UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
11 päivänä kesäkuuta 2019 (*)
Tutkimus ja teknologian kehittäminen – Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma (2014–2020) – Ehdotuspyynnöt ja niihin liittyvät toimet ERC:n vuoden 2016 työohjelmassa – ERCEA:n päätös, jolla avustushakemus hylätään tukikelvottomana – Hallinnollisen muutoksen hakeminen komissiolta – Implisiittinen hylkäämispäätös – Osittainen tutkimatta jättäminen – Nimenomainen hylkäämispäätös – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan
Asiassa T-478/16,
Regine Frank, kotipaikka Bonn (Saksa), edustajanaan asianajaja S. Conrad,
kantaja,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lyal, L. Mantl ja B. Conte,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jolla kantaja vaatii kumoamaan 17.6.2016 annetun komission päätöksen ja 16.9.2016 annetun komission päätöksen, joilla hylätään implisiittisesti ja nimenomaisesti hallinnollinen muutos, jota kantaja haki tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 (EYVL 2003, L 11, s. 1) 22 artiklan 1 kohdan nojalla,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias, sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari) ja I. Ulloa Rubio,
kirjaaja: hallintovirkamies N. Schall,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 31.1.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma Horisontti 2020 (jäljempänä Horisontti 2020 ‑puiteohjelma) perustettiin SEUT 173 ja 182 artiklan pohjalta tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 1906/2006 kumoamisesta 11.12.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1290/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 81) sekä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta Horisontti 2020 (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta 11.12.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 104).
2 Euroopan komissio antoi tietyt Horisontti 2020 ‑puiteohjelman hallinnointitehtävät Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirastolle (ERCEA) tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 (EYVL 2003, L 11, s. 1) 6 artiklan mukaisesti.
3 Komission ERCEA:lle antamiin tehtäviin kuului puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta ja päätösten 2006/971/EY, 2006/972/EY, 2006/973/EY, 2006/974/EY ja 2006/975/EY kumoamisesta 3.12.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/743/EU (EUVL 2013, L 347, s. 965) mukaiseen painopistealueeseen ”Huipputason tiede” kuuluvien hankkeiden rahoituksen hallinnointi.
4 Vuodelle 2016 avustushakemusten valintaperusteet ja arviointimenettelyt määriteltiin Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) työohjelmassa.
5 Avustushakemusten jättämistä ja arviointia koskeva menettely esitetään ”Horisontti 2020” ‑puiteohjelmaan liittyvien ehdotusten tekemistä ja niihin liittyviä arviointi-, valinta- ja myöntämismenettelyjä koskevista säännöistä 15.4.2014 tehdyssä komission päätöksessä C(2014) 2454, sellaisena kuin se on muutettuna 23.7.2015 tehdyllä komission päätöksellä C(2015) 4975 (jäljempänä ehdotusten tekemistä ja arviointia koskevat ERC:n säännöt).
6 Avustushakemusten jättämistä ja arviointia koskeva menettely on kuvattu ehdotusten tekemistä ja arviointia koskevien ERC:n sääntöjen 2.1–2.5 kohdassa.
7 Ehdotusten tekemistä ja arviointia koskevien ERC:n sääntöjen 2.2 kohdan mukaan päätutkijan on jätettävä avustushakemus isäntälaitoksen puolesta. Isäntälaitos toimii sekä virallisena hakijana että ERCEA:n kanssa tehtävän avustussopimuksen toisena sopimuspuolena.
8 Jotta hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi, siihen on liitettävä hakemuksen jättöpäivänä tai viimeistään ennen avustushakemusten jättämisen määräajan päättymistä erityisesti suostumuskirje isäntälaitokselta. Puutteelliset ehdotukset on todettava kelpaamattomiksi.
9 Avustushakemuksen arviointia varten hakemuksen on myös täytettävä kaikki ERC:n työohjelmassa 2016 kelpoisuudelle ja käsiteltäväksi ottamiselle asetetut edellytykset.
10 Tämä tarkoittaa ERC:n vuoden 2016 työohjelman mukaan, että vuonna 2014 tai 2015 jätetyn hakemuksen luokittelu luokkaan C estää uuden avustushakemuksen jättämisen ERC:n vuoden 2016 työohjelmaa varten (jäljempänä estolauseke).
11 Asetuksen N:o 1290/2013 20 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan hakijoille ilmoitetaan heidän hakemuksensa tieteellisen arvioinnin lopputuloksesta enintään viiden kuukauden kuluessa täydellisten ehdotusten lopullisesta jättämispäivästä.
12 Asetuksen N:o 1290/2013 16 artiklan mukaan hakemus voidaan ottaa uudelleentarkasteluun.
13 Asetuksen N:o 1290/2013 17 artiklan mukaan hakijat voivat tehdä valituksen osallistumisestaan Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaan.
14 Asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan 1–5 kohdassa säädetään toimeenpanovirastojen tekemiä päätöksiä varten komission toteuttamasta laillisuuden valvonnasta seuraavaa:
”1. Jokainen kolmannen osapuolen vastainen toimeenpanoviraston toimi voidaan antaa komission käsiteltäväksi sen laillisuuden valvomiseksi jokaisen henkilön, jonka etuja asia suoraan tai epäsuorasti koskee, tai jonkin jäsenvaltion toimesta.
Hallinnollista muutosta on haettava komissiolta kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen henkilö tai jäsenvaltio on saanut tiedon kiistanalaisesta toimesta.
Kuultuaan asianomaisen henkilön tai jäsenvaltion sekä toimeenpanoviraston perustelut komissio tekee asiasta hallinnollisen päätöksen kahden kuukauden kuluessa muutoksenhaun päivämäärästä. Jos komissio ei anna vastausta määräajassa, katsotaan hakemus hylätyksi, tämän rajoittamatta komission velvollisuutta vastata kirjallisesti ja perustella päätöksensä.
– –
5. Komission nimenomaisesta tai hiljaisesta päätöksestä hylätä hallinnollinen muutoksenhaku voidaan panna yhteisöjen tuomioistuimessa vireille kumoamiskanne [SEUT 263] artiklan mukaisesti.”
II Asian tausta
15 Komissio julkaisi 1.8.2015 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jonka otsikkona oli ”Ehdotuspyynnöt ja niihin liittyvät toimet ERC:n vuoden 2016 työohjelmassa, joka on osa Horisontti 2020 ‑tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelmaa (2014–2020)” (EUVL 2015, C 253, s. 12).
16 Kantaja Regine Franck jätti 17.11.2015 Horisontti 2020 ‑puiteohjelman yhteydessä hakijoiden käyttöön asetetun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän kautta ERCEA:lle avustushakemuksen, joka koski valon kulkua kvasikiteissä ja jaksottomissa rakenteissa (jäljempänä avustushakemus).
17 Kantaja esitti avustushakemuksen Kaiserslauternin teknillisen yliopiston (jäljempänä yliopisto) puolesta.
18 Samana päivänä yliopisto peruutti hakemuksen sillä perusteella, että hakija ei ollut oikeutettu esittämään kyseistä hakemusta vuodelle 2016 ja että yliopisto ei voinut isännöidä kantajan hanketta.
19 Edelleen samana päivänä kantaja jätti toistamiseen saman avustushakemuksen, jonka yliopisto jälleen peruutti, ennen kuin kantaja esitti sen vielä kolmannen kerran.
20 Yliopisto lähetti 30.11.2015 ERCEA:lle kirjeen, jossa se totesi, ettei se voinut toimia kantajan hankkeen isäntälaitoksena. Yliopisto myös selvensi, että kantaja oli käyttänyt ilman sen lupaa vuoden 2016 ehdotuspyyntöä varten suostumuskirjettä, jonka yliopisto oli antanut vuoden 2015 ehdotuspyyntöä varten.
21 ERCEA ilmoitti hakijalle 18.3.2016 päivätyllä kirjeellä avustushakemuksen hylkäämisestä sillä perusteella, että se oli kelpaamaton, ja muutoksenhakumahdollisuudesta (jäljempänä ERCEA:n hylkäämispäätös).
22 Kantaja esitti 16.4.2016 päivätyllä kirjeellä asetuksen N:o 1290/2013 16 artiklan mukaisen arvioinnin uudelleentarkastelupyynnön, jonka ERCEA muutti saman asetuksen 17 artiklan mukaiseksi Horisontti 2020 ‑puiteohjelman tukikelpoisuuden arviointihakemukseksi.
23 Kantaja teki 17.4.2016 päivätyllä kirjeellä komissiolle asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan mukaisesti valituksen ERCEA:n päätöksen laillisuudesta (jäljempänä hallinnollinen muutoksenhaku).
24 ERCEA ilmoitti hakijalle 24.5.2016 päivätyllä kirjeellä, että tämän hakemuksen tukikelpoisuuden uudelleenarvioinnissa oli päädytty samanlaiseen tulokseen.
25 Komissio kysyi 3.6.2016 päivätyllä kirjeellä kantajalta, halusiko tämä pitää hallinnollisen muutoksenhaun voimassa.
26 Kun komissio ei ollut antanut hallinnollista muutoksenhakua koskevaa vastausta asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa, komission katsottiin 17.6.2016 implisiittisesti hylänneen hallinnollisen muutoksenhaun (jäljempänä implisiittinen hylkäämispäätös).
27 Kantaja ilmoitti komissiolle 25.6.2016 päivätyllä kirjeellä, että hän halusi pitää hallinnollisen muutoksenhaun voimassa.
28 Kantaja tiedusteli 10.8.2016 päivätyllä kirjeellä hallinnollisen muutoksenhaun etenemisestä.
29 Komissio vastasi samana päivänä päivätyllä kirjeellä, että kyseisestä muutoksenhausta tehtäisiin päätös syyskuussa.
30 Komissio antoi 30.9.2016 päivätyllä kirjeellä tiedoksi 16.9.2016 antamansa päätöksen, jolla se hylkäsi asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan mukaisen hallinnollisen muutoksenhaun sillä perusteella, että avustushakemus, joka esitetään ilman suostumuskirjettä, on kelpaamaton (jäljempänä nimenomainen hylkäämispäätös).
31 Kantaja teki 9.10.2016 päivätyllä kirjeellä uuden valituksen komissiolle.
32 Komissio ilmoitti 28.10.2016 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan mukainen menettely oli päättynyt ja nimenomainen hylkäämispäätös oli mahdollista riitauttaa nostamalla kumoamiskanne unionin yleisessä tuomioistuimessa.
III Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
33 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.8.2016 toimittamallaan asiakirjalla kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 147 artiklan mukaisesti, että hänelle myönnetään oikeusapua.
34 Kantaja nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.10.2016 jättämällään kannekirjelmällä.
35 Kantajalle myönnettiin oikeusapua 16.2.2017 annetulla määräyksellä.
36 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo kysyi 3.5.2017 päivätyllä kirjeellä työjärjestyksen 106 artiklan mukaisesti, halusivatko asianosaiset tulla kuulluiksi istunnossa.
37 Kantaja pyysi 6.6.2017 päivätyllä kirjeellä tulla kuulluksi istunnossa.
38 Komissio ei vastannut määräaikaan mennessä.
39 Asianosaiset kutsuttiin istuntoon, joka pidettiin heidän kuulemiseksi 26.1.2018.
40 Istunnossa kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston tuomareiden ja kirjaajan jääväämistä koskevan vaatimuksen (jäljempänä jääväämistä koskeva vaatimus).
41 Istunnon pöytäkirjassa todetaan seuraavaa:
”Kantajan edustaja on esittänyt viidennen jaoston jääväämistä koskevan vaatimuksen todeten samalla, että hän ei itse hyväksynyt kyseisen vaatimuksen perusteluja. Vastaaja ei kommentoinut vaatimusta. Presidentin luvalla ja kantajan edustajan läsnä ollessa ja valvonnassa Regine Frank esitti kirjelmän, jossa hän perustelee jääväämistä koskevan vaatimuksensa.”
42 Unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi 26.2.2018 tekemällään päätöksellä jääväämistä koskevan vaatimuksen.
43 Kantajan edustaja ilmoitti 5.3.2018 päivätyllä kirjeellä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon, ettei hän enää suostunut edustamaan kantajaa, koska tämä oli hänen tietämättään ja ilman hänen suostumustaan toimittanut erilaisia asiakirjoja ja sähköpostiviestejä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon ja joillekin sen jäsenille sekä lisäksi esittänyt istunnossa jääväämistä koskevan vaatimuksen, jota hän ei hyväksynyt. Hän myös totesi, ettei hän enää kyennyt edustamaan kantajaa riippumattomana Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja huomautti, että kantaja oli itse ilmoittanut kirjallisesti unionin yleiselle tuomioistuimelle menettäneensä luottamuksensa edustajaansa.
44 Unionin yleinen tuomioistuin antoi 14.3.2018 tekemällään päätöksellä kantajalle 16.5.2018 asti aikaa ilmoittaa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon uuden edustajansa henkilöllisyyden.
45 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.5.2018 toimittamallaan asiakirjalla kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 147 artiklan mukaisesti, että hänelle myönnetään oikeusapua.
46 Kyseinen pyyntö esitettiin muutoksen hakemiseksi unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentin 26.2.2018 tekemään päätökseen, jolla jääväämistä koskeva vaatimus oli hylätty.
47 Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja päätti 29.6.2018 antamallaan määräyksellä Frank v. komissio, (T-478/16, ei julkaistu, EU:T:2018:417) siirtää asian unionin tuomioistuimelle Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan toisen kohdan mukaisesti.
48 Unionin tuomioistuin hylkäsi oikeusapuhakemuksen 22.11.2018 antamallaan määräyksellä.
49 Unionin yleinen tuomioistuin päätti 6.12.2018 järjestää käsiteltävässä asiassa uuden istunnon asianosaisten kuulemiseksi ja vahvisti sen päivämääräksi 31.1.2019.
50 Kun kantaja ei ollut ilmoittanut uuden edustajansa nimeä unionin yleiselle tuomioistuimelle, kutsu 31.1.2019 pidettävään istuntoon osoitettiin Sebastian Conradille.
51 Sebastian Conrad ilmoitti 20.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon, että hän ei edustaisi kantajaa kyseisessä istunnossa.
52 Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja totesi 31.1.2019 pidetyssä istunnossa, että asianosaiset oli kutsuttu asianmukaisesti kuultavaksi työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
53 Koska kantajalla ei ollut asianajajaa edustajanaan kyseisessä istunnossa, hän pyysi henkilökohtaisesti työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltamista.
54 Komissio ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle viittaavansa kirjallisiin huomautuksiinsa.
55 Asianosaisten kuulemiseksi 31.1.2019 pidetyn istunnon päätteeksi asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin ja asia jätettiin ratkaistavaksi.
56 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa implisiittisen hylkäämispäätöksen ja nimenomaisen hylkäämispäätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
57 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
IV Oikeudellinen arviointi
58 Istunnossa, sen jälkeen kun unionin yleinen tuomioistuin oli todennut, että työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla asianmukaisesti kutsuttu kantajan edustaja ei ollut paikalla, kantaja pyysi henkilökohtaisesti työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltamista.
A Työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltaminen
59 Työjärjestyksen 147 artiklan 1–3 kohdassa määrätään seuraavaa:
”1. Oikeusapuhakemus voidaan tehdä ennen kanteen nostamista tai kanteen ollessa vireillä.
2. Oikeusapuhakemus on tehtävä lomakkeella, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja on saatavissa Euroopan unionin tuomioistuimen internetsivustolta. Oikeusapuhakemusta, joka on laadittu käyttämättä lomaketta, ei käsitellä.
3. Oikeusapuhakemukseen on liitettävä kaikki hakijan taloudellisen aseman arvioimiseksi tarvittavat tiedot ja selvitykset, kuten toimivaltaisen kansallisen viranomaisen todistus hakijan taloudellisesta asemasta.”
60 Työjärjestyksen 148 artiklan 4 kohdan mukaan ”määräyksessä, jolla oikeusapu myönnetään, voidaan nimetä asianomaisen henkilön edustajaksi asianajaja, jos hakija on oikeusapuhakemuksessaan esittänyt tätä asianajajaa ja asianajaja on antanut suostumuksensa hakijan edustamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa”.
61 Lisäksi työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdassa määrätään, että ”jollei asianomainen henkilö ole esittänyt asianajajaa oikeusapuhakemuksessaan tai oikeusavun myöntämistä koskevan määräyksen jälkeen tai jos hänen valitsemaansa asianajajaa ei voida hyväksyä, kirjaaja lähettää oikeusavun myöntämistä koskevan määräyksen ja jäljennöksen hakemuksesta unionin tuomioistuimen työjärjestystä täydentävissä säännöissä mainitulle jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle”.
62 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajalle myönnettiin hänen 26.8.2016 esittämänsä pyynnön johdosta oikeusapua unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtajan 16.2.2017 antamalla määräyksellä.
63 Kyseisessä määräyksessä unionin yleinen tuomioistuin nimitti hakijan ehdottaman asianajajan edustamaan häntä käsiteltävässä asiassa koko menettelyn ajan. Unionin yleinen tuomioistuin päätti täten myöntää kantajalle oikeusapua hyväksymällä kantajan ehdottaman edustajan.
64 Unionin yleisen tuomioistuimen nimeämä asianajaja kuitenkin ilmoitti tuomioistuimelle 5.3.2018, ettei hän enää suostunut edustamaan kantajaa. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin ilmoitti kantajalle, että hänen oli nimettävä toinen asianajaja edustajakseen 31.1.2019 pidettävässä istunnossa. Istuntopäivänä kantaja ei ollut noudattanut kyseistä unionin yleisen tuomioistuimen kehotusta. Tässä tilanteessa kantaja pyysi 31.1.2019 pidetyssä istunnossa henkilökohtaisesti työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltamista.
65 Oikeusapuhakemuksen yhteydessä työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdassa määrätään edellytyksistä, joiden täyttyessä asianajaja voidaan valtuuttaa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan aloitteesta edustamaan osapuolta unionin yleisessä tuomioistuimessa.
66 Työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaaja lähettää siinä tarkoitetut asiakirjat toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle joko siinä tapauksessa, että asianomainen henkilö ei ole oikeusapuhakemuksessaan tai sitä koskevan määräyksen jälkeen itse ehdottanut asianajajaa, tai siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin ei hyväksy asianomaisen henkilön tekemää valintaa.
67 Tästä seuraa, että jos asianomainen henkilö on itse ehdottanut asianajajaa, ensinnäkin työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltaminen kyseisen asianajajan korvaamiseksi toisella edellyttää sekä uuden oikeusapuhakemuksen jättämistä työjärjestyksen 147 artiklan 2 kohdan muodollisten edellytysten mukaisesti että työjärjestyksen 147 artiklan 3 kohdassa vaadittujen asiakirjojen toimittamista sen selvittämiseksi, ovatko aineelliset edellytykset edelleen voimassa. Toiseksi tällainen korvaaminen voidaan tehdä työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan nojalla vain silloin, kun se on välttämätöntä asianomaisen henkilön toiminnasta tai tahdosta riippumattoman objektiivisen olosuhteen, kuten kuoleman, eläkkeelle jäämisen tai asianajajan velvollisuuksien laiminlyönnin, vuoksi.
68 Ensinnäkin oikeusapu on maksuton etu, joka asianomaiselle henkilölle tarjotaan, jotta hän voi käyttää tehokkaasti oikeuttaan oikeussuojaan. Näin ollen asianomaisen henkilön vastuulla on käyttää tätä etua tavalla, joka kunnioittaa asianajajan roolia EU:n oikeusjärjestelmässä. Asianajajan katsotaan avustavan lainkäytön toteuttamisessa ja antavan riippumattomasti ja lainkäyttöön liittyvän painavan intressin takia asiakkaalle tämän tarvitsemaa oikeudellista neuvontaa [määräys 17.5.2017, Olivetel v. EUIPO – Polyrack Electronic Aufbausysteme (POLY RACK), T-28/17, ei julkaistu, EU:T:2017:404, 11 kohta]. Sitä, että asianajaja kieltäytyy edustamasta menettelyn osapuolta vetoamalla siihen, että kyseisen henkilön käyttäytyminen voi vaikeuttaa vakavasti edellä määriteltyä edustajan tehtävää, ei näin ollen voida pitää pätevänä perusteluna työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltamiselle.
69 Kuten edellä tämän tuomion 62 ja 63 kohdassa on todettu, kantaja ehdotti 26.8.2016 jättämässään oikeusapuhakemuksessa Sebastian Conradia asianajajakseen, ja tämä valinta hyväksyttiin 16.2.2017 annetussa määräyksessä.
70 Näin ollen on todettava, että työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohtaa voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa vain, jos työjärjestyksen 147 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tehdään uusi oikeusapuhakemus.
71 Kantaja ei kuitenkaan ole jättänyt tällaista hakemusta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon. Toisaalta ja joka tapauksessa Sebastian Conradin kuvailemien olosuhteiden (ks. edellä tämän tuomion 43 kohta) ei voida katsoa oikeuttavan työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltamista, kun otetaan huomioon edellä tämän tuomion 68 kohdassa esitetty arviointi. Tässä tilanteessa se, että kantaja on ilmoittanut menettäneensä luottamuksensa Sebastian Conradiin, ei yksinään riitä työjärjestyksen 148 artiklan 5 kohdan soveltamiseen, sillä mikään ei ole estänyt kantajaa nimeämästä toista asianajajaa edustajakseen.
72 Koska asianosaiset ovat esittäneet kirjelmänsä asian käsittelyn kirjallisen vaiheen aikana ja asian käsittelyn suullinen vaihe on saatettu päätökseen, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että se on saanut asiakirja-aineistosta riittävät tiedot käsiteltävän asian ratkaisemiseen.
B Kumoamisvaatimukset
73 Kantaja vaatii kanteessaan implisiittisen hylkäämispäätöksen ja nimenomaisen hylkäämispäätöksen kumoamista.
1. Implisiittisen hylkäämispäätöksen kumoamisvaatimukset
74 On syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaan komissio tekee hallinnollisen päätöksen kahden kuukauden kuluessa muutoksenhaun päivämäärästä. Jos komissio ei anna vastausta määräajassa, katsotaan hakemus hylätyksi, tämän rajoittamatta komission velvollisuutta vastata kirjallisesti ja perustella päätöksensä.
75 Käsiteltävässä asiassa komissio ei ratkaissut kantajan 17.4.2016 hakemaa hallinnollista muutosta kahden kuukauden kuluessa.
76 Näin ollen se, ettei komissio ollut vastannut 17.6.2016 mennessä, vastaa hallinnollisen muutoksenhaun implisiittistä hylkäämistä, josta on asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan 5 kohdan nojalla mahdollista panna unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille kumoamiskanne.
77 Komissio antoi kuitenkin 16.9.2016, eli ennen kuin käsiteltävä kanne nostettiin, päätöksen, jolla se hylkäsi hallinnollisen muutoksenhaun nimenomaisesti ja joka toimitettiin kantajalle 30.9.2016.
78 Tällä nimenomaisella hylkäämispäätöksellä komissio peruutti implisiittisen hylkäämispäätöksen (ks. analogisesti tuomio 10.12.2010, Ryanair v. komissio, T‑494/08–T‑500/08 ja T‑509/08, EU:T:2010:511, 45 kohta).
79 Kun toimi peruutetaan, se kuitenkin katoaa täysin unionin oikeusjärjestyksestä (ks. määräys 12.1.2011, Terezakis v. komissio, T‑411/09, EU:T:2011:4, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
80 Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan implisiittisen hylkäämispäätöksen kumoamista.
2. Nimenomaisen hylkäämispäätöksen kumoamisvaatimukset
81 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi pääasiallisesti kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan hänen oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu ja toisen mukaan komissio on tehnyt oikeudellisia virheitä.
a) Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu
82 Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää, että hänen hallinnollisen muutoksenhakunsa viivästynyt käsittely komissiossa on loukannut hänen oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan.
83 Kantaja moittii komissiota siitä, ettei se tehnyt hallinnollista päätöstä hänen muutoksenhaustaan asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyssä määräajassa. Määräajan noudattaminen on erittäin tärkeää, sillä päätöksen viivästyminen voi johtaa vastaanottajia harhaan, erityisesti muutoksenhaun määräajan osalta.
84 Kantajan mukaan näin on myös tilanteessa, jossa komissio haluaa tehdä nimenomaisen päätöksen hallinnollisesta muutoksenhausta, kun implisiittistä hylkäämispäätöstä koskevalle muutoksenhaulle säädetty aika on jo alkanut kulua.
85 Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaan komissio tekee hallinnollisen päätöksen kahden kuukauden kuluessa muutoksenhaun päivämäärästä. Jos komissio ei anna vastausta määräajassa, katsotaan hakemus hylätyksi, tämän rajoittamatta komission velvollisuutta vastata kirjallisesti ja perustella päätöksensä. Hallinnollisen muutoksenhaun nimenomaisesta tai implisiittisestä hylkäämispäätöksestä voidaan panna unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille kumoamiskanne SEUT 263 artiklan mukaisesti.
86 Toiseksi ei ole sellaista oikeusperiaatetta, jonka nojalla viranomaiset menettäisivät toimivaltansa vastata hakemukseen edes silloin, kun tätä tarkoitusta varten määritellyt määräajat on ylitetty. Implisiittistä hylkäämispäätöstä koskeva mekanismi on luotu sitä varten, että voidaan lievittää riskiä siitä, että viranomaiset päättävät jättää vastaamatta hakemukseen välttäen kokonaan tuomioistuinvalvonnan, eikä sitä varten, että jokainen myöhässä tehty päätös katsottaisiin lainvastaiseksi. Viranomaisilla on lähtökohtaisesti velvollisuus antaa – edes myöhässä – perusteltu vastaus kaikkiin kansalaisten esittämiin hakemuksiin. Tämä ratkaisu on yhdenmukainen sen implisiittistä hylkäämispäätöstä koskevan mekanismin kanssa, joka antaa kansalaisille mahdollisuuden nostaa kanne viranomaisten toimimatta jättämisen perusteella perustellun vastauksen saamiseksi kyseisiltä viranomaisilta (ks. analogisesti tuomio 19.1.2010, Co-Frutta v. komissio, T‑355/04 ja T‑446/04, EU:T:2010:15, 59 kohta).
87 Kolmanneksi tuomioistuinvalvonnan vaatimus on unionin oikeuden yleinen periaate, joka perustuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja joka on kirjattu myös Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 6 ja 13 artiklaan. Tehokasta tuomioistuinvalvontaa koskeva oikeus on vahvistettu uudelleen myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.
88 Käsiteltävässä asiassa komissio ei kuitenkaan ole voinut loukata kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tekemällä nimenomaisen hylkäämispäätöksen, vaikka se olisi tehnyt päätöksen vasta sen jälkeen, kun komissiolle asetuksen N:o 58/2003 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa hallinnollisen päätöksen tekemiseen säädetty kahden kuukauden määräaika olisi umpeutunut.
89 Nimenomaisessa hylkäämispäätöksessä hakijalle ilmoitetaan mahdollisuudesta hakea kyseisen päätöksen kumoamista SEUT 263 artiklaan perustuvalla kumoamiskanteella, joka nostettiin asetetussa määräajassa, sillä se jätettiin 26.10.2016 eli alle kaksi kuukautta sen jälkeen, kun nimenomainen hylkäämispäätös oli annettu tiedoksi 30.9.2016.
90 Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
b) Toinen kanneperuste, joka koskee oikeudellisia virheitä
91 Toinen kanneperuste koostuu kahdesta osasta.
1) Ensimmäinen osa, joka koskee estolausekkeen laitonta soveltamista
92 Ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että nimenomainen hylkäämispäätös on kumottava siksi, että komissio ei ole oikaissut ERCEA:n hylkäämispäätöstä koskevaa lainvastaisuutta, jonka perusteella avustushakemus hylättiin, koska aiempi vuoden 2015 ehdotuspyyntöön liittynyt avustushakemus oli luokiteltu luokkaan C, vaikka kyseistä luokittelua koskeva valitus oli vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa.
93 Tässä yhteydessä on muistettava, että vaikka ERCEA:n hylkäämispäätös perustui useisiin syihin, nimittäin ensisijaisesti pätevän suostumuskirjeen puuttumiseen isäntälaitokselta ja toissijaisesti estolausekkeeseen, nimenomainen hylkäämispäätös perustui yksinomaan näistä ensin mainittuun syyhyn.
94 Näin ollen jos oletettaisiinkin, että jälkimmäinen näistä ERCEA:n hylkäämispäätöksen syistä olisi ollut virheellinen, kyseinen syy ei ollut riidanalaisen päätöksen peruste, joten toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä tehottomana.
2) Toinen osa, joka koskee avustushakemuksen tukikelpoisuuden virheellistä arviointia
95 Toisessa osassa kantaja väittää, ettei avustuksen hakeminen edellyttänyt sen enempää isäntälaitosta kuin suostumuskirjettäkään.
96 Ensinnäkin hän toteaa esittäneensä pätevän suostumuskirjeen, koska avustushakemukseen liitetyssä 30.1.2015 päivätyssä yliopiston kirjeessä ei ollut mitään, mistä olisi voinut päätellä, että kirje koski ainoastaan vuoden 2015 ehdotuspyyntöä.
97 Käsiteltävässä asiassa yliopiston 30.1.2015 antamasta suostumuskirjeestä ja tarkemmin ottaen sen aiheesta käy kuitenkin selvästi ilmi, että yliopisto sitoutui isäntälaitokseksi vain vuoden 2015 ehdotuspyyntöä varten.
98 Joka tapauksessa, kuten komissio aiheellisesti tuo esiin, yliopisto perui avustushakemuksen kahdesti ja ilmoitti, ettei se voinut toimia kantajan hankkeen isäntälaitoksena (ks. edellä tämän tuomion 18–20 kohta).
99 Näin ollen kantajan väite on hylättävä.
100 Toiseksi kantaja väittää, ettei yliopisto voinut peruuttaa suostumustaan yksipuolisesti sen jälkeen, kun avustushakemusten jättämisen määräaika oli umpeutunut. Hänen mielestään ehdotusten tekemistä ja arviointia koskevissa ERC:n säännöissä ei anneta tällaista mahdollisuutta.
101 Tämä perustelu perustuu kuitenkin virheelliseen lähtökohtaan eli siihen, että yliopisto olisi ilmoittanut hyväksyvänsä avustushakemuksen.
102 Kantaja toimitti avustushakemuksensa ilman pätevää suostumuskirjettä yliopistolta, joka myös ilmoitti 30.11.2015 päivätyllä kirjeellä ERCEA:lle, ettei se voinut toimia kantajan hankkeen isäntälaitoksena.
103 Näin ollen, ilman pätevää suostumusta ja erityisesti yliopiston peruttua kahdesti avustushakemuksen, kantaja ei voi tehokkaasti väittää, että yliopisto ei voinut peruuttaa suostumustaan avustushakemuksen jättämisen määräajan umpeuduttua.
104 Kolmanneksi kantaja vetoaa oikeuteensa jättää hakemus yksityishenkilönä.
105 Ehdotusten tekemistä ja arviointia koskevien ERC:n sääntöjen alaviitteestä 15 ilmenee toki, että poikkeustapauksissa päätutkija voi itse olla hakijana toimiva oikeushenkilö, jos hän toimii oikeushenkilönä itsenäisesti.
106 Tässä tapauksessa on kuitenkin todettava, että kantaja käytti yliopiston tunnistuskoodia avustushakemuksensa jättämisen yhteydessä.
107 Lisäksi, vaikka kantaja pyysikin henkilökohtaista tunnistuskoodia, hän esitti tämän pyyntönsä vasta avustushakemuksen jättämisen määräajan umpeuduttua, joten sitä ei voitu käyttää tähän tarkoitukseen.
108 Näin ollen avustushakemus tehtiin yliopiston nimissä eikä kantajan nimissä, joten kantajan oli haettava yliopiston suostumusta ennen hakemuksen jättämistä.
109 Kantajan väite on siis hylättävä.
110 Neljänneksi kantaja väittää, että ERCEA:n olisi ehdotusten tekemistä ja arviointia koskevien ERC:n sääntöjen 2.3 kohdan mukaan pitänyt pyytää häneltä selvennyksiä hänen avustushakemuksestaan ja antaa hänelle mahdollisuus etsiä toinen isäntälaitos, kun 30.11.2015 päivätyn yliopiston kirjeen perusteella ilmeni, että yliopiston suostumuskirje ei koskenut vuoden 2016 ehdotuspyyntöä. Avustushakemuksen automaattinen hylkääminen ei ollut ERC:n vuoden 2016 työohjelman menettelysääntöjen mukainen.
111 Tältä osin unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, EURATOM) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1) 96 artiklan 2 kohdasta, johon ehdotusten tekemistä ja arviointia koskevien ERC:n sääntöjen 2.3 kohdassa viitataan, toki ilmenee, että ”jos hakijan tai tarjoajan ilmeisen käsittelyvirheen vuoksi hakija tai tarjoaja ei toimita todisteita tai anna selvityksiä, arviointikomitea tai tarvittaessa toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä pyytää asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta hakijaa tai tarjoajaa toimittamaan puuttuvat tiedot tai selventämään tositteita” ja ”nämä tiedot tai selvennykset eivät saa merkittävästi muuttaa ehdotusta tai tarjouksen ehtoja”.
112 Toisaalta ERC:n avustussopimuksen mallin 56 a artiklassa, johon kantaja vastauksessaan viittaa, määrätään mahdollisuudesta vaihtaa isäntälaitosta rahoituskauden aikana.
113 Käsiteltävässä asiassa kantaja ei kuitenkaan voi moittia ERCEA:ta siitä, ettei se sallinut hänen vaihtaa isäntälaitosta 30.11.2015 jälkeen.
114 Isäntälaitosta koskeva tieto on olennainen avustushakemuksen kannalta eikä isäntälaitosta siten voida korvata tai lisätä muuttamatta merkittävästi hakemusta. Tästä seuraa, ettei tämä kysymys kuulu ”ilmeisen käsittelyvirheen” käsitteen piiriin eikä se näin ollen kuulu ehdotusten tekemistä ja arviointia koskevien ERC:n sääntöjen 2.3 kohdan soveltamisalaan.
115 Lisäksi ERC:n avustussopimuksen mallin 56 a artiklassa esitetty tilanne ei koske isäntälaitoksen vaihtamista avustushakemusten arviointimenettelyn aikana vaan sen vaihtamista avustuksen kattaman ajanjakson aikana.
116 Kantaja ei näin ollen voi moittia ERCEA:ta siitä, ettei se sallinut hänen etsiä uutta isäntälaitosta, joten toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.
117 Edellä esitetystä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan implisiittinen hylkäämispäätös, jonka komissio teki jättämällä vastaamatta kantajan tekemään hallinnolliseen muutoksenhakuun, ja kanne on hylättävä perusteettomana siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan 16.9.2016 annettu komission päätös.
Oikeudenkäyntikulut
118 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 149 artiklan 5 kohdassa määrätään, että kun oikeusavun saaja häviää asian, unionin yleinen tuomioistuin voi siinä ratkaisussa, jolla asian käsittely päätetään, oikeudenkäyntikuluista lausuessaan määrätä kohtuuden niin vaatiessa, että yksi tai useampi muu asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tai että unionin yleisen tuomioistuimen kassa ottaa nämä kulut kokonaisuudessaan tai osittain vastattavakseen myönnetyn oikeusavun perusteella.
119 Koska käsiteltävässä asiassa kantaja on oikeusavun saaja ja hän on hävinnyt asian, kohtuuden vuoksi on menettelyn kummankin osapuolen vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Gratsias | Labucka | Ulloa Rubio |
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä kesäkuuta 2019.
Allekirjoitukset