UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)

22 päivänä marraskuuta 2023 (*)

Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten yhteinen kriisinratkaisumekanismi (SRM) – Banco Popular Españolin kriisinratkaisu – Kriisinratkaisuneuvoston päätös, jolla evätään korvaus osakkeenomistajilta ja velkojilta, joihin kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet – Erilaista kohtelua koskeva arvostus – Arvioijan riippumattomuus

Asiassa T‑304/20,

Laura Molina Fernández, kotipaikka Madrid (Espanja), edustajinaan asianajajat S. Rodríguez Bajón, A. Gómez-Acebo Dennes ja A. Ruiz Ojeda,

kantajana,

vastaan

yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB), asiamiehinään M. Fernández Rupérez, A. Lapresta Bienz, L. Forestier ja J. Rius Riu, avustajinaan asianajajat H.‑G. Kamann, F. Louis, V. Del Pozo Espinosa de los Monteros ja L. Hesse,

vastaajana,

jota tukee

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään A. Gavela Llopis,

väliintulijana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

toimien päätösharkinnassa kokoonpanossa: presidentti M. van der Woude sekä tuomarit G. De Baere (esittelevä tuomari), G. Steinfatt, K. Kecsmár ja S. Kingston,

kirjaaja: hallintovirkamies P. Nuñez Ruiz,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 8.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja Laura Molina Fernández vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvassa kanteessaan kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) 17.3.2020 tekemän päätöksen SRB/EES/2020/52 siitä, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin Banco Popular Español, SA:ta koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet (jäljempänä kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat), tarpeen myöntää korvausta (jäljempänä riidanalainen päätös).

 Asian tausta

2        Kantaja oli Banco Popular Españolin (jäljempänä Banco Popular) osakkeenomistajana ennen viimeksi mainittua koskevan kriisinratkaisumääräyksen antamista.

3        SRB:n johdon istunnossa tehtiin 7.6.2017 päätös SRB/EES/2017/08 Banco Popularia koskevan kriisinratkaisumääräyksen antamisesta (jäljempänä kriisinratkaisumääräys), yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1) perusteella.

4        Ennen kriisinratkaisumääräyksen antamista SRB valitsi 23.5.2017 tarjouspyyntömenettelyn päätteeksi Deloitte Réviseurs d’Entreprisesin arvioijaksi (jäljempänä arviointitoimisto) Banco Popularia koskevan mahdollisen kriisinratkaisun valmistelussa. Arviointitoimiston kanssa tehtiin erityinen sopimus tarjouskilpailun jälkeen, joka perustui palveluja koskeviin rinnakkaisiin puitesopimuksiin, jotka SRB oli tehnyt kuuden yhteisön kanssa, joihin arviointitoimisto kuului. Erityisen sopimuksen mukaan arviointitoimiston tehtäviin kuului Banco Popularia koskevan arvostuksen tekeminen ennen mahdollista kriisinratkaisua ja asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdassa säädetyn erilaista kohtelua koskevan arvostuksen tekeminen mahdollisen kriisinratkaisun jälkeen.

5        SRB hyväksyi 5.6.2017 ensimmäisen arvostuksen, jonka tarkoituksena oli asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tuottaa tietoa perustellun toteamuksen tekemiseksi siitä, täyttyvätkö kriisinratkaisun edellytykset, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdassa.

6        Arviointitoimisto toimitti 6.6.2017 SRB:lle toisen arvostuksen (jäljempänä toinen arvostus), joka oli laadittu asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Toisen arvostuksen tarkoituksena oli määrittää Banco Popularin varojen ja velkojen arvo, antaa arvio siitä, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, ja esittää tiedot päätöksen tekemiseksi siirrettävistä osakkeista ja muista omistusinstrumenteista sekä auttaa SRB:tä saamaan oikea käsitys liiketoiminnan myyntiin sovellettavista kaupallisista ehdoista.

7        SRB totesi kriisinratkaisumääräyksessä, että asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyivät, ja päätti asettaa Banco Popularin kriisinratkaisuun. SRB päätti alaskirjata ja muuntaa Banco Popularin pääomainstrumentit asetuksen N:o 806/2014 21 artiklan mukaisesti sekä toteuttaa asetuksen N:o 806/2014 24 artiklan nojalla Banco Popularin liiketoiminnan myynnin siirtämällä osakkeet ostajalle.

8        SRB päätti mitätöidä kaikki Banco Popularin osakkeet, muuntaa ja alaskirjata Banco Popularin liikkeeseen laskemien ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien pääoman kokonaismäärän sekä muuntaa Banco Popularin liikkeeseen laskemien toissijaisen pääoman instrumenttien pääoman kokonaismäärän ”uusiksi osakkeiksi II”. Espanjan kriisinratkaisuviranomaisen, Fondo de Reestructuración Ordenada Bancaria ‑rahaston (pankkien hallitun rakenneuudistuksen rahasto, Espanja; jäljempänä FROB), toteuttaman läpinäkyvän ja avoimen myyntiprosessin jälkeen ”uudet osakkeet II” siirrettiin Banco Santander SA:lle vastikkeena yhden euron suuruisen kauppahinnan maksamisesta. Tämän jälkeen Banco Santanderista tuli 28.9.2018 Banco Popularin yleisseuraannon saaja absorptiosulautumisen yhteydessä.

9        Euroopan komissio antoi 7.6.2017 päätöksen (EU) 2017/1246 Banco Popularia koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä (EUVL 2017, L 178, s. 15).

10      Sen määrittämiseksi, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos kriisinratkaisumenettelyn kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, arviointitoimisto toimitti 14.6.2018 SRB:lle asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdan mukaisen erilaista kohtelua koskevan arvostuksen (jäljempänä kolmas arvostus). Arviointitoimisto lähetti 31.7.2018 SRB:lle tätä arvostusta koskevan lisäyksen, jossa korjattiin joitakin muotovirheitä.

11      Arviointitoimisto arvioi kolmannessa arvostuksessa sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana. Se teki tämän arvion likvidaatioskenaariossa konkurssimenettelystä 9.7.2003 annetun lain nro 22/2003 (Ley 22/2003, Concursal; BOE nro 164, 10.7.2003, s. 26905) nojalla.

12      Arviointitoimisto totesi, että hypoteettinen likvidaatioskenaario oli valmisteltu 6.6.2017 tilanteen mukaisten tarkastamattomien taloudellisten tietojen perusteella tai, jos niitä ei ollut käytettävissä, 31.5.2017 tilanteen mukaisten tietojen perusteella. Se katsoi, että jos Banco Popularin osalta olisi aloitettu tavanomainen maksukyvyttömyysmenettely 7.6.2017, tämä olisi johtanut suunnittelemattomaan likvidaatioon. Arviointitoimisto otti huomioon varojen realisointiarvoja arvioidessaan kolme vaihtoehtoista ajallista likvidaatioskenaariota – 18 kuukautta, 3 vuotta ja 7 vuotta – joista kukin sisälsi parhaan ja huonoimman skenaarion. Se katsoi, ettei missään näistä skenaarioista kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja huonompisijaisten velkojien voitu odottaa saavan mitään palautusta tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä ja ettei siten ollut kyse erilaisesta kohtelusta kriisinratkaisutoimen mukaiseen kohteluun nähden.

13      SRB julkaisi 6.8.2018 internetsivustollaan 2.8.2018 antamansa tiedoksiannon, joka koski sen alustavaa päätöstä siitä, oliko sellaisille osakkeenomistajille ja velkojille tarpeen myöntää korvaus, joihin Banco Popularia koskevat kriisinratkaisutoimet olivat vaikuttaneet, ja oikeuteen tulla kuulluksi liittyvän menettelyn käynnistämistä (SRB/EES/2018/132) (jäljempänä alustava päätös), sekä kolmannen arvostuksen ei-luottamuksellisen version. SRB:n tiedoksiantoa koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 7.8.2018 (EUVL 2018, C 277 I, s. 1).

14      SRB totesi alustavassa päätöksessä, että kolmannen arvostuksen mukaan osakkeenomistajien ja velkojien, joihin Banco Popularin kriisinratkaisu oli vaikuttanut, tosiasiallinen kohtelu ei eronnut siitä, miten niitä olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisun ajankohtana. SRB päätti alustavasti, ettei sen ollut maksettava korvausta kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla.

15      Voidakseen tehdä lopullisen päätöksen siitä, oliko kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille tarpeen myöntää korvaus, SRB pyysi niitä ilmaisemaan kiinnostuksensa käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi alustavan päätöksen osalta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

16      SRB ilmoitti, että oikeuteen tulla kuulluksi liittyvä menettely oli kaksivaiheinen.

17      Ensimmäisessä vaiheessa eli ilmoittautumisvaiheessa kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia pyydettiin ilmoittamaan kiinnostuksestaan käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi täyttämällä verkossa ilmoittautumislomake, joka oli saatavilla 14.9.2018 asti. Tämän jälkeen SRB tarkasti, että jokaisella kiinnostuksensa ilmaisseella tosiasiallisesti oli kyseeseen tulevan osakkeenomistajan tai velkojan asema. Jokaisen kiinnostuksensa ilmaisseen kyseeseen tulevan osakkeenomistajan tai velkojan oli toimitettava todisteet henkilöllisyydestään ja siitä, että ne omistivat 6.6.2017 yhden tai useampia Banco Popularin pääomainstrumentteja, jotka oli alaskirjattu tai muunnettu ja siirretty kriisinratkaisun yhteydessä.

18      Toisessa vaiheessa eli kuulemisvaiheessa kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat, jotka olivat ilmaisseet ensimmäisessä vaiheessa kiinnostuksensa käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi ja joiden aseman SRB oli tarkastanut, voivat esittää huomautuksensa alustavasta päätöksestä, jonka liitteenä oli kolmas arvostus.

19      SRB ilmoitti 16.10.2018, että kelpoisuusvaatimukset täyttäviä osakkeenomistajia ja velkojia pyydettäisiin toimittamaan kirjalliset huomautuksensa alustavasta päätöksestä 6.11.2018 alkaen. SRB lähetti 6.11.2018 kelpoisuusvaatimukset täyttäville osakkeenomistajille ja velkojille ainutkertaisen henkilökohtaisen linkin, jonka kautta ne pääsivät internetissä täytettävään lomakkeeseen, jossa ne voivat esittää huomautuksensa alustavasta päätöksestä ja kolmannen arvostuksen ei-luottamuksellisesta versiosta 26.11.2018 saakka.

20      Kuulemisvaiheen päätyttyä SRB tutki kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien alustavasta päätöksestä esittämät merkitykselliset huomautukset. SRB pyysi arviointitoimistoa toimittamaan sille asiakirjan, joka sisälsi arviointitoimiston arvioinnin kolmanteen arvostukseen liittyvistä merkityksellisistä huomautuksista ja määrittämään, oliko kolmas arvostus näiden huomautusten valossa edelleen pätevä.

21      Arviointitoimisto toimitti 18.12.2019 SRB:lle arviointinsa, jonka otsikkona on ”Erilaista kohtelua koskevan arvostuksen selvitysasiakirja” (Clarification Document of valuation of difference in treatment, jäljempänä selvitysasiakirja). Arviointitoimisto vahvisti selvitysasiakirjassa, että sekä strategia että erilaiset hypoteettiset likvidaatioskenaariot, jotka on esitetty yksityiskohtaisesti kolmannessa arvostuksessa, samoin kuin noudatetut menetelmät ja tehdyt analyysit, olivat edelleen päteviä.

22      SRB teki 17.3.2020 riidanalaisen päätöksen. Tätä päätöstä koskeva ilmoitus julkaistiin 20.3.2020 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2020, C 91, s. 2).

23      Riidanalaisessa päätöksessä SRB totesi, että arviointitoimisto oli riippumaton vaatimusten mukaisesti, joista säädetään asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa määritellään elvytyssuunnitelmien, kriisinratkaisusuunnitelmien ja konsernien kriisinratkaisusuunnitelmien sisältö, vähimmäisperusteet, jotka toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava elvytyssuunnitelmien ja konsernien elvytyssuunnitelmien osalta, konsernin rahoitustuen edellytykset, riippumattomia arvioijia koskevat vaatimukset, alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tunnustaminen sopimuksissa, ilmoitusvaatimuksiin ja keskeyttämisilmoitukseen liittyvät menettelyt ja sisältö ja kriisinratkaisukollegioiden operatiivinen toiminta, 23.3.2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1075 (EUVL 2016, L 184, s. 1) IV luvussa.

24      SRB esitti tiivistetysti kolmannen arvostuksen sisällön riidanalaisen päätöksen 5 osassa, jonka otsikkona on ”Kolmas arvostus”, ja totesi, että kolmas arvostus oli sovellettavien oikeussääntöjen mukainen sekä riittävästi perusteltu ja kattava, jotta sen perusteella voitiin antaa asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen päätös. Se katsoi, että kolmannessa arvostuksessa arvioitiin tarvittavia seikkoja, joista säädetään asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä erilaisen kohtelun arvostukseen kriisinratkaisussa sovellettavien menetelmien perusteiden täsmentämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla 14.11.2017 annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/344 (EUVL 2018, L 67, s. 3).

25      SRB esitti riidanalaisen päätöksen 6 osassa ”kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien esittämät huomautukset sekä niitä koskevan arvioinnin”. Riidanalaisen päätöksen 6.1 osassa, jonka otsikkona on ”Merkityksellisyyden arviointi”, SRB selitti, etteivät eräät näistä huomautuksista, jotka eivät koskeneet sen alustavaa päätöstä eivätkä kolmatta arvostusta, olleet merkityksellisiä, koska ne eivät kuuluneet oikeuteen tulla kuulluksi liittyvään menettelyyn. Riidanalaisen päätöksen 6.2 osassa SRB ”tutki merkitykselliset huomautukset”, joita kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat esittäneet arviointitoimiston riippumattomuuden ja kolmannen arvostuksen sisällön osalta, aiheittain ryhmiteltyinä.

26      SRB totesi, että kolmannesta arvostuksesta ilmeni, luettuna yhdessä selvitysasiakirjan ja riidanalaisen päätöksen 6.2 osassa esitettyjen päätelmien kanssa, ettei kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien tosiasiallinen kohtelu eronnut siitä, miten niitä olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisun ajankohtana.

27      SRB päätti näin ollen seuraavaa:

”1 artikla

Arvostus

Sen määrittämiseksi, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin Banco Popular[ia] koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, tarpeen myöntää korvausta, asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdassa säädetty erilaista kohtelua koskeva arvostus kriisinratkaisussa vahvistetaan tämän päätöksen liitteen I mukaisesti, yhdessä – – selvitysasiakirjan kanssa, joka on tämän päätöksen liitteessä II.

2 artikla

Korvaus

Osakkeenomistajat ja velkojat, joihin Banco Popular[ia] koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, eivät ole oikeutettuja asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiseen korvaukseen yhteisestä kriisinratkaisurahastosta.

3 artikla

Päätöksen kohde

Tämä päätös on osoitettu FROB:lle asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettuna kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena.”

 Asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset

28      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa SRB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29      SRB, jota Espanjan kuningaskunta tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

30      Kantaja esittää kanteensa tueksi kolme kanneperustetta. Kantaja väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, ettei kolmatta arvostusta tehnyt riippumaton arvioija, mikä on vastoin asetuksen N:o 806/2014 20 artiklaa ja delegoidun asetuksen 2016/1075 IV lukua. Kantaja esittää toisella kanneperusteellaan, että kolmannessa arvostuksessa on virheitä. Kantaja väittää kolmannella kanneperusteellaan, että kolmas arvostus perustuu virheelliseen tietoon Banco Popularin taloudellisesta tilasta kriisinratkaisun ajankohtana.

31      On huomattava aluksi, että oikeuskäytännössä on rajoitettu unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan laajuutta sekä tilanteissa, joissa riidanalainen toimenpide perustuu hyvin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen arviointiin, että tilanteissa, joihin liittyy monitahoisia taloudellisia arvioita.

32      Yhtäältä silloin, kun Euroopan unionin viranomaisilla on laajaa harkintavaltaa muun muassa arvioidessaan hyvin monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja niiden toimenpiteiden luonteen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, joihin ne ryhtyvät, unionin tuomioistuinten tehtävänä on valvoa ainoastaan, ettei tätä harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä, ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin tai etteivät kyseiset viranomaiset ole selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajoja. Tällaisessa asiayhteydessä unionin tuomioistuimet eivät nimittäin voi omalla tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan korvata unionin viranomaisten arviointia, sillä EUT-sopimuksessa tämä tehtävä annetaan ainoastaan näille viranomaisille (ks. tuomio 21.7.2011, Etimine, C‑15/10, EU:C:2011:504, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      Toisaalta unionin tuomioistuinten harjoittama valvonta unionin viranomaisten suorittamien monitahoisten taloudellisten arviointien osalta on rajoitettua valvontaa, joka rajoittuu väistämättä siitä varmistumiseen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin. Unionin tuomioistuinten tehtävänä tuossa valvonnassa ei ole korvata unionin toimivaltaisen viranomaisen tekemää arviota omalla taloudellisia seikkoja koskevalla arvioinnillaan (ks. tuomio 2.9.2010, komissio v. Scott, C‑290/07 P, EU:C:2010:480, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Koska SRB:n päätökset, joissa määritetään se, onko osakkeenomistajille ja velkojille, joihin tiettyä yhteisöä koskevat kriisinratkaisutoimet ovat vaikuttaneet, tarpeen myöntää korvausta, perustuvat hyvin monitahoisiin tieteellisiin ja teknisiin arviointeihin, on todettava, että edellä 32 ja 33 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevien periaatteiden on katsottava soveltuvan tuomioistuimen tehtäväksi annettuun valvontaan.

35      Vaikka SRB:llä on harkintavaltaa taloudellisissa ja teknisissä asioissa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että unionin tuomioistuinten on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten SRB on tulkinnut sen päätöksen perustana olevia luonteeltaan taloudellisia tietoja. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, jopa monitahoisten taloudellisten arviointien ollessa kyseessä unionin tuomioistuinten on nimittäin paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea niistä tehtyjä päätelmiä (ks. tuomio 11.11.2021, Autostrada Wielkopolska v. komissio ja Puola, C‑933/19 P, EU:C:2021:905, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      Tältä osin sen osoittaminen, että SRB on tehnyt tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka vuoksi riidanalaisen päätöksen kumoaminen on aiheellista, edellyttää sitä, että kantajan esittämä näyttö riittää viemään uskottavuuden tässä päätöksessä esitetyiltä tosiseikkoja koskevilta arvioinneilta (ks. analogisesti tuomio 7.5.2020, BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio, C‑148/19 P, EU:C:2020:354, 72 kohta ja tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Näin ollen ilmeistä arviointivirhettä koskeva kanneperuste on hylättävä, jos kantajan esittämistä todisteista huolimatta kyseenalaistettua arviointia voidaan edelleen pitää totena tai pätevänä (ks. tuomio 27.9.2018, Spiegel-Verlag Rudolf Augstein ja Sauga v. EKP, T‑116/17, ei julkaistu, EU:T:2018:614, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.11.2020, BMC v. Entreprise commune Clean Sky 2, T‑71/19, ei julkaistu, EU:T:2020:567, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä lisäksi ilmenee, että tilanteissa, joissa unionin toimielimillä on harkintavaltaa, unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyjen takeiden noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä on tärkeydeltään entistä perustavanlaatuisempaa. Unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin hallinnollisissa menettelyissä kuuluu erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu hyvän hallinnon periaate, johon liittyy toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat. Ainoastaan tällä tavoin unionin tuomioistuimet voivat selvittää, täyttyvätkö ne tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat edellytykset, joista harkintavallan käyttäminen riippuu (ks. vastaavasti tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta).

 Toinen kanneperuste, joka koskee kolmannessa arvostuksessa olevia virheitä

39      Kantaja väittää toisella kanneperusteellaan lähinnä, että SRB teki riidanalaisessa päätöksessä ja arviointitoimisto kolmannessa arvostuksessa virheen käyttäessään hypoteettista skenaariota, jonka mukaan Banco Popular olisi likvidoitu toimintansa lopettaneena yrityksenä, kun ne määrittivät, olisiko kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana.

40      Kantaja väittää, että SRB käytti riidanalaisessa päätöksessä virheellistä oletusta, koska asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 18 kohdasta ei ilmene, että kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien kohtelua on arvioitava hypoteettisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kriteerin perusteella, jonka mukaan kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on lopettanut toimintansa. Kantajan mukaan arvostus on kuitenkin erilainen sen mukaan, perustuuko se likvidaatiokriteeriin eli toiminnan lopettamiseen vai toiminnan jatkuvuuskriteeriin eli liiketoiminnan jatkamiseen.

41      Kantaja väittää, että asetuksen N:o 806/2014 viittaus tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn on ymmärrettävä siten, että se koskee Espanjan lainsäädännössä eli laissa 22/2003 säädettyä menettelyä. Kantaja huomauttaa, että lain 22/2003 44 §:n 1 momentin mukaan ”konkurssiin asettaminen ei keskeytä velallisen ammatillisen tai kaupallisen toiminnan jatkamista”, mikä tarkoittaa, että Espanjan oikeudessa se, että velallinen on todettu maksukyvyttömäksi, ei johda toiminnan päättymiseen eikä velallisen omaisuuden likvidaation. Lisäksi lain 22/2003 100 §:n 3 momentissa säädetään kantajan mukaan säilyttävästä ratkaisusta ja toiminnan jatkamisesta akordin avulla. Tässä laissa säädetään kantajan mukaan liiketoimintayksikön myynnistä kokonaan tai osittain järjestelyssä, jossa yksikön toimintaa jatketaan kokonaisuudessaan tai osittain, toimintaansa jatkavaa yritystä koskevan kriteerin mukaisesti eikä tuotantoon liittymättömän omaisuuden likvidaatiosta, mikä on nimenomaisesti poissuljettu. Laissa 22/2003 edellytetään toiminnan jatkamista riippumatta konkurssimenettelyn vaiheesta. Kantajan mukaan SRB teki arviointivirheen ja tulkitsi virheellisesti lakia 22/2003 riidanalaisessa päätöksessä katsoessaan, että tässä laissa säädetty maksukyvyttömyysmenettely olisi johtanut yhteisön likvidaatioon.

42      Kantaja väittää lisäksi, että likvidaatiokriteeri, jota arviointitoimisto käytti kolmannessa arvostuksessa ja jonka SRB hyväksyi riidanalaisessa päätöksessä, on ristiriidassa kriisinratkaisun kanssa, sellaisena kuin se määritellään asetuksessa N:o 806/2014 – ja erityisesti tämän asetuksen tarkoituksen kanssa, joka koskee laitoksen kriittisten toimintojen jatkuvuuden varmistamista – sekä SRB:n käyttämän kriisinratkaisuvälineen – eli Banco Popularin myynnin toimintaansa jatkavana yrityksenä – kanssa. Kantajan mielestä erilainen kohtelu perustuu niiden kahden menettelyn, joissa luottolaitokset voidaan elvyttää, hypoteettiseen vertailuun. Koska kolmannen arvostuksen mukainen erilaista kohtelua koskeva arviointi edellyttää vastaavien toimintojen vertailua, on käytettävä – asianmukaisen arvostuksen tekemiseksi maksukyvyttömyystilanteessa – samaa oletusta kuin kriisinratkaisussa eli yhteisön toiminnan jatkamista.

43      SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä, että asetuksen N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan kolmannessa arvostuksessa oli määritettävä, kohdeltiinko kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia epäedullisemmin kriisinratkaisussa kuin niitä olisi kohdeltu silloin, jos Banco Popular olisi ”likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä”. SRB huomautti, samoin kuin arviointitoimisto esitti selvitysasiakirjassa (5.1.5 kohta), että luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytyksestä ja kriisinratkaisusta 18.6.2015 annetussa laissa 11/2015 (Ley 11/2015 de recuperación y resolución de entidades de crédito y empresas de servicios de inversión; BOE nro 146, 19.6.2015, s. 50797), jolla luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190) saatetaan osaksi kansallista oikeutta, säädetään nimenomaisesti, että erilaista kohtelua koskeva arvostus on tehtävä olettaen, että yhteisö asetetaan likvidaatiomenettelyyn.

44      Ensinnäkin asetuksen N:o 806/2014 merkityksellisten säännösten osalta on muistettava, että tämän asetuksen 20 artiklan 16 kohdan mukaisen erilaista kohtelua koskevan arvostuksen tarkoituksena on määrittää, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos kriisinratkaisumenettelyn kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn.

45      Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 17 kohdan mukaan tämän artiklan 16 kohdassa tarkoitetussa arvostuksessa on määritettävä, eroaako se, miten osakkeenomistajia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu kriisinratkaisun yhteydessä, siitä, miten niitä olisi kohdeltu, jos yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisutoimen toteuttamista koskevan päätöksen tekemisen ajankohtana.

46      Tässä arvostuksessa pyritään noudattamaan periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan ja joka mainitaan asetuksen N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, jossa säädetään, että ”velkojille ei saa aiheutua suurempia tappioita kuin mitä niille olisi aiheutunut, jos 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä 29 artiklassa määriteltyjen suojatoimien mukaisesti”.

47      Asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdassa todetaan tämän periaatteen mukaisesti, että SRB voi käyttää kriisinratkaisurahastoa ”korvausten maksamiseksi osakkeenomistajille tai velkojille, jos niille todetaan 20 artiklan 5 kohdan mukaisen arvostuksen perusteella aiheutuneen suuremmat tappiot kuin niille 20 artiklan 16 kohdan mukaisen arvostuksen mukaan olisi aiheutunut tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä”.

48      Edellä mainituista asetuksen N:o 806/2014 säännöksistä ilmenee näin ollen selvästi, että toisin kuin kantaja väittää, asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdan viittaus siihen, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, koskee niiden hypoteettista kohtelua yhteisön likvidaatiotilanteessa.

49      Lisäksi delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 1 kohdan mukaan sitä, miten kriisinratkaisutoimien kohteena olevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisupäätöksen tekemisen ajankohtana, koskevan arvostuksen toteuttamista koskeva menettely on rajoitettava koskemaan odotettavissa olevien kassavirtojen diskontattua määrää tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Näiden kassavirtojen arvioinnissa huomioon otettavat tekijät, jotka mainitaan delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa, liittyvät varojen arvon määrittämiseen hypoteettisen myynnin yhteydessä sen mukaan, ovatko ne kaupankäynnin kohteena toimivilla markkinoilla. Delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 8 kohdassa säädetään myös, että arvostuksen hypoteettiset tulot jaetaan osakkeenomistajien ja velkojien kesken sen mukaan, mikä niiden taso ensisijaisuusjärjestyksessä sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla on.

50      Tästä ilmenee, että arvostusmenetelmä, jota sovelletaan osakkeenomistajien ja velkojien kohteluun delegoidussa asetuksessa 2018/344 määritellyssä hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, merkitsee yhteisön varojen rahaksi muuttamista ja näin ollen likvidaatiota, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 42 alakohdassa.

51      Toisin kuin kantaja väittää, se, että erilaista kohtelua on arvioitava vertailemalla sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu kriisinratkaisun yhteydessä, ja hypoteettista skenaariota, jossa yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, ei merkitse, että tässä vaihtoehtoisessa skenaariossa on käytettävä samaa oletusta kuin kriisinratkaisussa eli yhteisön toiminnan jatkamista.

52      On todettava, että tämä väite perustuu virheelliseen käsitykseen asetuksessa N:o 806/2014 toteutetun kriisinratkaisutoimen kohteena olevan yhteisön osakkeenomistajien ja velkojien korvausjärjestelmästä.

53      Asetuksen N:o 806/2014 johdanto-osan 62 perustelukappaleessa todetaan tältä osin seuraavaa:

”Puuttuminen omistusoikeuteen ei saisi olla suhteetonta. Näin ollen kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat eivät saisi kärsiä suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut, jos yhteisö olisi likvidoitu kriisinratkaisupäätöksen tekemisen ajankohtana. Siinä tapauksessa, että osa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoista siirtyy yksityiselle ostajalle tai omaisuudenhoitoyhtiölle, jäljelle jäävä osa kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta olisi likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Yhteisön osakkeenomistajien ja velkojien suojelemiseksi likvidaatiomenettelyssä heillä olisi oltava oikeus saada suorituksina saamisistaan vähintään se, minkä he arvion mukaan olisivat saaneet, jos yhteisö kokonaisuudessaan olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.”

54      Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 18 kohdan a ja b alakohdan mukaan tämän asetuksen 20 artiklan 16 kohdassa säädetyssä erilaista kohtelua koskevassa arvostuksessa on oletettava, että kriisinratkaisun kohteena oleva laitos, jonka suhteen kriisinratkaisutoimi tai ‑toimet on toteutettu, olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisutoimen toteuttamista koskevan päätöksen tekemisen ajankohtana, ja että kriisinratkaisutoimea tai ‑toimia ei ole toteutettu.

55      On myös muistettava, että yhteisöä koskevan kriisinratkaisutoimen hyväksyminen edellyttää asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten eli sen, että yhteisö on kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, sen, ettei yhteisön kykenemättömyys jatkaa toimintaansa ole estettävissä kohtuullisessa ajassa millään yhteisöön kohdistuvilla vaihtoehtoisilla yksityisen sektorin toimenpiteillä tai valvontatoimilla, ja sen, että kriisinratkaisutoimi on yleisen edun kannalta välttämätön, täyttymistä. Asetuksen N:o 806/2014 18 artiklan 5 kohdan mukaan kriisinratkaisutoimea on pidettävä yleisen edun mukaisena, jos se on tarpeen yhden tai useamman sellaisen kriisinratkaisutavoitteen saavuttamiseksi, jota ei voitaisi saavuttaa samassa laajuudessa tavanomaisten maksukyvyttömyysmenettelyjen mukaisella yhteisön likvidaatiolla, ja jos kriisinratkaisutoimi on oikeassa suhteessa kyseisiin tavoitteisiin. Kuten kantaja toteaa, kriisinratkaisumekanismin hyväksymisen tavoitteena on erityisesti tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti varmistaa yhteisön kriittisten toimintojen jatkuvuus.

56      Kuten kantaja myöntää, kriisinratkaisutoimi merkitsee vaihtoehtoa yhteisön likvidaatiolle yleisen edun niin vaatiessa.

57      Asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan, jossa sovelletaan tämän asetuksen 15 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua periaatetta, mukaan osakkeenomistajilla ja velkojilla on oikeus saada kriisinratkaisumenettelyssä saatavistaan suoritus tai korvaus, jonka määrä on vähintään yhtä suuri kuin niiden olisi arvioitu saavan, jos kyseinen laitos tai yritys kokonaisuudessaan olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä (ks. analogisesti tuomio 5.5.2022, Banco Santander (Banco Popularin kriisinratkaisu), C‑410/20, EU:C:2022:351, 48 kohta).

58      Tästä seuraa, että erilaisen kohtelun toteamiseksi on vertailtava sitä, miten kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu kriisinratkaisun yhteydessä, ja sitä, mikä niiden asema olisi ollut siinä tilanteessa, että kriisinratkaisutointa ei olisi hyväksytty, eli tilanteessa, jossa yhteisö olisi likvidoitu. Toisin kuin kantaja väittää, erilaista kohtelua koskeva arviointi ei edellytä kahden samankaltaisen tilanteen vaan kahden vaihtoehtoisen tilanteen vertailua. Kantaja väittää siten myöskin virheellisesti, että vaihtoehtoinen skenaario koski kriisinratkaisun tavoin menettelyä, jossa varmistetaan luottolaitosten kriittisten toimintojen jatkuvuus ja niiden elvytys, ja että siinä oli käytettävä samaa oletusta kuin kriisinratkaisumääräyksessä.

59      Toiseksi sovellettavan kansallisen lainsäädännön osalta on todettava, että toisin kuin kantaja väittää, laki 22/2003, jossa tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä säännellään Espanjassa, ei ole ainoa Espanjan oikeuden säädös, jota sovelletaan erilaista kohtelua koskevaan arvostukseen.

60      Lain 11/2015 soveltamisesta ja luottolaitosten talletussuojarahastoista 20.12.1996 annetun kuninkaan asetuksen 2606/1996 muuttamisesta 6.11.2015 annettu kuninkaan asetus 1012/2015 (Real Decreto 1012/2015 por el que se desarrolla la Ley 11/2015, y por el que se modifica el Real Decreto 2606/1996, de 20 de diciembre, sobre fondos de garantía de depósitos de entidades de crédito; BOE nro 267, 7.11.2015, s. 105911), jolla direktiivi 2014/59 saatetaan osaksi kansallista oikeutta, nimittäin sisältää erityissäännöksiä erilaisen kohtelun arvioinnista.

61      Kuten Espanjan kuningaskunta toteaa, Espanjan lainsäätäjä ei kuitenkaan tarkoittanut erilaisen kohtelun arviointia säännellessään muita tilanteita kuin likvidaatiota tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

62      Kuninkaan asetuksen 1012/2015 10 §:n 2 momentissa nimittäin säädetään, että arvostuksessa on määritettävä, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos kriisinratkaisuun asetettu yhteisö olisi asetettu likvidaatiomenettelyyn kriisinratkaisupäätöksen tekemisen ajankohtana.

63      Kuninkaan asetuksen 1012/2015 10 §:n 3 momentin a alakohdan mukaan arvioinnissa on oletettava tältä osin, että yhteisö, johon kriisinratkaisutoimia on sovellettu, olisi likvidoitu maksukyvyttömyysmenettelyssä kriisinratkaisupäätöksen tekemisen ajankohtana.

64      Espanjan oikeudessa säädetään näin ollen erilaisen kohtelun arvioinnin osalta, joka tehdään FROB:n päättämän kriisinratkaisun johdosta, että vaihtoehtoisena skenaariona on yhteisön likvidaatioskenaario, jossa otetaan huomioon lain 22/2003 likvidaatiota koskevat säännökset.

65      Kuten Espanjan kuningaskunta huomauttaa, likvidaation käsite, jota tarkoitetaan lain 22/2003 148 ja 149 §:ssä, koskee konkurssin tehneen yrityksen varojen ja oikeuksien rahaksi muuttamista velkojien vaateiden kattamiseksi siitä saaduilla rahoilla ja vastaa asetuksen N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 42 alakohdan määritelmää.

66      Kuten SRB huomauttaa, lain 22/2003 akordia koskeva 100 §, johon kantaja on viitannut, sisältyy tämän lain V osastoon, jonka otsikkona on ”Likvidaation tai akordin vaiheet”. Tästä ilmenee, että laissa 22/2003, joka on yleinen konkurssilaki, säädetään, että velkojien kanssa tehty akordi on vaihtoehtona likvidaatiolle konkurssimenettelyn yleisen vaiheen päättymisen jälkeen.

67      Koska kuninkaan asetuksessa 1012/2015 säädetään nimenomaisesti, että erilaista kohtelua on arvioitava olettaen, että yhteisö asetetaan likvidaatiovaiheeseen, siinä näin ollen suljetaan pois mahdollisuus soveltaa vaihtoehtoista ratkaisua eli velkojien kanssa tehtyä akordia.

68      Tästä seuraa, että toisin kuin kantaja väittää, sovellettavissa Espanjan lainsäädännön säännöksissä säädetään, että erilainen kohtelu on määritettävä likvidaatioskenaariossa, mikä sulkee pois mahdollisuuden käyttää skenaariota, joka perustuu yhteisön toiminnan jatkuvuuteen ja akordiin velkojien kanssa.

69      Kolmanneksi käsiteltävässä asiassa on muistettava, että jos kriisinratkaisumääräystä ei olisi hyväksytty, vaihtoehtona olisi ollut Banco Popularin asettaminen likvidaatioon tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisesti (tuomio 1.6.2022, Algebris (UK) ja Anchorage Capital Group v. komissio, T‑570/17, EU:T:2022:314, 421 kohta).

70      SRB huomautti tältä osin riidanalaisessa päätöksessä, että kolmannen arvostuksen mukaan – kun otetaan huomioon käsiteltävän asian olosuhteet ja erityisesti Banco Popularin kyvyttömyys maksaa velkojaan eräpäivään mennessä – tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen kriisinratkaisun ajankohtana olisi johtanut Banco Popularin likvidaatioon, joka olisi merkinnyt varojen nopeaa realisointia ilman sitovaa vähittäishintaa ja nettorealisointiarvon mukaisia suorituksia velkojille laissa 22/2003 säädetyn hierarkian mukaisesti.

71      On myös mainittava, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat esittivät jo oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä tämän kantajan väitteen, jonka mukaan kriisinratkaisutoimelle vaihtoehtoisessa skenaariossa ei ollut välttämättä oletettava, että Banco Popular asetetaan likvidaatioon.

72      SRB huomautti riidanalaisessa päätöksessä, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat väittäneet, että olisi voitu löytää yksityisen sektorin ratkaisu tai että vaihtoehtoisen skenaarion olisi pitänyt perustua Banco Popularin myyntiin toimintaansa jatkavana yrityksenä, koska se yhä toimi markkinoilla kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana. SRB totesi erityisesti, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat väittivät, että velkojat olisivat voineet tehdä sopimuksen (akordin), joka olisi estänyt Banco Popularin likvidaation. Toiset kyseeseen tulevista osakkeenomistajista ja velkojista olivat huomauttaneet, että Espanjan maksukyvyttömyysmenettelyssä annettiin mahdollisuus vahvistaa maksukyvyttömyys etukäteen, jolloin yhteisön toimintakykyiset omaisuuserät erotettiin ja myytiin toimintaansa jatkavana yrityksenä. Ne väittivät, että arviointitoimiston olisi pitänyt harkita tätä ratkaisua likvidaatiostrategiaa määritellessään, koska se olisi mahdollistanut Banco Popularin franchise-arvon paremman säilymisen.

73      SRB huomautti, että arviointitoimisto oli selostanut asetuksen N:o 806/2014 ja sovellettavan kansallisen oikeuden vaatimusten mukaisesti selvitysasiakirjassa niitä syitä, joiden vuoksi Banco Popularin tapauksessa myyntiä ei ollut mahdollista toteuttaa toimintaa jatkavana yrityksenä (menettelyssä, jossa maksukyvyttömyys vahvistetaan etukäteen, tai muuten) eikä järjestää akordia. Arviointitoimisto oli todennut tältä osin yhtäältä, että kun otetaan huomioon Banco Popularin likviditeettitilanne kriisinratkaisun ajankohtana ja Euroopan keskuspankin (EKP) arviointi siitä, oliko Banco Popular kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, Banco Popular ei olisi voinut jatkaa toimintaansa mahdollisten neuvotteluiden aikana, koska tämä olisi johtanut huomattavaan arvonmenetykseen. SRB lisäsi, että Banco Popularin pääjohtajan 6.6.2017 päivätty kirje tuki päätelmää, jonka mukaan Banco Popularin likviditeettitilanne ei mahdollistanut sen toiminnan jatkamista. Arviointitoimisto oli todennut toisaalta, että Banco Popularin pankkitoimilupa olisi peruutettu, koska sen peruuttamiselle Espanjan lainsäädännössä asetetut edellytykset olisivat täyttyneet. Se oli huomauttanut, että pankkitoimilupa oli välttämätön, jotta Banco Popular saattoi ottaa vastaan asiakkaiden talletuksia, jotka olivat olennaisia sen toiminnan jatkamiseksi tai sen myymiseksi toimintaansa jatkavana yrityksenä.

74      SRB lisäsi, että arviointitoimisto oli todennut selvitysasiakirjassa, ettei laissa 22/2003 säädetty ”toimintakykyisen pankin” ja ”roskapankin” perustamisesta ja että tämän ratkaisun toteuttamiseen olisi joka tapauksessa tarvittu aikaa, jota ei tuolloin ollut käytettävissä.

75      SRB totesi, että arviointitoimisto oli suorittanut asiamukaisen arvioinnin kolmannessa arvostuksessa käytetyn likvidaatioskenaarion osalta.

76      Tästä seuraa, ettei Banco Popular kyennyt kriisinratkaisun ajankohtana jatkamaan toimintaansa likviditeettitilanteensa vuoksi, sen vuoksi, että se oli kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, ja pankkitoimilupansa mahdollisen peruuttamisen vuoksi ja ettei tästä syystä voitu harkita akordia eikä maksukyvyttömyysskenaariota, jossa yrityksen olisi oletettu jatkavan toimintaansa.

77      Toisin kuin kantaja väittää, sovellettavat oikeudelliset säännökset ja Banco Popularin tosiasiallinen tilanne kriisinratkaisun ajankohtana sulkivat näin ollen pois vaihtoehtoisen skenaarion, jossa yrityksen oletetaan jatkavan toimintaansa.

78      Tästä seuraa, ettei kantajan väite, joka koskee eroa arvossa, joka saatiin sovellettaessa toiminnan jatkuvuutta koskevaa kriteeriä likvidaatiokriteerin sijasta Banco Popularin suojaamattomien laskennallisten verosaamisten arvostuksessa, ole merkityksellinen.

79      Edellä esitetyn perusteella kantaja ei ole osoittanut, että SRB olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen hyväksyessään arviointitoimiston arvioinnin, jonka mukaan sitä, miten Banco Popularin kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, oli arvioitava likvidaatioskenaariossa, jossa yritys lopettaa toimintansa.

80      Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan ja delegoidun asetuksen 2016/1075 IV luvun rikkomista, koska kolmatta arvostusta ei tehnyt riippumaton arvioija

81      Kantaja väittää, ettei arviointitoimisto täyttänyt edellytyksiä, joiden mukaan sen on oltava riippumaton kolmatta arvostusta tehdessään, ja että SRB on arviointitoimiston nimittäessään rikkonut delegoidun asetuksen 2016/1075 IV luvun ja asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan säännöksiä.

82      SRB katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että arviointitoimisto oli riippumaton asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 1 kohdan ja delegoidun asetuksen 2016/1075 IV luvun vaatimusten mukaisesti. Se huomautti, että arviointitoimisto oli valittu tarjouspyyntömenettelyssä, jonka päätteeksi SRB arvioi, että arviointitoimistolla oli delegoidun asetuksen 2016/1075 38 artiklan 1 alakohdan ja 39 artiklan vaatimusten mukaisesti kolmannen arvostuksen tekemiseksi tarvittava pätevyys ja kokemus ja tarvittavat taidot, tiedot ja resurssit turvautumatta tarpeettomasti kyseiseen viranomaiseen tai Banco Populariin. SRB katsoi, että arviointitoimistolla oli, kun otetaan huomioon suoritettavan arvostuksen luonne, laajuus ja monimutkaisuus, hallussaan sellaiset henkilöresurssit ja tekniset resurssit, jotka olivat tarkoituksenmukaisia kolmannen arvostuksen suorittamiseen delegoidun asetuksen 2016/1075 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

83      Lisäksi SRB katsoi, että arviointitoimisto oli viranomaisista ja Banco Popularista riippumaton oikeussubjekti ja että se oli tältä osin SRB:stä täysin riippumaton eikä se ollut hoitanut Banco Popularin vuosittaiseen kirjanpitoon liittyviä tehtäviä.

84      Lopuksi SRB huomautti delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa tarkoitetun senhetkisen tai mahdollisen olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan puuttumisen osalta, että arviointitoimisto oli suorittanut sisäisen selvityksen ammatillisten normien mukaisesti. Tämän selvityksen tulosten perusteella arviointitoimisto oli katsonut, ettei sillä ollut eturistiriitaa sikäli kuin oli kyse sen nimittämistä riippumattomaksi arvioijaksi. SRB mainitsi tältä osin arviointitoimiston tarjouspyyntömenettelyn aikana ja nimityksensä jälkeen toimittamat useat eturistiriidan puuttumista koskevat vakuutukset, joilla pyrittiin varmistamaan arviointitoimiston ja sen ryhmien – erityisesti ryhmän, jonka tehtävänä oli kolmannen arvostuksen tekeminen – jäsenten riippumattomuus.

85      Ottaen huomioon nämä arviointitoimiston toimittamat ilmoitukset ja vakuutukset SRB katsoi, että arviointitoimisto oli esittänyt riittävät takeet tosiasiallisen tai mahdollisen olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan välttämiseksi asianomaisiin viranomaisiin tai Banco Populariin nähden. SRB viittasi myös riidanalaisen päätöksen 6.2.1 osaan, jossa se vastasi kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä esittämiin ”arviointitoimiston riippumattomuutta koskeviin huomautuksiin”. SRB selitti tässä osassa, ettei arviointitoimistolla ollut nimittämisensä hetkellä eikä kolmannen arvostuksen tekemisen aikana delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa tarkoitettua tosiasiallista tai mahdollista olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa asianomaisiin viranomaisiin tai asianomaiseen yhteisöön nähden.

86      SRB totesi, että arviointitoimisto oli riippumaton asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan ja delegoidun asetuksen 2016/1075 39–41 artiklan vaatimusten mukaisesti.

87      SRB varmistaa tältä osin asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan mukaisesti, että arvostuksen tekee tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu riippumaton henkilö eli henkilö, joka on riippumaton kaikista viranomaisista, SRB ja kansallinen kriisinratkaisuviranomainen mukaan luettuna, sekä kyseisestä yhteisöstä.

88      Arvioijien riippumattomuutta koskevia sääntöjä täsmennetään delegoidun asetuksen 2016/1075 IV luvussa, jonka 38 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Arvioijaksi voidaan nimittää oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö. Arvioijan katsotaan olevan riippumaton asianomaisista viranomaisista ja asianomaisesta yhteisöstä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

1)       arvioijalla on 39 artiklan mukaisesti tarvittava pätevyys ja kokemus ja tarvittavat taidot, tiedot ja resurssit sekä mahdollisuus suorittaa arvostus tehokkaasti turvautumatta tarpeettomasti mihinkään asianomaiseen viranomaiseen tai asianomaiseen yhteisöön;

2)       arvioija on 40 artiklan mukaisesti oikeudellisesti erillään asianomaisista viranomaisista ja asianomaisesta yhteisöstä;

3)       arvioijalla ei ole 41 artiklassa tarkoitettua olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa.”

89      Delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa, joka koskee olennaisia etuyhteyksiä tai eturistiriitoja, säädetään seuraavaa:

”1.      Riippumattomalla arvioijalla ei saa olla tosiasiallista tai mahdollista olennaista etuyhteyttä tai eturistiriitaa asianomaisiin viranomaisiin tai asianomaiseen yhteisöön nähden.

2.      Sovellettaessa 1 kohtaa tosiasiallista tai mahdollista etuyhteyttä tai eturistiriitaa pidetään olennaisena aina, kun nimittävä viranomainen tai vastaava muu viranomainen, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, katsoo, että se voisi vaikuttaa tai sen olisi kohtuullista katsoa vaikuttavan riippumattoman arvioijan harkintaan arvostuksen suorittamisessa.

3.      Sovellettaessa 1 kohtaa olennaisina pidetään etuyhteyksiä tai eturistiriitoja ainakin seuraaviin osapuoliin nähden:

a)       asianomaisen yhteisön toimiva johto ja ylimmän hallintoelimen jäsenet;

b)       oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt, joilla on määräysvalta tai määräosuus asianomaisessa yhteisössä;

c)       velkojat, jotka nimittävä viranomainen tai vastaava muu viranomainen, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa, on yksilöinyt merkittäviksi nimittävän viranomaisen tai sellaisen vastaavan muun viranomaisen käytettävissä olevien tietojen perusteella, joka on mahdollisesti valtuutettu hoitamaan kyseistä tehtävää kyseisessä jäsenvaltiossa;

d)       kukin konserniyhteisö.

4.      Sovellettaessa 1 kohtaa ainakin seuraavat asiat ovat merkityksellisiä:

a)       riippumattoman arvioijan asianomaiselle yhteisölle ja 3 kohdassa tarkoitetuille henkilöille suorittamat palvelut, aiemmat palvelut mukaan luettuina, sekä erityisesti kyseisten palvelujen ja arvostuksen kannalta merkityksellisten tekijöiden välinen yhteys;

b)       riippumattoman arvioijan ja asianomaisen yhteisön ja 3 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden väliset henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteet;

c)       riippumattoman arvioijan sijoitukset tai muut olennaiset taloudelliset edut;

d)       oikeushenkilöiden osalta rakenteellinen erottaminen tai muut järjestelyt, jotka otetaan käyttöön riippumattomuuteen kohdistuvien uhkien, kuten oman työn tarkastamisen, oman edun, asianajon, läheisyyden, luottamuksen tai painostuksen poistamiseksi, mukaan luettuina tehtävien erillään pitoon tarkoitetut järjestelyt arvostukseen osallistuvien henkilöstön jäsenten ja muiden henkilöstön jäsenten välillä.

– –”

90      On huomattava aluksi, ettei kantaja kiistä sitä, että arviointitoimisto täytti delegoidun asetuksen 2016/1075 38 artiklan 1 ja 2 alakohdassa säädetyt edellytykset eli sen, että sillä oli kolmannen arvostuksen suorittamiseksi tehokkaasti tarvittava pätevyys ja kokemus ja tarvittavat taidot, tiedot ja resurssit, ja sen, että se oli oikeudellisesti erillään asianomaisista viranomaisista ja Banco Popularista.

91      Kantaja ei myöskään väitä, että arviointitoimistolla oli delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tosiasiallinen tai mahdollinen olennainen etuyhteys tai eturistiriita asianomaiseen viranomaiseen eli SRB:hen nähden tai asianomaiseen yhteisöön eli Banco Populariin nähden.

92      Kantaja väittää, ettei arviointitoimisto täyttänyt edellytyksiä, joiden mukaan sen on oltava riippumaton, koska sillä oli tosiasiallisia tai mahdollisia olennaisia etuyhteyksiä tai eturistiriitoja, jotka voivat vaikuttaa tai joiden olisi kohtuullista katsoa vaikuttavan sen harkintaan kolmannen arvostuksen suorittamisessa delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

93      Kantaja väittää lähinnä, ettei tällaisen etuyhteyden olemassaoloa ole arvioitava ainoastaan yhtäältä arviointitoimiston ja toisaalta SRB:n ja Banco Popularin välisten yhteyksien vaan myös kaikkien asiaan liittyvien seikkojen perusteella. Näin ollen kantaja moittii SRB:tä siitä, ettei se ottanut huomioon ensinnäkään sitä, että arviointitoimisto oli jo laatinut toisen arvostuksen, ja toiseksi arviointitoimiston ja Banco Santanderin välisiä yhteyksiä.

 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee sitä, että arviointitoimisto teki toisen ja kolmannen arvostuksen

94      Kantaja väittää, että koska arviointitoimisto oli tehnyt toisen arvostuksen, ei ollut tarkoituksenmukaista antaa kolmannen arvostuksen tekemistä sen tehtäväksi huolellisen ammatinharjoittamisen ja objektiivisuden periaatteiden nojalla, joita oli noudatettava riippumattoman arvioijan valinnassa. Kantaja katsoo, että arviointitoimistoon kohdistui voimakasta painetta säilyttää ammatillinen maineensa, mikä kannusti sitä olemaan mitenkään oikaisematta tai muuttamatta toisen arvostuksen päätelmiä.

95      Kantaja muistuttaa, että SRB:n on noudatettava perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua hyvän hallinnon periaatetta sekä puolueettomuusvaatimusta, jolla pyritään muun muassa eturistiriitatilanteiden välttämiseen. SRB kuitenkin ainoastaan varmisti, että arviointitoimiston nimitys vastasi muodollisesti delegoidun asetuksen 2016/1075 vaatimuksia eikä ottanut huomioon arviointitoimiston asemaa kriisinratkaisumenettelyssä ja sen antamaa puolueettomuuden vaikutelmaa. Ei riitä, että noudatetaan rakenteellista erottamista ja olennaisia intressejä koskevia vaatimuksia, vaan menettelyä on myös suojattava kaikilta puolueellisuusepäilyiltä.

96      Kantaja tosin myöntää vastauksessa, kuten SRB väittää, etteivät sovellettavat säännökset ja erityisesti asetuksen N:o 806/2014 20 artikla ole esteenä sille, että sama arvioija tekee toisen ja kolmannen arvostuksen. Kantaja väittää kuitenkin, että koska arviointitoimisto teki toisen arvostuksen, sitä ei voida pitää objektiivisena ja riippumattomana arvioijana.

97      Kantaja moittii näillä väitteillään SRB:tä lähinnä siitä, että se nimitti arviointitoimiston riippumattomaksi arvioijaksi tekemään kolmannen arvostuksen eikä ottanut huomioon sitä, että koska arviointitoimisto oli jo tehnyt toisen arvostuksen, sen ei voitu katsoa noudattavan perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa vahvistettua puolueettomuuden vaatimusta, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

98      Perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa määrätään tältä osin erityisesti, että jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti.

99      Oikeuskäytännön mukaan toimielimiä, elimiä ja laitoksia niiden tehtävien toteuttamisessa velvoittavan puolueettomuusvaatimuksen tarkoituksena on taata unionin perustana oleva yhdenvertainen kohtelu. Tämän vaatimuksen tarkoituksena on muun muassa välttää tilanteet, joissa toimielinten, elinten ja laitosten lukuun toimiville virkamiehille ja toimihenkilöille syntyisi mahdollisesti eturistiriita. Kun otetaan huomioon riippumattomuuden ja luotettavuuden takeiden perustavanlaatuinen merkitys unionin toimielinten, elinten ja laitosten sisäisen toiminnan ja ulkoisen mielikuvan kannalta, puolueettomuusvaatimus kattaa kaikki tilanteet, joissa asian ratkaistavakseen saaneen virkamiehen tai toimihenkilön on kohtuudella ymmärrettävä ulkopuolisista vaikuttavan siltä, että hänen riippumattomuutensa asiassa voi vaarantua (ks. tuomio 27.3.2019, August Wolff ja Remedia v. komissio, C‑680/16 P, EU:C:2019:257, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100    Lisäksi kyseisten toimielinten, elinten ja laitosten on noudatettava puolueettomuusvaatimusta, jolla on kaksi osaa eli yhtäältä subjektiivinen puolueettomuus, jonka mukaan yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä ei saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivinen puolueettomuus, jonka mukaan toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilyt mahdollisista ennakkoluuloista voidaan sulkea pois (ks. tuomio 27.3.2019, August Wolff ja Remedia v. komissio, C‑680/16 P, EU:C:2019:257, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

101    Kuten edellä 87 kohdassa on todettu, SRB:n tehtävänä oli kuitenkin varmistaa asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16 kohdan mukaisesti arviointitoimiston riippumattomuus käsiteltävän asian olosuhteissa.

102    Ei voida tosin lähtökohtaisesti sulkea pois sitä, että ulkopuolisista se, että arviointitoimisto oli jo osallistunut Banco Popularin kriisinratkaisumenettelyyn tehdessään toisen arvostuksen ennen kriisinratkaisumääräyksen antamista, voi vaikuttaa seikalta, joka on esteenä arviointitoimiston objektiivisuudelle ja puolueettomuudelle kolmannen arvostuksen tekemisessä.

103    On huomattava tältä osin, että SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä, että useat kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olivat esittäneet arviointitoimiston riippumattomuutta koskevia huomautuksia ja väittäneet, ettei arviointitoimiston olisi pitänyt tehdä kolmatta arvostusta, koska se oli jo laatinut toisen arvostuksen. Joissakin huomautuksissa mainittiin se, että toiseen arvostukseen sisältyi ennakkoarvio kunkin osakkeenomistajien ja velkojien luokan kohtelusta tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, ja väitettiin, että arviointitoimisto pyrki vahvistamaan päätelmän, joka oli sen toisessa arvostuksessa tekemän periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, koskevan analyysin mukainen.

104    On kuitenkin todettava, että yhtäältä käsiteltävän asian olosuhteissa ei voida osoittaa, että arviointitoimistoon olisi kolmannen arvostuksen tekemisessä vaikuttanut se, että se oli laatinut toisen arvostuksen, ja että toisaalta nämä olosuhteet ovat ristiriidassa väitteen kanssa, jonka mukaan voitiin kohtuudella katsoa, ettei arviointitoimisto vaikuttanut objektiiviselta tai puolueettomalta.

105    On muistettava aluksi, että toinen arvostus on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen sisältää Banco Popularin tilapäisen arvostuksen kriisinratkaisua varten ja toinen muodostuu likvidaatioskenaarion simuloinnista. Ensimmäinen osa sisältää Banco Popularin varoja ja velkoja koskevan arvioinnin ja siinä on tarkoitus määrittää Banco Popularin taloudellinen arvo liiketoiminnan myynnin yhteydessä. SRB otti huomioon tämän ensimmäisen osan kriisinratkaisumääräyksen antaessaan. Likvidaatioskenaarion simuloinnin, joka sisältyy toiseen osaan, tarkoituksena on arvioida asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 9 kohdan mukaisesti kohtelu, joka kunkin osakkeenomistajien ja velkojien luokan olisi ennakoitu saavan, jos kriisinratkaisutoimessa tarkoitettu yhteisö olisi purettu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä Espanjan lainsäädännön nojalla.

106    Kolmannessa arvostuksessa esitetty erilaista kohtelua koskeva arviointi perustuu kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien tosiasialliseen kohteluun kriisinratkaisun päättyessä. Kriisinratkaisua varten laadittua Banco Popularin varoja ja velkoja koskevaa arviointia, joka on toisen arvostuksen ensimmäisessä osassa, ei otettu huomioon kolmannessa arvostuksessa, eikä se siten voinut vaikuttaa arviointitoimistoon sen laatiessa kolmatta arvostusta.

107    Kantajan väite koskee näin ollen ainoastaan toisen arvostuksen toista osaa, jossa esitetään likvidaatioskenaarion simulointi.

108    SRB korosti tältä osin riidanalaisessa päätöksessä, että sovellettavissa oikeussäännöissä tunnustetaan, ettei sen kohtelun tilapäinen arviointi, jonka kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien olisi ennakoitu saavan, jos yhteisö olisi purettu toisessa arvostuksessa, voi olla yhtä täsmällinen kuin kolmannen arvostuksen mukainen arviointi useasta syystä eli muun muassa ajallisten rajoitusten vuoksi ja sellaisten tietojen puuttumisen vuoksi, jotka olivat riittävän lähellä kriisinratkaisun ajankohtaa toista arvostusta laadittaessa. Asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 9 kohdan mukaan toinen arvostus sisältää näin ollen tätä kohtelua koskevan ”arvioinnin”, kun taas tämän asetuksen 20 artiklan 17 kohdassa säädetään, että kolmannessa arvostuksessa on ”määritettävä” tämä kohtelu. SRB totesi, että pelkästään sitä, että toisen arvostuksen mukaisessa tilapäisessä arvioinnissa ja kolmannessa arvostuksessa tultiin samankaltaisiin tuloksiin, vaikka ne perustuivat erilaisiin oletuksiin, ei voida sellaisenaan pitää riittävänä näyttönä siitä, ettei kolmatta arvostusta tehty laissa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

109    Ensinnäkin on huomattava, että arviointitoimisto täsmensi toisessa arvostuksessa, ettei sillä ollut kaikkia tarvittavia tietoja eikä riittävästi aikaa tehdä tässä vaiheessa muuta kuin suuntaa-antava arvio. Se totesi useaan kertaan, että likvidaatioskenaarion simulointiin liittyi useita epävarmuustekijöitä ja että kun tarkemmat tiedot tulisivat saataville, se voisi tarkentaa oletuksiaan ja valmistella ”vankemman” ja luotettavamman likvidaatioskenaarion.

110    Arviointitoimisto mainitsi erityisesti, että ”koska sille ei [ollut] toimitettu yrityksen rakennetta tai yksittäisten yksiköiden taseita, [sen] likvidaatioskenaario o[li] laadittu konsolidoidusti ja ohjeellisesti” ja että ”[lain 22/2003] nojalla tosiasiallinen likvidaatio koski yksittäisiä yksiköitä”. Se lisäsi, että ”nämä lisätiedot saatuaan [se] pysty[isi] esittämään vankemman ja yksilöidyn likvidaatioskenaarion simuloinnin”.

111    Yhtäältä tästä seuraa, että toiseen arvostukseen sisältyi useita varaumia likvidaatioskenaarion simuloinnin luotettavuuden osalta. Toisaalta edellä olevasta 105 ja 106 kohdasta ilmenee, että kolmannen arvostuksen mukainen likvidaatioskenaariossa laadittu Banco Popularia koskeva arviointi, joka eroaa toisessa arvostuksessa tehdystä simuloinnista, ei ole omiaan kyseenalaistamaan toisen arvostuksen pätevyyttä.

112    Kantaja ei näin ollen voi pätevästi väittää, että arviointitoimisto olisi ammatillista mainettaan suojatakseen katsonut toisen arvostuksen päätelmien sitovan itseään kolmannen arvostuksen laatimisessa tai että näiden kahden arvostuksen välinen ero olisi omiaan heikentämään arviointitoimiston ammatillista mainetta ja siten johtamaan sen objektiivisuuden puuttumiseen.

113    Toiseksi kantajan väite, jonka mukaan arviointitoimistoa olisi kannustettu olemaan mitenkään oikaisematta tai muuttamatta toiseen arvostukseen sisältyviä päätelmiä, on ristiriidassa niiden olosuhteiden kanssa, joissa toinen ja kolmas arvostus laadittiin.

114    SRB totesi tältä osin riidanalaisessa päätöksessä vastauksena edellä 103 kohdassa mainittuihin huomautuksiin, että vaikka toiseen arvostukseen sisältyvä ennakkoarvio kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojen kohtelusta hypoteettisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä oli laadittu tietyltä aikaväliltä ja perustui tietoihin, jotka arviointitoimistolla oli käytettävissään ennen kriisinratkaisua – eli ensisijaisesti tietoihin, jotka olivat saatavilla 31.3.2017 – kolmas arvostus perustui 6.6.2017 tilanteen eli toiminnan lopettamisen ajankohdan mukaisiin tarkempiin tietoihin, kun ne olivat saatavilla. SRB katsoi, että kun otetaan huomioon eri tiedot, joihin nämä arvioinnit perustuvat, sekä niiden erilainen tarkoitus, arviointitoimisto saattoi hyvinkin tehdä erilaisia päätelmiä.

115    Yhtäältä on muistettava, että toiseen arvostukseen sisältyvä likvidaatioskenaarion simulointi perustui välttämättä kriisinratkaisumääräyksen hyväksymistä edeltäviin tietoihin, kun taas kolmannessa arvostuksessa oli otettava huomioon kriisinratkaisun ajankohtana käytettävissä olleet tiedot. Arviointitoimiston ei näin ollen voitu olettaa tulevan samaan lopputulokseen Banco Popularia koskevassa arvioinnissa, joka tehtiin hypoteettisessa likvidaatioskenaariossa kolmannessa arvostuksessa, ja simuloinnissa, joka esitettiin toisessa arvostuksessa.

116    Toisaalta kantaja myöntää, että toinen arvostus oli tehtävä kiireellisesti. Kuten arviointitoimisto totesi toisessa arvostuksessa, likvidaatioskenaarion simulointi perustui siten tarkistamattomiin oletuksiin, joita oli tarkennettava.

117    Tästä seuraa, että SRB oli toisen arvostuksen saatuaan tietoinen siitä, että arviointitoimiston olisi käytettävä uusia tietoja kolmannessa arvostuksessa ja siten muutettava arviointia, joka oli tehty likvidaatioskenaarion simuloinnin perusteella. Kantaja ei näin ollen voi pätevästi väittää, että SRB:n olisi pitänyt epäillä arviointitoimiston objektiivisuutta ja puolueettomuutta sen vuoksi, että arviointitoimisto oli tehnyt toisen arvostuksen.

118    Kolmanneksi kantaja ei kiistä sitä, että toinen ja kolmas arvostus laadittiin eri tarkoituksessa ja erilaisten lähestymistapojen mukaisesti.

119    Kantaja selitti istunnossa, että SRB:n olisi pitänyt antaa toisen arvioijan tehtäväksi laatia arvostus eri menetelmällä, koska arviointitoimisto käytti toisessa ja kolmannessa arvostuksessa samaa menetelmää eli likvidaatioskenaarion mukaista arviointia.

120    Koska toisen kanneperusteen analyysistä ilmenee, että sitä, miten Banco Popularin kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos Banco Popular olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, oli kuitenkin arvioitava likvidaatioskenaariossa, kantaja ei voi pätevästi väittää, että tämän menetelmän valinta oli omiaan antamaan sellaisen vaikutelman, ettei arviointitoimisto ollut objektiivinen. Toisin kuin kantaja väittää, jokaisen toisenkin arvioijan, joka olisi nimitetty laatimaan kolmas arvostus, olisi täytynyt käyttää Banco Popularin hypoteettista likvidaatioskenaariota.

121    Lisäksi on huomattava, ettei arviointitoimisto tyytynyt kolmannessa arvostuksessa vahvistamaan toisessa arvostuksessa tehdyn simuloinnin tulosta.

122    Näin ollen toisessa arvostuksessa esimerkiksi velkojien Banco Popularin varojen realisoinnista saaman kokonaismäärän arvioitiin olevan kolmen vuoden likvidaatioskenaariossa parhaan skenaarion mukaisen 120,9 miljardin euron ja huonoimman skenaarion mukaisen 116,5 miljardin euron välillä. Kolmannessa arvostuksessa varojen arviointi johti kolmen vuoden likvidaatioskenaariossa erilaiseen tulokseen eli parhaassa skenaariossa 101,546 miljardiin euroon ja huonoimmassa skenaariossa 97,593 miljardiin euroon.

123    Pelkästään se, että arviointitoimisto teki saman päätelmän, jonka mukaan kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat eivät saisi palautusta Banco Popularin likvidaatiotilanteessa, ei riitä osoittamaan, että se olisi pitänyt toisessa arvostuksessa tekemäänsä arviointia itseään sitovana kolmatta arvostusta laatiessaan.

124    Edellä esitetyn perusteella väite, jolla pyritään osoittamaan, että arviointitoimisto antoi sellaisen vaikutelman, ettei se ollut objektiivinen, koska se oli laatinut toisen arvostuksen, ei perustu mihinkään konkreettisiin seikkoihin ja on ristiriidassa toisen arvostuksen varsinaisen sisällön kanssa.

125    Toisin kuin kantaja väittää, käsiteltävän asian olosuhteissa sen perusteella, että arviointitoimisto oli tehnyt toisen arvostuksen, ei näin ollen voida kyseenalaistaa sen riippumattomuutta kolmannen arvostuksen laatimisessa eikä sitä, että SRB nimitti sen riippumattomaksi arvioijaksi.

126    Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

 Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee arviointitoimiston ja Banco Santanderin välisiä yhteyksiä

127    Kantaja väittää, että SRB jätti virheellisesti huomioon ottamatta arviointitoimiston ja Banco Santanderin väliset suhteet arviointitoimiston riippumattomuutta arvioidessaan.

128    Kantaja väittää ensinnäkin, että kun otetaan huomioon palvelut, jotka arviointitoimisto oli suorittanut Banco Santanderille ennen Banco Popularin kriisinratkaisua ja sen jälkeen, SRB:n olisi pitänyt katsoa, ettei arviointitoimisto täyttänyt edellytyksiä, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää riippumattomana arvioijana, koska sillä oli delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa tarkoitettuja tosiasiallisia tai mahdollisia olennaisia etuyhteyksiä tai eturistiriitoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa tai niiden olisi ollut kohtuullista katsoa vaikuttavan sen harkintaan kolmannen arvostuksen yhteydessä.

129    Kantaja toteaa ensinnäkin, ettei SRB ottanut huomioon sitä, että arviointitoimisto toimi 25 vuoden ajan Banco Santanderin tilintarkastajana vuoteen 2016 saakka.

130    Tältä osin on huomattava, että tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat esittivät oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä huomautuksia, jotka koskivat arviointitoimiston riippumattomuuden vaarantumista sen vuoksi, että se oli aiemmin suorittanut tarkastuspalveluita Banco Santanderille ennen kriisinratkaisumääräyksen antamista.

131    SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä vastauksena näihin huomautuksiin, ettei arviointitoimiston Banco Santanderille suorittamia tarkastuspalveluja ollut otettava huomioon riippumattomuuden arvioinnissa, jonka SRB oli tehnyt silloin, kun arviointitoimisto valittiin tehtäväänsä 23.5.2017, koska tämä arviointi oli suoritettu Banco Populariin nähden. SRB totesi, ettei kyseisenä ajankohtana arviointitoimiston riippumattomuutta arvioitu mahdollisiin ostajiin nähden, koska yhtäältä tätä ei edellytetty oikeussäännöissä ja toisaalta arvostusmenettely oli eri menettely kuin myyntimenettely, jossa määriteltiin ostaja. Arviointitoimistolla ei myöskään ollut käytettävissään mahdollisten ostajien nimiä tai ostajan henkilöllisyyttä koskevia tietoja ennen kriisinratkaisumääräyksen antamista.

132    SRB katsoi, että kun otetaan huomioon kolmannen arvostuksen ulottuvuus ja tarkoitus, arviointitoimiston aiemmin Banco Santanderille suorittamat tarkastuspalvelut eivät vaikuttaneet sen riippumattomuuteen kolmannen arvostuksen tekemisessä eivätkä johtaneet delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan mukaiseen tosiasialliseen tai mahdolliseen olennaiseen etuyhteyteen tai eturistiriitaan. SRB huomautti erityisesti, että kolmas arvostus koski ainoastaan Banco Popularin varoja ja velkoja ennen sen myyntiä Banco Santanderille eikä Banco Santanderin varoja ja velkoja.

133    On näin ollen todettava, että ajankohtana, jona arviointitoimisto nimitettiin riippumattomaksi arvioijaksi eli 23.5.2017, ostajan henkilöllisyys ei ollut tiedossa eikä siten ollut mahdollista ottaa huomioon arviointitoimiston ja Banco Santanderin välisiä yhteyksiä. Lisäksi on huomattava, että ajankohtana, jona arviointitoimisto nimitettiin arvioijaksi, se ei enää suorittanut tarkastuspalveluita Banco Santanderille, mitä kantaja ei myöskään väitä.

134    Lisäksi delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tosiasiallisen tai mahdollisen olennaisen etuyhteyden tai eturistiriidan olemassaolon toteamisessa ovat merkityksellisiä riippumattoman arvioijan asianomaiselle yhteisölle ja 3 kohdassa tarkoitetuille henkilöille suorittamat palvelut, aiemmat palvelut mukaan luettuina, sekä erityisesti kyseisten palvelujen ja arvostuksen kannalta merkityksellisten tekijöiden välinen yhteys.

135    Kantaja ei kuitenkaan esitä mitään väitettä, jolla pyrittäisiin osoittamaan tarkastuspalveluiden, jotka arviointitoimisto suoritti Banco Santanderille, ja kolmannen arvostuksen, joka koski ainoastaan Banco Popularin eikä Banco Santanderin arviointia, kannalta merkityksellisten tekijöiden välinen yhteys.

136    Kantaja toteaa toiseksi, että se, että Banco Santander valitsi arviointitoimiston neuvonantajaksi liiketoimissa, jotka johtivat Banco Santanderin ja tiettyjen Banco Popularin sijoittajien, jotka olivat esittäneet vaatimuksia oikeusteitse tai oikeudenkäynnin ulkopuolella, välisiin sopimuksiin, osoittaa, että arvioijan ja asianomaisen yhteisön välillä oli delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan mukainen tosiasiallinen tai mahdollinen olennainen etuyhteys. Kantajan mukaan henkilöä, joka välittömästi kriisinratkaisun jälkeen neuvoo kriisinratkaisuun asetetun yhteisön ostajaa asiassa, joka liittyy suoraan kriisinratkaisusta aiheutuneisiin oikeusriitoihin, ei voida pitää riippumattomana henkilöön nähden, joka valitsi sen tähän tehtävään. Kantajan mukaan Banco Santander lisäksi valitsi arviointitoimiston tähän tehtävään niiden tietojen perusteella, joita arviointitoimistolla oli Banco Popularista siksi, että se oli osallistunut toiseen arvostukseen.

137    Tietyt kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat esittivät myös oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä huomautuksia, jotka koskivat arviointitoimiston riippumattomuuden vaarantumista sen vuoksi, että se oli suorittanut Banco Popularin kriisinratkaisua jälkeen Banco Santanderille palveluita, jotka liittyivät Banco Popularin yhdistämiseen tai Banco Santanderin Banco Popularin tietyille velkojille myöntämään osittaiseen korvaukseen.

138    SRB totesi riidanalaisessa päätöksessä vastauksena näihin huomautuksiin, etteivät nämä palvelut johtaneet delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisiin olennaisiin etuyhteyksiin tai eturistiriitoihin tämän delegoidun asetuksen 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun asianomaiseen henkilöön nähden.

139    SRB katsoi ensinnäkin, että kun otetaan huomioon kolmannen arvostuksen ulottuvuus ja tarkoitus, arviointitoimiston kriisinratkaisun ajankohdan jälkeen suorittamat palvelut, jotka koskivat toimintaansa jatkavaa yritystä, eivät voineet vaikuttaa kolmanteen arvostukseen ja siihen sisältyviin seikkoihin. Se totesi lisäksi, ettei kolmas arvostus voinut vaikuttaa Banco Popularin tai Banco Santanderin asemaan, koska siinä määritettiin ainoastaan se, oliko kyseeseen tuleville osakkeenomistajille ja velkojille tarpeen myöntää korvausta yhteisestä kriisinratkaisurahastosta.

140    SRB katsoi toiseksi, että arviointitoimisto oli joka tapauksessa antanut kriisinratkaisumääräyksen antamisen jälkeen lisävakuutuksia sen varmistamiseksi, etteivät Banco Santanderille suoritetut palvelut voineet johtaa senhetkisiin tai mahdollisiin olennaisiin etuyhteyksiin tai eturistiriitoihin. SRB huomautti, että arviointitoimisto oli vahvistanut 18.12.2019 antamassaan vakuutuksessa, ettei mikään Banco Santanderille suoritetuista palveluista liittynyt kolmannen arvostuksen kohteena olevien varojen ja velkojen arviointiin eikä niitä koskevaan tilinpäätösraportointiin. Se ilmoitti lisäksi, että arviointitoimisto oli vahvistanut, ettei suoritetun arvostustyön ja muiden hankkeiden välillä ollut tietovirtoja, kun otetaan huomioon toteutetut suojatoimenpiteet ja arviointitoimiston luottamuksellisuutta koskevat pöytäkirjat.

141    Banco Popularin yhdistämiseen liittyvien palveluiden osalta SRB totesi erityisesti, että arviointitoimisto oli täsmentänyt riittävästi, että vaikka se olikin suorittanut neuvontapalveluita Banco Santanderille, nämä palvelut eivät liittyneet SRB:lle suoritettuihin palveluihin, eivät koskeneet mitään SRB:lle suoritettuihin arvostuspalveluihin liittyviä kysymyksiä eivätkä myöskään sisältäneet Banco Popularia koskevia arviointipalveluita tai oikeudellisia palveluita.

142    Banco Santanderin Banco Popularin tietyille velkojille myöntämään korvaukseen liittyvien palveluiden osalta SRB totesi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 93 perustelukappaleessa, että arviointitoimisto oli täsmentänyt, etteivät nämä palvelut koskeneet oikeudellista neuvontaa tai näihin vaatimuksiin liittyviä neuvontapalveluita. Arviointitoimiston tehtäväksi oli annettu erityisesti yhteistä koordinointikeskusta koskevan ratkaisun suunnittelu ja toteutus näiden oikeusteitse ja oikeudenkäynnin ulkopuolella esitettyjen vaatimusten hallinnointiin liittyvien tietojen kokoamista varten tehokkuushyötyjen saamiseksi ja näiden vaatimusten hallinnointiin tarvittavan ajan lyhentämiseksi. Arviointitoimiston tehtävät liittyivät tarkemmin sanottuna palveluihin, jotka koskivat hallinnollisten tietojen seurantaa ja kirjaamista sekä kausiraporttien laatimista. Arviointitoimisto oli myös lisännyt, ettei se ollut osallistunut oikeudelliseen puolustukseen liittyviin tehtäviin, koska Banco Santander oli käyttänyt ulkopuolisia asianajotoimistoja näiden vaatimusten hoitamisessa, ja ettei se myöskään ollut määritellyt eikä laskenut niiden korvausten määrää, jotka Banco Santander tarjosi Banco Popularin asiakkaille.

143    On huomattava, että SRB valvoi koko Banco Popularin kriisinratkaisumenettelyn ajan velvollisuuksiensa mukaisesti sitä, että arviointitoimisto noudattaa riippumattomuuden vaatimuksia ja erityisesti delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan vaatimuksia, jotka koskevat sitä, ettei eturistiriitaa ilmene.

144    Tarjouspyyntömenettelyn aikana, jonka päätteeksi arviointitoimiston kanssa tehtiin erityinen sopimus, arviointitoimisto antoi näin ollen SRB:lle 18.5.2017 vakuutuksen siitä, ettei sillä ollut eturistiriitaa Banco Popularin kanssa. Arviointitoimisto toimitti myös 23.5.2017 eli ajankohtana, jona se nimitettiin arvioijaksi, delegoidun asetuksen 2016/1075 mukaisesti vakuutuksen riippumattomuudestaan, jossa se muun muassa ilmoitti olevansa tietoinen oikeudellisista vaatimuksista ja suorittaneensa tarvittaessa asianmukaiset järjestelyt varmistaakseen, ettei sillä eikä kellään erityisen sopimuksen täyttämistä varten ehdotetun ryhmän jäsenistä ollut olennaista etuyhteyttä, sellaisena kuin se määritellään delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklassa. Se sitoutui toteuttamaan kaikki tarvittavat järjestelyt varmistaakseen, etteivät mitkään tulevat muille osapuolille suoritettavat palvelut vaarantaisi sen riippumattomuutta. Arviointitoimisto huomautti, että uusien jäsenten lisääminen tähän ryhmään edellytti riippumattomuutta koskevien vaatimusten noudattamista ja SRB:n hyväksyntää.

145    Arviointitoimisto toimitti arvioijaksi nimittämisensä jälkeen 21.9.2017 ja 11.4.2019 riippumattomuuttaan koskevia lisävakuutuksia sen vuoksi, että ryhmään, jonka tehtävänä oli kolmannen arvostuksen tekeminen, lisätiin uusia jäseniä. Arviointitoimisto antoi lisäksi 18.12.2019 eturistiriidan puuttumista koskevan vakuutuksen, jossa se vahvisti, että 15.11.2019, kun otetaan huomioon sen järjestelmät ja valvonta, se oli ja oli ollut riippumaton kolmatta arvostusta tehdessään ja ettei se ollut tietoinen ristiriidoista muiden suorittamiensa töiden kanssa eikä yksittäisistä ristiriidoista.

146    On huomattava, että arviointitoimisto ilmoitti SRB:n pyynnöstä kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien oikeuteen tulla kuulluksi liittyvässä menettelyssä esittämien huomautusten johdosta 18.12.2019 antamassaan vakuutuksessa palvelut, jotka se oli suorittanut Banco Santanderille, ja täsmensi, ettei sen Banco Santanderille suorittamilla palveluilla ollut yhteyttä kolmannen arvostuksen tai selvitysasiakirjan laatimiseksi SRB:lle suoritettuihin palveluihin. Se lisäsi, ettei se ollut suorittanut kolmannen arvostuksen kohteena olevien varojen ja velkojen arviointia tai tilinpäätösraportointia koskevia palveluita.

147    SRB toisti arviointitoimiston selitykset riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 93 perustelukappaleessa, johon viitataan edellä 142 kohdassa. SRB totesi näin ollen, että arviointitoimisto oli esittänyt 18.12.2019 antamassaan vakuutuksessa lisätakeet sen varmistamiseksi, etteivät Banco Santanderille suoritetut palvelut, jotka liittyivät korvauksen myöntämiseen Banco Popularin tietyille velkojille kriisinratkaisun jälkeen, johtaneet delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 2 ja 4 kohdan a alakohdan mukaiseen senhetkiseen tai mahdolliseen olennaiseen etuyhteyteen tai eturistiriitaan.

148    Kantaja ei kuitenkaan selitä, miten nämä palvelut olisivat voineet delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaikuttaa tai niiden olisi ollut kohtuullista katsoa vaikuttavan arviointitoimiston harkintaan kolmannen arvostuksen tekemisessä.

149    Tästä seuraa, etteivät kantajan väitteet ole omiaan kyseenalaistamaan SRB arviointia, jonka mukaan arviointitoimiston Banco Santanderille suorittamat palvelut eivät johtaneet sellaisten tosiasiallisten tai mahdollisten olennaisten etujen olemassaoloon, jotka olisivat voineet vaikuttaa tai niiden olisi ollut kohtuullista katsoa vaikuttavan arviointitoimiston harkintaan delegoidun asetuksen 2016/1075 41 artiklan mukaisesti.

150    Kantaja väittää toiseksi, että arviointitoimiston ja Banco Santanderin väliset yhteydet aiheuttavat ulkopuolelta tarkasteltuna puolueellisuusepäilyn, joka on esteenä sille, että arviointitoimistoa voitaisiin pitää riippumattomana arvioijana. Kantajan mukaan puolueettomuus edellyttää, ettei ilmene ennakkoasenteita tai suosimista. Se katsoo, että kolmas arvostus voisi kuitenkin vaikuttaa kielteisesti Banco Santanderiin, heikentää sen asemaa Banco Popularin kriisinratkaisuun liittyvissä oikeusriidoissa tai mahdollistaa Banco Popularin aiempien osakkeenomistajien vahingonkorvausvaatimukset.

151    On huomattava, että edellä 99 ja 100 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaan arviointitoimistoa koskeva puolueettomuusvaatimus kattaa kaikki tilanteet, joissa ulkopuolisista voi kohtuudella vaikuttaa siltä, että arviointitoimiston riippumattomuus voi vaarantua. Tämän vaatimuksen rikkomisen osoittamiseksi arviointitoimiston ja Banco Santanderin välisiä yhteyksiä on pidettävä sellaisena seikkana, joka voi aiheuttaa perustellun epäilyksen mahdollisesta ennakkoasenteesta.

152    Jotta voitaisiin katsoa, että SRB:n olisi pitänyt ottaa huomioon objektiivisuuden ja puolueettomuuden puuttumista koskeva vaikutelma, jonka arviointitoimisto antoi Banco Santanderiin olevien yhteyksiensä vuoksi, on näin ollen voitava osoittaa, että kun arviointitoimisto arvioi kolmannessa arvostuksessa, ettei kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu paremmin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä kuin kriisinratkaisussa, sen tarkoituksena oli suosia Banco Santanderia.

153    SRB totesi kuitenkin riidanalaisessa päätöksessä, että kun otetaan huomioon kolmannen arvostuksen tavoite, joka koskee sen määrittämistä, olisiko kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, kolmas arvostus ei olisi voinut vaikuttaa Banco Popularin myyntiin eikä Banco Santanderin asemaan. SRB katsoi, että kolmannella arvostuksella oli vaikutusta ainoastaan sen itsensä osalta, koska sen olisi maksettava korvausta yhteisestä kriisinratkaisurahastosta, jos kyse on erilaisesta kohtelusta.

154    Ensinnäkin on muistettava tältä osin, että arviointitoimisto arvioi kolmannessa arvostuksessa Banco Popularin varojen ja velkojen arvon hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä ja katsoi, etteivät kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olisi saaneet palautusta tilanteessa, jossa Banco Popular olisi purettu kriisinratkaisun ajankohtana. Vertailuaan tämän arvioinnin tulosta ja kyseeseen tulevien osakkeenomistajien ja velkojien tosiasiallista tilannetta kriisinratkaisun johdosta SRB totesi, ettei niillä ollut oikeutta asetuksen N:o 806/2014 76 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiseen korvaukseen.

155    Vaikka oletettaisiin, että arviointitoimisto olisi katsonut kolmannessa arvostuksessa, että kyseeseen tulevia osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu paremmin Banco Popularin likvidaatiotilanteessa kuin kriisinratkaisussa, tämän johdosta mahdollisesti suoritettavan korvauksen maksajana olisi kuitenkin kriisinratkaisurahasto eikä Banco Santander.

156    Toiseksi on todettava, että sellainen tilanne, jossa asetuksen N:o 806/2014 20 artiklan 16–18 kohdan mukaisessa arvostuksessa ilmenisi, että yhteisön osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu paremmin kuin yhteisön kriisinratkaisussa, kuuluu erottamattomasti asetuksessa N:o 806/2014 säädetyn kriisinratkaisumekanismin toimintaan, koska tässä asetuksessa otetaan käyttöön sen 15 artiklan 1 kohdan g alakohdassa vahvistettuun periaatteeseen, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, perustuva korvausjärjestelmä.

157    Lisäksi on korostettava, että vaikka kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat olisivat voineet saada osittaisen suorituksen saatavastaan tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, tämä ei merkitse, että päätös, jolla kyseinen pankki asetettiin kriisinratkaisuun, oli virheellinen ja ettei tämä kriisinratkaisumenettely ollut tarpeellinen ja perusteltu, koska kriisinratkaisun tavoitteena on estää järjestelmän kannalta merkittävän pankin likvidaatio.

158    Toisin kuin kantaja väitti istunnossa, kolmannen arvostuksen tuloksella ei siten ole vaikutusta päätöksen, jolla Banco Popular asetettiin kriisinratkaisuun, eikä tämän kriisinratkaisun tuloksen – eli Banco Popularin myynnin Banco Santanderille – laillisuuteen ja perusteltavuuteen.

159    On lisäksi muistettava, että toisen arvostuksen tavoite – eli Banco Popularin kokonaisarvon määrittäminen mahdollista ostajaa varten liiketoimintaa myytäessä – on erilainen kuin kolmannen arvostuksen tavoite. Arvio, joka kolmannessa arvostuksessa esitettiin Banco Popularin varojen arvosta hypoteettisessa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, ei siten ole omiaan kyseenalaistamaan toisessa arvostuksessa esitettyä arviota eikä näin ollen Banco Popularin myyntiä Banco Santanderille yhden euron hinnasta.

160    Direktiivin 2014/59 85 artiklan 4 kohdan viimeisen alakohdan mukaan kriisinratkaisumääräyksen mahdollinen kumoaminen ei myöskään voi johtaa niiden ehtojen muuttamiseen, jotka koskevat Banco Popularin myyntiä Banco Santanderille. Banco Popularin myyntiä Banco Santanderille yhden euron hinnasta ei siis voida kyseenalaistaa riippumatta kolmannen arvostuksen tuloksesta.

161    Kolmanneksi on niin, että toisin kuin kantaja väittää, kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat eivät voi saada oikeutta vahingonkorvaukseen Banco Santanderilta kolmannessa arvostuksessa tehdyn arvioinnin perusteella.

162    Tältä osin on riittävää todeta, että unionin tuomioistuin on todennut, että sekä vahingonkorvauskanteessa että pätemättömyyttä koskevassa kanteessa vaaditaan joko sitä, että kriisinratkaisumenettelyn kohteena oleva luottolaitos tai sijoituspalveluyritys tai näiden yhteisöjen yleisseuraaja korvaa osakkeenomistajille tappioita, jotka ovat aiheutuneet siitä, että kriisinratkaisuviranomainen käyttää alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia kyseisen laitoksen tai yrityksen velkoihin, taikka sitä, että laitos tai yritys palauttaa kriisinratkaisumenettelyn vuoksi alaskirjattujen osakkeiden merkinnän yhteydessä sijoitetut rahamäärät täysimääräisesti. Tällaisilla kanteilla kyseenalaistettaisiin koko arvostus, johon kriisinratkaisupäätös perustuu, koska pääoman koostumus kuuluu tämän arvostuksen objektiivisiin tietoihin. Kuten julkisasiamies Richard de la Tour on todennut ratkaisuehdotuksensa 82 ja 95 kohdassa, siten tehtäisiin tyhjäksi itse kriisinratkaisumenettely sekä direktiivin 2014/59 tavoitteet (tuomio 5.5.2022, Banco Santander (Banco Popularin kriisinratkaisu), C‑410/20, EU:C:2022:351, 43 kohta).

163    Edellä esitetystä seuraa, että koska kolmas arvostus ei voinut tuloksestaan riippumatta vaikuttaa Banco Santanderin tilanteeseen, arviointitoimisto ei voinut suosia sitä. Niiden väliset yhteydet eivät näin ollen voineet herättää perusteltua epäilystä mahdollisista ennakkoasenteista eivätkä johtaa arviointitoimiston objektiivisuuden tai puolueettomuuden puuttumiseen. Näitä yhteyksiä ei ollut pidettävä seikkana, joka olisi omiaan kyseenalaistamaan arviointitoimiston riippumattomuuden kolmannen arvostuksen laatimisessa ja sen, että SRB nimitti arviointitoimiston riippumattomaksi arvioijaksi.

164    Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja siten ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, että kolmas arvostus perustuu virheelliseen tietoon Banco Popularin taloudellisesta tilasta kriisinratkaisun ajankohtana

165    Kantaja vaati kolmannella kanneperusteellaan unionin tuomioistuinta lähinnä määräämään asian selvittämistoimena, että Juzgado Central de Instrucción n^o 4 de Audiencia Nacional (Audiencia Nacionalin tutkinnasta vastaava keskustuomioistuin nro 4, Espanja) toimittaa Banco de Españan (Espanjan keskuspankki) 8.4.2019 päivätyn asiantuntijakertomuksen, joka koskee Banco Popularia.

166    Kantaja esitti unionin yleiseen tuomioistuimeen 2.9.2022 toimittamassaan asiakirjassa tämän kertomuksen ja uuden näytön esittämistä koskevan pyynnön unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla. Kantaja totesi tämän vuoksi luopuvansa asian selvittämistointa koskevasta vaatimuksestaan.

167    Kantaja väitti istunnossa, että Banco de Españan asiantuntijakertomuksessa esitettiin Banco Popularin varat ja velat välittömästi ennen kriisinratkaisua ja että sen avulla voitiin arvioida pankin mahdollisuuksia hoitaa varojaan ja velkojaan toimintaansa jatkaessaan. Se selitti, että tämä kertomus oli olennainen toimintaansa jatkavaa yritystä koskevan kriteerin soveltamiseksi ja kolmannesta arvostuksesta poikkeavan arvostuksen tekemiseksi tämän kriteerin perusteella.

168    SRB ja Espanjan kuningaskunta väittivät, ettei tämä kertomus ollut merkityksellinen, koska se koski Banco Popularin arvoa joulukuussa 2016. SRB väittää erityisesti, että tämä kertomus koskee seikkoja, jotka eivät ole merkityksellisiä vaihtoehtoisen kohtelun tai kolmannessa arvostuksessa tehdyn vertailun arvioimiseksi, eikä näitä seikkoja arvioitu riidanalaisessa päätöksessä.

169    Kuten Espanjan kuningaskunta totesi, tämä asiantuntijakertomus oli laadittu rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, joka koski Banco Popularin ja sen johtajien vastuuta tilikaudella 2016 toteutetun pääomankorotuksen yhteydessä, joka perustui pankin kirjanpito- ja tilinpäätöstietoihin, jotka oli toimitettu sijoittajille tarjousesitteessä, joka ei kuvastanut pankin todellista taloudellista tilannetta.

170    On huomattava, että Banco de Españan asiantuntijakertomuksessa keskeiset päätelmät esitettiin tiivistetysti seuraavasti: ensinnäkin Banco Popularin kriisinratkaisuun johtivat kolme talletuspakoa vuoden 2017 toisella neljänneksellä, toiseksi vuoden 2016 pääomankorotusta koskevassa esitteessä esitetyissä tilinpäätöksissä ei noudatettu tiettyjä kirjanpitolainsäädäntöön liittyviä näkökohtia, kuten jälleenrahoitettujen toimien epäselviksi luokittelua, ja kolmanneksi tietyt oletukset, jotka olivat esitteessä esitettyjen arvioiden taustalla, olivat liian optimistisia.

171    Kantaja väittää kanteessa, että Banco de Españan asiantuntijakertomuksen mukaan sijoittajien kärsimät tappiot eivät johtuneet siitä, etteivät Banco Popularin varat riittäneet tappioiden kattamiseen, vaan siitä, että lukuisiin talletusten nostopyyntöihin oli mahdotonta vastata. Kantajan mukaan tästä kertomuksesta ilmenee, että vuoden 2016 tilinpäätöksen mukaan Banco Popularilla oli 11,088 miljardin euron positiivinen nettovarallisuus ja se tuotti voittoa, että Banco Popularin kriisinratkaisu johtui talletusten nostamiseen liittyvästä ongelmasta, että erityisen merkittävä talletuspako tapahtui 23.5.2017 SRB:n puheenjohtajan Bloomberg-televisiokanavalla antaman haastattelun jälkeen, että Banco Popular sai 5.6.2017 Banco de Españalta 9,5 miljardia euroa hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua ja että Banco Popularin hallintoneuvosto pyysi EKP:tä 6.6.2017 päivätyllä kirjeellään toteamaan, että Banco Popular oli kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, mutta huomautti myös, että oli jatkettava yksityisen ratkaisun etsimistä. Tästä kertomuksesta ilmenee kantajan mukaan, että vaikka Banco Popularilla oli vakava likviditeettiongelma, sen pääoma oli yhä positiivinen ennen kriisinratkaisua, vaikka otettaisiin huomioon jäljellä olevat kirjanpito-oikaisut ja lainmukaisen vakavaraisuusasteen mahdollinen noudattamatta jättäminen.

172    Tältä osin on riittävää muistuttaa, että erilaista kohtelua koskevassa arvioinnissa, joka tehtiin kolmannessa arvostuksessa, verrattiin sitä, miten osakkeenomistajia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu Banco Popularin kriisinratkaisun yhteydessä, siihen, miten niitä olisi kohdeltu, jos yhteisö olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn kriisinratkaisumääräyksen antamisen ajankohtana. Banco de Españan asiantuntijakertomus kuitenkin koskee Banco Popularin kriisinratkaisua edeltäviä tapahtumia – eli vuoden 2016 pääomankorotusta ja talletuspakoa vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä – jotka eivät ole merkityksellistä kolmannen arvostuksen laatimisen kannalta.

173    Kantaja ei myöskään selitä, miten Banco de Españan asiantuntijakertomuksessa analysoidut tapahtumat, jotka liittyvät Banco Popularin kriisinratkaisua edeltävään tilanteeseen, olisi pitänyt ottaa huomioon kolmannessa arvostuksessa tai riidanalaisessa päätöksessä. Kantaja ei yksilöi sitäkään, mitä kanteessa tai vastauksessa esitettyä väitettä tällä asiantuntijakertomuksella on tarkoitus tukea.

174    On kuitenkin huomattava, että kantaja pyysi tämän kertomuksen toimittamista voidakseen laatia oman arvostuksensa. Kantaja täsmensi istunnossa, että tämä kertomus oli tarpeen sellaisen arvostuksen tekemiseksi, joka koski Banco Popularia toimintaansa jatkavana yrityksenä.

175    Tältä osin on riittävää muistuttaa, että toisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, että kolmannessa arvostuksessa oli otettava huomioon likvidaatioskenaario. Arvostus, jonka kantaja esittää tekevänsä Banco de Españan asiantuntijakertomuksen perusteella, olisi joka tapauksessa merkityksetön eikä se olisi omiaan osoittamaan, että kolmannessa arvostuksessa on ilmeinen arviointivirhe.

176    On näin ollen katsottava, ettei kantajan 2.9.2022 esittämä uuden näytön – eli Banco de Españan asiantuntijakertomuksen – esittämistä koskeva pyyntö ole merkityksellinen riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuden arvioimiseksi, eikä ole tarpeen tutkia, onko kantaja perustellusti esittänyt sen myöhässä.

177    Siltä osin kuin on kyse kanteessa esitetyistä väitteistä, lukuun ottamatta Banco de Españan asiantuntijakertomuksen esittämistä koskevaa pyyntöä, kantaja tyytyy väittämään, että koska Banco Popular päätettiin asettaa kriisinratkaisuun likviditeetin puuttumisen eikä varojen epätasapainon vuoksi, on merkille pantavaa, ettei kolmannessa arvostuksessa viitata Banco Popularin markkina-arvoon, jota on pidettävä vähimmäisarvona jokaisen julkisesti noteeratun yhtiön arvostuksessa, kriisinratkaisun ajankohtana. Kriisinratkaisun ajankohtana Banco Popularin markkina-arvo oli 1,33 miljardia euroa ja osakkeen viimeinen päätöskurssi oli 0,317 euroa.

178    On riittävää todeta, ettei kantaja selitä, miksi Banco Popularin markkina-arvon huomioon ottaminen olisi ollut tarpeen arvioitaessa osakkeenomistajien ja velkojien kohtelua tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, kun arvostus suoritetaan likvidaatioskenaariossa. Tältä osin on muistettava, että delegoidun asetuksen 2018/344 4 artiklan 1 kohdan mukaan tämän arvostuksen toteuttamista koskeva menettely on rajoitettava koskemaan odotettavissa olevien kassavirtojen diskontattua määrää tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

179    Näin ollen tämä väite on hylättävä tehottomana.

180    Tästä seuraa, että kolmas kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

181    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan SRB:n oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti.

182    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunnan on siten vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Laura Molina Fernández velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) oikeudenkäyntikulut.

3)      Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

van der Woude De Baere Steinfatt

Kecsmár       Kingston

Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä marraskuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: espanja.