Language of document :

Kanne 26.10.2020 – Puolan tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-555/20)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Vastaajat: Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Direktiiviä 96/71/EY ja direktiiviä 2014/67/EU koskevien erityisten sääntöjen vahvistamisesta siltä osin kuin on kyse maantieliikenteen alan työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon ja direktiivin 2006/22/EY muuttamisesta valvontavaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 1024/20121 muuttamisesta 15.7.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 3, 4, 6 ja 7 kohta sekä 9 artiklan 1 kohta on kumottava.

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että direktiivin 2020/1057 riidanalaisia säännöksiä ei voida erottaa muusta kyseisestä direktiivistä ilman, että sen sisältö muuttuu, Puolan tasavalta vaatii kyseisen direktiivin kumoamista kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Puolan tasavalta vaatii direktiiviä 96/71/EY ja direktiiviä 2014/67/EU koskevien erityisten sääntöjen vahvistamisesta siltä osin kuin on kyse maantieliikenteen alan työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon ja direktiivin 2006/22/EY muuttamisesta valvontavaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 15.7.2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1057 1 artiklan 3, 4, 6 ja 7 kohdan sekä 9 artiklan 1 kohdan kumoamista sekä Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että direktiivin 2020/1057 riidanalaisia säännöksiä ei voida erottaa muusta kyseisestä direktiivistä ilman, että sen sisältö muuttuu, Puolan tasavalta vaatii direktiivin 2020/1057 kumoamista kokonaisuudessaan.

Puolan tasavalta esittää seuraavat väitteet direktiivin 2020/1057 1 artiklan 3, 4, 6, ja 7 kohdan säännösten osalta.

1) väite, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen (SEU 5 artiklan 4 kohta) loukkaamiseen sen vuoksi, että on asetettu epäasianmukaiset kriteerit direktiivin 96/71 ja direktiivin 2014/67 säännösten soveltamiselle kuljetustoimiin

2) väite, joka perustuu SEUT 91 artiklan 2 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin riidanalaiset toimenpiteet on hyväksytty ottamatta huomioon niiden vaikutusta elintasoon ja työpaikkoihin tietyillä alueilla sekä kuljetuskaluston käyttöön

3) väite, joka perustuu SEUT 94 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin kyseessä olevat toimenpiteet on hyväksytty ottamatta huomioon liikenteen harjoittajien taloudellista tilannetta

4) väite, joka perustuu SEUT 11 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan rikkomiseen siltä osin kuin ympäristön suojelua koskevia vaatimuksia ei ole otettu huomioon.

Puolan tasavalta vetoaa myös direktiivin 2020/1057 9 artiklan 1 kohtaa vastaan kanneperusteeseen, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen (SEU 5 artiklan 4 kohta) ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen ja SEUT 94 artiklan rikkomiseen sen vuoksi, että kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle kansallisissa oikeusjärjestyksissä asetettu määräaika on liian lyhyt.

Puolan tasavalta tuo esiin erityisesti, että riidanalaiset säännökset loukkaavat suhteellisuusperiaatetta. Koska kriteerit, jotka mahdollistavat sen määrittämisen, keihin kuljettajiin direktiivin 96/71 ja direktiivin 2014/67 säännöksiä sovelletaan, ovat epäasianmukaisia, liikenteen harjoittajille on asetettu liiallisia taakkoja, millä on negatiivinen vaikutus niin elinkeinonharjoittajien tilanteeseen, kuljetuspalveluiden markkinoihin kuin ympäristöön. Riidanalaisten säännösten negatiiviset vaikutukset koskettavat erityisesti sellaisten maiden yrityksiä, jotka eivät sijaitse Euroopan unionin keskustassa. Riidanalaiset säännökset eivät myöskään ole objektiivisesti perusteltuja kuljettajien tilanteeseen nähden. Ne eivät myöskään heijasta säänneltyjen palvelujen erityisluonnetta.

____________

1     EUVL 2020, L 249, s. 49.