Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Viz Stalin ja Duferco Commerciale SpA:n 11.8.2004 Euroopan unionin neuvostoa vastaan nostama kanne

(Asia T-335/04)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Viz Stal, kotipaikka Jekaterinburg (Venäjä), ja Duferco Commerciale SpA, kotipaikka Genova (Italia), ovat nostaneet 11.8.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan unionin neuvostoa vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajaja R. Luff ja asianajaja J-F. Bellis.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Venäjältä peräisin olevien suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 151/2003 muuttamisesta 17 päivänä toukokuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 990/2004 sikäli kuin siinä otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli näiden kyseessä olevien tuotteiden tuonnissa, joita Viz Stal valmistaa ja joita Duferco tuo Euroopan yhteisöön;

-    määrää, että riidanalaisessa asetuksessa oleva muutos Viz Staliin sovellettavan tullin määrästä on pidettävä väliaikaisesti voimassa siihen asti kun toimivaltaiset toimielimet ovat toteuttaneet tässä asiassa annettavan tuomion noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet;

-    velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalainen asetus¹ annettiin kantajana olevan Viz Stalin sekä erään toisen kyseisen tuotteen venäläisen tuottajan pyynnöstä suoritetun välivaiheen tarkastelun nojalla. Kyseiset tuottajat perustelivat pyyntöjään sillä, että ne täyttivät markkinatalousaseman myöntämisen edellytykset ja että niiden polkumyyntimarginaalit olivat pienentyneet.

Välivaiheen tarkastelussa, jossa rajoituttiin polkumyyntimarginaalin määrittämiseen, kantajalle laskettiin normaaliarvo ja vientihinta, minkä seurauksena määritettiin kantajan - Viz Stalin - polkumyyntimarginaali. Kantajien mukaan normaaliarvo ja vientihinta määritettiin lainvastaisesti.

Kanteensa tueksi kantajat väittävät, että komissio menetteli perusasetuksen² 2 artiklan 3 ja 5 kohdan vastaisesti, kun se ei hyväksynyt niitä hintoja, jotka Viz Stal maksoi tavarantoimittajalleen. Komissio teki kantajien mukaan virheellisen johtopäätöksen, kun se arvioi, että Viz Stal ja sen tavarantoimittaja Magnitogorsk olivat toisiinsa etuyhteydessä ja että veloitetut hinnat eivät olleet luotettavia. Kantajat väittävät näiltä osin myös, että niiden puolustautumisoikeuksia, sellaisina kuin ne taataan perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdassa ja WTO:n yhteydessä tehdyn polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa, on rikottu.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio menetteli perusasetuksen 2 artiklan 5 ja 6 kohdan vastaisesti, kun se tarkisti ylöspäin Viz Stalin tileistä ilmeneviä rahoitukseen liittyviä kustannuksia soveltamalla korkoa Viz Stalin holdingyhtiön Vetraden myöntämiin korottomiin lainoihin. Kantajien mukaan Viz Stalilla ei itse asiassa ole ollut mitään kustannuksia kyseisten lainojen osalta, joita ei voi verrata riippumattomien kolmansien osapuolten myöntämiin lainoihin. Kantajat väittävät myös, että komission käyttämä korko oli mielivaltainen.

Kantajat väittävät lopuksi, että komissio teki virheen, kun se vähensi luottokustannukset vientihinnasta kahteen kertaan. Kantajat väittävät, että yhtäältä komissio vähensi luottokustannukset perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksina. Toisaalta se oikaisi vientihintaa myös perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla Dufercon ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle myöntämien maksuehtojen mukaisten luottokustannusten osalta.

____________

¹ - Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Venäjältä peräisin olevien suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 151/2003 muuttamisesta 17 päivänä toukokuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 990/2004 (EUVL L 182, s. 5).

² - Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1).