneksi esittämät perustelut, jotka perustuvat vaihtoehtoisten oikeussuojakeinojen olemassaoloon sekä unionin oikeudessa että pakotekomitean pakoteasiamiehen toimistossa, ovat merkityksettömiä käsiteltävän kanteen tutkittavaksi ottamisen tarkastelun kannalta. Tutkittavaksi ottaminen ei nimittäin riipu siitä, onko unionin oikeudessa tai muissa oikeusjärjestyksissä käytettävissä muita oikeussuojakeinoja, joiden avulla kantaja voisi riitauttaa varojensa jäädyttämisen pysyttämisen lainmukaisuuden.
78 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Asiakysymys
Asianosaisten lausumat
79 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi muodollisesti kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, ettei komissio tutkinut itsenäisesti perusteluita hänen nimensä sisällyttämiselle riidanalaiseen luetteloon. Toinen kanneperuste koskee hänen perusoikeuksiensa loukkaamista. Kolmas kanneperuste koskee sitä, että hänen nimensä pysyttäminen mainitussa luettelossa on ”järjenvastaista”.
80 Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissiolla on velvollisuus arvioida itse kunkin henkilön nimen riidanalaiseen luetteloon sisällyttämisen taustalla olevia seikkoja varmistuakseen siitä, että sisällyttäminen on oikeutettua. Käsiteltävässä asiassa komissio ei kantajan mukaan ilmeisestikään noudattanut tätä velvollisuutta edes yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion jälkeen.
81 Komissio vastaa, että ensimmäinen kanneperuste ei koske väitettyä laiminlyöntiä vaan liittyy pikemminkin sen velvollisuuteen tutkia perustelut asianomaisen nimen sisällyttämiselle riidanalaiseen luetteloon asetuksen N:o 881/2002 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009, joka annettiin yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion jälkeen. Komission mukaan tällainen kanneperuste voi menestyä vain kumoamiskanteen yhteydessä. Lisäksi väittämällä, että komissio on laiminlyönyt hänen tapauksensa uudelleentarkastelun, kantaja ei ole osoittanut, että tällä toimielimellä on velvollisuus poistaa hänen nimensä riidanalaisesta luettelosta.
82 Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että koska hän ei ole saanut tiedoksi mitään perusteluja, joilla olisi oikeutettu hänen nimensä sisällyttäminen riidanalaiseen luetteloon, eikä häntä vastaan puhuvia todisteita, hänen perusoikeuksiaan ja erityisesti hänen puolustautumisoikeuksiaan sekä hänen oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja omaisuudensuojaan on loukattu samalla tavalla kuin kantajien perusoikeuksia asioissa, jotka johtivat yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomioon ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-318/01, Othman v. neuvosto ja komissio, 11.6.2009 antamaan tuomioon (Kok., s. II-1627). Siltä osin kuin kansalliseen turvallisuuteen liittyvät syyt ovat voineet olla esteenä mainitulle tiedoksiannolle, kantaja viittaa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 19.2.2009 antamaan tuomioon (ks. asia A ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (suuri jaosto) tuomio nro 3455/05, 220 kohta).
83 Komissio vastaa, ettei yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomiosta seuraa mitään velvollisuutta poistaa kantajan nimi riidanalaisesta luettelosta. Vaikka hyväksyttäisiin, että komissiolla oli mainitun tuomion julistamisen jälkeen kantajaa kohtaan velvollisuus tehdä ratkaisu, tämä velvollisuus ei komission mukaan olisi tarkoittanut yksinkertaisesti kantajan nimen poistamista riidanalaisesta luettelosta vaan riittävien oikeudellisten takeiden myöntämistä. Komissio vapautui mielestään tästä velvollisuudesta, kun se ehdotti neuvostolle asetuksen N:o 1286/2009 antamista ja antoi kantajan hyväksi takeet, joista säädettiin kyseisessä asetuksessa sen antamisen jälkeen. Kantaja sai komission mukaan nimittäin tiivistelmän perusteluista nimensä sisällyttämiselle riidanalaiseen luetteloon, toimitti huomautuksensa asiasta ja hänen nimensä sisällyttämistä riidanalaiseen luetteloon koskeva uudelleentarkastelu on meneillään.
84 Kolmannessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että hänen nimensä pysyttäminen riidanalaisessa luettelossa on järjenvastaista, koska minkään seikan perusteella ei voida katsoa, että asetuksessa N:o 881/2002 edellytetyt kriteerit luetteloon sisällyttämiselle täyttyisivät käsiteltävässä asiassa, ja koska FCO päinvastoin on arvioinut, että hän ei enää täytä kyseisiä kriteereitä.
85 Komissio vastaa, että pelkkä väite siitä, että kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisessa luettelossa on ”järjenvastaista”, ei riitä perusteeksi sen velvollisuudelle peruuttaa pysyttäminen. Komissio muistuttaa lisäksi, että uudelleentarkastelumenettely, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen N:o 881/2002 7 c artiklassa, on parhaillaan meneillään.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
86 Tämän tuomion kannalta ei ole välttämätöntä tutkia kolmea kanneperustetta erikseen, koska niiden taustalla olevat yhteiset perustelut tukeutuvat kokonaisuudessaan komission jatkuvaan yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomiossaan lausumien periaatteiden loukkaamiseen.
87 Tässä yhteydessä on muistutettava vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan laiminlyöntiin perustuvien vaatimusten aiheellisuuden ratkaiseminen edellyttää sen tutkimista, onko komissiolla SEUT 265 artiklassa tarkoitetun toimimisvaatimuksen saadessaan eli käsiteltävässä asiassa päivämääränä 18.3.2010 ollut velvollisuus tehdä ratkaisu (ks. em asia Ryanair v. komissio, tuomion 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
88 Edellytykset komission velvollisuudelle tehdä ratkaisu sellaisen henkilön pyynnöstä, jonka varat on jäädytetty ennen 3.9.2008 ja joka pyytää nimensä poistamista riidanalaisesta luettelosta, oli kyseisenä päivämääränä asetettu yhtäältä asetuksen N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009, joka tuli voimaan 26.12.2009, 7 c artiklassa ja toisaalta yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomiossa esittämissä oikeuskäytäntöön pohjautuvissa periaatteissa.
89 Asetuksen N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009, 7 c artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Henkilöt, yhteisöt, elimet ja ryhmät, jotka on sisällytetty [riidanalaiseen luetteloon] ennen 3 päivää syyskuuta 2008 ja jotka ovat edelleen luettelossa, voivat pyytää komissiolta luetteloon ottamisen perustelut. – –
2. Heti kun pakotekomitea on toimittanut pyydetyt perustelut, komissio välittää ne kyseiselle henkilölle, yhteisölle, elimelle tai ryhmälle ja antaa tälle mahdollisuuden esittää näkemyksensä asiasta.
3. Jos huomautuksia tehdään, komissio tarkastelee uudelleen näiden huomautusten perusteella ja 7 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöstään sisällyttää kyseinen henkilö, yhteisö, elin tai ryhmä [riidanalaiseen luetteloon]. Huomautukset on toimitettava pakotekomitealle. Komissio ilmoittaa tarkastelunsa tulokset kyseiselle henkilölle, yhteisölle, elimelle tai ryhmälle. Tarkastelun tulokset toimitetaan myös pakotekomitealle.
4. Jos esitetään olennaiseen uuteen näyttöön perustuva pyyntö poistaa henkilö, yhteisö, elin tai ryhmä [riidanalaisesta luettelosta], komissio tarkastelee asiaa uudelleen 3 kohdan mukaisesti ja 7 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”
90 Erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion 348 ja 349 kohdasta ilmenee, että kyseisellä unionin toimielimellä on päättäessään jäädyttää henkilön varat asetuksen N:o 881/2002 mukaisesti velvollisuus – kunnioittaakseen hänen puolustautumisoikeuksiaan ja etenkin hänen oikeuttaan tulla kuulluksi ja oikeuttaan tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan – antaa asianomaiselle tiedoksi häntä vastaan puhuvat todisteet tai myöntää hänelle oikeus saada niistä tieto kohtuullisen ajan kuluessa toimenpiteen toteuttamisen jälkeen ja antaa hänelle mahdollisuus tuoda tehokkaasti esille kantansa tältä osin.
91 Yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion yleisestä rakenteesta ja tarkemmin unionin yleisen tuomioistuimen Kadi II ‑tuomiosta (171 ja 172 kohdasta), joka pysytettiin unionin tuomioistuimen Kadi II ‑tuomiossa, ilmenee, että komission ei pidä suinkaan katsoa pakotekomitean arvioiden sitovan itseään ehdottomasti vaan sen sijaan tarkastella niiden kyseenalaistamista asianomaisen toimittamien huomautusten perusteella, sillä muuten asianomaisen puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan vain täysin muodollisesti ja näennäisesti.
92 Unionin tuomioistuin on Kadi II -tuomiossaan (114–116 kohdassa) vahvistanut, että kun asianomainen henkilö esittää huomautuksia perusteiden tiivistelmästä, unionin toimivaltaisella elimellä on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti huomautusten ja niihin mahdollisesti liitettyjen syyttömyyttä tukevien seikkojen valossa, ovatko esitetyt perusteet perusteltuja. Tässä yhteydessä kyseisen elimen tehtävänä on arvioida muun muassa mahdollisten huomautusten sisällön perusteella tarvetta pyytää yhteistoimintaa pakotekomitealta ja tämän välityksellä siltä YK:n jäseneltä, joka on ehdottanut henkilön merkitsemistä pakotekomitean luetteloon, saadakseen siinä aiheellisen yhteistyön ilmapiirissä, jonka on SEUT 220 artiklan 1 kohdan mukaan vallittava unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien elinten välisissä suhteissa kansainvälisen terrorismin torjunnan alalla, tiedot tai todisteet, joiden avulla se voi siitä riippumatta, ovatko ne luottamuksellisia, täyttää huolellista ja puolueetonta tutkintaa koskevan velvollisuutensa. SEUT 296 artiklassa määrätty perusteluvelvollisuus ei ulotu niin pitkälle, että siinä velvoitettaisiin vastaamaan yksityiskohtaisesti henkilön esittämiin huomautuksiin, mutta se edellyttää kaikissa olosuhteissa ja myös silloin, kun unionin toimen perustelut vastaavat kansainvälisen elimen esittämiä perusteita, että perusteluissa eritellään yksilökohtaiset, erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella henkilöön on toimivaltaisten elinten mielestä kohdistettava rajoittavia toimenpiteitä.
93 Unionin tuomioistuin on samassa Kadi II ‑tuomiossa (135 kohdassa) päätellyt tästä analyysistä, että puolustautumisoikeuksien ja tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittaminen edellyttää yhtäältä unionin toimivaltaiselta elimeltä, että se toimittaa asianomaiselle henkilölle pakotekomitean toimittaman perusteiden tiivistelmän, joka on perusta päätökselle merkitä kyseisen henkilön nimi riidanalaiseen luetteloon tai pysyttää se siinä, että se antaa tälle henkilölle mahdollisuuden esittää tiivistelmästä tehokkaasti huomautuksensa ja että se tutkii huolellisesti ja puolueettomasti henkilön esittämien huomautusten ja mahdollisten hänen syyttömyyttään tukevien todisteiden valossa, ovatko esitetyt perusteet perusteltuja.
94 Käsiteltävässä asiassa on selvää, ettei mikään näistä periaatteista tai takeista ollut koitunut kantajan hyväksi asetuksen N:o 1629/2005 antamisen yhteydessä eikä edes yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion julistamisen jälkeen niihin päivämääriin mennessä, jolloin hän ensin pyysi komissiolta saada tutustua asiakirjoihin, joita tämä käytti oikeuttaakseen hänen nimensä sisällyttämisen riidanalaiseen luetteloon, ja sitten vaati mainittua toimielintä poistamaan nimensä kyseisestä luettelosta.
95 Komission 23.4.2009 eli yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion antamisen jälkeen päivätystä kirjeestä ilmenee tarkemmin, että komissio on tukeutunut asetusta N:o 1629/2005 antaessaan pelkkään pakotekomitean täysin perustelemattomaan lehdistötiedotteeseen. Komissio ei ole saanut pakotekomitealta mitään muuta merkityksellistä asiakirjaa ennen kuin 31.8.2010, jolloin se sai komitean perusteluiden tiivistelmän.
96 Komissiolla oli siten todellakin velvollisuus tehdä ratkaisu kantajan suhteen, jotta se olisi korjannut nämä menettelylliset ja aineelliset säännönvastaisuudet, ellei heti yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion julistamisen jälkeen tai vielä reaktiona kantajan 7.3.2009 päivätylle kirjeelle niin vähintään viimeistään vastauksena kantajan 18.3.2010 päivättyyn toimimisvaatimukseen.
97 Näin on sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että kantaja oli vedonnut uusiin ja tärkeisiin seikkoihin, jotka komissiolla oli velvollisuus ainakin tutkia arvioidakseen, oliko kyseessä sellainen olosuhteiden muutos, joka oli omiaan oikeuttamaan tarvittaessa asetuksen N:o 1629/2005 peruuttamisen ilman taannehtivaa vaikutusta.
98 Tästä seuraa, että vaikka komissio katsoi asetuksessa N:o 881/2002, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön asetuksella N:o 1629/2005, tarkoitetuista rajoittavista toimenpiteistä määräämisen kantajalle olleen ja olevan edelleen oikeutettua aineellisesti, kun otetaan huomioon kantajan asiakirja-aineistosta ilmennyt henkilökohtainen tilanne, mukaan lukien uudet tosiseikat, joista hän oli saanut tiedon, sillä oli joka tapauksessa velvollisuus korjata periaatteiden, joita olisi pitänyt soveltaa asetuksen N:o 1629/2005 antamismenettelyssä, ilmeinen rikkominen mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se totesi, että tämä rikkominen oli pääasiallisesti samanlainen kuin yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomiossa ja unionin yleisen tuomioistuimen Kadi II ‑tuomiossa (ks. vastaavasti yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion 373–376 kohta) todettu samojen periaatteiden rikkominen.
99 Koska on selvää, ettei komissio ole ryhtynyt mihinkään tehokkaisiin ja riittäviin toimenpiteisiin kantajan 18.3.2010 päivätyn kirjeen vuoksi, jolla tämä vaati kunnioittamaan kyseisiä periaatteita ja vetosi nimenomaisesti yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomioon, on katsottava, että se on laiminlyönyt ratkaisun antamisen 18.5.2010 eli kaksi kuukautta tähän kirjeeseen sisältyneen ratkaisun tekemiseen kehottamisen jälkeen.
100 Vaikka komissio myöhemmin ilmoitti 10.9.2010 kantajalle pakotekomitealta 31.8.2010 saamansa perusteiden tiivistelmän ja pyysi tätä esittämään huomautuksensa asiasta sekä toimitti mainitut huomautukset sitten pakotekomitealle joulukuussa 2010 aloittaen sen päätöksensä uudelleentarkasteluprosessin, joka koski kantajan nimen merkitsemistä asetuksessa N:o 881/2002, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1286/2009, säädettyyn riidanalaiseen luetteloon, on katsottava, että tämä laiminlyönti jatkui vielä suullisen käsittelyn päättymispäivänä, koska edellä 96 kohdassa mainittua rikkomista ei ollut vielä korjattu riittävällä tavalla kyseisessä uudelleentarkastelumenettelyssä.
101 Tässä yhteydessä on hylättävä komission väite, jonka mukaan se on aloittanut uudelleentarkastelumenettelyn, joka on edelleen meneillään, ja antanut pakotekomitean sille välittämän perusteiden tiivistelmän tiedoksi kantajalle. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että toimielimen lähettämä kirje, jonka mukaan sen käsiteltäviksi saatettujen kysymysten tutkiminen jatkuu, ei sisällä sellaista ratkaisua, joka korjaisi laiminlyönnin (ks. yhdistetyt asiat T-344/00 ja T-345/00, CEVA ja Pharmacia Entreprises v. komissio, tuomio 26.2.2003, Kok., s. II-229, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
102 Tarkemmin sanottuna ei voida hyväksyä sitä, ettei komissio neljän vuoden kuluttua yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomion antamisesta edelleenkään voi täyttää velvollisuuttaan tutkia kantajan tapaus huolellisesti ja puolueettomasti (unionin tuomioistuimen Kadi II ‑tuomion 114 ja 135 kohta) tarvittaessa aiheellisessa yhteistyössä pakotekomitean kanssa (unionin tuomioistuimen Kadi II ‑tuomion 115 kohta).
103 Lisäksi komissio katsoo istunnossa esittämiensä väitteiden mukaan edelleen olevansa velvollinen noudattamaan tiukasti pakotekomitean arviointeja ja täysin vailla itsenäistä harkintavaltaa asian suhteen, mikä on vastoin yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomiossa, unionin tuomioistuimen Kadi II -tuomiossa (erityisesti 114, 115 ja 135 kohdassa) ja unionin yleisen tuomioistuimen Kadi II ‑tuomiossa lausumia periaatteita.
104 Näissä olosuhteissa on todettava, että tapa, jolla komissio väittää korjaavansa yhteisöjen tuomioistuimen Kadi I ‑tuomiossa toteamia vastaavat lainvastaisuudet panemalla täytäntöön kantajan tapausta koskevan uudelleentarkastelumenettelyn, on täysin muodollinen ja keinotekoinen.
105 Edellä esitetystä seuraa, että kaksi ensimmäistä kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee sitä, että komissio laiminlöi pakotekomitean arviointien tutkimisen, ja toinen sitä, että komissio laiminlöi kantajan perusoikeuksien kunnioittamisen hänen varojensa jäädyttämismenettelyssä, on katsottava perustelluiksi.
106 Kyseisen laiminlyönnin laajuutta on täsmennettävä.
107 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on lausunut Kadi I ‑tuomionsa 374 kohdassa, ei voida sulkea pois sitä, että kantajan nimen pysyttäminen riidanalaisessa luettelossa saattaa kuitenkin asiasisällön osalta olla perusteltua jopa niiden uusien todisteiden perusteella, jotka komission on otettava huomioon. Todettu laiminlyönti ei siis ole komission pidättäytyminen asetuksen N:o 1629/2005 peruuttamisesta, kuten kantaja väittää, vaan rajatumpi pidättäytyminen niiden periaatteiden kunnioittamisesta, joita olisi pitänyt soveltaa vaaditussa kantajan tilanteen uudelleentarkastelumenettelyssä.
108 Siten kantajan ensimmäinen vaatimus on hyväksyttävä vain osittain ja todettava, että komission pidättäytyminen korjaamasta menettelyvirheitä ja aineellisia säännönvastaisuuksia, jotka liittyvät kantajan varojen jäädyttämiseen, on lainvastainen.
109 Näissä olosuhteissa kolmas kanneperuste on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
110 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on olennaisilta osin hävinnyt asian ja kantaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, komissio on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
111 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Neuvosto on näin ollen velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
112 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 97 artiklan 3 kohdan nojalla on niin, että koska kantajalle on myönnetty oikeusapua ja koska unionin yleinen tuomioistuin on velvoittanut komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, komission on korvattava unionin yleisen tuomioistuimen kassalle oikeusapuna maksetut määrät.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan komissio ei ole noudattanut EUT-sopimuksen ja tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 mukaisia velvoitteitaan, koska se on pidättäytynyt korjaamasta menettelyvirheitä ja aineellisia säännönvastaisuuksia, jotka liittyvät Hani El Sayyed Elsebai Yusefin varojen jäädyttämiseen.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Yusefin oikeudenkäyntikulut samoin kuin unionin yleisen tuomioistuimen kassasta oikeusapuna maksetut määrät.
4) Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Forwood | Dehousse | Schwarcz |
Julistettiin Luxemburgissa 21 päivänä maaliskuuta 2014.
Allekirjoitukset