Asia T‑558/08
Eni SpA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Parafiinivahamarkkinat – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Yhdenvertainen kohtelu – Raskauttavat seikat – Uusiminen – Perusteluvelvollisuus – Lieventävät seikat – Huomattavasti rajoitettu osallistuminen – Tuottamuksellinen kilpailusääntöjen rikkominen – Puolustautumisoikeudet – Tuomioistuimen täysi harkintavalta
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 12.12.2014
1. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Tulevaa markkinakäyttäytymistä koskeva yhteinen tahto kuuluu käsitteen alaan – Edelleen jatkuvat neuvottelut tietyistä rajoituksen osista – Vaikutuksettomuus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus – Olettama – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Näyttö – Näyttö, joka on esitetty rikkomisen eri ilmentymien joukon avulla, on sallittu – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Todistusvoima-aste, joka vaaditaan yksittäisiltä todisteilta – Asiakirjatodisteet – Arviointiperusteet – Esitetyn näytön uskottavuus – Rikkomisen todellisuuden kiistävien yritysten näyttövelvollisuudet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Menettely kilpailuasiassa – Sovellettavuus – Soveltamisala – Seuraukset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission todistustaakka kilpailusääntöjen rikkomisesta ja sen kestosta – Kartellin pääosallistujien vapaaehtoisesti yhtä yritystä vastaan esittämien todisteiden todistusvoima yhteistyötä koskevan tiedonannon soveltamiseksi – Mainitun yrityksen intressien vastaiset lausunnot – Suuri todistusarvo
(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
6. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Osallistuminen tarkoitukseltaan kilpailunvastaiseen kokoukseen kuuluu käsitteen soveltamisalaan – Edellytys – Tehdyistä päätöksistä ei ole sanouduttu irti – Arviointiperusteet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
7. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen tekemällä kilpailunvastainen sopimus – Asiakirjatodisteisiin perustuva päätös – Kyseisellä sopimuksella ei ole taloudellista intressiä sakotetulle yritykselle – Vaikutuksettomuus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimen täysi harkintavalta – Ulottuvuus
(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Sakon vahvistaminen suhteessa rikkomisen vakavuuden arviointiperusteisiin
(EY 81 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Objektiivisesti tarkastellen erilaisessa tilanteessa olevien yritysten väliset erot – Hyväksyttävyys
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Passiivisuus – Selvästi rajoitettu osallistuminen – Kartellin tosiasiallinen täytäntöön panematta jättäminen – Arviointiperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta ja komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan kolmas luetelmakohta)
12. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden arviointi tapauksen olosuhteiden suhteen
(EY 253 artikla)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat seikat – Uusiminen – Emoyhtiö, jolle ei ole määrätty seuraamusta aiemmassa tytäryhtiölle osoitetussa päätöksessä eikä osoitettu väitetiedoksiantoa tässä yhteydessä, ei ole syyllistynyt uusimiseen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 28 kohdan ensimmäinen luetelmakohta)
14. Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin – Kumottavissa oleva olettama – Yhtiön, joka haluaa kumota tämän olettaman, todisteluvelvollisuudet
(EY 81 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 25–27 ja 133 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 28, 29, 149 ja 150 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 30, 34–45, 65, 116, 143 ja 251 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 31–33 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 46–51, 63 ja 86 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 69, 70, 104 ja 106 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 111–113 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 160–162 ja 314 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 165–170, 175 ja 186 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks.181–185 kohta)
11. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan sakon perusmäärää voidaan alentaa, kun komissio toteaa lieventävien seikkojen olemassaolon, erityisesti kun kyseessä oleva yritys esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen ja siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla. Molempien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti. Saman kohdan mukaan pelkästään sitä seikkaa, että yritys on osallistunut rikkomiseen muita yrityksiä lyhyemmän ajan, ei katsota lieventäväksi seikaksi, sillä kyseinen seikka otetaan jo huomioon sakon perusmäärässä.
Asetuksen N:o 3 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 17 artiklan 65 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa noudatettavien suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan yhteydessä yrityksen ”passiivisuus tai seurailijan asema” rikkomisen toteuttamisessa saattoi olla lieventävä seikka. Vuoden 2006 suuntaviivoissa olevaa käsitettä ”huomattavan vähäinen osuus” on tulkittava vastaavasti kuin vuoden 1998 suuntaviivoissa olevaa käsitettä ”passiivisuus”.
Passiivisuus tarkoittaa sitä, että kyseinen yritys on omaksunut ”matalan profiilin” eli se ei ole osallistunut aktiivisesti kilpailunvastaisen sopimuksen tai sopimusten laatimiseen. Seikkoina, jotka voivat osoittaa yrityksen passiivisen roolin kartellissa, voidaan ottaa huomioon se, että se on osallistunut kokouksiin huomattavasti satunnaisemmin kuin kartellin tavalliset jäsenet, samoin kuin se, että se on tullut myöhemmin kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olleille markkinoille, riippumatta siitä, miten pitkään se on rikkomiseen osallistunut, ja myös kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden kolmansien yritysten edustajien antamat tämänsuuntaiset nimenomaiset lausumat. Lisäksi se, että samaan kartelliin osallistuneet muut yritykset ovat voineet olla jotakin muuta kartelliin osallistunutta yritystä aktiivisempia, ei kuitenkaan merkitse, että viimeksi mainitulla yrityksellä olisi ollut passiivinen tai seurailijan asema. Vain totaalinen passiivisuus voitaisiin nimittäin ottaa huomioon, mutta totaaliseen passiivisuuteen vetoavan osapuolen on näytettävä se toteen. Tällaista totaalista passiivisuutta ei kuitenkaan voida päätellä siitä, ettei syytetty yritys ole itse järjestänyt kilpailunvastaisia salaisia kokouksia.
Lisäksi se, ettei yritys, jonka on osoitettu osallistuneen kilpailijoidensa kanssa hintoja koskeneeseen salaiseen sopimukseen, ole toiminut markkinoilla siten kuin kilpailijoiden kanssa on sovittu, ei välttämättä ole sakkojen suuruutta määrättäessä lieventävänä huomioon otettava seikka. Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa tekemästään salaisesta sopimuksesta huolimatta noudattaa jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyväkseen. Tässä yhteydessä on tarkastettava, voidaanko tällaisten olosuhteiden perusteella todeta, että sinä aikana, jolloin kantaja osallistui kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin sopimuksiin, se on tosiasiassa pidättynyt niiden soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla tai että se ainakin selvästi ja huomattavasti on rikkonut velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pannaan täytäntöön, siinä määrin, että se on häirinnyt kartellin toimintaa.
(ks. 189–191, 195, 196, 215, 216, 245 ja 246 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 234 kohta)
13. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 28 kohdan mukaan sakon perusmäärää voidaan korottaa, kun komissio havaitsee raskauttavia seikkoja. Yksi raskauttavista seikoista on uusiminen.
Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen nojalla ei voida myöntää, että komissio voisi katsoa todetessaan uusimista koskevan raskauttavan seikan, että yhtiön pitää katsoa olevan vastuussa aiemmasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, josta sille ei ole määrätty seuraamuksia komission päätöksellä ja jonka toteamisen yhteydessä sille ei ole osoitettu väitetiedoksiantoa. Tällaiselle yhtiölle ei nimittäin ole annettu mahdollisuutta sellaisen menettelyn yhteydessä, jonka päätteeksi tehtiin päätös, jossa todetaan aiempi rikkominen, esittää väitteitään riitauttaakseen omalta osaltaan sen, että se mahdollisesti muodostaa taloudellisen kokonaisuuden muiden aiemman päätöksen kohteena olevien yritysten kanssa. Tällainen toteamus pätee varsinkin, kun – vaikka suhteellisuusperiaate edellyttääkin, että kyseessä olevan rikkomisen ja aiemman kilpailusääntöjen rikkomisen välinen aika otetaan huomioon arvioitaessa yrityksen taipumusta rikkoa näitä sääntöjä – mahdollinen uusimisen toteamista koskeva vanhentumisaika ei voi sitoa komissiota ja tällainen toteaminen voidaan näin ollen toteuttaa useita vuosia rikkomisen toteamisen jälkeen hetkellä, jolloin kyseessä oleva yritys ei missään tapauksessa voi riitauttaa tällaisen taloudellisen yksikön olemassaoloa.
Lopuksi ei voida katsoa, että emoyhtiö, joka omistaa tytäryhtiön lähes kokonaan, olisi myös sellaisen tytäryhtiölle osoitetun varoituksen, joka muodostuu komission aiemmasta päätöksestä, jossa sille määrätään seuraamus kilpailusääntöjen rikkomisesta, adressaatti. Vaikka onkin perusteltua katsoa, että emoyhtiö on tosiasiallisesti tietoinen päätöksestä, jonka komissio on aikaisemmin osoittanut tämän tytäryhtiölle, jonka osakepääoman emoyhtiö omistaa lähes kokonaan, tämä tieto ei voi kompensoida sitä, ettei aikaisemmassa päätöksessä todettu kyseisen emo- ja tytäryhtiön muodostavan yhtä taloudellista yksikköä, jotta olisi voitu katsoa mainitun emoyhtiön olevan vastuussa aikaisemmasta rikkomisesta ja korottaa sille määrättyjen sakkojen määrää rikkomisen uusimisen perusteella.
(ks. 274 ja 295–298 kohta)
14. Ks. tuomion teksti.
(ks. 282–285 kohta)