Kanne 2.4.2013 – Bouwfonds Ontwikkeling ja Schouten & De Jong Projectontwikkeling v. komissio

(Asia T-193/13)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Bouwfonds Ontwikkeling BV (Hoevelaken, Alankomaat) ja Schouten & De Jong Projectontwikkeling BV (Leidschendam, Alankomaat) (edustajat: asianajajat E. Pijnacker Hordijk ja X. Reintjes)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat 23.1.2013 tehdyn komission päätöksen C(2013) 87, joka koskee Alankomaiden myöntämää valtiontukea SA.24123 (12/C) (ex 11/NN) – Väitetty Leidschendam-Voorburgin kunnan suorittama maan myynti alle markkinahinnan.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että on rikottu olennaista vaatimusta, jonka mukaan komission on toimivaltaansa käyttäessään toimittava kohtuullisessa ajassa; tästä syystä on rikottu oikeusvarmuuden periaatetta, puolustautumisoikeutta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa.

Koska komissio teki kanteen kohteena olevan päätöksen yli 38 kuukautta sen jälkeen kun se oli saanut tiedon riidanalaisista toimista, se on toiminut moitittavan hitaasti, mikä on vastoin velvollisuutta toimia kohtuullisessa ajassa. Kohtuuttoman pitkästä tutkintajaksosta aiheutui se, että niiden, joita asia koskee, oli lisäksi vaikeampi kiistää komission väitteet, minkä vuoksi komissio on hidastelullaan rikkonut myös puolustautumisoikeutta.

Toinen kanneperuste, joka perustuu vakaviin rikkomisiin merkityksellisten tosiseikkojen toteamisessa ja arvioinnissa ja/tai perusteluvelvoitteen ja/tai SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koska komissio on soveltanut yksityisen sijoittajan periaatetta virheellisesti.

Kantajat eivät ole saaneet mitään taloudellista etua, eivätkä varsinkaan sellaista taloudellista etua, jonka voitaisiin katsoa olevan sääntöjenvastaista valtiontukea.

Komissio on laskenut kyseisen edun määrän virheellisesti, muun muassa siksi, että se on katsonut, että kunta vastasi kokonaan sovituista hinnanalennuksista, vaikka hinnanalennuksesta vastasi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestely, josta kunnan vastuulla oli 50 prosenttia. Komissio on myöskin jättänyt huomiotta tämän kumppanuusjärjestelyn puitteissa aiemmin sovitut hinnanalennukset perustelematta tätä mitenkään.

Lisäksi komissio on soveltanut kanteen kohteena olevassa päätöksessä virheellisesti yksityisen sijoittajan periaatetta verratessaan kunnan toimenpiteitä fiktiivisen yksityisen sijoittajan oikeudellisesti toteuttamiskelvottomiin ja taloudellisesti poikkeuksellisen kannattamattomiin toimiin.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan virheelliseen soveltamiseen.

Mikäli kyseessä olisi valtiontuki, soveltuu tämä valtiontuki joka tapauksessa täysin sisämarkkinoille. Komissio on virheellisesti todennut, että kunta ei voi väittää, että riidanalaisilla toimenpiteillä tavoiteltiin yhteistä etua. Komissio on arvioinut vuosina 2009/2010 toteutettuja toimenpiteitä virheellisesti, koska se on ottanut huomioon vuonna 2004 vallinneen (edullisemman) markkinatilanteen.

Komissio on siten katsonut, etteivät riidanalaiset toimet olleet välttämättömiä, asianmukaisia ja kohtuullisia Leidschendamin kunnan rapistuneen keskustan elvyttämiseksi, vaikka tällä tavoitellaan SEU 3 artiklassa ja SEUT 174 artiklassa tarkoitettua selvää ja tunnettua, taloudellista ja sosiaalista johdonmukaisuutta koskevaa päämäärää. Kyseessä ei ole tiedonannon perusteeton vääristäminen.