Asia T-201/04
Microsoft Corp.
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät – Työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät – Virtausmediasoittimet – Päätös, jossa todetaan EY 82 artiklaa rikotun – Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, joka kieltäytyy toimittamasta tietoja yhteentoimivuudesta ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asettama edellytys, jonka mukaan sen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetun käyttöjärjestelmän toimittaminen edellyttää sen mediasoittimen samanaikaista hankintaa – Korjaavat toimenpiteet – Riippumattoman toimitsijamiehen määrääminen – Sakko – Sakon suuruuden määrittäminen – Suhteellisuus
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, jonka tekeminen edellyttää monitahoista taloudellista tai teknistä arviointia
(EY 81 ja EY 82 artikla)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Vastauskirjelmä – Muotomääräykset
(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
3. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet
(EY 82 artikla)
4. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet
(EY 82 artikla)
5. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttöä koskevan lisenssin epääminen
(EY 82 artikla)
6. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttöä koskevan lisenssin epääminen
(EY 82 artikla)
7. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttöä koskevan lisenssin epääminen
(EY 82 artikla)
8. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Relevantit markkinat – Rajaaminen – Perusteet
(EY 82 artikla; komission tiedonanto 97/C 372/03)
9. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Vipuvaikutus
(EY 82 artikla)
10. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttöä koskevan lisenssin epääminen
(EY 82 artikla)
11. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttöä koskevan lisenssin epääminen
(EY 82 artikla)
12. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttöä koskevan lisenssin epääminen
(EY 82 artikla)
13. Kansainväliset sopimukset – Yhteisön tekemät sopimukset – Ensisijaisuus ainoastaan johdettuun oikeuteen nähden – Vaikutus yhteisön oikeuden tulkintaan – Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyt sopimukset (TRIPS-sopimukset)
14. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttöä koskevan lisenssin epääminen
(EY 82 artikla)
15. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Tuotteiden sidonta
(EY 82 artikla)
16. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Tuotteiden sidonta
(EY 82 artikla)
17. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Tuotteiden sidonta
(EY 82 artikla)
18. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Tuotteiden sidonta
(EY 82 artikla)
19. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet – Kilpaileminen ainoastaan laatukilpailussa käytettävillä keinoilla
(EY 82 artikla)
20. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Mahdottomuus vedota WTO-sopimuksiin yhteisön toimen lainmukaisuuden riitauttamiseksi – Poikkeukset
(EY 230 artikla)
21. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Korjaavat toimenpiteet
(EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 3, 14 ja 16 artikla)
22. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet
(EY 82 artikla)
1. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimet harjoittavat yleisesti kokonaisvaltaista valvontaa kilpailusääntöjen soveltamisedellytysten täyttymisen suhteen, yhteisöjen tuomioistuinten valvoessa komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksissä tämän valvonnan on kuitenkin rajoituttava sen tarkistamiseen, että menettelysääntöjä ja perusteluvelvollisuutta on noudatettu, että tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tehty ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
Myös silloin kun komission päätös on monitahoisten teknisten arviointien seurausta, näitä arviointeja koskeva tuomioistuinvalvonta voi olla ainoastaan rajoitettua, mikä merkitsee sitä, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi korvata omalla arvioinnillaan komission tosiseikoista tekemää arviointia.
Vaikka yhteisöjen tuomioistuimet tunnustavat komissiolla olevan harkintavaltaa taloudellisissa tai teknisissä asioissa, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteisöjen tuomioistuinten on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut tällaisia seikkoja. Yhteisöjen tuomioistuinten on paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty.
(ks. 87–89, 379, 482 ja 564 kohta)
2. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava riidan kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmän tekstistä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Vaikka kannekirjelmän tekstiosaa voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla kannekirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteinä, ei voida korjata sitä, että itse kannekirjelmässä ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on edellä mainittujen määräysten mukaan mainittava.
Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana ei ole etsiä ja tunnistaa liitteistä oikeudellisia perusteita ja perusteluja, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja välineellinen tehtävä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ottaa huomioon ainoastaan liitteet, joilla tuetaan tai täydennetään niitä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, joihin kantaja tai vastaaja nimenomaisesti vetoaa itse oikeudenkäyntiasiakirjojen tekstissä.
Tämä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkinta koskee myös kantajan sellaisen vastauskirjelmän tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, jolla on saman työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarkoitus täydentää kannekirjelmää.
(ks. 94, 95, 99 ja 483 kohta)
3. EY 82 artikla koskee yhden tai useamman taloudellisen toimijan menettelytapaa, jossa tämä käyttää tai nämä käyttävät väärin taloudellista valtaansa, jonka avulla yritys voi estää toimivan kilpailun säilyttämisen relevanteilla markkinoilla tarjoamalla sille mahdollisuuden toimia kilpailijoistaan, asiakkaistaan ja lopulta kuluttajista huomattavan riippumattomalla tavalla.
Vaikka yrityksen määräävän aseman toteaminen ei sellaisenaan ole kyseisen yrityksen kannalta syytös, sillä on kuitenkin erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla, riippumatta siitä, mihin tämä asema perustuu.
(ks. 229 kohta)
4. EY 82 artiklan perusteella aloitetussa menettelyssä komissio voi määritellä yhteentoimivuuden käsitteen kahden ohjelmistotuotteen kyvyksi vaihtaa tietoa sekä molemminpuolisesti käyttää tällaista tietoa, jotta molemmat näistä ohjelmistotuotteista voisivat toimia kaikilla suunnitelluilla tavoilla, eikä se ole sidottu tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetussa direktiivissä 91/250 siitä esitettyyn määritelmään, josta komissio ei kuitenkaan poikkea.
Komissio voi tässä yhteydessä määrittää ohjelmistotuotteiden yhteentoimivuuden asteen sen perusteella, mikä sen mielestä on EY 82 artiklan kannalta välttämätöntä, jotta määräävässä asemassa olevan suunnittelijan kanssa kilpailevien työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien suunnittelijat voivat pysyä elinkelpoisina markkinoilla. Mikäli näytetään, että nykyisellä yhteentoimivuuden asteella nämä suunnittelijat eivät voi pysyä elinkelpoisina markkinoilla, tästä seuraa, että toimivan kilpailun säilymistä näillä markkinoilla on rajoitettu.
Kun komissio velvoittaa määräävässä asemassa olevan yrityksen antamaan korjaavana toimenpiteenä yhteentoimivuutta koskevat tiedot, se tarkoittaa yksityiskohtaisia teknisiä kuvauksia tietyistä työryhmäverkoissa sovellettavista yhteenliittämis- ja vuorovaikutussäännöistä työryhmäpalvelujen tarjoamiseksi. Nämä kuvaukset eivät koske sitä, miten yritys panee kyseiset säännöt täytäntöön, eivätkä siis muun muassa näiden tuotteiden sisäistä rakennetta tai lähdekoodia.
Komission näin edellyttämän yhteentoimivuuden asteen avulla kilpailevat käyttöjärjestelmät voivat olla tasavertaisesti yhteentoimivia määräävässä asemassa olevan yrityksen toimialuearkkitehtuurin kanssa voidakseen kilpailla taloudellisesti elinkelpoisella tavalla viimeksi mainitun yrityksen käyttöjärjestelmien kanssa. Tämä ei merkitse sitä, että kilpailevat tuotteet pitäisi saada toimimaan täsmälleen samalla tavoin kuin sen tuotteet, eivätkä sen kilpailijat voi tällä perusteella kloonata tai kopioida sen tuotteita tai joitakin niiden ominaisuuksista.
(ks. 192, 206, 225, 227, 228, 230, 234, 236–238, 241, 259, 374 ja 375 kohta)
5. Päätöksessä, jossa määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle määrätään seuraamuksia sen kieltäydyttyä toimittamasta kilpaileville yrityksille tietoja ohjelmistotuotteiden yhteentoimivuudesta, komissio voi olla ottamatta kantaa siihen, onko yrityksen kommunikaatioprotokollat tai niiden eritelmät suojattu immateriaalioikeuksilla, ja olettaa yrityksen voivan vedota tällaisiin oikeuksiin. Komissio voi näin ollen lähteä olettamuksesta, jonka mukaan on mahdollista, että yhteentoimivuutta koskevien tietojen toimittamisesta kieltäytyminen ei merkitse pelkkää kieltäytymistä toimittamasta määrätyn toiminnan harjoittamiseksi välttämätöntä tuotetta tai palvelua, vaan kieltäytymistä myöntämästä kolmannelle immateriaalioikeuksia koskevaa lisenssiä. Komissio valitsee näin oikeuskäytännön tiukemman ja siis kyseiselle määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle edullisemman kannan. Tällaisessa tilanteessa on näin ollen tarkistettava, täyttyvätkö edellytykset määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvoittamiseksi myöntämään immateriaalioikeuksia koskeva lisenssi.
(ks. 283, 284 ja 290 kohta)
6. Vaikka yritykset voivat lähtökohtaisesti valita vapaasti kauppakumppaninsa, se että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys kieltäytyy toimituksista, voi joissakin tilanteissa merkitä EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, mikäli se ei ole objektiivisesti perusteltua.
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kieltäytymistä myöntämästä kolmannelle lisenssiä tietyn immateriaalioikeudella suojatun tuotteen käyttämiseen ei voida sinällään pitää EY 82 artiklassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Immateriaalioikeuden haltijan yksinoikeutensa käyttöä on pidettävä tällaisena väärinkäyttönä ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, jolloin toimivan kilpailun säilyttämistä markkinoilla koskevan yleisen edun vuoksi immateriaalioikeuden haltijan yksinoikeuteen voidaan puuttua velvoittamalla tämä myöntämään lisenssejä kolmansille, jotka haluavat tulla näille markkinoille tai toimia niillä edelleen.
Poikkeuksellisina on pidettävä erityisesti seuraavia olosuhteita: ensinnäkin kieltäytyminen koskee tuotetta tai palvelua, joka on välttämätön tietyn toiminnan harjoittamiseksi lähimarkkinoilla; toiseksi kieltäytymisellä estetään kokonaan toimiva kilpailu näillä lähimarkkinoilla ja kolmanneksi kieltäytymisellä estetään uuden tuotteen, jolle olisi potentiaalista kulutuskysyntää, pääsy markkinoille.
Mikäli on näytetty, että kysymys on tällaisista olosuhteista, määräävässä markkina-asemassa olevan oikeudenhaltijan kieltäytyminen lisenssin myöntämisestä voi olla EY 82 artiklan vastaista, jollei kieltäytyminen ole objektiivisesti perusteltua.
Jotta tietyn toiminnan harjoittamiseksi välttämättömän tuotteen tai palvelun toimittamisesta kieltäytymistä voidaan pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, on pidettävä erillään kahdet eri markkinat, ensinnäkin kyseisen tuotteen tai palvelun muodostavat markkinat, joilla toimituksista kieltäytyneellä yrityksellä on määräävä markkina-asema, ja toiseksi lähimarkkinat, joilla kyseistä tuotetta tai palvelua käytetään toisen tuotteen valmistamiseen tai toisen palvelun tarjoamiseen. Se, että välttämätöntä tuotetta tai palvelua ei markkinoida erikseen, ei ensi arviolta estä erillisten markkinoiden yksilöimistä. Riittää, että potentiaaliset, jopa hypoteettiset, markkinat voidaan yksilöidä. Näin on silloin, kun jotkin tuotteet tai palvelut ovat välttämättömiä määrätyn toiminnan harjoittamiseksi ja kun niitä tosiasiallisesti kysyvät sellaiset yritykset, jotka aikovat harjoittaa tätä toimintaa. Ratkaisevan tärkeää on se, että asiassa voidaan yksilöidä kaksi erillistä tuotantovaihetta, jotka ovat toisiinsa sidoksissa siten, että tuotantoketjun aikaisemman vaiheen tuote on välttämätön tuotantoketjun myöhäisemmän vaiheen tuotteen toimittamiseksi.
(ks. 319, 331–335, 691 ja 1336 kohta)
7. Kun EY 82 artiklaa sovelletaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kieltäytymiseen antamasta lisenssiä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla, yhteentoimivuutta koskevia tietoja on pidettävä välttämättöminä etenkin siitä syystä, että yhteentoimivuus on merkittävä kilpailutekijä näillä markkinoilla, vaikka näiden tietojen toimittamatta jättämisen seurauksena on ainoastaan kilpailun asteittainen eikä välitön poistaminen.
(ks. 381 ja 428 kohta)
8. Kuten komission tiedonannosta merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta käy ilmi, ”kyseisiin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi”. Tarjonnan korvaavuus voidaan ottaa myös huomioon määritettäessä relevantit markkinat sellaisissa tapauksissa, joissa sen vaikutukset vastaavat kysynnän korvaavuuden vaikutuksia tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään. Tämä edellyttää, että tavarantoimittajat voivat vaihtaa tuotannon merkityksellisten tuotteiden tuotantoon ja saattaa tuotteet markkinoille lyhyellä aikavälillä, ilman että tästä seuraa merkittäviä lisäkustannuksia tai riskiä, reaktiona suhteellisissa hinnoissa tapahtuvaan pieneen mutta pysyvään muutokseen.
Käyttöjärjestelmien osalta komissio voi perustellusti päätellä, että on olemassa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoista erilliset työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinat.
(ks. 484, 485 ja 531 kohta)
9. Kun komissio moittii EY 82 artiklan soveltamismenettelyssä yritystä siitä, että se on käyttänyt vipuvaikutuksen kautta lähes monopoliasemaansa tietyillä tuotemarkkinoilla vaikuttaakseen toisiin tuotemarkkinoihin, yrityksen väärinkäytöksi väitetyn menettelytavan lähtökohtana on sen määräävä asema ensimmäisillä markkinoilla. Näin ollen on niin, että vaikka komissio olisi arvioinut virheellisesti yrityksen olleen määräävässä asemassa toisilla tuotemarkkinoilla, pelkästään sillä perusteella ei voida päätellä komission katsoneen virheellisesti, että määräävää markkina-asemaa on käytetty väärin.
(ks. 559 kohta)
10. EY 82 artiklaa soveltaessaan yhteisöjen tuomioistuimet käyttävät erotuksetta ilmaisuja ”riski kilpailun poistamisesta” ja ”omiaan poistamaan kaiken kilpailun” kuvaamaan samaa ajatusta eli sitä, ettei EY 82 artiklaa sovelleta yksinomaan siitä lähtien, kun markkinoilla ei enää ole kilpailua tai se on vähentynyt lähes olemattomiin. Jos komission pitäisi odottaa kilpailijoiden syrjäyttämistä markkinoilta tai sitä, että tämä syrjäyttäminen muodostaa riittävän välittömän uhan, ennen kuin se voi puuttua asiaan tämän määräyksen nojalla, toimittaisiin selvästi vastoin tämän määräyksen tavoitetta ylläpitää vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla ja erityisesti suojella relevanteilla markkinoilla vielä vallitsevaa kilpailua.
Kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys kieltäytyy antamasta lisenssiä työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla, komission on sitäkin perustellumpaa soveltaa EY 82 artiklaa ennen kuin kilpailu näillä markkinoilla lakkaa kokonaisuudessaan, kun otetaan huomioon merkittävät verkostovaikutukset näillä markkinoilla ja se, että kilpailun poistamista olisi siten vaikea peruuttaa.
Asiassa ei ole tarpeen näyttää kaikkien kilpailutekijöiden poistamista markkinoilta. EY 82 artiklan rikkomisen kannalta merkitystä on sillä, että kyseinen kieltäytyminen saattaa poistaa tai on omiaan poistamaan kaiken toimivan kilpailun markkinoilta. Tältä osin on täsmennettävä, ettei tällaisen kilpailun olemassaolon toteamiseksi riitä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijat pysyvät marginaalisella tavalla markkinoilla tietyillä kapeilla markkinasegmenteillä.
(ks. 561–563 ja 593 kohta)
11. Se, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen moitittu menettelytapa estää uuden tuotteen pääsyn markkinoille, on otettava huomioon sovellettaessa EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohtaa, jossa kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevä ”tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi”.
Uuden tuotteen markkinoille pääsyä koskeva edellytys ei voi olla ainoa kriteeri ratkaistaessa, voiko kieltäytyminen immateriaalioikeutta koskevan lisenssin myöntämisestä aiheuttaa kuluttajille vahinkoa EY 82 artiklan toisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kuten tämän määräyksen sanamuodosta ilmenee, tällaista vahinkoa voidaan aiheuttaa rajoittamalla paitsi tuotantoa tai markkinoita, myös teknistä kehitystä.
EY 82 artikla koskee paitsi menettelytapoja, jotka ovat omiaan aiheuttamaan välitöntä vahinkoa kuluttajille, myös menettelytapoja, jotka aiheuttavat kuluttajille välillistä vahinkoa vaikuttamalla toimivan kilpailun rakenteeseen.
(ks. 643, 647 ja 664 kohta)
12. Vaikka todistustaakka EY 82 artiklan rikkomisen muodostavista olosuhteista kuuluu komissiolle, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen – eikä komission – on kuitenkin ennen hallinnollisen menettelyn päättymistä vedottava mahdolliseen objektiiviseen perusteluun ja esitettävä sen tueksi väitteitä ja todisteita. Mikäli komissio tämän jälkeen päätyy toteamaan määräävää markkina-asemaa käytetyn väärin, sen on osoitettava, että kyseisen yrityksen esittämät väitteet eivät voi menestyä eivätkä todisteet ole riittäviä ja että esitettyä perustelua ei näin ollen voida hyväksyä.
Pelkästään se, että tuote on suojattu immateriaalioikeuksilla, ei ole objektiivinen perustelu lisenssin epäämiselle. Jos pelkkä immateriaalioikeuksien hallinta voisi itsessään merkitä objektiivista perustelua tällaiselle epäämiselle, oikeuskäytännössä vahvistettua poikkeusta ei voitaisi koskaan soveltaa.
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen, joka väittää, että immateriaalioikeuksilla suojatun teknologian antaminen kolmansien käyttöön vaikuttaisi erittäin kielteisesti sen innovaatiotoiminnan kannustimiin, on siten näytettävä tämä toteen.
(ks. 688–690, 697 ja 1144 kohta)
13. Yhteisön tekemien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuus yhteisön johdetun oikeuden teksteihin nähden edellyttää, että kyseisille teksteille annetaan niin pitkälti kuin mahdollista näiden sopimusten kanssa yhteensoveltuva tulkinta. Tätä yhdenmukaisen tulkinnan periaatetta voidaan soveltaa ainoastaan tilanteessa, jossa kansainvälinen sopimus on ensisijainen asianomaiseen yhteisön oikeuden säädökseen nähden. Koska teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus) kaltainen kansainvälinen sopimus ei ole ensisijainen yhteisön primäärioikeuteen nähden, tätä periaatetta ei voida soveltaa varsinkaan silloin, kun tulkittavana on EY 82 artikla.
Lisäksi tilanteessa, jossa komission on sovellettava EY 82 artiklaa kysymyksessä oleviin tosiseikkoja koskeviin ja oikeudellisiin olosuhteisiin ja jossa on vastakkaisen näytön puuttuessa oletettava, että sen tältä osin tekemät johtopäätökset ovat ainoat mahdolliset, jotka se saattoi lainmukaisesti tehdä, komissio ei joudu varsinaisesti valitsemaan yhteisön oikeuden säädöksen useiden mahdollisten eri tulkintojen välillä.
(ks. 797–799 kohta)
14. Kun komissio määrää seuraamuksia EY 82 artiklan rikkomisesta ja velvoittaa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen luovuttamaan yhteentoimivuutta koskevia tietoja yrityksille, jotka haluavat kehittää ja markkinoida työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, ja antamaan näille yrityksille luvan näiden tietojen käyttämiseen kohtuullisin ja ketään syrjimättömin edellytyksin, mikään ei estä yritystä, jolle on määrätty seuraamuksia, antamasta näitä tietoja lisenssin välityksellä, jos pyydetyt tiedot liittyvät patentilla tai jollakin muulla immateriaalioikeudella suojattuun teknologiaan.
Se, että näiden mahdollisten lisenssien edellytysten on oltava kohtuullisia ja ketään syrjimättömiä, ei suinkaan tarkoita, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen pitäisi asettaa kaikille tällaisia lisenssejä hakeville yrityksille samanlaiset edellytykset. Ei ole nimittäin mahdotonta, että näitä edellytyksiä voidaan mukauttaa kunkin yrityksen erityiseen tilanteeseen ja että ne riippuvat esimerkiksi haluttujen tietojen laajuudesta tai tuotetyypistä, jossa näitä tietoja on tarkoitus käyttää.
(ks. 808, 810 ja 811 kohta)
15. Katsoessaan, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen menettelytavassa on kysymys väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta, komissio voi perustellusti tukeutua seuraaviin neljään seikkaan: ensinnäkin sitova tuote ja sidottu tuote ovat kaksi erillistä tuotetta; toiseksi kysymyksessä olevalla yrityksellä on määräävä asema sitovan tuotteen markkinoilla; kolmanneksi kyseinen yritys ei anna kuluttajille mahdollisuutta hankkia sitovaa tuotetta ilman sidottua tuotetta ja neljänneksi kyseinen menettelytapa rajoittaa kilpailua. Komissio ottaa lisäksi huomioon sen, että tuotteiden sidonta ei ole objektiivisesti perusteltua.
Tällainen perustelu ei voi liittyä etuihin, jotka saataisiin siitä, että tuotteiden sidonnalla taattaisiin se, että tuote on yhdenmukaisesti läsnä markkinoilla. Ei nimittäin voida hyväksyä, että määräävässä asemassa oleva yritys saa aikaan tällaisen lopputuloksen yksipuolisesti tuotteiden sidonnalla.
Koska EY 82 artiklassa oleva määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevien menettelytapojen luettelo ei ole tyhjentävä, määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen harjoittama tuotteiden sidonta voi olla EY 82 artiklan vastaista jopa silloin, kun se ei vastaa EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa mainittua esimerkkiä. Todetakseen kysymyksen olevan määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta komissio voi näin ollen perustellusti tukeutua EY 82 artiklaan kokonaisuudessaan eikä yksinomaan EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohtaan.
(ks. 842, 843, 852, 859–861, 1151 ja 1152 kohta)
16. Arvioitaessa kysymystä tuotteiden erillisyydestä EY 82 artiklan kannalta on otettava huomioon kulutuskysyntä. Ilman sidotuksi väitettyyn tuotteeseen kohdistuvaa itsenäistä kysyntää kysymys ei voi olla erillisistä tuotteista eikä näin ollen määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevästä tuotteiden sidonnasta.
Lisätuotteet voivat muodostaa erillisiä tuotteita EY 82 artiklan soveltamisen kannalta.
Se, että markkinoilla on itsenäisiä yhtiöitä, jotka ovat erikoistuneet sidotun tuotteen valmistamiseen ja myyntiin, on painava syy katsoa, että tälle tuotteelle on erilliset markkinat.
Tuotteiden sidonta sisällyttämällä tuote teknisesti toiseen tuotteeseen ei merkitse sitä, että arvioitaessa tämän sisällyttämisen vaikutusta markkinoilla sitä ei voitaisi pitää kahden erillisen tuotteen sidontana.
Vaikka kahden tuotteen sidonta olisi kauppatavan mukaista tai vaikka kyseisten kahden tuotteen välillä olisi luonnollinen yhteys, se voi silti täyttää EY 82 artiklassa tarkoitetun väärinkäytön tunnusmerkit, jollei sitä voida perustella objektiivisilla syillä.
Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien ja virtausmediasoittimien on katsottava muodostavan EY 82 artiklan soveltamisen kannalta kaksi erillistä tuotetta, kun otetaan huomioon kyseisten tuotteiden luonne ja tekniset ominaisuudet, markkinoilla tehdyt havainnot, kyseisten tuotteiden kehityshistoria sekä määräävässä asemassa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla olevan yrityksen kaupallinen käytäntö.
(ks. 917, 918, 921, 922, 925, 927, 933, 935, 942 ja 1341 kohta)
17. Tuotteiden sidonnan osalta EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdasta tai oikeuskäytännöstä ei seuraa, että kuluttajien olisi välttämättä maksettava tietty hinta sidotusta tuotteesta, jotta he olisivat sidottuja lisäsuorituksiin tässä määräyksessä tarkoitetulla tavalla.
EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohdassa ei edellytetä, saati tuotteiden sidontaa koskevassa oikeuskäytännössä, että kuluttajat pakotettaisiin käyttämään sidottua tuotetta tai että heitä estettäisiin käyttämästä määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa kilpailevan yrityksen toimittamaa samanlaista tuotetta, jotta edellytyksen lisäsuoritusten hyväksymisestä sopimuksen syntymisen edellytykseksi voitaisiin katsoa täyttyneen.
(ks. 969 ja 970 kohta)
18. Vaikka EY 82 artiklan toisen kohdan d alakohta tai EY 82 artikla yleensä ei sisällä viittausta kyseisen menettelytavan kilpailunvastaiseen vaikutukseen, periaatteessa menettelytapaa on kuitenkin pidettävä määräävän aseman väärinkäyttönä vain siinä tapauksessa, että se on omiaan rajoittamaan kilpailua.
Soveltaessaan EY 82 artiklaa tuotteiden sidontaan komissio voi tarkastella kyseisestä tuotteiden sidonnasta aiheutuneita konkreettisia vaikutuksia markkinoilla sekä tapaa, jolla nämä markkinat näyttävät olevan kehittymässä, sen sijaan, että se katsoisi pelkästään – kuten yleensä väärinkäyttöä merkitsevää tuotteiden sidontaa koskevissa tapauksissa –, että kyseisellä tuotteiden sidonnalla on itsessään markkinoilta syrjäyttämistä koskeva vaikutus, mikä ei merkitse sen soveltaneen uutta oikeudellista teoriaa.
Sillä, että määräävässä asemassa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla oleva yritys sitoo virtausmediasoittimen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuun käyttöjärjestelmään – joka on esiasennettuna valtaosassa maailmassa myydyistä henkilökohtaisista tietokoneista – ilman mahdollisuutta poistaa ensin mainittua jälkimmäisestä, saadaan mediasoittimen osalta hyöty siitä, että kyseinen käyttöjärjestelmä on kaikkialla henkilökohtaisissa tietokoneissa, eivätkä muut mediasoittimien jakelukeinot riitä vastapainoksi tälle kattavuudelle. Tuotteiden sidonta antaa näin ollen virtausmediasoittimelle aivan omaa luokkaansa olevan kattavuuden henkilökohtaisissa tietokoneissa koko maailmassa, kun tämä mediasoitin voi automaattisesti saada vastaavan markkinaosuuden kuin määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu käyttöjärjestelmä, ja vielä joutumatta käymään laatukilpailua kilpailevien tuotteiden kanssa. Tällainen tuotteiden sidonta on lisäksi omiaan vaikuttamaan merkittävästi sisällöntuottajiin ja ohjelmistosuunnittelijoihin, sillä virtausmediasoittimien markkinoille on ominaista huomattavat välilliset verkostovaikutukset.
(ks. 867, 1035, 1036, 1038, 1058, 1060 ja 1061 kohta)
19. EY 82 artiklassa on tarkoitus kieltää määräävässä asemassa olevaa yritystä vahvistamasta asemaansa käyttämällä sellaisia keinoja, jotka eivät kuulu laatukilpailuun.
(ks. 1070 kohta)
20. Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden yhteisöjen tuomioistuimet valvovat yhteisön toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta. Yhteisöjen tuomioistuinten on valvottava yhteisön toimenpiteen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos yhteisön tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä yhteisön toimenpiteessä nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin.
Mikään teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus) määräyksissä ei estä WTO:n jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia määräämästä korjaavia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tai säännellään määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen immateriaalioikeuksien käyttöä, kun se käyttää näitä oikeuksia kilpailua rajoittavalla tavalla. TRIPS-sopimuksen 40 artiklan 2 kohdasta ilmenee nimenomaisesti, että WTO:n jäsenvaltioilla on oikeus säännellä tällaisten oikeuksien väärinkäyttöä estääkseen kilpailun kannalta vahingolliset vaikutukset.
(ks. 801, 802, 1189, 1190 ja 1192 kohta)
21. Kun komissio toteaa tekemässään päätöksessä, että yritys on rikkonut EY 82 artiklaa, tämän yrityksen on viipymättä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän määräyksen noudattamiseksi siinäkin tapauksessa, että komissio ei ole kyseisessä päätöksessä määrännyt erityisistä toimenpiteistä. Kun kyseisessä päätöksessä on määrätty korjaavista toimenpiteistä, yrityksen on pantava ne täytäntöön, jolloin sen on vastattava kaikista tähän täytäntöönpanoon liittyvistä kustannuksista, uhalla, että sille voidaan asettaa asetuksen N:o 17 16 artiklan mukaisesti uhkasakko.
Komissio ei voi delegoida kolmansille asetuksessa N:o 17 sille annettuja tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuuksia. Sillä on sitä vastoin oikeus valvoa, että kyseinen yritys panee täytäntöön kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa päätöksessä määrätyt korjaavat toimenpiteet, ja varmistua siitä, että muut tarvittavat toimenpiteet kilpailusääntöjen rikkomisen kilpailua rajoittavien vaikutusten lopettamiseksi toteutetaan kokonaisuudessaan viipymättä. Tässä tarkoituksessa sillä on oikeus käyttää asetuksen N:o 17 14 artiklassa tarkoitettuja tutkintavaltuuksiaan ja turvautua tarvittaessa ulkopuoliseen asiantuntijaan saadakseen muun muassa selvitystä teknisiin kysymyksiin.
Päättäessään käyttää apunaan ulkopuolista asiantuntijaa komissio voi toimittaa tälle tietoja ja asiakirjoja, jotka se on saanut käyttäessään asetuksen N:o 17 14 artiklan mukaisia tutkintavaltuuksiaan.
Vahvistaessaan seurantamekanismin, joka käsittää sellaisen oma-aloitteisesti ja kolmansien osapuolten pyynnöstä toimivan riippumattoman toimitsijamiehen määräämisen, jonka tehtävä ei rajoitu kysymysten esittämiseen kyseiselle yritykselle ja raportoimiseen komissiolle ja jolla on oikeus tutustua tietoihin ja asiakirjoihin, päästä sen tiloihin ja keskustella sen työntekijöiden kanssa sekä saada asian kannalta merkityksellisten tuotteiden lähdekoodit ilman aikarajoitusta, komissio menee selvästi pidemmälle kuin tilanteessa, jossa se nimittää oman ulkopuolisen asiantuntijansa antamaan sille tutkimuksen aikana neuvoja korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta.
Yhdessäkään asetuksen N:o 17 säännöksessä ei anneta komissiolle oikeutta velvoittaa yrityksiä vastaamaan kustannuksista, joita sille itselleen aiheutuu korjaavien toimenpiteiden täytäntöönpanon valvomisesta.
Komission on yhteisön kilpailusääntöjä soveltavana viranomaisena toteutettava kilpailusääntöjen rikkomista koskevien päätöstensä täytäntöönpano riippumattomasti, objektiivisesti ja puolueettomasti. Yhteisön oikeuden tehokkaan täytäntöönpanon riippuminen päätöksen kohteena olevan yrityksen halusta tai kyvystä vastata tällaisista kustannuksista tai tämän halun tai kyvyn vaikuttaminen tähän täytäntöönpanoon olisi ristiriidassa kyseisen komission velvollisuuden kanssa.
Komissiolla ei myöskään ole rajatonta harkintavaltaa sen määrätessä korjaavista toimenpiteistä kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamiseksi. Sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklaa suhteellisuusperiaate edellyttää, että yrityksille kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamiseksi asetetut velvoitteet eivät saa ylittää sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, eli asiassa rikottujen sääntöjen mukaisen laillisen oikeustilan palauttamiseksi.
(ks. 1256, 1264–1266, 1268–1270 ja 1274–1276 kohta)
22. Kun yritys on syyllistynyt kahteen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevään menettelytapaan, arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta komissio voi sakon suuruuden määrittämiseksi ottaa huomioon sen, että nämä kaksi määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevää menettelytapaa liittyvät vipuvaikutukseen perustuvaan strategiaan, jossa pyritään käyttämään määräävää asemaa tietyillä tuotemarkkinoilla tämän aseman ulottamiseksi muille lähimarkkinoille.
Komissio voi lisäksi tällaisessa tapauksessa vahvistaa yhden yhteisen sakon laskentapohjan molemmille määräävän aseman väärinkäyttöä merkitseville menettelytavoille, eikä sillä ole velvollisuutta selittää, miten tämä summa jakautuu näiden kahden väärinkäytön välillä.
Komission ei tarvitse perusteluvelvollisuutta noudattaakseen ilmoittaa päätöksessään sakkojen laskentatapaan liittyviä numerotietoja.
Komissio voi soveltaa tähän laskentapohjaan korjauskerrointa varmistaakseen sakon riittävän ehkäisevän vaikutuksen, kun otetaan huomioon määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen huomattava taloudellinen kapasiteetti. Tältä osin on mahdollista ottaa huomioon riski siitä, että yritys syyllistyy tulevaisuudessa samankaltaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen muiden tuotteiden osalta.
(ks. 1344, 1352, 1360, 1361 ja 1363 kohta)