Kanne 16.5.2011 - Zinātnes, inovāciju un testēšānas centrs v. komissio

(Asia T-259/11)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Asianosaiset

Kantaja: Zinātnes, inovāciju un testēšānas centrs (edustaja: asianajaja E. Darapoļskis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan komission päätöksen, joka koskee Latvian kansallisen PHARE 2003 -ohjelman puitteissa tehtyä sopimusta 2003/004 979-06-03/1/0027 "Būvmateriālu inivāciju un testēšānas centra izveide" ja jossa todetaan, ettei PHARE-ohjelmaan liittyvän rahoituksen periminen ole 1 576 010,80 euron suuruisen summan osalta perusteltua.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Päätöksellä, joka koskee Latvian kansallisen PHARE 2003 -ohjelman puitteissa tehtyä sopimusta 2003/004 979-06-03/1/0027 "Būvmateriālu inivāciju un testēšānas centra izveide" (jäljempänä riidanalainen päätös), Euroopan komissio (jäljempänä komissio) päätti periä takaisin Euroopan unionin 1 474 200 euron suuruisen rahoitustuen.

Kantaja katsoo, että tehdessään riidanalaisen päätöksen komissio ei noudattanut Latvian kansallisen PHARE 2003 -ohjelman rahoituksesta (jäljempänä rahoituspöytäkirja) 19.9.2003 tehtyä Euroopan yhteisön ja Latvian tasavallan välistä rahoituspöytäkirjaa, jonka perusteella kantajan kanssa tehtiin sopimus 23.8.2005 rahoituksen myöntämisestä ja jonka perusteella sille myönnettiin 1 576 010,80 euron suuruinen PHARE-tuki. Kantaja katsoo myös, että komissio on rikkonut Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002¹ (jäljempänä varainhoitoasetus) ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 26.12.2002 annettua komission asetusta (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (jäljempänä soveltamisasetus).²

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin.

Kantaja väittää ensinnäkin, että tutkimatta asianmukaisesti asian olosuhteita ja arvioimatta tosiseikkoja komissio perusti riidanalaisen päätöksen pelkästään Latvian tasavallan virkamiesten esittämiin tietoihin, jotka eivät perustuneet toimivaltaisten viranomaisten lausuntoihin tai päätöksiin. Kantaja katsoo, että ennen summan takaisinperintää koskevan menettelyn aloittamista komissiolla oli velvollisuus varmistaa Latvian tasavallan viranomaisten esittämiin tietoihin perustuvien rikkomisten olemassaolo ja hankkia kaikki tarvittava näyttö; komissio ei kuitenkaan toiminut näin, vaan se tutki pelkästään muodollisesti aiemman kirjeenvaihdon. Tämän vuoksi kantaja katsoo, että asiassa on jätetty huomioimatta merkityksellisiä tosiseikkoja ja vaadittu perusteettomasti myönnetyn PHARE-rahoituksen palauttamista.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio ei ole käyttänyt rahoituspöytäkirjan, varainhoitoasetuksen ja soveltamisasetuksen mukaisia mahdollisuuksiaan. Tästä kantaja toteaa, että rikkomisten olemassaolosta huomauttaessaan komission olisi pitänyt ensiksi laskea taloudellinen vaikutus yhteisön talousarvioon ja todettuaan, että rikkomisilla voi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, sen olisi pitänyt asettaa Latvian tasavallalle määräaika näiden rikkomisten lopettamiseksi. Kantaja katsoo, ettei komissio ole tässä asiassa käyttänyt näitä mahdollisuuksia, minkä seurauksena riidanalaisella päätöksellä rikotaan rahoituspöytäkirjaa, varainhoitoasetuksen 71 artiklaa ja soveltamisasetuksen 79 ja 80 artiklaa.

Kantaja väittää kolmanneksi, että riidanalainen päätös ei ole oikeasuhteinen ja että se on tehty vastoin päätöksentekomenettelyä, josta säädetään rahoituspöytäkirjassa sekä varainhoitoasetuksessa ja soveltamisasetuksessa. Kantaja väittää myös, että riidanalaista päätöstä ei ole julkaistu, että se ei sisällä päätöksentekopäivää ja että se sai tiedon päätöksestä vasta Latviassa aloitetun oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä 9.3.2011 jälkeen.

Kantaja katsoo neljänneksi, että riidanalaisesta päätöksestä on aiheutunut sille vakavia seurauksia ja tappioita, sillä kantajaa vastaan aloitettu oikeudenkäyntimenettely perustuu siihen ja koska kantaja ei voi päätöksen vuoksi saada myöhempää rahoitusta PHARE-ohjelmasta.

Kantaja katsoo viidenneksi, että riidanalaisella päätöksellä on vahingoitettu vakavasti sen mainetta, koska komission lainvastaisten toimien vuoksi uusien yhteistyökumppanien osallistuminen projektiin on vaarantunut ja sijoittajien luottamus kantajaan turvallisena ja vakaana taloudellisena yhteistyökumppanina on huomattavasti heikentynyt.

____________

¹ - EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

² - EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1.