Valitus, jonka Universität Koblenz-Landau on tehnyt 5.5.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kymmenes jaosto) asiassa T-108/18, Universität Koblenz-Landau v. koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto, 24.2.2021 antamasta tuomiosta

(asia C-288/21 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Universität Koblenz-Landau (edustajat: C. von der Lühe, Rechtsanwalt, ja R. Di Prato, Rechtsanwältin)

Muu osapuoli: Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen 24.2.2021 antama tuomio asiassa T-108/18 on kumottava ja on todettava, ettei 21.12.2017 annetussa vastapuolen päätöksessä (Az. OF/2016/0720) sekä 7.2.2018 annetussa vastapuolen päätöksessä (Az. OF/2016/0720) valittajan osalta esitettyjä vaatimuksia takaisinmaksusta ole olemassa

toissijaisesti mainittu unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ja

vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta.

Ensimmäinen valitusperuste: Menettelyä koskeva väite, joka perustuu siihen, ettei asian käsittelyn suullista vaihetta ole aloitettu uudelleen

Valittaja väittää, että sen esittämä sellainen uusi selvitys tosiseikoista, josta se oli saanut tiedon vasta asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämisen jälkeen ja johon se ei ollut voinut vedota siihen mennessä unionin yleisessä tuomioistuimessa, johtaa siihen, ettei riidanalaisessa päätöksessä esitetyille perusteluille ole olennaisilta osin enää perustaa, koska kyseinen päätös perustuu tosiseikastoon, jota ei ole vahvistettu kansallisten rikostutkintaviranomaisten toteamuksissa.

Valittajan pyyntö asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamiseksi sellaisten uusien tosiseikkojen vuoksi, joista ei siihen mennessä ollut ollut tietoa ja joilla on oikeudellista merkitystä asia ratkaisun kannalta niin, että ne ovat omiaan vaikuttamaan päätökseen asianosaisen hyväksi, on hylätty ilmeisen arviointivirheen johdosta.

Toinen valitusperuste: Oikeutta tulla kuulluksi koskevan periaatteen ulottuvuuden huomiotta jättäminen

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon sitä, että koska valittaja ei vastaajan antaessa riidanalaisen päätöksen ole siitä riippumattomista syistä voinut objektiivisesti tarkasteltuna esittää asiakirjoja, jotka osoittavat varojen käytön sääntöjenmukaisuuden, vastapuoli on esittänyt valittajan kannalta epäedullisen toteamuksen varojen käytön sääntöjenmukaisuudesta.

Kolmas valitusperuste: Luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen ja suhteellisuusperiaatteen ulottuvuuden huomiotta jättäminen

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole arvioinut valittajalle sen perusteella syntynyttä perusteltua luottamusta, että vastapuoli oli antanut kirjallisen vahvistuksen siitä, että riidan kohteena olevat tuetut hankkeet on toteutettu sääntöjenmukaisesti, tai se on arvioinut tätä luottamusta oikeudellisesti virheellisellä tavalla.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole todennut, että myöhemmin on ilmennyt, että tosiseikasto eroaa tosiasiassa siitä tosiseikastosta, johon asianmukaisen varainkäytön vahvistava vastapuolen ilmoitus perustui; pelkästään tällainen ero olisi voinut kyseenalaistaa alun perin tehdyn myönteisen arvion hankkeen toteuttamisprosessista ja sen soveltuvuudesta.

Valittaja väittää lopuksi, ettei suhteellisuusperiaatteen kanssa ole yhteensoveltuvaa se, ettei viitteitä mahdollisesti erilaisesta tosiseikastosta ole selvitetty täysimääräisesti käyttämällä hyväksi vastapuolen ja unionin yleisen tuomioistuimen käytössä olevia tietolähteitä ennen kuin vastapuoli toteuttaa kaikista mahdollisista toimenpiteistä kaikkein käänteentekevimmän (tässä tapauksessa kaikkien myönnettyjen ja maksettujen tukien takaisin vaatiminen).

____________