YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)

22 päivänä maaliskuuta 2000 (1)

Kilpailu - Asetus N:o 4064/89 - Päätös, jolla yrityskeskittymä todetaanyhteismarkkinoille soveltuvaksi - Kumoamiskanne - Perustelut - Tutkittavaksiottaminen

Yhdistetyissä asioissa T-125/97 ja T-127/97,

The Coca-Cola Company, kotipaikka Wilmington, Delaware (Yhdysvallat),edustajinaan asianajaja M. Siragusa, Rooma, ja asianajaja N. Levy, Englannin jaWalesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger& Hoss, 15 Côte d'Eich,

Coca-Cola Enterprises Inc., kotipaikka Atlanta, Georgia (Yhdysvallat), edustajinaanP. Lasok, QC, ja solicitor M. Reynolds, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö,prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Zeyen, Beghin & Feider, 56-58 rueCharles Martel,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamiesW. Wils, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies C.Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukevat

The Virgin Trading Company Ltd, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta),edustajanaan I. Forrester, QC, Skotlannin asianajajayhteisö, prosessiosoiteLuxemburgissa asianajotoimisto A. May, 31 Grand-rue,

ja

Saksan liittotasavalta, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön ministerineuvosW.-D. Plessing ja saman ministeriön ylijohtaja C.-D. Quassowski,Graurheindorfarstraße 108, Bonn (Saksa),

väliintulijoina,

joissa kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa osankomission 22.1.1997 tekemän päätöksen 97/540/EY perusteluista, jossayrityskeskittymä julistetaan yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaansoveltuvaksi (Asia N:o IV/M.794 - Coca-Cola/Amalgamated Beverages GB) (EYVLL 218, s. 15),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEENTUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit V. Tiili, J. Pirrung,A. W. H. Meij ja M. Vilaras,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.7.1999 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1.

    Kantajalla, The Coca-Cola Companylla (jäljempänä TCCC), ja Englannin oikeudenmukaan perustetulla yhtiöllä Cadbury Schweppes plc:llä (jäljempänä CS) onhallussaan Isossa-Britanniassa ja muissa maissa markkinoitavia erilaisiaalkoholittomia hiilihapotettuja virvoitusjuomia koskevia tavaramerkkejä. Netoimittavat itsenäisille pullotusyhtiöille näillä tavaramerkeillä myytävien juomienvalmistamiseen käytettävät tiivisteet ja aineet oikeuttaen ne huolehtimaan juomienjakelusta tietyllä alueella.

2.

    Amalgamated Beverages Great Britain (jäljempänä ABGB), joka on TCCC:n jaCS:n osakkuusyritys, vastasi näiden yritysten juomien pullotuksesta, jakelusta,markkinoinnista ja myynnistä, ja se harjoitti tätä toimintaa tytäryhtiönsä, Coca-Cola& Schweppes Beverages Ltd:n (jäljempänä CCSB), välityksellä.

3.

    Coca-Cola Enterprises Inc. (jäljempänä CCE) on maailman suurin TCCC:ntuotteiden pullottaja. CCE perustettiin vuonna 1986, jolloin TCCC alkoi yhdistääpullotustoimintojaan Yhdysvalloissa, ja CCE:n osakkeista 51 prosenttia tarjottiinyleisön merkittäviksi. Yhdysvaltojen toimintojensa lisäksi CCE on toiminut vuodesta1993 alkaen toteutettujen yritysostojen seurauksena TCCC:n pullottajana Belgiassa,Alankomaissa ja Ranskassa.

Asiaa koskevat tosiseikat ja oikeussäännöt

4.

    Käsiteltävänä olevat kanteet liittyvät laajempaan, komission EY:nperustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla)nojalla aloittamien TCCC:tä ja/tai sen eurooppalaisia pullottajia koskevienkilpailuoikeudellisten menettelyiden yhteyteen. Ensimmäinen asia perustuukomission perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla syyskuussa 1987 TCCC:nitalialaista tytäryhtiötä, The Coca-Cola Export Corporationia (jäljempänä TCCEC),vastaan aloittamaan menettelyyn, jossa komissio katsoi, että tällä on määrääväasema kolanmakuisten alkoholittomien hiilihapotettujen virvoitusjuomienmarkkinoilla (jäljempänä kolajuomat). Tämän menettelyn aikana TCCEC oli erimieltä sen suhteen, muodostavatko kolajuomat erilliset relevantit markkinat ja onkosillä määräävä asema näillä markkinoilla, kuten on väitetty, mutta sitoutuinoudattamaan tiettyjä, jäsenvaltioissa toimivien jakelijoiden kanssa tehtyjäsopimuksia koskevia sitoumuksia (ks. lehdistötiedote IP/90/7). CCE teki samansitoumuksen käsiteltävänä olevien kanteiden kohteena olevassa päätöksessä.

5.

    Asiakirjoista ilmenee, että määräävä asema, joka TCCC:llä on väitetty olevankolajuomien markkinoilla, on otettu uudelleen esille perustamissopimuksen86 artiklan rikkomista koskevan kantelun yhteydessä, jonka - -(2) teki vuonna 1993TCCC:n tytäryhtiötä, ranskalaista pullotusyhtiötä Coca-Cola Beverages SA:ta(jäljempänä CCBSA), vastaan. Asiakirjoista ilmenee myös, että komissio totesielokuussa 1995, että CCBSA:lla oli määräävä asema ranskalaisillakolajuomamarkkinoilla ja että se käytti asemaansa väärin perustamissopimuksen86 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

6.

    Komissio sai 9.8.1996 CCE:ltä yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1)mukaisen ilmoituksen.

7.

    Ilmoitettu toimenpide koski CS:n ja TCCC:n välistä sopimusta purkaa ABGB jamyydä niiden osuudet ABGB:ssä CCE:lle, joka tuohon aikaan ei harjoittanutlainkaan liiketoimintaa Isossa-Britanniassa.

8.

    Komissio julisti 22.1.1997 tekemällään päätöksellä 97/540/EY ilmoitetuntoimenpiteen asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan mukaisestiyhteismarkkinoille ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen toimintaansoveltuvaksi (asia nro IV/M.794 - Coca-Cola/Amalgamated Beverages GB) (EYVLL 218, s. 15; jäljempänä päätös tai riidanalainen päätös).

9.

    Kyseisen päätöksen perusteluissa komissio on todennut muun muassa seuraavaa:ensinnäkin TCCC:llä on mahdollisuus käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa CCE:ssä,joten sillä on CCE:ssä asetuksen N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdan mukainenmääräysvalta; toiseksi Isossa-Britanniassa myydyt kolajuomat muodostavatilmoitetun yrityskeskittymän arvioimisen kannalta relevantit markkinat jakolmanneksi CCSB:llä on määräävä asema kolajuomien markkinoilla Isossa-Britanniassa. Komissio totesi (päätöksen 214 kohdassa) kuitenkin seuraavaa:

” - - vaikka ehdotettu toimenpide johtaa rakenteelliseen muutokseen, josta voimyös seurata CCSB:n markkinakäyttäytymisen muuttuminen, - - ei voida riittävästierottaa suoraan ehdotetusta toimenpiteestä johtuvia mahdollisuuksia niistä, jotkajo sisältyvät CCSB:n nykyiseen rakenteeseen, jotta voitaisiin päätellä ehdotetuntoimenpiteen johtavan CCSB:n määräävän aseman vahvistumiseen Ison-Britanniancola-markkinoilla [asetuksen N:o 4064/89] 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä”.

10.

    Komissio totesi päätöksessään myös, että CCE on luvannut, että niin kauan kuinse käyttää määräysvaltaa CCSB:ssä, CCSB noudattaa TCCEC:n komissiolle vuonna1989 antamia sitoumuksia (ks. edellä 4 kohta), jotka koskevat luopumista tietyistäkaupallisista menettelytavoista, joita määräävässä asemassa olevan yrityksenharjoittamina pidetään lainvastaisina. Päätöksen 212 kohdan mukaan nämäsitoumukset poistavat ”osan epäilyistä, joita kolmannet ilmaisivat menettelynkuluessa”.

Asian käsittelyn vaiheet

11.

    Näissä olosuhteissa TCCC ja CCE ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen22.4.1997 toimittamillaan kirjelmillä nostaneet kaksi kumoamiskannetta päätöstävastaan (asiat T-125/97 ja T-127/97).

12.

    Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 2.6.1997toimittamillaan kirjelmillä oikeudenkäyntiväitteen molemmissa asioissa. CCE esittihuomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä 5.9.1997 ja TCCC 8.9.1997.

13.

    Virgin Trading Company Ltd (jäljempänä Virgin) toimitti ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimeen 29.9.1997 väliintulohakemukset, joissa se pyysi saadaosallistua oikeudenkäyntiin molemmissa asioissa tukeakseen komission vaatimuksia.

14.

    TCCC ja CCE ovat 16.10.1997 päivätyissä kirjelmissään kiistäneet Virgininväliintulointressin ja pyytäneet yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimentyöjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että tietyt näissä asioissaensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimitetut asiakirjat käsitelläänluottamuksellisesti.

15.

    Saksan liittotasavalta pyysi 30.10.1997 päivätyillä kirjelmillään saada osallistuaoikeudenkäyntiin molemmissa asioissa tukeakseen komission vaatimuksia.

16.

    CCE ja TCCC toimittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 3.11.1997väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin, toinenasiassa T-125/97 ja toinen asiassa T-127/97, tukeakseen toistensa vaatimuksia.

17.

    Komissio katsoi 10.11.1997 päivätyissä kirjelmissään, että Virgininväliintulohakemusten osalta TCCC:n ja CCE:n vaatimukset asiakirjojenluottamuksellisesta käsittelystä eivät olleet perusteltuja ja että tiettyjen seikkojenluottamukselliseen käsittelyyn Saksan liittotasavallan osalta ei voida suostua.

18.

    Komissio vastusti 12.11.1997 päivätyssä kirjelmässään edellä mainittuja CCE:n jaTCCC:n väliintulohakemuksia.

19.

    CCE ja TCCC toimittivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 19.11. ja21.11.1997 hakemukset, joissa ne pyysivät tiettyjen toimittamiensa asiakirjojenluottamuksellista käsittelyä toistensa suhteen.

20.

    TCCC tukeutuu 7.7.1998 päivätyssä kirjeessään kanteensa tutkittavaksi ottamisentueksi tiettyjen kilpailuviranomaisten laatimiin asiakirjoihin osoittaakseen, ettäRanskan, Italian ja Liettuan kilpailutuomioistuimet ja -viranomaiset ovat jo ottaneethuomioon riidanalaisen päätöksen ja erityisesti sen sisältämät relevanttienmarkkinoiden määrittelyä koskevat toteamukset TCCC:n intressien vastaisesti - -.Komissio ilmaisi kantansa näiden asiakirjojen sisällöstä 28.8.1998 päivätyssäkirjeessään.

21.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtajahyväksyi Virginin ja Saksan liittotasavallan väliintulohakemukset molemmissaasioissa ja hylkäsi TCCC:n ja CCE:n väliintulohakemukset 18.3.1999 antamillaanmääräyksillä.

22.

    Samoilla määräyksillä hyväksyttiin väliaikaisesti TCCC:n ja CCE:n luottamuksellistakäsittelyä toistensa suhteen koskevat hakemukset oikeudenkäyntiväitteen käsittelynosalta.

23.

    Molemmat asiat siirrettiin laajennetun ensimmäisen jaoston käsiteltäväksiensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 9.4.1999 tekemällä päätöksellä.

24.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksenperusteella aloittaa suullisen käsittelyn oikeudenkäyntiväitteen ratkaisemiseksi.Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi työjärjestyksensä 64 artiklanmukaisena prosessinjohtotoimenpiteenä komissiota ja CCE:tä vastaamaan tiettyihinkirjallisiin kysymyksiin ja komissiota toimittamaan neuvoa-antavan komitean7.1.1997 pidetyn kokouksen pöytäkirjan sekä kaikki muut kyseisen komiteanjäsenille tätä kokousta varten toimitetut asiakirjat. Asianosaisten ja väliintulijoidenlausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiinsuullisiin kysymyksiin kuultiin 8.7.1999 pidetyssä istunnossa.

25.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan mukaisestiasiat T-125/97 ja T-127/97 yhdistettiin tuomion antamista varten.

Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

26.

    TCCC vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa päätöksen siltä osin kuin komissio toteaa siinä, että kolajuomientarjonta Isossa-Britanniassa muodostaa relevantit markkinat, että CCSB:lläon näillä markkinoilla määräävä asema ja että TCCC:llä on asetuksen N:o4064/89 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräysvalta CCE:ssä,

toissijaisesti

-    kumoaa päätöksen kokonaisuudessaan sikäli kuin tämä on tarpeen edellämainittujen toteamusten kumoamiseksi ja toteaa, että sitä, että CCE onhankkinut omistukseensa ABGB:n, pidetään asetuksen N:o 4064/89 10 artiklan 6 kohdan mukaisesti soveltuvaksi julistettuna,

ja joka tapauksessa

-    julistaa mitättömäksi CCE:n komissiolle 17.2.1997 antaman sitoumuksen jatoteamuksen, jonka perusteella komissio pyysi tätä sitoumusta ja sai sen elitoteamuksen, jonka mukaan CCSB:llä on määräävä asema relevanteillamarkkinoilla, jotka käsittävät kolajuomien tarjonnan Isossa-Britanniassa,

-    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja

-    toteuttaa muut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asianmukaisiksikatsomat toimenpiteet.

27.

    Oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan TCCC pyytää ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuinta toisaalta joko hylkäämään tämän väitteen taitoteamaan, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvillä sitoumuksella ja komissionkiistetyillä toteamuksilla ei ole oikeusvaikutuksia, ja toisaalta velvoittamaankomission korvaamaan oikeudenkäyntikulut työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdanmukaisesti.

28.

    CCE vaatii kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    julistaa päätöksen pätemättömäksi siltä osin kuin komissio toteaa siinä, ettäTCCC:llä on asetuksen N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettumääräysvalta CCE:ssä, että kolajuomien tarjonta Isossa-Britanniassamuodostaa relevantit markkinat, että CCSB:llä on näillä markkinoillamääräävä asema,

toissijaisesti

-    julistaa pätemättömiksi päätökseen sisältyvät seuraavat ”päätökset”:TCCC:llä on asetuksen N:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettumääräysvalta CCE:ssä, kolajuomien tarjonta Isossa-Britanniassa muodostaarelevantit markkinat ja CCSB:llä on näillä markkinoilla määräävä asema,

-    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

    

29.

    Oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan CCE pyytää ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuinta ottamaan nostamansa kanteen tutkittavaksi ja jokatapauksessa velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikuluttyöjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

30.

    Komissio vaatii molemmissa asioissa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    jättää kanteet tutkimatta,

-    velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

31.

    Virgin vaatii 12.5.1999 toimittamissa väliintulokirjelmissään, että ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuin

-    jättää kanteet tutkimatta,

-    velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32.

    Saksan liittotasavalta vaatii 12.5.1999 toimittamissa väliintulokirjelmissään, ettäensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää kanteet tutkimatta.

Oikeudenkäyntiväite

Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut asiassa T-125/97

33.

    TCCC katsoo, että riidanalainen päätös koskee sitä suoraan ja erikseen ja ettäpäätös on EY:n perustamissopimuksen 173 artiklassa (josta on muutettuna tullutEY 230 artikla) tarkoitettu kannekelpoinen toimi.

34.

    Asiavaltuutensa osalta TCCC katsoo ensiksi, että riidanalainen päätös selvästikoskee sitä. Komission pääasiallinen väite, jonka mukaan CCSB:llä on TCCC:ntuotteiden ainoana pullottajana Isossa-Britanniassa määräävä asema kolajuomienmarkkinoilla Isossa-Britanniassa, perustuu TCCC:n mukaan siihen, että CCSBpullottaa ja huolehtii TCCC:n tuotteen eli Coca-Colan jakelusta. Toiseksi sekätoteamus, jonka mukaan CCSB on määräävässä asemassa, että sitoumus, jonkaCCE on antanut, rajoittavat merkittävästi CCSB:n liiketoimintaa haitaten TCCC:ntuotteiden myyntiä.

35.

    Jos komission toteamus, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvalta CCE:ssä, onperusteltu, siitä seuraa TCCC:n mukaan se, että riidanalainen päätös koskeeTCCC:tä suoraan ja erikseen (ks. asia 113/77, NTN Toyo Bearing ym. v. neuvosto,tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1185, 9 kohta ja yhdistetyt asiat 228/82 ja 229/82,Ford v. komissio, tuomio 28.2.1984, Kok. 1984, s. 1129, 13 kohta).

36.

    Kannekelpoisen toimen olemassaolon osalta TCCC katsoo, että toteamusmääräävästä asemasta aiheuttaa CCSB:lle merkittäviä ja pysyviä seurauksia, jotkaovat omiaan aiheuttamaan sitovia oikeusvaikutuksia yhteisöjen tuomioistuimenasiassa 60/81, IBM vastaan komissio, 11.11.1981 antaman tuomion (Kok. 1981,s. 2639, jäljempänä IBM-tapaus) mukaisesti.

37.

    Ensinnäkin tämä toteamus aiheuttaa TCCC:n mukaan CCSB:lle ”erityisenvelvollisuuden” siten, että relevanteilla markkinoilla yleensä lailliseksi katsottavaatoimintatapaa voidaankin pitää määräävän aseman väärinkäyttönä, mikäkäsiteltävänä olevassa asiassa rajoittaa CCSB:n liiketoiminnan vapautta.

38.

    Toiseksi komissio voi TCCC:n mukaan käyttää tätä toteamusta vireillä olevissa jatulevissa asioissa. Tältä osin TCCC toteaa, ettei sen tiedossa ole asiaa, jossakomissio olisi muuttanut kantaansa markkinoiden määrittelystä tai määräävänaseman olemassaolosta samaa yritystä koskevissa peräkkäisissä asioissa (ks. ETY:nperustamissopimuksen 85 artiklan soveltamista koskevat 28.11.1979 tehty komissionpäätös 80/182/ETY (IV/29.672 - Floral) (EYVL 1980, L 39, s. 51) ja 27.11.1981tehty komission päätös 82/203/ETY (IV/30.188 - Moët et Chandon [London] Ltd)(EYVL 1982, L 94, s. 7)). TCCC:n mukaan ei ole pelkästään hypoteettista olettaa,että sekä sitä että CCSB:tä vastaan aloitetaan menettely. Itse asiassa TCCC:nkilpailija, Virgin Cola Company, on TCCC:n mukaan tehnyt kantelunperustamissopimuksen 86 artiklan vastaisesta määräävän aseman väärinkäytöstäIsossa-Britanniassa. Riidanalaiseen päätökseen sisältyvän CCSB:n määräävääasemaa koskevan toteamuksen seurauksena TCCC:llä ei ole mielestäänmahdollisuutta kiistää tätä koskevaa Virgin Cola Companyn kantelussaan esittämääväitettä. Lisäksi elokuussa 1995 komissio aloitti menettelyn CCBSA:ta vastaankatsoen, että tämä on käyttänyt väärin asemaansa kolajuomien markkinoillaRanskassa. Ratkaisevaa kysymystä relevanttien tuotemarkkinoiden määrittelystä eikuitenkaan ratkaistu, vaan menettelyssä jäätiin odottamaan sen menettelynlopputulosta, joka johti riidanalaisen päätöksen tekemiseen.

39.

    TCCC lisää, että riidanalainen toteamus uhkaa kasvattaa todennäköisyyttä, että sillemäärätään sakko tulevassa menettelyssä, ja se viittaa tältä osin yhteisöjentuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 8/66-11/66, Cimenteries CBR ym. vastaankomissio, 15.3.1967 antamaan tuomioon (Kok. 1967, s. 93).

40.

    Kolmanneksi TCCC katsoo, että on olemassa vakava uhka, että kansallisettuomioistuimet erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa katsovat, ettäriidanalainen toteamus sitoo niitä, mikä vahingoittaisi TCCC:tä kilpailevientavaramerkkien haltijoihin nähden ja CCSB:tä tulevien kantelujen tekijöihin nähden(ks. komission 13.2.1993 tekemä ilmoitus komission ja kansallisten tuomioistuintenvälisestä yhteistyöstä perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa sovellettaessa, (EYVLC 39, s. 6, 20 kohta ja asia C-234/89, Delimitis, tuomio 28.2.1991, Kok. 1991, s. I-935). Tältä osin TCCC vetoaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 77/77, BP vastaankomissio, 29.6.1978 antamaan tuomioon (Kok. 1978, s. 1513), jossa yhteisöjentuomioistuin otti tutkittavaksi kanteen, jossa kantaja katsoi, että mahdollinenkantelun tekijä voisi myöhemmässä asiassa kansallisessa tuomioistuimessa vedotasitä vastaan komission toteamukseen määräävän aseman väärinkäytöstä (ks. asia17/78, Deshormes v. komissio, tuomio 1.2.1979, Kok. 1979, s. 189; asia 223/85, RSVv. komissio, tuomio 24.11.1987, Kok. 1987, s. 4617; asia 167/86, Rousseau v.tilintarkastustuomioistuin, tuomio 31.5.1988, Kok. 1988, s. 2705, 7 kohta ja asia T-353/94, Postbank v. komissio, tuomio 18.9.1996, Kok. 1996, s. II-921).

41.

    Neljänneksi TCCC korostaa, että tiettyjen jäsenvaltioiden, kuten Yhdistyneenkuningaskunnan, lainsäädännössä säädetään, että komission päätökset sitovatkansallisia tuomioistuimia. Tältä osin TCCC vetoaa High Court of Justicen(Yhdistynyt kuningaskunta) asiassa British Leyland Motor Corp. Ltd vastaan WyattInterpart Co. Ltd antamaan tuomioon, jonka mukaan toisaalta yhteisöjentuomioistuimen tuomio, jossa otetaan kantaa komission esittämään yrityksenmääräävän aseman väärinkäyttöä koskevaan toteamukseen, on kansallisellakintasolla lainvoimainen vuoden 1972 European Communities Actin nojalla ja jonkamukaan toisaalta sellaisella komission päätöksellä, jota ei ole riitautettu yhteisöjentuomioistuimessa, on oltava sama vaikutus kuin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla(1979 CMLR 79). TCCC vetoaa myös asiassa Iberian UK Ltd vastaan BPBIndustries Ltd annettuun tuomioon, jossa High Court of Justice katsoi, että olisioikeusjärjestyksen perusteiden vastaista sallia kilpailuoikeudellisessa yhteisönmenettelyssä osallisina olleiden henkilöiden riitauttaa komission päätöksen pätevyysuudelleen kansallisessa tuomioistuimessa (1996 CMLR 601).

42.

    CCE:n antaman sitoumuksen osalta TCCC katsoo, että sillä on oikeusvaikutuksiaja että sen vuoksi se on erillinen ja itsenäinen kanteen tutkittavaksi ottamisenperuste oikeuskäytännön mukaisesti (ks. yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85, C-125/85 ja C-127/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v.komissio, nk. sellutapaus, tuomio 31.3.1993, Kok. 1993, s. I-1307). TCCC:n mukaantämän sitoumuksen seurauksena CCSB ei voi muuten kuin sakkojen määräämisenuhalla noudattaa potentiaalisesti kannattavia liiketoimintastrategioita, joita senkilpailijat voivat yhä käyttää.

43.

    TCCC toteaa, että ilmoitetun toimenpiteen hyväksyminen riidanalaisella päätökselläei vaikuta kielteisesti sen nostaman kanteen tutkittavaksi ottamiseen, koskayhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-138/89, NBV jaNVB vastaan komissio, 17.9.1992 antamasta tuomiosta (Kok. 1992, s. II-2181;jäljempänä NBV ja NVB -tapaus) seuraa, ettei päinvastaista voida väittää.

44.

    Ensinnäkin sekä toteamuksella määräävän aseman olemassaolosta että CCE:nriidanalaisella sitoumuksella on ilmoitetun yrityskeskittymän hyväksymisestäriippumatta haitallisia vaikutuksia, ja ne vaikuttavat CCE:hen siltä osin kuin niissäasetetaan sille erityisiä velvoitteita ja sitä vaaditaan lopettamaan kaikkiväärinkäytöksi mahdollisesti katsottavat menettelytavat.

45.

    Toiseksi, toisin kuin kantajat NBV ja NVB -tapauksessa, TCCC ei osapuoli, jokaolisi päässyt tavoitteeseensa komissiossa käydyssä menettelyssä.

46.

    Kolmanneksi NBV ja NVB -tapauksen kantajien väite, jonka mukaan kansallisessatuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa heitä vastaan voidaan vedota riidanalaisenpäätöksen perustelukappaleisiin, perustuu TCCC:n mukaan oletukseen siitä, ettäkansalliset tuomioistuimet hyväksyisivät komission arvioinnin ilmoitettujensopimusten kilpailua rajoittavista vaikutuksista, mutta sivuuttaisivat kyseisenpäätöksen sen osan, joka koskee vaikutuksettomuutta jäsenvaltioiden väliseenkauppaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa uhka siitä, että kansalliset tuomioistuimettukeutuisivat toteamukseen määräävästä asemasta TCCE:tä vastaan, ei kuitenkaantarkoita sitä, että nämä tuomioistuimet samalla sivuuttaisivat riidanalaisenpäätöksen muut kohdat.

47.

    Toissijaisesti, jos kanne jätettäisiin tutkimatta, TCCC pyytää ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuinta toteamaan edellä esitettyjen uhkien välttämiseksi, ettäkomission määräävää asemaa koskeva toteamus oli asiassa tarpeeton ja että silläei ole oikeusvaikutuksia.

48.

    Tältä osin TCCC korostaa, että tehdessään riidanalaista päätöstä asetuksen N:o4064/89 8 artiklan 2 kohdan nojalla komission ei olisi tarvinnut lausua lopullisestimääräävästä asemasta ja relevanttien markkinoiden ulottuvuudesta. Tällaisettoteamukset ovat TCCC:n mielestä tarpeen vain, jos komissio tekee asetuksen N:o4064/89 8 artiklan 3 kohdan nojalla päätöksen, jossa se toteaa yrityskeskittymänyhteismarkkinoille soveltumattomaksi (asia 7/82, GVL v. komissio, tuomio 2.3.1983,Kok. 1983, s. 483, 23 kohta). Tältä osin TCCC viittaa komission käytäntöön, jonkamukaan komissio ei ilmaise kantaansa kysymyksistä, joista on turha esittäänäkemyksiä, erityisesti kun on selvää, että ilmoitettu toimi ei vaikuta markkinoillakilpailua rajoittavasti, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa.

49.

    TCCC katsoo, että riidanalaisten toteamusten tuomioistuinvalvonnan puuttuminenvaarantaa oikeusvarmuuden, koska kyseessä olevien yritysten on pidettävä niitä jokoperusteltuina tai oikeudellisesti vaikutuksettomina. TCCC toteaa, että sillä onoikeus saada yksiselitteinen tieto oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan voidakseentehdä päätöksiä asian täysin tuntien (ks. asia 169/80, Gondrand Frères ja Garancini,tuomio 9.7.1981, Kok. 1981, s. 1931, 17 kohta ja asia 78/74, Deuka, tuomio18.3.1975, Kok. 1975, s. 421).

50.

    Komissio katsoo, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisenedellytykset selvästi puuttuvat, sillä kanne ei koske päätöksen päätösosaa, vaanainoastaan eräitä sen perusteluja. Komissio huomauttaa, että toimen perustelutvoidaan riitauttaa vain, jos ne ovat välttämätön osa asianosaiselle vastaisen toimenpäätösosaan tulevista perusteluista (NBV ja NVB -tapaus, 31 kohta). Riidanalaisenpäätöksen päätösosa siltä osin, kuin siinä todetaan ilmoitetun toimenpiteensoveltuvan yhteismarkkinoille ilman, että päätökseen on liitetty asetuksen N:o4064/89 8 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja ehtoja taivelvoitteita, ei ole oikeusvaikutuksiltaan millään tavoin asianosaiselle vastainen.

51.

    Komissio toteaa, että CCSB:n erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamattavääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla (asia 322/81, Michelin v. komissio,tuomio 9.11.1983, Kok. 1983, s. 3461) perustuu perustamissopimuksen 86 artiklanvälittömään oikeusvaikutukseen ilman, että komission on tarpeen tehdä tätäkysymystä koskevaa päätöstä. Tältä osin komissio lisää, että riidanalaisen päätöksenpäätösosa ei sisällä toteamusta määräävästä asemasta.

52.

    Vaikutuksista, joita tällaisella riidanalaisen päätöksen perusteluihin sisältyvällätoteamuksella voi olla tulevien asioiden käsittelyyn perustamissopimuksen86 artiklan nojalla, komissio esittää, että kyseisen artiklan soveltamista koskevatpäätökset sisältävät määräävän aseman olemassaolosta ja sen väärinkäytöstäperustellun arvion, josta voidaan nostaa kanne ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimessa.

53.

    Kantajan väitteestä, jonka mukaan määräävän aseman olemassaolon toteamisestaseuraa sille sakkojen määräämisen uhka muissa asioissa, komissio toteaa, että kutenasiaa koskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, tällainen toteamus ei sellaisenaan olekyseisen yrityksen kannalta syytös (ks. em. asia Michelin v. komissio, tuomion57 kohta). Joka tapauksessa tulevan oikeudellisen tilanteen epävarmuutta koskevaintressi ei voi myöskään olla kanteen tutkittavaksi ottamisen perusteena (NBV jaNVB -tapaus, tuomion 33 kohta).

54.

    Komissio toteaa, toisin kuin kantaja, että kansallista tuomioistuinta sitoo ainoastaanpäätöksen päätösosa, jossa toimi todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi, eivätkätoteamukset, jotka eivät ole välttämätön osa tätä päätösosaa tukevista perusteluista.Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on korostanut NBV ja NVB -tapauksessa antamassaan tuomiossa, kansalliset tuomioistuimet voivat, jos jokin onniille epäselvää, aina esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön.

55.

    Väitteestä, jonka mukaan eräiden jäsenvaltioiden, kuten Yhdistyneenkuningaskunnan, lainsäädännön nojalla komission päätökset sitovat kansallisiatuomioistuimia, komissio toteaa vastineenaan, että kantajan mainitsemaoikeuskäytäntö koskee päätöksiä määräävän aseman väärinkäytöstä, joita ei missääntapauksessa voida riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa, jos niitä ei oleriitautettu yhteisöjen tuomioistuimissa tai jos kanne on hylätty, mistä ei ole kysekäsiteltävänä olevassa asiassa. Olisi lisäksi yhteisön oikeuden autonomianperiaatteen ja ensisijaisuusperiaatteen vastaista, jos kumoamiskanteen tutkittavaksiottaminen riippuisi kansallisten oikeusjärjestysten erityispiirteistä.

56.

    Komissio kiistää myös sen, että CCE:n antama sitoumus voisi olla kanteentutkittavaksi ottamisen perusteena, sillä kyseinen sitoumus ei sisälly päätöksenpäätösosaan, eikä siihen liity asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan toisessaalakohdassa tarkoitettuja ehtoja tai velvoitteita eikä se ole välttämätön osa tätäpäätösosaa tukevista perusteluista. Tätä näkemystä tukevat komissionfuusiovalvontaryhmän (Merger Task Force, jäljempänä MTF) johtajan Drauzin 8.ja 9.1.1997 CCE:lle osoittamat kirjeet.

57.

    TCCC katsoo oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan, että komissionpääasiallinen väite on ristiriidassa IBM-tapauksessa annetun tuomion kanssa, koskase perustuu riidanalaisten toteamusten sijaintiin riidanalaisessa päätöksessä eikäniiden aiheuttamiin oikeusvaikutuksiin. Lisäksi edellä mainitussa sellutapauksessayhteisöjen tuomioistuimen lähtökohtana olivat sitoumusten luontaisetoikeusvaikutukset yleisesti eikä se viitannut siihen, että riidanalaista sitoumusta eiollut mainittu kyseisen päätöksen päätösosassa, vaan että se oli päätöksen liitteenä,ja totesi, että kyseinen sitoumus on kannekelpoinen toimi.

58.

    TCCC kiistää myös komission väitteen, jonka mukaan riidanalaiset toteamukseteivät ole ”välttämätön osa” päätöksen päätösosaa tukevista perusteluista, minkävuoksi ne eivät ole tuomioistuinvalvonnan alaisia. Ensinnäkin tällainen väite jättäisihuomiotta sen seikan, että komission päätökseen sisältyvällä toteamuksellamääräävän aseman olemassaolosta, jos toteamus on perusteltu, onoikeusvaikutuksia, vaikka se ei olisikaan ”välttämätön osa” päätöksen päätösosaatukevista perusteluista. Toiseksi komissio on sen väitteen perusteella, jonka mukaanCCSB:llä on määräävä asema, todennut, että koska ei ole tarpeeksi todisteitapäätellä ilmoitetun toimenpiteen johtavan tämän määräävän asemanvahvistumiseen, kyseinen toimi on todettava yhteismarkkinoille soveltuvaksi(päätöksen 215 kohta).

59.

    TCCC katsoo myös, että toisin kuin komissio väittää, perustamissopimuksen 86artiklan välitön oikeusvaikutus ei estä sellaisen kanteen ottamista tutkittavaksi, jokaon nostettu tämän määräyksen soveltamista koskevasta päätöksestä.

60.

    Erityisesti kysymys siitä, onko yrityksellä määräävä asema, voidaan ratkaistaainoastaan monipuolisen oikeudellisia, taloudellisia ja tosiseikkoja koskevanarvioinnin jälkeen useiden tekijöiden vertailun perusteella. Käsiteltävänä olevassaasiassa se, että riitautetun määräävän aseman arvioiminen on vaatinutriidanalaisessa päätöksessä 63 kohtaa, osoittaa TCCC:n mielestä riidanalaisentoteamuksen merkityksen käsiteltävänä olevassa asiassa ja saa epäilemään, ettäkomissio ei tutki tätä kysymystä uudelleen tulevissa CCSB:tä koskevissa asioissa.Lisäksi tästä määräävän aseman olemassaolosta ei oltu yksimielisiä neuvoa-antavassa komiteassa (yrityskeskittymiä käsittelevän neuvoa-antavan komiteanlausunto, joka on annettu komitean 42.:ssa, 7.1.1997 pidetyssä kokouksessa ja jokakoskee päätösluonnosta asiassa IV/M.794 - Coca-Cola EnterprisesInc./Amalgamated Beverages Great Britain (EYVL 1997, C 243, s. 12)).

61.

    TCCC:n mukaan komission väite, jonka mukaan kaikki perustamissopimuksen86 artiklan nojalla tulevaisuudessa tehtävät päätökset määräävän asemanolemassaolosta on aina perusteltava, on merkityksetön, koska käsiteltävänä olevassaasiassa on kyse siitä, perustuvatko tällaiset perustelut aikaisempiin, samaa yritystäkoskeviin päätöksiin sisältyviin toteamuksiin, kuten tapahtui 24.7.1991 tehdyssäpäätöksessä 92/163/ETY (IV/31.043 - Tetra Pak II) (EYVL 1992, L 72, s. 1, 93 ja98 kohta). Lisäksi myöhemmässä asiassa N:o IV/M.833, The Coca-Cola Companyvastaan Carlsberg A/S, esittämässään väitetiedoksiannossa komissio on jo viitannutriidanalaiseen päätökseen sisältyviin relevanttien markkinoiden määrittämistäkoskeviin toteamuksiin.

62.

    Riidanalaisen päätöksen vaikutuksista oikeudenkäynteihin kansallisissatuomioistuimissa TCCC katsoo, että toisin kuin komissio väittää, NBV ja NVB -tapauksesta ei seuraa, että kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioonainoastaan kilpailusääntöjen soveltamista koskevan päätöksen päätösosa. Väitteensätueksi TCCC tukeutuu Belgian kilpailuneuvoston asiassa P&G vastaan Tambrands23.5.1997 tekemään päätökseen nro 97-C/C-12 ja Italian kilpailuviranomaisenpäätökseen Finmeccanica vastaan Aviofer (tiedotuslehti nro 52/26, 1997), joissakyseiset viranomaiset ovat perustelleet relevanttien tuotemarkkinoidenmäärittelyään komission aikaisempiin päätöksiin sisältyneillä relevantteihinmarkkinoihin liittyvillä toteamuksilla ja arvioinneilla.

63.

    TCCC lisää, että vaikka komission päätös ei sitoisi kansallisia tuomioistuimia, nesekä kansalliset kilpailuviranomaiset ovat kuitenkin tosiasiassa sidottuja komissionaikaisempiin samoja asianosaisia koskeviin päätöksiin. TCCC katsoo, että komissionväite, jonka mukaan EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullutEY 234 artikla) mukaisen ennakkoratkaisukysymyksen avulla TCCC voi saadakiistetyt toteamukset tuomioistuinvalvonnan piiriin, on myös pitämätön. Joskansallinen tuomioistuin tulevassa, samoja asianosaisia koskevassa asiassa päättääottaa huomioon riidanalaiseen päätökseen sisältyvät toteamukset, päätöksenpätevyydestä tai tulkinnasta ei esitetä perustamissopimuksen 177 artiklassatarkoitettua kysymystä.

64.

    Lopuksi TCCC kiistää sen, että riidanalainen sitoumus olisi annettu omastatahdosta ja että sen tarkoituksena olisi ainoastaan poistaa kolmansien ilmaisematepäilyt. Menettelyn toisen vaiheen aloittamista koskevasta päätöksestä ilmeneeTCCC:n mielestä, että komissio oli alusta lähtien pitänyt kilpailunäkökulmastakolmansien huomautuksia kaikkein painavimpina (24-27 kohta). Joka tapauksessaedellä mainitusta sellutapauksesta seuraa TCCC:n mukaan, että sitoumus ei oleyksipuolinen ja kilpailusääntöjen soveltamista koskevasta päätöksestä erillinen toimi,sillä tällaisella sitoumuksella luodut velvoitteet on rinnastettava kilpailusääntöjenrikkomisen lopettamista koskeviin määräyksiin. Yhteisöjen tuomioistuin on sitenmainitussa tapauksessa katsonut, että tekemällä sitoumuksen kantajat ovat omistasyistään suostuneet myöntymään päätökseen, jonka komissio olisi toimivaltansapuitteissa voinut tehdä yksipuolisesti.

65.

    Väliintulija Virgin yhtyy komission näkemyksiin.

66.

    Saksan liittotasavalta katsoo myös, että riidanalaiset toteamukset eivät oleoikeuskäytännössä tarkoitettuja kannekelpoisia toimia. Se viittaa tältä osin Saksanoikeuskäytäntöön, jonka mukaan päätökseen sisältyvä toteamus yrityksenosallisuudesta oligopoliin ei saa aikaan yritykselle haitallisia vaikutuksia, koskatällaisen markkinavoiman saaminen on tosiasiassa osoitus yrityksen ”hyvästäsuorituksesta” ja jopa markkinointivaltti. Lisäksi Saksan yrityskeskittymienvalvonnassa kyseessä olevien yritysten on hyväksyttävä markkinavoimaan liittyvättoteamukset, mikä pätee markkinoita hallitsevaan oligopoliinkin.

Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut asiassa T-127/97

67.

    CCE katsoo, että toisaalta komission riidanalaisessa päätöksessä tekemättoteamukset siitä, että TCCC:llä on määräysvalta CCE:ssä, että kolajuomatmuodostavat relevantit markkinat ja että CCSB:llä on määräävä asema näillämarkkinoilla, ja toisaalta CCSB:n kilpailukäyttäytymistä koskeva sitoumus ovatpäätöksiä tai päätöksen osia ja että ne ovat perustamissopimuksen 173 artiklassatarkoitetulla tavalla kannekelpoisia.

68.

    CCE väittää, että kiistettyjen toteamusten sijainti riidanalaisessa päätöksessä onkanteen tutkittavaksi ottamisen kannalta merkityksetön. Tältä osin se viittaa IBM-tapaukseen ja yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 229/86, Brother Industries y.m.vastaan komissio, 30.9.1987 antamaan määräykseen (Kok. 1987, s. 3757), jonkamukaan päätöksen perustelukappaleet voivat ilmaista päätöksestä erillisenkannekelpoisen toimen. Lisäksi riidanalaiset toteamukset tukevat riidanalaisenpäätöksen päätösosaa toisin kuin NBV ja NVB -tapauksessa.

69.

    Erityisesti toteamus, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvalta CCE:ssä, muuttaaselvästi CCE:n oikeudellista asemaa, koska aina, kun CCE haluaa tehdä uusiayrityskauppoja, TCCC:n toiminta ja liikevaihto on otettava huomioon arvioitaessavaikutuksia kilpailuun. Komission väitteestä, jonka mukaan tämä toteamus ei sisällyriidanalaisen päätöksen päätösosaan eikä ole välttämätön osa sitä tukevistaperusteluista, CCE toteaa, että menettelyn toinen vaihe aloitettiin nimenomaansiksi, että komissio oli vakuuttunut määräysvallan olemassaolosta.

70.

    Sama koskee riidanalaista toteamusta, jonka mukaan CCSB:llä on määräävä asemakolajuomien markkinoilla Isossa-Britanniassa. Tällainen toteamus saa aikaanCCE:lle ja CCAB:lle edellä mainitussa asiassa Michelin vastaan komissiotarkoitetun erityisen vastuun. Lisäksi tämä toteamus yhdessä TCCC:n määräysvaltaakoskevan toteamuksen kanssa aiheuttaa CCE:lle sakkojen määräämisen uhantulevissa menettelyissä, vaikka TCCC olisi yksin vastuussa kilpailusääntöjenrikkomisesta. Vaikka riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa ei viitata nimenomaisestitoteamukseen määräävän aseman olemassaolosta, tätä artiklaa on kuitenkinluettava niin, että tällaisesta asemasta huolimatta ilmoitettu toimi todetaanyhteismarkkinoille soveltuvaksi.

71.

    CCE katsoo, että riidanalainen sitoumus on perustamissopimuksen 173 artiklassatarkoitettu kannekelpoinen toimi. Siitä seuraa CCE:hen ja CCSB:hen kohdistuviaoikeusvaikutuksia ja se tukee toteamusta, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvaltaCCE:ssä, koska sitä sovelletaan ainoastaan TCCC:n tytäryhtiöihin, joista tämäomistaa yli 51 prosenttia (ks. em. sellutapaus). CCE korostaa, että toisin kuinkomissio väittää, että komissio vaati sitä antamaan tämän sitoumuksen neuvoa-antavan komitean 7.1.1997 pidettyä kokousta seuraavana päivänä (ks. 8.1.1997päivätty kirje, joka on kanteen liitteenä 2). Komissio oli kuitenkin esittänytriidanalaisen sitoumuksen komitealle niin kuin CCE olisi jo antanut sen. Lisäksikomissio oli jo maininnut kyseisen sitoumuksen toisessa perustamissopimuksen85 artiklan 1 kohtaa koskevassa menettelyssä (CS:n ja CCE:n välistenlisenssisopimusten hyväksyminen, IP/97/148).

72.

    CCE toteaa seuraavaksi, että sillä on hyväksyttävä intressi päätöksen kumoamiseksisiltä osin kuin päätös voi muodostaa ennakkotapauksen sekä komission ettäkansallisten tuomioistuinten ja kilpailuviranomaisten suhteen. Toisin kuin komissioväittää, kyse ei ole tulevista epävarmoista tapauksista, sillä komissiolle on jo tehtykaksi CCE:tä koskevaa kantelua. Erään keskittymän julistamisestayhteismarkkinoille soveltuvaksi 21 päivänä joulukuuta 1994 tekemässäänpäätöksessä 95/421/EY (asia nro IV/M.484 -Krupp/Thyssen/Riva/Falck/Tadfin/AST) (EYVL L 251 s. 18) komissio on CCE:nmukaan viitannut aikaisempaan EHTY-sopimuksen perusteella tehtyyn päätökseensen toteamiseksi, että maantieteelliset markkinat olivat maailmanlaajuiset(päätöksen 42 kohta). Asetuksen N:o 4064/89 mukaisesta menettelystä 14.2.1995tekemässään päätöksessä 95/354/EY (asia nro IV/M.477 - Mercedes-Benz/Kässboher) (EYVL L 211, s. 1) komissio on maininnut nimenomaisesti kaksiaikaisempaa päätöstä sen päätelmänsä tueksi, jonka mukaan oli määritettäväkahdet relevantit markkinat (päätöksen 14 ja 65 kohta). Lisäksi yhteisöjenensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut asiassa T-46/92, Scottish Footballvastaan komissio, 9.11.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. II-1039)tutkittavaksi sellaisen kantajan kanteen, joka halusi suojautua 6 päivänä helmikuuta1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 eli perustamissopimuksen 85 ja86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen (EYVL 1962, 13, s. 204;jäljempänä asetus N:o 17) 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti komission toimestatehtävien muiden päätösten uhkaa vastaan. CCE:n mukaan komission päätös, jokasisältää tietyn tosiasiallisen tilanteen arviointia kilpailusääntöjen suhteen, vaikuttaavälttämättä kansallisiin tuomioistuimiin ja kilpailuviranomaisiin, vaikkei se sido niitäoikeudellisesti.

73.

    CCE katsoo vielä, että yhteisön oikeuden ensisijaisuusperiaatteen nojallakansallinen tuomioistuin ei voi julistaa komission päätöstä pätemättömäksi ja ettäEY:n perustamissopimuksen 5 artiklasta johtuvan lojaalia yhteistyötä koskevanvelvoitteen johdosta kansallisten viranomaisten oletetaan välttävän yhteisöntoimielinten päätösten kanssa ristiriidassa olevien päätösten antamista (High Courtof Justicen asiassa Iberian UK Ltd vastaan BPB Industries antama tuomio, 1996CMLR 601, ja Ranskan kilpailuneuvoston 29.10.1996 tekemä päätös nro 96-D-67).

74.

    Komissio väittää, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvatmyös, koska kanne ei koske riidanalaisen päätöksen päätösosaa, vaan joitakin senperusteluista, jotka eivät ole perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettujakannekelpoisia toimia. Se katsoo, että CCE:n kanteensa tutkittavaksi ottamisentueksi esittämät perustelut on hylättävä samoista syistä kuin asian T-125/97 kanteenosalta esitetyt perustelut.

75.

    Komissio kiistää myös CCE:n väitteen, jonka mukaan toteamuksella TCCC:nmääräysvallasta CCE:ssä olisi oikeusvaikutuksia, jos CCE tekisi uusia yrityskauppojaEuroopassa. Komission mukaan kyse on tulevista epävarmoista tilanteista eikätällainen toteamus myöskään sisälly riidanalaisen päätöksen päätösosaan eikä olevälttämätön osa sitä tukevista perusteluista.

76.

    Väliintulijat Virgin ja Saksan liittotasavalta esittävät samat perustelut kuin asian T-125/97 kanteen osalta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

77.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 173 artiklassatarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovatsellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaakantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. em. IBM-tapaus,tuomion 9 kohta; yhdistetyt asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio,tuomio 31.3.1998, Kok. 1998, s. I-1375, 62 kohta ja asia T-87/96, AssicurazioniGenerali ja Unicredito v. komissio, tuomio 4.3.1999, 37 kohta, ei vielä julkaistuoikeustapauskokoelmassa).

78.

    Sen ratkaisemiseksi, onko tietyllä toimella tai päätöksellä tällaisia vaikutuksia, ontutkittava sen aineellista sisältöä (ks. asia C-50/90, Sunzest v. komissio, määräys13.6.1991, Kok. 1991, s. I-2917, 12 kohta ja em. asia Ranska ym. v. komissio,tuomion 63 kohta).

79.

    Tästä seuraa käsiteltävänä olevassa asiassa, että pelkästään se, että ilmoitettu toimijulistetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi riidanalaisessa päätöksessä ja että päätösei siten periaatteessa ole kantajille vastainen, ei vapauta ensimmäisen oikeusasteentuomioistuinta tutkimasta, onko riidanalaisilla toteamuksilla sitoviaoikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin.

Toteamus määräävän aseman olemassaolosta

80.

    On aluksi huomautettava, kuten komissio on korostanut, että yrityksilleperustamissopimuksen 86 artiklan nojalla asetetut velvoitteet (ks. em. asia Michelinv. komissio, tuomion 57 kohta; asia T-51/89, Tetra Pak v. komissio, tuomio10.7.1990, Kok. 1990, s. II-309, 23 kohta ja asia T-228/97, Irish Sugar v. komissio,tuomio 7.10.1999, 112 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) eivätedellytä sitä, että näiden yritysten määräävä asema olisi todettu komissionpäätöksessä, vaan ne johtuvat suoraan tästä perustamissopimuksen määräyksestä.Kun yritys on määräävässä asemassa, sen on edellä mainitun oikeuskäytännönmukaisesti tarpeen mukaan muutettava käyttäytymistään, jotta se ei estä tehokastakilpailua markkinoilla, riippumatta mahdollisesta komission tätä koskevastapäätöksestä.

81.

    Komission toteamuksella määräävän aseman olemassaolosta, vaikka se tosiasiassaon omiaan vaikuttamaan kyseisen yrityksen tulevaan toimintatapaan ja kaupalliseenstrategiaan, ei ole IBM-tapauksessa tarkoitettuja sitovia oikeusvaikutuksia. Tällainentoteamus perustuu markkinoiden rakenteen ja markkinoilla kulloisenkin komissionpäätöksen tekohetkellä vallitsevan kilpailutilanteen arviointiin. Määräävässäasemassa olevaksi katsottavan yrityksen käyttäytyminen, jota yrityksen on alettavatoteuttaa välttyäkseen rikkomasta perustamissopimuksen 86 artiklaa, riippuu sitenuseista markkinoilla kullakin hetkellä vallitsevia kilpailuolosuhteita kuvaavistatekijöistä.

82.

    Perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamista koskevan mahdollisen päätöksenyhteydessä komission on lisäksi määritettävä uudelleen relevantit markkinat jaarvioitava uudelleen kilpailuolosuhteet, mikä ei välttämättä perustu samoihinpohdintoihin, joihin määräävän aseman olemassaoloa koskeva aikaisempi päätösperustui.

83.

    Siten käsiteltävänä olevassa asiassa se, että riidanalainen toteamus voisiperustamissopimuksen 86 artiklan soveltamista koskevan päätöksen yhteydessävaikuttaa komissioon, kuten komissio itse totesi suullisessa käsittelyssä, ei merkitsesitä, että pelkästään tästä syystä tällä toteamuksella olisi IBM-tapauksessatarkoitettuja sitovia oikeusvaikutuksia. Toisin kuin TCCC väittää, TCCC ei olemenettänyt mahdollisuuttaan nostaa kumoamiskanne ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimessa mahdollisesta CCSB:n määräävän aseman väärinkäytön toteavastakomission päätöksestä.

84.

    Määräävän aseman olemassaoloa koskevan toteamuksen mahdollisista vaikutuksistakansallisten tuomioistuinten suorittamaan kilpailusääntöjen soveltamiseen ontodettava, että riidanalainen päätös ei perustu perustamissopimuksen 86 artiklaan,vaan asetukseen N:o 4064/89, ja että se ei vaikuta lainkaan kansallistentuomioistuinten toimivaltaan soveltaa 86 artiklaa.

85.

    Joka tapauksessa kansallisen tuomioistuimen mahdollisuus päätyä samaantoteamukseen CCSB:n määräävän aseman olemassaolosta sen soveltaessa komissionpäätöskäytännön valossa suoraan perustamissopimuksen 86 artiklaa ei myöskäänmerkitse sitä, että riidanalaisella toteamuksella olisi sitovia oikeusvaikutuksia.Kansallinen tuomioistuin ei ole sidottu komission aikaisempiin toteamuksiinarvioidessaan CCSB:n riidanalaisen päätöksen jälkeistä toimintaa CCSB:n jakolmannen välisessä riita-asiassa. On täysin mahdollista päätellä komissionriidanalaisen päätöksen tekemisen aikaan toteamasta poiketen, että CCSB ei oleenää määräävässä asemassa.

86.

    TCCC:n kanteensa tutkittavaksi ottamisen tueksi mainitsema oikeuskäytäntö eihorjuta näitä päätelmiä. Ensinnäkin edellä mainitussa asiassa BP vastaan komissioannetun tuomion osalta on todettava, että se koskee yrityksen oikeutta tutkituttaayhteisöjen tuomioistuimissa sellaisen komission päätöksen laillisuus, jossa senväitetään rikkoneen perustamissopimuksen 86 artiklaa, vaikka sen maksettavaksiei ole määrätty sakkoa. Sikäli kuin määräävän aseman väärinkäytön toteava päätösvoi toimia kolmannen kansallisessa tuomioistuimessa nostaman mahdollisenvahingonkorvauskanteen perusteena, sillä, jolle päätös on osoitettu, on kiistatonintressi nostaa päätöksestä kumoamiskanne. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajillaei kuitenkaan ole tällaista intressiä, koska riidanalaisessa päätöksessä ei olekyseenalaistettu ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille eikätodettu CCSB:n syyllistyneen asemansa väärinkäyttöön.

87.

    Edellä mainitussa asiassa Deshormes vastaan komissio annetun tuomionmerkittävyyden osalta on todettava, että tässä tuomiossa uransa etenemisenkannalta monitahoisessa tilanteessa olevalla kantajalla katsottiin olevanhyväksyttävä, todellinen ja voimassaoleva intressi riitauttaa päätös, jonkavaikutukset toteutuisivat vasta kantajan eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Käsiteltävänäolevassa asiassa on kuitenkin huomattava, että pelkkä riidanalaisen päätöksenperusteluihin sisältyvä toteamus CCSB:n määräävän aseman olemassaolosta eilainkaan koske sitä, miten tämä markkina-asema mahdollisesti kehittyy, eikä silläole sitovia oikeusvaikutuksia tulevaisuuteen nähden. Samasta syystä edellämainitussa asiassa Rousseau vastaan tilintarkastustuomioistuin annetulla tuomiollaei myöskään ole merkitystä.

88.

    Edellä mainitussa asiassa RSV vastaan komissio annetussa tuomiossa yhteisöjentuomioistuin on todellakin hyväksynyt sen, että kantajalla oli hyväksyttävä intressinostaa kumoamiskanne komission päätöksestä, jossa määrättiin Alankomaidenkuningaskunnan sille myöntämän lainvastaisen tuen takaisinmaksusta, vaikka senpiti Alankomaiden lainsäädännön ja kantajaa vastaan jo nostettujen kansallistenmenettelyiden mukaisesti maksaa takaisin konkurssin tai maksukyvyttömyydensattuessa saadun tuen määrä. Tämän ratkaisun perusteluna on se, että jos kantajavoi kansallisen oikeuden keinoin riitauttaa tämän takaisinmaksun, kyseinen päätöson Alankomaiden hallituksen maksuvaatimuksen ainoa peruste (tuomion 9 ja10 kohta). Käsiteltävänä olevassa asiassa riidanalainen toteamus ei kuitenkaan oleperusteena muille komission CCSB:tä vastaan tekemille kilpailusääntöjenrikkomista koskeville päätöksille.

89.

    Edellä mainitussa asiassa Postbank vastaan komissio annetun tuomion osalta ontodettava, että vaikka kanne komission päätöksestä, jolla kolmansille annettiin lupatoimittaa kansallisille tuomioistuimille kantajan luottamuksellisina pitämiä tietojasisältäviä asiakirjoja, otettiin tutkittavaksi, tämä johtuu ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen kannasta, jonka mukaan tällainen päätös voi olla EY:nperustamissopimuksen 214 artiklan (josta on tullut EY 287 artikla) ja asetuksenN:o 17 20 artiklan vastainen. Käsiteltävänä olevassa asiassa pelkkä toteamusmääräävän aseman olemassaolosta ei kuitenkaan voi olla yhteisön oikeudensäännösten vastainen.

90.

    TCCC:n väite, jonka mukaan toteamus määräävän aseman olemassaolosta ontarpeen vain, jos komissio tekee asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 3 kohdan nojallapäätöksen siitä, että ilmoitettu toimenpide ei sovellu yhteismarkkinoille, onhylättävä merkityksettömänä. Kun komissio aikoo julistaa ilmoitetun toimenpiteenyhteismarkkinoille soveltuvaksi, sen on kunkin toimenpiteen erityispiirteethuomioon ottaen perusteltava päätöksensä riittävästi, jotta kolmannet voivathalutessaan tutkituttaa komission arvioinnin pätevyyden yhteisöjen tuomioistuimissa.Vaikka onkin totta, kuten TCCC on korostanut, että komission päätöskäytännöstäilmenee, että komissio arvioi relevanttien markkinoiden määrittämistä ja näidenmarkkinoiden toimijoita yksityiskohtaisesti yleensä vain, jos se aikoo tehdäpäätöksen soveltumattomuudesta yhteismarkkinoille, tällaisen arvioinnin tekeminenon edellä mainittu perusteluvelvollisuus huomioon ottaen täysin mahdollista, kunkomissio tekee päätöksen soveltumisesta yhteismarkkinoille esimerkiksi asetuksenN:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan nojalla.

91.

    Kantajien mainitseman sakkojen määräämistä kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksikoskevan uhan osalta on huomautettava, että tällainen mahdollinen uhka eiaiheudu kantajille pelkästä toteamuksesta, jonka mukaan CCSB on tietyllä hetkellä määräävässä asemassa, vaan kantajien päätöksestä käyttäytyä tavalla, joka onmääräävän aseman väärinkäyttöä. TCCC:n viittauksella edellä mainitussa asiassaCimenteries CBR ym. vastaan komissio annettuun tuomioon ei ole tässä suhteessamerkitystä. Se, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan sopimuksen osapuolet voivatriitauttaa asetuksen N:o 17 15 artiklan 6 kohdan nojalla tehdyn komissionpäätöksen, johtuu siitä, että tällainen päätös vie niiltä lopullisesti mahdollisuudensaada 15 artiklan 5 kohdan mukaista oikeudellista suojaa ja aiheuttaa niille vakavanrahallisten seuraamusten uhan (tuomion 105 ja 106 kohta; ks. myös asia T-19/91,Vichy v. komissio, tuomio 27.2.1992, Kok. 1992, s. II-415, 16 kohta). Kyseinenimmuniteetti myönnetään kuitenkin ainoastaan ilmoituksessa kuvatun toiminnansuhteen eikä se anna suojaa muun kuin kyseisen sopimuksen kohteena olevantulevan toiminnan osalta. Käsiteltävänä olevassa asiassa riidanalainen toteamus eikuitenkaan poista kantajilta erityisen säännöksen nojalla myönnettyä oikeudellistasuojaa eikä sen tarkoituksena ole rajoittaa CCSB:n tiettyä toimintaa, jota komissioon jo tutkinut.

92.

    Edellä esitetystä seuraa, että pelkällä riidanalaiseen päätökseen sisältyvällätoteamuksella CCSB:n määräävän aseman olemassaolosta ei ole sitoviaoikeusvaikutuksia, joten kantajien kannetta sen pätevyydestä ei tutkita.

Toteamus relevanttien markkinoiden määrittämisestä

93.

    Koska kantajien kannetta toteamuksesta, joka koskee CCSB:n määräävän asemanolemassaoloa, ei tutkita, myöskään niiden kannetta edeltävästä toteamuksesta, jokakoskee kolajuomien markkinoiden olemassaoloa, ei - sitä suuremmalla syyllä -tutkita.

Riidanalainen sitoumus

94.

    Aluksi on todettava, että vaikka CCE on väittänyt kirjelmissään riidanalaisensitoumuksen tuottavan siihen kohdistuvia oikeusvaikutuksia, ainoastaan TCCC onkanteessaan vaatinut riidanalaisen päätöksen kumoamista sen vuoksi, että kyseinensitoumus sisältyy päätöksen perusteluihin. Vastauksissaan ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin CCE täsmensi, ettei se ole vaatinutriidanalaisen sitoumuksen nimenomaista kumoamista siksi, että tämä ”oliriidanalaisen päätöksen erottamaton osa ja ettei se ollut erillinen oikeustoimi”. Selisäsi istunnossa, että riidanalainen sitoumus oli itse asiassa sen tekemä toimi eikäse siten voinut olla kumoamiskanteen kohteena.

95.

    Tästä seuraa, että koska CCE ei ole vaatinut päätöksen kumoamista sikäli kuinkysymys on riidanalaisesta sitoumuksesta, ainoastaan TCCC:n tämän sitoumuksenväitettyjä oikeusvaikutuksia koskevat perustelut otetaan huomioon ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen arvioinnissa.

96.

    Tältä osin on aluksi syytä hylätä komission väite, jonka mukaan kantajien kannettariidanalaisen sitoumuksen laillisuudesta ei pidä tutkia, koska tämä sitoumus ei oleasetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu varsinainen ehto. Asiaakoskevasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällainen sitoumus voi ollakumoamiskanteen kohteena, jos sen aineellisen sisällön tutkimisen perusteella käyilmi, että sillä on IBM-tapauksessa tarkoitettuja sitovia oikeusvaikutuksia (ks. myösem. asia Ranska ym. v. komissio, tuomion 60-69 kohta). Lisäksi on syytä mainita,että komissio on itse todennut kirjallisissa vastauksissaan ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimen kysymyksiin, että tietyillä sitoumuksilla, jotka on mainittu ainoastaanperusteluissa asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojallatehdyissä päätöksissä, voi mahdollisesti olla tällaisia oikeusvaikutuksia.

97.

    Näin ollen sen määrittämiseksi, onko riidanalaisella sitoumuksella sitoviaoikeusvaikutuksia, on tutkittava, onko se ilmoitetun toimenpiteen soveltuvaksijulistamisen ehto siten, että sen loukkaamisen vuoksi komissio voi peruuttaapäätöksensä, kuten se on kirjallisissa vastauksissaan ensimmäisen oikeusasteentuomioistuin kysymyksiin katsonut voivansa tehdä tiettyjen asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla tehtyjen soveltuvaksi julistamista koskevienpäätösten osalta.

98.

    Asiakirjoista ja osapuolten vastauksista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimensuullisiin kysymyksiin seuraa, että komission 13.9.1996 tekemä päätös asetuksen N:o4064/89 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta ontehty muiden syiden ohella siksi, että menettelyn ensimmäisessä vaiheessakolmannet esittivät voimakkaita vastalauseita ilmoitetun toimen soveltuvuudestayhteismarkkinoille (ks. TCCC:n oikeudenkäyntiväitettä koskevien huomautustenliite 3 ja erityisesti komission asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdanc alakohdan nojalla tekemän päätöksen 23 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

99.

    Asiakirjoista ilmenee myös, että 19.12.1996 pidettyä kantajien ja kilpailuasioistavastaavan komission jäsenen Van Miertin välistä kokousta seuraavana päivänäkomissiolle lähettämässään kirjeessä CCE on ehdottanut useita sitoumuksia, joitase voisi antaa, siltä osin kuin ne olisivat tarpeen, jotta komissio hyväksyisi ilmoitetuntoimenpiteen. Kirjeessä todettiin seuraavaa:

”Näiden ehdotusten tarkoituksena on selvittää väitetiedoksiannossa ilmaistutongelmat, jos katsotaan asianmukaiseksi ehdottaa toimen kieltämistä. - - Tästäkannasta riippumatta asianosaiset ovat kuitenkin aina ilmaisseet tahtonsa selvittääkomission väitetiedoksiannossaan ilmoittamat ongelmat esittämällä toimeenasiallisia ja kohtuullisia, olennaisiin rakenteisiin puuttuvia muutoksia - -.Asianosaiset uskovat, että ehdotetut jäljempänä esitetyt sitoumukset, joilla on niidenliiketoiminnan osalta pitkälle ulottuvia seurauksia, saavuttavat tämän tavoitteen jaratkaisevat väitetiedoksiannossa mainitut erityiset ongelmat - -. Jos komissio pitäähyväksyttävinä näitä ehdotuksia, asianosaiset ovat valmiita muotoilemaan nekirjallisiksi sitoumuksiksi. Tältä pohjalta uskomme, että toimi voidaan esitelläkomissiolle yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen 8 artiklan 2 kohdanmukaisen soveltuvaksi julistamista koskevan päätöksen saamiseksi.” (asiassa T-125/97 nostetun kanteen liite 13)

100.

    Neuvoa-antavan komitean kokousta - joka pidettiin 7.1.1997 ja jonka aikana CCE:nehdottamasta sitoumuksesta keskusteltiin yksityiskohtaisesti - seuraavana päivänäMTF:n johtaja vastasi edellä mainittuun kirjeeseen 8.7.1997 päivätyllä kirjeelläseuraavasti:

”Viittaan komission jäsen Van Miertille osoitettuun, 20.12.1990 päivättyynkirjeeseen, jossa nimenomaisesti ehdotetaan eräitä sitoumuksia, joita asianosaisetovat valmiita tekemään. Pyydämme Teitä vahvistamaan kirjallisesti tulevaakäyttäytymistä koskevan sitoumuksen eli sen, että niin kauan kuin CCE käyttäämääräysvaltaa CCSB:ssä, CCSB noudattaa Coca-Cola Export Corporationinkomissiolle vuonna 1989 antamassa sitoumuksessa esitettyjä rajoituksia. - -Mielestämme tällainen sitoumus oikein täytäntöönpantuna poistaisi osankolmansien ilmaisemista epäilyistä.”

101.

    Kuten neuvoa-antavan komitean lausunnosta ilmenee, neuvoa-antava komitea olinimenomaisesti pyytänyt komissiota ”ottamaan asianmukaisesti huomioon komiteankokouksessa esitetyt huomiot erityisesti [the] Coca-Cola Export Corporationinvuonna 1989 komissiolle antamien sitoumusten osalta” ja 8.1.1997 päivätty kirjevoitaisiin tulkita komission ilmoitukseksi aikomuksistaan asettaa se, että CCSBnoudattaa näitä samoja velvollisuuksia, ilmoitetun toimenpiteen hyväksymisenehdoksi. On kuitenkin todettava, että MTF:n johtaja on pyrkinyt poistamaantällaiset epäilyt korostamalla tässä samassa kirjeessä, että CCE:n riidanalainensitoumus ei ollut ilmoitetun toimenpiteen hyväksymistä koskevan päätöksen ehto.(”Vahvistuksenne ei olisi soveltuvaksi julistamisen ehtona, mutta sitoumusmainittaisiin lopullisessa päätöksessä. Neuvoa-antava komitea on hyväksynyt tämänkannan.” (ks. asiassa T-125/97 nostetun kanteen liite 13))

102.

    MTF:n johtaja lähetti 9.1.1997 CCE:n hyväksyttäväksi riidanalaista sitoumustakoskevan otteen riidanalaisen päätöksen luonnoksesta. CCE:n johtava lakimies on13.1.1997 päivätyllä kirjeellään vahvistanut kirjallisesti tämän sitoumuksenantamisen ja hyväksynyt komission päätöksen hyväksyä ilmoitettu toimenpideehdoitta (”CCE ja muut asianosaiset ovat tyytyväisiä päätökseen hyväksyä ehdotettutoimenpide ehdoitta ja minulla on ilo vahvistaa, että niin kauan kuin CCE:llä onmääräysvalta CCSB:ssä CCSB noudattaa The Coca-Cola Export Corporationinkomissiolle vuonna 1989 antamia sitoumuksia. Toivomme, että tämä vakuutusauttaa ratkaisemaan kaikki tähän toimenpiteeseen liittyvät vielä avoinna olevatkysymykset komission kanssa”).

103.

    Tämän komission ja CCE:n kirjeenvaihdon sisältö mainitaan riidanalaisenpäätöksen 212 kohdassa. Kyseisestä kohdasta ilmenee, että komissio on ottanuthuomioon CCE:n antaman sitoumuksen tekemättä siitä asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua nimenomaista velvoitetta. (”Joka tapauksessakomissio kuitenkin katsoo, että CCE on sitoutunut siihen, että niin kauan kuin CCEkäyttää määräysvaltaa CCSB:ssä CCSB noudattaa The Coca-Cola ExportCorporationin komissiolle vuonna 1989 antamia sitoumuksia. Nämä sitoumuksetpoistavat osan kolmansien menettelyn aikana ilmaisemista epäilyistä.”)

104.

    Edellä esitetystä seuraa siten, että tekemällä riidanalaisen päätöksen komissio ei olehalunnut asettaa annettua hyväksymistä riippuvaiseksi riidanalaisesta sitoumuksesta,kuten se on todennut CCE:n kanssa käymässään kirjeenvaihdossa.

105.

    Joka tapauksessa TCCC:n väitteen, jonka mukaan komissio olisi vaatinut tämänsitoumuksen antamista, kumoaa se, että kuukausi riidanalaisen päätöksenantamisen jälkeen CCE on ehdottanut uudelleen saman sitoumuksen antamistasaadakseen tällä kertaa hyväksynnän sen ja CS:n välisille yksinoikeuden antavillelisenssisopimuksille, jotka huolimatta siitä, että ne olivat erottamaton osailmoitettua toimenpidettä, oli tutkittava perustamissopimuksen 85 artiklan nojalla(ks. CCE:n 17.2.1997 päivätty kirje komissiolle, ”oheisena CCE:n tässä asiassaomasta tahdostaan antama sitoumus lopullisessa muodossaan kuten sovittu”, jakomission lehdistötiedote IP/97/148).

106.

    Tästä seuraa, että riidanalaisella sitoumuksella ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, silläsen rikkominen ei vaikuta lainkaan riidanalaisen päätöksen laillisuuteen eikämyöskään johda sen peruuttamiseen. Näin ollen sitoumus ei oleperustamissopimuksen 173 artiklan mukainen kannekelpoinen toimi, joten TCCC:nkanne kyseisen sitoumuksen lainmukaisuutta koskevilta osin on jätettävä tutkimatta.

Toteamus TCCC:n määräysvallasta CCE:ssä

107.

    Kysymyksestä, onko komission toteamus, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvaltaCCE:ssä, edellä mainitussa oikeuskäytännössä (ks. edellä 96 kohta) tarkoitettukannekelpoinen toimi, on huomattava, että komission perusteena toteamukselle,että ilmoitettu toimenpide on asetuksen N:o 4064/89 1 artiklan 2 kohdanmukaisesti yhteisönlaajuinen, oli yksinomaan CCE:n ja ABGB:n liikevaihtokansainvälisellä ja yhteisön tasolla. Koska komissio ei ole ottanut huomioonTCCC:n liikevaihtoa, jota se ei pitänyt asetuksen N:o 4064/89 5 artiklan 1 ja4 kohdan mukaisen keskittymään osallistuvan yrityksen liikevaihtona, perusteenasen yksinomaiselle toimivallalle ilmoitetun toimenpiteen valvonnassa, riidanalaisellatoteamuksella ei ole kantajiin kohdistuvia oikeusvaikutuksia (asia T-3/93, AirFrance v. komissio, tuomio 24.3.1994, Kok. 1994, s. II-121, 45-47 kohta).

108.

    Tätä päätelmää ei horjuta CCE:n väite, jonka mukaan riidanalaisella toteamuksellaon oikeusvaikutuksia, kun CCE velvoitetaan siinä ilmoittamaan komissiolle kaikkitulevat yrityskeskittymäsuunnitelmansa sen ja TCCC:n yhteenlasketun liikevaihdonperusteella asetuksen N:o 4064/89 4 ja 14 artiklan nojalla määrättävien sakkojenuhalla ja kun CCE:lle aiheutuu siitä asetuksen N:o 17 mukaisten sakkojenmääräämisen uhka sikäli kuin TCCC toimii kilpailua rajoittavasti. Kuten toteamusmääräävän aseman olemassaolosta, toteamus siitä, että TCCC käyttää asetuksenN:o 4064/89 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua määräysvaltaa CCE:ssä, riippuuuseista alati muuttuvista tekijöistä, kuten osakkeenomistajien osallistumisesta CCE:nvuosittaisiin yhtiökokouksiin. Näin ollen TCCC:n ja CCE:n liikesuhteet taikkarakenteelliset tai muunlaiset siteet eivät vakiinnu pysyvästi riidanalaisen päätöksenvaikutuksesta. Päätöstä ei voida siten käyttää perusteena mahdollistenkilpailusääntöjen soveltamismenettelyjen aloittamiselle kantajia vastaan senmääräysvallan vuoksi, joka TCCC:llä komission mukaan oli CCE:ssä riidanalaistapäätöstä tehtäessä.

109.

    Tämän vuoksi kanteita ei oteta tutkittaviksi siltä osin kuin niissä vaaditaankomission sen toteamuksen kumoamista, jonka mukaan TCCC:llä on määräysvaltaCCE:ssä.

TCCC:n toissijaiset kumoamisvaatimukset

110.

    Koska riidanalaisilla komission toteamuksilla relevanttien markkinoidenmäärittämisestä, CCSB:n määräävän aseman olemassaolosta ja TCCC:nmääräysvallasta CCE:ssä ei ole sitovia kantajan intresseihin kohdistuviaoikeusvaikutuksia ja koska ne eivät siten ole perustamissopimuksen 173 artiklanmukaisia kannekelpoisia toimia, TCCC:n toissijaista vaatimusta riidanalaisenpäätöksen kumoamiseksi kokonaisuudessaan sikäli kuin tämä on tarpeen kyseistentoteamusten kumoamiseksi, ei myöskään oteta tutkittavaksi.

111.

    Edellä esitetyn perusteella kanteet kokonaisuudessaan on jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

112.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan4 kohdan kolmannen alakohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinvoi määrätä, että muun väliintulijan kuin jäsenvaltion on vastattava omistaoikeudenkäyntikuluistaan.

113.

    Asianosaisten vaatimusten mukaisesti TCCC on siten velvoitettava korvaamaanoikeudenkäyntikulut asiassa T-125/97 ja CCE on velvoitettava korvaamaanoikeudenkäyntikulut asiassa T-127/97. Väliintulija Virgin vastaa omistaoikeudenkäyntikuluistaan.

114.

    Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti Saksan liittotasavalta vastaa omistaoikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN(laajennettu ensimmäinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Kanteet jätetään tutkimatta.

2)    The Coca-Cola Company velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulutasiassa T-125/97 ja Coca-Cola Enterprises Inc. velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut asiassa T-127/97.

3)    The Virgin Trading Company Ltd ja Saksan liittotasavalta vastaavatkumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

VesterdorfTiili Pirrung Meij Vilaras

Julistettiin Luxemburgissa 22 päivänä maaliskuuta 2000.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.

2: -    Luottamuksellinen tieto poistettu.