Kanne 9.9.2010 - Villeroy et Boch v. komissio

(Asia T-382/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Villeroy et Boch (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajaja J. Philippe, asianajaja K. Blau-Hansen ja solicitor A. Villette)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Riidanalainen päätös on kumottava sikäli kuin se koskee kantajaa

toissijaisesti on alennettava kantajalle riidanalaisella päätöksellä määrätyn sakon määrää

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii ensisijaisesti SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39092 - Kylpyhuonekalusteet) 23.6.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 4185 lopullinen, joka liittyy sellaiseen kartelliin Belgian, Saksan, Ranskan, Italian, Alankomaiden ja Itävallan kylpyhuonekalustemarkkinoilla, joka koskee myyntihintojen yhteensovittamista ja arkaluontoisten kaupallisten tietojen vaihtamista, osittaista kumoamista.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa on sovellettu virheellisesti sikäli kuin kilpailusääntöjen rikkominen on katsottu yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi, monitahoiseksi ja jatketuksi rikkomiseksi, ja vastaaja on siten laiminlyönyt velvollisuutensa arvioida oikeudellisesti niiden tahojen itsenäistä menettelyä, joille riidanalainen päätös on osoitettu

SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaista perusteluvelvollisuutta on rikottu, koska vastaaja ei ole riidanalaisessa päätöksessään määritellyt merkityksellisiä markkinoita riittävän täsmällisesti

kantajan osallistumisesta kilpailusääntöjen rikkomisiin Ranskassa ei ole esitetty riittävästi todisteita

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 49 artiklan 1 kohdassa määrättyä laillisuusperiaatetta ja perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa, kun sitä luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 1/2003¹ 23 artiklan kanssa, määrättyä periaatetta, jonka mukaan rangaistus ei saa olla epäsuhteessa rikoksen vakavuuteen nähden, on loukattu, koska vastaaja on määrännyt sakon yhteisvastuullisesti kantajalle ja sen emoyhtiölle

sakon määrä on laskettu virheellisesti, koska vastaaja on ottanut sakon määrää määrittäessään huomioon kantajan liikevaihtoa siltä osin kuin se ei ole yhteydessä esitettyihin väitteisiin

perusoikeuskirjan 41 artiklaa on sovellettu virheellisesti, koska käsittelyn kohtuuttoman pitkää kestoa ei ole otettu huomioon sakon määrää määritettäessä

rangaistusten oikeasuhteisuutta ja arviointivirheitä koskevaa periaatetta ei ole otettu huomioon sakon määrää määritettäessä, koska sakon perusmääräksi on määritetty 15 prosenttia ja sakon kokonaismäärä ylittää rajana olevan määrän eli 10 prosenttia kantajan liikevaihdosta.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).