Asia T‑386/10
Aloys F. Dornbracht GmbH & Co. KG
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kylpyhuonekalusteiden markkinat Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Itävallassa – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hinnankorotusten koordinointi ja arkaluonteisten liiketaloudellisten tietojen vaihto – Lainvastaisuusväite – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeasuhteisuus – Taannehtivuuskielto
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.9.2013
1. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimen täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen huomioon ottaminen – Rajat – Yleisten oikeusperiaatteiden noudattaminen
(SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
2. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Tutkimatta jättäminen, jos yhteenveto puuttuu
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
3. Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen asian käsittelyn kuluessa – Kanneperusteen laajentaminen – Tutkittavaksi ottaminen
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 48 artiklan 2 kohta)
4. Euroopan unionin oikeus – Yleiset oikeusperiaatteet – Oikeusvarmuus – Nulla poena sine lege – Ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta)
5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Oikeudellinen kehys – Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta – Komissiolle kyseisessä artiklassa myönnetty harkintavalta – Komissio antaa suuntaviivat sakkojen laskennasta – Nulla poena sine lege -periaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta ei loukata
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
6. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Kielto soveltaa rikoslainsäädäntöä taannehtivasti – Soveltamisala – Kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrätyt sakot kuuluvat soveltamisalaan – Kiellon mahdollinen rikkominen sen vuoksi, että sakkojen laskemisesta annettuja suuntaviivoja sovelletaan niiden antamista edeltävään kilpailusääntöjen rikkomiseen – Suuntaviivoissa tehtyjen muutosten ennakoitavuus – Kieltoa ei ole rikottu
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannot 98/C 9/03 ja 2006/C 210/02)
7. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määritettävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus – Olettama – Edellytykset – Osallistuminen, jonka on väitetty tapahtuneen pakotettuna – Seikka, jolla ei voida perustella sitä, ettei yritys ole käyttänyt hyväksi mahdollisuutta tehdä ilmoitusta toimivaltaisille viranomaisille
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritetty laskentamenetelmä – Sakon perusmäärän laskeminen – Kokonaisuutena tarkastellun rikkomisen ominaispiirteiden huomioon ottaminen – Kunkin yrityksen tilanteeseen liittyvien objektiivisten seikkojen huomion ottaminen – Ulottuvuus – Rajat
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 22 kohta)
9. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkomiset – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen katsotaan olevan vastuussa sen vuoksi, että se osallistui rikkomiseen, jota tarkastellaan kokonaisuutena – Vastuun syntymisen edellytykset
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
10. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailunvastainen tarkoitus – Arviointiperusteet – Kilpailua rajoittavia vaikutuksia markkinoilla ei ole – Sillä, että yhdenmukaistetun menettelytavan ja kuluttajahintojen välillä ei ole suoraa yhteyttä, ei ole merkitystä
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Horisontaalinen hintakartelli – Erittäin vakava rikkominen – Olosuhteet, jota eivät sulje pois tätä luokittelua
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Rajattu osallistuminen – Edellytykset – Todistustaakan laajuus
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan kolmas luetelmakohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Velvollisuutta ottaa huomioon pienen yrityksen tietämättömyys ei ole
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 12 ja 29 kohta)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä – Laskeminen – Sakon lopullisen määrän ja väliaikaisen määrän erottaminen toisistaan – Seuraukset
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toinen alakohta)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärän määrääminen yritykselle – Alempi määrä kartellin muille osallistujille – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu – Ei ole
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
16. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Komission harkintavalta
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 38, 245, 246, 252 ja 253 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 44 ja 45 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 51 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 59–63 kohta)
5. Kilpailuasiassa sillä, että komissio antoi suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta – siltä osin kuin se on pitäytynyt asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistetuissa oikeudellisissa puitteissa – on myötävaikutettu tähän säännökseen perustuvan komission harkintavallan rajojen täsmentämiseen eikä sillä ole loukattu nulla poena sine lege -periaatetta vaan on myötävaikutettu sen noudattamiseen.
Ensinnäkin sillä, että komissio antoi suuntaviivat, myötävaikutetaan nulla poena sine lege -periaatteen noudattamisen varmistamiseen. Suuntaviivoissa määritetään yleisesti ja abstraktisti menettelysäännöt, jotka komissio on asettanut itselleen sakkojen määrän vahvistamiseksi, ja taataan näin ollen yritysten oikeusvarmuus. Toiseksi suuntaviivojen 2 kohdasta ilmenee, että kyseiset suuntaviivat kuuluvat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan – joka täyttää nulla poena sine lege ‑periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen mukaiset vaatimukset – 2 ja 3 kohdassa vahvistettuun oikeudelliseen kehykseen. Kolmanneksi komissio ei ylittänyt sille asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdassa annetun harkintavallan rajoja, kun se antoi suuntaviivat.
(ks. 68–70, 78 ja 146 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 84–90 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 120–127, 132–134 ja 141 kohta)
8. Kilpailuasiassa – kuten asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuista suuntaviivoista ilmenee – komissio vahvistaa sakon kaksivaiheisessa menettelyssä. Ensimmäisessä vaiheessa komissio määrittää perusmäärän kullekin yritykselle tai yrityksen yhteenliittymälle. Tämä perusmäärä heijastelee kyseessä olevan rikkomisen vakavuutta, ja siinä otetaan huomioon suuntaviivojen 22 kohdan mukaisesti rikkomiseen liittyviä seikkoja, kuten sen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä. Toisessa vaiheessa komissio voi mukauttaa perusmäärää korottamalla tai alentamalla sitä ottaen huomioon kunkin yrityksen osallistumiselle ominaiset raskauttavat tai lieventävät seikat.
Kun kyse on tarkemmin sakkojen vahvistamismenetelmän ensimmäisestä vaiheesta, on totta, että sakon perusmäärä liittyy ”rikkomisen vakavuuskertoimeen”, joka heijastelee rikkomisen vakavuutta sellaisenaan. Ensimmäisestä vaiheesta alkaen otetaan kuitenkin huomioon myös objektiivisia seikkoja, jotka liittyvät kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen nimenomaiseen yksilölliseen tilanteeseen. ”Rikkomisen vakavuuskerrointa” sovelletaan nimittäin yhdessä kahden yksilöllisen objektiivisen parametrin kanssa, joita ovat yhtäältä kunkin yrityksen toteuttaman rikkomiseen välittömästi tai välillisesti liittyvien tuotteiden tai palvelujen myynnin arvo kyseessä olevalla ETA:n sisäisellä maantieteellisellä alueella ja toisaalta niiden kyseessä olevaan kokonaisrikkomiseen osallistumisen kesto.
Komissio ottaa siis huomioon sakon perusmäärää määrittäessään yrityksen rajoitetun osallistumisen todettuun rikkomiseen eli ainoastaan yhteen kolmesta tuotteiden alaryhmästä tai jopa alaryhmän osaan. Kyseinen perusmäärä lasketaan nimittäin kunkin yrityksen osalta tietyn tuotteiden alaryhmän jäsenvaltiokohtaisen myynnin arvon perusteella.
Sen sijaan komissio on voinut pätevästi määrittää sakon perusmäärän muun muassa kokonaisuutena tarkastellun rikkomisen vakavuuden perusteella. Ei siis voida katsoa, että komissiolla olisi ollut velvollisuus ottaa huomioon yhtä kyseessä olevista tuotteiden alaryhmistä koskevien yhteistoimintajärjestelyiden erityistä intensiteettiä, jos se oletetaan toteen näytetyksi.
(ks. 147, 148, 154 ja 171 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 159–161 ja 165 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 176 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 177–181 ja 185–188 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 194 ja 197 kohta)
13. Ks. tuomion teksti.
(ks. 203 ja 204 kohta)
14. Ks. tuomion teksti.
(ks. 216–221 ja 223 kohta)
15. Ks. tuomion teksti.
(ks. 225 kohta)
16. Ks. tuomion teksti.
(ks. 230 ja 231 kohta)