Asia T-304/09

Tilda Riceland Private Ltd

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin BASmALI rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi rekisteröimätön tavaramerkki ja aikaisempi merkki BASMATI – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta)

Tuomion tiivistelmä

Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun elinkeinotoiminnassa käytetyn merkin haltijan väite – Edellytykset – Näyttö siitä, että väitteentekijä on saanut oikeudet kyseiseen merkkiin – Sellaisen kansallisen oikeuden huomioon ottaminen, johon väitteen tueksi on vedottu

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta)

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan nojalla rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, haltija voi tehdä väitteen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemusta vastaan, jos ja siltä osin kuin sovellettavan jäsenvaltion oikeuden mukaan yhtäältä oikeus merkkiin on saatu ennen päivää, jona yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty tai josta lähtien yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemukselle on vaadittu etuoikeutta, ja toisaalta merkin haltijalla on oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen. Tästä seuraa, että yksi edellytys asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan soveltamiselle on se, että väitteentekijä osoittaa olevansa sen merkin haltija, johon se on väitteensä tueksi vedonnut. Tämä edellytys merkitsee sitä, että väitteentekijän on esitettävä näyttö kyseistä merkkiä koskevien oikeuksien saamisesta. Näiden oikeuksien nojalla on kyseisen säännöksen mukaan voitava kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen. Kysymystä siitä, onko väitteentekijä saanut oikeudet rekisteröimättömään tavaramerkkiin tai elinkeinotoiminnassa käytettävään merkkiin – eli onko väitteentekijä siis merkin, johon on vedottu, haltija mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla –, ei voida käsitellä erillään kansallisesta oikeudesta, johon on vedottu väitteen tueksi. Sovellettava kansallinen oikeus nimittäin tulee erityisesti kysymykseen tässä yhteydessä, kun määritellään sitä, millä tavoin sellaisen merkin oikeuksien saaminen toteutuu, johon on vedottu mainitun säännöksen nojalla tehdyn väitteen tueksi.

(ks. 16, 17 ja 22 kohta)